Jos kaikki tuntuu sujuvan hyvin, olet varmasti unohtanut jotain.


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Myrsky (ei vesilasissa)

Monen tuskaisen kuuman viikon jälkeen eilen tapahtui jotain kummallista: taivas meni pilveen ja alkoi tuoksua sateelta. Elosalamat läiskivät taivaalla pitkin iltapäivää, ja lämpötilatkin laskivat normaalista 38-40 asteesta kahteenkymmeneenyhdeksään. Pieni sadekuuro kasteli maan, mutta sen suurempaa sadetta pilvistä ei tullut. Mikä pettymys. Ette uskokaan, kuinka ihanalta sade ja sateen tuoma lämpötilojen lasku tuntuu, kun on kulkenut monta viikkoa hiki jatkuvasti päästä valuen! 

Illalla ilmassa alkoi taas tuoksua sade, ja tuuli nousi nopeasti sellaiseksi, että tavarat lensivät parvekkeella kumoon, ja läpiveto pudotteli sisälläkin tavaroita alas. Muun muassa seinäkalenteri ja pöytätabletit löytyivät lattialta. Ukkonen alkoi jyristä ja taivas taas salamoida, ja minä sain päähäni, että minun on saatava kuva salamasta, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Salamoiden kuvaaminen kun on siinä mielessä ongelmallista, että kuva pitäisi osata ottaa juuri sillä hetkellä, kun salama välähtää. Jos laukaisijaa painaa vasta sitten, kun huomaa salaman, kameralle tallentuu vain salaman jälkeinen musta taivas. Seisoin siis parvekkeella laukoen kamerallani umpimähkään toivoen, että olisin niin onnekas, että sattuisin ottamaan kuvan juuri salaman välähtäessä.

Sain ikuistetuksi vain salaman valaisemaa taivasta mutta en itse salamaa.



Kun ukkonen tuntui siirtyvän eteläisemmälle taivaalle, minäkin menin makuuhuoneen parvekkeelle kuvaamaan. Sade tuntui yltyvän, ja aina välillä piti kuivailla kameran linssiä, kun siihen lensi vesipisaroita. Parveke suojasi kuitenkin sateelta onneksi suhteellisen hyvin.

Ukkonen räiski ympärilläni siihen malliin, että minua alkoi jo pikkuisen pelottaa, ja yritin pysytellä lähellä seinää. Mieleeni tuli yksi ukkelin kommentti, jonka hän sanoi, kun katselimme taannoin Maailmojen sota -elokuvaa telkkarista. Elokuvan yhdessä kohdassa maan alta alkaa nousta jättimäisen kokoisia örkkejä, ja kaikki juoksevat kauhuissaan niitä pakoon. Yksi mies kuitenkin kyyristelee kamera kädessään erään auton takana ja yrittää saada örkeistä kuvaa. Kun naureskelin ukkelille, että katso tuota hullua, kun se yrittää vielä tuossakin tilanteessa valokuvata, ukkeli totesi, että tyyppi on ihan kuin sinä. Smiley

Mutta kun tarpeeksi kauan yrittää, niin ennen pitkää yritys palkitaan!


Kun salama oli ikuistettu, jäin vielä parvekkeelle ottamaan kuvia siitä ihanasta sateesta.




Tajusin, että ukkonen oli tosi lähellä, sillä talomme takana sijaitsevan kukkulan suunnasta kuului kaksi kertaa hirveä rysäys. Mietin, että pitäisiköhän minun lähteä sisätiloihin, mutta en kuitenkaan ihan vielä malttanut. Vasta kun salama iski tien toiselle puolelle johonkin sähkökaappiin - noin kahdenkymmenen metrin päähän minusta - niin, että kipinät sinkoilivat kaikkialle, ja koko katu meni pimeäksi, luikin vähin äänin sisään. Ehkä tämä valokuvaaminen sai riittää tältä erää.

Sitten alkoi sade. Toki aiemminkin oli satanut, mutta se ei ollut ollut mitään tähän verrattuna. Sadepisarat alkoivat pommittaa ikkunoita ja kattoa sellaisella voimalla, että ukkeli epäili kyseessä olevan raekuuron. Minun piti tietysti mennä katsomaan tätäkin ihmettä ulos, mutta heti kun avasin parvekkeen oven, kastuin yhtä märäksi kuin joku olisi heittänyt päälleni ämpärillä vettä. Katu alkoi tulvia, ja tulvivista viemäreistä alkoi nousta ällöttävä haju, joka tunkeutui sisälle asti.

