Kaikissa tuoksuissa ei pitäisi pyöriskellä.


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kauniita unia

Olen aina tykännyt nukkumisesta, tai tarkemmin sanottuna unien katselemisesta. Nukkuminen kun ei ole aina kivaa, varsinkaan silloin, jos uni ei meinaa tulla tai se on katkonaista. On turhauttavaa vilkuilla kelloa jatkuvasti, väkisinmaata sängyssä ja odotella, että jospa se uni tulisi.

Uneni ovat yleensä aika miellyttäviä, ja suoranaisia painajaisia en näe oikeastaan koskaan. Epämiellyttäviä unia näen silloin tällöin, ja niissä minulla toistuvat usein samat teemat. Näen usein esimerkiksi sellaista unta, että katson ikkunasta parkkipaikalle, ja huomaan, että automme on varastettu tai että se on rusikoitu ihan rusinaksi. Auton - ja muiden kulkuneuvojen - sanotaan edustavan unissa unennäkijää itseään, joten ehkä tämän unen taustalla on jonkinlainen itseeni kohdistuva pelko? Joskus näen myös sellaista unta, että minulla on suussani jättimäinen purukumi, joka tarttuu kitalakeen ja hampaisiin, ja tunne on erittäin epämiellyttävä. Näen usein myös unta, että olen lähdössä matkalle, mutta matkavalmisteluni eivät oikein ota onnistuakseen: lentoni on lähdössä pian, enkä ole vielä pakannut, tai sitten en löydä tavaroitani mistään, ja pelkään myöhästyväni koneesta.


Kaikkein yleisin ja huvittavin toistuva uneni liittyy kuitenkin ruokaan: olen saapunut johonkin ravintolaan ihania herkkuja notkuvan buffet-tarjoilun äärelle, ja juuri kun alan kerätä lautaselleni ruokia, tajuan, että buffet sulkeutuu pian, enkä ehtisikään syödä kaikkea haluamaani. Minut valtaa unessa aina hirveä pettymys: herkut vietäisiin kohta edestäni pois! Uni on alkanut ärsyttää minua oikein todella, sillä näen tätä samaa unta todella usein. Ihan kuin en saisi tarpeeksi ruokaa, kun pitää jatkuvasti uneksia seisovasta pöydästä!

Näin unen jälleen viime yönä, mutta hieman erilaisena versiona. Tulin taas ravintolaan, jossa oli seisova pöytä. Ravintolan seinille oli ripustettu hienoja romanihameita, ja sisustus oli muutenkin hyvin erikoinen. Huomasin, että olin unohtanut ottaa kamerani mukaan, ja minun oli pakko lähteä hakemaan sitä, ennen kuin voisin ruveta syömään. Pelkäsin, että ruoka loppuu, ennen kuin ehtisin takaisin.



Olen joskus yrittänyt tulkita uniani, mutta olen siinä jostain syystä aika huono. Unikirjoistakaan ei oikein tunnu olevan apua, kun ne ovat niin yleistäviä: se mikä sopii selitykseksi yhden elämäntilanteeseen, ei välttämättä sovi toiselle. Toisaalta en tiedä, tarvitseeko unia sen kummemmin tulkitakaan, ainakaan jos kyse ei ole toistuvasta unesta, esimerkiksi painajaisesta. Painajaisunet olisi ehkä hyvä selvittää - mitä niiden taustalla on ja mitä ne yrittävät kertoa. Harmittomat unet on ehkä tarkoitettu vain katsottaviksi?

Parikymppisenä olin niin kiinnostunut unista, että pidin oikein unipäiväkirjaa. Kävin etsimässä tuota päiväkirjaa kaapeistani, ja ilokseni löysinkin sen. Kirjan lukeminen oli lievästi sanottuna mielenkiintoista. Tässä muutamia otteita:

"Menin syömään joidenkin tyyppien kanssa. Ensin en meinannut syödä, mutta sitten kuitenkin päätin toisin. Otin pöydältä makaronilaatikkoa ja tonnikalaa niin paljon, että lautanen oli aivan kukkuroillaan. Muut menivät pöytään istumaan, mutta mä kiertelin ja kiertelin keräämässä ruokaa, koska halusin kaikkea mahdollista hyvää. Leivissä oli jotain ruskeita täpliä, mutta otin silti viipaleen. Kassalla myyjä sitten laski ja totesi, että mun safkat maksoi 104 markkaa. Olin epäuskoinen ja sanoin, että ei voi olla. Sitten myyjä huomasi, että se oli laskenut jonkun toisen sapuskat (hedelmiä tms.) vahingossa mukaan. Sitten se hävisi jonnekin, enkä saanut tietää lopullista hintaa."


"Oltiin Sannan [siskoni] kanssa jossain metsätiellä, ja meidän piti lentää Kotkasta Kouvolaan sellaisen pierupussin avulla. No Sanna pääsi lentoon, ja katsoin kuinka se kaarsi taivaalla, mutta mä en jostain syystä päässyt lentoon. Sitten siihen tuli joku kundi, joka naureskeli sille mun pierupussille."
"Katsoin jotain veikkausnumeroita joltain taululta. Siinä oli myös kellonaika: 1114 ja se oli mun kupongissa oikein. Kysyin, voitinko mitään, kun mulla oli aika oikein, ja sain ison boksin Mynthon-pastilleja."

