Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Varkaita, huijareita ja pommeja

Muutama päivä sitten olimme lähdössä ukkelin kanssa aamulla liikenteeseen, kun talonvahti tuli parkkipaikalla luoksemme ihan täpinöissään. Hänellä oli jännittäviä uutisia: talomme pihalla oli yöllä käynyt varkaita! Portti oli ollut auki, ja portista oli tullut kaksi miestä. Yövartija oli havahtunut meluun ja mennyt katsomaan, mitä pihalla tapahtui. Kaksi miestä oli ähertänyt metallisen viemäriaukon kannen kimpussa tarkoituksenaan varastaa se. Varkaat olivat lopulta lähteneet lipettiin, kun yövartija oli (kertomansa mukaan) mukiloinut miehet. Vartija on kyllä sellainen kukkakeppi, että epäilen vahvasti hänen mukiloineen ketään, mutta annetaan hänen nyt kuitenkin paistatella sankarin roolissa. Smiley

Koska metallista saa rahaa, metalliset viemäriaukon kannet ovat kovaa valuuttaa, ja siksi niitä varastetaan ahkerasti. Ei siis hirveästi kannata ihmetellä paljaana ammottavia viemäriaukkoja, jotka varsinkin sadekautena teiden tulviessa ovat hirveä turvallisuusriski.  

Jos maailmalla huijataan naisia netissä, niin osataan sitä Intiassakin. Jokin aika kiinni jäi 31-vuotias mies, Rajapathi, joka oli viekoitellut naisia Facebookin kautta. Rajapathi oli kertonut Facebook-sivullaan olevansa koulutettu ohjelmistöinsinööri, ja varsin komeakin hän oli profiilikuvassaan. Eräs 22-vuotias nainen kiinnostui Rajapathista, joten he alkoivat chattailla ahkerasti, ja puhelimessakin he juttelivat. Nainen rakastui Rajapathiin, ja Rajapathi lupasi mennä naisen kanssa naimisiin. Mies kertoi kuitenkin sairastavansa maksasairautta ja tarvitsevansa rahaa sairautensa hoitoon. Rakkauden sokaisema nainen otti vanhemmiltaan 4,75 lakhin (vajaan 7 000 euron) edestä rahaa, jonka vanhemmat olivat säästäneet tyttärensä ja tämän siskon häitä varten, sekä 215 grammaa kultaa ja lahjoitti ne Rajapathille, jotta tämä saisi sairauteensa hoitoa. Koska Rajapathi ei voinut sairautensa takia matkustaa, hän ei voinut itse tulla hakemaan rahoja vaan lähetti asialle ystävänsä. Rahat saatuaan mies otti ja katosi, jolloin nainen tajusi, että häntä oli huijattu, ja hän ilmoitti miehestä poliisille. Poliisi jäljitti miehen IP-osoitteen, ja lopulta mies jäi kiinni. Komea Rajapathi osoittautui vähemmän komeaksi, ja pituuttakin hänellä oli vain reilu metri.

Voi Rajapathi, minkä teit. (Kuva: Deccan Herald.)

Huomenna Intiassa juhlitaan taas diwalia, josta olen kirjoitellut aiemmin täällä. Diwali, valon juhla, on (sekin!) yksi Intian suosituimmista juhlista, ja se on taatusti myös yksi näkyvimmistä ja kuuluvimmista. (Jos jostakusta tuntuu, että täällä on juhlapäiviä koko ajan, se johtuu siitä, että niin niitä onkin. Smiley Juhlat kun ovat jotenkin kasaantuneet tähän vuodenaikaan.) Koska diwali on valon juhla, silloin kuuluu poltella diya-tulia ja ampua raketteja. Talot ja kaupat koristellaan upeilla värivaloilla, ihmisille annetaan lahjoja ja tietenkin myös syödään hyvin.


Pieni lähisupermarkettikin oli tänä aamuna koristeltu diwalin kunniaksi, ja makeisrasiatkin oli laitettu tyrkylle.