Meinasimme käydä nukkumaan, mutta sitten ukkeli huomasi, että makuuhuoneen lattia tulvi. Tulvan syytä ei tarvinnut kauan etsiä, sillä ilmastointilaitteen sivusta valui tasaisena norona vettä. Kun asentajat aikanaan laittoivat ilmastointilaitetta paikalleen, he eivät viitsineet tilkitä reikiä sementillä (jättivät kuitenkin sementtijauhepussit meille, että me voisimme tilkitä reiät, jos haluaisimme), vaan reiät jäivät hieman putkia isommiksi. Jos sade tulee sopivassa kulmassa, rei'istä pääsee vettä sisään, ja jos sataa tarpeeksi voimallisesti, lattialle syntyy pienimuotoinen järvi.

Tässä se ilmastointilaite on vielä asennusvaiheessaan.
Asentajat olivat niin surkeita vätyksiä, että otin kostoksi kuvan toisen ukon työkalupakista. Aikamoinen romuläjä, vai mitä?

Piti siis alkaa luututa lattiaa. Kun lattia oli saatu sunnilleen kuivaksi, laitoimme ilmastointilaitteen alle vielä kaksi ämpäriä, johon vesi saisi yöllä valua. Läts, läts, läts. Kyllä nyt nukuttaa hyvin.

Kävin vielä varmistamassa, että ulko-ovi oli lukossa - ja silloin huomasin oven vieressä olevan ikkunan verhon olevan läpimärkä. Siirrettyäni tuolit sivuun totesin, että tässäkin päässä asuntoa satoi sisään. Näiden kyseisten ikkunoiden karmit ovat niin vanhat ja lahot, että jos sataa tarpeeksi voimallisesti (ja sopivassa kulmassa, hehe), sadevesi pääsee sisälle.

Heittelin tuolit ja kengät syrjään, käärin maton rullalle ja siirsin senkin kauemmas, ja kävin hakemassa taas lattialuutun. Kuivasin lattian ja levittelin ikkunan eteen paksun kasan sanomalehtiä. Toivoin, että ne imisivät yön aikana sisään satavan veden itseensä, ettei olisi aamulla ihan hirveästi luututtavaa. 

Surkeasti nukutun yön jälkeen aamu valkeni aurinkoisena ja kauniina, aivan kuin yöllä ei olisi mitään tapahtunutkaan. Ukkosmyrskystä muistuttivat vain märkä tie, nihkeä ilma, myrskyn seurauksena puista irronneet lehdet ja oksat, joita lakaistiin talojen porttien edustoilta pois, ja veden kaivama uoma naapurin pihalla. Nyt taivaalla salamoi taas, ja todella, todella toivon, että sama show ei toistu tänäkin yönä. Tämä sade riitti taas vähäksi aikaa!

***

Tänään kävin pitkästä aikaa kirjakaupassa. Kirjakaupat ovat minusta ihania, ja erityisesti tykkään sellaisista kirjakaupoista, joissa on upottavia tuoleja kirjojen selailua (jopa lueskelua) varten, ja joissa saa viettää vaikka koko päivän ilman, että kukaan tulee kyselemään mitään.

Kirjakaupan pitää olla myös sopivan kokoinen. Liian pienessä kaupassa valikoima ei ole riittävän iso, ja liian suuressa kaupassa taas tulee jotenkin eksynyt olo, kun siellä on ihan liikaa kaikkea. Oma suosikkikirjakauppani on juuri oikean kokoinen - kirjoja on riittävästi mutta ei liikaa, ja siellä on ihan omanlaisensa rauhallinen tunnelma, joka houkuttelee selailemaan kirjoja kaikessa rauhassa ja unohtamaan ajankulun.

Ja taas yhdet taloustikkaat.

Tällä kertaa hakusessa oli Sannan suosittelema Kiran Desain Hullabaloo in the Guava Orchard ja joitain itsensäkehittämisoppaita, kun minä meinaan nähkääs ruveta paremmaksi ihmiseksi (siinä sitä onkin työsarkaa! Smiley). Kaikki löytyi - ja lisääkin olisi löytynyt, mutta aloitetaan nyt näillä.


