Kaikissa tuoksuissa ei pitäisi pyöriskellä.


tiistai 16. elokuuta 2016

Antakaa mun kaikki kestää

Viimeisimmät Intian-matkamme ovat olleet sellaisia, että olemme matkustaneet Hyderabadiin ja olleet anoppilassa koko matkamme ajan, paitsi mitä nyt viime reissulla kävimme Tirupatin kesämökillä. Matkat ovat olleet varsinkin minulle sellaista leppoisaa oleilua - olemme kuluttaneet anopin kanssa aikaa ruokaa laittaen, televisiota katsellen ja jutellen. Pitkästyminenkin on ollut joskus erittäin lähellä, kun ei ole ollut mitään erityistä toimintaa.

Tämä parin päivän päästä alkava matkamme ei tule olemaan ollenkaan samanlainen. Suunnitelma on seuraavanlainen: Lennämme ukkelin kanssa Delhiin, ja tapaamme Delhin lentokentällä ukkelin siskon perheineen sekä appiukon ja anopin, jotka tulevat kaikki Hyderabadista. (Siskon perhe tuli Amerikasta Intiaan viime viikolla erään sukulaisen häihin.) Kun koko porukka on koossa, lähdemme kahdella autolla kohti Agraa, jossa vietämme yhden yön. Agrassa käymme katsomassa ainakin Taj Mahalia ja ehkä myös Fatehpur Sikriä, jos hyvin käy. Kukaan meistä ei ole nähnyt Taj Mahalia aiemmin, joten kerta on kaikille ensimmäinen. Erityisesti iloitsen siitä, että anoppi pääsee näkemään Taj Mahalin! Agrasta palaamme takaisin Delhiin, jossa vietämme kaikki yhdessä pari päivää. Seuraamme liittyy vielä ukkelin Ruotsin-serkku, joten porukkaa on ihan mukavasti koolla.

(Kaivoin tähän kuvitukseksi muutamia vanhoja kuvia menneiltä vuosilta. Voi olla, että olen jonkin näistä jo aiemmin blogiin laittanutkin.)

Joihinkin häihin lähdössä. Vuosi 2012.
Muut lentävät Delhistä takaisin Hyderabadiin, mutta minä, ukkeli ja Ruotsin-serkku lennämme Chennaihin. Ruotsin-serkku tosin on siinä uskossa, että myös me kolme menemme Hyderabadiin ja sieltä edelleen seuraavana aamuna Bangaloreen, mutta varmasti viimeistään lentokentällä hänelle selviää, että olemmekin menossa Chennaihin. Syy paikan salaamiseen on se, että ukkelin New Yorkin -serkku tulee yllätysmatkalle Intiaan, eikä kukaan muu kuin minä, ukkeli ja ukkelin veli tiedä serkun tulosta. Serkku haluaa nimittäin järjestää kavereilleen ja sukulaisilleen jättiyllätyksen ja säikäyttää esimerkiksi Nelloren-kaverin pahanpäiväisesti ilmestymällä vain yhtäkkiä tämän ovelle. New Yorkin -serkun huhutaan olevan pahasti tossun alla, mutta nyt serkku on päättänyt ilmeisesti repäistä ja lähteä matkaan ilman perhettään, sanoi vaimo mitä tahansa. Aika paljon vaimo oli ilmeisesti sanonutkin.

Chennaista jatkamme Tirupatiin, jossa joukkoomme liittyvät vielä ainakin ukkelin veli, joka on saapunut myös New Yorkista, sekä Nelloren- ja Tirupatin -kaverit. Tällä kokoonpanolla on sitten kai tarkoitus rillutella Tirupatissa useampikin päivä. Minä vietän Tirupatissa ilmeisesti kolme yötä, minkä jälkeen palaan Hyderabadiin, ja ukkeli tulee kai seuraavana päivänä perässä. Hyderabadissa on tiedossa ainakin ajanviettoa appivanhempien, siskon perheen ja veljen perheen kanssa. Varmasti muutama muukin sukulainen ilmestyy näköpiiriin, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. (Ja nehän pitävät.) Ukkelin veljen vaimo lapsineen on ollut Intiassa jo kesäkuun lopusta asti, mutta ilmeisesti koko perhe palaa takaisin Amerikkaan ensi viikon lopulla.  

