Onni on kuin pilvi: jos sitä tuijottaa tarpeeksi pitkään, se katoaa.


tiistai 15. tammikuuta 2013

Ihana Siddharth (ja yksi guru myös)

Ystäväni kävi viime syksyn korvilla Sadhguru-nimisen gurun kolmipäiväisellä kurssilla, ja hän harmitteli, kun minä olin sattunut olemaan kurssin aikaan Suomessa - olisin kuulemma pitänyt kurssista kovin. Olen aina halunnut pysytellä mahdollisimman kaukana kaikenlaisista guruista, koska guru kuulostaa minusta erittäin epäilyttävältä: guruilla on kuitenkin tarkoitus ensin aivopestä seuraajansa, sitten kyniä heidän rahansa ja lopulta saada heidät luopumaan muusta elämästä kokonaan ja omistamaan elämänsä ja kaiken aikansa gurulle tämän ashramissa. Minusta siinä, että joku hylkää muun elämänsä jonkun hihhuliveikon takia, ei ole mitään hienoa, vaan minusta se on lähinnä säälittävää.

Kuuntelin kuitenkin avoimin mielin, kun ystäväni kertoi gurun ajatuksista. Sadhgurun ajatukset olivat kiinnostavia ja yleismaailmallisia, eikä niiden taustalla ollut mitään uskonnollista, mikä oli minulle suuri helpotus. Sadhguru on mystikko, joka pohdiskelee ihmisen elämää ja olemassaoloa hengellisyyden (spirituality) kautta.

Sadhguru puhuu uskonnosta:
"Ihmiset taistelevat koko ajan, ikään kuin maailmassa olisi meneillään taistelu hyvän ja pahan välillä. Näin ei ole. On ollut kyse aina samasta asiasta, ja niin on vieläkin: vastakkain ovat yhden miehen usko ja toisen miehen usko. Sinä uskot yhteen hölynpölyyn; joku toinen toiseen hölynpölyyn. Ja taistelu jatkuu. --
Temppeleiden tai kirkkojen tuhoaminen ei ole mitään ratkaisu. Ainakin ne toimivat halpoina psykiatreina. Ainakin ne tuovat ihmisille jonkinlaista lohtua - ehkä ihan hevonpaskaa, mutta jonkinlaista lohtua kuitenkin. Ihmiset tuntevat olevansa eksyksissä, kunnes: älä murehdi – jumala pitää sinusta huolen! Yhtäkkiä ihmiset alkavat tuntea uudenlaista luottamusta: jumala on kanssani. He alkavat elää paremmin. Näin on käynyt lukemattomille ihmisille.
Tämä riittää niille, jotka etsivät vain keinoja selviytyä elämästä. Sen sijaan ne, jotka haluavat rikkoa rajoja, ymmärtävät tämän kaiken järjettömyyden. Jos etsit vain keinoja selviytyä elämästä, kunnes jonakin päivänä kuolet: usko johonkin hölynpölyyn ja selviydy.
Jos uskonto levittää maailmassa pahaa verta - mitä se taatusti tekee - se tapahtuu siksi, että ihmiset seuraavat tiettyjä oppeja ja uskovat, että tämä on se juttu. Minun uskonnossani on kaikki. Kaikki, jotka uskovat toisin, täytyy pelastaa, koska muuten he ovat onnettomia. Tässä se konflikti juuri on. Ihmiset puhuvat kuin maailmassa olisi vain yksi uskonto.
Minä en usko tähän; minusta maailmassa pitäisi olla seitsemän miljardia uskontoa - jokaisella omansa. Uskonto on jotain hyvin henkilökohtaista; jotakin, joka on sinussa itsessäsi. Ei sitä tarvitse julistaa kadulla tai muissa paikoissa, eikä siihen tarvita mikrofonia. Uskonto on askel sisäänpäin."

(Sadhgurun puheenvuoron voi katsella kokonaisuudessaan hänen sivuiltaan Religion-otsakkeen alta.)

Toisen uskontoaiheisen ja ajatuksia herättävän videonpätkän voi käydä katsomassa täältä

Pari viikkoa sitten ystäväni kertoi, että Sadhguru oli tulossa taas Hyderabadiin, tällä kertaa puolentoista tunnin keskustelutilaisuuteen. Kiinnostaisiko minua lähteä? Näin voisin hieman tutustua gurun ajatuksiin ja hänen persoonaansa, ja jos kiinnostuisin enemmänkin, voisin mennä joskus myöhemmin hänen kurssilleen. Seuraava tilaisuus olisi jo helmikuussa, sillä Sadhguru on tulossa silloin taas Hyderbadiin (mutta minä olen silloinkin Suomessa).

Sadhgurun ajatukset olivat kuulostaneet minusta erittäin järkeenkäyviltä, mutta siitä huolimatta olin hieman epäileväinen. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei se mitään ota, jos ei annakaan, ja päätin lähteä.

