Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 9. kesäkuuta 2009

Missä olit, kun monsuuni alkoi?

Sunnuntaina kävimme taas GVK One -ostoskeskuksessa katsastamassa, josko sinne olisi avattu lisää kauppoja - virallisena avajaispäivänä toukokuun alussahan kaupoista ei ollut auki kuin ehkä kymmenesosa.
Nyt tilanne oli sentään vähän parempi, sillä kaupoista oli auki ehkä noin puolet, mutta silti "opening soon" -kylttejä oli vielä ihan liikaa. Lehdessä kovasti mainostettu Fabindia -liikekin oli melkoinen pettymys, sillä kauppa oli tosi pieni, eikä siellä ollut oikeastaan muuta kuin vaatteita. Muutenkin GVK:n kaupat ovat - Shopper's Stopia lukuun ottamatta - pinta-alaltaan aika pieniä, joten niiden valikoimakaan ei luonnollisesti voi kovin suuri olla. Pohjakerrokseen oli ilmestynyt minigolf-rata, jota piti käydä töllistelemässä.

Värikäs akvaario kiinnosti niin lapsia kuin aikuisiakin.

Sunnuntaiaamuna oli ollut suhteellisen aurinkoista, mutta iltapäivällä taivas oli mennyt pikkuhiljaa pilveen. Jokohan se monsuuni nyt tulisi? Monsuuninhan piti tulla Andhra Pradeshiin etuajassa, toukokuun loppuun mennessä, ja osavaltion eteläisimpiin osiin se saapuikin lasketun ajan mukaan. Sitten monsuuni kuitenkin jumittui johonkin, ja Hyderebadissa nautiskeltiin päivä toisensa jälkeen auringonpaisteesta. Vaikka minä tykkäänkin kovasti auringosta, olin kauhean utelias näkemään, millainen monsuuni olisi, koska en ollut koskaan ennen monsuunia kokenut.

Kun menimme GVK:n jälkeen kahville, alkoi sataa, ihan pienesti tihuttelemalla kylläkin. Kotimatkalla sade yltyi jo melko ravakaksi sateeksi, mutta minä jäin pihamaalle iloisesti näpsimään valokuvia, enkä välittänyt siitä, vaikka varpaat vähän kastuivatkin.

Voi mikä liru!
Onkos tämä nyt sitä monsuunia...? :-D

Sade tuli ja meni, enkä vieläkään tiennyt, oliko kyse ihan tavallisesta sadekuurosta vai kuuluiko tämä sade monsuuniin. Olihan tämmöisiä sateita nähty ukkoskuurojen aikaan ennenkin.

Illalla päätin lähteä hieman kaupoille, ja läksin autolla liikenteeseen. Sateenvarjo oli unohtunut kotiin, mutta enhän minä ollut sitä ennenkään tarvinnut. Kovin pitkälle en ehtinyt, kun alkoi sataa - ja tällä kertaa todella rankasti. Tuulilasinpyyhkijät suihkivat, minkä kerkesivät, mutta silti en nähnyt tietä juuri lainkaan. Olin kuitenkin kiitollinen, että minulla edes oli metallia joka puolella suojanani. Autoriksoissa esimerkiksi oli aika kosteat oltavat, vaikka yhdessäkin autossa kuski oli yrittänyt vetää oviaukon suojaksi jonkinlaisen muovirätin. Rätti kuitenkin vain lepatti iloisesti tuulessa ilman, että suojasi oikeastaan yhtään mitään, ja matkustajan läpimärät sarin liepeet sen kuin roikkuivat autoriksan ulkopuolella. Moottoripyöräilijöillä oli kaikkein kurjimmat oltavat, sillä he kastuivat joka puolelta: vettä tuli niskaan sekä taivaalta että kaduilta autojen roiskimina.

Hyderabadin viemäriverkosto on suunniteltu nykyistä paljon pienemmälle asukasmäärälle, ja rankkasade saakin viemärit hetkessä kukkuroilleen ja veden nousemaan kadulle. Sama ongelma vaivaa varmaan aika monia muitakin Intian kaupunkeja. Eteenpäin on kaatosateellakin kuitenkin mentävä, joten ei auta, vaikka vettä olisi kadulla kuinka paljon tahansa. Joku oli ratkaissut vedessä kahlaamisongelman niin, että oli ottanut kengät pois; joku toinen taas oli vetänyt siniset muovipussit jalkaansa. Useimmat kuitenkin vain kulkivat ihan samalla tavalla kuin muulloinkin, hieman vain tavanomaista hitaammin. Jos vettä on kadulla polviin asti ja sitä tulee taivaalta saavista kaataen, ei siinä oikeastaan voi enää mitään tehdä, koska kastuu läpimäräksi kumminkin. Monien mielestä tämä kahlaaminen näytti olevan aika hauskaakin, sillä heitä nauratti kovasti.

