Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


maanantai 11. marraskuuta 2013

Mä katson maailmaa ämpäri päässä

Sain CurryKanelilta ja Pupuleipomolta kymmenen/yhdentoista kysymyksen haasteet, ja ajattelin vastata tässä samalla kertaa kumpaiseenkin.

CurryKanelin kysymykset:

1. Mikä on parasta elämässäsi tällä hetkellä?

Vapaus.

2. Mikä sai sinut bloggaamaan?

Ruokablogistahan se ensin lähti, ja sitten kun läksin Intiaan, aloitin tämän Kukkapillin. Kukkapilli on muuttunut aikojen saatossa aika radikaalisti, mutta ilokseni joku on sentään tainnut pysyä matkassa ihan alusta asti, vaikka blogi onkin muuttunut niin paljon.  

3. Mitä kaikkia kieliä osaat ja minkä kielen haluaisit oppia?

Parhaiten osaan englantia ja espanjaa, ja seuraavaksi parhaiten telugua. Ruotsia ja saksaa olen myös joskus hallinnut, aika hyvinkin, mutta ne kielet ovat painuneet käyttämättöminä unholaan. Uskon kuitenkin, että ne löytyisivät pienellä muistelulla aika helposti. Olen myös opiskellut hindiä kymmenen opintoviikon verran, ja hindin perustaidotkin saattaisivat löytyä muistia kaivelemalla.  Kaivamiseen tosin tarvittaisiin lapio!

Olen miettinyt näitä kielijuttuja ja ihmetellyt sitä, miksi yksi kieli pysyy mielessä ja jokin toinen taas unohtuu, vaikka ei ole käyttänyt kumpaakaan kieltä pitkään aikaan. Olen tullut siihen tulokseen, että siihen vaikuttaa varmasti ainakin osittain se, miten syvällisesti kielen on aikoinaan oppinut. Opiskelin espanjaa ennen muinoin yliopistossa pääaineena, ja kieltä tuli lähestyttyä siellä niin monelta kantilta, että se varmasti edesauttoi kielen muistiin painumisessa. Siitä syystä espanja ei ehkä ole unohtunut samalla tavalla kuin vaikkapa ruotsi.

Olen tullut vissiin laiskaksi, sillä en enää motivoituisi opiskelemaan uutta kieltä ihan vain oppimisen takia. Jos kielelle tulisi tarve - muuttaisin esimerkiksi uuteen maahan, jonka kieltä en osaa - olisin valmis oppimaan minkä kielen tahansa.


4. Mikä elokuva on jäänyt unohtumattomasti mieleesi ja miksi?

Ensimmäisenä mieleen tulee elokuva nimeltä Bagdad Cafe. En ymmärrä, mikä elokuvassa oli niin tavattoman kiehtovaa, mutta taisin katsoa sen ainakin seitsemän kertaa. Muistan myös edelleenkin elokuvan tunnuskappaleen Calling You.

5. Kuka on suosikkiartistisi/yhtyeesi?

Tykkään elektronisesta musiikista, vaikka monen mielestä se ei edes ole oikeaa musiikkia. Minulle musiikissa on tärkeintä se, että se nostattaa mielialaa ja että tekee mieli tanssia. Ikiaikaisia suosikkejani ovat muun muassa Armin van Buuren, Tiësto ja ATB.

6. Mikä on "ykkösharrastuksesi"?

Varmaankin se on tämä bloggaaminen.

7. Onko jokin taito, jota et vielä osaa, mutta haluaisit oppia?

Olisi kiva osata korjata kodin pienkoneita. Autoakin olisi kiva osata korjata. 

8. Suosikkikirjailijasi?

Olen erittäin satunnainen lukija, enkä ole mitenkään kirjailijauskollinen. Mieleeni tuli kuitenkin Paolo Coelho. Pidän hänen kirjoitustyylistään ja siitä, että hänen kirjansa antavat aina ajattelemisen aihetta.

9. Mikä on vuoden 2013 paras muistosi?

Apua, nyt ei tule mitään mieleeni! Se paras muisto syntyy varmaankin sitten joulukuussa? Koko tämä vuosi on ollut sellaisen tasainen perushyvä vuosi - ainakin, jos unohdetaan kaikki ikävät asiat. Smiley

10. Valitse kysymyksistä, joihin minä olen vastannut, jokin kysymys, johon itse haluaisit vastata ja vastaa siihen. Valitsin kysymyksen "minkä teatteriesityksen/elokuvan olet nähnyt viimeksi?"