Sadhguru Jaggi Vasudev, aikakautemme suuri opettaja ja mystikko, on tarkkasilmäinen humanitääri ja huomattava hengellinen johtaja. Hän on nykyaikainen guru, joka on kiehtova sekoitus ikivanhaa viisautta ja modernia näkemystä. Sadhgurulle sekä maallinen että mystinen ovat ominta maaperää, ja hänen avullaan miljoonat ihmiset ovat löytäneet sisäisen ilonsa ja onnensa. Sadhguru työskentelee väsymättä sen puolesta, että ihmiskunnan fyysinen, älyllinen ja hengellinen hyvinvointi paranisi, ja apunaan hän käyttää tehokkaita joogaohjelmia ja laajamittaisia vapaaehtoisjärjestöjä. Hänen inklusiivinen ja holistinen lähestymistapansa päivänpolttaviin kysymyksiin ja maailman asioihin on tehnyt vaikutuksen jopa planeetan koulutetuimpiin ja skeptisimpiin henkilöihin, ja juuri tämän takia Sadhgurua pyydetäänkin usein puhujaksi tärkeimpiin maailmanlaajuisiin konferensseihin. Sadhgurun elämä kuvastaa ennen kaikkea sitä, miten paljon mahdollisuuksia jokaisessa ihmisessä on - mahdollisuuksia elää ilman rajoja.
Lähde: Sadhguru.org 

Kun etsiskelin myöhemmin netistä tietoja keskustelutilaisuudesta, riemastuin: henkilö, jonka kanssa guru tilaisuudessa keskustelisi, oli Siddharth - juurikin minun suosikkinäyttelijäni! Ei voi olla totta! Jippii! Olen jo kerran aiemmin osunut Siddharthan kuvaussessioihinkin, joten ajattelin, että kyllä tämän nyt täytyi olla kohtalo vähintäänkin.😀

Kaiken lisäksi kävi vielä niinkin hyvin, että koska ystäväni osallistui tilaisuuden järjestelyyn vapaaehtoisjoukoissa, hän sai VIP-lippuja, jotka takasivat istumapaikat kolmannesta rivistä. Kaksi ensimmäistä riviä oli varattu Siddharthan vieraille, muun muassa tämän vanhemmille ja Tollywoodin silmäätekeville, mikä oli minun mielestäni ihan kohtuullista.

VIP-passit - ja viisaan näköinen mies.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, jolloin halli oli vielä lähes tyhjä.


Siinä aikani kuluksi pohdin muun muassa sellaista, että montakohan ihmistä halliin mahtuu. Yhdessä penkkirivissä oli 60 tuolia (kyllä, laskin ne), ja rivejä oli ainakin kolmisenkymmentä, joten istumapaikkoja oli ainakin vajaalle kahdelle tuhannelle.

Ukkelin kanssa pohdimme myös sitä, että mitä jos rupeaisikin itse guruksi. Voisiko ukkeli esimerkiksi ruveta guruksi, kun hänhän saattaa joskus päästää suustaan jotain viisastakin? Ukkeli ei kuulemma kuitenkaan voisi ruveta guruksi, kun hän ei saisi kasvatetuksi sellaista partaa, joka guruilla pitää olla. (Onko parta muuten joku gurun tunnusmerkki? Olen huomannut, että kaikilla guruilla on ihan julmettu parta.) 

Edessä olevaa lavaa valmisteltiin, kameramiehet asettuivat paikoilleen, ja ihmisiä alkoi pikkuhiljaa virrata saliin.




Gurun vakituisella "henkilöstöllä" näytti olevan aprikoosinväriset paidat ja beigen väriset lököhousut, ja he kaikki näyttivät olevan kaljuja, naisetkin. Mikä juttu tämä nyt on, että gurulla pitää olla karvoja ihan kauheasti, ja gurun seuraajien pitää olla kaljuja? Miksi gurun seuraajien pitää olla kaljuja? Onko se jonkinlainen merkki omistautuneisuudesta, että luopuu hiuksistaan?

Siinä missä minä odottelin paikalle lähinnä Siddharthaa, vieressäni istuva tyttö oli ilmeisestikin tullut paikalle gurua varten, kun hänellä oli puhelimen taustakuvanakin gurun naama. 

Vihdoinkin tilaisuus alkoi, ja Siddharth ja Sadhguru saapuivat paikalle. Keskustelu ei alkanut hyvin. Ääni kaikui hallissa kummallisesti, eikä gurun ja Siddharthan puheesta meinannut saada mitään tolkkua. Tilannetta yritettiin korjata, ja sitten taas jatkettiin toiveikkaana keskustelua, kunnes huomattiin, että ääni ei taaskaan kuulunut kunnolla. Tätä toistettiin useamman kerran.