"Olin menossa uimaan Julio Iglesiaksen ja jonkun toisen kanssa. Oltiin rannalla, ja mä katsoin veteen, joka oli ruskeahkoa. Sen läpi kuitenkin näkyi, ja vähän matkan päässä vesirajasta näkyi kiviä - melko pieniä. Kauempana oli vähän isompia kiviä. Pelkäsin niitä kiviä, mutta tiesin, että uimaan ei pääse, jollei niitä ylitä. Tiesin myös, että vesi oli kylmää, mutta kaikesta huolimatta juoksin ensimmäisenä veteen. Pelkäsin, että mun perse näkyy, koska mulla oli vain t-paita päällä. Pulikoin vedessä - en kuitenkaan uinut kauemmas - ja pian tulivat toisetkin (Julio Iglesias oli muuttunut joksikin toiseksi)."


"Mulla oli käsissä ydinjätettä (se oli sellaista jauhemaista ja harmaata), ja mietin, että mihin hittoon voisin sen laittaa."

"Yritin puhdistaa kissaa lumesta - se oli aivan lumessa, tai ennemminkin se oli jäätä, joka olin niin tiukasti karvoissa kiinni, että joudun leikkelemään osan karvoista. Sitten se kissa söi lihaa (ilmeisesti kanaa), mutta lopetti yhtäkkiä ja jotenkin kieltäytyi, koska liha oli raakaa. Söin itse sitä samaa lihaa, mutta siitä jäi hirvittävän pitkiä punaisia "lankoja" mun hampaiden väliin ja niitä sitten revin irti. Todella oksettava uni."

"Olin Titanicilla, mutta se oli kuitenkin niin kuin juna. Mun paikka oli "vaunussa" numero 348, enkä millään meinannut löytää sitä, vaan kuljin aina väärään suuntaan. Laiva oli tosi upea, siellä oli esim. hienot kirjastot, joissa oli paljon matkakirjoja. Ajattelin, että harmi, että tämä komeus uppoaa pian. Joku mies seurasi mua, kun etsin paikkaani ja seuralaistani (en tiedä kuka se oli), jonka seurassa ajattelin olevani turvassa. Löysin paikan, jossa tämän seuralaisen olisi pitänyt olla, mutta sillä paikalla olikin yleisöpuhelin, josta soitin tälle tyypille, joka olikin Amerikassa."

"Olin menossa yleiseen vessaan, ja ajattelin, että toivottavasti se ei maksa kauheasti. Lasikopin takana oli äijä, joka otti maksuja vastaan, ja lasissa luki, että maksu on 1,50. Äijä sanoikin, että se on 9 mk, ja samalla se ojensi mulle jotain wc-lippuja. Raivostuin, kun vessassa käynti olikin niin kallista, ja huusin, että "voit tunkea ne lippusi perseeseen!", johon mies vain että: "selvä, kiitos". " 

Parikymppisenä olen näemmä nähnyt painajaisiakin, ja erityisesti tappaminen näytti olevan silloin toistuva teema.

"Olin tappanut jonkun, ja kanniskelin sitä ruumista kassissa. Ilmoitin siitä itse poliisille, mutta poliisin saapuminen tuntui kestävän kamalan kauan. Mä nimittäin jollain tapaa pelkäsin, että se ruumis heräisi eloon; samalla ihmettelin, kun kassi oli niin kevyt - jotenkin se ruumis oli olevinaan vaahtomuovia. Sitten poliisi vihdoin saapui, ja selitin sille, että olin tehnyt murhan mutta että en ollutkaan loppujen lopuksi varma siitä, koska en muistanut tehneeni sitä. Se poliisi sanoi lohduttavasti, että "kyllä se saadaan selville"."  

Usein kuitenkin ymmärrän kesken painajaisunen, että tämä on unta ja että minun ei ole pakko katsoa tätä, ja pystyn herättämään itseni. (Herättäminen ei ole kuitenkaan mitään helppoa, sillä silmäluomet tuntuvat ihan kamalan raskailta.)

"Olin jossain huoneessa istumassa, ja sinne tuli joku tyyppi. Mä ajattelin, että mitähän tuokin haluaa ja että ei mitään paniikkia. Mutta sitten se tyyppi laittoi oven lukkoon, ja mua alkoi pelottaa niin paljon, että oli pakko avata silmät." 



Onneksi uneni ovat kuitenkin olleet pääasiassa mukavia ja usein aika humoristisiakin. Kaikenlaiset sanaleikit ovat myös näytelleet unissani aina suurta osaa.

"Olin jonkun luokan kanssa jollain matkalla, ja jokainen sai kirjoittaa lapulle ilmeisesti toiveen, minkä kulkuneuvon haluaisi. Joillain oli siinä lapulla automerkkejä ja jopa valmiit rekkarit, mutta mä ajattelin, että mun pitää keksiä jotain jäynää. Meinasin ensin kirjoittaa, että haluan tandemin, mutta sitten päätinkin laittaa siihen, että haluan "pirssin ja kuljettajan"."

"Siivosin jossain talossa, jonka lattia oli täysin pölyn peitossa. Siellä oli kuollut joku, ja lakaisin pölyä varovasti, ettei se leviäisi. Sitten oli aamu ja katsoin itseäni peilistä. Kauhistuin, sillä silmäni olivat tulehtuneet pahasti. Joku sanoi mulle, että se johtui siitä, että "kuolema oli kutittanut"."

Näen silloin tällöin myös selkounia, joissa tajuan unen olevan unta, ja pystyn kontrolloimaan unen tapahtumia. Selkounissa on kuitenkin aina se vaara, että niistä herää kesken unen. Selkounet ovat ilmeisesti lähempänä valvetilaa kuin tavalliset unet, joissa ei tajua näkevänsä unta. Lentämisestä pidän myös kovasti.

