Seesam aukene

Vielä ei ole ollut pitkästymisen merkkejä ilmassa; päinvastoin. Tänään kävin siellä katutaidekierroksella, ja kävelin muutenkin niin paljon, että polvet meinasivat sanoa sopimuksensa irti. Kirjoittelen katutaidekierroksesta joskus myöhemmin, mutta nyt meinasin lätistä vain jotain sekalaisia menneiden päivien tapahtumista. On meinaan kertynyt taas muutama kuva...

Taksikuski neuvoi meitä lentokentältä asunnolle tuodessaan olemaan menemättä rannalle, sillä rannalla on kuulemma ollut niin täyttä, että poliisit ovat joutuneet toisinaan estämään ihmisten pääsyn rannalle. Taksikuskin mukaan Barcelona on elokuussa hyvin erilainen kuin muina kuukausina, sillä monet yritykset tapaavat pitää elokuun lomaa ja sulkea ovensa. Minusta ratkaisu on varsin erikoinen, kun ottaa huomioon, että elokuu taitaa olla suuressa osassa Eurooppaa tärkein lomakuukausi, ja silloin minun järkeni mukaan tulisi myös eniten rahaa. Vaikka toki se riippuu siitäkin, minkä alan yrityksestä on kyse, sillä turistit tuskin ostavat lomamatkallaan autoja tai huonekaluja. Erityisesti vanhakaupunki on ollut todella kuollut, mutta se oli sitä jo kesäkuussa, joten en tiedä, onko liikkeiden kiinni olemisen takana kuitenkin korona eikä elokuun lomasesonki. Joka tapauksessa autio vanhakaupunki on ollut aika masentava näky, ja tyhjillä kaduilla on ollut karu kulkea.

Taksikuskin varoituksesta huolimatta suuntasimme ensimmäisenä iltana rannalla, mutta drinksuille, kuinkas muutenkaan. Olihan rannalla porukkaa, vaikka kello oli jo kuusi illalla. 

Aina nää samat gin tonicit... Pitäisi ehkä ruveta jonkin ginifirman mainoskasvoksi. 😆

Katos, Pablo, mitä mulla täällä olisi.

Laivojen bongaus näillä leveysasteilla on varsin antoisaa puuhaa, sillä laivat eivät ole mitään pikkupaatteja (vaikka toki niitäkin on). Näin horisontissa aivan valtavan ison laivan, ja Vesselfinder tiesi kertoa, että alus oli MSC Seashore, jolla on pituutta huikeat 339 metriä.

Kuva on valitettavasti epätarkka, kun jouduin zoomaamaan niin kauas.

Toisena iltana käyskentelimme Port Vellin alueella, jolla emme olleet vielä käyneetkään, ja bongailimme sielläkin isompia ja pienempiä paatteja sekä vähän muutakin. Barcelonasta tuntuu olevan vilkas laivaliikenne Espanjan saarille, kuten Ibizalle, Mallorcalle ja Menorcalle.

Piipahdimme pikaisesti myös katalonialaisen taiteen museossa, kun olin käsittänyt, että kattoterassilla olisi kahvila, jolta avautuisi hienot näkymät kaupungin yli. Näkymät katolta toki avautuivat, mutta mitään kahvilaa katolla ei ollut. Joko olin käsittänyt väärin, tai sitten korona oli vienyt tämänkin kahvilan. Näköalatkin olivat sen verran puskissa, että ne jäivät kuvaamatta. 

Tämä erikoinen torni jäi arvoitukseksi.

Mä olen kyllä oikea Kassi-Alma. Aina on kauhea määrä pakaaseja mukana. Eilen unohtui yksi kassi ravintolaan, ja tarjoilija joutui juoksemaan kassin kanssa perääni.

Taiteeseen emme jaksaneet kuitenkaan paneutua (taidemuseossa voimme kyllä käydä, mutta taidetta emme viitsi katsella!), mutta ihastelimme kaunista rakennusta muuten. 

Tupolev-kopio.

Polikarpov I-16 -kopio.

Kahvilakin löytyi, mutta museon edestä.

Kahvittelimme terassilla ja katselimme alas kaupunkiin, eikä näissäkään näkymissä ollut valittamista. 

Miepä kattelenkin ihan muualle.

Olen muuten löytänyt uuden kahvin, joka miellyttää makuhermoani – cafe cortadon! Cafe cortado on mukavan pieni (americanot ovat aina niin hervottoman suuria), ja kahviin tulee vähän maitoakin (on kai niin kuin espresso maidolla).

Porrastreenipaikka barcelonalaisittain.

Museo alhaalta päin katsottuna.

Ainakin yksi gaudi kuuluu näköjään jokaiseen Barcelona-käyntiin, ja nyt kävimme tutustumassa Gaudin varhaisempaan tuotantoon, Casa Vicensiin, joka on tarkalleen ottaen Gaudin ihan ensimmäinen suunnittelema talo. Gaudi suunnitteli talon vuonna 1883 kesäasunnoksi Manuel Vicensille, eikä alue, jolla Casa Vicens sijaitsee, kuulunut tuolloin edes vielä Barcelonaan. Nyt talo on keskellä tiivistä kerrostaloaluetta, ja se on tavanomaisten kerrostalojen keskellä aika absurdi näky. 

Sisätilat vetivät sanattomaksi, mutta hyvällä tavalla. Melkoinen ukkeli tuo Gaudi! Mistäköhän kaikki hänen ideansa ovat oikein kummunneet?

Gaudin kirjoituksia ei ole säilynyt monta kappaletta,  ja tämä on yksi niistä harvoista.

 

Barcelonan metrolla ei ole tullut aiemmin ajeltua, mutta nyt innostuimme kokeilemaan, kun Fontanan metroasema oli varsin lähellä Casa Vicensia. 

Lippuautomaatti.

Ensimmäinen metromatka ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, kun ukkeli pääsi noista porteista läpi, mutta minä jäin toiselle puolelle ruikuttamaan. Vaikka yritin tunkea lipun kuinka monta kertaa lukijalaitteeseen, portti ei vain avautunut. Lopulta meinasin turvautua vanhaan hyväksi havaittuun keinoon eli väkivaltaan ja mennä portista väkisin läpi, mutta sitten ukkeli keksi huutaa minulle, että laitoitko sen lipun lukijaan varmasti oikein päin. Ja kappas vain: portti aukeni, kun älysin kääntää lipun toisin päin. Jos ukkelia ei olisi, olisin varmasti vieläkin portilla rynkyttämässä. 😆

Seuraavan metron saapuminen ilmoitetaan sekunnin tarkkuudella.

Seuraava asema vilkkuu valotaululla, jotta tyhmempikin osaa jäädä oikealla asemalla pois.

Nyt olen ajellut metrolla jo monesti, ja homma sujuu kuin vanhalta tekijältä. Tänään kokeilin L7-linjaa, kun vihdoin löysin sen sisäänkäynnin Plaza Catalunyalta, ja tämä linja taitaakin olla uudempi, kun vaunut olivat uusia ja junamaisia ja asematkin tosi siistejä ja paikoitellen jopa kauniita.

Mutta nyt on pakko yrittää ruveta nukkumaan. Hyvää yötä!

😘