Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Bolivialaisessa supermarketissa

Ulkomaiset ruokakaupat ovat minusta valtavan kiinnostavia, ja voisinkin viettää ulkomailla monta tuntia ruokakaupoissa tutkimassa, mitä niistä löytyy. Minun on jo pitkään pitänyt tehdä kooste bolivialaisista (tarkemmin sanottuna santacruzilaisista) supermarketeista, ja nytpä meinasin aikeeni vihdoin toteuttaa. Koska myös elintarvikkeiden hinnat kiinnostavat ainakin itseäni, kuvasin muutaman kauppareissun ostokset ja säilytin kuitit. Hinnoista tulee pientä raporttia postauksen lopuksi. (Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin olen kirjoittanut vastaavanlaisen postauksen myös intialaisesta supermarketista, ja kyseinen juttu löytyy täältä.)

Minulla on tässä lyhyen kävelymatkan päässä kolme isoa supermarkettia, Tía, Hipermaxi ja Fidalga. Olen oppinut tietämään aika hyvin, mihin supermarkettiin kannattaa suunnistaa missäkin tapauksessa. Jos haluan ostaa hedelmiä tai vihanneksia, suunnistan todennäköisesti Tíaan; jos taas haluan saada ostosteni ohella myös päivän lehden, menen Hipermaxiin, ja jos taas kaipaan ihan vain perustarvikkeita, kuten vettä tai maitoa, suunnistan Fidalgaan, koska sinne on lyhin matka.


Jos menen Hipermaxiin tai Tíaan, kauppamatkani kulkee tästä. Hipermaxi näkyy oikeassa laidassa, Tía tuolla kauempana takana keskellä (Tía sijaitsee Ventura Mall -ostoskeskuksessa).

Neljäs supermarketti, IC Norte, on parin kilometrin päässä, mutta koska se on niin monipuolinen kauppa ja sieltä saa ihan kaikkea, sielläkin tulee käytyä aina silloin tällöin.

IC Norte on vähän niin kuin suomalainen Prisma.

Koska teen itse pääasiassa kasvisruokaa, hyvä vihannesosasto on minulle oikeastaan kaupan tärkein asia. Jos vihannesosasto on kelvoton, niin enpä viitsi silloin kaupassa paljon käydä.

Tían heviosastoa. Yksi kyllä-ääni lähtee täältä!
Hedelmiä IC Nortessa.

Vihanneksia ja hedelmiä myydään täällä sekä valmiiksi pakattuina että irtotuotteina, ja kasviksien valikoima on yleisesti ottaen erinomainen. Toki sesonki vaikuttaa saatavuuteen: jos ei ole aprikoosisesonki, niin silloin aprikooseja ei ole saatavilla.

Annoona- eli kermaomenasesonki on nyt.

Irtotuotteiden kanssa toimitaan samalla lailla kuin Suomessakin, eli tuotteet poimitaan itse muovipussiin. Tuotteita ei kuitenkaan punnita itse, vaan pussit kiikutetaan vaa'an takana seisovalle heviosaston työntekijälle, joka punnitsee tuotteet. Jos punnituspaikalla on jonoa, jonottaminen sujuu täällä varsin maltillisesti - toisin kuin Intiassa, jossa oli tapeltava intialaisnaisten kanssa pidettävä kynsin ja hampain kiinni paikastaan jonossa.

Hedelmiä myydään myös valmiiksi pilkottuina ja haarukalla varustettuina pakkauksina.

 Hedelmien syönti ei täällä siis kaadu ainakaan siihen, ettei jaksa kuoria ja pilkkoa hedelmiä.



Myös passionhedelmää myödään tällaisena valmiiksi kuorittuna versiona, ja oikein harmittaa, kun en osaa käyttää passionhedelmää mitenkään. Tuo sose olisi niin helppoa ja edullistakin, sillä tuommoinen kohtuullisen kokoinen rasia näyttää maksavan vain 6 bolivianosia (70 senttiä).

Avokadot ovat täällä jättimäisiä.






Täytyy muuten todeta, että ei minusta ole millään maalaistoreilla kävijäksi. Tykkään supermarketeista siksi, että niistä ostaminen on niin helppoa, ja kaikkea voi ostaa juuri sen verran kuin haluaa. Torilla ei myydä kuin isoja määriä kerrallaan, joten sinne on turha lähteä hakemaan pariasataa grammaa pinaattia tai muutamaa omenaa.



Heviosastojen työntekijöillä on yleensä päässään tiukasti sidotut myssyt ja suun edessä suusuojaimet. Minusta tuommoiset suojavarusteet ovat pikkuisen liioiteltuja, vaikka ei kai niistä mitään haittaakaan ole.

Minusta olisi hauska ostaa tuntemattomia paikallisia vihanneksia ja kokkailla niistä, mutta ukkeli on vähän epäluuloinen niitä kohtaan, kun ne saattavat kuulemma olla jopa myrkyllisiä. Pari kertaa olen mennyt ostosteni kanssa metsäänkin. Viimeksi ostin hauskannäköisiä pieniä paprikoita, joiden ajattelin olevan näppäriä salaatissa. Olin jo pilkkonut yhden paprikan, kunnes mieleeni juolahti maistaa yhtä palasta. Hyvin pian selvisi, että tämä locoto-niminen paprika onkin erittäin tulinen chililajike!