Paikoitellen vettä oli kadulla koko tien leveydeltä, ja oli tosi pelottavaa ajaa pienen järven kokoiseen lammikkoon autolla, kun ei yhtään tiedä, miten syvä lammikko mahtaa olla kyseessä ja miten syviä monttuja veden alla olisi. Yhdessä paikassa vettä oli niin paljon, että pelkäsin, että autosta tuleekin vene ja auto lähtee kellumaan lammikon pinnalla. Airoja minulla ei kuitenkaan olisi ollut! Siinä sitä sitten oltaisiin purjehdittu... :-D

Loppujen lopuksi minulta jäivät kaupat kokonaan käymättä, sillä en uskaltanut mennä autosta ulos ollenkaan! Kuviakaan en voinut ottaa, koska kamera olisi kastunut hetkessä läpimäräksi. S. oli tällä välin avannut kotona parvekkeen oven, ja sisään oli lehahtanut ainakin viisikymmentä isoa lentävää hyönteistä, joita hän oli sitten aikansa kuluksi tapeskellut - aseena vedellä täytetty suihkupullo! :-D Nämä "kärpäset" kuulemma kuuluvat monsuunin alkuun: ne tulevat ensimmäisen monsuunisateen mukana hirvittävän suurissa parvissa, ja sitten ne kuolevat melkein saman tien. Olin kauhistunut, kun kotiin mennessäni näin talomme käytävillä isoja kasoja näitä kuolleita hyönteisiä... tai lähinnä niiden siipiä.

Maanantaiaamuna ei enää satanut, ja ihmiset korjailivat edellisiltaisen sateen jättämiä jälkiä. Sade ei muuten ollut intialaisen mittapuun mukaan mikään erityisen runsas, mutta minulle siinä oli monsuunia kerrakseen...

Viemäriä puhdistettiin roskista ja vettä yritettiin sohia tieltä pois - työkaluna samanlainen luuta, jolla lattiatkin lakaistaan. Mahtoivat olla tehot huipussaan!

Hökkelikylän laitamilla vedelle kaivettiin kulku-uraa.

Paikoitellen sai siltikin ajaa vielä kieli keskellä suuta.

Ei siis enää ole epäilystäkään asiasta: monsuuni oli tullut kaupunkiin! Jo tämän yhden päivän perusteella voin sanoa, että minä en kyllä tykkää yhtään tästä monsuunikaudesta. Miten ihmeessä pyykitkin saisi kuiviksi, jos joka päivä sataisi kaatamalla ja olisi koko ajan kosteaa?! Mitä sitten, jos olisi menossa hienoissa hepenissä johonkin, ja joutuisikin rämpimään jossakin tulvivassa katuojassa?! Sehän olisi ihan hirveää! Uskaltaisiko ulos lähteä enää ollenkaan siinä pelossa, että rankkasade yllättääkin kesken kaiken? Kauhuissani tiedustelinkin itseäni viisaammilta, sataisiko neljän seuraavan kuukauden ajan joka ikinen päivä kaatamalla ja näkisikö aurinkoa koskaan. Lohdutuksekseni sain kuulla, että aurinkoakin näkisi ja että joka päivä ei välttämättä sataisi ollenkaan. Maanantainakaan ei esimerkiksi satanut lainkaan, vaan oli ihan kiva, utuisen aurinkoinen, melko kuuma päivä. Monsuunejakin on kuulemma erilaisia; yhtenä vuonna monsuuni olisi lyhyt ja vähäsateinen, toisena vettä voisi tulla ihan hirveästi ja jatkuvammin.

5 kommenttia:

  1. Bangaloressa on sadellut kuulemma pääasiassa iltaisin ja öisin. Ja lämpötila tippunut jopa alle kolmenkymmenen ;).

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen monsuunipostaus! Tulispa edes osa tuosta vedestä tännepäin,mutta siitä voi vain haaveilla.Tuo pikemminkin muistuttaa Caracasia ja trooppista sadetta.Sielläkin kadut täyttyivät sadekauden aikaan vedestä ja siellä sitten kahlailtiin kengät kädessä.Mutta parin tunnin kuluttua aina oli kaikki totaalisesti kuivunut, kadutkin....

    VastaaPoista
  3. Suzhouren, oho, alle kolmenkymmenen... Se on jo tosi kylmä ;-)

    Yaelian, kiitos. :-) Teillä siellä kärsitään sitten vissiin kuivuudesta, kun toivot vettä sinnepäin. Toivottavasti saatte sitä! Samanlaiselta kuulostaa tuo Caracasin trooppinen sade. Sadekausi taitaa olla ihan nimensä veroinen...

    VastaaPoista
  4. Oikein mielemnkiintoinen blogi sinulla!! Sataisipa taallakin vahan. Nyt on koko kuiva kesa viela edessa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Anumorchy! Minäkin toivon sitä sadetta teille... :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3