Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


perjantai 3. joulukuuta 2010

Kuvia lähiympäristöstä

Joskus muistelen hämmentyneenä niitä kahta päivää vuonna 2005, jotka vietin ensimmäistä kertaa Hyderabadissa. Hyderabadista jäi minulle tuolloin hyvin vastenmielinen kuva, enkä ajatellut enää koskaan palaavani tähän kaupunkiin.

Kuitenkin kun nyt olen viettänyt Hyderabadissa pidempiä aikoja, olen oppinut pitämään kaupungista todella paljon. Jos joku paikka Intiassa tuntuu minusta kodilta, se on Hyderabad. Kaupunki on toki muuttunut viidessä vuodessa paljon, ja luultavasti olen itsekin aika eri ihminen kuin tuolloin ensi vierailun aikaan. Toisaalta myös joku muu Intian kaupungeista saattaisi tuntua ihan yhtä lailla kodilta, jos sen vain oppisin tuntemaan yhtä hyvin kuin Hyderabadin. Olen myös oppinut pitämään lähiympäristöstämme, vaikka aluksi vihasin tätä taloa, tätä asuinaluetta ja tätä kaupunginosaa. Kun tämä paikka ei olekaan niin syvältä kuin ensi alkuun luulin, kävin hieman kuvailemassa lähiympäristöäni. :-)

Ensiksi kiipesin talomme katolle, koska korkealtahan tunnetusti näkee kauas. Olen käynyt katolla tasan kerran aikaisemmin, pilkkopimeässä kauan sitten, kun televisiostamme ei jostakin syystä tullut kuvaa ollenkaan. Minä ja ukkeli keksimme ruveta tee-se-itse-miehiksi-ja-naisiksi, ja kiipesimme katolle tutkiskelemaan, olisiko satelliittilautasemme piuha irti tai jotain. Pieni seikkailuhan siitä kehkeytyi, koska katto oli niin täynnä kaikenlaista rojua, että sai olla todella tarkkana, ettei kompastunut pimeässä johonkin. Satelliittilautasiakin oli sellainen viidakko, ettei ollut toivoakaan löytää sitä omaamme.

Nyt katto oli kuitenkin siivottu kaikesta rojusta!

Mietiskelin, että tänne voisi hyvin roudata jonkun aurinkotuolin... Ja grillijuhlatkin täällä voisi järjestää!

Katolta aukeaa aika erilaiset näkymät, riippuen siitä, mihin suuntaan katsoo. Jos katsoo asuinalueemme suuntaan, näkee moderneja taloja viivasuoreissa riveissä, hyvinhoidettuja teitä ja kasveja, joita puutarhurit kuopivat ja leikkaavat päivittäin.

Jos taas katsoo takapihan puolelle, asuinalueemme muurien ulkopuolelle, silmien eteen avautuu toisenlaisia asumuksia: matalia majoja, joiden välissä virtaavat likavesiuomat ja joiden kattopeltien päälle on aseteltuja suuria tiiliskiviä, joiden tarkoituksena on ilmeisesti estää kattopeltien liikenteeseen lähtö. Roskia on kaikkialla, ja sähkölankoja on viritelty vähän miten sattuu.

Yhden talon eteen, kadun yli, on viritetty katos (merkitty kuvaan nuolella). Katoksen alla istuu rivi ihmisiä syömässä metallilautasilta.

Mietin, olisiko kyse häistä tai joistakin muista juhlallisuuksista, ja liittyisikö aamuöinen häiriköinti jotenkin tähän. Olin nimittäin muutamana aamuna herännyt järkyttävään meteliin, jota hyvällä tahdolla voisi ehkä kutsua musiikiksikin - rumpujen paukutusta ja epämääräisiä säveliä, joita on mahdoton kuvailla sanoin. Olin yrittänyt jatkaa uniani, mutta musisointi vain oli jatkunut ja jatkunut, eikä kattotuuletinkaan ollut auttanut häivyttämään melua taka-alalle. Kello oli näiden bileiden alkaessa niinkin paljon kuin 3.50.

Intiassa on tyypillistä se, että varakkaiden ja köyhien asumukset sijaitsevat vierekkäin: vain kivenheiton päässä luksusasunnoista saattaa olla slummikylä, johon ei tule juoksevaa vettä ja jossa peseydytään kaiken kansan nähden suuressa vesialtaassa tien vieressä. Intialaisia tällainen rinnakkaiselo ei tunnu häiritsevän, vaan tuloerot hyväksytään osana yhteiskuntaa. Rikkaat elävät omassa maailmassaan ja köyhät omassaan.

