LKV (laillistamaton kiinteistönvälittäjä) esittelee

Alkuviikolla appivanhempien tyhjää asuntoa katsellessani tuli mieleeni, että voisin esitellä muutamia intialaisille asunnoille tyypillisiä juttuja. Tuskin appiksetkaan kauheasti pahastuvat, että esittelen heidän asuntoaan, koska siellä ei kuvaushetkellä ollut vielä mitään heidän henkilökohtaisia tavaroitaan, eikä asunnosta muutenkaan ole tulossa heidän pysyvä kotinsa, vaan he ovat täällä vain ikään kuin käymässä.

Intialaisissa asunnoissa olohuone, tai ehkä paremmin sanottuna oleskelutila, on tavallisesti heti ulko-oven vieressä. Tähänkin tilaan oven viereen tulee todennäköisesti sohva tai jonkinlainen istuinryhmä, johon vieraat voi ovelta istuttaa. Intiassa käy kaikenlaisia vieraita niin paljon, että on mukava, että olohuone on heti oven vieressä, jottei kaikkein tuntemattomampia ihmisiä tarvitse kuljetella koko talon läpi. Sellaisiakin asuntoja olen nähnyt, joissa on tämän oleskelutilan lisäksi toinenkin oleskeluhuone, joka on tarkoitettu vain oman perheen ja läheisten käyttöön. Minusta on kiva idea pitää perheen ja vieraiden tilat erillään, jotta edes jonkinlainen yksityisyys säilyy.

Lattiat ovat lähes poikkeuksetta kiveä, mikä on kesällä mukava, mutta talvella ei niinkään. Kivilattia on luonnollinen valinta, sillä marmoria on Intiassa runsaasti, ja kivilattia on helppohoitoinen ja pitkäikäinen. Samasta syystä myös keittiön työtasot ovat useimmiten marmoria. Mattoja käytetään lattioilla hyvin vähän; lähinnä kai siitä syystä, että ne ovat aika epäkäytännöllisiä. Pölyä kertyy jostakin raoista sisätiloihin niin paljon, että lattiat joutuu pesemään lähes päivittäin. Matoista on oikeastaan vain haittaa, koska siivotessa niitä saa olla nostelemassa koko ajan ulos. Matot keräävät pölyäkin ihan hirveästi, ja imureita käytetään Intiassa hyvin harvoin, vaikka niitä on toki saatavilla.

Kengät jätetään asunnon ulkopuolelle käytävään. Oven edessä olevien kenkien määrästä ja laadusta voikin jo päätellä, kuinka paljon ja minkä tyyppistä väkeä sisällä on. :-)

Ruokailutila ei ole koskaan keittiössä, vaan se on usein oleskelutilan yhteydessä. Tässä asunnossa ruokailuryhmä on tarkoitettu parvekkeen ovien eteen, oleskeluhuoneen viereen. (Kuva on otettu ulko-ovelta päin katsoen).

Parveke on ihanan iso ja näköala mukavan esteetön.


Parvekkeen toisessa päässä on lavuaari, joka on tarkoitettu käsien pesuun. Ruoka syödään tavallisesti käsin, joten pesupaikan tulee olla ruokailupaikan lähellä. Useimmiten lavuaari on sisällä ruokailutilan yhteydessä, mutta joskus se saattaa olla myös tällä tavalla parvekkeella. Pyyheripustimet ovat usein tuommoisia rinkuloita, jotka ovat minusta hirmuisen hauskoja!

Perinteisesti Intiassa käytetään sisustuksessa lähes yksinomaan tummaa puuta, kuten tästäkin makuuhuoneen kaapistosta näkyy.

Tehtävä: bongaa kuvasta kylpyhuoneen ovi.
Vinkki: se ei ole kuvan oikeassa laidassa oleva avonainen ovi, joka on makuuhuoneen ovi.

"Anteeksi, mutta mä käyn vähän tuolla kaapissa..."