 Guru ja Siddharth ihmettelevät, että eikö vieläkään kuulu. (Guru on vasemmalla ja Siddharth oikealla, jos jollekin jäi epäselväksi. 😊)

Minut valtasi myötähäpeääkin suurempi nolous, kun ajattelin, että mitä jos tästä ei tulekaan mitään. Guru ja Siddharth haaskasivat aikaansa tulemalla paikalle, ja kaikki - jopa Siddharthan Chennaista paikalle lentäneet vanhemmat - joutuisivat lähtemään tyhjin käsin pois! Joku takanamme istunyt puki sanoiksi sen, mitä minäkin olin mielessäni pyöritellyt: hallissa kaikui aivan liikaa, koska hallia ei ole tarkoitettu akustiikaltaan tällaisiin tapahtumiin. Tilaisuus olikin ollut määrä järjestää aluksi toisaalla, mutta se oli sitten siirretty jostain syystä Hitexiin. Joku yleisöstä keksi lopulta ehdottaa, että kaikki hallin sivuilla olevat jättimäiset ovet avattaisiin, jotta kaiku vähenisi, ja se keino vihdoinkin tepsi niin, että päästiin itse asiaan. Onneksi!

Minä heiluin aluksi ihan hulluna kameran kanssa - otin valokuvia, videota ja sitten taas valokuvia - kunnes ukkeli totesi, että nyt voisit ruveta kuuntelemaan. Siddharth on vaan niin ihana - ja paljon ihanampi luonnossa kuin elokuvissa! Jos olisin iso paha susi, pistäisin hänet kyllä poskeeni.




Keskustelu oli luonteeltaan hieman toisenlainen kuin olin kuvitellut. Teemana oli "Youth and Truth", ja Siddharth kysyi aiheen tiimoilta gurulta kysymyksiä, jotka olivat välillä ajankohtaisia ja vakavia mutta enimmäkseen viihdyttäviä, kuten "onko guru romanttinen" ja "kuinka tulla guruksi".

Sadhguru on hyvin aktiivinen persoona, joka ajaa moottoripyörällä, pelaa golfia, heittelee frisbeetä ja niin edelleen, ja ensimmäinen Siddharthan kysymys olikin, kuinka guru voi harrastaa tällaisia juttuja. Sadhguru totesi, että ihmisillä on tavallisesti sellainen väärinkäsitys, että heidän mielestään hengellisyys tarkoittaa kyvyttömyyttä (spirituality means disability): ensimmäiseksi ajatellaan, mitä kaikkea hengellinen ihminen ei voi tehdä. Saman väärinkäsityksen tunnistin itsessänikin. Olin ajatellut, että tuommoinen guru (tai hengellinen ihminen yleensäkin) elää hyvin askeettista, yksinkertaista, yksinäistä ja tylsää elämää: hän istuu päivät pitkät meditoimassa ja joogaamassa, ja hän on aika lailla vieraantunut meidän vähemmän hengellisten ihmisten todellisuudesta. Kuinka väärässä olinkaan! Samalla se toi lohtua myös minulle: olen ollut jo pitkään kiinnostunut hengellisen aspektin lisäämisestä elämääni, mutta olen pelännyt sitä, että minun pitäisi sen takia luopua jostakin.


Kun Siddharth kysyi ulkonäköön liittyvistä asioista ja siitä, miksi ulkoisesta olemuksesta on tullut nykyaikana niin tärkeä asia, guru vastasi, että ulkonäkökeskeisyys kielii substanssin puutteesta: mitä paremmin ihminen viihtyy peilin edessä, sitä vähemmän hänessä on substanssia. "Kun tunnet olosi ihanaksi, se säteilee sinusta, ja myös kaikki läsnä olevat ihmiset tuntevat olonsa hyväksi." Hengellisyys tarkoittaakin itsensä ja oman persoonan hylkäämistä ja sen asian toteamista, että loppujen lopuksi koko universumi - ihmiset, luonto, kaikki - on yhtä.

Sadhgurulla oli mielenkiintoinen näkemys kysymyksiin ja vastauksiin. Hän ei nimittäin suostu vastaamaan kysymyksiin lainkaan, koska hän on ihan yhtä lailla ihminen kuin kysyjäkin: "mikä minä olen antamaan vastauksia ja kertomaan kuinka olla ihminen?" Ihmisten kysymysten ongelmana on gurun mielestä yleensä se että, ne ovat "levällään" (all over the place), eli ne eivät ole tarpeeksi teräviä. Sadhguru antaakin kysymykseen mielellään vastakysymyksen, joka terävöittää kysymystä ja pakottaa kysyjän itsensä pohtimaan vastausta.


Tämä oli ehkä paras oppi, jonka minä tämän puolentoista tunnin aikana sain. Kysymyksiä kysymällä voi päästä lähemmäs ongelman ydintä. Yksi hyvä esimerkki tästä oli se, kun totesin ukkelille, että minä en halua olla hengellinen ihminen siksi, koska minä haluan välillä suuttua ja raivota. En halua olla mikään seesteinen ja ärsyttävän tasapainoinen ihminen, jolla on koko ajan naamalla lievä hymynkare, kun elämä on niin ihanaa ja auvoista. Elämähän on joskus ihan paskaa, ja kyllä se pitää saada tuoda julki! Minä en olisi enää minä, jos hyrisisin tyytyväisyydestä koko ajan.