Eikä siinä vielä kaikki. Kun palaamme Suomeen, meitä odotteleekin täällä jo samainen New Yorkin -serkku, joka on tällä välin lentänyt takaisin USA:han, napannut mukaan perheensä, tullut Suomeen ja käynyt ainakin Ruotsin-risteilyllä.

Tässä tätä ohjelmaa olisi ainakin näin alkuun. Ei luulisi pitkästymisen ihan heti yllättävän?

Tutustumassa erääseen teknilliseen korkeakouluun, jonka rehtori anopin vanhemman sisaren mies oli. Vuosi 2005. (Kauheat leveälahkeiset housut! Muistan, että nuo olivat tuohon aikaan lempifarkkuni.)

Olemme menossa Intiaan erityisesti siitä syystä, että ukkelin sisko on nyt Intiassa. Minähän en ole tavannut ukkelin siskoa kuin kerran, New Yorkissa vuonna 1999, joten on todellakin korkea aika tavata uudelleen! Ukkeli on saanut kuulla monelta taholta ihmettelyjä, miten voi olla mahdollista, että minä ja hänen siskonsa emme ole tavanneet seitsemääntoista vuoteen. Ihmisten on ollut miltei mahdoton uskoa, ettemme vain kerta kaikkiaan ole koskaan osuneet Intiaan yhtä aikaa. New Yorkissakaan emme ole ukkelin kanssa vuosituhannen vaihteen jälkeen käyneet, vaikka käyntiä on monta kertaa mietittykin. Nyt ukkeli päätti ilmeisesti sulkea sukulaistensa suut ja järjestää meille pienimuotoista yhteistoimintaa. Siskon piti itse asiassa tulla perheineen tänä kesänä Suomeen, mutta sitten heille tuli tämä Intian-matka, ja Suomi-loma siirtyi hamaan tulevaisuuteen. 

Odotan tämänkertaista matkaa varovaisen innostuneesti. Toisaalta minua myös hieman arveluttaa lähteä. Minulla on nimittäin jostain syystä sellainen tunne, että minun ei pitäisi lähteä matkaan ollenkaan, vaan olisi parempi jäädä kotiin. Toivottavasti tämä on vain matkajännitystä eikä mikään ennakkoaavistus!

Eniten minua jännittää se, että ympärillä on koko ajan niin paljon ihmisiä. Ei niissä ihmisissä muuten mitään, mutta mitä jos olen kuolemanväsynyt, vatsani ei ole toiminut kunnolla tai olen nälkäinen, eikä ruokaa ole juuri sillä hetkellä saatavilla? Kuinka hermoni silloin kestävät? Muissa ihmisissähän ärsyttää usein eniten se, että muita ei saa toimimaan ja käyttäytymään sillä tavalla kuin itse haluaisi.:-D Jos omat hermot ovat jostain syystä jo valmiiksi kireällä, joku saattaa tahtomattaan ärsyttää, ja konfliktien vaara on ilmeinen.

Pelkään myös sitä, että tunnen itseni muiden seurassa ulkopuoliseksi. Suuressa joukossa kun voi tuntea olonsa niin paljon yksinäisemmäksi kuin koskaan yksin ollessaan. Pelko on tässä tapauksessa aika järjenvastainen, sillä tiedän, että ukkelin läheiset välittävät minusta kovasti, eikä kukaan ainakaan tahallaan jättäisi minua "ulkopuolelle". Kielenkin hallitsen nykyään sen verran hyvin, että sen takia ainakaan minun ei pitäisi ulkopuolisuutta tuntea. Ulkopuolisuuden pelko myös tavallaan ruokkii itseään: kun pelkään jääväni ulkopuolelle, alan vetäytyä huomaamattani syrjään, mikä puolestaan aiheuttaa sen, että muut luulevat minun haluavan olla rauhassa. Pitää siis vain yrittää olla rohkeasti mukana menossa, elää hetkessä ja unohtaa kaikki analysoinnit. Tietenkin jos minusta tuntuu siltä, että haluan olla hetken aikaa rauhassa, niin silloinkin on hyvä olla rehellinen itselleni eikä pakottaa itseäni muiden joukkoon.

