Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Leipääntynyt matkanjärjestäjä

Matkustaminen on kivaa, ja matkojen suunnittelu on melkein paras osa matkaa. Joskus sekin käy kuitenkin työstä.

Ukkeli sai joskus viime vuonna idean, että lähdetään puolen suvun kanssa jonnekin Etelä-Eurooppaan lomailemaan. Puoli sukua tarkoittaa tässä ukkelin siskoa ja veljeä ja heidän lapsiaan sekä kolmea, neljää serkkua perheineen. Jos kaikki lähtisivät mukaan, meitä olisi yhteensä parisenkymmentä henkeä. Meidän piti lähteä jo viime kesänä, mutta ajankohta ei silloin sopinut kaikille. Tänä vuonna matkan suunnittelu aloitettiin ajoissa, ja jotenkin kummassa minä huomasin yhtäkkiä olevani se, joka oli matkan suunnittelusta pääasiallisesti vastuussa. Eihän siinä mitään - matkojen suunnittelu on kivaa, ja minä olen nähnyt Eurooppaa aika paljon, joten minulla on alueesta myös eniten kokemusta. Tarkoituksena oli, että minä valikoisin muutaman paikan ja ehdottaisin niitä sitten muille.

Tajusin kuitenkin hyvin pian sen, että on aivan eri asia suunnitella matkaa esimerkiksi minulle ja ukkelille kuin isolle ryhmälle, josta osaa en ole koskaan edes tavannut. Kaiken lisäksi matkalaisten iät vaihtelevat kolmen ja viidenkymmenen vuoden väliltä (lapsia on aika monta), ja kaikille pitäisi olla tarjolla jotakin, joten epätoivo meinasi iskeä heti alkumetreillä.

(Kuvat ovat Sisiliasta kuuden vuoden takaa.)


Matkakohteen valintaa ei yhtään helpottanut se, että olin kuullut tarinoita samaisten sukulaisten aiemmista, mönkään menneistä matkoista. Kerran nämä sukulaiset, jotka asuvat kaikki Amerikassa, olivat vuokranneet mökin jostakin, ja nuoriso oli meinannut kuolla tylsyyteen, kun heillä ei ollut mökillä mitään tekemistä. Nyt olisikin tarkoitus valita sellainen paikka, jossa olisi tekemistä kaiken ikäisille. Suunnitelmana oli myös jakautua ryhmiin sen perusteella, mikä tekeminen ketäkin kiinnostaa. Olisi seikkailuhenkisten ryhmä, joka voisi kokeilla esimerkiksi riippuliitoa ja muita seikkailullisempia juttuja, ja olisi urheilullisten ryhmä, joka voisi vaikkapa pelata tennistä ja tehdä vaelluksia luonnossa. Sitten olisi myös nähtävyyksistä kiinnostuneiden ryhmä sekä chillailijoiden ryhmä.

Yksi serkku ilmoitti haluavansa vain maata rannalla drinkkilasi kädessään, ja minä vähän ihmettelen, missä tarkoituksessa mies meinaa rannalla maata, kun ruskettua hän tuskin haluaa (on jo tarpeeksi ruskea). Ehkä mies haluaa vain nautiskella baarin antimista ja katsella vähäpukeisia naisia, mikä sekin kuulostaa vähän oudolta, koska miehellä on vaimo ja kaksi pientä lasta. Serkun tuntien selitys voi kyllä hyvinkin pitää paikkansa, joten hän saa perustaa ihan oman, rantaleijonien ryhmänsä.



Kyseisen serkun mukaantulo on kuitenkin hyvin epävarmaa, sillä hänen vaimonsa haraa kovasti vastaan, mikä ei ole mitään uutta sekään, sillä tämä vaimo on oikea vastarannan kiiski muutenkin. Hän on aiheuttanut sukutapaamisissa ongelmia ennenkin, mikä saattaa johtua ihan kielimuuristakin. Vaimo on nimittäin kotoisin Pohjois-Intiasta, eikä hän puhu äidinkielenään telugua, kuten miehensä ja tämän suku, ja kielipuolena on hyvin helppo tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja vetää sen seurauksena herneitä nenään. Sen tiedän ihan omasta kokemuksestakin (t. nimim. aika monta hernepussia tuhonnut). Pari päätyi yhteen opiskeluaikoinaan, sillä he opiskelivat kumpikin samassa opinahjossa lääkäriksi. Kyseessä on suvun nuorison toinen rakkausavioliitto - toinen on tietysti minun ja ukkelin. Rakkausavioliitoista puheen ollen: ei sovi unohtaa sitäkään, että myös appivanhempien avioliitto on rakkausavioliitto. Se on minusta aika käsittämätöntä, kun ajattelee, miten sovinnainen intialainen yhteiskunta on tuohon aikaan (1960-luvun lopussa) mahtanut olla. Ihan täytyy nostaa hattua anopin ja appiukon vanhemmille, että he olivat niin avarakatseisia, etteivät puuttuneet lastensa puolisoiden valintaan. 