Saattaa olla, että palaan näihin kirjoihin myöhemminkin, sillä ainakin tuossa keskimmäisessä näyttää olevan tosi hyviä neuvoja ja mielenkiintoisia juttuja, jotka saattaisivat kiinnostaa muitakin.

Olen joskus etsinyt Hyderabadista kirjastoja, ja joitain olen löytänytkin, mutta en ole vielä niistä yhdessäkään käynyt. Kirjastot ovat täällä käsittääkseni maksullisia, enkä tiedä, olisiko niiden jäseneksi kovin kannattavaa liittyä, ainakaan jos ei lue kovin paljon. Kirjat ovat täällä nimittäin niin halpoja ostettuinakin, että ne melkein kannattaa minusta ostaa ihan omaksi. Nuokin kuvassa olevat kirjat maksoivat kaikki yhteensä 750 rupiaa, euroissa noin kympin.

Lempikirjakauppani yhteydessä on myös kiva kahvila, jossa on nautittu yksi jos toinenkin pala suklaakakkua.


Suklaakakusta tuli mieleen viimeviikkoinen syntymäpäiväni (näppärä aasinsilta, eikö Smiley). Minulle ja ystävälleni on muodostunut jonkinlainen pienimuotoinen traditio, että vien hänet aina syntymäpäivänäni lounaalle. Menimme ravintolaan, jossa lounas tarjoillaan seisovasta pöydästä, ja tarjoilija ohjasi meidät vapaaseen pöytään. Ennen kuin lähdimme hakemaan ruokaa, ystäväni sanoi, että odotellaanko viisi minuuttia, kun siellä näyttää olevan niin kova ruuhka. Juttelimme siinä odotellessamme niitä näitä, ja sitten yhtäkkiä näin, kun tarjoilija suunnisti salin poikki suoraan meitä kohti - iso suklaakakku ja kynttilä kädessään!

Ja siinä näkyy taas mun oikea nimikin. Pitäisiköhän Hipun tulla ihan kokonaan kaapista ulos, hihii.

Ystäväni oli käynyt ostamassa kakun yhdestä leipomosta, tuonut sen etukäteen ravintolaan ja pyytänyt tarjoilijaa tuomaan kakun pöytään, sitten kun tulisimme paikalle. Kun tarjoilija sytytti kynttilän, ravintolan kaiuttimista alkoi kuulua Happy Birthday, ja ihmiset alkoivat taputtaa. Olin aivan häkeltynyt ja liikuttunutkin, koska ei minulle kovin usein tällaisia yllätyksiä järjestetä. Tämä säilyy takuulla muistoissa pitkään. Smiley

33 kommenttia:

  1. Hauskaa myöhästynyttä syntymäpäivää Satu. T: Saila ;)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiitos myös kirjavinkistä. Toivottavasti pääsen pian lukemaan - edellinen pitäisi saada ensin loppuun. :-)

      Poista
    2. Minun piti kommentoida enemmänkin, mutta oli niin kamalan myöhä, kun pimeässä bloggailin!

      Kiva että löysit Hullabaloon, toivottavasti tykkäät!
      Tuo sateen tuoma autuus kuumuuden jälkeen on mahtava tunne, ah saataispa mekin pian kunnon sade! Hienot kuvat olet muuten ottanut.

      Ja sun lempikirjakauppa kuulostaa juuri täydelliseltä. Kirjojen hintoja on tosiaan Intiasta ikävä :-)

      Oikein mukavaa synttäriä! Ihanasti järkätty tuo ylläriserenadi kakkuineen!

      Poista
    3. Minäkin bloggailen joskus pimeässä, ja sitten ukkeli saa hepulin, kun kännykkä loistaa pimeässä makuuhuoneessa. :-)

      Odotan malttamattomana, että pääsen Hullabaloon kimppuun. Sain vähän haeskella sitä kaupasta, kun täällä kirjat eivät ole kaupoissa (ainakaan tavallisesti) aakkosjärjestyksessä, vaan ne ovat vähän "sinnepäin". Jos hakee jotain tiettyä kirjaa, saa haeskella aika kauan, mutta se on oikeastaan vain osa hupia. :-)

      On ihan mieletöntä, miten halpoja kirjat voivat täällä olla. Kirjamessuilla myytiin kirjoja niinkin halvalla, että sadalla rupialla sai viisi! Harmittaa, kun en ollut silloin vielä niin innostunut lukemisesta, kun olisi pitänyt ostaa sieltä kirjoja ihan säkeittäin. :-)

      Toivottavasti tekin saatte sadetta pian! Täällä ei onneksi viime yönä satanut, ja nyt taitaakin olla tulossa taas aika kuuma päivä. Höh.

