Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


maanantai 1. kesäkuuta 2009

Ensimmäistä kertaa Suomeen!

Elämme jännittäviä aikoja! Saamme nimittäin kesäkuun lopulla Suomessa käydessämme mielenkiintoisia vieraita täältä Intiasta, sillä Bobby ja Fadil tulevat luoksemme kylään. Molemmat ovat S:n lapsuudenystäviä ja lievästi sanottuna melko hervottomia tapauksia. :-D Kumpikaan pojista ei ole aiemmin käynyt Suomessa tai ulkomailla yleensäkään, joten matkan valmistelu on jo ollut operaatio sinänsä. Bobbyn ja Fadilin lisäksi Suomeen on tulossa myös S:n veli USA:sta, sekä ehkä myös yksi serkku samalta suunnalta ja viimeisimpien tietojen mukaan myös Sathish-serkku täältä Intiasta. Nämä muut kaverit ovatkin jo kokeneita Suomen-kävijöitä, varsinkin Sathish, jolla taitaa olla plakkarissa jo peräti neljä Suomen-vierailua.

On seisty jään päällä...

... ihmetelty suomalaista viljapeltoa...

... ja ammuttu uudenvuodenraketteja paukkupakkasilla.

Matkaa on suunniteltu jo usean kuukauden ajan, ja jännittävin vaihe matkan suunnittelussa on ollut viisumin hakuprosessi. Ensi kertaa Schengen-maihin matkustavan täytyy käydä henkilökohtaisesti Suomen suurlähetystössä Delhissä, joten pojat ovat saaneet matkustaa lentokoneella jo pelkän viisumin takia. Koska matkalla piti vaihtaa konetta, pojat saivat syödä lentojen aikana kaksi ateriaa, ja me saimme tietysti kuulla tarkan selostuksen siitä, millaista ruokaa poikien tarjottimilta oli löytynyt.

Tämmöiset otokset ovat "kiristyskuvia": ihan varmasti näytän tämän kuvan vaimollesi, ja sitten saat kyllä selkääsi... :-)

Ennen lähetystöön menoa piti saada kasaan kaikki tarvittavat paperit, ja minä ja S. teimme pojille listan, mitä kaikkea viisumia varten tarvitaan. Pari viikkoa sitten - ja aika monen selventävän puhelun jälkeen! - tarvittavat paperit ja muut dokumentit olivat vihdoinkin kasassa, ja matka Delhiin saattoi alkaa. Vaikka pojat ovat muutenkin aina ihan siististi pukeutuneita, S:n veli soitteli vielä USA:sta ja varmisti, että pojilla olisi asianmukainen vaatteet, kun he menisivät lähetystöön: pukua ei tarvitse olla, mutta siistit housut ja paita pitää olla. Farkutkin kelpaavat! S. puolestaan soitti vielä edellisenä iltana Delhiin poikien hotelliin varmistaakseen, että hotellihuoneessa ei naukkailtaisi kauheasti sitä viskiä: lähetystöön ei saisi mennä vanhalta viinalta haisten. Lisäksi annettiin vielä viimeiset evästykset siitä, miten lähetystössä tulisi puhua ja käyttäytyä.


Aamulla pojat sitten marssivat lähetystöön ja kävivät haastatteluissa. Fadil jännittää kovasti kaikenlaisia viranomaisia, ja nytkin kaverilta oli jäänyt yöunet aika vähiin, vatsa oli sekaisin, eikä ruokakaan maistunut koko päivänä. Bobbylle luvattiin lähettää viisumi postissa, mutta Fadil-paran kohdalla asia ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, vaan hänen piinansa jatkui, sillä hänen käskettiin soittamaan lähetystöön kymmenen päivän päästä. Lähetystö halusi ilmeisesti ottaa paremmin selvää Fadilin taustoista, koska - näin me asian päättelimme - Fadil on muslimi ja kaikki muslimithan ovat potentiaalisia... jotain.

Odottavan aika on pitkä, ja kun Fadilin puhelin yhtenä päivänä pirahti ja lähetystöstä tehtiin tarkentavia kysymyksiä, Fadil menetti taas ruokahalunsa. Minua ja S:ääkin tentattiin, enkä minä muistanut edes Fadilin ammattia tai koko nimeä. Onneksi tämä ei kuitenkaan kaatanut poikien matkahaaveita, sillä vihdoin ja viimein lähetystöstä tuli tieto Fadilin myönteisestä viisumipäätöksestä! Puhelinlinjat kävivät taas kuumina, kun pojat soittelivat toisilleen, iloitsivat ja kiittelivät avusta. :-)

Tiedossa on varmasti melkoista menoa, kun tuo poppoo tulee Suomeen, joten jos näette epätoivoisen näköisen naishenkilön intialaisen ukkolauman kanssa, tulkaahan pelastamaan! :-D Pojat kutsuivat itsensä myös vanhempieni luokse Itä-Suomeen, ja jäänkin jännityksellä odottamaan, kuka putoaa veneestä, kuka polttaa persuksensa saunan kiukaalla, kuka tukehtuu grillimakkaraan ja kuka saa naapurit soittamaan poliisille...

3 kommenttia:

  1. Teilläö onkin sitten jännää Suomessa kun kaikki vieraat tulevat ja joudutte matkaoppaiksi ;-) Huh, olipa aikamoinen ruljanssi noitten viisumeiden kanssa,mutta onneksi lopuksi kaikki järjestyi!

    VastaaPoista
  2. Kyllä on pojilla (ja teillä)varmasti ikimuistoinen reissu tiedossa.
    Muistan ikäni kun meidän Kiinan aikainen kotiapulaisemme tuli tyttärensä kanssa Suomeen viikoksi lomalle ja veimme heidät keskelle ei mitään Kainuun korpeen. Ayi pääsi kokemaan verkkoja, saunomaan ja löysipä mitä parhaan tuliaisenkin Kiinaan, nimittäin huussin styroksisen peffan lämmittimen (vai miksi sitä nyt ikinä kutsutaankaan..). Niitä osti sitten kaupungissa useamman...

    VastaaPoista
  3. Yaelian, jännää varmaan tulee olemaan... :-)

    Suzhouren, hihii, niin varmaan on! Hauska tuo juttu peffanlämmittimestä. :-D Niin se monta kertaa on, että ne yksinkertaiset asiat on kaikkein parhaimpia, eikä aina edes osaa aavistaa, mikä kenellekin natsaa!

    VastaaPoista