Katsoin vihdoin ja viimein pitkään koneella olleen elokuvan Meri sisälläni (Mar Adentro). Olen siirtänyt ja siirtänyt kyseisen elokuvan katsomista, koska olen arvellut sen olevan liian masentava, ja sitähän se loppujen lopuksi olikin, vaikka tarinan yllä leijui aika ajoin myös positiivinen vire. Tulipahan itkettyä kunnon itkut.



Sitten Pupuleipomon kysymykset: 

1. Kerro mukavin lapsuusmuistosi. 

Leikimme kummisetäni kanssa piiloa, ja kummisetä heittäytyi mukaan leikkiin niin, että istuimme lopulta saunan lauteiden alla ämpärit päässä.

2. Oletko joskus voittanut arpajaisissa? Mikä oli mukavin voittosi?

Voitin nuorena arpajaisissa useinkin. Muistelen joskus voittaneeni hienon mankan, josta tykkäsin aika paljon. Voitin matkailumessuilta kerran myös risteilyn.

3. Mikä on lempimakeisesi? Älä sano vain "suklaa" vaan kerro mikä ja mikä merkki? Mitä siis ostat useimmin?

Ei ole Geishan voittanutta. 

4. Onko sinulle tapahtunut jotakin selittämätöntä?

Ei muistaakseni. En ole kovin potentiaalinen ihminen selittämättömille tapahtumille, koska uskon järkähtämättömästi siihen, että mitään selittämätöntä ei tapahdu. Tämä taas johtuu siitä, että kaikki mahdollisesti selittämätön pelottaa minua, joten on parempi tuudittautua siihen uskoon, että selittämättömiä ilmiöitä ei ole. Olen tosin joskus haaveillut siitä, että minut kaapattaisiin yöllä avaruusalukseen, mutta vielä ei ole hakijoita näkynyt. Tai sitten minut on haettu ja palautettu, enkä tiedä itse siitä mitään!

5. Kerro painajaisesi jonka muistat?

En muista enää kyseistä painajaista, mutta sen muistan, että siitä tuli oikea valve-elämän painajainen. Olin alta kaksikymppinen, ja luin pikkutunneille asti Stephen Kingin kirjaa Talismaani. Luin tuolloin paljon Kingiä ja Koontzia, vaikka kirjat olivatkin välillä aika pelottavia. Kävin nukkumaan, mutta aloin nähdä jotakin ihan kamalaa painajaista, joten herätin itseni. (Pystyn tajuamaan unessa, että tämä on vain unta ja herättämään itseni niin, että kiskon silmäluomet väkisin auki. Luomet tuntuvat aina hirveän raskailta, ja herääminen on siksi hyvin työlästä.) Katselin makuuhuonetta hetken varmistaakseni, että olin täysin hereillä, ja nukahdin uudestaan. Mutta sama painajainen jatkui siitä, mihin se oli jäänyt. Tämä toistui vielä kaksi kertaa - heräsin, nukahdin ja uni jatkui - ja loppujen lopuksi ei auttanut muu kuin nousta sängystä ylös, kun en päässyt unesta millään eroon. Kirja jäi kesken, enkä ole sen koommin lukenut yhtäkään kauhukirjaa!




6. Kerro pienestä asiasta joka tuo arjessa sinulle iloa.

Jouluvalot, jotka ovat olleet minulla ikkunassa jo monta viikkoa. Aiemmin olen noudattanut sitä kirjoittamatonta sääntöä, että jouluvalot laitetaan ikkunaan vasta marraskuun lopussa, mutta tänä vuonna päätin, että laitan jouluvalot ikkunaan juuri silloin kuin minua huvittaa.

7. Mikä on pahin paheesi tai piirteesi josta et pidä, josta eroon pääsemällä elämäsi paranisi?

Voisin esimerkiksi olla vähemmän ankara itselleni.

8. Joutuisit aikavääristymään ja palaisit nykyjärjelläsi ja mielelläsi aikaan jolloin olit 18-vuotias. Mitä tekisit?

Tuskin tiedän vieläkään, mitä tekisin, mutta ainakin tiedän sen, mitä en tekisi. En ainakaan rupeaisi opiskelemaan merikapteeniksi, salakuljettaisi viinaksia opiskelija-asuntolaan, ketjupolttaisi itsekäärittyjä sätkiä ja harrastaisi yhden illan suhteita.

9. Kerro kolme miellyttävää tuntemusta.

Ilo, väsymys ja rentous.