      Poista
  3. Olin jo tohkeissani sun puolesta, kun saitte sateen...
    - mutta onhan se liika aina liikaa, varsinkin kun se tulee sisälle.
    Ja muuten, parempi myöhään kun ei milloinkaan... Hyvää Syntymäpäivää!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minustakin se sade saisi mieluusti pysyä seinien ulkopuolella. :-) Olen kauhulla odotellut, että joko alkaa kuulua taas ropinaa, mutta vielä ei ole ainakaan alkanut. Pääsee ehkä kuivin jaloin nukkumaan. ;-)

      Kiitos onnitteluista; taas tulin vanhemmaksi, paha vaan kun en viisaammaksi. :-D

      Poista
    2. Äläs sano...
      - se viisaus tulee hiipien ;)

      Poista
    3. Hiipimistä odotellen...;-)

      Poista
  4. Happy belated birthday♥
    Anna sitten meillekin niitä neuvoja, kun olet lukenut sen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Allu. <3 Jos tuossa kirjassa on jotain hyviä ajatuksia, niin lupaan kirjoitella niistä jotain. Ainakin siltä näytti, että siinä olisi jotain ihan järkevääkin asiaa. :-)

      Poista
  5. Aika hyvät kuvat sait otettua myrkskystä! Tuo on vähän kuin meillä talvella,silloin kuin myrskysi ja oli sadetta.Aika hurjaa että teille tuli sadetta sisällekin! Minä tykkään nukkua aina ikkunat auki ja sänkyni takana on ikkuna,ja eräänä yönä heräsinkin siihen että satoi päälleni;D
    Myöhäiset onnittelut ja olipa herkullinen kakkuyllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olipa varmaan melkoinen yllätys, kun heräsit siihen, että satoi päällesi! :-D

      Me ei voida nukkua ikkunat auki, kun kadulta tulee niin paljon melua (ja pölyä), ja niitä liskojakin saattaisi luikahtaa sisään. :-)

      Kiitos onnitteluista, ja kakku oli erinomaisen herkullinen. Nyt voi sitten taas ruveta dieetille. ;-)

      Poista
  6. Myöhastyneet onnittelut! Mina tykkaan sateesta ja ukonilmasta vaikka kovaa sellaista pelkaankin. Taalla on ollut kevatukkosia ja sateita talla viikolla. Aika hyvalta nayttaa tuo suklaakakku, sulla on kiva ystava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin pelkään yleensä ukkosta, mutta nyt se pelko jotenkin unohtui – keskityin vissiin niin kuvaamiseen!

      Ensin ajattelin, että miten ihmeessä tuo kakku tulee syötyä, kun se oli niin tukeva, mutta jonnekin se vain hävisi. :-O Ystäväni on todellakin kiva. <3

      Poista
  7. Myohastyneet synttarionnittelut!
    Kysyin kerran tyokaverilta, joka harrastaa valokuvausta, miten niita salamia kuvataan. Han sanoi etta laitetaan vaan tosi pitka valotusaika ja silloin siihen vahingossakin jotain tarttuu.
    Semmoseen tarvii tietysti jalustan ja hyvan kameran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiitos myös salamoiden kuvausvinkistä. Mulla on ihan tavallinen pokkarikamera, mutta ehkä siinäkin voisi vaihdella valotusaikoja? Täytyy kokeilla, mutta ensin pitäisi varmaan lukea vähän käyttöohjeita, ja sitä puuhaa inhoan. ;-)