Se, mitä diwalissa inhoan, ovat äänekkäät paukkupommit. Niiden paukuttelu alkaa jo paljon ennen varsinaista juhlapäivää, ja tässä meidänkin lähellä on saatu kuunnella paukuttamista jo melkein viikon ajan. Aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Turha haaveilla käyvänsä nukkumaan kovin aikaisin, koska nukkumisesta ei kuitenkaan tule mitään, kun pommit paukkuvat ikkunan alla. Ilotulitteita myydään täällä vuoden ympäri (täällä on olemassa ihan erityisiä ilotulitekauppoja), joten niiden saaminen ei ole mikään ongelma. Mitään lupiakaan rakettien ampumiseen ei tarvita (mikä ei varmaankaan ole yllätys kenellekään Smiley), vaan jokainen voi ampua raketteja milloin huvittaa. Korkein oikeus on kyllä asettanut lain, jonka tarkoitus on taata kansalaisille oikeus rauhalliseen yöuneen, ja sen mukaan ilotulitteita ei saa diwalin ja dasaran aikana ampua iltakymmenen ja aamukuuden välillä, jotta ihmiset saisivat rauhassa nukkua. Mikä vitsi! Jotta ihmiset saisivat hassata raketteihin ja pommeihin mahdollisimman suuren määrän rahaa, ennen diwalia rakennetaan vielä tilapäisrakettimyymälöitä, jotka voivat olla hyvinkin suuria.

Intialaisten mielestä paukuista pitää lähteä mahdollisimman kova ääni, joten suomalaiset papatit kalpenevat täkäläisten pommien rinnalla. Joka vuosi pommien haitoista esimerkiksi eläimille vaahdotaan, mutta niin niitä vain paukutellaan joka vuosi samalla lailla. Eläimiä - koiria, kissoja, lintuja, apinoita, lehmiä - kuolee diwalina joka vuosi jo pelkän melun takia, mutta vielä järkyttävämpää on se, että jotkut julmurit rääkkäävät eläimiä ihan tarkoituksella. He saattavat esimerkiksi sitoa kulkukoiran tai -kissan häntään ilotulitteen ja sytyttää sen. Jos eläin ei kuole, se ainakin loukkaantuu todella pahasti. En ymmärrä, kuinka kukaan voi tehdä jotain tällaista, ja pelkkä ajatuskin alkaa itkettää.

Me juhlimme diwalia todennäköisesti ystäviemme luona, ja hieman hirvittää ajatus autolla ajamisesta diwalina kaupungin toiselle laidalle. Kadut ovat nimittäin kuin sotatanner, kun pommeja ja raketteja ammutaan ihan missä sattuu. Mutta eiköhän se siitä.

Kukkia diwaliksi!

Tänään tulee muuten kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun me ukkelin kanssa tapasimme ensimmäisen kerran. On tullut naama sittemmin tutuksi. Smiley

20 kommenttia:

  1. Ihminen on niin julma:(. Toivottavasti juhlat tällä kertaa menee ilman eläinuhreja? Ja voi Rajapathi, todellakin, toivottavasti saat kunnon opetuksen naisten huijaamisesta. Koko vartalosi mitalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä eläinuhreja taitaa tulla joka vuosi, mutta toivottavasti niitä tulee tänä vuonna mahdollisimman vähän.

      Rajapathi joutui jo linnaan, joten kyllä siinä on varmaan opetusta kerrakseen. :-) Toivottavasti ei joudu kiusauksen kohteeksi siellä.

      Poista
  2. Voi Rajapathi. Olisi tyttöpoloisenkin kannattanut käyttää shaadi.comia, se sentään vaatii esim. käyttäjien passien skannausta henkilöllisyyden varmentamiseksi ;-)

    Minua harmitti kun en Intiassa Diwalin aikoihin ollessani päässyt näkemään perinteistä Ramayana-ulkoilmateatteria, oletko sinä päässyt? Siitä olisi kiva lukea ja saada nähdä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kuullutkaan tuollaisesta Ramayana-ulkoilmateatterijutusta. Yritin katsella meidän lehdistäkin kaupungin ohjelmia, mutta ei sielläkään mitään mainintaa näkynyt, että sellaista olisi täällä jossain tarjolla. Hyderabadin tarjonta on kyllä välillä muutenkin vähän köyhää. Kuulostaa kyllä tosi mielenkiintoiselta!

      Joo, ei kannata uskoa kaiken maailman Facebook-kuvia; tiedä millainen tyyppi sieltä lopulta paljastuu. :-) Rajapathi minua vähän säälittää, kun hänellä saattaa olla kova kohtalo siellä vankilassa. Mutta kai se niin on, että niin makaa kuin petaa.

