Onni on kuin pilvi: jos sitä tuijottaa tarpeeksi pitkään, se katoaa.


keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ärsyttävät miesmyyjät

Kävimme jokin aika sitten kodinkoneliikkeissä tutkiskelemassa astianpesukoneita, ja muistin taas, miksi inhoan kodinkoneliikkeissä asioimista niin paljon: ne ovat täynnä ärsyttäviä miesmyyjiä, joiden egot pullistelevat paidan alla niin, että napit vain lentelevät. Kun en kaiken lisäksi tiedä kodinkoneiden ominaisuuksista tuon taivaallista, kodinkoneliikkeissä tulee aina sellainen olo kuin kävelisi vietnamilaisella kalatorilla.

Mieluiten välttelisin kodinkoneliikkeitä ihan kokonaan, mutta kun niihinkin on joskus pakko mennä. Kun vihdoinkin rohkaisen mieleni ja saan mentyä kauppaan, palvelu on mitä on: myyjät eivät ole joko näkevinäänkään, tai sitten he syöksyvät paikalle hyvin palveluhenkisinä, alkaen myydä kalleinta laitetta, mitä kaupasta löytyy, ja pulauttaen suustaan sellaisen määrän teknistä nippelitietoa, että tekee mieli häipyä paikalta vähin äänin. Ehkä vieläkin ärsyttävämpiä ovat kuitenkin sellaiset myyjät, joilta saa kaivaa tiedon hohtimilla ulos. He eivät puhua pukahda vaan vain seistä toljottavat, ikään kuin pääni päällä istuisi hamsteri. Yhden tai kahden väkisin ulos puristetun vastauksen jälkeen myyjä saattaa kuitenkin kysyä: "No, laitetaanko tämmöinen tulemaan?".

Helpoin ratkaisu olisi tietysti ottaa mies mukaan kauppaan, koska kuvitelmani mukaan miesmyyjät palvelevat miesasiakkaita paljon paremmin. Kyllä mies hyvin auliisti kauppaan lähteekin, ja kaiken lisäksi hänestä leipoutuu kaupassa milloin minkäkin tuotteen asiantuntija. Kerrankin olin kuolla nauruun, kun hän innostui vetelemään perässään eri imureita ja kokeilemaan, mikä niistä toimisi parhaiten - eikä hän edes koskaan imuroi! Mutta vaikka mies kauppaan mukaan lähteekin, en saa silti yhtään sen parempaa palvelua. Asiassa on nimittäin yksi suurehko mutta: mies kun on ihan selvästi ulkomaalaisen näköinen. Kokemukseni mukaan myyjät suhtautuvat kaupassa ulkomaalaiseen (ainakin minun ukkooni) vähän samalla tavalla väheksyen kuin naiseenkin, joten palvelun taso ei yhtään siitä parane, vaikka yhdessä kauppaan menisimmekin.

Kodinkoneliikkeitä vieläkin raivostuttavampia paikkoja ovat kaikki autoon ja autoiluun liittyvät kaupat ja palvelut, kuten rengas-, huolto- ja myyntiliikkeet sekä katsastuspaikat. Auton huollossa käyttäminen on kyllä sinänsä ihan helppoa: kunhan vain vie auton huoltoon ja hakee sen pois - siitä, mitä näiden kahden ajankohdan välillä on tapahtunut, minun ei onneksi tarvitse tietää mitään. Joskus huoltoliikkeen ukoistakin paistaa sellainen setämäinen rouva-on-vähän-lähtenyt-huollattamaan-autoa -asenne, ja silloin minua alkaa kyllä jurppia.

Kun viimeksi menin ostamaan uusia renkaita, päätin olla ovela ja opiskella jo etukäteen, millaiset renkaat autossamme on. Opettelin katsastuspapereista rengasmallin numerosarjan ulkoa: 195/65R15 91V. Eihän minulla tietenkään ollut mitään aavistusta siitä, mitä numerosarjan kirjaimet ja numerot tarkoittivat, mutta ainakin osaisin vastata myyjälle, kun hän kysyisi minulta, millaiset renkaat tarvitsisin. Kun pääsin liikkeeseen, myyjä kysyi minulta: "Minkä kokoiset renkaat autossa on? 15- vai 16-tuumaiset?" Minulta putosi leuka lattialle, ja yritin kuumeisesti käydä numerosarjaa päässäni läpi - missä kohtaa siinä tuollaisia lukuja oli? Mies hymyili minulle ymmärtäväisesti ja jatkoi: "Onko autosi tuolla pihalla? Mennäänpäs katsomaan, millaiset renkaat siellä on alla."