Tumman puun joukossa tämä vaaleanpunainen makuuhuone onkin aika piristävä poikkeus.

Intialaisissa ikkunoissa on aina kalterit. Niillä tietysti maksimoidaan turvallisuus, mutta ne myös hankaloittavat ikkunoiden availua ja sulkemista sekä ikkunoiden pesua. Kun ikkunat aukeavat ulospäin ja välissä on kalteri, en ymmärrä, kuinka ikkunan oikein saa pestyä. En keksi muuta keinoa kuin ruuvata kalteri irti - ja täytyy kyllä olla aika suuri himo puhtaisiin ikkunoihin, jos jaksaa semmoiseen hommaan ryhtyä. :-)

Vanhemmissa asunnoissa kaapistot ovat yleensä valmiina, mutta uudet asunnot saa halutessaan sisustaa itse. Länsimaisia kalusteita ja sisustustuotteita on niitäkin nykyään erittäin hyvin saatavilla Intian isommissa kaupungeissa, ja Hyderabadissakin on todella paljon designliikkeitä, joissa myydään ihan kaikkea, suihkupaneeleista aloe vera -peittoihin. Mielikuvitus ja lompakko ovat vain rajana!

Keittiöt ovat intialaisissa asunnoissa yleensä hyvin pelkistettyjä, eikä niissä ole valmiina oikeastaan muuta kuin kaapit. Kaasuliesi, jääkaappi ja muut mahdolliset vempaimet pitää itse hankkia (sekä tietenkin kaasupullo!).

Tämä asunto on intialaisittain poikkeus, sillä siellä on liesituuletin. Yleensä katon rajassa on vain tuuletin (joka näkyy kuvassa ikkunan yläpuolella), ja tuuletus hoituu sen ja keittiön yhteydessä olevan ulko-oven avulla.

Suomalaistyylistä astioiden kuivauskaappia ei myöskään ole, vaan astiat kuivataan muovi- tai metallikoreissa.

Tämä keittiö on poikkeus siinäkin suhteessa, että kaappitilaa on aivan valtavasti! Normaalisti kaappitilaa on aika vähän, ja monesti kaappien tilalla on pelkät avohyllyt, joihin kaikki astiat ja ruokatarpeet pitäisi mahduttaa. Siinä kaikki keittiötarpeet astioista jauhoihin sitten ovat ihmisten ihailtavana, ötököiden tutkittavana ja pölyn laskeutumisalustana.

Käytännöllisyyttä ei ole kuitenkaan kauheasti ajateltu, sillä ylin kaappirivistö on niin korkealla, että sinne ylettävät vain koripalloilijat. Normaali-ihmiset joutuvat keikkumaan jakkaralla, jos mielivät päästä ylimmille kaapeille.

Intialaisten asuntojen erikoisuus on keittiön yhteydessä oleva pieni parveke (omakotitaloissa ulkotila), jossa on vesihana.

Tämä parveke ei ole tarkoitettu mihinkään drinkkien siemailuun ilta-auringossa vaan puhtaaseen työntekoon. Kotiapulaiset nimittäin tiskaavat tällä keittiöparvekkeella astiat, jotka sitten myös jätetään ulos (siihen koriin) kuivumaan. Näin tiskivuorta ei tarvitse katsella sisällä keittiössä. Tästä syystä kutsunkin parveketta tiskiparvekkeeksi.

Huomasin tämän tiskiparvekkeen potentiaalisen ongelman jo ikkunasta käsin.

Tehtävä: bongaa kuvasta ongelma.

Lisää kakkijoita... ja sitä itseään.

Asunto on kaupunkialueella, ja pulujakin on ilmeisesti siksi paljon.

Hihii, kato peili. :-)

Minua kiinnostaisi hirveästi kuulla, minkälaisia ajatuksia intialainen asunto ja asumistyyli sinussa herätti. Tykkäsitkö jostain, inhotti jokin tai oliko ihmetyksen aiheita?