"Oli olevinaan uusivuosi/vappu, ja olin kaupungilla. Mun olisi pitänyt opetella flamencoa, mutta sukkahousut oli hävinneet ja pelkäsin, että säärikarvat näkyy. Kaupungilla oli hirveästi jengiä, ja raketit lentelivät ja paukut paukkuivat. Olin peloissani, kun pelkäsin, että jokin niistä osuu muhun. Ajattelin, että pitäiskö lentää, niin ei olisi sitä vaaraa, mutta sitten tajusin, että ihmisten tasolla ja mieluummin vielä maan tasolla olisi pienempi vaara."


Olen aina ihmetellyt sitä, miksi unissa näkee joitakin samoja ihmisiä (tai paikkoja) vuodesta toiseen, vaikka ei olisi ollut kyseisten ihmisten kanssa missään tekemisissä kymmeniin vuosiin eikä edes ajatellut heitä. Ovatko he aikoinaan vaikuttaneet jollain tavalla niin voimakkaasti, että he ovat jääneet alitajuntaan asumaan? Olen kuullut sellaisenkin selityksen, että menneisyyden ihmisten näkemisessä ei ole kyse niinkään kyseisistä henkilöistä vaan ennemminkin jostain heihin liittyvistä piirteistä tai ominaisuuksista. En kyllä ymmärrä, mitä semmoinen ihminen, jota en ole koskaan edes kunnolla tuntenut, voisi edustaa minulle, ja miksi hänen pitää seikkailla unissani jatkuvasti.

Vuosien myötä uneni ovat muuttuneet, eivätkä ne ole enää ihan yhtä vauhdikkaita kuin kaksikymppisenä. Kiva niitä on kuitenkin edelleen katsoa. Parhaita ovat sellaiset unet, joissa saa nauraa sydämensä pohjasta. Unessa naurattaneita juttuja ei useinkaan enää aamulla muista, mutta joskus ne pysyvät mielessä heräämiseen asti. Parhaassa tapauksessa ne naurattavat vielä päivänvalossakin, ja päivä alkaa hyvillä mielin.

32 kommenttia:

  1. "Meinasin ensin kirjoittaa, että haluan tandemin, mutta sitten päätinkin laittaa siihen, että haluan "pirssin ja kuljettajan"."

    :D Ihana käänne!

    :) Tämä oli kyllä kiva aihe, upeaa että unipäiväkirjasi oli vielä tallessa. En ymmärrä ihmisten hinkua hävittää kaikkia vanhoja papereitaan. Olet joskus ennenkin kirjoittanut noista selkounistasi tai ainakin maininnu niistä jotain ja minusta tämä on mielenkiintoinen ilmiö.

    Selkounien näkemiseen on erilaisia tekniikoita joita itse pyrin aina välillä harjoittelemaan mutta asia on vaikeaa koska unenlahjani ovat niin hyvät että nukahdan aina harjoitusten aikaan :)

    Tosin vuodenvaihteessa pääsin harjoituksissani siihen pisteeseen että nukahdettuani kuljin unessani vieraan kaupungin autioita katuja kun univaellukseni keskeytyi näkymättömän olennon kuiskatessa korvaani: "Tämä on unta." Yhtäkkiä olin unessa täysin tietoisena Taika-minänä. Olin lievästi sanottuna ällistynyt. Niin ällistynyt etten valitettavasti tajunnut ottaa tilanteesta kaikkea irti ja lähteä vaikka lentelemään vaan ällistelin vain unikäsiäni ja jalkojani ja koskettelin unikaupungin muureja ja ihmettelin miten ne tuntuivat niin oikeilta kun kuitenkin tiesin että kaikki oli mielikuvitustani. Harjoitukset jatkuvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän tuokin pirssin kuljettaja mahtoi tarkoittaa? Olisinko ollut miehenkaipuinen, kun olin noina aikoina sinkku? :-D

      Olen tosiaan tainnut mainita jossakin kommenttilootassa selkounistani. Näin niitä ennen enemmänkin, mutta nykyään harvemmin, mikä johtuu varmaan siitä, että en ole mitenkään erityisesti tavoitellut niitä. Muutenkin olen kiinnittänyt uniini paljon vähemmän huomiota kuin joskus ennen. Aamulla tulee ponkaistua heti ylös, eikä siinä kerkeä mitään päiväkirjoja kirjoittelemaan. :-) Selkouneni tulevat siis nykyään aika lailla vahingossa, ja silloinkin sorrun unissani kaikenlaiseen hölmöilyyn, kun pitää kokeilla tehdä unessa kaikkia sellaisia juttuja, joita ei valve-elämässä voi. :-D Voisin käyttää unienergiani jotenkin kehittävämminkin. ;-)

      Minulla on kaikki elämäni aikana kirjoittamat päiväkirjat tallella - ja niitä on monta. :-) En uskalla heittää niitä pois, kun niissä on niin monta vuotta elämääni (tosin vain tuonne parikymppiseksi), ja minulla on niin huono muisti, etten varmaan muistaisi elämästäni mitään ilman niitä.

      Harjoitus tekee tosiaan mestarin selkounissakin. Muistan itsekin selvästi, että mitä kiinnostuneempi olin unistani, sitä enemmän pystyin niihin vaikuttamaan ja sitä paremmin ne myös muistin. Tsemppiä harjoituksiin! :-)

      Poista
  2. Heippa, sulla on tosi vauhdikkaita öitä :) Kai ne olisi itselläkin, jos alkaisi kirjoittamaan niitä ylös. Luitko tämän päivän Hesarista selkouneksijasta? http://www.hs.fi/paivanlehti/25032014/ihmiset/Selkouneksija+Olli+Erjanti+lent%C3%A4%C3%A4+%C3%B6isin/a1395643423080

    Hyviä&hauskoja öitä!
    Sole

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tuon Hesarin jutun aamulla, ja tuntui aika hauskalta yhteensattumalta (olin alkanut kirjoitella tätä juttua eilen illalla). Mutta niinhän siinä usein käy, että kun suuntaa kiinnostuksensa johonkin asiaan, siihen liittyviin juttuihin alkaa törmäillä muuallakin.