On melkein huvittavaa ajatella, että kaksi niin erilaista sukua kuin serkun ja tämän vaimon suku ovatkin päätyneet lastensa avioliiton kautta yhteen. Serkun vaimon perhe on hyvin moderni ja länsimaalaistunut, kun taas serkun äiti (anopin nuorempi sisar, jonka mies kuoli yli 10 vuotta sitten) on kouluja käymätön ja maalla kasvanut, eikä hänen käyttäytymisensä ole mitenkään viimeisen päälle hiottua. Minusta anopin sisar on ihana ja aito ihminen, mutta ns. sivistyneiden ja koulutettujen intialaisten silmissä hän on varmaankin täysi juntti.

Kävimme kerran kylässä serkun vaimon vanhemmilla Bangaloressa, ja minulta meinasi mennä jauhot suuhun, kun en ollut ollenkaan tottunut niin länsimaistuneeseen menoon. Vanhemmat nimittäin tarjosivat meille (minulle ja ukkelille) juotavaksi olutta, vaikka kello oli vasta yksitoista aamupäivällä. Siinä sitten jutustelimme olutta juoden - minä, ukkeli, serkun vaimon vanhemmat sekä heidän vähän yli parikymppinen poikansa. Kokemuksieni mukaan intialainen nuoriso nauttii alkoholinsa vanhemmalta sukupolvelta salassa, ja tilanne tuntui siitä syystä todella absurdilta. (Ukkelin perheessä tosin ollaan tämänkin suhteen vapaamielisempiä, ja ukkeli ja hänen kaverinsa juovat alkoholia appiukonkin nähden, vaikka pientä häveliäisyyttä onkin havaittavissa.)

Mutta nyt eksyin todella kauas varsinaisesta aiheesta.


Kulutin lomakohteita vertaillessani aika monta tuntia, kun yritin miettiä, mikä voisi olla sellainen paikka, jossa olisi jokaiselle jotakin. Vaikka netti helpottaa tiedonhakua nykyään huomattavasti, se myös tavallaan hankaloittaa matkakohteen löytämistä, sillä löytämäänsä tietoon saa aina suhtautua hieman epäluuloisesti. Hienot nettisivut ja kauniit kuvat saattavat antaa paikasta liioitellun hyvän kuvan, ja taas vastaavasti jokin paikka saattaa jäädä varjoon ihan vain sen takia, että siitä ei löydy tietoa tai että se ei ole kuvissa ja ihmisten kertomuksissa edukseen.

Epätoivo iski: kuinka pystyisin valitsemaan lomapaikan tuommoiselle ihmisryhmälle netin, matkaopaskirjojen ja muiden matkalaisten kokemusten perusteella? Ihmisten kokemukset kun voivat nekin olla hyvin erilaiset - siinä missä yksi haukkuu jonkin paikan aivan lyttyyn, toinen kehuu sen maasta taivaaseen. Vaikka kuinka yrittäisi lukea rivien välistä, on mahdoton tietää, mikä mahtaa olla se absoluuttinen totuus, ja onko sitä edes. Olisi tietysti parasta, jos paikoista olisi omakohtaista kokemusta tai jos voisi käydä tutustumassa paikkoihin etukäteen, mutta se kun ei oikein onnistu. Omista matkoistani Manner-Eurooppaan on jo sen verran aikaa, että kokemuksistani ei juurikaan ole hyötyä, ja muutenkin taisin katsella paikkoja lapsena vanhempieni mukana hengaillessani varmasti aivan eri silmin kuin nyt. Eipä tullut silloin nuorena mieleen ajatella, että tämä näyttääkin juuri sellaiselta paikalta, johon voin tuoda intialaiset sukulaiset sitten parinkymmenen vuoden päästä. Smiley



Olin valmis jo melkein luovuttamaan, mutta sain sitten kuitenkin raavittua kasaan jonkinlaisen listan, jota ehdotin sukulaisille: Portugali (lähinnä Albufeira), Kreeta (tarkemmasta paikasta en vielä oikein päässyt selvyyteen), Sardinia (tätä kyllä hieman epäröin) sekä Napolin ympäristö Manner-Italiassa (tätä epäröin vieläkin enemmän). Napolin ympäristössä olisi paljon kaikkea mielenkiintoista katsottavaa (mm. Pompeiji, Vesuvius, Capri ja Ischia, Amalfin rannikko), mutta paikka taitaisi olla enemmänkin aikuiseen makuun. Käsittääkseni alueella ei ole myöskään isoja ja matalia rantoja, joten mikään erityisen lapsiystävällinen kohde se ei taida siinäkään mielessä olla. Portugalin suhteen oli vähän oma lehmä ojassa, sillä rakastuin aikoinani Lissaboniin, ja olen aina tahtonut sinne uudestaan. Lisäksi ajattelin, että muutkin varmasti tykkäisivät Lissabonista. Albufeirassa taas olisi ilmeisesti aika hyvät rannat, ja kaiken lisäksi Espanjakin olisi lähellä, joten sielläkin voisi halutessaan piipahtaa.

