Sohvalle kavereita

Muistatte ehkä, kun hankimme ukkelin kanssa taannoin uuden vihreän sohvan. Sohvahan ostettiin totuttuun tyyliin noin minuutin harkinnan jälkeen, ja sen jälkeen elimmekin monta viikkoa jännittäen, minkälainen hirvitys sieltä lopulta tulisi, ja sopisiko sohva meille ollenkaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin: sohva on ollut meillä jo kohta puoli vuotta, ja olemme olleet sohvaan oikein tyytyväisiä. Ei siis tullut tehtyä virheostosta nytkään, vaikka yritystä kovasti olikin! Kaiken lisäksi luin jostain akkainlehdestä, että vihreä on tällä hetkellä trendiväri sisustamisessa. Mitäs me edelläkävijät! 😀

Kun huusholliin oli saatu uusi sohva, kaikki muu sohvan ympärillä alkoi näyttää enemmän tai vähemmän kulahtaneelta. Matto oli oikeasti vanha ja virttynyt, ja siihen oli kaatunut useammatkin jouluglögit. (Onneksi glögin saa matostakin aika hyvin pois, jos vain toimii valon nopeudella. Harvoin meikäläistä onkaan nähty yhtä tarmokkaana kuin silloin, kun matolle on kaatunut glögilasi.) Tiesin, että maton ostamisesta tulisi pitkällinen ja rasittava projekti, sillä mattojen ostaminen on minulle jostain syystä aivan käsittämättömän vaikeaa.

Niin, minulle. Minähän olen nimittäin ollut se, joka on verhot, matot ja sen sellaiset meille valinnut. Isommista ostoksista, kuten huonekaluista, olemme päättäneet aina ukkelin kanssa yhdessä, mutta tekstiilit olen valinnut minä. Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä (tai en nyt muista, oliko päivä kovin kauniskaan) kävi ilmi, että ukkelikin haluaisi osallistua tekstiilien valintaan! Olipa hyvä, että asia tuli puheeksi jo nyt, vajaan kahdenkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen.

Jos totta puhutaan, minulle ei ollut koskaan tullut mieleenkään, että matot tai verhot saattaisivat kiinnostaa ukkelia. Eiväthän sellaiset asiat kiinnosta miehiä; miehiähän kiinnostavat vain suuret linjat! Rättibusiness is no business! Toisaalta joutuuhan ukkelikin katselemaan verhoja ja mattoja ihan yhtä lailla kuin minäkin, joten miksi hän ei myös haluaisi olla valitsemassa, mitä katselee. Jäin miettimään, miten teillä muilla nämä sisustusasiat menevät. Teettekö kaikki valinnat yhdessä, vai päättääkö jompikumpi enemmän?

Olin taannoin ystäväni kanssa huonekalukaupassa aivan muilla asioilla, mutta päätin kuitenkin poislähtiessäni vilkaista kaupan mattovalikoiman pikaisesti läpi. Yksikään matto ei houkutellut, kunnes näin seinällä yhden maton. Jäin tuijottamaan mattoa haltioituneena. Matto oli minusta aivan ihana, sillä siinä oli varmasti kaikki mahdolliset värit! Kerkesin jo miettimään mielessäni, että eipähän tulisi ainakaan yhteensovittelemisen ongelmaa muun sisustuksen kanssa, kun matosta löytyisi joka väriä: se sopisi siis yhteen kaiken kanssa!

Tiesin, että matto olisi ukkelin mielestä aivan liian räikeä, mutta otin kuitenkin matosta kuvan.

Maton värikuvaus oli minusta jotenkin huvittava, vaikka ei kai tuota voi oikein muutenkaan kuvailla.

Värivaihtoehdot: värikäs.

Unohdin koko asian, mutta sitten yhtenä iltana kännykkäkuvia plaratessani muistin maton. Päätin säikäyttää ukkelin: tämmöistä mattoa olin meille ajatellut; mitäs tuumit?

Ukkeli vilkaisi kuvaa ja innostui: Tuo on hyvä. Ostetaan tuo! Maton pitää olla värikäs!

Kakistelin hieman, että oletko aivan tosissasi, sillä matto oli todellakin aika räikeä. Sopisikohan se meille ollenkaan? Sitten tulin siihen tulokseen, että ainahan voimme ostaa uuden maton, jos tämä ei miellyttäisi.