Sitten mietin, mitä guru mahtaisi tähän sanoa. Hän kysyisi minulta ehkä, että mikä siinä raivossa ja suuttumuksessa on sellaista, että haluan pitää siitä kynsin ja hampain kiinni? Mitä raivostuminen minulle antaa? Jotain hyväähän sen täytyy minulle antaa, kun en kerran halua luopua siitä! Tätä kysymystä olenkin miettinyt siitä lähtien - eikä minulla ole harmainta aavistustakaan vastauksesta! 

Vaikka gurun ajatukset ovat erinomaisen viisaita (netistä löytää lisää gurun ajatuksia videopätkien muodossa), en ole siltikään ihan vakuuttunut. Tekeekö hengellisten asioiden miettiminen jotenkin paremmaksi ihmiseksi - varsinkin, jos jää ilman vastauksia? Eikö ole loppujen lopuksi äärimmäisen itsekäs teko vetäytyä miettimään omaa itseään ja omaa elämäänsä, kun senkin ajan voisi käyttää muiden auttamiseen ja ilahduttamiseen? Kumpi askel on parempi ottaa, askel sisäänpäin vai askel ulospäin?

20 kommenttia:

  1. Hippu, tämä oli kyllä aivan loistavan mahtava postaus, kiitokset siitä. Nyt on niin myöhä etten osaa sanoa mitään muuta, joten palaan asiaan levätyillä aivoilla. Kerrassaan mainioita kysymyksiä ja ajatuksia <3

    VastaaPoista
  2. Voi että ,tuo on ollut varmaan tosi mielenkiintoinen kokemus,etenkin kun oli tuo Siddhart tuolla;D Hyviä kysymyksiä tuli sulle tuon tapahtuman johdosta mieleen.En itsekään ole mitenkään etsinyt hengellisyyttä,tai en ole tuntenut tarvetta sellaiselle.Täällä on kysyntää guruille,ja niitä tulee välillä sieltä INtiasta;on joskus pyydetty mukaankin mutta ei kauheasti kiinnostanut.Tuttavan tuttavat sen sijaan ovat jo vuosia palvoneet jotain intialaista gurua,joka tulee yksityiskoneellaan.....Mietin tuota viimeisintä kysymystäsi ja minusta askel ulospäin on parempi vaihtoehto,jos jätetään tilaa myös pienelle askeleelle sisäänpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksityiskoneella lentävä guru... niin ne gurut rahaa takovat. :-)

      Minäkään en ole aiemmin ollut hengellisyydestä kovinkaan kiinnostunut, mutta viime aikoina minusta on alkanut tuntua, että voisi olla tilaa sellaiselle.

      Olin ihan täpinöissäni Siddharthasta – ihme ettei ukkeli hermostunut. ;-D

      Poista
  3. Mahtava kirjoitus toden totta, piti taas lukea moneen kertaan.

    Guru näyttää hieman joulupukin intialaispainokselta. Nyt sitten vain kuvittelen häntä heittelemässä parta liehuen frisbiitä. Jotenkin tuo frisbiin heittely teki vaikutuksen. :D

    Samaistuin muuten tuohon täpinääsikin, meillä on myös ollut samanlaisia tilanteita, että minä täpinöin (usein jostain iiihanasta julkkisäijäkkeestä) ja mies pyörittelee vieressä silmiään. :D Ja olihan tuo Siddhartha-hemmo komistus, ainakin näiden kuvien perusteella.

    Minusta raivo kuuluu elämään. Sellainen buddhalaishenkinen "kärsimyksen yli pääseminen", jossa ei enää korvaa lotkautella maallisille murheille tai riemuille, on minusta ihan masennusta vastaava olotila. Raivo ja muutkin negatiiviset tunteet ovat osa ihmisyyttä. Sopivissa määrin annosteltuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Riina. :-)

      Tuon tilaisuuden aluksi näytettiin gurua eri puuhissa, mm. sitä frisbeetä heittelemässä, ja oli tosi hupaisaa, kun ohi suhahtavassa ralliautossakin huomio kiinnittyi oikeastaan vain siihen valkoiseen partaan. :-D

      Nämä kuvat ei tee Siddharthalle oikeutta ollenkaan, hih. Livenä se on vieläkin söpömpi. :-) Tuli vain mieleen, että jos ukkeli fanittaisi tällä tavalla jotain naisnäyttelijää, niin mitenköhän suu pantaisiin? :-D Voisi olla mustiskohtaus valmis!