Menipäs tämä syvälliseksi pohdinnaksi. Jatkuukin vielä. 

Vuoden 2011 talvi oli niin kylmä, että jouduimme riipimään päälle kaikki vaatteet, mitä vain löysimme. Päihin ei ollut laittaa muuta kuin tonttulakit. :-)



Tirupatin-päivätkin askarruttavat, sillä olen ainoa nainen siinä ukkelin kaveri- ja sukulaisporukassa, joka Tirupatissa on koolla. Vaimoja kun ei tällaisiin ukkojen kekkereihin oteta mukaan, eikä intialaisia vaimoja varmasti kiinnostaisikaan mikään ukkojen illanvietto. Minä taas istun mieluummin ukkojen kanssa juomassa kaljaa kuin katsomassa naisten kanssa televisiota. :-) Aika monet kerrat on ukkelin kaverien ja sukulaisten seurassa tullut istuttuakin, eikä kukaan ole koskaan mitenkään osoittanut, etten olisi tervetullut joukkoon, päinvastoin.

Nyt olen kuitenkin ajatellut, että ukot saavat minun puolestani juhlia keskenään, ja minä yritän keksiä siksi aikaa jotakin muuta tekemistä. Olen kai tullut vanhaksi, kun juhlista sivuun jättäytyminen ei tunnu ollenkaan kamalalta ajatukselta. Luulen myös, että juhlat eivät yhtä naista kaipaa: ukoilla on varmasti paljon hauskempaa keskenään. Alkoholikin saattaisi alkaa houkutella, kun kaikki muut sitä kuitenkin nauttivat. Tuskin yksi olut maata kaataisi, mutta en tiedä, uskallanko ottaa sitä riskiä, että menetän taas yöuneni.

Nelloren-kaveri uittaa viskilasissaan banaania, koska hän oli kuullut, että banaani imee itseensä alkoholia.                       Vuosi 2004.


Sadekausikin arveluttaa. Muuten ei ole hirveästi väliä, vaikka sataisikin koko ajan (vaikka eihän se mitään kivaa olisi), mutta olisi kiva, jos edes Taj Mahalille sattuisi sateeton hetki. Olisi aika kurjaa, jos kaatosade pilaisi meidän kaikkien ensimmäisen (ja todennäköisesti myös viimeisen) Taj Mahal -käynnin. Mutta eipä sillekään oikein mitään voi, jos retki menee vituroilleen. Ainakin matka jää kaikkien mieliin - jos ei ihan parhaalla tavalla, niin jollakin tavalla kuitenkin.

Taj Mahalissa on muuten geokätkökin, minkä panin ällistyneenä merkille geokätkösivustoa tutkiessani. Kätkö ei tosin ole perinteinen purkkikätkö, vaan kyseessä on ns. virtuaalikätkö: Taj Mahalilta pitäisi lähettää sähköpostia kätkön piilottajalle ja vastata tämän antamiin kysymyksiin. Toisella puolella Yamuna-jokea olisi ihan oikea kätkökin, mutta sekin taitaa jäädä minulta etsimättä, kun en viitsi odotuttaa muita sen takia, että etsiskelen jotain pakastusrasiaa.

Kukkapillistä tuntuu tulleen viime aikoina melkoinen matkailublogi. Se ei ole ollut mitenkään tarkoitus, mutta viime aikoina on vain tullut liikuskeltua siellä sun täällä sen verran, että matkajuttuja on ollut paljonlaisesti. Mutta eiköhän tilanne syksymmällä taas normalisoidu!




30 kommenttia:

  1. Voihan kääk. Tunnistan niin ton etukäteismatka-ahdistuksen, kun tuntuu siltä, että tekee vaan mieli keksiä joku riittävän pätevä tekosyy, ettei tarvis lähteä ensinkään. Mutta yleensä se ainakin mulla on nimenomaan hyvä merkki, koska mitä suurempi ennakkoahdistus, sitä parempi reissu. Toivon ja uskon, että sulle käy just niin, vaikka tuntuukin olevan noita muuttujia tällä kertaa aika paljon matkassa :).

