Jos kaikki tuntuu sujuvan hyvin, olet varmasti unohtanut jotain.


lauantai 29. lokakuuta 2011

Muistatko?

Tällä viikolla oli ensimmäisen psykologian kurssin tentti, ja minäkin kävin siellä raapustelemassa papereihin jotakin. En ole siis ainakaan vielä lopettanut opintojani, vaan asiassa on oikeastaan käynyt päinvastoin: olen innostunut aiheesta vieläkin enemmän. Eihän tämä ensimmäinen kurssi toki vielä mitään varsinaista psykologiaa ollut, sillä kurssilla perehdyttiin lähinnä vain aivojen ja hermoston toimintaperiaatteisiin, tarkkaavaisuuteen ja muistiin.

En meinaa täyttää blogiani millään psykologisilla höpinöillä, mutta työmuistista pitää kuitenkin ihan pikkuisen kirjoittaa, kun se on minusta niin mielenkiintoinen aihe.Smiley

Muisti on jakautunut kahteen osaan, lyhytkestoiseen työmuistiin ja pitkäkestoiseen säilömuistiin. Työmuisti pitää mielessä kullakin hetkellä käsiteltävänä olevat asiat, jotka pysyvät mielessämme vain niin kauan, että ehdimme hyödyntämään tietoja meneillään olevassa puuhassa tai vaihtoehtoisesti tallettamaan ne säilömuistiin. Työmuisti on hyvin hatara, sillä asiat unohtuvat työmuistista yleensä jo 10-20 sekunnissa. Työmuistin kapasiteettikin on aika surkea, koska työmuistissa ("mielessä") pysyy kerralla enintään 4-7 yksikköä, esimerkiksi numeroa, nimeä tai asiaa. Erityisesti merkityksettömät yksiköt - vaikkapa oudot puhelinnumerot - unohtuvat nopeasti.

On siis sula mahdottomuus pitää mielessä samanaikaisesti paljon tietoa. Työmuistin rajallisuus tulee jatkuvasti vastaan: Jos lähtee kauppaan ilman ostoslistaa ja ostettavana on paljon tuotteita (siis enemmän kuin tuo 4-7), melko varmasti jokin unohtuu. Kun laittaa ruokaa reseptin mukaan, ohjetta pitää vilkuilla vähän väliä, koska koko reseptiä ei pysty tallettamaan kerralla muistiinsa. Vaikeaselkoista tekstiä lukiessa saman lauseen voi joutua aloittamaan monta kertaa uudestaan, kun lauseen alku on jo unohtunut siinä vaiheessa, kun on päässyt lauseen loppuun. Jos lähtee hakemaan toisesta huoneesta jotakin ja kiinnittää matkalla huomionsa johonkin toiseen asiaan ("ai niin, nuo pyykithän pitäisi levittää kuivumaan"), uusi havainto pyyhkäisee alkuperäisen asian mielestä ja unohdamme kokonaan, mitä meidän oikein pitikään tehdä.

"Valitsen kaupan heviosastolla yleensä maksimissaan kaksi tuotetta kerralla, minkä jälkeen kiikutan pussit vaa'alle punnittavaksi. Viime viikolla en kuitenkaan jostain syystä jaksanut kävellä vaa'alle jo kahden tuotteen jälkeen, vaan pussitin vielä kolmannenkin tuotteen, mikä tarkoitti sitä, että minun täytyi muistaa vaa'alle asti kolmen eri tuotteen kaksinumeroiset punnituskoodit. Toistelin koko ajan vaa'alle kävellessäni näitä numeroita mielessäni, koska pelkäsin, että ne unohtuisivat, ja joutuisin käymään katsomassa numerot uudestaan. Oikein tunsin, kuinka pinnistelin työmuistini äärirajoilla: jos mikä tahansa - kännykän pirinä, naapurin tutut kasvot, auenneet kengännauhat - olisi vienyt huomioni pois noista kolmesta koodista, olisin unohtanut ne välittömästi."
Työmuisti on erittäin altis häiriötekijöille. Koska lyhytaikainen muistaminen perustuu usein sisäiseen puheeseen (asioita kertaillaan mielessä "ääneen"), jokin ulkoinen häiriö saattaa tyhjentää muistin kerralla. Omalla mielentilalla ja vireydellä on niilläkin vaikutusta työmuistin toimintaan, kuten myös tarkkaavaisuudella: jos asiaan ei jaksa keskittyä, ei voi oikein pitää mielessäkään mitään.