Laitoin listan menemään sukulaisille, kun ajatukseni oli, että he voisivat tutustua paikkoihin ja ilmoitella minulle, mikä paikka heitä erityisesti kiinnostaisi. Sitten voisimme siirtyä suunnittelun seuraavaan vaiheeseen ja alkaa miettiä tarkkoja päivämääriä, matkalle lähtijöitä, majoitusta, lentoja ja aktiviteetteja. Reilun viikon päästä tuli vastaus, joka hieman tyrmistytti: "Päätä sinä, kun sinä tunnet Euroopan varmasti paremmin kuin me. Meille on aivan sama minne mennään, kunhan paikka vain on lapsiystävällinen."

Tuntuu aika hurjalta ajatukselta päättää tuommoisen poppoon lomakohde ihan yksinäni, koska minä olen sitten myös tavallaan vastuussa siitä, että paikka on hyvä ja sopiva. Aikuiset pystyvät aina joustamaan ja sopeutumaan, mutta entäs jos lapset ja nuoret eivät viihdykään valitsemassani paikassa? Kukaan tuskin tulisi syyttelemään minua, vaikka paikka ei olisikaan kaikkien mieleen, mutta tuntisin kuitenkin epäonnistuneeni paikan valinnassa ja pilanneeni muiden loman. Enpä siis tiedä, miten tästä eteenpäin - minne lähdetään ja lähdetäänkö ylipäänsä mihinkään. Itselläni on sellaiset fiilikset, että jäisin mieluummin kotiin kuin lähtisin matkalle. Enpä olisi uskonut, että joskus koittaa tämäkin päivä, että koti houkuttelee enemmän kuin matkalle lähtö. Smiley

35 kommenttia:

  1. No on tuossa aika homma kun on niin erilaisia vaatimuksia poppoolla,joten tsemppiä vaan suunniteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Sitä kyllä tarvitaan! :-D

      Poista
  2. Ohhoh, mikä homma! Kuten sanoit, kukaan tuskin syyttää sinua, vaikka joku ei viihtyisikään ihan tuhatta ja sataa ihan joka käänteessä. Mutta se ei estä vainoharhaista tunnelmien haistelua ja huolehtimista siitä, että onkohan kaikilla nyt varmasti tositosikivaa. Huh, ei käy kateeksi.

    Meille taitaa olla toukokuussa tulossa vieraita Intiasta. Alun perin piti olla kyseessä vain appivanhempani, mutta nyt mieheni sisko on myös innostunut vierailemaan vanhalla mantereella nelivuotiaan tyttärensä kanssa. Totta puhuen viisi viikkoa neljän ylimääräisen henkilön kanssa tuntuu hiukan kuumottavalta, mutta kai tästä selvitään...mieheni totta puhuen toivoo, että sisko siirtäisi matkaansa, jotta vanhemmille jäisi enemmän aikaa rentoutua ja keskittyä ihan vain toisiinsa. Meillä oli tarkoituksena lähteä koko porukalla käymään Sveitsissä, mutta yksi leikki-ikäinen saattaisi tänne tullessaan muuttaa sitäkin suunnitelmaa - ei ole oikein ideaa lähteä patikoimaan Alpeille pikkulasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin kun minä olen vielä semmoinen oikea haistelija, joka vaistoaa (tai ainakin kuvittelee vaistoavansa, hehe) ihmisten mielialat aika hyvin. Tuskin nauttisin itse matkasta yhtään, ja vaikka oma nautinto ei olekaan mikään pääasia, en haluaisi kärvistelläkään paria viikkoa.

      Pitkäaikaiset vierailut eivät ole kyllä mitään helppoja. Mulle oli jo ihan tarpeeksi kestämistä siinä, kun appivanhemmat viettivät meillä kuukauden päivät, ja heitä oli tosiaan vain kaksi ihmistä. Saatoin menettää hermonikin pariin otteeseen. :-D Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kylppäri, kun eihän meillä ollut suomalaiseen tapaan kuin yksi kylppäri, ja intialaisilla on hieman erilainen käsitys veden käytöstä kylppärissä. Meilläkin oli appivanhempien vierailun aikaan intialainen “wet toilet”. :-D

      Pidän peukkuja, että miehesi sisko muuttaa mielensä ja tulee toisella kertaa!