Seuraavana päivänä kävimme sitten hakemassa maton kotiin.

Sanokoot sisustusasiantuntijat mitä sanovat, mutta minä tykkään matosta todella paljon. Ainoa haittapuoli matossa on, että se on vähän liian paksu joogaamiseen ja kahvakuulailuun, joten matto pitää aina kääriä alta pois, ennen kuin niihin puuhiin ryhdyn.

Nyt minulla (anteeksi: meillä!) on sitten päänvaiva sohvatyynyjen kanssa, kun en oikein ymmärrä, minkä väriset tyynyt tuohon yhdistelmään sopisivat. (Ehdotuksia?) Ostin Ikeasta sellaiset halvat tyynyt ns. tilapäistyynyiksi, mutta ne nuhjaantuivat jo parissa viikossa muodottomiksi möllyköiksi. Vepsäläisellä olisi ollut aivan ihania Missoni-tyynyjä, esimerkiksi tämä, mutta 200 euroa yhdestä tyynystä on minusta kyllä aivan liikaa!

Seuraavaksi piti sitten saada televisio. Mehän olemme olleet ilman telkkaria yli kaksi vuotta, kun olemme katselleet ohjelmia lähinnä vain netin kautta. Meillä on ollut ainoastaan pieni tv-monitori -yhdistelmä toisessa makuuhuoneessa, ja senkin ukkeli hankki sitä varten, kun äiti oli tulossa kylään. Muutenhan äidiltä olisi saattanut jäädä päivittäinen Emmentaali-annoksensa näkemättä. Itse olen tainnut katsella telkkarista vain yhdet Linnan juhlat. Tämän television hankkiminen lähti puolestaan siitä, että iskä on mahdollisesti tulossa lähiaikoina kylään. Iskän kyläily on Tapaus, ja ukkelin mielestä iskälläkin pitää olla televisio. Totuuden nimessä ukkeli taisi haluta telkkarin ihan itseään varten, ja kyllä minuakin hieman kutkutti ajatus siitä, että voisin katsoa taas pitkästä aikaa ihan oikeaa telkkaria - sohvalla löhöten!

Kaupassa ei ollut ukkelin haluamaa telkkarimallia yhtään kappaletta, mutta Vantaan varastossa sitä oli, joten piti lähteä hakemaan telkkari sieltä. Siitä muodostuikin vallan mielenkiintoinen retki, sillä kävi ilmi, että telkkari ei mahtunut autoomme. Minä olin lähdössä jo etsiskelemään lähintä pakettiautovuokraamoa, mutta sitten varaston pojat keksivät, että ehkä televisio mahtuisi autoon, jos sen ottaisi paketista pois. Televisio saatiin kuin saatiinkin kyytiin, ja niin saimme telkkarinkin onnistuneesti kotiutettua.

Television toimivuus piti tarkastaa katselemalla tietenkin ensimmäiseksi Tollywood-musiikkivideoita.

Hyvin näkyy.

Televisio onkin tarjonnut jo runsaasti unohtumattomia hetkiä laatuviihteen parissa. Olen päässyt todistamaan muun muassa sitä, kuinka karvaiselta miehenköriläältä lähti Vuosia nuoremmaksi -ohjelmassa yhdeksän vuotta iästä pois, kun hänelle tehtiin vain ihoanalyysi, kasvojen käsittely hiilidioksidilaserilla, hammaskiven poisto hohkakivipuhdistuksella, hampaiden valkaisu, hammaspaikkojen uusiminen, parranajo, teknisen pikkutarkka hiustenleikkaus, raidoitus korjaavalla Olaplex-värikäsittelyllä, kulmakarvojen nyppiminen ja pukeutumistyylin muutos. Helppoa kuin heinänteko!

TV-tasokin on jo hankittu (sen saapumista vielä odotellaan), ja sitten olohuoneessa olisikin enää jäljellä valaistus ja verhot, niin koko olohuone on uudistettu. Mitähän seuraavaksi?

Paljastava maaliskuu

Maaliskuun makroviikot käynnistyvät ajankohtaisella aiheella, joka on maaliskuu.