      Poista
  3. Metallin rohmuaminen on täältäkin tuttua,taidettiin kerran viedä osa junaradasta....
    Voi mikä huijari,ja sitten olikin tuollainen pikku pätkä....Mukavaa diwalia ja toivottavasti ilman eläinuhreja tällä kertaa.Miksi tuollaista ei kielletä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kylläpä nauratti tuo pikku pätkä. :-D

      Osa junaradasta, no huh huh! Pitäisiköhän intialaiset lähettää sinne teille oppiin, kun täällä ovat vielä niin alkeellisia, että varastelevat vain viemärinkansia. ;-D

      Poista
  4. Olen samaa mieltä paukkupommeistä ja raketeista. Niitä ammutaan hyvinkin viikon ajan ja Punessa ainakin ihan läpi usean yön. Ei sitten mitään järkeä!! Vähempikin riittäisi.

    Tosi kamalaa tuollainen eläinrääkkäys!!. Jokaiselle itselleen jotain vastaavaa, joka tekee pahaa eläimille. Sanon minä!!
    t. simran

    Oletko muuten mukana meidän Intia-hörhöt FB-ryhmässä?
    Jos et, ja haluat liittyä ryhmään, lähetä mulle mailia simran2010@hotmail.com :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin vähempi riittäisi! En voi ymmärtää sitäkään, mitä ihmeen hienoa siinä muka on, jos ilotulitteista lähtee jumalaton ääni?! Jopa ihan tavallisissa raketeissa pitää olla joku pamahdus. Onneksi se kaikki on tänään taas ohi!

      Minäkin toivon kärsimystä niille, jotka rääkkäävät eläimiä. Kuinka joku voi olla noin sadistinen!

      En ole Intia-hörhöjen FB-ryhmässä, kun en ole Facebookissa muutenkaan. Mutta jos innostun, laitan meiliä tulemaan. :-)

      Poista
  5. Kamala tuo eläinrääkkäys, ihminen on niin julma. :( Rajapithi-tarina taas oli hauska. Kai sitä jokainen pikkaisen kaunistelee nettideitti-ilmoituksiaan, mutta ei sentään noin paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Rajapathi oli tosiaan kaunistellut ilmoitustaan vähän enemmänkin. :-D

      Poista
  6. Eläinparat! :( Minun koirulini pelkäsi aikoinaan raketteja aivan hysteerisesti, mutta meidän kissat eivät tunnu pikku paukkeesta olevan moksiskaan. Eipä täällä Pariisissa kyllä silti koskaan oikein raketteja paukutellakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onkohan siellä sitten niin ”sivistynyttä” väkeä, että eivät paukuttele raketteja. Täälläkään ei uutenavuotena ammuta raketteja juuri ollenkaan, vaan diwali on ehdottomasti suurin paukuttelujuhla. Uutenavuotena olin pettynyt suorastaan.

      Sääliksi käy kotieläimiäkin, kun ne eivät ollenkaan ymmärrä, mistä hirveässä metelissä on kyse, ja loppuuko se ehkä joskus. :-(

      Poista
    2. Kyllähän jotkut valopäät esim. uutena vuotena silloin tällöin paukuttelevat pikku paukkuja esim. metrossa, mutta ei ainakaan meidän 9. kerrokseen koskaan kuulu paukuttelua. Tosin emme ole pariin vuoteen viettäneet uutta vuotta Pariisissa.

      Poista
    3. Taitaa tuollaisia valopäitä olla sitten kaikkialla. Muutama vuosi sitten Suomessa joku heitti uutenavuotena pommin meidän kerrostalon ala-aulassa, ja jälki olikin sitten sen mukaista...

      Poista
  7. Luulisi että tuollaisessa hindulaisessa kulttuurissa yritettäisiin välttää ylimääräisen karman kertymistä! :)

    Vaan taitaa tuo Intian kulkukoirien ja kissojen tilanne olla vähän sellainen ettei niillä ole muuta arvoa kuin satunnainen ilotuliteraketti-viihdearvo :/ Tällaiset asiat saavat minut aina mykistymään. Eläinrääkkäys suomessakin on niin yleistä että en oikein ymmärrä millaisia ovat nämä ihmiset jotka sellaisiin tekoihin syyllistyvät..

