Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 24. syyskuuta 2019

Moppiterrorismia

Aika monen hektisen päivän ja yön jälkeen rauha on laskeutunut maahan, eli tässä tapauksessa Boliviaan. Lensimme Boliviaan Perun kautta ja laskeuduimme Viru Virun kentälle Santa Cruziin kahden maissa perjantain ja lauantain välisenä yönä. Kun pääsin vihdoin puoli neljän aikaan laittamaan pääni tyynyyn, tuntui siltä, että minun matkustamiskiintiöni oli nyt vähäksi aikaa täynnä. Enpä ollut tiennyt, että pelkkä paikallaan oleminenkin voisi joskus tuntua näin hyvältä.

Aviancan lentokonesafkat välillä Medellin–Lima.
Keskiyön hiilaripläjäys välillä Lima–Santa Cruz. Kahdesta sämpylästä tulee lisäpisteitä. 😆

Olisimme vuokranneet saman Airbnb-asunnon, jossa asuimme Santa Cruzissa aiemminkin, mutta omistaja viestitteli, että asunto oli vuokrattu. Kävi kuitenkin niin iloisesti, että samassa talossa oli tarjolla toinenkin Airbnb-asunto, joka oli vapaana. Koska asunto on lähes identtinen aiemman kanssa, tuntuu kuin olisi kotiinsa tullut. Tiesin heti, missä oli mikäkin huone, valokatkaisija tai pistorasia. Asunto eroaa aiemmasta oikeastaan vain siinä, että tämä on kerrosta alempana ja että ikkunat avautuvat eri suuntaan. Toisenlainen ikkunanäkymä ilahduttaa, sillä ikkunasta näkyvät nyt Urubon metsät, kun edellisestä asunnosta näkyivät viereiset toimistorakennukset ja autopesula. Eipä ole vaikeuksia päättää, kumpaa katselen mieluummin! Kaiken lisäksi jos oikein pinnistelee katsettaan, horisontissa näkyy Andien itäreunaa.

Näkymä sohvan nurkasta, jossa istun kirjoittelemassa tätä.

Vuoret näkyvät selvemmin illalla auringon laskiessa niiden taa.


Aina kun olen saanut uudessa paikassa aseteltua tavarat paikoilleen ja koko huushollin siivottua, tunnen lapsellista iloa siitä, että pääsen vihdoin asumaan uudessa "kodissa". Huvittaa myös huomata, miten minulla on joka paikassa samanlaiset tavat. Käsi- ja kuivauspyyhe pitää saada ripustettua jonnekin (jos ei muualle niin uuninluukkuun, kuten tässä tapauksessa), tiskirätti pitää olla mallia Chifonet ja keittiötasolle pitää saada hedelmiä, pähkinöitä ja suolapaloja sekä pari suklaalevyä. Oven läheisyydessä tulee olla myös lautanen, jossa on muistilappuja ostos- ym. listojen kirjoittamista varten, kynä, sakset sekä asunnon avain.


Medellinin kaappi-inventaario sujui siinä mielessä hyvin, että en löytänyt lisää lentäviä ötököitä. MUTTA. Löysin cashewpähkinöistä, mannasuurimoista, myslistä ja puurohiutaleista valkoisia matoja, jotka ovat nekin tuttuja Intiasta. Kiva kiva. Kaiken lisäksi keittiön kaappiin jäi yksi ukkelin Suomesta tuoma mysli- ja puuropaketti, joiden olin luullut olleen koko ajan yhdessä makuuhuoneessa, mutta ukkeli olikin pitänyt niitä muutaman päivän kuiva-ainekaapissa, ennen kuin oli huomannut lentävät ötökät, joten niissäkin on varmasti matoja. Pitänee aloittaa koko homma alusta, kun palaamme Medelliniin. Voi helvetin helvetti.