Talomme länsipuolella näkyy vanha kanafarmi, jossa ei ole ollut pitkään aikaan mitään toimintaa.

Farmin alueella näkyy hyvin harvoin mitään liikettä; mitä nyt joku vanha ukko joskus kulkee siellä keppi kädessä tai kulkukoirat juoksentelevat farmin pihalla. Sadekautena farmin läheisyys harmittaa, sillä sen pihalle kerääntyy suuria vesilammikoita, jotka houkuttelevat puoleensa hyttysiä - ja hyttysethän levittävät täällä kaiken maailman tauteja.

Idän suunnalla ei näykään sitten mitään muuta kuin pala sisäpihaa ja naapuritalon portaat.

Jos haluan shoppailla, suuntaan yleensä ensimmäiseksi Inorbit Malliin. Se on Hyderabadin suurin, uusin ja kaunein ostoskeskus, ja mikä parasta - myös meitä lähinnä sijaitseva!

Ostoskeskus sijaitsee korkealla mäellä Durgam Cheru -järven vieressä, ja ostoskeskuksesta on kauniit näkymät järvelle.

Mukavaa Inorbit Mallissa on myös se, että sijainti on osattu käyttää hyödyksi, sillä järven puolella on kahviloita ja ravintoloita, joista voi katsella näkymää järvelle. Kaiken kukkuraksi pihalla on puutarhamainen terassi, jossa ihmiset voivat käydä istuskelemassa shoppailun lomassa. Tämä on minusta Intiassa aika epätavallista, että jotakin on tehty ihan vain ihmisten viihtyvyydeksi. Ehkä tämän terassinkin takana piilee joku liikeidea?

Näin eilen ensimmäisen jouluun vähääkään viittaavaan merkin ostoskeskuksen hypermarketissa, Hypercityssä: marketin ovelle oli tuotu joulukuusi.

Kun kristittyjä on Hyderabadin (tai muunkaan Intian) väestöstä vain pieni murto-osa (3 %), ei ole ihmekään, että joulu ei täällä näy ainakaan vielä missään. Joulukuusen lisäksi myyjät laittelivat juuri myyntiin joulutuotteita: pieniä tekokuusia, kuusenkoristepaketteja, kullanvärisiä ja joulunpunaisia joulukelloja ja -tähtiä, ovikransseja ja punaisia lahjasukkia. Joulutuotteet mahtuivat muutamalle hyllymetrille, joten ei niitä kovin paljon ollut.

Lopuksi vielä yksi jännän näköinen lintu, jonka kuvasin yhtenä päivänä parvekkeeltamme. Ei ole aavistustakaan, mikä tulkku tämä mahtaa olla. Olisiko tämä se kuuluisa ruskotulkku (isäni lanseeraama lintulaji)?

Linnun pitämä kauhea mekkala kuului sisälle asti, ja menin parvekkeelle katsomaan. Siellä lintu istui puun oksalla ja kuikelsi. Olisiko se tai vaikkapa sen poikaset olleet jotenkin uhattuina, kun se pörhisteli välillä niskavillojaankin?

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus taas Hippu.MIten erilaiset näkymät teillä onkaan,riippuen miltä suunnalta katsoo. Uudella puolella huomasin aurinkopaneeleja,joita on täälläkin.Tuo katto tosiaankin sopisi vaikka juhlapaikaksi. Tässä talossa kai katolle ei oikein pääse (en kyllä ole tarkistanut..)mutta kun asuin yhdessä olen muutamissa asumissani taloissa ottanut aurinkoa katolla,.Täällä monissa taloissa on ylimpänä penthouse,joten katto ei käytettävissä.Hieno tuo ostarikin,ja samoin kuin teillä,ei täälläkään joulu näy,ellei sitä etsi.Bussiasemakompleksissa(maailman suurin bussiasema)on myynnissä joulukrääsää,koska siellä on paljon vierastyöläisiä. Jaffassa samoin,koska pieni osa siellä asuvista arabeista on kristittyjä,ja venäläisille taas uusi vuosi on kuin joulu,jolloin myös koristellaan samanlaisilla koristeilla,joten löytyy kun niitä etsii,muttei näkyvästi.
    Voi tuota lintua! Sait otettua hyvät kuvat!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Yaelian. :-) Aika mielenkiintoista, että siellä teilläkään ei näy joulu mitenkään - olisin jotenkin voinut kuvitella ihan toisin. Tuo lintu oli jotenkin hirmu symppis. :-)

