Tour de Hyderabad

Tätä postausta kirjoittelenkin jo kotona Suomessa, sillä paluumme Suomeen aikaistui hieman - ei kylläkään minun tahdostani! Paluu kotiin tuntui jostakin syystä vähän ankealta, mutta kai tähänkin elämään täytyy taas tottua. Onneksi on sentään tulossa juhannus!

Tarkoitus on palata Hyderabadiin taas heinäkuussa, mutta paluupäivästä ja Intiassa oleskelun pituudesta ei ole vielä tarkempaa tietoa. Minulla on kauhea kasa Intiassa otettuja kuvia jemmassa koneella, joten Intia-postaukset kyllä jatkuvat, vaikka itse värjöttelenkin täällä Suomessa. Tuliaisostoksetkin tekisi mieli levitellä tähän kaiken kansan nähtäväksi, mutta sitä ei voi mitenkään tehdä, ennen kuin tuliaiset on annettu saajilleen. Loppukuusta - jos kaikki menee suunnitelmien mukaan - päästään myös ihmettelemään, miltä Suomi näyttää intialaisin silmin, kun näitä intialaisia herroja alkaa tipahdella Helsinki-Vantaalle. Saatan kyllä olla aika työllistetty ruoanlaiton kanssa, sillä Bobby yksistään mättää ruokaa naamaansa saman verran kuin neljän hengen keskivertoperhe! :-D Toivottavasti ehdin tehdä jotain muutakin kuin vain kokata!

Olin ennen tätä Intiassa oleskelua viettänyt Hyderabadissa vain pari päivää, ja Hyderabadista jäi tuolta kerralta jotenkin sekava ja vähän vastenmielinenkin kuva. Tämä saattoi kyllä johtua siitäkin, että tulomatkalla nautin hieman liikaa Dubain lentoaseman business loungen antimista, ja ensimmäinen päivä perillä meni matkasta toipumiseen. :-D Nämä neljä kuukautta muuttivat käsitykseni Hyderabadista täysin, ja ihastuin kaupunkiin ihan totaalisesti. Aiemmasta vierailustakin oli jo kyllä vierähtänyt neljä vuotta, joiden aikana kaupunki oli muuttunut ja kasvanut huimasti. Vaikka uusia rakennuksia ja kauppakeskuksia on kaupunkiin noussutkin, kaupungin sydän ei ole siitä miksikään muuttunut, ja vanha elää uuden, köyhyys vaurauden, kanssa usein rinta rinnan.

Esimerkiksi tällä alueella hökkelikylä on vain kivenheiton päässä yhdestä Hyderabadin ensimmäisistä hitech -rakennuksista, jonka nimen olen taas autuaasti unohtanut. Tuosta rakennuksesta alkaa Hyderabadin teknologiakeskittymä, jolta löytyy mm. tällaisia rakennuksia:

Orion.

Oracle.

JVP.

Satyam, "Intian Nokia", joka juuri viime viikolla aloitti laajat irtisanomiset, tarkoituksenaan irtisanoa ilmeisesti noin 10 000 työntekijää.

Tätä Hyderabadin teknologiakeskittymää kutsutaan nimellä Hitec City (tai Hitex), joka tulee sanoista Hyderabad Information Technology Engineering Consultancy City.

Tätä tietä käppäilin aina Hitech Cityn rautatieasemalle silloin, kun ei vielä ollut autoa. Oi niitä aikoja... :-)

Tässä sitä mennään... :-)

Kukatpally on yksi Hyderabadin aluekeskittymistä, ja sen keskustan alue on vähän vanhempaa Hyderabadia (kuvassa Kukatpallyn bussiaseman ympäristöä). Kukatpallyn laita-alueet ovat kyllä nekin melko modernia, voimakkaasti kasvavaa ja kehittyvää aluetta. Jostakin syystä minä rakastan tämmöisiä vanhempia alueita, jotka oikein kuhisevat elämää ja ihmisiä. Minusta on ihana hyppiä siellä ihmisten ja liikenteen seassa, ihmetellä pieniä puoteja, myyntikärryjä, pieniä ruokapaikkoja, värejä, makuja ja ääniä. Monet paikalliset tutut taas (esimerkiksi Sathish) karttelevat tällaisia paikkoja, koska "ne ovat niin likaisia ja meluisia". Puhukaa pukille... :-)

Selvästikin mangokausi meneillään!

Minusta taas tällaisissa paikoissa pääsee paljon lähemmäs Intiaa ja intialaista elämää kuin ilmastoidussa ostoskeskuksessa, hienossa taksissa, jossa asiakas voi valita iPodista haluamansa musiikkikappaleet, tai viiden tähden hotellissa, jossa on niin paksut matot, että niillä kävellessä alkaa pyörryttää. Toinen Kukatpallyn kaltainen alue, josta tykkään kovasti, on Abids ympäristöineen.

Elokuvamainokset ovat suuria, ja niitä on paljon...

Uuden Pista-elokuvan mainos, joka näytti iltavalaistuksessa todella upealta.

Hyderabadin vanhaakaupunkia Palace Heights -nimisestä ravintolasta kuvattuna.

Uudempaa asutusaluetta Film Nagarissa.

Uusia asuintaloja on nousemassa Hyderabadiin ihan tolkuttomia määriä, ja ihmettelen vain, mistä niihin kaikkiin saadaan asukkaat tällaisena lama-aikana.

Miksei Suomessa rakenneta tämänvärisiä taloja?

Saisiko olla kampa, peili, pyykkipoikia, vanupuikkoja tai vaikkapa hammasharja?

Jos bussipysäkillä ei jaksa seisoa, voi ihan hyvin istuakin. Väliäkö sillä, jos sari persuksista vähän likaantuukin?

Autoriksojen (joita kutsutaan Intiassa vain autoiksi) takaosat ovat usein hyvin koristeellisia. Joskus niissä on myös mainoksia tai ilmoituksia esimerkiksi Hyderabadin tapahtumista.

Nämä mustat, seitsemän hengen autot (7 in all) ovat kuulemma oikeita kuolemanloukkuja: niissä on kolme pyörää, kuten pienemmissä autoissakin, mutta ne ovat kooltaan ihan liian isoja pyörien määrään nähden, joten ne keikahtavat erittäin helposti nurin.

Voi tätä elämän surkeutta...

Vaikka isoista ja moderneista kaupoista ja kauppakeskuksista saakin aika paljon ja kaikenlaista, joidenkin tuotteiden takia pitää silti suunnata kohti pikkuputiikkeja.

Rekisterikilvet (täällä kyllä nimeltään number plates) esimerkiksi teetätetään tämmöisissä pikkupajoissa. Tällaisessa se meidänkin kilpi tekaistiin... :-)

Lukkosepän paja.

Maalikauppaa.

Puutarhamyymälät ovat usein tien varsilla, hieman kauempana keskustoista.

Nämä ovat täyden palvelun "taloja", joista saa valita haluamansa värisen ruukun...

... johon valittu kasvi sitten istutetaan.

Tässä kasvit ovat sitten valmiina meidän parvekkeellamme! Nyt tuo ruusu on tosin jo hieman näivettynyt - etten sanoisi peräti kuollut... :-D

Jos mennään tarpeeksi kauas Hyderabadin keskustoista, päästään takaisin siihen samantyyliseen elämään, jota Intiassa on eletty satoja, ehkä tuhansiakin vuosia.


Ja jos ottaa avuksi lentokoneen, pääsee esimerkiksi Frankfurtiin...

... jossa voi aikansa kuluksi kertailla vaikkapa matkustusohjeita possunuhaisille.