      Kiva, että laitoit tuon linkin tähän; itse en tajunnut. :-)

      Kiitos ja hyvää yötä sinullekin. Kauniita unia myös! :-)

      Poista
  3. Minä näen usein unta siitä, että voitan lotossa ja elämästä tulee hetkessä supermahtavaa. Olen tulkinnut tämän niin, että kaipaan elämääni muutosta ja alitajuntani uskoo sen tulevan jonkin ulkoisen seikan seurauksena (vaikka näin ei varmaankaan todellisuudessa ole). Muistan sen hirveän jännittävän tunteen, kun tajuan, että olen voittanut ja saan kertoa siitä kaikille ja odotan, että läheiset ihmisenikin ilahtuvat. Minulla on huojentunut tunne, että kaikki on nyt "ratkennut". Ilmeisesti siis huolehdin liikaa ja koen olevani vastuussa myös läheisteni onnesta.

    Kun olen kuumeessa, näen aina samaa, lapsuudesta asti toistuvaa unta. Tunnen, että kämmeneni ovat valtavan kokoiset ja päässäni näkyy jättimäistä viivakoodia (?!). Aina nähdessäni tätä unta tiedostan samalla, että kappas, nyt olen siis kipeänä.

    Viihdytin pikkuista päätäni tulkitsemalla keittiöpsykologisesti myös sinun unesi! :D Buffet-unesi kertovat minusta aivan selkeästi siitä, että haluat tehdä elämässäsi monia asioita ja tavallaan näet mahdollisuudet ulottuvillasi, mutta pelkäät ajan loppuvan kesken etkä osaa päättää, mihin keskittyisit. Kameran hakeminen kesken kaiken ja halu tallentaa näkymä voi liittyä moniin asioihin, kuten mahdottomaan toiveeseen pysäyttää itselle mieluinen hetki ja estää ajan kuluminen eteenpäin. Tai kenties haluat jollakin tavalla jättää jäljen ja näyttää muille, mitä olet elämässäsi tehnyt. Siihen voi liittyä myös valmistautumattomuuden tunne: kameran piti olla mukana, mutta se ei olekaan, ja ennen kuin korjaat tämän asian, et voi nauttia ihanasta buffetista (elämästä). Uni, jossa lähdet kiireessä matkalle, kuulostaisi tukevan tällaista tulkintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen nyt sitä mieltä, että sinun pitäisi ehdottomasti ruveta unien tulkitsijaksi; sen verran osuvalta tuo minun buffet-uneni tulkinta kuulostaa. Unohdin mainita tuossa usein toistuvien unien listassani sen, että näen myös usein sellaista unta, että yritän ottaa kameralla kuvaa jostakin kohteesta (esim. upeasta maisemasta), mutta kuvan ottaminen aina epäonnistuu jotenkin (kamera ei toimi, maisemat menevät ohitse, tulee pimeää tms.), ja tämäkin sopisi oikein hyvin tulkintaasi. Yritän tarkentaa “kuvaa”, mikä ei koskaan kuitenkaan onnistu, ja tilanne (elämä) menee ohi. Höh, nyt tuli ihan surkea olo.

      Lottovoitto-unesi tulkinta kuulostaa myös hyvin järkeenkäyvältä. Hienoa, että osaat lukea uniasi noin hyvin! Minä aina sekoan unien tulkinnassa yksittäisiin symboleihin, kun alan miettiä, että mitähän vaikkapa talo unessa merkitsee, enkä osaa tulkita sitä unen kokonaiskuvaa. En myöskään osaa luottaa omiin tulkintoihini, vaan pelkään tulkitsevani uneni aina sellaisiksi, mitä haluaisin tai toivoisin niiden merkitsevän.

      Aika hassu tuo sinun viivakoodi-unesi. Mielenkiintoista, että unet ilmoittavat mielellesi, että kehosi on sairas, ja vielä unessa tajuat sen.

      Poista
  4. Hauskoja unia ja kiva teksti! Itse muistan näkemiäni unia aika harvoin ja usein muistan nähneeni unta, mutten muista mitä. Lähes aina niihin liittyy joku ihminen tai asia, jota olin samana päivänä miettinyt tai muistellut. Esimerkiksi viime viikolla lisäilin linkedinissä vanhoja työkavereita ja sitten olinkin unissani illalla käymässä vanhalla työpaikalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-)

      Minäkin muistan nykyään usein vain lyhyitä pätkiä unistani, en pitkiä unitarinoita, kuten ennen. Harmi sinänsä, mutta ehkä muistamiskyky paranisi, jos unille uhraisi enemmän aikaa.