Tätä pitkulaista hedelmää en ole vielä tunnistanut. Tunnistaako joku muu? Nämä ovat siis sellaisia 20-30 senttiä pitkiä palkoja.


Ravintoloiden ja kauppojen tarjonnan perusteella olisin väittänyt, että bolivialaiset kuuluvat maailman suurimpiin lihansyöjiin, ja olinkin yllättynyt, kun en löytänyt Boliviaa minkään lihankulustuslistan kärkipäästä - tai edes koko listalta. Asialle saattaa olla kaksi selitystä: joko Boliviasta ei ole tietoja saatavilla tai sitten bolivialaiset eivät todellakaan syö lihaa niin paljon kuin olen kuvitellut. Jälkimmäinen saattaa selittyä sillä, että Bolivia on suhteellisen köyhä valtio, eikä kaikilla ole ehkä varaa ostaa lihaa, joten kokonaiskulutus jää alhaiseksi. (Kiinnostuneille tiedoksi, että Bolivia on maailman valtioiden vaurautta vertailtaessa Kansainvälisen valuuttarahaston listan sijalla 120/187. Vertailun vuoksi mainittakoon myös Bolivian naapurimaiden sijoitukset: Peru on sijalla 90, Brasilia 81, Paraguay 107, Argentiina 63 ja Chile sijalla 56. Suomi on sijalla 27.)

Oli miten oli, lihavalikoimat ovat kaupoissa hyvät ja monipuoliset. Lihaa myydään sekä valmiiksi pakattuna että lihatiskiltä.

Pakattuja lihoja ja broilereita.


IC Norten lihatiski on siitä kätevä, että jokaisen lihalaadun alla on lueteltu, millaisiin ruokalajeihin kyseinen liha sopii. Että jos espanjan lihasanasto ei ole ihan täydellisesti hallussa, voi etsiskellä vinkkejä ruokalajeista. Myös erilaisia (raaka)makkaroita ja leikkeleitä on täällä hyvin tarjolla.

Leikkeleitä.

Kalaa ei Boliviasta saa muuten kuin pakastettuna, sillä Bolivialla ei ole rannikkoa ollenkaan.


Broileria saa kaupasta mukaan myös grillattuna, ja tässä näkyvätkin näppärästi myös paikallisten kana- ja liharuokien tavallisimmat lisukkeet: riisiä, ranskanperunoita ja yuccaa. Nuudeleita näkee lisukkeena harvemmin. Jos siis tilaa ravintolassa jonkin liharuoan, sen kanssa tulee tavallisesti kaikkia noita kolmea; ei siis vain jotain noista.

Leivän ja muiden hiilaripommien ystäville Bolivia on oikea paratiisi. Mitään ruisleipäähän täältä on turha hakea, mutta muuten leipävalikoima on oikein kattava. Leipiäkin myydään sekä paketeissa että irtotavarana, ja irtotavara poimitaan samalla lailla itse pussiin ja viedään myyjälle punnittavaksi.

Lapussa muistutetaan käyttämään ottimia.

Leivät ovat pääasiassa valkoisen leivän eri versioita, mutta myös kokojyväleipää on hyvin tarjolla. Leipien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä monet leivistä ovat täytettyjä juustolla tai lihalla. Minäkin ostin ensimmäisellä kauppareissulla hyvin tumman näköisiä leipiä, kun ajattelin niiden olevan jotain ruissämpylöitä, mutta leivissä olikin juustoa sisällä. Juustoa syödään täällä muutenkin todella paljon - jopa salaateissa on hyvin usein juustoraastetta päällä.

Bolivialaiset rakastavat myös erilaisia täytettyjä piirakoita, kuten empanadoja ja salteñoja. Olen ostanut niitä pari kertaa marketista, enkä ole ollut ollenkaan vakuuttunut.


Tämäntyyppisiä syötäviä pitäisikin ehkä ostaa katukojuista ja syödä kuumina.

Hipermaxin valmisjälkkäreitä.

Hipermaxin jälkiruoka- ja pullaosasto on erinomaisen kattava, ja sieltä saa niin löllyviä limajälkkäreitä, kakkuja ja leivonnaisia kuin keksejä ja pulliakin.

Oma suosikkini ovat suklaapalloset, joita pitää olla aina jääkaapissa.


Yleensä näissä palloissa on muitakin koristeita kuin kookosta, mutta viime kerralla ei ollut tarjolla muita kuin kookoskoristeisia palloja. Minä en tykkää kookoksesta missään makeissa jutuissa, mutta kyllä se nyt noiden suklaapallojen päällä menettelee.

Tían tuorepaisto-osastoa.