      Poista
  3. Iik! Ompa hommaa. Minun pitaisi jarjestaa kolmen viikon paasta kymmenen hengen hyvin homogeeniselle suomalaiselle ryhmalle paivan kavelykierros Jerusalemissa, ja olen siitakin jo ihan paniikissa.

    Tuo Portugali kuulostaa sitten ehka sellaiselta etta siella olisi jotain kaikille. En ole siella (viela) kaynyt, joten ihan mutu-tuntemuksella.

    Muuten kivoja Sisilian kuvia. Teimme siella kaksin viikon autokierroksen kolme vuotta sitten kevaalla, tykkasin hirveesti. Mutta ehka sekin enemman aikuisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin varmasti hermoilisin tuosta kävelykierroksesta. Sitä on järjestänä kuitenkin jonkinlaisessa vastuussa siitä, että kaikilla olisi kivaa. Tsemppiä! Kyllä se varmaan hyvin menee!

      Minustakin Portugali kuulosti heti alusta asti jotenkin sopivimmalta paikalta, mutta en tiedä, miltä Portugali intialaisten korvaan kuulostaa. Yritin jo udella ukkeliltakin, mahtaako intialaisilla olla jonkinlaisia ennakkokäsityksiä Portugalista, mutta eipä tuo osannut sanoa. Ehkä pitäisi viedä intialaiset suoraan Sveitsiin, kun se on kaikille elokuvista tuttu paikka. Mutta siellä ei ole mitään hiekkarantoja, joten senkin vaihtoehdon voi saman tien unohtaa.

      Minäkin tykkäsin Sisiliasta tosi paljon, mutta ehkä sekin on tosiaan enemmän aikuisten paikka. Maisemat oli ihan mielettömän upeita, ja me kanssa autoiltiin paljon. Vuokrattiin auto heti kentältä, ja myös palautettiin se sinne lähtiessä.

      Poista
  4. Huh, on sulla homma :) Menkaa all-inclusive hotelliin, siella saa jokainen tehda mita lystaa ja sina voit karata sielta kiertelemaan lahiseutuja, tai majoittukaa sellaiseen paikkaan missa on lahella iso vesipuisto, kokemuksesta tiedan etta jos lapsilla on tylsaa ja loma pilalla niin sitten se on pilalla kaikilla....ma vihaan all inclusiveja aika pitkalti mutta taytyy sanoa etta talla hetkella pienen nassikan kanssa se kuulostaisi jopa hyvalta, pahvimukista viiniakin menisi ehka siina sivussa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut vielä ehtinyt noin pitkälle, että olisin ehtinyt ajattelemaan majoitusvaihtoehtoja, mutta all inclusive kävi kyllä mielessä. Se olisi ainakin helppo, mutta toisaalta olen ymmärtänyt, että nuo intialaiset mielisivät ehkä sellaista villa-tyyppistä majoitusta.

      Vesipuistotkin on jo katsottu ja varmistettu, että niitä on ainakin Portugalissa ja Kreetalla. Tosin niissäkin on heti yksi iso mutta: ukkelin veljenpoika inhoaa uimista, koska pojan vanhemmat pakottavat hänet harrastamaan uintia säännöllisesti. :-D En tiedä, päteekö inho veteen noin ylipäänsä, vai mahtaisiko poika kuitenkin viihtyä vesipuistoissa, kun vesipuistossa riekkuminen on kuitenkin ihan erilaista kuin perinteinen uinti.

      Juuri tuon takia haluaisinkin pelata ainakin lasten osalta varman päälle, koska tiedän, että jos lapsilla ei ole kivaa, aikuisillakaan ei todellakaan ole.