      Tajusin muuten nyt, miksi näin toissayönä unta yhdestä eksästäni. Oltiin käyty Verkkokaupassa (ja sitten vielä kirjoittelin siitä kauppareissusta blogiinikin), ja juuri Verkkokaupassa olin kerran vuosia sitten törmännyt tähän kyseiseen eksään. Eli ilmeisesti tämä tyyppi ja Verkkokauppa ovat kytkeytyneet päässäni jotenkin yhteen. Paras siis pysyä Verkkokaupasta kaukana! :-D

      Poista
  5. Mielenkiintoista :)

    Mulla on myös (puolipainajaismaisia) unia, joissa toistuu aina samat jutut. Yks niistä liittyy yllätysyllätys autoihin ja nyt kun kerroit, että autot on ikäänkuin unennäkijä itse, niin voin kyllä allekirjoittaa ton täysin :D. Mun unessa nimittäin olen kaupungilla ostoksilla tai joillain asioilla ja kun tulen ulos liikkeestä (tai missä ikinä olenkin ollut) ja pitäis palata autolle, niin mulla ei ole mitääään hajua, missä se on. Vaellan ympäri katuja ja parkkipaikkoja ja etsin autoani, mutta se on ja pysyy hukassa. Sopii todella hyvin tähän nykyisen elämäntilanteeseen, jossa tosiaan olen ollut hukassa tämän tästä :). Että tuhannet kiitokset tästä selityksestä.

    Toinen vakkari on sellainen, että ollaan perheen kanssa lomalla jossain. Yleensä etelässä tai jossain, mihin ollaan asetuttu kotoisasti taloksi ja vaatteet ja ruuat ja kaikki on kaapeissa ihan niiinkuin kotona. Kaikki on mukavaa ja rauhallista, kunnes sattumalta vilkaisen lentolippuja ja huomaan, että olen muistanut päivän väärin, luullut, että lähtö on vasta seuraavana päivänä ja se onkin jo "tänään". Ja useimmiten vielä niin, että kentälle on jo kiire. Hulluna alan penkomaan kaappeja ja sullomaan kaikkea matkalaukkuihin, mutta mikään ei mahdu minnekään ja aina vaan kaapeista tulee lisää ja lisää tavaraa ja tilanne ahdistaa ihan tolkuttomasti. Mutta sitä, miten unet päättyy, en muista. Olisinkohan pakottanut itseni aina heräämään.

    Ja vielä on kolmas vakio, jossa matkaopasaikojeni aikainen työnantajani soittaa ja pyytää, että lähtisin johonkin kohteeseen oppaaksi, kun siellä tarvitaan kiireesti apuja. Yleensä Thaimaahan, jossa oikeasti olin töissä.
    Olen aina innoissani ja valmis lähtemään, mutta kun kone lähtee lentoon, iskee hirvittävä ahdistus ja tajuan, etten ole muistanut kertoa kotona, että lähden. Ja sitten haluan äkkiä koneesta ulos takaisin perheen luo. Ja näidenkään unien päättymist en muista.

    Jotenkin näitten kolmen vakkariunen kohdalla tunnun jo unessa ajattelevan, että "Voi ei taas tätä unta", mutta silti ne vaan tulee :)

    Kiitos tästä(kin) tarinasta taas. Oli kiva lukea. Ja sori kun tuli vähän pitkästi tätä minäminä-tarinaa, mutta uskon, että ymmärrät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on pelkästään ihana lukea muiden kokemuksista, oli ne sitten unista tai mistä vaan. Kiva kun ei tarvitse yksikseen jutella. :-)

      Hassua, että jo unessa ajattelet, että “ei taas tätä unta”. Mulla ne samat unet vaan pyörivät silmissä ilman että ymmärrän sitä unessa, ja vasta herättyäni tajuan, että taas on tullut katseltua samoja unia. :-) Mutta mulle on käynyt usein niin, että tunnistan unen paikan olevan tuttu jostakin aiemmasta unesta tai tiedän unen tapahtumien liittyvän johonkin aiempaan uneen. En kuitenkaan unessa muista sitä aiemmin nähtyä unta, vaan se kaikki tuntuu vain jollakin epämääräisellä tavalla tutulta. Onkohan tämä jokin unimaailman dejavu. :-)

      Mielenkiintoista, miten tällaisissa puolipainajaisunissa on aina jotenkin epätoivoinen fiilis. Kai se on unen kieli yrittää kertoa jotakin. Mietin sitäkin, että riittäisiköhän näistä unista eroon pääsemiseksi se, että tajuaa, mitä uni yrittää kertoa, eli että ymmärtää unen symboliikan. Vai pitäisikö omaa elämäänsä muuttaa ihan konkreettisesti, ennen kuin unet loppuisivat. Pahoin pelkään, että näin on – ja loppuisivatko unet sittenkään, vaikka muuttaisi elämäänsä kuinka radikaalisti. Jospa meillä kaikilla onkin jotkut vakkarifilmit, jotka vaan pyörivät yöstä toiseen, oli elämäntilanne mikä oli. En kyllä oikein usko tätäkään, kun esim. just tuolloin parikymppisenä näin hirveän usein unta myös tulipaloista, ja niistä en ole uneksinut tosi pitkään aikaan. Eli jotenkin niiden on täytynyt silloiseen elämäntilanteeseen liittyä. Voi kun osaisi analysoida unensa, niin olisi ehkä paljon viisaampi ihminen muutenkin. :-)

      Saas nähdä, nähdäänkö taas ensi yönä näitä samoja unia. :-D

      Poista
    2. Nyt kun mainitsit noi tulipalounet, niin niitä tuli nimenomaan nuoruudessa katseltua. Tuskin omasta tahdosta, mutta kumminkin :)

      Ja vielä tuli mieleen yksi vakio. Se on uni, jossa vaellan jossain valtavan suuressa tyhjässä talossa, jonka meidän perhe on ostanut ja jonne se on muuttamassa. Kuljen siellä aina silmät ihastuksesta pyöreinä tilasta toiseen ja suunnittelen, mitä mihinkin huoneeseen tulee. Se on aina ihan superhieno tunne ja aamulla hirmu pettymys, kun herään tässä meidän omassa pienessä töllissä :). Vaikka oikeasti en vaihtaiskaan tätä mihinkään-

      Poista
    3. Liittyyköhän tulipalounet sitten jotenkin nuoruuden kiihkoon? :-D

      Mä olen nähnyt myös aika paljon noita hieno talo -unia. Voi mikä fiilis se on, kun on kerrankin tilaa ja kauniita huonekaluja (mikä ei meidän tapauksessa voisi olla kauempana todellisuudesta). Olen muuten joskus ajatellut, että ehkä unien yksi tehtävä on täyttää sellaisia toiveita, jotka eivät todellisessa elämässä ehkä voisi toteutua – saa sitten edes unissaan nauttia. :-)

      Toisaalta olen nähnyt unissani myös paljon isoja taloja, joissa on pelottavat kellarit ja vintit ja erittäin painostava tunnelma... Ne on aika hirveitä unia.