Kvinoa on täällä muuten äärettömän suosittua, ja Bolivia onkin Perun jälkeen maailman toiseksi suurin kvinoan tuottajamaa. Yhtenä päivänä ihmettelin kaupassa kvinoasta tehtyjä välipalatuotteita, joita oli varsin kunnioitettava määrä. Kuivatut pavut (frejoles) ovat myös erittäin suosittuja eri muodoissaan, ja minäkin olen käyttänyt täällä papuja paljon enemmän kuin konsanaan Suomessa. Viimeksi tein mustapavuista pihvejä hampurilaisten väliin.

Kun kuljeskelee kauppojen hyllyjen välissä, törmää varsin usein tämmöiseen näkyyn.


Kun lattioita pestään jatkuvasti, lattiat pitää saada myös äkkiä kuiviksi. Mikä sopisikaan lattioiden kuivatteluun paremmin kuin tuommoinen "varokaa märkää lattiaa" -kyltti, jota siis heilutellaan puolelta toiselle samalla kun nojaillaan moppiin. Joskus kylttejä voi olla kaksikin ja niitä sitten heilutellaan samanaikaisesti eri suuntiin.

Alkoholia myydään täällä ruokakaupoissa, ja valikoimat ovat varsin kattavat.



Hintatasosta en osaa sanoa, kun en ole ostanut muuta kuin olutta.

Mutta tämän bongasin: neljän ja puolen litran viskipulloja. Hinta 1685 bolivianosia (198 euroa).

Tuontitavara on yleensä erillisissä hyllyissä, jotka on luokiteltu joko amerikkalaisten tai eurooppalaisten tuotteiden hyllyiksi, joskus myös gourmet-osastoksi. Tuontitavarat ovat yleensä paikallisia tuotteita paljon kalliimpia, ja niiden määrä eri kaupoissa vaihtelee suuresti. Kaikkein eniten tuontitavaraa on tarjolla Tíassa, joka näyttää olevan ulkomaalaisten suosiossa muutenkin. Siellä tuontitavara on yksinkertaisesti tuontitavaraa (importados).

Vihannes- ja kalasäilykkeitä, tomaattikastikkeita, soijakastiketta, maapähkinävoita, hilloja ja marmeladeja...

Olin ollut näissä maisemissa jotakuinkin kuukauden päivät ja etsinyt Weetabixeja kaupoista kissojen ja koirien kanssa ja luopunut jo toivosta löytää niitä mistään. Mutta sitten tein IC Norten tuontitavarahyllystä löydön! 

Kokonaiset kaksi pakettia tavallista Weetabixia!
Olin jo niin tottunut syömään sokerimuroja aamiaiseksi, että Weetabixit eivät maistuneetkaan enää yhtään hyviltä. Täytyy tunnustaa, että kun tällä viikolla menin etsimään samasta kaupasta ja samasta hyllystä Weetabixeja ja kun niitä ei ollutkaan enää siellä, olin salaa tyytyväinen. Saisin jatkaa sokerimurojen syömistä! Saatavuuden vaihtelu tuntuu olevan täällä tuontitavaran kanssa varsin tavallista, sillä joskus tavaraa on ja joskus sitä taas ei ole. Jos jokin tuote on siis itselle ihan välttämätön ja jos sitä sattuu joskus löytämään, niin kannattaa ostaa tuotetta kerralla reilusti varastoon. 

Sokerimuroista tuli mieleeni, että täällä on todella tavallista, että tuotteissa ei ole minkäänlaista selostusta tuotteen ravintosisällöstä. Tuotteisiin ei siis ole merkitty esimerkiksi proteiinien, hiilihydraattien, kalorien tai sokerin määriä.





Makeutettuja jogurtteja on tarjolla valtava määrä, ja juotavia jogurttejakin on vaikka kuinka monta lajia. Maito myydään pääasiallisesti pusseissa, ja sitäkin on tarjolla eri makuisina. Purkkimaitoa on tarjolla kevytmaitona, täysmaitona sekä laktoosittomana. Ukkeli tykkää käyttää laktoositonta maitoa, mutta laktoositon maito on niin kumman väristä (sellaista rusehtavaa), että lakkasin ostamasta sitä.

Paikallista yerba mate -"teetä". Mate ei ole vakuuttanut minua ollenkaan, mutta en toisaalta pidä vihreästä teestäkään, ja maten maku on minusta hyvin lähellä sitä.

Lopuksi vielä muutama otos kodintarvikeosastoilta.

Vessapaperia. Sitä aina tarvitaan. 😀
IC Norten kodintarvikeosasto on todella valtava, ja tässä on siitä vain murto-osa.

Sitten kun on saanut ostoksensa kerättyä, onkin aika siirtyä kassalle.

Minulla oli aluksi suuria vaikeuksia selvitä kassalta pois, kun myyjä kysyi aina jotakin, mitä en ymmärtänyt, vaikka myyjä yritti kuinka kysyä uudelleen. Minua nolotti oma ymmärtämättömyyteni, ja myyjäkin tuntui turhautuvan saman asian jankkaamiseen. Lopulta myyjä ei enää jaksanut yrittää, ja niin pääsin taas sillä kertaa kassalta pois.