Toisaalta täytyy tunnustaa, että käytän joskus naiseuttani hieman hyväksenikin. Autokatsastuksessa esimerkiksi hymyilen katsastusmiehelle aina ekstraleveästi ja heittäydyin hieman yksinkertaiseksi, koska eihän katsastajasetä mitenkään voi olla herttaiselle ja viattomalle naisihmiselle niin julma, ettei päästäisi tämän autoa läpi katsastuksesta. Toistaiseksi kaikki on mennytkin oikein hyvin, mikä kyllä johtuu ehkä siitäkin, että auto on ollut tähän asti vielä ihan hyvässä kunnossa. Kohta on taas katsastusaika käsillä, ja pitääkin alkaa jo henkisesti valmistautua siihen...

En tiedä, kohtelevatko myyjät miesasiakkaita samalla tavalla kuin naisia, mutta jotenkin minulla on sellainen aavistus, että suurin osa heistä suhtautuu naisasiakkaisiin eri tavalla kuin miehiin. Ilmeisesti toinen mies tunnistetaan välittömästi lajitoveriksi ja vakavammin otettavaksi tapaukseksi kuin nainen. Minulle on myös tullut monta kertaa miesmyyjästä sellainen tunne, että myyjä on vähän vilpillinen ja yrittää pelata jotenkin omaa pussiinsa ja saada vain tavaran kaupattua. Tällainen "myyntihenkisyys" saattaa tietysti vaivata myyjiä yleensäkin, myyjän ja ostajan sukupuolesta riippumatta.

Ehkä miesten mielestä naismyyjilläkin on vastaavasti jonkinlaisia ennakkoasenteita heitä kohtaan miesten asioidessa esimerkiksi rintaliivikaupassa. Siltikin väittäisin, että naiset ovat asiakaspalvelijoina yleisesti ottaen paljon ystävällisempiä ja asiakaslähtöisempiä kuin miehet. Voi tietysti olla, että miesmyyjät eivät olekaan niin kamalia kuin minusta tuntuu ja että tunnen oloni kodinkone- ja autoliikkeissä niin epämukavaksi vain siksi, että kaikki on noissa kaupoissa minulle niin outoa ja pelottavaa.

Voisin tietysti perehtyä asioihin jo ennen kauppaan menoa, mutta miksi ihmeessä vaivautuisin ottamaan selvää astianpesukoneen tsiljoonista ominaisuuksista, kun tulen kuitenkin tarvitsemaan vain kahta tai kolmea niistä. Ihan turhaa muistin kuormittamista! Tällä viimeisimmällä kodinkoneliikereissulla olin sentään sen verran valveutunut, että olin ottanut kotoa mukaani kolme erikokoista lautasta, jotta saisin mittailla, miten ne mahtuvat eri koneisiin. Kun rupesin nostelemaan lautasia kangaskassistani ja sovittelemaan niitä astianpesukoneeseen, myyjä naurahti ja kysäisi: "Toitko juomalaseja kanssa?"

2 kommenttia:

  1. Hehe, että lautasetkin mukana, yritän kuvitella..
    On muuten ihan totta tuo, että miehiä palvellaan paremmin. Viimeksi rautakaupassa en saanut palvelua ollenkaan, osoitettiin vaan sormella että katso tuolta jostain. Mutta annas olla kun menin vävyn kanssa.. suomalaisen huom, oman ulkolaisen näköisen pojan kanssa se ei tosiaan toimi, testattu on monta kertaa.
    Vielä pahempi paikka on tietokoneliikkeet, niissä on yleensä just niin ylimielisiä nuorukaisia kuin vai voi, varsinkin jos tällainen mummo astuu ovesta sisään. Aarggh!
    Osaa ne naismyyjätkin kyllä olla epäkohteliaita, mutta harvoin miehille hekään.

    VastaaPoista
  2. Sirokko, meidän lähirautakaupassa on onneksi aika paljon naismyyjiä, joten rautakauppaan meneminen ei ole hirveän pelottavaa. :-) Mutta tietokoneliikkeet – kääk! Ne olinkin kokonaan unohtanut! Onneksi minun ei tarvitse niissä paljon asioida, kun on oma kotinörtti, joka yleensä hoitaa ne asiat, mutta sen harvan kerran kun olen niissä yksinäni käynyt, niin ei ole kyllä tehnyt mieli kovin pikaisesti uudestaan mennä. Viimeksikin sain kuulla, että eihän noin vanhaan läppäriin saa latureita enää mistään...

    Otin lautasia mukaan kauppaan, kun aina käsketään ottamaan omia astioita mukaan, kun menee valitsemaan astianpesukonetta. Koko astiastoa en kuitenkaan viitsinyt kanniskella. :-)

    VastaaPoista