Geenitesti ja sen tulokset

Katselin taannoin lempitubettajani Scott Hermanin vanhoja videoita ja törmäsin yhteen, jossa Scott ja hänen vaimonsa kertovat teettämistään geenitesteistä.

Innostuin asiasta niin, että päätin itsekin teettää samanlaisen geenitestin. En kuitenkaan löytänyt Scottin käyttämää MuscleGenes-firmaa, mutta sen sijaan löysin FitnessGenes-nimisen yrityksen, joka toimii Isossa-Britanniassa. (Epäilen, että tuo MuscleGenes on vaihtanut nimeään ja on nykyään FitnessGenes). Firma lähettää testipakkauksen Suomeenkin, joten välimatka ei ole ongelma. FitnessGenesin DNA-testissä testataan erilaisia liikunnan ja painonhallinnan kannalta merkityksellisiä geenejä, ja ajattelin, että olisi kiva tuntea itsensä tuolla alueella paremmin.

Geenitesti maksaa 175 euroa (+ paketin lähetyskulut Suomesta), ja tilauksen jälkeen piti hieman miettiä, mitä hemmettiä olin taas tullut tilanneeksi. Mutta tekstiviestillä välittömästi tullut tilausvahvistus ja myöhemmin tullut ilmoitus paketin lähtemisestä rauhoitti hieman mieltä: ainakin firma oli olemassa ja toimi!

Paketti tuli mustaan muoviin käärittynä, eikä ulkoapäin olisi voinut millään arvata, mitä paketti piti sisällään. Muovin sisältä paljastui varsin asiallisen näköinen pakkaus.

Testin mukana tulee erittäin selkeät ohjeet siitä, kuinka näyte otetaan, miten testi pakataan ja miten se lähetetään takaisin Isoon-Britanniaan.

Testi otetaan syljestä, ja sylki kerätään tuommoiseen putkiloon. Suljettaessa putkilon korkista vapautuu jonkinlaista ainetta, joka säilöö näytteen postimatkan ajaksi.

FitnessGenes-sivustolta voi rekisteröitymisen jälkeen seurata, milloin lähetys on saapunut perille. Siitä tulee ilmoitus sähköpostiinkin, ja jännittävä odotus voi alkaa! 

Testitulokseni oli arvioitu valmistuvan kolmessa viikossa, mutta tulos tuli jo kahdessa viikossa.

Veikkailin etukäteen mielessäni, että palautumiskykyni saattaisi paljastua keskimääräistä huonommaksi ja että aineenvaihduntani osoittautuisi nopeaksi. Lisäksi arvelin, että olisin tulosten mukaan ennemminkin kestävyysurheilija- kuin voimailutyyppi.

Testitulosten lukeminen tuotti aluksi hieman vaikeuksia, sillä en muistanut genetiikasta mitään. Pienen muistinvirkistyksen jälkeen tulokset aukesivat jo paremmin.

Osa testituloksista. Testattavia geenejä on yhteensä 44, joten on tässä vain osa niistä.

Kukin ominaisuus voi olla peritty joko kummaltakin vanhemmalta, vain toiselta tai ei kummaltakaan. Jokaisesta geenistä on olemassa kaksi alleelia eli geenimuotoa, ja ne voivat muodostaa yhdessä kolme erilaista yhdistelmää. Esimerkiksi "kestävyysgeenin" (gene for endurance, ACE) alleelit ovat I ja D. I-alleeli yhdistetään kestävyysominaisuuksiin ja D-alleeli voimaan. Tämän geenin ilmiasumahdollisuuksia ovat siis II, ID ja DD, ja yksilö voi olla geeniensä puolesta selvästi kestävyysurheilijatyyppi (II), voimaharjoittelutyyppi (DD) tai niiden välimuoto (ID).

En ollut yllättynyt, että paljastuin kestävyysurheilijatyypiksi. 

Kukin geeni sisältää selityksen eri alleelien ominaisuuksista, joten geeneistä mitään ymmärtämätönkin voi saada ihan hyvin kokonaiskuvan ominaisuuksistaan.

ACE-geeni minun kohdallani: 

Testi paljasti sellaisenkin hämmästyttävän seikan, että minulla on ns. lihavuusgeenin, FTOn, kaksi A-alleelia, jotka lisäävät ylipainon riskiä.

Kummallakin vanhemmistani on ylipainoa, joten asia ei siinä mielessä yllättänyt. Asia yllätti siksi, että olen omasta mielestäni sellainen ihminen, joka voi syödä varsin huolettomasti ilman että lihoo. Ilmeisesti oikeilla valinnoilla (liikkumalla ja pitämällä ruokavalion pääosin kunnossa) voi nollata lihavuusgeenin vaikutuksen.

Lihavuusgeenin "nollaantuminen" johtuu minun tapauksessani varmasti myös siitä, että minulla on nopea aineenvaihdunta, aivan kuten olin ounastellutkin.