10. Kerro kolme epämiellyttävää tuntemusta.

Kipu, pakokauhu ja kylmä.

11. Tee tämä pikainen numerologinen tulkinta. Pitääkö se kohdallasi paikkansa? 

Pitää ja ei pidä. Löysin testituloksista paljon itseeni sopivaa mutta myös paljon, joka ei sopinut itseeni. Olen muuten joskus ollut hyvinkin kiinnostunut numerologiasta ja biorytmeistä ja jopa piirtänyt biorytmejä sekä itselleni että muille. Kaikkea sitä on tullut harrastettuakin. Smiley




Koska CurryKanelin haasteen yhtenä sääntönä oli lupa huijata ja muuttaa haastetta mieleisekseen, ajattelin listata tähän kymmenen kysymystä, joista kuka tahansa voi poimia itselleen yhden tai vaikka kaikki.

1. Nykyään kun puhutaan niin paljon blogeissa olevasta (piilo)mainonnasta, niin ajatellaanpa asiaa toisin päin. Mitä tuotetta et mistään hinnasta suostuisi mainostamaan blogissasi ja miksi?

2. Millaiset piirteet miehessä/naisessa sinua miellyttävät? 

3. Paras kahvila Suomessa tai muualla?

4. Mitä mieltä olet naturisteista? Voisitko kuvitella osallistuvasi itse esim. Nakukymppi-juoksuun?

5. Mitä teet illalla viimeiseksi?

6. Jos saisit tehdä yhden järjestyssäännön, joka koskisi koko asuintaloasi/naapurustoasi ja jota kaikkien olisi pakko noudattaa, minkä säännön tekisit?

7. Mikä matkustamisessa on kaikkein rasittavinta?

8. Mitä haluaisit osata tehdä käsilläsi? Dreijata savea? Ommella mekkoja? Kirjoittaa kolumneja? Leipoa pullaa? Korjata autoja? Hakata nyrkkeilysäkkiä? Tapetoida? Parantaa?

9. Pelekääkkö nää polliisia? Oletko joutunut tekemisiin poliisin kanssa?

10. Rakkaus. Mitä sinulle tulee sanasta mieleen?

25 kommenttia:

  1. Näistä haasteista aina oppii jotain uutta,vaikka tuon että olet ihan pääaineena lukenut espanjaa. Mähän olen lukenut sitä myös aika systemaattisesti,mutta oikeasti pääsin sitä käyttämään vasta Etelä-Amerikassa asuessa. Niitä jo unohtuneita kieliä saa hyvin herätettyä suggestopedisella menetelmällä. Minäkin muistin kaikki oppimani saksankielen ja vielä lisäänin sellaisella kurssilla.Tosin jos sitä ei käytä niin sitten se painuu taas vähän unholaan.Ja sun blogisi(ruoka) on varmaan ihan alusta asti ollut mulle tuttu,taisiit olla niitä ensimmisiä lukijoitanikin omassa ruokablogissani:)
    Ah,Bagdad Cafe oli ihana leffa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas espanjan käyttäminen opiskeluaikojen ulkopuolella on jäänyt hyvin vähiin. Tuskin pystyisinkään alkaa puhua sitä sujuvasti ihan kylmiltäni, mutta kyllä se varmasti palautuisi mieleen aika pian. Lukeminen ei sen sijaan tuota vaikeuksia.

      Oho, kuulostaapa mielenkiintoiselta tuo suggestopedinen kielen herättely! Kiitos vinkistä.

      Sinua lähinnä ajattelinkin, kun mietin alusta asti mukana olleita lukijoita. Taisit olla ruokablogissakin ensimmäinen kommentoija. Kiitos uskollisuudestasi. :-)

      Poista
  2. Voi kauhistus mitä virheitä tuonne taas tuli....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä pienistä kirjoitusvirheistä; asia on se kaikkein tärkein. :-)

      Poista
  3. Olipas hauskoja ja mielenkiintoisiakin vastauksia! Monessa olen itse samanlainen, esim. nuo painajaishommat. Jätin myös nuorena Stephen Kingin kirjat ja pahimmat kauhuleffat, mutta ikävä kyllä näen edelleen toisinaan painajaisia ja pelkään pimeää...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pelkään pimeää, mutta saan pelkoni (ja mielikuvitukseni eritoten!) pidettyä kurissa sillä, että pysyttelen erossa kauhukirjallisuudesta ja -elokuvista. Monesti on tehnyt mieli lukea jotain Kingiltä, mutta en ole sitten uskaltanutkaan, kun en tiedä, miten kävisi. ;-)

