Stockmannin raunioilla

Olin taannoin kokeilemassa mobiilisuunnistusta Kauniaisten Kasavuoren metsikössä. Yksi rasti oli vähän kadoksissa (ja niin olivat itse asiassa kaikki muutkin), ja kiipesin vahingossa yhden kallion päälle. Hämmästyin suunnattomasti, sillä siellä, kallion päällä ja keskellä metsää, törötti massiivinen talon kivijalka.

Mikä ihmeen paikka tämä oli? Mitä tällainen tekee keskellä metsää?

Myöhemmin asiasta googlettaessani sain selville, että olin ollut Stockmannin raunioilla. En siis tavaratalo Stockmannin raunioilla vaan Frans Stockmannin aloittaman hulppean huvilan raunoilla.

Tontilla oli alun perin kokoa 4,6 hehtaaria, ja Frans Stockmann osti sen 1900-luvun alussa 20 000 Suomen markalla. Vuonna 1918 - tasan sata vuotta sitten siis - Stockmann rupesi rakennuttamaan taloa mäen päälle. Talosta oli määrä tulla valtava huvila, suorastaan linna, jollaista ei olisi ennen nähty. Huvila olisi keskellä havumetsää, sieltä olisi näköala yli Glimsin tilan peltojen, ja kerroksiakin tulisi ehkä kolme.

Mutta sitten tapahtui ikäviä. Tuli influenssaepidemia, espanjantauti, joka tappoi vuosien 1918 ja 1919 aikana kymmeniä miljoonia ihmisiä. Suomessakin tautiin menehtyi 25 000 ihmistä, ja heidän joukossaan olivat myös Frans Stockmann ja hänen vaimonsa. Huvila jäi kesken, ja vain aloitettu kivijalka jäi jäljelle muistoksi Stockmannin loistokkaasta huvilasta.

Talolle johtaa edelleen komea, kivistä kasattu tie.

Tien alla on jonkinlainen kellari.

Talolle tulija olisi kulkenut tästä. 

Tässä olisi ehkä ollut pääsisäänkäynti.

Kun jo kellarikerros oli aivan valtavan kokoinen, olisi ollut kiva tietää, miltä valmis huvila olisi näyttänyt. Olisikohan sitä enää olemassakaan?

Metsä ottaa omansa takaisin.

Olen poikennut toisillakin "raunioilla". Espoon rantaraitin varrella on vanha talo, joka on ollut tyhjillään niin kauan kuin muistan.

En tiedä, kuinka monta kertaa olen kulkenut tästä ohi, mutta minulle ei ole koskaan tullut mieleen mennä tutkimaan taloa lähempää. Rantaraitti kulkee aivan talon vierestä, ja talo on kai liian tyrkyllä ollakseen kiinnostava. Rantaraitin puoleisessa seinässä on jo pitkään ollut rakennusfirman mainos alueelle rakennettavista taloista, ja tämä vanha mökki - jonkun entinen kotitalo - odottaa siis vain purkamistaan.

Nyt talo näytti kuitenkin jotenkin erilaiselta, kiinnostavammalta. Kesti hetken, ennen kuin tajusin, että eteisen seinille oli ripustettu kuvia paikalle rakennettavista asunnoista. Kuvat näkyivät rantaraitille, ja tyhjillään ammottavat ikkunat ja tuulessa heiluvat verhot muodostivat painotuoreiden kuvien kanssa absurdin näyn.

Sen enempää asiaa pohtimatta päätin käväistä talossa sisällä, ja kampesin itseni ikkunasta sisään.

Jälkeenpäin nauratti, sillä olisihan talossa ollut kaksi oveakin. Eipä tullut mieleeni kokeilla, olisivatko ovet olleet auki. Mitä sitä nyt ovista kulkemaan, kun kerran ikkunoistakin pääsee.

Seinällä oli suunnitelma alueelle rakennettavista taloista.

Tontille nousee Asunto Oy:n Nokkalan Helmi, joka koostuu 16 tasokkaasta erillis- ja paritalosta. Niin tulee taas yksi tyhjä läntti kartalla menestyksekkäästi täytettyä.

Tuli taas mieleeni, että olisipa kiva, jos omistaisi aikakoneen ja pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin. Olisi ollut niin kiva nähdä, millaista talossa oli silloin, kun siellä oli vielä elämää.

Tästä on ollut varmasti kiva katsella rantaraitin lenkkeilijöitä.

Mutta seinät eivät osaa puhua, ja siksi voi vain arvailla.