Maaliskuu on oikeastaan aika ruma kuukausi, kun lumet alkavat sulaa, ja lumen alta paljastuu kaikenlaista. Oletko koskaan kävellyt sillä lailla, että olet oikein tarkkailemalla tarkkaillut, mitä kaikkea maasta löytyy, ja pannut merkille joka ikisen maassa olevan roskan? Minä en ollut koskaan aiemmin kiinnittänyt roskan määrään sillä tavalla huomiota kuin nyt näitä kuvia ottaessani, ja olin aika järkyttynyt siitä roskan määrästä. Olin kai naiivisti ajatellut, että muut ovat yhtä kuuliaisia kuin minäkin ja kiikuttavat jokaisen roskan roskikseen, tai laittavat sen taskuunsa, jos roskista ei ole lähettyvillä.

Ajattelinkin ensin tehdä tästä semmoisen roskapostauksen, mutta ottamani kuvat alkoivat ällöttää minua niin paljon, että tästä tulikin hieman toisenlainen kooste. Muutama löydös pitää kuitenkin esitellä.

Joulupuu on rakennettu?

Muutoin maaliskuu on ihana kuukausi, sillä talvi on jo silloin melko varmasti takanapäin. Lapsena odotin kevään ja kesän tuloa vieläkin innokkaammin kuin nyt aikuisena. Heti kun ensimmäinen asfalttiläikkä oli paljastunut lumen alta, aloimme kinuta siskon kanssa äidiltä, saisimmeko laittaa kesälenkkarit jalkaan. Äiti oli järkkymätön eikä antanut lupaa, ennen kuin lumi oli kunnolla sulanut. Lenkkarit olivat siis takuuvarma kevään merkki. 😊

Maaliskuun säät ovat aiheuttaneet monesti pettymyksen. Kevät on ollut jo pitkällä, ja lumet ovat lähes sulaneet - ja sitten onkin tullut taas lunta. Voi mikä pettymys!

Sellaisiahan nämä säät ovat nytkin olleet, vaikka takatalvesta ei vielä näin aikaisessa vaiheessa voi puhuakaan.

Tein muuten sellaisenkin havainnon, että lumihiutale on todellakin lumihiutaleen muotoinen.

En tiedä, mitä olin kuvitellut - että lumihiutale olisi vesipisaran muotoinen? 😀

Se on kuitenkin varmaa, että lopulta lumet sulavat, ja kesä tulee!

Mukavaa maaliskuun jatkoa! Muita maaliskuu-aiheisia kuvia löydät täältä. 

Mielensäpahoittajan aakkoset

Näin ensin Annukan postauksen hyvän olon aakkosista ja myöhemmin Tarun version olemisen aakkosista, ja ajattelin, että minun täytyy sitten varmaankin tehdä pahan olon aakkoset.

Tässä siis asioita, joista minulle tulee paha olo tai paha mieli.

A Aamupalaton päivä. Minun olisi mahdotonta aloittaa päiväni ilman aamupalaa, sillä muutun aamupäivällä tutisevaksi hermoraunioksi, jos en ole saanut mitään syötävää. Heräämisen ja aamupalan välillä kuluu tosin tavallisesti pari kolme tuntia.

B Buffet. Buffetpöydät ovat minulle hankalia paikkoja, kuten olen niin monta kertaa aiemminkin kertonut. Toisaalta rakastan buffetpöytiä ja toisaalta pelkään niitä, sillä syön niissä aina niin kuin en olisi ennen ruokaa nähnyt. Kun olimme vuodenvaihteessa Tallinnassa, osasin oikeastaan ensimmäisen kerran syödä aamiaispöydässä vähän hillitymmin. Tämä johtui siitä, että olen pikkuhiljaa alkanut takoa päähäni ajatusta, että ruokaa on tarjolla vielä buffetpöydän jälkeenkin ja ettei kyseessä ole mikään viimeinen ateria.

Olen menossa kesäkuussa ensimmäistä kertaa elämässäni sellaiseen all inclusive -hotelliin, jossa saa syödä ja juoda rajoituksetta, ja olen jo aivan kauhuissani. Olen yrittänyt vältellä all inclusive -majoituksia, ja toistaiseksi olen siinä onnistunutkin, mutta tällä kertaa en pystynyt vaikuttamaan majoituksen valintaan millään lailla. Voikohan ihminen ratketa liitoksistaan? Se jää varmaankin nähtäväksi.