      Poista
  5. Aika hommaa. Minä myös nautin matkasuunnittelusta, mutta tuossa on tosiaan jo muuttuja jos toinenkin mukana. Tää ehkä kuulostaa karulta (anteeksi!), mutta tosiasia on se, että parinkymmenen hengen joukossa todennäköisesti jonain päivänä jollekulle kuitenkin osuu huono päivä, joten on varmaan ihan sama millaisella paratiisisaarella olisitte, niin jollain olisi jotain valitettavaa, joten kaikille täydellistä kohdetta on tuskin olemassa. Toisaalta - jos porukka on hyvä ja loma sujuu muuten ongelmitta, niin teillä tulee varmasti olemaan hauskaa - oli kohde mikä tahansa! Erityisesti, jos intialaisilla ei ole ihan kauheita odotuksia paikan suhteen, niin se saattaa olla pelkästään hyvä juttu. Mä uskon, että saat kyllä mahtavan loman kasattua!
    Me oltiin pari kesää sitten 9 hengen porukalla Espanjassa, mä olin alunperin aikalailla koko lomaa vastaan, odotukset oli nollissa ja vähän pitkin hampain lähdin mukaan, mutta lopulta matka oli ihan huippu, kaikilla oli tosi hauskaa ja päällimmäiset muistot reissusta ovat pelkästään hauskoja (nyt, kun niille huonoillekin päiville jo jaksaa nauraa :D). Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään, tuohan on ihan totta, että huonoja päiviä tulee väkisinkin. Tuossakin joukossa on niin erilaisia persoonia, että mielipide- ja mielentilaeroilta ei oikeastaan voi välttyä. Toivon vain, että se en olisi minä, joka vetää jotkut kilarit – ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta. :-D

      Joskus on melkein paras olla ihan nollaodotuksin, niin ei ainakaan tule pettymyksiä, niin lomien kuin muidenkin asioiden suhteen. Tuntuu, että mitä suuremmat on odotukset, sitä varmemmin joutuu pettymään, ja sitten jälkeenpäin harmittaa, kun toiveet eivät täyttyneetkään. Parasta olisi, kun jokainen lähtisi matkaan avoimin mielin ja sillä asenteella, että on valmis itse joustamaan (lapset ovatkin sitten asia erikseen).

      Poista
  6. Onpas tosiaan rasti. Meillähän on aina ollut tuo mitä tekemistä lapsille ja mitä aikuisille-ongelma. On sitten koitettu tehdä vähän niin kuin kompromisseja, jossa joinakin päivinä jotakin enemmän lapsille ja joinakin aikuisille. Minä olisin siis ehdottanut Pariisia, jossa on huima määrä museoita ja muuta näkemistä aikuisille, lapsille lähellä Disneyland, ja molemmille yhteiseksi mielenkiinnoksi jokiristeilyt ja Versailles. Mutta voi, se ranta puuttuu, joten rantaleijona jäisi nuolemaan näppejään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pariisi kuulostaa mielenkiintoiselta vaihtoehdolta, mutta tarkoitus oli pääasiassa kai rantalomailla, siis ainakin niin, että lapsilla (ja sillä rantaleijonalla :-D) olisi hiekkaranta, jossa he voisivat touhuta.

      Itselläni on Pariisista ja Ranskasta kovin huonoja kokemuksia, enkä kovin mielelläni matkusta Ranskaan, ellei ole aivan pakko. Vähän harmikin, että on jäänyt Ranskasta niin huono maku, koska siellä olisi kuitenkin niin paljon näkemistä.

      Kiva idea tuo, että joinakin päivinä mennään enemmän lasten ehdoilla ja joinakin taas aikuisten. Tiedä sitten, miten hyvin intialaiset lapset suostuisivat tuollaisiin kompromisseihin.

      Poista
    2. Toivottavasti voisit harkita Ranskaa myös, sillä Nizza-Cannes seudut sopisivat täydellisesti sekä aikuisille että lapsille. Ihania maisemia, nähtävyyksiä, rantaa, kaupunkia, yöelämää, rauhallisuutta, villoja... Kaikkea :) suosittelen!

      Ansku

      Poista
    3. Ehkä nyt olisi hyvä aika unohtaa omat ennakkoluulonsa ja huonot kokemukset Ranskasta ja ajatella tuota Ranskan Rivieraa yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona. Kuulostaa ainakin kaikin puolin hyvältä paikalta. :-) Ja onhan siitä jo niin paljon aikaa, kun olen tuolla käynyt, että paikat ovat saattaneet muuttua, ja itsekin olen varmasti aika erilainen ihminen kuin aiemmin. Ehkä Ranska ei enää tuntuisikaan niin kamalalta maalta. :-)

      Poista
  7. Oho, aikamoinen vastuu noin suuren porukan matkanjärjestäjänä. Mulle tuli heti mieleen Barcelona tai joku Barcelonan lähikylä. Täällä on vuoristo lähellä, jos haluaa sinne lähteä trekkailemaan, hiekkarantaa riittää sekä tietenkin kaikenlaista kulttuuria myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Barcelonakin kuulostaa kivalta. Olen käynyt Barcelonassa kerran joskus kauan sitten, ja jotenkin mulle jäi paikasta semmoinen suurkaupunkimainen kuva, enkä ole ihan varma, olisiko se siitä syystä ihan sopiva paikka tälle matkalle. Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että en ole nähnyt Barcelonasta paljoakaan, enkä esim. muista Barcelonan rantoja ollenkaan. Mutta vähäisenkin muistikuvan perusteella Barcelona jäi Lissabonin ohella mieleeni kiehtovana kaupunkina, jonne pitäisi päästä vielä joskus uudelleen. :-)