      Poista
  4. Mukavia vastauksia. Luen edelleenkin Kingiä ja Koontzia enkä näe painajaisia, mutta elokuvina en katso mitään veristä kammokuvaa, haluan itse sensuroida näkemäni.
    Sinulla onkin kielet hallussa, minä olen unohtanut sen vähän minkä osasinkin.
    Hauska kysymys tuo nakujuoksu... aloin jo kuvitella itseni..haahahaaa.. siis osaan kyllä KUVITELLA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle taas ne leffat, joissa veri roiskuu, ei ole niinkään pahoja kuin semmoiset psykologiset jännärit. Tosin en minä sitä veren roiskuntaakaan tykkää katsella.

      Ei minulla enää ole kielet kovin hallinnassa, kun olen unohtanut niin paljon. Oikein harmittaa, kun on oppi mennyt tavallaan hukkaan. :-(

      Minäkin yritin kuvitella itseäni nakujuoksemassa. Huh huh. :-D

      Poista
    2. Kouluterveydenhoitaja sanoi lukeneensa tutkimuksia että kirjat eivät jää vilisemään mieleen niin kuin leffat ja tietsikkapelit ja siksi hän suosittelee nukahtamisvaikeuksista kärsiville lapsille kirjaa sänkyyn unilääkkeeksi... Sirokkoon tämä sitten varmaan sopii, minä kyllä näen kirjoistakin kauheita painajaisia.

      Poista
    3. Varmaankin se riippuu myös siitä, millaisen kirjan valitsee iltalukemiseksi? Sama pätee minusta aikuisiinkin; itse olen ainakin huomannut, että jos menen tietokoneelta suoraan nukkumaan, uni ei todellakaan tule, vaikka en olisi pelannutkaan mitään. Kirja sen sijaan toimii hyvänä unilääkkeenä.

      Poista
  5. Olipas hauskat kysymykset ja vastaukset :) Mä näen usein samoja hämähäkkipainajaisia ollessani stressaantunut. Unet ovat siis keskenään ehkä erilaisia, mutta stressin pukatessa hämähäkit saapuvat :) Toinen toistuva teema on jonkun kielekkeen/jyrkänteen/pudotuksen/sillan reunalla seisominen ilman minkäänlaista tukea, ja sitten tipun...Mitä sekin mahtaa kertoa..?
    Nakujuoksu ei kyllä missään nimessä olisi mun juttu; mä en pidä edes yleisessä suihkutilassa alasti tepastelusta ollenkaan. Ja juostessa pysyy ehdottomasti vaatteet päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unet ovat kyllä tosi mielenkiintoisia, ja on kiinnostavaa, miten ihmisillä näyttää olevan usein omat painajaisuniteemansa, jotka ilmaantuvat uniin silloin, kun on stressiä. Minun toistuva teemani on semmoinen, että minulla on suu ääriään myöten täynnä jotain purkan tapaista, joka takertuu kitalakeeni ja kaikkialle suuhuni, ja sitten yritän saada sitä mömmöä suusta pois. Mitähän tuokin mahtaa kertoa?! Viime yönä näin sellaista unta, että Eric Forrester Kauniista ja rohkeista letitti hiuksiani. :-D Voi taivas.

      Mulla on ihan sama juttu, että en tykkää olla alasti yleisissä tiloissa, kuten esim. uimahallien suihkuissa. Se on yksi syy, miksi en tykkää uimisesta.

      Poista
  6. Minäkin haluaisin osata korjata koneita! Harmillisesti sitä kohtaan minulla ei ole ollenkaan taipumuksia. Tuntuu vain niin turhauttavalta heittää menemään elektroniikkaa ja tavaroita. Korjauttaminen korjaamossa ei kannata mutta todennäköisesti tavarassa on vain joku pikkuosa rikki jonka mielellään osaisi fiksata itse mutta kun ei niin ei.

    Tuo taito herätä unesta halutessa voisi kyllä kuulua tuohon selittämättömät asiat-kohtaan :) Hieno taito!

    Jos minulla olisi samanlainen taito tajuta unessa näkeväni unta, alkaisin muokata niitä ja laittaisin eric forresterin, (tai pikemmin ridgen ;) letittämään hiuksiani joka yö :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakaan ole mitään kykyjä koneiden korjaamista kohtaan, eikä varmasti olisi loppujen lopuksi kärsivällisyyttäkään. :-) Jos ymmärtäisi koneiden logiikkaa (ei se nyt niin kauhean monimutkaista voi olla?), niin saisi varmasti pidennettyä koneiden käyttöikää huomattavasti. Korjauttaminen on usein niin kamalan kallista, että on kannattavampaa ostaa uusi kone kuin korjauttaa vanha.