Kun olin laittanut täällä Santa Cruzissa tavarat kuiva-ainekaappiin, löysin jo heti seuraavana päivänä kaapista pienen pieniä muurahaisia. Kun olin saanut yhden ötökkäshown Medellinissä (mukamas) päätökseen, niin jo alkoi seuraava! Ötökät vain vaihtuivat. Minua alkoi siepata niin paljon, että nostelin kaikki kuiva-aineet jääkaappiin, vaikka jääkaapin kosteus ei olisikaan hyväksi jauhoille ja sen sellaisille. Parempi kosteuskin kuin muurahaiset!

Ostin aseenkin, mutta en uskallakaan käyttää tätä, kun on kuitenkin ruokakaapista kyse.
Vanha tuttu talo.
Cuarto Anillo eli Neljäs kehätie kulkee ihan ikkunoiden alta, mutta olen tottunut liikenteen meteliin, joten se ei haittaa.

Ukkeli totesi olevansa onnellinen, kun minä olen täällä hänen kanssaan. Mitäpä sitä ihmisen tarvitsee muuta tietääkään. 😊 Joskus tosin kaipaisin elämään sellaista kultaista keskitietä eikä ainaista laidasta laitaan menemistä. Elämä Suomessa on niin täynnä kaikkea, ettei aika meinaa riittää millään, kun taas elämä täällä maailmalla perustuu aika lailla perusrutiineihin ja perusarkeen. Olisi kiva, jos elämässä olisi sopivassa suhteessa kumpaakin, vaikka nyt kun tarkemmin ajattelen, en olekaan ihan varma, osaisinko elää sellaista elämää. Vaikka kai sitä osaisi elää millaista elämää tahansa, jos olisi pakko.

Ekana iltana ravintolassa. Juu lihaa kiitos.

Boliviassa on nyt kevät, sillä Bolivia sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla, kuten olen jo aiemmin kirjoitellutkin. Vuodenajat ovat täällä siis päinvastoin kuin meillä Suomessa, mikä tuntuu vähän hassulta. En jaksa lakata ihmettelemästä sitäkään, että aurinko paistaa täällä keskipäivällä pohjoisesta eikä etelästä. Hyljeksitty pohjoinen onkin yhtäkkiä meidän etelä. Santa Cruzin ilma on kuumaa ja kuivaa, mikä ilahduttaa minua, sillä en tykkää Medellinin vaihtelevista säistä ja kosteudesta yhtään. (Tämä asunto on ilmastoitu, joten kuumuudesta ja auringonpaisteesta jaksaa iloita, kun niitä pääsee halutessaan sisätiloihin pakoon.)

Yhden asian olin Santa Cruzin ilmastosta unohtanut, ja se on tuuli. Santa Cruzissa tulee melkein aina, eikä tuuli ole mikään pieni puhallus, joka löyhyttelee mukavasti helmoja, vaan kyseessä on sellainen puhuri, että tukka meinaa lähteä päästä. Hiukset on siis melkein pakko laittaa aina uloslähtiessä kiinni, ellei halua selvitellä päähän ilmestynyttä takkupesää loppuiltaa.

Cevichemyymälä.
IC Norte -hypermarketti.

Näen Bolivian hyvin eri silmin nyt kuin aiemmin, kun pystyn vertaamaan maata johonkin toiseen Etelä-Amerikan maahan eli Kolumbiaan. Vaikka en periaatteessa pidä maiden vertailusta (jokainen maa on sellainen kuin se on joistakin tietyistä syistä, jotka eivät välttämättä päde jossakin toisessa maassa lainkaan), niin en voi silti olla hieman vertailematta Boliviaa ja Kolumbiaa keskenään.

Ensimmäiseksi silmään pisti Bolivian autokanta, joka on todella huonokuntoista verrattuna Kolumbian vastaavaan. Useat taksitkin ovat sellaisia pommeja, että autossa istuessa toivoo vain, että auto kestäisi vielä tämän yhden matkan. Lentokentältä tullessa piti melkein pitää kädet ristissä, kun taksi oli niin eksoottisessa kunnossa, eikä olisi huvittanut jäädä keskellä yötä matkalaukkujen kanssa tienposkeen. Tunnelma oli kyllä katossa, kun ikkunat olivat auki, ja Bolivian yö tarjosi nautintoja kaikille aisteille. Tästä tulivatkin mieleen Bolivian avoviemärit, jollaisia en ole nähnyt missään muualla.