Kerran sain yhden myyjän vääntämään minulle rautalangasta, mitä hän tarkalleen ottaen kysyi.  Myyjä näytti minulle vanhasta kuitista, että hän halusi tietää NIT-numeroni, joka on lyhenne sanoista Número de Identificación Tributaria. NIT on siis jonkinlainen verotunnus, joka on oltava jokaisella yrityksellä tai yksityisellä henkilöllä, joka harjoittaa jonkinlaista kaupankäyntiä. Oikea vastaus kysymykseen "NIT para su factura?" (= kuittiinne tuleva NIT-numero) on siis se, että minulla ei ole sellaista.

Yhden supermarketin kassalla on palautekirja, johon voi esittää toivomuksiaan tai jättää valituksensa, jos on pahoittanut kauppareissun aikana mielensä jostakin.



Tässä joku esittää esimerkiksi sellaisen toiveen, että jokaisella kassalla olisi henkilö, joka auttaisi laittamaan tavarat pusseihin.

IC Norten kassa on siinä mielessä poikkeus, että kassoilla on liukuhihnat, jotka ovat oikeasti liukuhihnoja. Muissakin marketeissa on liukuhihnoilla varustetut kassat, mutta en ole koskaan nähnyt hihnojen liikkuvan. Asiakkaan pitää joko työntää ostoksiaan kassalla eteenpäin tai kassamyyjän hapuilla tavaroita lähemmäksi itseään.

Kassoilla on varsinkin viikonloppuisin pakkaajia, jotka pakkaavat ostokset - muovipusseja säästämättä - eri pusseihin. Jos pakkaajia ei ole, kassamyyjä pakkaa tavarat sen jälkeen, kun maksutapahtuma on suoritettu. Kaupoista tuleva muovipussien määrä on aika hurja, sillä erityyppiset ostokset pakataan eri pusseihin - maitotuotteet omaan pussiin, vihannekset ja hedelmät omaan, viljatuotteet yhteen pussiin, taloustavarat toiseen... Milloinkohan täällä herätään vähentämään muovijätettä?

Jos kauppakierroksen aikana tuli nälkä, niin ei hätää, sillä supermarkettien yhteydessä on yleensä ravintola-alue, plaza de comidas. Nämä ravintola-alueet ovat täällä äärimmäisen suosittuja.

IC Norten ravintola-aluetta.



Ravintola-alueella on monenlaisia ravintoloita, mutta ruokailualue on kaikille ravintoloille yhteinen. Kiireisimpinä aikoina tyhjää pöytää voi olla vaikea löytää. Näistä paikoista voi joskus saada yllättävän hyvää ruokaa.

Grillattua broileria ja omavalintaiset kolme lisuketta. Oli todella hyvää!







Tämä meksikolainen kanasalaatti ei sen sijaan vakuuttanut.


Sitten niihin ostoksiin. Mitä kaupasta on kotiin kulkeutunut, ja paljonko ostokset ovat kustantaneet?

Ostosreissu 1:

Tällä ostoskerralla mukaan on tarttunut paketti muroja, reilu 600 g valkokaalia, pussi pyykinpesuainetta, 2 rullaa vessapaperia, 8 henkaria, keittiöveitsi, paketti tamarindia, vajaat 600 g broileria, 4 juustotäytteistä leipästä, paketti kokojyvätortilloja, paketti vihreitä chilejä, pussi mustapippuria, 4 punasipulia, paketti tuoretta korianteria, 2 pussia pinaattia (n. 270 g), muutama porkkana, kuusi tomaattia, yksi kurkku ja kaksi sitruunaa.

Nämä ostokset maksoivat yhteensä 177.98 bolivianosia eli noin 21 euroa. Jos summasta vähennetään kokkiveitsi, henkarit, vessapaperi ja pyykinpesuaine, pelkkien elintarvikkeiden hinnaksi jää 112.28 bolivianosia eli 13.2 euroa.

Ostosreissu 2:

Tällä kerralla on ostettu seuraavaa: vajaat puoli kiloa pikkupaprikoita eli locotoja(!), paketti okraa, 2 rullaa talouspaperia, 2 puolen litran sokeritonta colaa, 4 pikkubanaania, 6 kappaleen paketti kananmunia, jäävuorisalaatti, 6 hampurilaissämpylää, purkki luonnonjogurttia, reilu puoli kiloa paikallista juustoa, paketti kirsikkatomaatteja, 2 pussia pinaattia (n. 300 g), 5 tomaattia, 3 perunaa, sitruuna, 5 punasipulia, 2 valkosipulia, siemenleipä, paketti kokojyvätortilloja, pussillinen banaanisipsejä, rasia viinirypäleitä (460 g), 2 kurkkua, rasia pikkukurkkuja, vajaat 600 g mansikoita.

Nämä ostokset maksoivat yhteensä 175.68 bolivianosia eli noin 20.6 euroa.

(Jos joku nyt ihmettelee, miksi meillä ostetaan niin usein kokojyvätortilloja, niin syy on se, että ne ovat näppärä korvike intialaisille roti-leiville.) 