      Poista
  8. Minäkin kävin lukemassa, ainakin kolme kertaa. On kommentoimisen vaikeus. Aloitan ja mieleeni tulee kommentteja tuosta sateesta ja ukkosesta. Eteenpäin mennessä käyn miettimään tuota kauppajuttua, mutta lopuksi jää mieleen vain tuo kakku ja se kuinka mukavasti ystäväsi keksikään yllättää. Tuhannesti (ja yhdesti) ONNEA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas on kirjoittamisen vaikeus. Aloitan kirjoittamaan yhtä, ja sitten tulee mieleen toista ja pian jo kolmattakin. Tämmöinen rönsyily hankaloittaa varmasti kommentoimistakin. :-)

      Kiitos paljon onnitteluista - hymyilytti tuo 'yhdesti' tuolla suluissa.:-)

      Poista
  9. Kuinka sopivaa: lukiessani kotiinne valuvasta vedestä mieleni teki suositella sinulle vasta lukemaani kirjaa Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus (kirjoittanut Tarquin Hall), se on huumorisalapoliisiromaani joka iloisen pintansa alla ruotii armotta Intian ongelmia, mukaanlukien surkeasti rakennetut asunnot, joita myydään huippuhintaan niille, jotka Intian talouskasvusta 2000-luvulla ovat hyötyneet. Ja sitten sinä jo itsekin siirryit kertomaan kirjoista niin että tämä kommentti sopiikin tähän paremmin kuin hyvin :-)

    Itsekin rakastan ukkosta, enkä pelkää ollenkaan. Ja voi miten kultainen synttäriyllätys! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kirjavinkistä! Tuon onkin sitten varmaan seuraava, jota pitää lähteä kirjakaupasta metsästämään. En ole kovin suuri salapoliisiromaanien ystävä, mutta tuossa kirjassa näyttää olevan paljon muutakin. Ja sitä paitsi nyt kun rupean paremmaksi ihmiseksi, voisin laajentaa ajattelutapaani muutenkin ja unohtaa tuommoiset rajoitukset, että en voi muka lukea jotain, kun en ole sen lajityypin ystävä. ;-)

      Olin yllätyksestä kyllä tosi otettu. <3

      Poista
  10. Myös mä kävin jo lukemassa, mutten ehtinyt kommentoimaan! Ja sitä paitsi mulla jäi viime lukukierroksella huomaamatta syntymäpäiväkakkusi, kun jumitin noissa myrskykuvissa. D: Oikein paljon onnea siis myöhästyneesti! ;)

    Ihanan edullisia kyllä nuo kirjat. Eipä siinä (maksullinen!) kirjasto kauheasti motivoi, jos kirjat ovat ostettuinakin noin edullisia.

    Suomessa olin kirjastojen suurkuluttaja, mutta nykyään ostan/lainaan kavereilta lähes kaikki lukemani kirjat. Luenkin kyllä nykyään melkein pelkästään pokkareita. Ovat edullisia ja kevyitä kantaa laukussa, metrokirjoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Tuossa edellä jo sanoinkin, että hieman pelkäsin, että tuo kakku jää syömättä, kun se oli niin iso ja suklaisen täyttävä. No, ukkeli söi yhden pienen palan ja appiukko ja anoppi samaten, ja loppu katosi sitten synttärisankarin suihin. :-D Ei tosin kerralla! ;-)

      Myös minä olin Suomessa kirjastojen suurkuluttaja, ja se on edelleenkin yksi niistä paikoista, joihin suuntaan ensimmäisenä, kun pääsen Suomeen. Suomessa ostankin tosi harvoin kirjoja, kun ne ovat siellä minusta niin hirveän hintaisia.

      Pokkareista tuli mieleen, että suuri osa Intian kirjakauppojen kirjoista taitaa olla pehmeäkantisia, että sekin voi ehkä hieman laskea hintaa? Pehmeäkantisuus ei kyllä minua mitenkään haittaa; kansien välissähän se tärkein osa kirjaa on. :-)

      Poista
  11. Myöhästynyttä synttärionnea!

    Punessa ei ole vielä minkäänlaisia merkkejä sateista. Parisen vuotta sitten olimme täällä huhtikuussa ja silloin tuli eräänä päivänä tosi lyhytkestoinen sade. Sade nosti ainoastaan lämmön maaperästä ja sateen jälkeen oli entistä kuumempi. Tämä on kuulema ihan normaalia. Minä kun kuvittelin, että sade, vaikka lyhytkin olisi laskenut lämpötilaa.