Yksi avoviemäri kauppamatkalla tänään.



Tiet ovat monin paikoin varsin huonossa kunnossa, ja julkisen liikenteen kanssa on vähän niin ja näin. On tosin aika epäreilua verrata Santa Cruzin ja Medellinin julkista liikennettä, sillä Medellinin julkisen liikenteen systeemi on yksi parhaista, mitä olen missään nähnyt. Pitääkin ehkä kirjoittaa siitä joskus ihan oma postauksensa. 

Kauppareissut tuottavat Boliviassa hieman päänvaivaa, sillä tuoteselosteita ja ravintosisältöjä ei juurikaan ole. Tämä tuntuu erityisen ärsyttävältä Kolumbian jälkeen, kun siellä on kaikki niin tarkasti merkitty. Valikoimat ovat monien tuotteiden osalta paljon pienemmät kuin Kolumbiassa, ja joitakin tuotteita ei yksinkertaisesti ole. Bolivian kunniaksi on kuitenkin sanottava se, että vihannesvalikoimat ovat täällä jostain syystä paljon paremmat kuin Kolumbiassa.


Törmäsin kaupassa Finlandia-nimiseen juustoon (Finlandia = Suomi espanjaksi). Miksi ihmeessä juustolle on annettu nimeksi Suomi? Pitäisikö tässä nyt pahoittaa mielensä, kun Suomen nimeä on käytetty tällä tavalla törkeästi väärin? Yritin googlettaa juustoa ja selvittää, miksi sille on annettu tuommoinen nimi, mutta en löytänyt asialle mitään selitystä. Juuston alkuperä näyttää kuitenkin olevan Argentiina.

Boliviassa ihmetyttävät myös kaupoissa pyörivät siivoojat, jotka luuttuavat lattioita ihan koko ajan. Kaiken lisäksi siivoojat eivät tunnu piittaavan asiakkaista yhtään: metriä leveiden moppien kanssa seisotaan keskellä käytävää tai luututaan melkein asiakaskin mukanaan. Toissapäivänä seisoin kassalla, kun siivooja tuli siihen moppinsa kanssa. Odotin, että kassa ottaisi hinnan tavaroistani ja pääsisin maksamaan, ja olin ilmeisesti siivoojan tiellä, kun nainen tuli lopulta niin lähelle, että sohi mopilla jalkojani. Ihmettelin mielessäni, oliko siivoojan pakko päästä siihen juuri nyt – eikö hän mitenkään voinut odottaa minuuttia, jotta pääsisin kassalta pois, jolloin hänen olisi ollut helpompi luututakin? Onhan se hyvä, että paikat pidetään siisteinä, mutta hieman tilannetajua peräänkuuluttaisin. Kaikenlaisesta sitä voi ärsyyntyäkin!

Kookosvettä alkuperäispakkauksissa.

Nyt mie en jaksa enää kirjoittaa, joten päästän teidät pahasta. Öitä. 😘

18 kommenttia:

  1. Etta on kiva lukea naita sinun kulttuurikuvauksiasi varsinkin naista kaukaisista maista jonne tuskin onnistun itse lahtemaan (ukkeli ei suostu pitkille lennoille). Nytkin lahdemme juutalaisen uuden vuoden ajaksi Thessalonikiin, 2 tuntia meilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Anu! <3

      En ole koskaan käynyt Thessalonikissa, mutta minulla on sieltä silti lämpimiä muistoja. Mulla oli nimittäin siellä joskus kirjeystävä, jonka kanssa kirjoittelimme ahkerasti (kunnes innostukseni lopahti). Eli tämä oli joskus kivikaudella, kun vielä kirjoiteltiin kirjeitä. :-)

