Pahoittelen hieman pitkäksi venähtänyttä blogihiljaisuutta. Olen seikkaillut aika paljon maakunnissa ja unohtunut kesälaitumille näköjään muutenkin, kun netin ääressä ei ole tullut oleiltua oikeastaan yhtään.
Kävin ensimmäistä kertaa eläissäni kesäteatterissa! Paikkana oli Tohmajärvi, ja näytelmänä oli Aimo Vuorisen satiirinen komedia Votkaturistit.
Tulimme paikalle hyvissä ajoin puoli tuntia ennen esityksen alkua, jolloin teatteri alkoi vasta täyttyä. Olin etukäteen pelännyt, että paikalle ei saapuisi meidän lisäksemme ketään muuta, mutta pelkoni osoittautui erittäin turhaksi. Jo parkkipaikalla hämmästyin sitä paikalle saapuvien autojen määrää, vaikka oli arki-ilta. Tiedustelinkin lipunmyyjiltä, käykö teatterissa aina sellainen sutina, ja väkeä käy kuulemma aina paljon, joskus jopa niin paljon, että sisään pääsee vain ennakkovarauksella.
Näytelmä oli yleisesti ottaen ihan hyvä ja hauska, vaikka olisinkin kaivannutkin paikoitellen hieman enemmän toimintaa. Suurempi miinus tuli kovista penkeistä, jotka saivat persukset puutumaan. Paikalla jaettiin kyllä istuinpehmusteita, mutta takamus joutui silti hieman koville. Mutta se kuuluu kai asiaan, kun kesäteatterissa ollaan...
Votkaturistien mukana päästiin 1970-luvun lopun seuramatkalle Leningradiin, ja meno olikin paikoitellen melkoista. :-D
Teimme myös hauskan kesäretken Punkaharjun Taidekartanoon, Johanna Oraksen taidetta katsomaan.
Taidekartanossa oli esillä taiteilijan töitä, ja ateljeessa olisi päässyt katselemaan hänen työskentelyäänkin, jos olisi tullut paikalle sopivaan aikaan. Näyttelyn yhteydessä oli myös kiva myymälä, josta mukaani tarttui yksi pieni seinätaulu (nalleaiheinen, kuinkas muuten!). Taulun taakse sai taiteilijan omistuskirjoituksen, ja koska Johanna Oras tuntui niin ystävälliseltä ja miellyttävältä ihmiseltä, uskalsin ottaa hänestä valokuvankin. :-)
Koska oli meneillään mustikka-aika, piti myös hieman käydä käyskentelemässä metsässä saappaat jalassa. Kolmen tunnin keräämisrupeaman saldona oli kipeä selkä, kipeät takareidet (onko marjastaminen jotain akrobatiaa, mitä?) sekä muutama marja.
Marjastaminen ei sovellu heikkohermoisille, koska metsässä voi törmätä kaikenlaisiin otuksiin.
Eiväthän nämä kuvat tietenkään mistään metsästä ole, vaan Luonnontieteellisestä museosta.
Linnanmäelläkin tuli vietettyä yksi iltapäivä.
Järkyttävät jonot joka laitteeseen hidastivat vauhtia huomattavasti, mikä oli ehkä toisaalta hyväkin. Ainakaan ei tullut huono olo...
Viimeisimmän retken teimme Suomenlinnaan, joka sekin näytti olevan turistien ja muiden kävijöiden suosiossa. Erityisesti japanilaisia turisteja järjestelmäkameroineen oli liikkeellä pilvin pimein.
Kävin ensimmäistä kertaa eläissäni kesäteatterissa! Paikkana oli Tohmajärvi, ja näytelmänä oli Aimo Vuorisen satiirinen komedia Votkaturistit.
Tulimme paikalle hyvissä ajoin puoli tuntia ennen esityksen alkua, jolloin teatteri alkoi vasta täyttyä. Olin etukäteen pelännyt, että paikalle ei saapuisi meidän lisäksemme ketään muuta, mutta pelkoni osoittautui erittäin turhaksi. Jo parkkipaikalla hämmästyin sitä paikalle saapuvien autojen määrää, vaikka oli arki-ilta. Tiedustelinkin lipunmyyjiltä, käykö teatterissa aina sellainen sutina, ja väkeä käy kuulemma aina paljon, joskus jopa niin paljon, että sisään pääsee vain ennakkovarauksella.
Näytelmä oli yleisesti ottaen ihan hyvä ja hauska, vaikka olisinkin kaivannutkin paikoitellen hieman enemmän toimintaa. Suurempi miinus tuli kovista penkeistä, jotka saivat persukset puutumaan. Paikalla jaettiin kyllä istuinpehmusteita, mutta takamus joutui silti hieman koville. Mutta se kuuluu kai asiaan, kun kesäteatterissa ollaan...