    Ja vielä sanon senkin, että luin sun unettomuuspostauksen, joka oli niin mun omasta elämästä, että alkoi ihan ahdistaa. Olisin halunnut kirjoittaa siihen jonkun älykkään kommentin, mutta en kertakaikkiaan pystynyt, koska olin yllätys-yllätys niin älyttömän väsynyt, etten vaan kyennyt mihinkään. (Lomalla nukuin kuin porsas, mutta heti kun alkoi arki, palasin vanhaan ja nyt sitten pyörittelen yöt kaikenlaisia asioita päässäni ja heräilen tämän tästä tuijottamaan kelloa vain ajatellakseni, että nyt olis viimeistään pakko nukahtaa, koska kello soi jo niin ja niin monen tunnin/minuutin päästä. Huoh.)

    PS. Näytät ihan älyttömän kauniilta tuossa yläkuvassa <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tuo pitää paikkansa, että mitä suurempi ahdistus, sitä parempi matka. Minulle tulee kyllä yleensäkin ennen matkaa sellainen olo, etten oikein välittäisi lähteä mihinkään, mutta kun liikenteeseen on päässyt, niin tunne on mennyt ohi ja vaihtunut innostukseksi. Mutta niinkin on käynyt, että jos olen ollut jo valmiiksi “väärillä taajuuksilla”, niin olen houkutellut vain lisää huonoa onnea luokseni.

      Ollaan näköjään sitten kovin samanlaisia noissa nukkumisasioissa(kin). Muistankin, kun kirjoitit joskus nukkumisvaikeuksistasi blogissasi. Oletko sinä muuten koskaan kokeillut nukahtamislääkkeitä? Minulle lääkäri kirjoitti niitä sillä puheella, että sellaisen voi ottaa, jos on esimerkiksi jostain syystä ihan pakko saada nukutuksi (jos on esim. monta valvottua/huonosti nukuttua yötä takana), mikä kuulosti todella helpottavalta. Suurin toivein niitä kokeilin, mutta eihän niistä mulle mitään apua ollut. Mutta eipähän ole vaaraa jäädä niihin mitenkään koukkuunkaan, kun ei niistä ole apuakaan.

      Ja samalla lailla lasken tunteja ja minuutteja, että kuinka kauan ehdin vielä nukkua, jos nyt nukahtaisin. Ihan kuin siitä olisi suurtakin hyötyä!

      Olipa ihanasti sanottu, kiitos. <3 Olen valokuvissa (ja muutenkin) aina ihan hirveän näköinen, mutta tuo on ehkä keskimääräistä vähän onnistuneempi otos.

      Poista
  2. Ompa teilla sitten aika paljon menoa tuolla matkalla. Varo ettet tule ylikuntoon taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Täytyypä muistaa varoa!

      Liikuntaa tuskin ehdin hirveästi tuon matkan aikana harrastaa, että siinä mielessä matka tulee ehkä ihan hyvään saumaan. Tosin katselin jo netistä allasjumppaohjeita, jos vaikka hotellin altaassa innostuisi vähän jumppailemaan. ;-)

      Poista
  3. No onpas teillä ohjelmaa! Terveisiä vaan Taj Mahaliin, intialaisten puhelimissa on varmaan ainakin sata kuvaa minusta vaaleatukkaisesta, mua kuvattiin siellä vaikka keiden perheenjäsenten kanssa ja varmasti kuvaavat suakin. Kivat häävaatteet sulla tuossa kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrotaan terveisiä! Mä en tiedä, onko mulla huomisen jälkeen enää vaaleat hiukset, kun menen huomenna kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen kampaajalle. Saa nähdä, mitä siellä mun pään menoksi keksitään...