      Poista
    4. Onpas pakko kommentoida tähänkin - näen nimittäin aina silloin tällöin toistuvaa unta, että meidän nykyisestä asunnostamme löytyy yhtäkkiä ylimääräinen huone, ja olen aivan innoissani! Huone on siis uneni mukaan ollut siellä aina, mutta en vain ole huomannut sitä. Uni myös ottaa huomioon sen, missä kulloinkin asumme, tai siis se sijoittuu aina kulloiseenkin kotiimme. Kyseinen huone on myös aivan täynnä vanhaa ja pölyistä tavaraa.- en keksi, mistä se olisi sinne tullut, kun me emme siis ole huoneessa aikaisemmin oleskelleet -, mutta tiedän, että siivoamalla sen kaiken pois tieltä saamme käyttöön uuden, hienon tilan. Ehkä tästä pitäisi sitten päätellä, että kaikenlaisiin elämän umpikujiin voi löytää ratkaisun, mutta se vaatii epämiellyttävää (ajatus)työtä (oman itsen kanssa). Ilmeisestikään en kuitenkaan ole vielä keksinyt ratkaisua, koska uni toistuu edelleen! Tai sitten uneni koittaa kertoa minulle, että minun ja mieheni täytyy siivota huone yhdessä. Jos se vaikka onkin sellainen pariterapiauni. :D

      Poista
    5. Pariterapiauni. :-)

      Minulle tuli tuosta unestasi mieleen myös sellainen selitys, että ehkä unesi yrittää kertoa, että sinulla on käyttämättömiä voimavaroja, jotka voisit kaivaa halutessaan esiin.

      Unipäiväkirjassani oli vähän yksi vähän samantapainen uni: löysin talon alta huoneen, joka oli tosi hieno, siinä oli sellaiset valkoiset “kupruilevat” kiviseinät ja se oli kauniisti kalustettu. Tuumasin unessani, että “tässä huoneessa olisi hyvä piileksiä ketä tahansa, koska sinne ei kukaan löytäisi – ainoa vaan, että happi loppuisi.” :-D

      On ihan pakko kertoa, mitä unta viime yönä näin, kun se oli ihan uusi muunnos tuosta buffet-unesta. Olin jossakin leipomossa, jossa myytiin korkeiden lasivitriinien takaa ihania leivonnaisia, ja mun oli hirveän vaikea päättää, mitä ottaisin, kun kaikki leivonnaiset näyttivät niin herkullisilta. Sitten kun olin tehnyt päätöksen, myyjä ei palvellutkaan minua, vaan hän palveli kaikkia muita, eikä mun vuoro tuntunut tulevan koskaan. Vilkuilin kelloa turhautuneena ja laskin minuutteja, kuinka kauan olin jo odottanut.

      Poista
  6. ONpa sulla aikoinaan ollut kiva idea laittaa unet talteen:) Mä en aina herätessäni oikein muista mistä näin unta,vaikka tiedän että näin. Tosin viime viikolla näin unta yhdestä reseptistä ja sen voisi ihan toteuttaakin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen muuten nähnyt joskus unta jostain reseptistä; en tosin muista, kuinka toteuttamiskelpoinen se olisi ollut. :-) Lottonumeroitakin olen joskus nähnyt, ja sitten on aamulla harmittanut hirveästi, kun en ole muistanut niitä enää, kun tietysti juuri niillä numeroilla ois tullut päävoitto. ;-D

      Poista
  7. Hauska tuo vanha unipäiväkirja. Olen itsekkin joskus pitänyt sellaista. En yleensä näe painajaisia, mutta aina silloin tällöin näen ärsyttävää unta, että olen joutunut takaisin lukioon. Unessa minulla on hämärä aavistus, että olen jo saanut lakin, mutta todisteet siitä ovat hävinneet. Istun luokassa, olen oman ikäiseni, siis kaikki muut huomattavasti nuorempia. Tunnen itseni typeräksi kun en osaa mitään.. Herään aina ärsyyntyneenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulu-unet ovat kyllä ihan hirveitä, kun niissä tuntee itsensä aina niin tyhmäksi. Minä näen aina silloin tällöin unia myös kouluaikaisista “kavereistani”, jotka eivät kyllä olleet mitään kavereita vaan lähinnä kiusanhenkiä. Lohdullista on, että unissa minulla on noiden ihmisten kanssa ihan mukavaa, enkä tunne itseäni mitenkään syrjityksi.