      Minustakin jatkuvasti tasainen olotila on apaattista ja todellakin muistuttaa masennusta. Kyllä elämään kuuluvat ylä- ja alamäet – ja niihin reagoiminen. ;-)

      Poista
  4. Ääni sisäänpäin astumiselle - mutta ei koko päiväksi :-D Meditointi ja muut yksinäiset hengelliset harjoitukset on tarkoitettu sisäänhengitykseksi, ja uloshengitys on sitä että antaa aikaansa ja parasta itseään muille. Jo sekin on hengellisyyttä että tekee jotakin hauskaa yhdessä perheenjäsentensä kanssa - käy vaikka heittelemässä frisbeetä, tai katsoo mieltäylentävän elokuvan! Jos tämä sisään-uloshengitys ei ole tasapainossa, ihminen läkähtyy. Ja monet eivät hengitä lainkaan, eivät ehdi, kun on niin kiire nauttia elämästä.

    Näin opettaa minun guruni Eknath Easwaran, jolla ei muuten ole partaa enkä ole ikinä nähnyt hänellä intialaisia perinnevaatteitakaan yllä :-D Fiksulta vaikuttaa kertomasi perusteella tuo Sadhgurukin.

    Loin muuten blogiini linkkitornin ja päädyit sinne ensimmäiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvin sanottu! Niinhän se on, että tasapaino olisi hyvä olla kaikessa, mikä on tällaiselle ääripäiden ihmiselle erittäin vaikea muistaa. :-)

      Hih, no sinun gurusi ei ole kyllä yhtään protyyppisen näköinen guru. :-) Karismaattisen näköinen mies.

      Oi sentään, kiitos kunniasta! :-)

      Poista
  5. Jorisen vielä vähän... :-) Siis, ihminen joka haluaa muuttua ja kehittyä, mutta ei raivaa säännöllisesti itselleen aikaa hiljentymiselle, synnyille syville, Jumalalle / Jeesukselle / Krishnalle / Universumille / Rakkaudelle / omalle Ylisielulleen, miten Häntä nyt kukin haluaa kutsua, ei mitä luultavimmin kykene muuttumaan, koska on liian kiireinen ja jumissa elämän vauhkossa virrassa... On mahdollista ettei hän virran kuohulta edes kuule omaa sisintään eikä näinollen tiedä mikä on vikana ja mitä sille voisi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisinkohan minä kanootteineni sitten jossakin kiven päällä keikkumassa nyt... Tuntuu, että jotakin olisi hyvä tehdä, mutta en oikein tiedä mitä. Noista vaihtoehdoista Universumi on muuten minulle kaikista tutuin ;-) Tietysti rakkaus myös, mutta ei sellaisena koko maailman käsittävänä rakkautena – ainakaan vielä...

      Poista
  6. Tämä oli tosi mielenkiintoinen juttu, taas. Siddharth näyttää niin hyvännäköiselle mutta myös ihanan hienostuneelle, sieltä Intiasta löytyy välillä niin älyttömän komeita miehiä!

    Minulle jäi vähän tuo gurun sanoma epäselväksi, siis lukemani vaikutti kaikki tosi hyvälle mutta jos guru ei halua vastata kysymyksiin niin mitä hän tekee julkisuudessa? Että miten sitä hyvää sanomaa levittää ellei suostu puhumaan siitä mitään? :) Vai olisiko niin että hän kyllä puhuu henkisistä asioista mutta ei sitten vaan suostu vastaamaan mihinkään tähdentäviin kysymyksiin!? :)

    Oli miten oli, ymmärrän kyllä perustelut. On niin paljon ihmisiä jotka kaipaavat oman itsensä sijasta toista ihmistä palvonnan kohteeksi ja ymmärrän jos se tuntuu oikeasti henkisesti ja muutenkin fiksusta ihmisestä vaikealle koaka itsekin on vain tavallinen ihminen.

    Kiva että henkisyys on alkanut kiinnostaa. Yleensä länsimaiselle ihmiselle henkisyys on tuttua vain erilaisista uskonnoista ja harvaan vetoaa moinen kaavamaisuus ja säännöt. Itse ainakin vihaan kaikenlaisia sääntöjä ja sitä että joku sanoo minulle että nyt sinun on tehtävä näin ja uskottava näin tai et ole hyvä ihminen etkä tee "tätä" oikein.

    Kannattaa vain lukea paljon kaikkea, ihan humpuukiltakin tuntuvaa henkistä kirjallisuutta ihan laidasta laitaan.

    Itse olen aina lukenut paljon eri uskontojen ajatuksia ja tekstejä kuten myös kaikkea new age-hihhulismiakin ja pikkuhiljaa sieltä kaiken valtavan sekasotkun keskeltä alkaa sarastaa se mikä tuntuu itsestä järkeenkäyvemmältä ja oikealta.

    Terve ennakkoluulo kannattaa olla mukana lukiessa eri juttuja mutta kannattaa silti lukea kaikkea.

    Alun vastenmielisyys voi muuttua oivallukseksi mutta jos se pysyy, kannattaa hylätä koko teksti tai kirja. Mitään sellaista ei kannata lukea joka tuntuu ikävälle. Sellaisesta ei voi saada mitään hyvää.