      Poista
  4. Huh, mitä menoa ja väenpaljoutta, väsyttää jo lukeminenkin, mutta jos seura on hauskaa niin meneehän se silloin tällöin.
    Leveälahkeiset (ja korkeavyötäröiset) on muuten taas tulossa uudestaan muotiin, kannattaa penkoa kaappeja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muu seura on varmaan ihan hauskaa, mutta veljen vaimon (kanssaminiän) tapaaminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Toivottavasti hänen seurassaan ei tarvitse viettää kovin paljon aikaa. :-D

      Luinkin juuri eilen nykyisestä farkkumuodista ja mietin, että ei kiitos, en todellakaan meinaa seurata tätä farkkumuotia. Leveät lahkeet vielä menisivät, mutta korkeavyötäröisiä farkkuja en voi sietää. Ne eivät edes sovi mulle, vaan näytän ne päällä ihme pötkylältä. Mutta enpä ole ennenkään muodin uusimpia tuulia kovin innokkaasti seurannut. :-)

      Poista
  5. Onpas tiedossa lentoja ja sukulasia ja ohjelmaa, huh. melekin hengästyin jo lukiessani. Mutta kyllä se varmasti hyvin menee, ainakin itselläni on aina silloin ollut tuollainen ennkko-ahdistus kun matka on mennyt erityisen hyvin.

    Oikein antoisaa matkaa! Kuvia odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan sitä ohjelmaa. Melkein tuntuu, että voisi olla vähemmänkin. :-) Mutta eipähän ole ainakaan pitkästymisen vaaraa!

      Kiitos, Rantakasvi. Toivottavasti kaikki menee edes jotakuinkin hyvin!

      Poista
  6. Voi miten hauskan kuuloinen matka. Hyvin se menee. Ja jään kyllä innolla odottamaan kuviasi tältä reissulta. Minuakin Intia kiinnostaisi ja nimenomaan se Taj Mahal. Ja muutama muukin. Katsoin sellaisen ohjelman missä seikkailivat eri puolella Intiaa ja oli kyllä monta mielenkiintoista paikkaa, jossa mielelläni kävisin. Että jos nyt jostakin voisi tipahtaa tililleni paljon rahaa, niin ottaisin tästä Intiasta selvän, kiitos. Mukavaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä toivon, että kerkeäisin jossain vaiheessa sen verran tietokoneelle, että pääsisin niitä kuvia laittamaan. Mutta en meinaa ottaa ressiä asiasta. :-)

      Minullekin Intia on kokonaisuutena edelleenkin kovin tuntematon paikka. Vaikka olen siellä paljon aikaani viettänytkin, niin aina on tullut oltua aika samoissa paikoissa. Kiva nähdä vaihteeksi jotain muutakin!

      Poista
  7. Ooh, onpas mielenkiintoinen ja sukulaisten täytteinen reissu tulossa! Pidä hauskaa!

    Taj Mahal kuuluu minun haavekohteitteni kärkilistaan (samoin merkkirakennukset Jaipurissa). Odotan kovasti matkakertomuksia, tarinoita sukulaisista ja kuvatulvaa!

    Minua ainakin ennen matkaa useinmiten ei huvittaisi koko homma lainkaan. Vähintään pakkaus tökkii. Lähden justiinsa kentälle ja kohti Saksaa ja ihan käsittämättömän paljon ketuttaa sellainen, että työkaveri on valinnut hotellin todella-todella surkeasta paikasta liikenneyhteyksien suhteen. Bussit ja taksit kulkee, mutta silti kihisen kiukusta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yritetään!

      Mulle tulee hyvin usein juuri ennen matkaa samanlainen tunne, että ei huvittaisi lähteä ollenkaan. Osaltaan se johtuu varmaan juuri pakkaamisesta ja kaikista muista jutuista, jotka olisi voinut tehdä jo aikapäiviä sitten mutta jotka on jätetty kivasti viime tippaan, että niitä on sitten mukava matkan kynnyksellä ruveta tekemään.

      Minäkään en tykkää, jos hotelli on keskellä ei mitään. Vaikka ei lähtisikään hotellilta mihinkään, niin silti ärsyttää se tieto, että jos haluaisi jonnekin lähteä, niin kaikki on kamalan kaukana ja vaikean matkan takana.

      Hyvää Saksan-matkaa!