      Poista
  2. Samaa mieltä edellisen kanssa , tosi kivaa lukea sun seikkailuista!
    Miten paljon noi avoviemärit haisee ?!?!🤢
    Kai sä sanoit ukkelille takas että kiva tulla sun luo ? 😊
    Kaupan siivoojasta tuli mieleen meidän työpaikan siivooja , hän siivoo koko päivän, me syödään kun keretään ja välillä kun istun syömässä niin se tulee imuroimaan mun viereen ?!?!😖😤 en viitsi sanoa mitään kun nähdään joka päivä......koko päivän.
    Jään odottelemaan sun seuraavaa postausta 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jaksat lueskella! Musta tuntuu, että olen kirjoittanut samat asiat jo sata kertaa ja että tämä on kaikki vanhan jauhamista, mutta kiva jos näin ei ole.

      Avoviemärit haisee vähän vaihtelevasti. Tuo kuvassa oleva viemäri ei haissut yhtään, mutta silloin yöllä viemärit haisivat ihan järkyttävälle. Että tervetuloa Santa Cruziin. :-D

      No enpäs tullut sanoneeksi ukkelille noin, vaan sanoin jotain muuta. Kauheeta, nyt oon huono vaimo. ;-D

      Voi ei. Multa saattaisi mennä hermo, jos joku imuroisi vieressä, kun syön. Mutta vaikeetahan siinä olisi olla naama nurinpäin, kun kuitenkin näette joka päivä ja koko ajan.

      Mukavaa viikon jatkoa, Ulrika! <3

      Poista
  3. Hih, Finlandia -juustoa joka ei ole Suomesta:D
    Kurjaa nuo ötökät ja madot, niitä on minullakin välillä kuumana kautena, ja nyt oli vessaan tullut yhtäkkiå muurahaisia, ties mistä,joten ostin muurahaismyrkkyä ja nitistin ne! Kiva kun saitte melkein samanlaisen asunnon tällä kertaa:)
    Medellin on varmaan tosi hyvä paikka, mutta tänään juttelin pitkään Kolumbiassa 13 vuotta asuneen miehen kanssa, jolla kolumbialainen vaimo, ja joka oli mukana tänään veneretkellä, ja hänellä oli mielenkiintoista sanottavaa (asuu itse Bogotassa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo Finlandia-juusto oli ihan sama juttu kuin jos Suomessa alettaisiin myymään Bolivia-nimistä juustoa. Tai Argentiina. :-)

      Kuumissa olosuhteissa ötököiltä on tosiaan melkein mahdoton välttyä. Mulle tuli ikävä sitä Intian torakkaliitua, jonka olen havainnut hyväksi muurahaismyrkyksikin. Yritin katsella täältä samantyylistä liitua, mutta en löytänyt. Joku tosin aiemmin kommentoi, että ihan tavallinen taululiitukin pitäisi muurahaiset poissa, mutta muistin asian vasta kaupassa käytyäni. Olisi ollut mielenkiintoista kokeilla sitäkin, kun se olisi turvallisempikin ruokien läheisyydessä.

      Hih, olisipa ollut kiva tietää, mitä veneretkellä ollut mies kertoi. ;-)

      Poista
  4. Kivannäköinen asunto ja kivat maisemat. Ötökät on sitten vähemmän kivoja... Välillä on hauska katsella kuulijoiden ilmeitä, kun kertoo, että meillä oli Kanarialla välillä kotona torakoita. Monet suomalaiset kun yhdistävät sen likaisuuteen.
    Ehkä tuo Finlandia-juusto olikin prosenttipitoista...? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni suomalainen tosiaan ajattelee, että jos jossakin on torakoita, paikan täytyy olla ihan hirveä läävä. Meilläkin oli Intiassa joskus jokunen torakka, mutta onneksi täällä ei sentään ole niitä näkynyt. Ainakaan vielä. :-D Ties vaikka kohta pääsisi perustamaan oman eläintarhan. :-D

      Prosenttipitoinen juusto olisikin mielenkiintoinen tuttavuus. Sitähän pitäisi käydä hamstraamassa heti hyllyt tyhjiksi. ;-)

      Poista
  5. Ihanat auringonlasku kuvat! Ja muutoinkin kivat näkymät asunnosta. Asuntokin vaikuttaa viihtyisältä ja kiva että pääsitte "melkein" omaan kotiin ;-).

