Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 21. joulukuuta 2010

Epäonninen automatka

Läksin tänään hakemaan ukkelia töistä, kuten niin monet kerrat aikaisemminkin. Tulin asutusalueellemme johtavan pikkutien jälkeen isomman tien risteykseen ja jäin odottamaan, että liikennepoliisi antaisi minulle luvan kääntyä päätielle. Siinä odotellessani näin, kun päätietä pitkin, minusta katsoen oikealta, tuli autoriksa (sellainen kolmipyöräinen keltainen hirvitys) hirvittävällä vauhdilla. Kun autoriksa oli kääntymässä sivutielle, kuljettaja menetti autoriksan hallinnan täysin. Autoriksa irtosi tiestä ja lensi kyljelleen - suoraan minun konepeltini päälle.

Tässä niitä paholaisia on, kokonainen lauma.
Kuvan autoriksat eivät liity tapaukseen.

Minä istuin autossa jähmettyneenä. Keltainen autoriksan raato makasi poikittain konepellilläni, ja sen etuosa oli ihan rusinana ja lasi tuusan nuuskana. Riksan kuljettaja alkoi kaivautui kuin vikkelä muurahainen ylös riksan oviaukosta, joka nyt siis osoitti taivasta kohti. Risteyksessä seissyt liikennepoliisi oli siinä samassa paikalla ja kiskoi hänkin kuskia riksasta ylös. Ehkä noin kymmenessä sekunnissa autoriksa oli nostettu pystyyn, riksa ja sen kuski olivat kadonneet kuin maan nieleminä ja liikennepoliisi seisoi taas risteyksessä ohjaamassa liikennettä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä istuin edelleen autossa, enkä tiennyt mitä minun pitäisi tehdä.

Lopulta havahduin ja nousin ulos, vapisten kuin haavanlehti. Katselin autoni vaurioita, jotka olivat onneksi huomattavasti vähäisemmät kuin tapauksen läheltä nähneenä olisin voinut kuvitella. Tiellä loikki ihmisiä, ja yritin paniikissa huudella heille, että sanokaa, mitä mun oikein pitää tehdä! Tiesin kyllä, että Intiassa toimintatavat onnettomuuden jälkeen ovat hieman erilaiset kuin Suomessa - paikalla ei ruveta vaihtamaan vakuutustietoja tai soittelemaan poliisille - mutta muuten minulla ei ollut mitään hajua, mitä minun oikein pitäisi tehdä.

Kaikki vain mulkoilivat minua, kunnes yksi paikalle osunut mies kysyi: "oletko tämän auton kuljettaja?". Kun vastasin myöntävästi, hän käski minun ajaa sivuun. "Tukit liikenteen", hän tokaisi. Aivan kuin minulla ei olisi ollut muita murheita sillä hetkellä! Vasta silloin ikään kuin heräsin ja ympärilleni katsottuani tajusin, että liikenne seisoi tiellä minun takiani, ja torvet soivat kuin viimeistä päivää.

Pelkäsin käynnistää autoa, koska epäilin, että moottori saattoi olla vaurioitunut jotenkin autoriksan makailtua sen päällä. Onneksi auto kuitenkin käynnistyi moitteetta. Ajoin hiljaa eteenpäin, risteyksen yli, enkä tiennyt, pitäisikö jatkaa matkaa vai jäädä odottelemaan. Kysymys kuuluu: mitähän minä oikein olisin jäänyt odottelemaan? Riksakuski oli luultavasti jo kilometrien päässä, ja liikennepoliisi mulkoili minua vihaisesti ja viittilöi minua menemään liikennettä tukkimasta.

Soitin hyvin sekavan puhelun miehelleni, mutta kielsin häntä ja hänen kollegaansa tulemasta paikalle. Lopulta läksin ajelemaan mieheni työpaikkaa kohti. Pikkuhiljaa vapinakin lakkasi, eikä sydän enää pyrkinyt ulos rinnasta.

