Olin meinannut käydä patsaalla jo sunnuntaina, mutta olinkin tullut toisiin ajatuksiin, kun olin ruvennut miettimään, että patsaalla saattaisi olla sunnuntaina hirveä ruuhka. Onneksi en ollut yrittänytkään käydä siellä silloin - patsaalla oli käynyt nimittäin sen yhden päivän aikana 100 000 vierasta! Tungos on varmaankin ollut ihan hirveä, kun patsas on kaiken lisäksi todella ahtaassa paikassa pienten kujien varrella. Kartalla nämä kujat olivat näyttäneet isoiltakin autoteiltä, mutta totuus oli (taas) hieman toisenlainen. Melkein kerkesi tuskanhiki nousta otsalleni, kun yritin puikkelehtia jalankulkijoiden, tielle levittäytyneiden kaupustelijoiden, autoriksojen ja moottoripyörien välissä ja yrittää olla osumatta kehenkään tai mihinkään.
 | |
| Tässä on se "iso autotie", jota tulin. |
 |
| Tässä hän on: Khairatabadin Ganesha koko seitsemäntoistametrisessä komeudessaan. |
Patsaan edessä oli lava, johon ihmiset saattoivat kiivetä ikuistaakseen itsensä kameralla Ganeshan kanssa. Ganeshaa kuvattiin muutenkin ahkerasti.
Ganesha rakastaa makeisia, joten hänellä täytyy olla kädessään pyöreä makeinen, laddu.
Tämän Ganeshan laddu ei olekaan mikä tahansa pikkuinen makeispallo, vaan sillä on painoa kokonaiset 3 500 kiloa! (Viime vuonna Khairatabadin Ganeshan laddu painoi "vain" 2 500 kiloa.) Koko Ganesha-touhu on mennyt jättimäisine ladduineen ihan järjettömyyksiin: ennen Ganesha-patsaatkin olivat pieniä savipatsaita, mutta nyt niiden pitää olla kymmeniä metrejä korkeita. Kaiken lisäksi juhlahan päättyy 29. päivä siihen, että nämä patsaat kuljetetaan vesistöihin ja upotetaan niihin. Kuvitelkaa nyt tätäkin Ganeshaa, miten vaikeaa sen kuljettaminen ja upottaminen on! Ja kun kyse ei ole vain yhdestä patsaasta, vaan kaupungissa on tuhansia Ganeshoja, jotka pitää upottaa jonnekin.
3 500 kilon painoisen laddun valmistukseen on tarvittu seuraavanlaisia aineksia: 150 kiloa cashewpähkinöitä, 80 kiloa manteleita, 20 kiloa kardemummaa, 20 kiloa kamferia, 850 kiloa linssejä, 750 kiloa gheetä ja 1 600 kiloa sokeria. Sivumennen sanoen on muuten todettava, että minä en voi sietää kamferia, jota käytetään täällä paljon makeisissa ja joskus myös muissa ruoissa (onneksi kuitenkin aika harvoin). Minulle tulee sen hajusta aina mieleen yksi mamman (äidinäidin) kaappi, jossa mamma säilytti kamferia ja josta tuli aina hirveä kamferin löyhähdys. Jos vain haistankin kamferin jossakin syötäväksi tarkoitetussa, se jää kyllä minulta takuuvarmasti syömättä.
Ganeshan vasemmalla puolella oli aurinkojumala Sri Surya Bhagavan seitsemän hevosensa kanssa.
Monet menivät Ganeshan lähelle darshanille, eli luomaan jumalaan "katsekontaktin".
Jonoa ei ollut paljon, mutta minulla ei siltikään ollut mitään hinkua päästä Ganeshan kanssa lähikontaktiin.
Kookospähkinä liittyy läheisesti Ganeshan palvontaan, sillä kookospähkinää pidetään puhtaimpana asiana, jonka ihminen voi jumalalle tarjota. Darshan-jonon alkupäässä olikin nuorukainen, joka rikkoi ihmisten tuomia kookospähkinöitä, jotta kävijät saivat tarjota kookospähkinän Ganeshalle ja nauttia kookosvettä.
 |
| Rikkomisvälineenä hänellä oli mielenkiintoinen "pukki". |
 |
| Ihmisiä tungeksimassa darshanille. |
 |
| Samanmoisia ladduja ihmisille myytäväksi - huomattavasti pienemmässä koossa! |
 |
| Jäätelökauppias. |
Kauempaa
tulleet ihmiset olivat majoittuneet kuka minnekin, ja lähiympäristön
tiet olivat aivan järkyttävien roskakasojen vallassa (niitä en viitsinyt
edes kuvata).
 |
| Ihmisiä epämääräisinä kasoina keskikorokkeen päällä. |
Lopuksi vielä pieni videopätkä, jotta saisitte jonkinlaisen kuvan melun määrästä.
Mä niin tykkään Ganeshasta, varsinkin kun kuulin sen tarinan, että Shiva lähetti palvelijan hakemaan ensimmäisen elävän pään Parvatin pojalle ja se sattui olemaan elefantti vai miten se oli.