    Ötökät ei ole kyllä kivoja vaikkakin ekosysteemin kannalta kylläkin välttämättömiä. Mulla tuli jopa tosta lentokoneen leikkelelautasen kääryleestä ötökkä mieleen. Olis varmaan jääny syömättä :-D

    Ostitko Suomi-juustoo maistiaisiksi? Harmi kun noihin kookoksiinkin on täytynyt laittaa kelmua ympärille. Toisaalta pitäisi nähdä sitten vaivaa jotta saa avattua sen.

    Pelottavia noi avoviemärit, hui.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringonlaskut ovat kyllä yksi tämän asunnon kivoimmista jutuista. Tänään oli taas ihan erilainen auringonlasku, kun taivaanrannassa oli ohuehkoja pilviä. Auringosta tuli punainen pallo jo varsin korkealla.

      Tykkään tästä asunnosta monestakin syystä paljon enemmän kuin siitä Medellinin asunnosta. Mietin jo, että eikö ois mitään mahdollisuutta jäädä tänne. ;-)

      No ei ole ihmekään, jos näiden kaikkien ötökkäjuttujen jälkeen lihanpalanenkin alkaa muistuttaa ötökkää. :-D Lupaan, että en ensi postauksessa mainitse kertaakaan sanaa 'ötökkä'. ;-)

      En oikein tykkää tuommoisista levitettävistä juustoista, joten en ostanut Suomi-juustoakaan. Vaikka olisi kai koemielessä pitänyt. No, vielähän tässä ehtii.

      En tiedä, onko kookoksiin tehty pillinreiät jo valmiiksi, mutta jos on, niin silloin suojakelmu on kyllä ihan hyvä, kun on hygieenisempi.

      Poista
  6. Kivan näköinen asunto ja näkymät. Etenkin auringonlaskut näyttävät mahtavilta!

    Toi ötökkähomma on niin ärsyttävää. Toivottavasti pääsette niistä pian eroon! Tuohon yllämainittuun torakkajuttuun, niin Tokiossa ne ovat varsinainen riesa. Meillä oli uusi talo ja vain kerran näimme asunnossa torakan. Ne kaverit, jotka asuivat vanhoissa taloissa kävivät jatkuvaa torakkasotaa. Ystävälläni niitä oli paljon ja ne tykkäsivät ryömiä sisään kuvaputkitelevision tuuletusraoista. Pikkasen oli pelkoa ilmassa, että minä päivänä televisio vielä räjähtää. Telesision alta löytyi jatkuvasti kuolleita torakoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringonlaskuissa ei ole tosiaankaan valittamista. :-) Ensin oli hankaluuksia saada kuvia, kun ikkunalasi vääristi näkymän ja teki taivaalle kaksi aurinkoa, mutta sitten keksin, että tuossa varauloskäyntiparvekkeen seinämässä on aukko, josta sopivasti kurkottelemalla pystyy kuvaamaan ilman heijastuksia.

      Tuo televisiojuttu kuulostaa kyllä todella hurjalta! En tiedä, olisinko itse uskaltanut katsella telkkaria enää ollenkaan. Ötökät ja muut elukat eivät tosiaan kysele, mihin ne saisivat mennä. Meiltä löytyi kerran Intiasta pesukoneen sisältä kuollut rotta.

      Poista
  7. Kivaa, että olette ukkelin kanssa samassa maassa ja kiva, kun saadaan taas lukea Boliviasta. Ötökät on inhottavia ja oikeastaan toivon, että niistä ei tule kuvia :) ötökät ja torakat on yleisimpiä lämpimissä paikoissa ja ainakin itseltä tuli aika kova ääninen tervehdys ensimmäiselle meille vierailleelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se niin vissiin on, että aviopuolisoiden on tarkoitus olla yhdessä. :-) Ainakin anoppi on kovasti tätä mieltä, sillä hänellä oli tapana soitella minulle Suomeen ja kysellä, että milloinkas oikein lähdet sinne Kolumbiaan. Oikein hermo meinasi välillä mennä, kun oli niin paljon muutakin ajateltavaa.