      Niin ja kaiken lisäksi tuo rantaleijona-serkku on jo käynyt Barcelonassa, kun hän interreilasi meillä Suomessa kyläillessään läpi Euroopan. :-) Hänellähän olisi siis jo kokemusta paikasta. ;-)

      Poista
  8. Tuttu amfiteatteri noissa kuvissa, ja muutenkin kauniita maisemia. :)

    Luin joskus jostain, että "päätä sinä vain, minulle sopii kaikki" mielletään nyky-yhteiskunnassa täysin väärin. Moni ajattelee sen tarkoittavan, että ihminen on joustava ja kohtelias, mutta oikeaa kohteliaisuutta on auttaa päätöksenteossa, koska se tuo paineita ja voi tosiaan käydä työstä.

    Minä olen kiertänyt tämän ongelman isolla porukalla laittamalla ihan suoraan äänestyksen pystyyn asioista, kun olen ensin selvittänyt pari vaihtoehtoa. Doodle auttaa, eli sinne vaan Portugal ja Kreeta pienen kuvauksen kera ja linkki kiertämään sukulaisille. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä! Syyllistyn itsekin aika usein siihen, että sanon “ihan sama”, erityisesti silloin, jos en itse osaa päättää ja toivon, että toinen tekisi päätöksen puolestani. Kai siinä on mukana myös jonkinlaista miellyttämisen halua, mikä ei kyllä pitemmän päälle kannata, koska muut tottuvat nopeasti siihen, että toiselle on ihan sama, ja lopulta toisen mielipidettä ei enää edes kysytä. Olen yrittänyt päästä tavasta eroon, mutta joskus päättäminen on vain niin kamalan vaikeaa. :-)

      Äänestys kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta, koska uskon, että kyllä kaikilla loppujen lopuksi jonkinlainen mielipide on. Luulen, että sukulaisten mielipiteettömyyden takana saattaa olla myös ajanpuute tai laiskuus – ei ehditä/viitsitä perehtyä asioihin, kun kerran on joku, joka voi hoitaa homman heidän puolestaan.

      Doodlesta en ole koskaan kuullutkaan – täytyypä ottaa selvää, mikä se on.

      Poista
  9. Hui kauhistus, noin monen mieleen sopiva kohde on vaikea juttu, jonkun on aina tingittävä jossakin asiassa. Minä katsoisin ensin mihin itse haluaisin ja sen jälkeen olisko siellä muillekin nähtävää ja tehtävää, jos ei niin seuraava mahdollinen kohde (olisi ainakin yksi tyytyväinen :)
    Minä inhoan tuota vastausta 'päätä sinä, meille sopii kaikki'. se ei koskaan todellisuudessa mene niin vaan aina jollain on sanomista jälkikäteen. Useamman mahdollisuuden esittäminen ja niistä äänestäminen voisi olla hyvä ratkaisu.
    Lissabon on hyvä kohde, siellä on vähän kaikkea, jokaiselle jotain... ja se valtava oceanarium, jonne itse menisin heti ensimmäiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuo olisi mun tyypillinen tapani suunnitella matkaa. :-) Minusta tuntuu, että olen aina enemmän tai vähemmän päällepäsmäröinyt mun ja ukkelin matkasuunnitelmia, ja lopulta olen saanut aina ukkelin taivuteltua mun tahtooni ja lähtemään sinne, minne minä olen halunnut. Nyt ajattelin kerrankin toimia toisin ja kuunnella muitakin, mutta vaikeaksi se tämäkin näyttää menevän. :-D

      Minä tulen usein itsekin sanoneeksi erinäisiin asioihin 'ihan sama', mutta viime aikoina olen ihan tietoisesti yrittänyt pyrkiä tavasta eroon. Kun ei se sitten kuitenkaan ole ihan sama – jos tarkemmin miettii, niin kyllä yleensä löytyy jokin vaihtoehto, joka itsestä tuntuisi parhaalta. Ja useinkaan se ei ole sama vaihtoehto, jonka se toinen valitsee, ja sitten mieltä jää kaivelemaan, kun ei saanut sanotuksi, mitä halusi. Että voikin olla vaikeaa. :-)

      Lissabonin oceanarium kuulostaa ihan sellaiselta paikalta, joka viehättäisi minua kovasti. Pitääköhän alkaa promoamaan tuota Portugalia ihan tosissaan. ;-)

      Poista
  10. Kääk. Iskee ahdistus sun puolesta :). Tai varmaan siksi, että tuli niin tutut fiilikset, kun minä olen meillä aina se, joka "saa" ihan yksin suunnitella kaikki matkat (joita nykyään tosin on harvakseltaan). Olkoonkin, että on omastakin mielestä paljon parempi vaihtoehto kuin se, että mies suunniittelisi (apua, en uskalla edes ajatella sitä vaihtoehtoa ;)), niin onhan se välillä vähän rassaavaa, kun kellään ei ole koskaan mitään mielipidettä mihinkään, vaan vastaukseksi tulee "Meille käy se mikä sulle käy".
    Eli ei auta vaikka esittäis vaan kaksi vaihtoehtoa, joista valita, koska vastaus on jokatapauksessa sama :). Eli minä saan päättää..