C Chico's. Söin jokin aika sitten Chico'sissa järjettömän burgeriannoksen, ja totesin sen jälkeen, että nyt ei taas tarvitse käydä Chico'sissa ainakaan kymmeneen vuoteen. Minulla oli koko loppupäivän ihan kamala olo, ja vatsakin meni sekaisin.

D Doors (vai onko se The Doors). Kun opiskelin merenkulkuoppilaitoksessa, asuin asuntolassa kahden hengen huoneessa, ja kämppikseni tykkäsi kuunnella unimusiikkia ennen nukahtamista. Jottei tulisi kinaa musiikista, jaoimme kuunteluajan puoliksi, ja soitimme puolet ajasta kämppiksen valitsemaa musiikkia ja puolet ajasta minun. Kämppikseni halusi kuunnella yleensä joko Doorsia tai Guns N' Rosesia, ja sain kuunnella kumpaakin niin paljon, että nykyään tekee mieli repiä hiukset päästäni, jos kuulen sattumalta jompaakumpaa.

E ET-lehti.Tämä harmittaa siitä syystä, etten tiedä, mistä sanoista lehden nimi tulee. Oma veikkaukseni on "Elossa Tänäänkin".

F Foam roller. Saan algeerisen reaktion aina, kun PT ottaa foam rollerit esille. En taatusti tekisi foam rollerilla mitään, ellei hän "pakottaisi".

G Gurut. Nämä viisaat tietäjät, jotka julistavat partansa takaa viisauden sanomaa meidän tavallisten pulliaisten iloksi. Hyderabadilainen ystäväni fanittaa Sadhgurua ja saa minut aina katsomaan kanssaan Sadhgurun videoita Youtubesta. Jos olen oikein avomielinen ja syvennyn kuuntelemaan Sadhgurun sanoja koko olemuksellani, Sadhgurun puheesta saattaa löytyä jonkinlainen järjen hiven. Suurimman osan ajasta Sadhguru ja kaikki muutkin gurut vain ärsyttävät. Sanoisivat edes suoraan, mitä heillä on sanottavaa, eivätkä jaarittelisi kuin poliitikot! (Ystäväni sai minut jopa kerran kuuntelemaan Sadhgurun viisauksia ihan livenä. Postaus kyseisestä jännittävästä tapahtumasta löytyy täältä.)

H Hiilihapolliset juomat. Tykkäisin Coca-Colasta, maustetuista kivennäisvesistä, ananaslimusta ja muista vastaavista paljon, mutta olen huomannut, että jos juon niitä, vatsani ei toimi kunnolla. Parempi siis pysytellä kaukana niistä.

I Ihonhoito. Että voikin pesuaineiden ja rasvojen kanssa läträäminen olla tylsää puuhaa.

J Joulupukki. Olen aina pelännyt joulupukkia; nyt aikuisena vähemmän, lapsena enemmän. Kun pukki kolkutti ovelle ja huusi, että "onko täällä ollut kilttejä lapsia?", maailmani pysähtyi. Pukkia oli kuitenkin pakko sietää, jos lahjoja halusi. Yksi näistä elämän suurista dilemmoista.

Johtuisiko traumani ehkä tästä?

(Nyt vasta muuten huomasin, että tuolla alaoikealla vihreän lahjakassin alla taitaa olla ihan ensimmäinen nalleni!)

K Kuivakakku. Kuka tämmöisenkin on keksinyt? Kuka oikeasti haluaa syödä kuivaa kakkua, jos mehevämpääkin on tarjolla?

L Lomakkeet. Inhoan erilaisten lomakkeiden täyttämistä, ja tällä viikolla olenkin saanut nauttia puuhasta oikein kunnolla, kun piti täyttää OCI (Overseas Citizenship of India) -hakemus. En voi muuta sanoa kuin että onneksi homma on nyt tehty! Jos hyvin käy, minun ei tarvitse koskaan enää hakea minkäänlaista lupaa Intiaan.

