Voi ehkä näyttää siltä, etten tee mitään, mutta tosiasiassa odotan aktiivisesti ongelmieni poistumista.


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tee itsesi iloiseksi

Olen lueskellut Ajatus-nimistä kirjaa, joka pitää sisällään erilaisia vinkkejä aivojen tehokkaaseen hyödyntämiseen. Törmäsin kirjassa helppoon vinkkiin, miten saa itsensä nopeasti iloiseksi: mieliala kohoaa välittömästi, kun katselee hymyileviä ihmisiä.

(Postauksen kuvat ovat Suomi-Ghana -seuran juhlista kulttuurikeskus Caisasta syyskuun alusta. Ghanalaisten tanssiesitys oli aivan uskomattoman energinen ja hyväntuulinen, ja tanssijoista paistoi ilo ja tanssimisen riemu kilometrien päähän. Heitä katsellessani huomasin itsekin äkkiä hymyileväni korvasta korvaan.)

Kasvojen ilmeet, kuten hymy, eivät ole pelkkiä signaaleja muille ihmisille, vaan niiden takana on oikea tunne. Iloinen ihminen tuntee iloa, joten hän hymyilee; vihainen ihminen taas ilmaisee tunteensa kurtistelemalla kulmiaan. Erikoista ilmeissä on niiden tarttuvuus: jäljittelemme muiden ihmisten ilmeitä automaattisesti ja tahtomattamme, jopa televisiota katsellessamme. Ilmeiden jäljittely auttaa meitä eläytymään muiden ihmisten tunteisiin.

Omasta mielestäni kaikki eivät kuitenkaan matki muiden ilmeitä yhtä paljon. On ihmisiä, jotka reagoivat hyvinkin voimakkaasti toisten ilmeisiin, mutta on myös ihmisiä, joiden naama näyttää pysyvän peruslukemilla, vaikka toisen kasvoilta näkyisi mitä. Olenkin miettinyt, mistä moiset erot mahtavat johtua. Voisikohan matkimisherkkyys liittyä tunteiden ilmaisemiseen ja niiden näyttämiseen yleensäkin? Ehkä muiden ihmisten ilmeitä helpommin matkivat ihmiset ovat sellaisia, jotka itsekin näyttävät omat tunteensa avoimemmin. Ehkä matkimisherkkyys liittyy myös jollakin tapaa empatiakykyyn.

Sen lisäksi, että tunne synnyttää kasvoillemme ilmeen, reaktioyhtälö toimii myös toisinpäin: ottamamme ilme käynnistää aivoissamme ilmettä vastaavan tunteen ja synnyttää meissä siis aidon tunnereaktion. Vaikka siis hymyilisimmekin vain siksi, että näemme, kun joku toinen hymyilee, mekin alamme tuntea - oman hymyilymme ansiosta - itsemme iloisiksi.

Ihmisen perustunteet ovat luonteeltaan primitiivisiä, joten ne myös syntyvät automaattisesti, ilman että meidän tarvitsee mitenkään tehdä työtä niiden eteen. Voimme toki yrittää pyrkiä iloisuuteen myös järkikeinoin, esimerkiksi miettimällä kaikkia niitä asioita, jotka tekevät meidät iloisiksi ja onnellisiksi, mutta prosessi on hidas eikä välttämättä edes toimi. Itseäni esimerkiksi alkaa ärsyttää vain enemmän, jos yritän saada itseni hyvälle tuulelle järjen avulla, "pakkokeinoin", esimerkiksi listaamalla elämäni iloisia asioita. Sen sijaan hymyilevien, nauravien ja iloisten ihmisten katselu saa hyvälle tuulelle ihan huomaamatta, ilman että sen eteen tarvitsee edes tehdä mitään. Ehkä siksi iloisten ihmisten seuraan hakeudutaankin mieluummin kuin ärripurrien, jotka saavat harmituksen tarttumaan meihinkin ja jotka tuntuvat imevän meistä kaiken energian. Iloiset ihmiset saavat meidätkin hyvälle tuulelle!

Huomenna maanantaina vietetään muuten vuosittaista Maailman mielenterveyspäivää, nyt jo kahdennenkymmenennen kerran.
Iloista mieltä! :-)


7 kommenttia:

  1. Tästä tuli ihan iloiselle mielelle ja myös noista kuvista! Olen ollut monta kertaa Caisan samantapaisissa tilaisuuksissa,ja niissä on aina niin iloinen meininki:)
    Hyvä postaus Hippu:)

    VastaaPoista
  2. Minäkin tulin iloiseksi noista kuvista. Kyllä noissa afrikkalaisissa on jotain, mikä puuttuu meikäläiseltä.

    VastaaPoista
  3. Yaelian :-) Meininki Caisassa oli kyllä ihan vertaansa vailla. Siellä tuli ihan taatusti iloiselle mielelle. :-)

    Allu, samaa mieltä! Afrikkalaiset ainakin näyttävät aina siltä, että he osaavat nauttia elämästä täysin siemauksin.

    VastaaPoista
  4. Noista kuvista tulee vielä mieleen se,että aina keskiviikkoisin olen pakolais-ja vierastyöläisten lasten kanssa,joista suurin osa on afrikkalaisperäisiä,niin monet heistä tanssivat aivan luonnostaan.Heti kun on jotain musiikkia,lapsukaisilla alkaa lantiot ja koko kroppa heilua.Ihan uskomattoman hienon näköistä:)

    VastaaPoista
  5. Yaelian, vau! Varmaan upeaa katseltavaa! Miten afrikkalaisilla onkin rytmi niin veressä ja me muut (tai ainakin minä) ollaan tällaisia puupökkelöitä... :-)

    VastaaPoista
  6. Minäkin kävin aikanani usein Caisan monikulttuurisissa tapahtumissa.Konserteissa yleisön seuraaminen on myös mielenkiintoista, Suomessa usein aika virallisesti jökötetään vaikka lavalla olisi kuinka hauskaa.
    Tästä muistui mieleen, miten
    netissä jossakin yhteydessä kyseltiin mikä ihmisiä ärsyttää. Monen vastaus oli, että se kun heti musiikin alkaessa soida jotkut alkavat hytkymään. Heh, kuulun just niihin ärsyttäviin hytkyjiin,ja tein sitä jo ennen Afrikkaan muuttamistani, aina joku paikka alkaa heilua.
    Ilmeilyn tarttuvuus on totta, joskus huomaa lapsien ilmehtivän aivan samalla tapaa vanhempiensa kanssa.
    Iloinen postaus, iloisia kuvia, ilo katsella!

    VastaaPoista
  7. Sirokko, hihii, miten jonkun hytkyminen voi olla jonkun mielestä ärsyttävää... :-) Minä taidan kanssa kuulua näihin hytkyjiin, ja joskus hieman jopa jammailen yksin kotona ollessani. Kun tietysti ensin varmistan, ettei kukaan vain näe, koska eihän se nyt välttämättä niin kauhean kaunista katseltavaa ole. :-D

    Tuosta toisten yleisön seuraamisesta tuli mieleen appiukko. Hän kun on sellainen, ettei yleensä hirveästi ilmehdi, mutta kun hän kerran katseli televisiosta vaalikeskustelua, hän veti tuolin metrin päähän televisiosta ja eläytyi keskusteluun niin, että häntä oli oikein hauska katsella. Appiukko katsoi televisiota, ja minä katselin appiukkoa, joka katseli televisiota! :-)

    VastaaPoista