    VastaaPoista
  3. tuollaiseen ostoskeskukseen haluisin kaymaan! :) Lueskelin opaskirjastani sinun kaupungistasi ja ajttelin, etta pitaiskohan tuolla kayda.. saattaa vaan olla liian iso kaupunki meidan makuumme. vai onko se kovin kaoottinen? onko paljon turisteja? turvallista? :)

    helmikuun suunnitelmat on viela niin auki, etta melkein mihin tahansa voisi menna (etela-intiassa kuitenkin pysytaan)

    puula

    VastaaPoista
  4. Puula, mäkin fanitan tuota ostoskeskusta ihan kybällä. :-) On täällä muitakin ostareita, mutta tuo on uusin ja minusta myös kivoin.

    Hyderabad on tosiaan aika iso, asukasluvultaan ja kooltaan. Hyderabadin ongelma on se, että kaupungilla ei ole mitään selvää keskustaa, vaan kaikki kaupat ja muut palvelut sijaitsevat eri paikoissa, vähän levällään ympäri kaupunkia. En tiedä, ovatko muut Intian isot kaupungit samanlaisia, vai onko niillä joku yksi keskusta, missä kaikki on.

    Mun mielestä Hyderabad on ihan turvallinen, kunhan vaan noudattaa normaalia varovaisuutta – ei liikuskele pimeillä kujilla, pitää tavaroistaan huolen jne. Autoriksoista olen kuullut kaikenlaisia pelotteluja, ja ahtaissa tiloissa, kuten bussissa naisihmiset saattavat joskus joutua käpälöinnin kohteeksi (yök). Itse en ole koskaan tuntenut oloani täällä mitenkään turvattomaksi.

    Turisteja – ja länsimaalaisia muutenkin - on täällä tosi vähän, vaikka länkkärien määrä on kyllä viime aikoina selvästi lisääntynyt. Ja hei, Paavo Väyrynenkin kävi täällä, olikos se nyt viime kuussa. :-D

    Chennai on minusta myös kiva kaupunki Etelä-Intiassa, ja siellä on emempi turisteja ja länsimaalaisia muutenkin.

    Jos päätätte tulla Hyderabadiin, niin mä annan mieluusti vinkkejä, jos vain osaan. Ja voin tarvittaessa toimia oppaanakin, jos vain olen maisemissa silloin. :-)

    VastaaPoista
  5. Joo, haluisin kylla kayda isommissakin paikoissa (koska sielta sitten saisi kans kaikennakoista), mut sit taas toisaalta isommat paikat "pelottaa" hieman. :D

    Mennaanhan me sitten reissun lopussa Mumbaihin, koska lento kotiin lahtee sielta, mutta joku muukin iso kaupunki ois kiva nahda...

    Kiitos kauheasti vastailuistasi ja toki otetaan yhteytta jos sinne pain eksytaan! :) pitaa varmaan kommunikoida enemmankin tuon miehekkeen kanssa.. se kun tykkaisi enemman makoilla rannoilla ja kavella rauhallisimmilla huudeilla.

    Palaan asiaan!

    puula

    ps. onko sulla s-posti osoitetta, johon voisi laittaa liudan "tyhmia kysymyksia" (siis intiasta ja intialaisista jne), joita pahkaillaan aina valilla. ja ei siis haittais, vaikka et kaikkiin osaiskaan vastata, mut jos ees johonkin.

    VastaaPoista
  6. Puula, tuli mieleen tuosta, kun sanoit, että miehekkeesi tykkää rantalomailusta, että Chennai saattaisi olla teille ihan hyvä vaihtoehto. Kun sehän on meren rannalla, vaikka en tiedä, onko siinä ihan kaupungin rannalla soveliasta käyskennellä uima-asussa, vai pitääkö olla intialaiset peittävät vermeet päällä... Vähän matkan päässä Chennaista on kyllä sitten ihan rantalomapaikkojakin. Mutta toivottavasti löydätte jonkun kompromissiratkaisun. :-)

    Mutta edelleenkin, jos eksytte tänne päin, niin yhteyttä saa ottaa! :-) Mun sähköpostiosoite on rkl3857ÄTyahoo.com. Kysymyksiä saa laittaa – ja toivottavasti mä osaan vastata edes johonkin. :-)
    Mukavaa loman jatkoa!

    VastaaPoista