      Poista
  8. Vau, ihanaa matkaa! Ota paljon taas kivoja kuvia joita meille jakaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matkatar! Hehee, eiköhän niitä kuvia tule otettua "muutama". :-D

      Poista
  9. Kuulostaa ihanalta tuo reissunne,mutta voin ymmärtää että tuollaisen sukulaismäärän kanssa tulee vähän ahdistusta. Toivottavasti matka sujuu hyvin ja on kiinnostava,ja hyvää matkaa. Tänä vuonna Amazing Racen Israel-version kilpailijat kävivät myös Intiassa ,ja olipa heillä ihmettelmistä;D (viime vuonna kilpailijat kävivät Suomessakin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin sitä tulee sukulaisten kanssa matkustettua, mutta nytpähän tulee sekin koettua. :-)

      Voin hyvin kuvitella, että Intia on aiheuttanut kilpailijoissa ihmetystä. :-D

      Poista
  10. Hauskaa reissua! Taj Mahal on tietty pakko kerran kokea, mutta Fatehpur Sikri on aivan uskomattoman hieno. Kannattaa kävellä ympäri kaupunkia, ihan aladdin-elämys suoraan historiankirjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anna! Toivottavasti ehdimme Fatehpur Sikrissä käymään - ja toivottavasti sää ei pilaa kokemusta!

      Mukavaa elokuun jatkoa! :-)

      Poista
  11. Ihanaa matkaa sinulle - ei ainakaan puutu ohjelmaa ! Taitaa Taj Mahal olla meidän kaikkien listalla - sitten joskus ! Ja älä sitten kuntoile liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena. Ohjelmasta ei tosiaan ole puutetta. Ei taida aikaa paljon kuntoilulle jäädä? :-)

      Poista
  12. Ihanaa matkaa! Taj Mahal on upea!!! Matka Delhistä sinne ei niinkään. Meidän autonkuljettajamme ajoi ainakin niin epätasaisesti jarrutellen ja kiihdyttäen, että koko perheellä oli vähän paha olo ja tytät taisi oksentaakin muutaman kerran. Toivottavasti teillä on parempi kuski! Mukava olisi nähdä kuvia sieltä ja muualtakin Intiaa taas. Voi, kun pääsisin mukaan.../Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja! Toivotaan nyt, ettei ihan sataisi kaatamalla. Ostin tänään jo varuiksi uuden sateenvarjonkin. :-D

      Kuvia varmaan tulee, kun pääsen niitä koneelle laittelemaan. Tosin ostin juuri uuden kameran, enkä ole vielä opetellut kunnolla käyttämään sitä. :-)

      Mukavaa loppukesää teille!

      Poista
  13. Kuulostaa tosi kivalta reissulta! Odotan matkarapsaa sitten :) Niin repesin tuolle banaanin uitto kuvalle, mina taitaisin kylla painella noiden miesten mukana bileisiin, nayttaa sen verran hauskalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän matkarapsa ole tulossa. Saattaa tulla useampikin. :-)

      Noiden ukkojen kanssa on kyllä naurussa pitelemistä. Että siinä mielessä olisi kumminkin mukava olla heidän kanssaan, kun tiedän, että hauskaa tulisi olemaan.

      Poista
  14. Hyvää lomaa...ainakin sulla on ohjelmaa!!!! Ei tule varmasti aika pitkäksi. Matkaraporttia odotellaan täälläkin. Niin ja osta taas niitä intilaisia naistenlehtiä, jossa kysytään neuvoja milloin mihinkin pulmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, SaaraBee! Hyvä että muistutit niistä naistenlehdistä! Pitääkin heti lentokentältä yrittää bongata! :-)

      Poista
  15. Mua alkoi ihan hengästyttää kun luin matkaohjelmaasi. Mä tarvisisin jonkun exel-listan että pysyisin aikatulussa.
    Mutta kuitenkin oikein ihanna matkaa ja toivottavasti jaksat kirjoittaa oikein PIIIIITKIÄ postauksia, kun olet reisussa tai kun tulet sieltä.
    Taj Mahal varsinkin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, CurryKaneli! Ja terveisiä Agrasta. Tänne asti siis ainakin ollaan selvitty.:-)

      Poista