    Mutta että pitäis noin suurelle ja "kirjavalle" (ikiensä ja kiinnostuksiensa puolesta) porukalle keksiä yhteinen kohde, niin huhhuijaa :)

    Reilut 20 vuotta sitten olin Aurinkomatkoilla matkaoppaana muutamissakin maissa, mutta niistä sattuu tässä sun jutussa kohdalle vain Kreeta. (Kaupunki, jossa siellä olin töissä, oli koko Euroopan eteläisin ja veikkaisin, että myös pienin :)).

    Portugalissa ollaan oltu lomalla ihan siellä etelässä Portugalin ja Espanjan rajalla. (Espanjan puolella käytiin tankkaamassa auto, koska siellä oli halvempaa). Oliskohan ollut Monte Gordo sen paikan nimi. En enää muista.
    Jokatapauksessa ero näiden kahden maan välillä oli yllättävän suuri, vaikka naapureita ovatkin. Portugalin puolella kaikki oli niin paljon enemmän "rempallaan" kuin naapurissa. Mutta toisaalta myös niin paljon edullisempaa. Ainakin niihin aikoihin.

    Ei muuta kuin huisisti onnea matkanjärjestäjälle :). Ja mielenkiinnolla odotan, mihin lopulta päädyitte ja miten kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötäahdistuksesta. :-) Meilläkin minä olen se, joka matkat tyypillisesti suunnittelee. Tai lähinnä se menee niin, että suunnitellaan ukkelin kanssa (muka) aluksi yhdessä, mutta aina jotenkin kummassa päädytään kuitenkin sinne, minne minä halusin. :-D Ja tarpeeksi tutussa porukassa kun lähtee, niin ei ole niin väliä, jos paikka ei olekaan ihan sellainen, mitä oli kuvitellut (sitäkin on tapahtunut aika useasti!). Mutta loppujen lopuksi ne pienet epäkohdat ja vastoinkäymisetkin vaan naurattavat jälkeenpäin. On muuten aika ihmeellistä, että juuri ne vastoinkäymiset ja kommellukset tuntuvat jäävän matkoilta parhaiten mieleen. Jos koko loma menisi ihan täydellisesti putkeen, niin muistaiskohan sitä koko matkasta enää vuosien jälkeen mitään? :-D

      Toisaalta jos muut eivät halua osallistua matkan suunnitteluun, niin siihen suunnitteluhaluttomuuteen on hyvä sitten vedota, jos joku alkaa valittaa matkakohteesta. Jos matkakohde oli alun perinkin ihan sama, niin ei minusta silloin ole hirveästi oikeutta valittaakaan. :-) Vaikka todellisuudessahan se ei tosiaankaan mene noin, kun välillä tulee valitettua yhdestä sun toisestakin asiasta, vaikka ei olisi vaikuttanut asioiden kulkuun mitenkään. :-D

      Mulla on vähän sellainen tunne, että olen valmis heittämään hanskat tiskiin tämän matkasuunnittelun kanssa. Olen kuullut ukkelilta sellaistakin, että jotkut noista sukulaisista ovat miettineet, että jos he lähtisivätkin Euroopan sijasta Karibialle tai jonnekin muualle. Tuntuu tyhmältä nähdä hirveästi vaivaa suunnittelun takia, jos muut pohtivat vielä sitä, että viitsivätkö he edes lähteä.

      Olen itse käynyt Kreetalla (pari kertaa Haniassa, ja sieltä tuli autoiltua vähän muuallekin), ja jotenkin se muistikuva Kreetasta näkemieni paikkojen perusteella paikoista ei ehkä vastaa sitä, mitä tältä matkakohteelta haluaisin. Tosin en käynyt missään vesipuistoissa tai "lapsikohteissa", joten mielikuvani taitaa olla aika yksipuolinen.