Votkaturistien mukana päästiin 1970-luvun lopun seuramatkalle Leningradiin, ja meno olikin paikoitellen melkoista. :-D
Yksi onneton turisti on nauttinut hieman liikaa "votkkoo".
Suomen lippu on kuitenkin onneksi suhteellisen korkealla!
Suomen lippu on kuitenkin onneksi suhteellisen korkealla!
Väliaika. Kahvia ja pullaa!
Kesäyö Tohmajärven vaaramaisemissa.
Paras paikka kauniina kesäpäivänä.
Marimekon Kiteen tehdasta.
Teimme myös hauskan kesäretken Punkaharjun Taidekartanoon, Johanna Oraksen taidetta katsomaan.
Taidekartanossa oli esillä taiteilijan töitä, ja ateljeessa olisi päässyt katselemaan hänen työskentelyäänkin, jos olisi tullut paikalle sopivaan aikaan. Näyttelyn yhteydessä oli myös kiva myymälä, josta mukaani tarttui yksi pieni seinätaulu (nalleaiheinen, kuinkas muuten!). Taulun taakse sai taiteilijan omistuskirjoituksen, ja koska Johanna Oras tuntui niin ystävälliseltä ja miellyttävältä ihmiseltä, uskalsin ottaa hänestä valokuvankin. :-)
Omistuskirjoitukseni työn alla.
Mykkiin kivet Parikkalassa.
Koska oli meneillään mustikka-aika, piti myös hieman käydä käyskentelemässä metsässä saappaat jalassa. Kolmen tunnin keräämisrupeaman saldona oli kipeä selkä, kipeät takareidet (onko marjastaminen jotain akrobatiaa, mitä?) sekä muutama marja.
Marjastaminen ei sovellu heikkohermoisille, koska metsässä voi törmätä kaikenlaisiin otuksiin.
Anna pusu!
Tästä lähtee kuperkeikka á la hirvi.
Yksi marjastaja meni jo ja toista tässä katselen.
Ruokalahjoituksia otetaan vastaan.
Eiväthän nämä kuvat tietenkään mistään metsästä ole, vaan Luonnontieteellisestä museosta.
Minä vartioin täällä!
Pää auki.
Shunosaurus lii, keskikokoinen kasvinsyöjädinosaurus.
Linnanmäelläkin tuli vietettyä yksi iltapäivä.
Järkyttävät jonot joka laitteeseen hidastivat vauhtia huomattavasti, mikä oli ehkä toisaalta hyväkin. Ainakaan ei tullut huono olo...
Television kameraryhmäkin oli samalla lautalla kanssamme.
Suomenlinnan kaunis mutta pikkuinen uimaranta.
Kiva kuulla kuulumisiasi Hippu ja lukea kesänvietostasi,ja kaikkea mielenkiintoista oletkin kokenut.Kesäteatteri on kiva kokemus,tosin viimeisestä sellaisesta kokemuksestani on aikaa.Ja ihania kuvia eri paikoista! Mukavaa elokuun alkua sinulle!
VastaaPoistaKiitos, Yaelian, ja ihanaa elokuun alkua sinullekin! :-)
VastaaPoistaHei Hippu, eksyin tähän blogiin etsiessäni intialaisia ruokareseptejä, ja halusin vaan kannustaa kirjoittelemaan, on mukava lukea juttujasi, varsinkin arjesta Intiassa. Ja kiitos hyvästä ruokablogistasi myös, siellä onkin onneksi suomalaiselle selvästi selostettu miten mitäkin tehdään. Go, go!
VastaaPoistaHeippa anonyymi! Välillä minulla onkin kirjoitushalut vähän kadoksissa, joten kiitän kovasti kannustuksestasi. :-) Ruokablogi varsinkin on ollut aika retuperällä näin kesällä, mutta eiköhän sinnekin taas jotain joskus ilmesty...
VastaaPoistaJa katsotaan, jos vaikka tulisi taas mentyä joskus Intiaankin, että tulisi lisää niitä Intia-juttujakin!
Sinä olet kyllä käynyt vaikka missä!!! Minä jostakin syystä luulin että sinä olet palannut Intiaan! ohops. Ihania kuvia! Sinun kuvia on aina niin hauska katsella!
VastaaPoistaLaura, hihii, ei kyllä minä ainakin vielä ihan täällä Suomessa kekkuloin.
VastaaPoistaSuomen kesä on niin lyhyt, että silloin pitää yrittää kiertää niin paljon kuin mahdollista, kun sitten talvella ei tee mieli mihinkään, kun on niin kylmää ja lumista. :-(
Vau mikä mustikkasaalis!!
VastaaPoistaAllu, kyllä ne työn takana olivatkin, hihii, kun vielä käsin ne keräsin. Mutta eipä ainakaan tullut paljon roskia mukaan. :-)
VastaaPoista