Ostosreissu 3:

Paketti voileipäjuustoa, 2 pulloa tuoremehua, puolen kilon paketti kahvia, paketti mysliä, litran purkki maitoa, 4 sämpylää, 2 tamal-piirasta, pieni paketti voita, purkki luonnonjogurttia, tölkki mansikkamarmeladia, 4 Actimelia, pussi siemennäkkäreitä, 4 tomaattia, puoli kiloa pikkubanaaneja, pussi pinaattia, 5 punasipulia, pussi tuoretta korianteria (125 g), reilut 600 g retiisejä, 4 pikkusitruunaa, pussi kuivattuja punaisia chilejä (140 g), kajottikurpitsa sekä kaksi valkosipulia.

Nämä ostokset maksoivatkin jo 263.50 bolivianosia eli 31 euroa. Kalleimmat tuotteet olivat kahvi (36 BOB = 4.2 euroa), mysli (26 BOB), mehut (23 BOB), marmeladi (23.2 BOB) sekä juusto (22.5 BOB). Nämä viisi tuotetta tekivät yksistään jo 130.7 bolivianosia eli puolet koko laskusta!

Jos nyt pitäisi jollakin lailla tiivistää bolivialaisten supermarkettien antia, niin sanoisin, että se on ollut todellakin myönteinen yllätys!

Mukavia kauppareissuja itse kullekin!

37 kommenttia:

  1. Sieltä näkyisi löytyvän ihan kaikkea ja vähän enemmänkin. Kateeksi käy. Khartumin kaupat on parhaimmillaankin olleet vähän ankeita valikoimiltaan ja nyt viime viikkoina ja kuukausina on tuotteita tarjolla entistäkin vähemmän - ja kalliimpaan hintaan!

    Täällä Khartumissa täytyy myös kaupassa tapella, että saa vihannekset ja hedelmät punnituksi. Se on tosi väsyttävää ja välillä minulta jääkin hevi-ostokset tekemättä ihan siksi, etten jaksa lähteä kaoottisen jonon jatkoksi. Täällä ja esim myös Belizessä saa kyllä torilta ostaa vihanneksia ja hedelmiä myös pienemmissä erissä, esim neljänneskilon koko kilon sijaan tms. Saattaahan se olla sitten kahden omenan sijaan kolme, mutta mitään kohtuutonta määrää ei kuitenkaan tarvitse kotiin kantaa toriltakaan. Itse välttelen täällä Khartumissa kuitenkin toreja ja torikauppoja ihan siksi, että niissä on ulkomaalaisille usein eri hinnat ja pitäisi jaksaa tinkiä. Maksan mieluummin kaupassa vähän enemmän siitä ilosta, että kaikkia asiakkaita huijataan yhtä lailla vähän toria korkeammilla hinnoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kyllä aivan erinomaiset valikoimat; ei voi yhtään valittaa. Harmillista, että teillä siellä on ongelmia ruoan saatavuuden kanssa. :-(

      Minäkään en ole yhtään tappelijaihmisiä, ainakaan ruokakaupassa, enkä voi ymmärtää, mikseivät ihmiset voi vain odottaa vuoroaan. Mutta kai esimerkiksi intialaiset ovat niin tottuneet taistelemaan paikastaan ja tilastaan, että sama meno jatkuu ruokakaupassakin.

      Tuo omena oli ehkä vähän huono esimerkkki, koska eihän kiloon mene kovin paljon omenoita, joten omenoita voi hyvinkin ostaa sen kilon tai enemmänkin. Mutta monet kasvikset, esimerkiksi pavut ja se pinaatti, tuottavat minulle päänvaivaa, jos niitä pitää ostaa iso satsi kerralla. Ei viitsisi syödä koko ajan samaa kasvista, mutta toisaalta kasvikset säilyvät vain rajallisen ajan. Siksi on näppärämpää ostaa pienempiä annoksia kerralla.

      Poista
  2. Oho mitkä hinnat. Harvemmin mekin saatiin Kanarialla ostokset menemään yli viidenkympin, vaikka kärrissä oli taloustavaraa ja ruokaa meille ja koirille. Nykyään on sielläkin jo hinnat nousseet, vaikka onhan siellä vielä edullisempaa kuin Suomessa.
    Mua ärsyttää suunnattomasti noi pakkaajat ja miljoonat pussit. Lähikaupassa ne lopetti mulle pakkaamisen, kun joka kerta maksettuani aloin yhdistellä 5-6 pussin tavarat kahteen ennen kassalta poistumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jotenkin aluksi ajattelin, että ruoka on Boliviassa kallista, mutta aika edullistahan se on. Taisi raha ja sen kääntäminen euroiksi hämätä jotenkin, tai sitten vertasin Bolivian hintoja alitajuisesti Intian hintoihin. Siellähän kasvikset ovat niin halpoja, että ne ovat melkein ilmaisia.

      Mulla on tapana tunkea ne kaikki muovipussit omiin kangaskasseihin, missä ei ole kyllä mitään järkeä. Voisin pyytää pakkaajia pakkaamaan ostokset suoraan kangaskasseihin, mutta toisaalta muovipussejakin tarvitaan roskapusseiksi jne.