Pitkäkestoisella säilömuistilla ei sen sijaan ole aika- eikä kapasiteettirajoja, vaan siellä voi olla tallessa rajaton määrä asioita vuosikymmenien takaa. Siellä on esimerkiksi sellainen tieto, että Tukholma on Ruotsin pääkaupunki, että Petteri Punakuono on poro ja että minulla oli kuudennella luokalla vihreä villapaita.

Ihmisten työmuistissa voi olla hyvinkin paljon eroja. Joidenkin työmuistikapasiteetti on suurempi kuin toisten, joten he pystyvät pitämään samanaikaisesti mielessään enemmän asioita. Ihmiset, joilla on hyvä työmuisti, näyttäisivät olevan myös nopeampia oppimaan, taitavampia ratkaisemaan ongelmia ja ymmärtämään luettua. Jotkut osaavat myös hyödyntää työmuistiaan tehokkaammin kuin muut: on olemassa esimerkiksi niin sanottuja supermuistajia, jotka pystyvät muistamaan jopa 80 eri tietoyksikköä samalla kertaa. Heidän kohdallaan on tavallisesti kyse kuitenkin siitä, että he osaavat järjestää tietoa mielessään taitavammin ja muuttaa tiedon itselleen merkityksellisiksi yksiköiksi, jolloin tieto jää mieleen paremmin. Muistettavat numerosarjat voidaan muuttaa vaikkapa läheisten syntymäpäiviksi, vuosiksi tai muiksi tutuiksi luvuiksi.
"Hankin jokin aika sitten kirjastokortin yliopiston kirjastoihin. Jos haluaa uusia lainojaan ja tehdä varauksia netin kautta, kirjaston tietokantaan pitää syöttää kirjastokortin numero. Kortti on minulla lompakossa, joten minun piti aina numeroa tarvitessani lähteä kaivamaan kortti lompakosta, koska en kaikista yrityksistäni huolimatta pystynyt mitenkään painamaan mieleeni lainauskortin numerosarjaa, vaikka siinä ei ole kuin kymmenen numeroa. Numerosarja kun on sellainen, että en saa muokattua siitä mitenkään sellaista kokonaisuutta, jonka muistaisin helposti. Lopulta annoinkin periksi ja kiinnitin kortin numeron teipillä kiinni läppäriini, ettei aina tarvitse käydä kaivamassa korttia esiin."
Syytä ihmisten työmuistin eroavaisuuksiin ei kuitenkaan tiedetä. Kyse voi olla geeneistä, lapsuuden kasvuympäristöstä tai koulutuksesta.Huonolla työmuistilla on todettu olevan yhteyksiä muun muassa oppimisvaikeuksiin, esimerkiksi lukihäiriöihin, ADHD-tarkkaavaisuushäiriöön ja Aspergerin oireyhtymään. Huono työmuisti voi vaikuttaa koulumenestykseen, älykkyyteen ja elämänlaatuun yleensäkin. Mielenkiintoista on myös se, että tyttöjen työmuisti näyttäisi aiemmin kuin poikien työmuisti, joten tyttöjen tavallisesti paremman koulumenestyksen voisi ehkä selittää osin työmuistillakin.

Työmuistiaan voi parantaa muistia kuormittavilla toiminnoilla, kuten pelaamalla muistipeliä, ratkaisemalla sudokuja ja tekemällä ristikoita. Shakinpeluun on sanottu myös olevan erinomaista jumppaa työmuistille, koska pelaaja joutuu analysoimaan mielessään erilaisia siirtovaihtoehtoja ja pitämään samalla muutkin vaihtoehdot työmuistissaan. Lukeminen on sekin hyvää harjoitusta aivoille, etenkin jos teksti on vaikeaa.

Lisää luettavaa työmuistista
Tieteen Kuvalehti - Miten muisti toimii?
Tieteen Kuvalehti - Kertaus tekee muistosta pysyvän
Tiede.fi - Työmuisti tekee terävän
Turun Sanomat - Työmuisti kuntoon treenaamalla

(Kuvat: ElementsForHealth, WEC11, LearningWorksForKids ja BrainConnection.
)

6 kommenttia:

  1. oi, miten mielenkiitoista! Mikähän siinä on että sinun kirjoittamia juttuja jaksaisi lukea vaikka kuinka paljon mutta jos lukisin jonkun toisen samasta aiheesta kirjoittamaa juttua, niin en saisi luettua loppuun. Sinä vaan oot niin hyvä! :) Meillä ostosmuisti on 3 asiaa... jos ukko menee kauppaan. On montaa kertaa kokeiltu neljää, mutta aina se yksi niistä unohtuu. Hih! Ihan hassua. :)

    Minä sain eilen valmiiksi viimeisen koulutehtävän tälle lukukaudelle niin on kyllä iloinen olo nyt! JIPPII!!! Loma saa kohta alkaa!