    Kun tulet suomeen, valloita vaikka kirjaston uskonto/elämänkatsomus/self help/parapsykologia-ym. huuhaa-alojen osastot :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä täältä ihan komeitakin miehiä löytyy - vaikka olisi viiksetkin. ;-)

      Selitin vähän huonosti tuon asian. Tuolla gurulla on siis käsittääkseni sellainen tyyli, että hän ei anna suoraa vastausta tyyliin "kuinka pääset suuttumuksesta eroon", vaan hän vastaa kysymykseen epäsuorasti esim. niin, että hän kertoo jonkin toisen esimerkkitarinan tai että hän tekee kysyjälle vastakysymyksen. Näiden ideana on saada kysyjä itse ajattelemaan ja oivaltamaan ja sillä lailla kehittämään itsetuntemustaan ja ajatteluaan.

      Minä en pidä uskonnoissa juuri sellaisesta sääntömäisyydestä ja ahdasmielisyydestä, että uskotaan, että se oma juttu on juuri se oikea, ja kaikki muut ovat väärässä. Minusta uskonnollisten ihmisten pitäisi olla avomielisiä ja ymmärtäväisiä, eikä heidän tulisi tuomita muita vaan rakastaa kaikkia sellaisina kuin he ovat (hieman kliseisesti sanottuna). Pidän hindulaisuudesta juuri sen takia, että se ei yritä saarnata mitään, ja kristinusko, islam jne. on hyväksytty maahan hindulaisuuden rinnalle ilman, että näihin muihin uskontokuntiin kuuluvia olisi yritetty ”käännyttää”.

      Itse olen hyvin epäileväinen kaiken self help -ja muun vastaavan kirjallisuuden kanssa, ja tuskin innostun kirjallisuudesta nytkään sen enempää. :-) Yhden alan kirjallisuutta tosin luen, koska olen sen itselleni sopivaksi havainnut, mutta siitä lisää ehkä joskus myöhemmin.

      Viisaita ajatuksia sinulla. :-)

      Poista
  7. Mahtava juttu taas, kiitos siitä! Vautsi Siddharth ja kolmen penkkirivin päässä.
    Guruista puheen ollen. Niitähän Intiassa riittää. Punessa piti majaansa Bhagwan Shree Rajneesh eli Osho. Hän kuoli vuotta aikaisemmin, kun ensimmäisen kerran kävin kaupungissa. Silloin ainakin järjestettiin "Mystery Toureja" hänen ashramiinsa. Vielä nykyäänkin, yli 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen tuhansia länsimaalaisia viettää pidempiä ja lyhyempiä aikoja ashramissa. Hän asusti jossain vaiheessa Jenkeissäkin ja hänet karkoitettiin sieltä. Lisäksi parikymmentä muuta maata kielsi häneltä pääsyn maahan, joten hän asettautui Puneen ja rakennutti ashramin. Anoppini kääri mukavan toimeentulon kukkabisneksissä heidän kanssaan :)

    Minä en ole osallistunut mihinkään julkkisjuttuihin Intiassa. Ei ole ollut sopivaa tilaisuutta, tai no joskus Abhishek Bachchan oli promoamassa leffaansa n. kilometrin päässä anopin asunnolta olevassa kauppakeskuksessa. Ei sitten tullut lähdettyä, kun mies totesi, että voit hyvin mennä Nasru-kuljettajan kanssa. Ollaan sattumalta törmätty muutamiin julkkiksiin ravintoloissa ja väen paljoudessa Goan yömarkkinoilla. Minä haluaisin nähdä jotain kuvauksia "in action", mutta mun pitäis saada kaveri, kun kukaan muu ei ole kiinnostunut :O
    Minä ahmin kirjoja Intiasta mukaani. Viime reissulla tilasin Flipkartista 46 kirjaa. Siis ihan huippuhyvä palvelu! Ja mikä valikoima!!
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen onnenkantamoinen, että pääsin noin lähelle. ;-)

      Minua suoraan sanottuna hämmästyttää gurujen suosio, erityisesti länsimaalaisten keskuudessa. Mistähän se mahtaa kieliä? Että elämään kaivataan muutakin sisältöä kuin vain kulutusjuhlaa? Sinänsä ihan myönteinen ilmiö, mutta sen verran epäileväinen olen kaikenlaisten gurujen suhteen, että en kyllä ihan kenen tahansa kelkkaan lähtisi. :-)

      Minunkaan ukkoni ei ole pätkääkään julkkiksista kiinnostunut! Tuonnekin se lähti gurun takia – ja vain siksi, kun ystäväni mies henkilökohtaisesti soitti ukkelille ja pyysi tulemaan. Minä en olisi ikinä saanut taivuteltua ukkoa mukaani! :-D