M Mikroateriat ja muut valmisateriat. Joskus kun ukkeli on matkoilla, pyöriskelen kaupassa mikroateriahyllyn edessä ja mietin, pitäisikö ostaa valmisateria ja lämmittää se, niin säästyisin ruoanlaitolta. Mutta en vain kerta kaikkiaan pysty siihen, sillä ajatus monta päivää paketissa olleesta ruoasta ällöttää niin paljon. Pystyn kyllä syömään pakastepizzaa, joka ei olekaan ollut paketissa onneksi kovin kauan! 

N Nuoruudenkuvat. En pysty katsomaan vanhoja valokuvia itsestäni tai läheisistäni ilman valtavia tunnekuohuja, sillä kuvista näkee ajan kulumisen niin selvästi. Sitä kun jotenkin aina kuvittelee, että ei ole muuttunut vuosien saatossa yhtään ja että näyttää ihan täsmälleen samalta kuin vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten. Muistan vanhoista kuvista myös omat kompleksini ja sen, miten ruma ja epäkelpo ajattelin olleeni. Nyt kun katson vanhoja kuviani, en ymmärrä, mitä vikaa minussa on muka ollut. Ehkäpä sama toistuu taas kahdenkymmenen vuoden päästä, kun katson minusta nyt otettuja kuvia. Ehkä ajattelen silloinkin, että enpä ollutkaan niin ruma kuin ajattelin olevani.

18-vuotiaana siellä merenkulkuoppilaitoksen asuntolassa. Huomatkaa upeat vaatteet, viinipullo ja aivan järkyttävän sotkuinen huone! Kämppis on näköjään taas vähän sotkenut. 😃

O Ompelukone. No comments. 

P Passikuvat. Kävin passikuvassa pari viikkoa sitten, kun piti hakea uutta passia. Kuvat olivat niin kertakaikkisen kamalat, että teki mieli mennä sänkyyn, vetää peitto korville eikä enää koskaan nousta sängystä ylös. Nyt saan sitten katsella niitä kuvia seuraavat viisi vuotta! Olisin voinut toki ottaa uudet passikuvat, mutten viitsinyt, kun arvelin, että kuvat eivät olisi sen kummoisemmat toisellakaan kerrallaan. (Olin väärässä: Nuo samaiset kuvat eivät kelvanneet OCI-hakemukseen, kun valkoinen tausta ei ollut tarpeeksi valkoinen, joten jouduin ottamaan uudet kuvat. Kävin valokuva-automaatissa, kun ensimmäisellä kerralla olin käynyt valokuvaamossa, ja automaattikuvista tulikin paljon siedettävämmät.)

Q Quick cookies. Vakkari cookie-ohjeeni: nopeat tehdä, vielä nopeammat syödä. 

R Riitely. Riitelyn sanotaan puhdistavan ilmaa, mutta minusta riitely on kurjaa ja yleensä myös kovin hyödytöntä. Onneksi me riitelemme ukkelin kanssa nykyään äärimmäisen harvoin. Sopuisuuteemme vaikuttaa varmasti sekin, että ukkeli on niin paljon poissa, ja senkin ajan, jonka hän on kotona, hän on usein ihan eri planeetalla (ja sen planeetan nimi on Työ). On vähän vaikea riidellä, jos toinen ei ole edes paikalla/läsnä!

S Suklaa. Ärsyttävän koukuttavaa tavaraa. Pystyn olemaan ilman suklaatakin, mutta jos sitä on, niin kauan sitä ei ole.

Kaikki lempi-irtokarkkini koolla! Suurin herkku kaikista ovat nuo valkosuklaatoffeerullat. Voisin elää niillä loppuelämäni (ja siitähän ei pitkä tulisi)!

T Tacot. Ärsyttävän vaikeita syödä, kun ne murenevat käsiin. Nyt ostin sellaisia veneen mallisia tacoja, ja toivon, että ne olisivat vähän helpompia syödä, kuten veneen malliset tortillatkin. 

U Unettomuus. Kauhea vaiva. Tällä hetkellä unettomuus ei minua onneksi vaivaa, mutta en uskalla tuulettaa, koska sitä ei koskaan tiedä, vaikka vaiva palaisi jo huomenna.

V Vaahtoutumattomat pesuaineet. Vaahtohan on se, joka tekee puhdasta, joten vaahtoutumattomat pesuaineet ovat erittäin epäilyttäviä. Semmoisia ei meiltä löydykään. 

