Kesäkaupungeista kaunehin?

Vietin perinteeksi muodostunutta kesäviikonloppua Savonlinnassa, ja taas mahtui paljon kaikkea kivaa muutamaan päivään. Säätkin suosivat, joten Saimaan äärellä sijaitseva Savonlinna näyttäytyi taas ihan parhaassa loistossaan.

Olavinlinna on Savonlinnan tunnetuin maamerkki, ja siitä tulikin otettua 347 ja ½ valokuvaa, vaikka linnasta on jo ennestäänkin aika monta kuvaa. Sisällä linnassa emme tällä kertaa käyneet, koska pimeässä ja kosteassa linnassa pyöriminen kauniina kesäpäivänä ei jostain syystä oikein houkutellut.

Olavinlinnaa joka kantilta.

Savonlinna meets India.
Suomalainen riksakuski peittoaa kyllä intialaiset mennen tullen!

Pääsin kokeilemaan pitkästä aikaa pyöräilyä lainapyörällä, ja pyöräretki oli oikein mukava, vaikka ahteri hieman kipeytyikin satulaan tottumattomalta. Savonlinnan oopperajuhlat olivat juuri alkaneet, ja oli vähän hassua polkea pyöräilykypärät päässä parhaimpiinsa pukeutuneiden oopperavieraiden keskellä. Hyvin kuitenkin mahduttiin sekaan. :-)

Pyöräretkellä näki upeiden maisemien lisäksi viimeisen päälle laittautuneita ihmisiä, kuten tämänkin aaltojen rannalle viskaaman alfauroksen.

Maisema vertaansa vailla.

Satunnaisen Savonlinnan-kävijän mielestä maantie- ja rautatiesiltojen avaaminen on aina yhtä jännittävä tapahtuma. Sillat avataan siksi, että korkeammat aluksetkin mahtuisivat siltojen ali, ja avaaminen suoritetaan käsittääkseni aina tasatunnein. Vakituisen asukkaan elämää siltojen avaaminen saattaa hankaloittaa, jos jämähtää avonaisen sillan väärälle puolelle silloin, kun olisi hirveä kiire johonkin. Turistista on kuitenkin jännää katsella, kun isot siltamöhkäleet siirretään sivuun jonkin mokoman purjealuksen tähden.

Siltakuviakin tuli otettua muutama. :-D

Siinä missä maantiesilta (tai oikeastaan -sillat, koska siltoja on nyt kaksi) vain nostetaan pystyyn, rautatiesilta käännetään hassusti sivuun.

Järvikaupungin olemukseen kuuluu sellainenkin eksoottinen piirre, että kauppaan ja torille pääsee veneelle. Tätä varten rannoilla on olemassa asiointilaitureita, joihin voi parkkeerata ajoneuvonsa - tässä tapauksessa veneen - ostosten, jäätelönsyönnin tai muun tärkeän toimituksen ajaksi.

Ihmiset viettivät torilla leppoisaa lauantaipäivää, ja tarjolla oli enemmän ja vähemmän perinteisiä herkkuja sekä tietysti myös muita tuotteita ja palveluja.

"Sata litraa herneitä, kiitos."

Liekkilohta; lörtsyjä, kalakukkoja ja karjalanpiirakoita; kauniisti maalattuja koreja sekä maisemaristeilyjä Saimaalle.

Lörtsy kahdella nakilla. Muuten hyvä, mutta ihan liian pieni.
Sitä paitsi tästä on jo syöty.

Torilla soitteli harmonikkaa vuoden 2010 Kultainen Harmonikka -kilpailun voittaja Viivi Maria Saarenkylä, joka on Savonlinnasta kotoisin. Tämä nuori lukiolainen harrastaa luemma torisoittoa, ja taidokkaastihan hän soittelikin.

Herneiden voimalla jaksaa vaikka kuinka pitkälle!

Pääsin myös todistamaan yhtä hauskaa ja minulle harvinaista kesätraditiota, pullopostin lähettämistä. Pullon sisälle laitettiin postimerkillä varustettu vastauskirjekuori sekä kirje, jossa pullopostin löytäjää pyydetään lähettämään tieto postin löytämisajasta ja -paikasta kirjekuoressa olevaan osoitteeseen. Pullo on kuulemma löytynyt joka vuosi, ja vastauskin on postilaatikkoon kolahtanut. Jotkut ovat jopa muistaneet pullopostin lähettäneitä tyttöjä pienin lahjoin.

Kohta lähtee pullo matkaan!

Heippa! Kellu hyvin ja ui pitkälle!

Monen mukavan touhun joukossa viikonlopun ehkä kaikista hauskin juttu oli kuitenkin urheilukentällä järjestetyt ex tempore -olympialaiset. Osallistumisvaatimuksena oli ainoastaan asianmukainen vaatetus ja innostunut mieli. Varsinkin tätä jälkimmäistä tuntui löytyvän, yhdeltä jos toiseltakin. :-) Olympialaisten lajeina olivat 40 metrin juoksu, pallonheitto tai kuulantyöntö, keihäänheitto harjanvarrella sekä pituushyppy.

Vaikka kuinka lähdin mukaan kullan kiilto silmissäni, oli pakko todeta, että aina ei pelkkä tahdonvoima riitä voittoon, vaan joskus vaaditaan hieman taitojakin. :-D

Pituushypyn yhteislähtö.

Keihäänheittäjä keskittyy.

Kolmas sija kaikissa lajeissa jäi kirvelemään mieltäni niin paljon, että jonkinlainen revanssi piti ottaa. Koska kentällä näkyi lojuvan aitajuoksuun tarkoitettuja aitoja, niistä piti vielä yrittää saada jotain irti. Aitajuoksu ilman alkulämmittelyjä ja kankein kintuin osoittautuikin vallan hilpeäksi ajanviettokeinoksi. :-D Vanhan jalka nousi vielä mainiosti aitojen yli, eikä ylittämisen riemua himmentänyt yhtään se, että aita oli laskettu junioritasolle ja että aidan eteen tyssänneitä yrityksiä kertyi aika monta.

Kas tässä meillä champinjooni!

Savonlinnan-reissun loppupuolella seurasi vielä yksi perinteeksi muodostunut ohjelmanumero: käynti Savonlinnan keskussairaalan päivystyksessä. Kävin päivystyksessä viime kesänäkin kovien vatsakipujen takia (joiden syytä ei löydetty), ja tällä kertaa vuorossa oli kutiseva ja poltteleva nokkosihottuma, jota kävin ylpeänä esittelemässä lääkärille.

Ei ketään missään.

Päivystyksessä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa, ja sainkin ajan lääkärille puolen tunnin varoitusajalla. Kotiinviemisiksi sain vielä Atarax-lääkkeitä, jotka tekivät kotimatkan hieman hankalaksi, sillä ne väsyttivät niin vietävästi, että meinasin pari kertaa käydä metsähallituksen puolella. Selvisin kuitenkin lopulta perille, ja kotona kaaduin suoraan ovelta sohvalle.

Reissaaminen on niin rankkaa, että jo tänään pohdin, mihin sitä seuraavaksi lähtisi. Huomenna on sitten vuorossa kauan odotettu Tykkimäen reissu! Jäänkin jännityksellä odottelemaan, kuka laatoittaa ja mitä. :-D