      Täällä Hyderabadissakin pyörähtelee aina silloin tällöin Bollywood-julkimoitakin, ja viimeksi täällä kävi Salman Khan. Tuolla samaisessa messukeskuksessa oli oikein Sallu-juhlat, jonne olisi voinut mennä mukaan, jos olisi ostanut lipun. Ajattelin ensin mennä, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ei kannata. Ensinnäkin minua vähän hirvittää se hirveä hulabaloo, joka tunnettujen näyttelijöiden ympärillä on. Sellaisessa tungoksessa voi hyvinkin tulla tallotuksi. Toiseksi en ole ole mikään Sallu-fani, eikä minua huvittanut ihan pelkästä uteliaisuudesta mennä paikalle. Pitää olla jotain henkilökohtaisia intressejä, että jaksaa vaivautua paikalle. ;-D

      Mulla on Flipkartin palvelut vielä kokematta, mutta ajatuksissa on kyllä ollut. Niillä on ollut telkkarissa tosi mukava mainoskampanja, ja yhden kivan mainoksen voi katsoa esim. täältä.

      Poista
    2. Niinpä onkin mukava Flipkart mainos! Viime syyskuussa pyöri kans joku kiva telkkarissa.

      Totta ja sitten kun noita guruja on tosi paljon! Miten ahdingossa oleva ihminen hädän hetkellä onnistuu löytämään itselleen juuri sen oikean. Tai saahan sitä vaihtaa, jos toisen opit alkavat ajanmittaan tuntumaan oikeammilta.

      Minäkään en välittänyt Sallusta aikaisemmin. Pidin häntä vain uhoavana matchona. Kunnes satuimme ajamaan Panchgani-Mahabaleswariin ja näimme Dabanggin kuvauksia matkan päästä isolla aukiolla. Sellainen näyttävä kohtaus, (myös tanssia) jossa oli paljon porukkaa hiekkaniemekkeellä ja alueella oli paljon mustia ja oransseja lippuja. Halusin ehdottomasti nähdä leffan ja katsoa onko tuo kohtaus mukana. Elokuva oli ensimmäinen uutta itseironista Sallua, joka irvailee machoilullaan. Viime reissulla käytiin katsomassa Ek Tha Tiger isolta screenilta Intiassa ja joulun jälkeen katsottiin vielä kotona uudelleen enkkutekstein. Mumbaissa ollaan majoituttu muutamaksi yöksi hotelliin, joka on vain kiven heiton päässä Shahrukh Khanin kotoa. Siellä on koko ajan faneja hänen porttinsa ulkopuolella. Sallunkin koti on saman tien varrella.

      Abhishek Bachchanin olen tavannut sattumalta. Hän käveli mua kohti Goan lauantaiyön markkinoilla ja minä laskin käteni hänen käsivarrelleen ihan pöllämystyneenä. Pyysin kuvaa, mutta turvamiehet eivät tykänneet ideasta. Onneksi mun mies oli sanonut paria sekuntia aikaisemmin ”Are – what Abhishek is doing here?” koska tapahtuma meni niin nopeasti ohi, että olisi muuten voinut jäädä huomaamatta. Sit hän kysyikin jälkeen päin, että näitkö sä edes sitä. Minä vastasin, että ”näinkö..no näinpä hyvinkin ja heh, koppasin vielä käsipuolesta”. Minun mies kyllä tunnistaa vähemmän tunnettujakin julkkuja ja ilmoittaa havainnoistaan. Sitten jälkeen päin surffaan tietoja, kun en ole itse tunnistanut omin päin. Ollaan oltu samaan aikaan ravintolassa ohjaaja David Dhawanin kanssa ja huvittavaa oli, kun hän siirsi tuoliaan viereisessä pöydässä siten, että hänellä oli parempi näköyhteys minuun ja anoppiin. Aattelin vaan, että mitähän miehen päässä pyörii..varmaan juonii jotain saas-bahu käänteitä. Ollaan oltu samaan aikaan samassa ravintolassa Akshay Kumarin ja hänen n. 10 hengen seurueensa kanssa (mukana mm. Bobby Deol, vaimo, poika, anoppi ja Abbas-Mustan ohjaajaveljekset) – meidän lisäksi paikalla oli pari-kolme muuta pariskuntaa, joista yksi amerikoissa asuva intialaispari pyysi päästä kuvaan Akshayn kanssa. Olis tehnyt mieli kans siinä samassa yhteydessä, mutta mun mies tai suku ei noteeraa julkkuja ollenkaan, niin tuli ujous. Saif Ali Khan oli Kal Hoo Na Hoon aikoihin yhtä aikaa samassa ravintolassa.

      Joitain myös ei-niin-nimekkäitä näyttelijöitä, ohjaajia ja muusikoita ollaan myös tavattu sattumalta. Kiitos mieheni tarkkaavaisten silmien ja sen, että hän tunnistaa, koska seuraa asioita ja intialaisia uutisia ja ohjelmia, vaikka on asunut ulkomailla yli 20 vuotta.