    VastaaPoista
  2. Laura, jee, hienoa, että ensimmäinen lukukausi on sinulla pulkassa! Ja nautihan nyt siitä lomasta...:-)

    Minä en meinaa muistaa mitään ilman ostoslistaa, ja minä kirjoitankin aina ostoslistan, vaikka ei olisi kuin muutama asia ostettavana. Niitä listoja on sitten ihan joka paikassa, lompakossa, taskuissa, laukussa, keittiön pöydällä jne., hihii.

    VastaaPoista
  3. Muisti onkin mielenkiintoinen asia. Minun kouluaikanani ei esmeks ollut nettiä, tieto piti hakea kirjasta ja lukea. Nykyään 'paperimuistini' sanoo että sillä ja sillä sivulla kolmas rivi alhaalta, siellä se oli, vaikka en enää muista mitä siinä tarkalleen sanottiin... Kun luen jotain netistä, en sivua alas kelattaessa enää muista mitä ylempänä sanottiin.. ja kun olen poistunut sivustolta en enää muista edes asiasta lukeneeni.
    Noin kärjistettynä siis. Tuli vaan mieleen, että kehittyyköhän nykynuorille nettityömuisti paremmaksi kun ovat pienestä pitäen tottuneet lukemaan ruudulta..

    VastaaPoista
  4. Sirokko, hassua, mutta minäkin muistan aika usein sen paikan, missä jotain luki, mutta en välttämättä muista sitä, mitä siinä luki. :-)

    Nykyajan nettikulttuuri onkin minusta sellaista, että suurta osaa netissä olevista asioista ei tarvitse edes painaa mieleensä, kun asian joukossa on niin paljon kaikkea roskaa. Se on vähän sellaista kertakäyttöajanvietettä.

    Kyllä minä uskoisin, että nykyajan nuorten muisti on erilainen kuin aiemmin. Tietoa on nykyään aina ja kaikkialla helposti saatavilla, että kannattaako sillä edes rasittaa muistiaan...:-) Ainakin nuoret oppivat varmaan löytämään nopeammin sen tiedon, mitä oikeasti tarvitsevat ja mikä kannattaa muistaa.

    VastaaPoista
  5. Heh, mullakin oli vähän sama juttu (perus)kouluaikoina, että kokeissa oli vaikea muistaa jotakin merkityksetöntä nippelitietoa, vaikka muisti jopa, millä sivulla se tieto oli... Onneksi yliopistossa keskitytään tärkeämpiin asioihin kuin vaikkapa vuosilukuihin tai siihen, mitä jokin termi sanatarkasti tarkoittaa... Parempi olla kuormittamatta muistia kaikilla faktoilla, jotka voi tarkistaa hetkessä esim. netistä/kirjasta. Voi sitten keskittyä tärkeämpiin asioihin.

    Tuo kirjastokorttiesimerkki on melkein kuin mun elämästä, paitsi että kehitin numerosarjalle tietyn rytmin ja "sävelen", miten se lausutaan. Jos muistan kaksi ekaa kirjainta, muistan koko koodin (niinpä sillekin on oma muistisääntö).

    VastaaPoista
  6. Marjut, onneksi yliopistossa ei tosiaan tarvitse muistaa mitään nippelitietoa vaan kokonaisuuksia. Peruskoulusta mulle on jäänyt ikuisesti mieleen se, kun piti opetella Suomen jokien nimiä. Minä päätin muistaa kaikki, ja olin kokeissa ainoa, joka tiesi myös Könkämäeno-nimisen joen. :-D Se on jäänyt niin lähtemättömästi mieleeni, että muistan tuon joen nimen varmaan lopun ikääni.

    Mielenkiintoinen muistikikka sinulla tuon kirjastokortin numeron muistamiseksi! Aikamoista kekseliäisyyttä. :-)

    VastaaPoista