VastaaPoistaNiin mäkin tykkään, enkä vähiten siitä syystä, että se tykkää niin paljon makeisista. :-) Tunnen vissiin sympatiaa tai jotain. :-)
PoistaOoh, mitä kuvia ja värejä ja meininki! Rakastan noita intialaisvärejä ja patsaita, ovat todella kiehtovia. Mutta kauheaa haaskausta upottaa Ganesha juhlan päätteeksi jonnekin!
VastaaPoistaKiitos tästä kierroksesta, olipa jännä kokemus! :))
Täällä kyllä osataan juhlia värikkäästi ja näkyvin menoin, ja välillä tällaisiin juhliin tottumattomalla on pää ihan pyörällä. :-) Patsaiden upottaminen on minustakin ihan hullua hommaa, enkä ole koskaan oikein täysin käsittänyt, miksi niin tehdään. Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että elämässä kaikki on väliaikaista, ja Ganeshakin on vain ”vierailulla”.
PoistaMIkä laddu! Kuka sitä pääsee sitten syömään vai meneekö sekin kaloille? Upea ja vaikuttava tuo Ganesha mutta surullista että se upotetaan!
VastaaPoistaNyt täytyy harmitella, kun en tiedä, mitä laddulle tapahtuu juhlan jälkeen. Yritin etsiä tietoa laddun kohtalosta, ja jossakin sanottiin, että laddusta järjestettäisiin viimeisenä päivänä huutokauppa, jonka tulot menisivät hyväntekeväisyyteen, ja jossain taas luki, että se jaettaisiin Ganeshan palvojien kesken. Jos saan tietää, mikä laddun lopullinen kohtalo oli, lupaan tiedottaa asiasta. :-)
PoistaUpea patsas sun blogia lukiessa tajuaa aina kuinka monia maailmoja onkaan..mahtava jattimakeinen mihin se paatyykaan¿Upottaminen aika hullua kun aika jatemoykkyhan se on meressa..
VastaaPoistaLuin tämän päivän lehdestä, että eri puolilla kaupunkia on muitakin kuin noita ihan perinteisiä Ganeshoja; on mm. voimailija-Ganesha, jolla on kunnon sikspäkki, ja sitten on semmoinenkin Ganesha, joka ajaa poroilla ja reellä. :-D Tuli vähän himo metsästää näitä erikoisempia patsaita, mutta ehkä keksin muutakin tekemistä, hih.
PoistaEnnen Ganeshat tehtiin savesta, jolloin ne liukenivat veteen paremmin, mutta nyt niissä käytetään pääasiassa kipsiä, joka liukenee hitaammin ja josta irtoaa vielä myrkkyjäkin... Että ei kovin ympäristöystävällistä. :-(
juu olisi ihan hauska nähä näitä enempikin aika moisia laitoksia..ja melkonen uskonto ois kiva kun löytäis joskus jonkun perehdyttävän teoksen hindulaisuuteen suomeksi..
VastaaPoistaMä olen kanssa joskus aikoinani yrittänyt löytää hyvää kirjaa hindulaisuudesta suomeksi, mutta huonolla menestyksellä. Paras enkunkielinen, jonka itse olen lukenut, on ollut Stephen Huylerin Meeting God: Elements of Hindu Devotion. Se on minusta hyvin ja elävästi kirjoitettu, ja kuvatkin ovat hienoja.
PoistaMä pidän hindulaisuudesta erityisesti kahdesta syystä: hindut eivät yritä saarnata mitään tai levittää uskontoaan väkipakolla, ja hindut ovat hirveän avarakatseisia muiden uskontojen suhteen ja antavat niin sanotusti kaikkien kukkien kukkia. :-) Inhoan sellaista ahdasmielisyyttä, joka joihinkin muihin uskontoihin liittyy.
Voihan laddu:). Meidän talossa silloin Hyderabadissa joku sanoi, että kun ns. rikkaat kotiäidit lorvivat kotona, niin niiden takapuolet leviävät laddujen ansiosta muodottomiksi.. Piti ehkä joidenkin kohdalla paikkansa;). Jos karkkivalikoimat on niin huonot kuin Intiassa on, niin kait ne laddutkin menis joskus hätätapauksessa.. mitään hyviä ne ei kyllä olleet:)../Marja
VastaaPoistaHaha, osuvasti sanottu, ja mä vähän luulen, että saattaa pitää aika monenkin kohdalla paikkansa. :-) Kun ottaa vielä huomioon, mitä kaikkea muuta makeaa ja uppopaistettua täällä syödään, niin johan siinä takapuolet leviää, ja vähän muukin. :-)
PoistaJotkut laddut on musta ihan hyviä, mutta mikään hirveän suuri laddujen ystävä minäkään en ole. Muita makeisia voisin syödä vaikka kuinka ja paljon. :-) Suklaakin on täällä muuten enimmäkseen niin outoa, että ainakaan mun makuun se ei oikein ole. Tai no joo, meneehän sekin hätätapauksessa. :-)
Olá Hippu, como vai?
VastaaPoistaGostei das suas postagens, porém um povo fortemente idólatra.
Mas, muito colorido, bonito de se ver.
Hola, I.G.R.E.J.A. Todo está bien acá.:-) Como no sé portugués, respondo en español.
PoistaPara los cristianos la India puede parecer así, idolatra. No recuerdo cuántos veces he pensado en esto mismo.
Creo que la India es uno de los países más coloridos del mundo. :-)