Puolivälissä matkaa vastaan tuli mieheni toimiston yleismies, joka oli heti tapahtumasta kuultuaan lähtenyt moottoripyörällään hätiin. Hän tunnisti automme, teki u-käännöksen ja ajeli koko matkan perässäni miehen toimistolle. Vaikka toisaalta harmitti, niin silti tuntui ihan mukavalta, että minulla oli oma turvasaattue. :-) Toimistoa kohti madellessamme - keskinopeutemme oli ehkä kaksi kilometriä tunnissa, koska oli pahin ruuhka-aika - mies tutkaili pyöränsä selästä automme vahinkoja ja raportoi samalla kännykällään mieheni toimistoon, että "kaikki on ihan hyvin; madame on kunnossa, ja autoonkin on tullut vain pieni kolhu..."

7 kommenttia:

  1. Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiik!!!! Onneksi olet kunnossa! Ei voi muuta sanoa kyllä taas kuin että on se vaan kummallinen maa. huih. Minä olisin varmasti ollut myös ihan paniikissa enkä olisi tiennyt ollenkaan mitä tehdä. kääk.

    VastaaPoista
  2. AIka huh kurja tilanne! Mutta onneksi sulle ei tapahtunut mitään:-)
    Mitenköhän sitä itse olisi tuossa tilanteessa toiminut....Aika kaaosmaiselta vaikuuttaa.
    Mutta heh,kiva kun sulla on oma turvasaattue;D

    VastaaPoista
  3. Laura, sinäpä sen sanoit: iik! :-) Tällaisissa tilanteissa sitä tosiaan huomaa, että Intia on "pikkuisen" erilainen kuin Suomi... Onneksi selvisin kuitenkin suhteellisen vähällä, kun paljon pahemminkin olisi voinut käydä!

    Yaelian, onneksi ei tosiaan käynyt mitään sen pahempaa. Jos olisin ollut puolikin metriä pidemmällä, niin olisi tullut varmasti tuulilasi syliin... Nyt se säilyi sentään ehjänä ja pelkästään konepelti meni aika ruman näköiseksi. Turvasaattue oli kyllä ihan kiva. ;-) Ja sana kaaosmainen kuvaa kyllä aika hyvin Intiaa!

    VastaaPoista
  4. Kauheeta! Onneksi ei käynyt sen pahemmin.

    Kyllä se pistää miettimään, onko ihmisarvo (ja auton arvo) pienempi tässä maassa. Minulla kesti muuten n. 4 kk, että sain miehen korjautettua automme lommon, häntä se ei haitannut.

    Hattua ylös, että sentään uskallat ajella tässä naassa.

    VastaaPoista
  5. Eiko se riksakuski joudu vastuuseen? Tai kuka maksaa ne kolhut? :D

    Puula

    VastaaPoista
  6. Ja hei, hyvaa joulua. :) Jos jaksat niin tee postaus teidan joulusta (ruuista yms.), ois mielenkiintoista lukea! Vietattteko joulun taalla Intiassa?

    Puula

    VastaaPoista
  7. Anna, olin kyllä tosi järkyttynyt tuosta tapauksesta vähän aikaa... Olin ihan varma, että nyt joudun vähintäänkin linnaan tai jotain, kun ulkomaalainen on kuulemma aina onnettomuuksissa se syyllinen osapuoli, vaikka oikeasti niin ei olisikaan. Jotenkin tuo juttu kuvastaa kyllä aika hyvin tämän maan mentaliteettia, valitettavasti. Saa nähdä, miten kauan meillä menee, että saadaan lommot korjautettua... Kun auto kerran kulkee lommoisenakin, niin mitä sitä turhia kiirehtimään. :-D

    Puula, kyllähän se riksakuski olisi periaatteessa ollut vastuussa, mutta riksakuskeilta ei kuulemma voi koskaan odottaa mitään korvauksia. Ja kun se kerran kerkesi pakenemaan paikalta, niin eipä sitä vastuuseenkaan voi enää laittaa. Muutenkin Intiassa on hyvin tavallista, että paetaan liikenneonnettomuuden jälkeen paikalta, jopa kuolonkolarien jälkeen. Aivan liian usein saa lukea lehdistä, että joku bussikuski on tappanut niin ja niin monta ihmistä, ja sitten vain haihtunut tapahtumapaikalta savuna ilmaan...

    Myöhäiset jouluntoivotukset sullekin! :-) Vietimme joulun Malesiassa, joten postausta meidän intialaisesta joulunvietosta ei taida olla tulossa. :-) Muuten olisin kyllä varmasti kirjoittanutkin meidän joulunvietosta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3