      Hih, ei kannata laittaa ainakaan Eric Forresteria letittämään hiuksia, sillä voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että Ericiä ei ole letitystaidoilla juurikaan siunattu. Letistä tuli sellainen löysä, joka purkaantui heti. :-D Jospa se Ridge olisi vähän parempi letittäjä? ;-D

      Poista
  7. Hui kamalaa. Tuli niin elävästi mieleen kohtaamiseni Stephenin kanssa. Minä aloin katsomaan Uinu uinu lemmikkiä ja se oli virhe, jonka jälkeen en ole katsonut enää kauhuleffoja.Joskus mietin, että kuinka terve hänen mielensä voi olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uinu uinu lemmikkini oli minustakin ihan kaamea elokuva!

      Jos ihminen pyörittelee tuollaisia kauheuksia mielessään päivästä toiseen, niin kyllä sen täytyy minusta vaikuttaa ihmiseen jotenkin. Ja toisinpäin. Asia rupesi kiinnostamaan sen verran, että kävin vähän lueskelemassa Kingin elämästä. Wikipediasta löytyi Kingin historiasta semmoinen tapahtuma, että King oli pienenä poikana lähtenyt leikkimään kaverinsa kanssa, mutta oli palannut kotiin yksin, vaitonaisena ja shokissa. Myöhemmin kävi ilmi, että King oli nähnyt leikkitoverinsa jäävän junan alle ja kuolevan. King ei itse kuitenkaan muista tapahtumaa lainkaan. Joidenkin mielestä tuo onnettomuus on ehkä toiminut jonkinlaisena kimmokkeena Kingin synkemmille teoksille. Voisin hyvin kuvitella, että noin hirveä tapahtuma vaatii päästä tietoisuuteen, tavalla tai toisella.

      Lisäksi Kingin ollessa kaksivuotias hänen isänsä jätti perheen sillä tavalla, että lähti muka ostamaan tupakkaa, eikä sitten koskaan palannutkaan.

      Poista
  8. Oli todella hauska lukea vastauksiasi. Mä yritin kerran katsoa sitä elokuvaa Meri sisälläni, mutta en oikein jaksanut keskittyä ja jäi silloin kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :-) Kiitos haasteesta!

      Tuon elokuvan katsominen kävi minullakin melkein työstä.

      Poista
  9. Nyt rupesi kiinnostamaan: oletko sitten joskus opiskellut merikapteeniksi? Entä miksi et nyt opiskelisi merikapteeniksi? Isäni muuten aloitti merikapteenin opinnot kypsässä 52 vuoden iässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Tuo ainakin todistaa sen, että ammattia voi vaihtaa minkä ikäisenä tahansa.

      Itse en opiskellut kuin puolimatruusiksi asti, kun tuli muita virityksiä elämään, ja kaiken lisäksi se maailma oli ihan uskomattoman sovinistinen. Nuori nainen joutuu koko ajan todistelemaan vanhoille merikarhuille pärjäävänsä. Jopa joidenkin opettajien asenne oli ihan uskomaton. Kerran oli eräs nuori nainen raiskattu jossakin (en muista enää tapahtuiko se laivalla vai satamassa), ja raiskaajat olivat vielä kaiken päätteeksi varastaneet tytön ostamat alkoholitkin. Yksi opettaja kertoi tätä juttua meille yhdellä oppitunnilla, ja muistan varmasti lopun ikääni, miten hän naureskeli tapausta ja kommentoi sanatarkalleen näin: “vitut minä siitä, että ne nussi, mutta kun ne vei sen viinat”. Näistä syistä en lähtisi enää mistään hinnasta merille.

