Voi ehkä näyttää siltä, etten tee mitään, mutta tosiasiassa odotan aktiivisesti ongelmieni poistumista.


torstai 20. tammikuuta 2011

Lumi oli sopivan soft

Maakuntakierros on nyt tehty, ja urheiltuakin tuli, mutta vain sen verran, että voi sanoa harrastaneensa talviurheilua. :-)

Koska joulu jäi minulta kokonaan viettämättä, emmekä juhlineet uuttavuottakaan mitenkään ihmeemmin, vahinko piti ottaa takaisin näin tammikuussa. Lauantaina 15. päivä vietimme siis ensin jouluaattoa ja nautimme pienen, mutta sitäkin herkullisemman jouluaterian. Täytyy sanoa, että lanttulaatikko ei ole koskaan maistunut niin hyvältä - enkä normaalisti edes pidä lanttulaatikosta! Joulusauna ja kynttilät kuuluivat tietysti myös asiaan, ja niillä pääsi jo ihan hyvin joulun makuun. Olin uhonnut hankkivani joulukuusenkin, mutta lumessa rämpiminen saha olkapäällä ei lopulta houkuttanut, ja kuusikauppiaitakin on kovin harvassa näin tammikuun puolessavälissä.

Muutama päivä "jouluaaton" jälkeen pääsin juhlistamaan uuttavuotta toisessa kyläpaikassa. Tuli ainakin todistettua se, että juhlat eivät ole välttämättä kalenteriin sidottuja. Juhlatunnelmaan pääsee hyvin muulloinkin, kun ikkunasta näkyy talvinen maisema ja ympärillä on samanmielistä seuraa.




Uudenvuoden raketteja ei ollut, mutta tähtisadetikut toimivat hyvin korvikkeina. :-)


Hyvää uutta vuotta!

En millään keksinyt, mitä tinani voisi esittää... Naamio? Kaspianmeri? Bikinin yläosa?

Kouluaikaisten painajaismaisten hiihtomuistojen jälkeen totesin, että hiihtäminen ei välttämättä olekaan ihan kauhean kamalaa, kunhan muistaa muutaman perussäännön: edetä rauhalliseen tahtiin, pitää lenkin tarpeeksi lyhyenä ja varata mukaan evästä. Plussaa on, jos määränpäässä on eväiden lisäksi tiedossa jotakin jännittävää puuhaa.


Järven jäällä - ja melkein perillä.

Vauhdin huumaa napakelkalla!

Kauan odotettu mehuhetki.

Sitten pitäisi jaksaa vielä takaisin.
Askel on ainakin vielä tässä vaiheessa aika reippaan näköinen!

Ihmeekseni tein sellaisenkin havainnon, että ulkona pystyy talvellakin oleilemaan pitemmänkin aikaa, jos vain on tarpeeksi vaatetta päällä. Heh heh. Suomalaiset lapset ovat tämän aina tienneetkin, mutta tällaiselta city- ja kesäihmiseltä, joka ei edes omista kunnon talvikenkiä, asia tuppaa unohtumaan. Paleltumisvaara uhkaa jo roskapussia viedessä...


Linnan valtiaat.

Lumiukkoja kolmessa eri koossa - jokainen omalla tavallaan hirveän sympaattinen. :-)

Omakuva muovailuvahasta.

3 kommenttia:

  1. Ihania talvisia kuvia olet saanut otettua ;nyt tuli mullekin kauhea hinku nähdä lunta! Ja kiva kuulla,että hiihtäminen tuntui ihan mukavalta! Hurjasti kyllä lunta!

    VastaaPoista
  2. Eli mun oli pakko toteuttaa tuo lumihaave ja näin olenkin ensi viikon Suomessa;D

    VastaaPoista
  3. Yaelian, aika nopea päätös! :-D Mutta tosi kiva että pääset toteuttamaan haaveesi! Toivottavasti vierailusi aikana on kiva ilma eikä mikään vesikeli, kun niitäkin on nähty.

    Lunta on tosiaan ihan hirveästi; just eilen ajattelin, että ei taida enää olla paikkoja, mihin sitä lunta enää työntäisi. Tien vierustoillakin on ihan uskomattoman korkeat kinokset, ja tuossa meidän lähellä on pari tien pätkää, joissa kesäaikana on kaksi kaistaa, mutta nyt vain yksi, kun toisen kaistan päällä on auratut lumikinokset. Ja lunta tuntuu tulevan joka päivä vähän lisää... Kohta me varmaan hukutaan tähän. :-O

    VastaaPoista