      Hritikh Roshan on sukulaisen sukulainen. Tinnu Anand on ystävän sukulainen. Salman Khan itse asiassa majoittuu New Yorkissa käydessään miehen ystävän kotona! Minun kälyn miniällä on kaksi Bollywood ohjaajaserkkua, mutta kun hän itse ei ole tippaakaan kiinnostuneita Bollywoodista. Hänen kauttaan saisin järkättyä mahdollisuuden päästä paikalle joihinkin kuvauksiin, mutta kun en varmaan saa ketään kaveriksi :(. Anoppi voisi myötätunnosta suostua, mutta en haluta raahata yli kahdeksankymppistä mummelia minnekään humpuukkiin. Tai sitten porukat valtuuttaisivat jonkun kuljettajan mulle kaveriksi.No, en ehkä sitten kuitenkaan niin paljon halua paikalle.

      Amitabh Bachchanin takia vaivautuisin jonnekin, jos sattuisi joku sopiva tilaisuus! Hän on kyllä mun ja anopin number 1. Anoppi seuraa innolla Kaun Banega Crorepatia. Hän on ojentanut vuosia sitten kukkapuskan Big B:lle. Näyttäytyyhän Bachchan sunnuntaisin väkijoukoille kotinsa porteille, mutta ihan sellaiseen en viitsi lähteä. No, kyllä minä vielä joskus Mr Bachchaniin törmään, jos niin on tarkoitettu :)

      t. simran

      Poista
    3. Sinullahan on enemmänkin kokemusta Bollywood-tähdistä. :-D Mukava oli kuulla taas kokemuksistasi. :-)

      Me asumme sellaisella alueella, jossa asuu paljon Tollywood-tähtiä, ja joskus ukkelin kanssa ajellaan sinne tänne ja yritetään tiirailla isojen lukaalien portinraoista sisään, että ketähän tuollakin asuu. Näyttelijöiden pitäisi ehdottomasti laittaa portinpieleen kyltti, että täällä asuu se ja se, jotta uteliaat ihmiset voisivat käydä pällistelemässä. :-D Näyttelijöiden talot pitää tietää, ja aika monta kyllä tiedämmekin – kaikkein parhaiten tietysti meitä vastapäätä asuvan Sriharin, jonka talon tapahtumia on mukava kyttäillä parvekkeelta. :-D

      Tiedätkö, että minua on kerran pyydetty Bollywood-elokuvaan näyttelijäksi? :-) Olin syömässä paikallisen ostoskeskuksen food courtissa, kun minua lähestyi hyvin erikoisen näköinen nainen (=hän ei näyttänyt mitenkään tyypilliseltä intialaiselta naiselta), joka esitteli itsensä Bollywood-elokuvaohjaajaksi. Hän kysyi, voiko häiritä minua vähän ja sitten hän kysyi kiinnostaisiko minua näytellä Bollywood-elokuvassa. :-) Kieltäydyin heti suoralta kädeltä, ja nainen oli vähän yllättyneen näköinen, mutta kun minua ei todellakaaan kiinnosta näytellä Bollywood-elokuvassa. Myöhemmin harmitti: olisi pitänyt olla edes sen verran utelias, että olisin kysynyt, millaisesta roolista oli kyse. Tuskin mistään pääroolista kuitenkaan, vaan jostain kaupan kassasta tms. :-D

      Se on varmaan niin, että kun näyttelijät tai elokuvan teko tulee itseä lähelle, niin ne alkavat kiinnostaa ihan toisella tapaa. Minäkin tiirailen nyt Tollywood-elokuvia paljon innokkaammin ja erilaisin silmin, kun niitä näyttelijöitä asuu ihan naapurissa.

      Minäkin ujostelen tähtien lähestymistä ja jotenkin tulee myös sellainen mieli, että tekee mieli jättää tähdet rauhaan, koska he saavat varmaan huomiota ihan tarpeeksi muutenkin. Tuollakin tilaisuudessa kaikki hyökkäsivät heti Siddharthan ympärille, kun tilaisuus oli ohi – ja guru sai kävellä rauhassa ulos. :-)

      Minä kyllä lähtisin kanssasi kuvauksiin! :-D Ja uskon, että kyllä sinä vielä sen Ison B:n tapaat. :-)

      Poista
  8. Hih, muuten, ihan kysymystäsi lukematta lapseni keskustelivat eilen parrakkaista pyhimyksistä. "Miksköhän niillä on niin usein pitkä tukka ja parta? No siks tietysti ku munkit ei saa omistaa mitään eli niillä ei oo saksia!" ;-D Olisikohan vastaus noin yksinkertainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Aika hyvin päätelty! Fiksuja lapsia. :-)

      Poista
  9. Tosi kiva postaus. Osaat kirjoittaa mukaansatempaavasti ja hauskasti! Ja oli mukava kuulla tuosta gurusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta palautteestasi. :-) Mukavaa viikonloppua!

      Poista