      Poista
  3. Onpa tosiaan laajat tarjonnat sikäläisissä kaupoissa. Ei tarvitse nähdä nälkää eikä olla janoinen. Voisiko sitä passionhedelmää hurauttaa ihan vain jugurtin/rahkan kaveriksi? Näyttäisi kovin yksinkertaiselle käyttää sellaisessa tarkoituksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideoista! Jogurttia voisin kokeilla, ellei täkäläinen maustamaton jogurtti olisi sellaista liivatteista limalöllöä. Toisaalta jos sekottaisi mukaan passionhedelmää, niin ehkä se jogurtin limaisuus ei sitten haittaisi?

      Rahkaa täältä ei valitettavasti saa. Se on iso puute, varsinkin kun se kuuluu omaan ruokavaliooni Suomessa aika kiinteästi.

      Poista
  4. Hienoja marketteja siella!! Ihan "lansimaalaisia". Upea hevi-valikoima. Tuollaisia passionhedelma purkkeja ostaisin heti vaikka kuinka. Halpaakin mokoma, meilla nuo hedelmat ovat aika kalliita, ja tarvitsee monta tayttamaan purkin.
    Kurjan paljon tuota pakkausmateriaalia kylla siellakin kaytetaan hedelmissa ja vihanneksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että täkäläisten kauppojen valikoima on ollut minulle tosi iso yllätys, samoin kuin markettien koko. Ei voi valittaa!

      Passionhedelmät ovat Suomessakin muistaakseni aika kalliita, eikä yhdestä hedelmästä tosiaan kovin paljon sosetta saa.

      Luulen, että Bolivia herää kyllä jossain vaiheessa vähentämään muovijätteen määrää. Niin kävi Intiassakin, vaikka olin luullut, että se olisi viimeinen paikka maailmassa, jossa niin tapahtuisi.

      Poista
  5. Noi valmiiksi pakatut ja pilkotut hedelmät ostaisin töihin menessä ....vaikka kotona on hedelmiä niin ei tuu otettua mukaan töihin .....
    Joka kerta kun olen suomessa niin pyörin kans ruokakaupoissa , tuoreet karjalanpiirakat ja leivät on mahtavia Ruotsalaiset syövät vain valkosta leipää . Suomalaisia viikkolehtiä on kiva ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo valmiiksi pilkotut hedelmät ja hedelmäsalaatit ovat kyllä tosi kivoja! Olen ostanut niitä muutaman kerran, ja kyllä olivat näppäriä. :-)

      Karjalanpiirakat on ihan parhautta! Pitääkin tehdä niitä sitten taas, kun täältä suoriutuu joskus takaisin Suomeen.

      Oho, enpä ollut tiennytkään, että ruotsalaiset syövät vain valkoista leipää. Olin jotenkin ajatellut, että ruisleipää saisi kaikista Pohjoismaista.

      Poista
    2. Kyllä täältä löytyy suomalaista ruisleipää mutta valikoima on tosi pieni ....

      Poista
    3. No ruotsalaiset itse eivät taida sitten tosiaan olla mitään ruisleivän syöjiä...

      Poista
  6. Kiitokset mukavasta ja opettavaisesta Bolivian matkasta!

    Nyt on ihan pakko kysyä, että oletko törmännyt kokatuotteisiin? Löytyisköhän tuolta heviosastolta kokalehtiä vai myydänkö niitä ainoastaan torilla? Katsoin pari viikkoa sitten Yleltä ohjelmaa, missä tanskalainen leipuri kiertelee ympäri maailmaa. Boliviassa hän vieraili hienon ravintolan keittiössä, missä esimerkiksi taikinaan lisättiin kokaa. Ohjelman lopuksi Tobiaskin (en ole ihan varma nimestä) leipoi kakun, missä oli takinassa kuivattua kokajauhetta ja kakku koristeltiin kokalehdillä. Ymmärsin, että kokan käyttö ruoanlaitossakin on tavallaan olennainen osa bolivialaisten perinnettä. Kokaiini lienee sitten asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi: Perussa join joka päivä kokateetä, oli aika hyvääkin,ja vain todella lievästi stimuloivaa;D Mulle sanottiin että se auttaa kun menee korkealle, esim. Macchu Pichulle.

      Poista
    2. Kiitokset sinulle kommentistasi! Kiva, jos olet viihtynyt matkassa mukana. :-) Ja kiitos Jaelille omakohtaisesta kokateekokemuksesta. ;-D

      En ole koskaan nähnyt kokaa myytävän kaupoissa, mutta automatkalla näin muutamissa kylissä kylttejä kokasta. En muista, oliko kyse ihan lehdistä vai esim. juuri teestä. Luin muuten, että Bolivia haluaisi viedä kokaa maailmalle, mutta ulkomailla koka yhdistetään niin vahvasti kokaiiniin, että sen vieminen tuntuu hyvin vaikealta. Artikkeli löytyy englanniksi täältä.