    Ihan hetken päästä lähetän taas tilauksen Flipkartille, että ehtivät toimittaa ennen Suomeen lähtöämme. Tilaan aina myös tuon kaltaisia kirjoja, mitä olit ostellut. Ne löytyvät heiltä kategoriasta "self help" ;). Tosin rohmusin jo muutaman kirjan vakkari "katukirjakauppiaalta". Minä itseasiassa tykkään lukea pehmeäkantisia kirjoja. Ovat myös kevyempiä kanniskella.

    Vielä viikon verran nautiskellaan Intiasta ja sitten arkiseen aherrukseen. Sateidenodotteluja!

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Kiitos, Simran. :-)

      Minä vähän ihmettelen näitä sateita, kun eihän huhtikuussa pitäisi sataa, kun pitäisi olla kesän kuumimmillaan. Mutta nyt kun muistelen, niin vuosi sitten oli kanssa huhtikuussa ukkosia, mutta ei kyllä läheskään yhtä voimakkaita kuin tämä kuuro. Ilmatieteen laitoksen mukaan tämä oli vain jokin paikallinen kuuro.

      Nämäkin kirjat löytyivät osastolta self-help. ;-) Vähän hassu termi minusta, tai oikeastaan aika osuva. :-) Flipkartia en ole vielä kokeillutkaan, mutta varmaankin pitäisi!

      Oikein mukavaa viimeistä lomaviikkoa! Toivottavasti siellä Suomessa on jo kevättä ilmassa, kun palaatte sinne. Minulle tulee aina näin keväisin hirveä ikävä Suomeen, ja kova ikävä on nytkin.

      Poista
  13. Tuokohan etunimesi intialaisille mielleyhtymän Satiin... joka ei ole ihan sitä mitä länsimaalaiset kuvittelevat vaan Shivan ensimmäisen vaimon nimi. Satin iso inhosi vävypoikaansa, koska tämä oli sellainen epämääräisesti pukeutuva joogaava hippi joka kaveerasi kaiken maailman peikkojen kanssa eikä piitannut käyttäytymissäädöksistä. Kun Satin isä sitten järjesti isot juhlat, Shiva kieltäytyi menemästä sinne solvattavaksi. Sati lähti yksin. Juhlissa puhuttiin isä etunenässä niin paljon pahaa Shivasta, että sisuuntunut Sati päätti vaihtaa isää. Isän vaihto tapahtui niin että hän sytytti itsensä tuleen, kuoli, ja syntyi uudelleen paremmille vanhemmille, Parvati-nimisenä tyttönä, joka sitten valloittikin Shivan itselleen uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kukaan ole koskaan ainakaan sanonut minulle mitään tuommoisesta mielleyhtymästä. Sen sijaan täällä on usein luultu, että nimeni kirjoitetaan Sathu, enkä oikein tiedä, miksi. Sathu ei tarkoita käsittääkseni ainakaan telugussa mitään, mutta ehkä se on äänneasultaan tutumpi teluguille kuin Satu.

      Mulle tulee Parvatista mieleen aina yksi Selviytyjissä ollut miestennielijä. :-D

      Poista
  14. Salamien valokuvauksesta luin joskus, että myrskyvalokuvaajat tekevät niin, että laittavat kameran jalustan päälle ja valotusajan sekunniksi tai jopa kahdeksi. Salama on niin kirkas, että se ikuistuu pienelläkin aukolla valokuvaan.

    Oletan, että sinulla ei ollut jalustaa käytettävissä (vaikkei oletukseni pahemmin mihinkään perustu, saa korjata jos olen väärässä...). Tuosta saavutuksesta vangita salama lyhyellä valoitusajalla ei voi kuin nostaa hattua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ollut jalustaa käytössä. Olisi mulla kyllä ollut sellainen pieni jalusta, mutta eihän sitä mitenkään jaksanut käydä hakemassa. :-D Ensi kerralla sitten. Tuo salama on laukaistu ihan käsivaralla ja tuurilla.

      Kiitos neuvosta!

      Poista
  15. Ihana ystävä ja maukkaan oloinen paakkelssi:)
    ihanaa syntymäpäivää täältäkin suunnalta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paakkelssi oli kyllä todellakin maukas. Eikä ollut yhtään liian iso. ;-D

      Kiitos. <3 Vanheneminen on aina yhtä kivaa. :-)

      Poista