    Jossain vaiheessa taisi olla oikein buumi polttaa siilejä sytytysnesteellä ja leikellä kiinnisaatujen kissojen korvia ja häntiä. Kamalia juttuja. Pitäisi pysytellä poissa eläinsuojeluyhdistysten nettisivuilta, niissä on aina niin kurjia tarinoita..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin luulisi. Mutta toisaalta olen selittänyt (mutta en todellakaan millään muotoa hyväksynyt!) tuon eläinrääkkäyksen ja muun sortamisen intialaisen kulttuurin hierarkkisuudella. Ylempiään pitää totella, eikä heille voi sanoa vastaan, vaikka sisällä kiehuisi kuinka. Ihmiset joutuvat patoamaan kaiken kiukun ja kärsimänsä vääryyden sisälleen, kunnes se sitten ”kostetaan” alistamalla, käskyttämällä ja nöyryyttämällä itseään alemmassa asemassa olevia. Tästä tulee mielestäni sellainen noidankehä, jonka toisessa päässä ovat eläimet ja jotka joutuvat niiden aggressioiden kohteeksi, joilla ei ole muuta kohdetta aggressioiden purkamiseksi. (Esim. poliisipäällikkö nöyryyttää liikennepoliisia, liikennepoliisi kostaa autoilijalle, autoilija pomottaa juoksupoikaansa, juoksupoika potkii koiraa - ja koira puree poliisipäällikköä?)

      Minä olen jotenkin luullut, että Suomi on eläimille aika hyvä paikka. Kai sitä haluaa tuudittautua uskoonsa, että Suomi on jonkinlainen lintukoto. Olen tyrmistynyt ja kauhistunut. Mitä ihmettä voi liikkua sellaisen ihmisen päässä, joka tuommoista tekee?

      Poista
  8. Olen ihan samaa mieltä intialaisen kulttuurin hierarkkisuudesta, vaikka sen ei silti oikeuta kohtelemaan "alamaisia" huonommin. Itseasiassa se miten "master" kohtelee "alamaisaan", osoittaa hirvittävän paljon hänestä itsestään ihmisenä.

    Wau, et ole Facebookissa ;)Jos totta puhun, niin päivässä menee tunti ihan turhaa aikaa netissä roikkumiseen sen takia ja minulla on vaan noin 100 facebook-kaveria:O Pitäis varmaan tehdä jonkinlainen ryhtiliike tai uuden vuoden lupaus....
    Ihanaa Diwalia!!
    t. simran
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen näkökulma tuo, että se miten "alamaisiaan" kohtelee, kertoo paljon ihmisestä itsestään. Tuon avulla voi nähdä tuntemansa ihmiset ihan uudessa valossa. :-)

      Saan kulumaan täällä blogistaniassa jo niin paljon aikaa, että jos olisin vielä Facebookissakin, en varmaan sitten muuta ehtisikään. :-)

      Poista
  9. "Ylempiään pitää totella, eikä heille voi sanoa vastaan, vaikka sisällä kiehuisi kuinka. Ihmiset joutuvat patoamaan kaiken kiukun ja kärsimänsä vääryyden sisälleen, kunnes se sitten ”kostetaan” alistamalla, käskyttämällä ja nöyryyttämällä itseään alemmassa asemassa olevia. "

    Olet muuten aivan varmasti oikeassa tämän asian kanssa.

    Olen myös ajatellut samanlaisen ajatussarjan kun olen pohtinut erästä sukulaislasta joka oli nuorempana ihan kauhea riiviö, muistan ajatelleeni juuri noin hänen tilanteestaan; että lapsella on niin vähän vaikutusmahdollisuuksia omaan elmäänsä että siksi höykyttää nuorempaa sisarustaan ja läimi perheen koiraa naamalle. Että olisi edes jollekin olennolle "herra". Ihmisen mieli on aika ihmeellinen eikä aina niin kivasti yllätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pätee tosiaan varmasti ihan yleismaailmallisestikin eikä vain tällaisessa hierarkkisessa kulttuurissa. Minusta paha olo purkautuu aina tavalla tai toisella, ja useinhan ne itseä heikommat/alemmassa asemassa olevat ovat otollisin kohde.

      Lapsi kun ei osaa muutenkaan käsitellä kielteisiä tunteitaan samalla tavalla kuin aikuinen. (Eivät monet aikuisetkaan kyllä osaa, ja monet eivät ehkä edes tunnista tai myönnä kielteisiä tunteitaan.) Itsekin taisin lapsena tulla kiusanneeksi enemmän pikkusiskoani kuin itseäni vanhempia. Hyi minua. :-(

      Poista