      Lupaan olla laittamatta kuvia ötököistä! Tai ainakin näistä kotiötököistä. Kärpäsistä ja sen sellaisista saattaa joskus tullakin kuvia. :-)

      Minäkään en tervehdi ötököitä ja muita elukoita mitenkään ilolla. Suomessa on tässä suhteessa aika helppoa, kun ötökät eivät oikein viihdy niin viileissä olosuhteissa. Paitsi että kerran nuorena olin tyhjentämässä yhden hamstraajamummon asuntoa, ja siellä oli jos jonkinlaista ötökkää.

      Poista
  8. Edellä kirjoittaneet ovat jo kertoneet ne asiat, jotka mieki voisin kirjoittaa. :) Kyllä kelpaa tuollaisen ikkuna(maiseman) takana istuskella ja nauttia näköalasta iltaisin.

    Olen tottunut torakoihin tuolla itäisessä naapurimaassa, niitä on siellä monissa paikoissa riittänyt. Ei tosin Marinmaalla, jossa olin heinäkuun. Tulee mieleen esimerkiksi yksi hotelli Novosibirskissä, mutta en ehkä kerro siitä tämän enempää. Täällä mulla on usein banaanikärpäsiä, mutta sitten laitan pari ansaa tuohon keittiöön ja kohta ne ovat taas muisto (ja ansa-astia on täynnä niiden raatoja). Nyt syksyllä kun viinirypäleitä on jatkuvasti syötäänä (minulla on takapihalla viinipensas, jonka rypäleitä riittää vain syötäväksi, ovat niin siemenellisiä, että ei jaksa tehdä hilloa). Onko siellä niitä hajuhedelmiä (en nyt muista niiden nimeä)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunamaisemassa on sekin hyvä puoli, että voi olla melko varma, että kukaan ei katsele tuolta metsän keskeltä pimeällä sisään. :-) Monessa paikassa ärsyttää, kun talot on rakennettu niin lähekkäin, että ei viitsi pitää pimeällä verhoja auki. Tosin Medellinin asunnossakaan ei ole tätä ongelmaa.

      Huh, en taida uskaltaa edes kuvitella mainitsemaasi hotellia! Mulla ei ole hotelleista mitään kovin karmeita kokemuksia, paitsi kerran taisi Rhodoksen hotellissa olla luteita(?), kun oli aina aamulla kauheat paukamat, vaikka hyttysistä ei ollut jälkeäkään.

      Banaanikärpäset ovat nekin ärsyttäviä. Niitä tuppaa meilläkin olemaan, kun tykkään pitää hedelmiä pöydällä. Olisipa oma viinipensas! :-)

      Jos tarkoitit durianeja, niin en ole nähnyt niitä Boliviassa sen enempää kuin Kolumbiassakaan. Googletin asiasta, ja ainakin Wikipedia tiesi kertoa, että niiden levinnäisyysalue olisi Kaakkois-Aasia. Olisiko niitä sitten Etelä-Amerikassa ollenkaan?

      Poista
  9. Kiva lukea taas juttuja Boliviasta! Olen natissut tuosta moppiterrorismista myös täällä vaikka ei se ole ehkä ihan noin julkeaa. Toinen on hyllyjen täyttö ja pahvilaatikot käytävillä mikä saa mut ajoittain aika vihaiseksi. Että semmoset ongelmat mulla 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että olet lukemassa! <3

      Nyt piti oikein miettiä tuota laatikkojuttua. En muista, olenko nähnyt koskaan täällä kauppojen käytävillä mitään laatikkokasoja tai hyllyjen täyttäjiä. Milloinkohan mahtavat hyllyt täyttää - yöllä?

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3