      Poista
    2. Minulla oli joskus naapurina oikein tosi mukava rouva, joka oli nelikymppisenä lopettanut työt merillä ja pyöräyttänyt tutun merimiehen kanssa pari poikaa. Mies oli aina pitkät pätkät maailman merillä ja palasi sitten pitkille lomille kotiin. Se nainen oli mutkaton ja juuri sopivan karski, varmasti juuri sellainen luonne, jolla pärjää merillä. Kasvatti pojatkin kunnialla mennen tullen, varmaan helppo homma kun on ensin pitänyt sovinistisia merimiehiä kurissa 20 vuotta :-)

      Poista
    3. Aargh järkkyä! Tämän rinnalla omat kokemukseni miesvoittoisesta insinöörimaailmasta taitavat kalveta aika urakalla. Saa täälläkin välillä kärsiä sukupuoleen pohjautuvista ennakkoluuloista, mutta yllättävän vähän kuitenkin sukupuolijako huomioonottaen. Johtuneeko korkeakoulutuksesta vai lievemmästä macho-kulttuurista, en tiedä.

      Ajatuksena kuitenkin tuo merillä olo on jotenkin huisa, ja rispektiä sinulle siitä, että olet sitä "uskaltanut" lähteä aikoinaan opiskelemaan!

      Poista
    4. Kirjuri, karskiutta merellä ja miesvaltaisessa yhteisössä oleminen vaatiikin. Hyvin äkkiä oppii olemaan punastelematta miesten rasvaisille jutuille. Hienohelmoille suositeltiinkin siirtymistä laivakeittiön puolelle. :-)

      Jenni, noiden mainitsemiesi seikkojen lisäksi myös työn fyysinen ja henkinen raskaus voi vaikuttaa asiaan. Kyllähän siinä on nainen automaattisesti miestä heikommalla, kun esim. pitää nostaa paksuja ja raskaita köysiä ylös merestä viidentoista asteen pakkasessa. Sovinistisuus voi olla miehille myös jonkinlainen selviytymiskeino ja yhdistävä tekijä, kun ollaan viikkotolkulla erossa perheestä.

      Ajatuksena merillä olo oli minustakin mukava, mutta todellisuus osoittautui aika pian toisenlaiseksi. Jos olisi jaksanut opiskella eteenpäin perämieheksi tai jopa kapteeniksi asti, niin ehkä miesten asenteetkin olisivat aikaa myöten muuttuneet. Nyt sain tehdä jatkuvasti likaisimmat ja epämiellyttävimmät hommat. Muistan yhdenkin kerran, kun minulla oli meneillään konehuone-harjoittelujakso, ja konepäällikkö yritti tunkeutua (kännissä kuin käki) illan grillijuhlien jälkeen väkisin hyttiini. Seuraavana päivänä sainkin sitten pestä konehuoneen seiniä, koko päivän, ja voin kertoa, että kuuma oli. Ilmeisesti ukkoa hävetti oma käytöksensä niin, että hän vain keksi minulle jotain sellaista hommaa, jossa sai pidettyä minut pois silmistään.

      Poista
  10. Tuo mitä sanoit kauhukirjoista pitää kyllä tosiaan paikkansa, huomasin saman teininä! Sittemmin olen löytänyt havainnolle tukea hinduguruni kirjoista, hän sanoo, että emme me vain suullamme syö, vaan esim. lukeminen on syömistä ja raakaa ja pelottavaa ihmiskuvaa ja sattumanvaraisten hirveyksien maailmankuvaa levittävän kirjan lukeminen varsinkin illalla on kuin söisi silmillään aivan liian ison keon roskaruokaa ennen nukkumaanmenoa... varmasti vaikuttaa terveyteen!

    Aikavääristymäkysymys on aivan epäreilu! Minäkin voisin listata asioita joita nykyminä ei päästäisi teini-minää siinä iässä tekemään suurten kärsimysten välttämiseksi... mutta samalla aikavääristymään joutunut nykyminänihän aivan tuhoutuisi, en olisi tänä päivänä minä enkä edes lasteni äiti ellen olisi elänyt juuri sitä elämää jonka elin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minustakin kaikki päivän aikana koettu jää muhimaan mielen sopukoihin, tiedostettuna tai tiedostamatta. Sen näkee jo siitäkin, miten erilaisia unet ovat silloin, kun ei ole murheita verrattuna siihen, jos on stressiä. On ihanaa, jos unet ovat sellaisia, että niissä saa nauraa sydämensä kyllyydestä. :-)

      Olemme menneisyyden lapsia, halusimme tai emme. Mitenköhän erilainen minäkin mahtaisin olla, jos olisin jättänyt tosiaan menemättä tuonne kouluun ja tehnyt jotain muuta. Vai olisinkohan sittenkään kovin erilainen? Perusluonne kun on kuitenkin muokkautunut jo lapsena. Toisaalta kokemukset vievät meidät aina johonkin suuntaan ja petaavat tietä tulevalle.

      Poista