      Me ollaan matkustettu asuntovaunulla Espanjasta Portugaliin, ja maiden erilaisuus jäi mullekin selvästi mieleen. Portugalin puolella oli kaikki Espanjaan verrattuna tosiaankin jotenkin enemmän rempallaan. En tiedä, päteekö sama vielä nykypäivänäkin, kun meidän matkasta on jo aika monta vuotta. :-)

      Poista
    2. No mitä jos tilaisit muille (meno)liput Karibialle ja lähtisitte sitten oman perheen kesken Eurooppaan ;).
      No ei ny... Heti tuli huono omatunto, kun ehdotin :)

      Poista
    3. Hih, tai sitten ne sukulaiset voisivat organisoida meillekin matkan sinne Karibialle. En panis yhtään pahakseni. ;-D

      Poista
  11. Kuulostaa kyllä haastavalta kaiken kaikkiaan..Itse en hetkeen taida anopin kanssa ainakaan reissuun lähteä, sen verran vaikea oli caribian retkellä viime vuonna..Kreikassa luulisi olevan paljon sellaisia saaria missä ohjelmaa vähän kaikille..Itsellä ois hinkua italiaan kamalasti ja nuo kuvat vaan lisäsi kiinnostusta..Mielenkiinnolla jo odotan reissupostauksiasi ja mihin pädytte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään hihkuisi innosta, jos anoppi olisi lähdössä mukaan. Intiasta käsin suunniteltiin appivanhempien kanssa matkaa joko Malesiaan tai Thaimaahan, mutta suunnitteluksi se vain jäi. Ehkä hyvä niin? Anoppi ei ole maailman parasta matkaseuraa, kun hän löytää valittamista joka asiasta. :-D

      Katsotaan nyt, päädytäänkö ikinä mihinkään. :-)

      Poista
  12. Voih mikä tilanne, en ole oikein varma toivoako että peruuntuu koko matka vai mitä ihmettä. Voin hyvin uskoa että eipä siinä itse enää paljon tosiaan lomasta nauti kun tuijottaa jokaisen ilmeen ja tulkitsee jokaisen huokauksen reissun aikana. Symmpikset siis täältäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, NaHu. :-)

      Meinaan tehdä nyt niin, että ilmoitan ukkelille, että jos kukaan muu ei osallistu suunnittelupuoleen, minäkään en rupea yksinäni mitään matkaa järjestämään. Jos mun pitää kaikki hoitaa, niin sitten mitään matkaa ei edes tule. Kunhan se ukkeli nyt ilmestyisi taas maisemiin, niin pääsisin kovistelemaan. ;-D

      Poista
  13. Miten olisi Riviera ja sen lähialueet? Löytyy ihania rantoja, upeita maisemia, pikkukyliä, erinomaista ruokaa, kulttuuriakin, lempeä sää, rauhallista maaseutua, vilinää Nizzan kaduilla, etc. Ja suora lento Helsingistä. Nizzan keskustaan bussilla nopeasti kentältä muutamalla eurolla. Ja bussi- ja junamatkailu tosi kätevää alueella. Bussimatka maksaa aina euron menitpä lähelle tai vaikka useamman tunnin ajomatkan päähän. Harkinnan arvoinen kohde!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ehdotuksesta! Jätin Rivieran pois laskuista sen takia, että en itse halua mennä Ranskaan (on huonoja kokemuksia sieltä, joten on jäänyt kammo koko maata kohtaan), ja muistaakseni Rivieran rannat olivat pikkukiveä, ei hiekkaa. Näille matkalaisille kun pitäisi olla hiekkaranta. :-)

      Poista
  14. Molempia löytyy, Juan les Pines on ihanaa pehmeää hiekkaa rannat täynnä! ;)

    VastaaPoista
  15. http://www.duponds.eu/category/calella-costa-brava-catalunya/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi kun tuo näyttääkin hyvältä. Pitäisiköhän oikein harkita tuota? :) Kiitos kovasti vinkistä!

      Poista
  16. intialaisen_vaimo8.3.2014 14.26

    Mallorcan Alcudia on ihana rantalomapaikka perheille. Löytyy tekemistä nuorisolle ja lapsille yllin kyllin ja hyviä ravintoloita (myös intialaisia pari). Pehmein ranta mitä olen koskaan nähnyt ja matala kirkas vesi. Löytyy myös hyviä reittejä jos haluaa vuokrata auton ja ajella ympäri saarta. Suosittelen lämpimästi. Voisi olla yksi kohteistanne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! :-) Kuulostaa hyvältä. Ainoa, mikä hieman arveluttaa Mallorcassa (ja miksi jätin sen laskuista poiskin), on se, että saari on aika pieni. Riittäisikö siellä kaikille ohjelmaa ja tekemistä? Toisaalta Mallorcalla on todella pitkä historia matka-/turistikohteena, joten palveluja luulisi ainakin löytyvän joka lähtöön.

      Poista