      Tuo ohjelma kiinnostaa tosin mielenkiintoiselta! Täytyykin katsoa, löytyisikö se Areenasta. Katson Boliviasta kertovia ohjelmia jostakin syystä nyt ihan eri silmin. :-)

      Poista
  7. Kiitos Satu mielenkiintoisesta markettimatkasta. Ruokakaupat ovat aina reissujen yksi mielenkiintoisin osa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olit kauppareissulla mukana! :-)

      Poista
  8. No ette ainakaan nälkään kuole. Kadehdin noita hedelmiä, myös passiohedelmää, jota laitan usein jugurtin sekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei kuolla. ;-D Melkein tuppaa olemaan päinvastainen ongelma! Harmillista, että passionhedelmä on siellä teilläkin niin tyyristä. :-( Varmaan siksi minäkään en ole koskaan oikein oppinut käyttämään sitä.

      Poista
  9. Oho mitkä valikoimat:) Alkaa olla jo valinnan vaikeus mitä kaikkea sitä ottaisikaan!Jännän näköinen on kyllä tuo palko hedelmä..mikähän se tosiaan on:) Suklaapallosetkin näytti niin hyviltä..on se onni että oli missä päin maailmaa tahansa niin suklaata on:) Leppoista laskiaissunnuntaita sinne ja antoisia kauppareissuja:) ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valinnan vaikeus on iskenyt kyllä jo monta kertaa! Tekisi myös mieli kokeilla ja maistella kaikkea, mutta maha vetää vain rajallisen määrän. :-D

      Ja suklaa on kyllä yksi elämän pienistä (siis suurista) iloista. Kiva, että sitä saa joka puolelta maailmaa, hieman eri makuisena vaan.

      Onko tänään laskiaissunnuntai, en tiennytkään! Sehän olisi hyvä syy syödä pulla jos toinenkin. ;-)

      Mukavaa sunnuntain jatkoa!

      Poista
  10. Kiitos todella mielenkiintoisesta postauksesta! Itsekin uudessa maassa pyrin aina ensimmäisenä tutustumaan paikallisiin ruokakauppoihin ja jopa ruotsinreissuilla pitää aina käydä jossain marketissa. Jossei muuten niin hamstraamassa parempia liemikuutioita...

    Mate muistaakseni perinteisesti valmistetaan eri tavalla kuin ns. tavallinen tee ja juodaan pillillä. On muuten sitten todella kofeiinipitoista juomaa, jos oikein muistan niin välttelit kofeiinia ainakin kahvissa? Tavallisella tapaa valmistettunakin siitä saa ihan juotavaa, kun huuhtelee teemateriaalin ensin ainakin kylmällä vedellä, jotkut taitavat huuhtoa vielä kuumallakin ennen haudutusta. Poistaa kitkeryyden melko tehokkaasti.

    Ja kiitos toivotuksesta, olen jo kovasti paranemaan päin. Näköjään näin vanhemmiten on tullut tavaksi sairastaa kaikki flunssat parissa päivässä (ja yleensä vielä viikonloppuna), mutta ne pari päivää tuleekin sitten oltua ihan kanttuvei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen käynyt ruotsinreissulla ruokakaupassa! :-D Kerrankin roudasin Ruotsista olevinaan vaikka mitä ihmeellisyyksiä, vaikka niitä samoja tuotteita olisi saanut Suomestakin. Mutta en tiennytkään, että ruotsalaiset liemikuutiot ovat parempia kuin suomalaiset. Pitääkin etsiytyä ensi Ruotsin-reissulla liemikuutiohyllyn eteen.

      Minä olen juonut matea vain kerran ravintolassa, ja silloin se tuotiin eteen ihan tavallisessa teekupissa, ja ulkonäkökin muistutti minusta erehdyttävästi vihreää teetä. En tiennytkään, että mate on niin kofeiinipitoista. Hyvä syy vältellä sitä jatkossakin! :-D Kiitos kuitenkin valmistusvinkeistä.

      Mukava kuulla, että tauti on jo hellittämässä! Minulle taas on vanhemmiten käynyt päinvastoin, enkä tunnu saavan flunssaa millään - mikä on tietysti siis vain hyvä asia! Edellisestä flunssasta taitaa olla jotain kolme vuotta? Keuhkoputkentulehdus minulla oli toissa vuonna, mutta se tuli ihan puskista, ilman mitään flunssaa, yhden juoksulenkin aikana.

      Poista
  11. Hyvältä näyttävät supermarketit Santa Cruzissa, ja minunkin suurin huvini uudessa maassa on ehdottomasti käynti supermarketissa. Tuttuja juttuja Venezuelan päivistäni on se että sulta kysyttiin sitä numeroa, muistan että jossain supereissa multakin kysyttiin, ja näytin aina suomalaista ajokorttia,joka kelpasi missä vain;D
    Passionhedelmää jugurtin sekaan kuten Anukin tuolla jo ehdotteli, tai smoohtieen.
    Minun lähiseutuni jättimarketissa pitää aina ottaa salakuvia, ja olen pari kertaa postannut siitä,viimeksi viime vuonna

    http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2017/05/juustokakkupyha-ja-kierros.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelenkin, että olet kirjoittanut sikäläisistä ruokakaupoista, mutta en ole ihan varma, olenko lukenut tuon linkkaamasi jutun. Pitääpä tulla tarkistamaan!