Nopean aineenvaihdunnan omaava polttaa enemmän kaloreita tietyssä ajassa kuin hitaan aineenvaihdunnan omaava henkilö, joten ruokaa voi myös syödä hieman huolettomammin. Nopea aineenvaihdunta selittää ehkä osaltaan senkin, miksi minulla tuntuu olevan niin usein nälkä ja miksi minun vatsaani näyttää uppoavan enemmän ruokaa kuin monen muun.

Aloitettuani tammikuussa tavoitteellisemman salitreenin olen joutunut jatkuvasti tekemään muutoksia treeniohjelmaani, sillä olen epäillyt ohjelman olevan liian rankka minulle. En ole voinut ymmärtää, miksi muut voivat treenata viisikin kertaa viikossa, kun minulle kolmekin tehokasta salitreeniä viikossa näyttää olevan liikaa.

Geenitesti paljasti sen, mitä olin epäillytkin: palaudun harjoituksista keskimääräistä hitaammin. Kaiken huipuksi kuulun siihen epäonniseen viiden prosentin vähemmistöön, jolle palautuminen on poikkeuksellisen vaikeaa.

CC-tyypin lihakset kipeytyvät helpommin, ja lihaskivuista toipuminen vie kauemmin aikaa kuin muilla. CC-tyyppi tarvitsee siis harjoitusten välillä pidemmän lepoajan, ja liian ahkera harjoittelu voi kostautua esimerkiksi univaikeuksina. (IL6 - Inflammation and recovery)

Kuulun myös toiseen epäonniseen vähemmistöön: niihin, joiden unirytmi menee helposti sekaisin.

Unirytmiin vaikuttavan geenin (CLOCK) CC-muodon omaava tyyppi on tavanomaista herkempi kärsimään univaikeuksista, ja univaikeudet voivat puolestaan vielä vaikeuttaa lihasten palautumista harjoituksesta. Kun tämän ominaisuuden yhdistää mahdolliseen alipalautumiseen, en ihmettele enää yhtään, miksi kova treenaaminen näkyy yöunissani.

Nyt ei auta muu kuin hyväksyä se tosiasia, etten voi treenata samalla tavalla (yhtä usein ja yhtä tehokkaasti) kuin monet muut, vaan tarvitsen enemmän aikaa palautua. Vaikka olin tämän jo tavallaan tiennytkin, vasta nämä ihan konkreettiset faktatiedot saivat minut uskomaan asian.

Sydän- ja verisairauksien ja korkean verenpaineen riski tuli ilmi monessa geenissä, eikä asia tullut minulle yllätyksenä, sillä kummallakin vanhemmallani on kyseisiä vaivoja. Olenkin jo yrittänyt tehdä elämässäni sellaisia valintoja, etten ainakaan lisäisi elämäntavoillani riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, ja tämä testi kannustaa jatkamaan samalla linjalla.

FitnessGenesistä voisi saada myös testitulosten perusteella yksilöityä ravitsemus- ja treenineuvontaa, mutta minä en koe noita palveluja itselleni tarpeelliseksi. Ravitsemusasiat ovat muutenkin sellaisia, etten mieluusti ota niissä neuvoja muilta, vaan haluan elää omien tuntemusteni mukaan (nyt kun olen sen taidon oppinut).

Ihmettelin sitäkin, miksi FitnessGenes tarjosi minulle 1586 kalorin päivittäistä energiansaantia.

Ilmeisesti tuo kalorimäärä on pelkkä lepoenergiankulutus, jossa ei ole otettu huomioon fyysistä aktiivisuutta lainkaan. Kuolisin nälkään noin vähäisellä energiamäärällä.

Ravinnon makrojakauma näyttää sen sijaan varsin asialliselta, ja kun muutin energiankulutuksen ehkä vähän realistisempaan 2000 kaloriin, makroravintoaineiden määrätkin näyttävät varsin realistisilta.

Geenitestissä oli joitakin itselleni hyödyttömiä tutkimuskohtia, kuten laktoosinsietokyvyn, silmien värin ja kofeiinin aineenvaihdunnan geenit, ja jotkin kohdat antoivat hieman ristiriitaista tietoa.  Yleisesti ottaen testi oli kuitenkin hyvä investointi, sillä se paljasti seikat, joihin minun kannattaa liikunnassa ja elämäntavoissani kiinnittää huomiota.

Koska minulla oli jonkinlainen ennakkoaavistus monesta ominaisuudestani, testi oli myös hyvä osoitus siitä, että ihminen ei välttämättä tarvitse geenitestejä voidakseen elää itselleen sopivalla tavalla. Jos kuuntelee itseään ja kehoaan (ja katsoo vanhempiaan!), saa tietää monta asiaa, jotka auttavat elämään mahdollisimman terveesti ja pitkään. Eivätkä geenit ole tietysti muutenkaan mikään "lopullinen tuomio", vaan pystymme vaikuttamaan päivittäisillä valinnoillamme paljon omaan hyvinvointiimme.