      Poista
  8. Huikeaa,että olet säästänyt kaikki unesi. Minäkin joskus niitä kirjoittelin ylös, mutta muuttovaiheissa olen tuhonnut kaikki vanhat päiväkirjat ja jopa kirjeet, teko jota nyt kadun tietysti.
    Jossain postauksessasi sanoit herääväsi useamman kerran yöllä, mikä ilmeisesti tarkoittaa kesken unen heräämistä, jolloin se vielä on hyvässä muistissa, selittää vilkkaan unielämäsi.
    Muistan tuon vaiheen ajalta kun lapset olivat pieniä ja herättivät minutkin usein. Nykyisin herään harvoin kesken unen. Ne mitä muistan, ovat yleensä uusien ja vanhojen tapahtumien leikeltyjä pätkiä uudeksi filmiversioksi muokattuna, aika hyvin osaan palaset sijoittaa todellisuuteen.Joskus ihan suoraankin, esim. eilen illalla pelasin escape-peliä ja tänä aamuna heräsin siihen kun olin itse siinä pelissä samoissa puuhissa, tila vain oli toinen :) Vaikeissa elämäntilanteissa näkee toisenlaisia unia, joskus niistä löytyy apukin.
    Kyllä kai ne kaikki unet on ihan tarpeellisia, aivot uudelleenkäsittelevät tajunnan datavirtaa, tarpeeton ylipyyhitään, samalla joidenkin mielestä eheyttävät ihmistä tai ovat ainakin keino itsetutkiskeluun :) Mitään yleispätevää tulkintaa ei voi mielestäni olla, merkitykset ovat jokaiselle erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli ihan hirveä läjä kirjeitä, jotka olen heittänyt melkein kaikki pois. Säästin vain muutaman, ja nyt harmittaa ihan hirveästi, vaikka silloin kirjeitä poisheittäessä ajattelin, että eihän näillä enää mitään tee. Jos tulisi tulipalo, niin päiväkirjat pitäisi pelastaa ensimmäisenä – ja nalle tietysti. :-)

      Usein herääminen helpottaa kyllä unien muistamista, vaikka ei muuten mitään kivaa olekaan. Tosin ei niitä keskellä yötä nähtyjä unia aamulla enää muista.

      Mielenkiintoista, että sinulla valve-elämä tulee uniin noin selväkielisenä. Kyllä mullakin päivän tapahtumat tulevat joskus uniin lähes sellaisinaan, mutta harvemmin.

      Unien näkeminen on varmasti tarpeellista, vaikka jotkut sanovatkin, että eivät näe unia koskaan. Ehkä he eivät vain muista niitä? Itse en haluaisi luopua unien näkemisestä mistään hinnasta, kun unissa on ihan kiva seikkailla. :-) Joskus, kun minulla oli aika alavireinen jakso elämässä meneillään, muistan oikein odottaneeni iltaa ja sitä että pääsisin nukkumaan. Unet olivat kai ikään kuin jonkinlainen pakokeino todellisuudesta.

      Poista
  9. Ehkä unikirjat toimivat yhtenäiskulttuurissa. Luin lapsena äitini unienselityskirjaa, joka oli tullut hänelle Anna-lehden tilaajalahjana tms. ja mielestäni sen selitykset olivat jännittäviä ja niissä oli järkeä - mutta slloinpas me suomalaiset elimmekin kaikki aika lailla samoin, ja katsoimme samaa kahta telkkarikanavaa, eikä ulkomaalaisia teillämme melkein ollutkaan, jne.

    Itselleni parhaiten mieleen jääneessä unessa (olin silloin lapsi) minulle tosi rakas naapurinpoika istui syöttötuolissa, joka kaatui yhä uudelleen, ja lapsi itki, mutta minä en voinut nostaa syöttötuolia ylös, jalkani olivat liimautuneet maahan. Tämä on aavemaista. Seuraavana päivänä saimme nimittäin kuulla, että puolitoistavuotias naapurinpoika oli kuollut. Aivokasvaimeen, josta ei tiedetty mitään ennen kuin oli liian myöhäistä. Viimeisen kerran hänet tavatessani hän oli aivan terve! Näin toisenkin unen jossa hän kävi minua tervehtimässä - yönä ennen kuin hän olisi täyttänyt kaksi, jos olisi ollut elossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen näkökulma. Aika on varmasti muuttanut uniamme ainakin jollakin tavalla, koska valve-elämämmekin on aivan erilaista kuin monta vuosikymmentä sitten. Mutta ehkä perussymbolit ovat kuitenkin säilyneet aika lailla samoina? Vaikea sanoa, kun en ole mikään unien asiantuntija. :-)

      Olipa sinulla hurja unikokemus. On vaikuttanut varmasti todella vahvasti, kun olit itsekin vielä lapsi. Jälkimmäinen uni on liikuttava – poika kävi jättämässä sinulle hyvästit.

      Poista
  10. Kyllä minä ainakin olen huomannut, että tietynlaiset unet liittyvät jotenkin aina elämäntilanteseeni. Sitten kun tilanne oikeassa elämässä muuttuu, unetkin häviävät.

    Kovin tuttu minullekin on tuo matkalle lähtö, tai lähdön teko. Matkalaukkua ei löydy, tavaroita mitä pitäisi pakata ei löydy. Taksi tai muu kulkuneuvo ei tule. Yleensä en siinä unessa pääse lähtemään minnekään, herään kesken.

    Jossain vaiheessa kun elämässä olin hakusessa, niin unissani etsin kotiani. Näin paljon isoja kerrostaloja enkä löytänyt kotiin. Tai sitten avaimet eivät toimineet.

    Olen jo vuosia kirjoittanut erikoisemmat ja muut tärkeinä pitämäni unet muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutun kuuloisia unia, joista pystyy hyvin aistimaan unessa tunnetun epätoivon.

      Täytyy varmaan minunkin ruveta kirjoittamaan unia uudestaan ylös. Vaikkei unia ihan sillä hetkellä ymmärtäisikään, pidemmällä aikavälillä niistä pystyy näkemään ainakin sen, mitkä unisymbolit esiintyvät/ovat esiintyneet unissa toistuvasti. Sitä kautta pääsisi ehkä unien merkityksen jäljillekin.