Yritin kerran ostaa jotain muuta käsienpesusaippuaa, mutta ukkeli vaati tämän takaisin.

"Intense foam = intense rush of clean."

W WC-paperiautomaatit huoltoasemilla. Joko ne ovat sellaisia, että saa rukoilla kädet ristissä, että saisiko sitä paperia, tai sitten ne ovat sellaisia, että yhdellä vetäisyllä tulee kymmenen metriä paperia, joka kiertyy lattialle hauskaksi mytyksi.

X Xylitol Jenkki. Maku kestää jopa yhden puraisun ajan.

Y Yin-jooga. Olen kokeillut yin-joogaa muutaman kerran, kun ihmiset ovat kovasti kehuneet sen parantavan notkeutta ja liikkuvuutta. Yin-joogassahan pidetään sama venytysasento todella pitkään, kahdesta viiteen minuuttiin, ja voin kertoa, että jokainen minuutti on juuri niin pitkä kuin miltä se kuulostaakin.

Z Zika-virus ja mitä näitä nyt on. Ukkeli sairastui kovaan flunssaan palattuaan suunnalta, josta tuommoisen voisi saada, mutta onneksi kyseessä oli kuitenkin vain tavallinen virus.

Å Å. Miksi ihmeessä suomen aakkosissa on ruotsalainen å? Kuka sitä oikein tarvitsee? Eikö olisi jo aika päivittää aakkoset? Tai sitten voisimme vastaavasti myydä ruåtsalaisille jonkin vokaalin, esim. ö:n.

Ä Älykkyystestit. Jos ne kertovat ihmisen älykkyydestä jotakin, niin minä olen sitten ameeba.

Ö Öljyssä paistetut ruoat. Hyviä suussa, huonoja vatsassa.


Tehtävä suoritettu! Toivottavasti kukaan ei nyt pahoittanut mieltään tästä! 😀

Hetken maailma on tässä

Lupasin kirjoittaa aina kunkin kuukauden aluksi koosteen siitä, miten olen sen ns. manifestini kanssa edistynyt. Nyt päätin kuitenkin olla kiduttamatta teitä ylipitkillä itseanalyyseillä tai tietoisen läsnäolon höpinöillä ja päästää teidät pahasta. En aio nimittäin kirjoittaa yhtään mitään.

Tässä siis vain kuvallinen kooste siitä, millaisista asioista helmikuuni koostui.

Väriöverit

Makrohaasteen aiheena on tällä kertaa vaate, ja ajattelin, että tähän tarvitaan nyt vähän väriä. Ei muuta kuin kesävaatelaatikkoa penkomaan, koska sieltä sitä väriä löytyisi!

Minua vähän ärsyttää, että vaatekaupat ovat talvella pullollaan mustaa ja muita synkkiä ja tummia värejä. Mikä ihme siinä on, että talvella on niin vaikea löytää kaupoista värikkäitä vaatteita? Ihan kuin meidätkin pakotettaisiin vajoamaan talvella synkkyyteen: turha kuvitella, että elämässä olisi mitään iloa ja väriä, kun ulkonakin on niin pimeää ja synkkää. Mustiin sinä olet pukeutuva, kunnes kevät taas koittaa!

Kun kevätvaatteet sitten tulevat kauppoihin, meidän pitää tehdä täyskäännös ja unohtaa mustat ja tummansiniset. Nyt kaupat tarjoavat meille kirkkaankeltaista, pastellisävyjä, kukkakuvioita, röyhelöä, eläinkuoseja, kukertavaa ja kikertävää. Nyt saa taas ostaa värikkäitä vaatteita ja näkyä, kun päivätkin pitenevät!

Toki tummat värit ovat talvella käytännöllisempiä, mutta muuten en ymmärrä, miksi talvella pitäisi olla aina niin synkkä. Eivätkö värikkäät vaatteet päinvastoin piristäisi harmauden keskellä? Itse ainakin pidän väreistä niin paljon, että haluaisin nauttia niistä ympäri vuoden. Mutta ei auta valittaa, vaan on ostettava sitä, mitä kaupoista saa. Murmur.

Muut haasteeseen osallistujat löytyvät täältä.