      Suomalainen ajokortti on kyllä näppärä kapistus. Paha vaan, kun mulla on siinä niin hirveä valokuva! Kerran yksi virkailija rupesi jopa nauramaan kuvan nähtyään. :-D

      Smoothie olisi hyvä, mutta eikös siihen tarvita blenderi tai jotain? Minulla ei ole täällä mitään blenderiin viittaavaakaan, mikä on kyllä tosi ärsyttävää.

      Poista
  12. Ihana postaus! Ruokakaupat ovat aina mielenkiintoinen kohde reissussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen! Mukava, että löytyy muitakin ruokakaupoissa vaeltavia. :-)

      Poista
  13. No nytpä osuitkin postauksellasi juuri olennaiseen! Ruokamarketit ovat reissujen must. Ne kertovat paikallisesta elämästä enemmän kuin moni muu juttu.
    Toiset ovatkin jo kommentoineet samoja asioita kuin olisin itsekin sanonut, mutta nuo passionhedelmäpurkit eivät kyllä tuottaisi minulle ollenkaan käyttöhaasteita. Söisin suoraan purkista lusikalla koko herkun ihan sellaisenaan. Olen heikkona passioniin. Ovat vain aika kalliita. Muita hedelmiä täälläkin saa valmiiksi kuorittuina ja pilkottuina. Itse ostan etenkin pilkottua mangoa lähes joka kauppareissulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että sinäkin tykkäät harrastaa ruokakauppaturismia. :-)

      Täytyypä käydä hakemassa sellainen passionpurkki ja kokeilla, miltä se tuntuisi jogurtin kanssa tai sitten vaikka ihan vain sellaisenaan, kuten sanoit. Olisihan se nyt melkoinen häpeä jättää tällainen tilaisuus käyttämättä, kun mokoma olisi noin halpaakin. Mango onkin sen verran haasteellinen pilkottava, että sitä minäkin ostaisin pilkottuna, jos vain saisin.

      Poista
  14. Ihana postaus. Itsekin haluan ulkomaanreissuilla aina ennen kaikkea ruokakauppoihin, on hauska tutkia, mitä kaikkea hyllyistä löytyy. Tuo pitkulainen vihreä palko näyttää ice cream bean -nimiseltä hedelmältä. Jos kyseessä sama hedelmä, sen sisällä pitäisi olla tummia siemeniä ja valkoista, vaniljajäätelönmakuista "höttöä". Kuulostaa jännältä :)

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava löytää muitakin, jotka harrastavat ruokakauppojen tutkiskelua. :-)

      Googletin mainitsemaasi hedelmää, ja saattaisi hyvinkin olla kyse juuri siitä! Se näyttäisi olevan täällä päin nimeltään joko guaba tai pacay. Pitää varmaan ostaa tuommoinen, jotta saan selville, mitä hedelmä pitää sisällään, ja onko kyse todellakin siitä. Kiitos sinulle vaivannäöstäsi! :-)

      Poista
  15. Mielenkiintoinen kurkistus bolivialaiseen kauppakulttuuriin! Suosin itsekin enimmäkseen supermarketteja, on kiva kun saa kaikki näppärästi samasta paikasta jne. Tuo muovipussien ja pakkausten määrä vaan hirvittää. Siinä mielessä olisi parempi ostaa markkinoilta kasvikset.
    Vaikken Boliviassa ole käynytkään aika samanlaiselta näyttää kuin Meksikossa tai Kalifornian puolella jossa olen käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kiva, kun kaikki saa samasta paikasta. En ole koskaan ollut ruoan suhteen mikään erityisen viitseliäs ihminen, joka jaksaisi käydä ostamassa yhden ruokajutun sieltä ja toisen täältä. Esimerkiksi Intiassahan olisi voinut käydä maitokaupassa, lihakaupassa, vihannestorilla jne. Mutta on ihan totta, että torilla tulee muovijätettä vähemmän, kun kaikilla on omat pussit. Tosin täällä pakataan torillakin tuotteet hyvin hanakasti muovipussiin!

      Poista
  16. Ihana lukea näitä sinun juttuja. Mäkin niin tahtoisin aurinkoon! Tämä lumi ja pimeys ei vaan ole minua varten. Minustakin on kiva ulkomailla aina kierrellä kauppoja ja vertailla hintoja! Lähetä meille lämpöä sieltä. Hyvää ystävänpäivää Satu! /Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ystävänpäivää sinullekin, Marja! <3 Kiva kuulla sinusta. Toivotaan, että kesä saapuisi Suomeen tänä vuonna oikein aikaisin ja että se olisi oikein pitkä ja lämmin! Minäkin olen pohjimmiltani kesäihminen, enkä tykkää yhtään siitä, että uloslähtiessä pitää iskeä päälle kauhea vaatekerros.

      Minä laitan teille täältä lämpöä tulemaan. Tosin täälläkään ei ole nyt kauhean aurinkoista ja lämmintä tiedossa, sillä viikoksi eteenpäin on luvattu pelkkää sadetta. Plääh. :-(

      Terkkuja kotiväelle! :-)

      Poista
  17. PD. Kurupí es paraguayo, no boliviano.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gracias por informar. He escrito que es un producto "local" y desde mi punto de vista un producto paraguayo y un producto boliviano son igualmente locales. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3