      Unien ylöskirjoittaminen vaatisi vain sitä, että malttaisi viipyillä unessa; minä kun tahtoisin ponkaista sängystä heti ylös, kun herään. Ihan kuin päivästä olisi tulossa kovinkin jännittävä, kun ei malta edes sängyssä pysyä. :-/

      Poista
  11. Olipa kiva päästä taas lukemaan sun juttuja, mulla oli tuollanen pitkäks venähtänyt tauko välissä...
    En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi että unia voisi kirjoitella tosiaan ylös. En kyllä muutoinkaan ole kovin kummoinen unien tulkitsija, en oikein ikinä meinaa löytää tarpeeksi tietoa ja jos taas löydän , niin se ei ole sitä mitä haluan :)
    Yksi uni on lapsuudesta asti kyllä jäänyt mieleen kummittelemaan, ja taitaa pysyä siellä ihan loppuun asti. Istuin unessa mummuni sylissä kiikkustuolissa mummulassa, minä ikkunaan päin ja mummu seinään päin katsellen. Ikkunaan ilmestyi kammottavat, piirretyt kasvot. Osoitin ikkunaa ja sanoin mummulle että "Katso" Mummu päätään kääntämättä sanoin rauhallisesti varoittavalla äänellä "Älä syytä kasvoja ikkunassa"
    Vieläkin tulee kylmät väreet, joku siinä unessa oli niin pohjimmaisen kammottavaa.
    Mutta näin näkjään käy kun on hetken pois, lärpätilärpäti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on tässä näköjään jonkinlainen tauko meneillään, kun en nyt jaksa kirjoitella mitään.

      Unien tulkinta on minusta aika haastavaa, mutta ehkä senkin oppisi hallitsemaan, jos vain harjoittelisi. Siinä samalla tulisi nukuttuakin. :-)

      Olipa tosiaan kammottavan kuuloinen uni. Ehkä tuosta lausahduksesta voisi löytää jonkinlaisen elämänohjeenkin, jos sitä oikein rivien välistä lukisi. Ettei kannata syyttää kasvoja ikkunassa, vaan kasvoja peilissä. :-)

      Poista
  12. Repesin tuolle pierupussiunelle ja aika monelle muullekin. :D

    Mun unet noin kymmenen vuotta sitten oli aika tämän tasoisia tosi omituisia ja mielikuvituksekkaita, ja silloin niitä herätessä usein kerroin poikaystävälle ja sen ansiosta muistinkin unia paljon helpommin. Nykyään tuntuu, että ainoat unet, jotka muistan herättyäni ovat painajaisia. Zombiunia tulee nähtyä aivan suhteettoman usein, vaikka olen jo monta vuotta sitten lopettanut kauhuleffojen katsomisen. Toinen usein toistuva painajaiskategoria on, että "ihan vaan vahingossa" teen jotain todella tyhmää, ja tajuan jo asian tehdessä, että tästä tulee sapiskaa myöhemmin. Sitten loppu-uni menee kauhuissaan miettiessä, että milloin tämä moka paljastuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin naureskelin noille unille. Kaikenlaista sitä tulee uneksittuakin. :-)

      Minäkin olen lopettanut kauhuleffojen katsomisen vuosia sitten; en niinkään unien vaan valve-elämän takia. Kauhuleffojen seurauksena alan pelätä kotonakin pimeää ja kuvitella kaikenlaista, joten olen ihan suosiolla jättänyt kauhuleffat muille.

      Itse muistan unet herättyäni aika hyvin, mikä johtuu varmaankin siitä, että herään yön aikana niin usein, mutta unet myös katoavat mielestäni heti, jos en malta herätä hiljakseen vaan räväytän silmät heti auki.

      Poista
    2. Hei, heitin sulle haasteen! http://salamanteri.net/georgia/2014/04/nyt-kylla-otan-ja/

      Poista
    3. Kiitos haasteesta. Vastaan haasteeseen ehkä joskus myöhemmin?

      Poista
  13. Aivan mahtava postaus! Sain hyvät naurut ja mielenkiintoista, että sun unet on tosi erilaisia kuin mun :) Mä esimerkiksi näen ruoka- ja kulkuneuvounia todella harvoin jos koskaan. Enkä näe samoja ihmisiä unessa toistuvasti lainkaan. Olenkohan aivan outo!? Muutenkin kärsin unettomuudesta, mikä on kyllä aivan kauheaa. Siksi rakastankin nukkumista, kunpa se vain onnistuisi helpommin! Unessa nauraminen, veden alla eläminen ja ilmassa lentäminen on kyllä parasta mitä tiedän <3
    Aika hienoa että tuo sun unipäivis on tallella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos ilahdutti. :-)

      Mielenkiintoista, että sun unet on niin erilaisia. En mäkään enää ihan noin vauhdikkaita unia näe. Veden alla en ole koskaan elänyt, mutta nauraminen ja lentäminen ovat mullekin tuttuja. Joskus herään omaan nauruuni - tai siis jonkinlaiseen ihmeääntelyyn, kun eiväthän ne unen äänet vastaa todellisuutta.

      Toivottavasti löydät jonkin keinon päästä unettomuudestasi eroon, koska unettomuus on jotain ihan kauheaa. Olen itsekin kärsinyt ennen unettomuudesta, mutta nyt viime aikoina olen nukkunut aika hyvin. On ihan parasta, kun uni korjaa mukaansa hyvän kirjan ääreltä. :-)

      Poista