Epäilen, saatan siis olla.


tiistai 6. helmikuuta 2018

Kaikelle löytyy selitys, kun tarpeeksi tonkii

Oli jotenkin tosi mukava palata Boliviaan, eikä syynä ollut se, että takana oli pitkä ja väsyttävä matka, ja oli kiva päästä vihdoinkin perille. Pieni välimatka auttaa joskus näkemään asiat selvemmin, ja minä tajusin kotiin palattuani harvinaisen selvästi sen, miten paljon inhoan kotiamme Suomessa. Minusta ja ukkelista on tuntunut jo pitkään siltä, että meidän pitäisi muuttaa nykyisestä asunnostamme jonnekin muualle, mutta emme ole vain saaneet tehtyä asialle mitään, kun ukkelikin on ollut jatkuvasti maailmalla. Nämä ajatukset eivät siis ole mitään todellisuuspakoa tai eksotiikan ihannointia, vaikka kyllähän nämä kivat asunnot, joissa olemme saaneet täällä Boliviassa asua, ovat auttaneet tajuamaan asian lopullisesti. On ihan hirveää sanoa näin, mutta inhoan kotiamme sydämeni pohjasta. Ei ole ihmekään, että viihdyn niin hyvin maailmalla, kun oma koti tuntuu vastenmieliseltä paikalta! Minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä kyseiseen paikkaan, enkä haluaisi asua siellä enää päivääkään. Jos ajatusten sanominen ääneen nopeuttaa toiveiden toteutumista ja asioiden tapahtumista, niin sanonpa nyt sitten, että haluan päästä kodistamme eroon niin pian kuin mahdollista. Kiitos ja näkemiin.

Aurinko on nousemassa Santa Cruzin ylle.

Heräsimme ukkelin kanssa ensimmäisenä Bolivian-aamuna kumpikin tosi aikaisin, sillä taisimme olla vielä Suomen ajassa. Tuntuu tosin oudolta ajatukselta, että olisin ollut vielä Suomen ajassa, sillä Suomessa minusta tuntui, etten päässyt Suomen aikaan ollenkaan, vaikka aikaeroa Suomen ja Bolivian välillä onkin vain kuusi tuntia. En nukkunut Suomessa koko ajassa kunnolla, ja olin lopulta aivan zombie. Luulenkin, että unien katoamisessa oli kyse jostakin muusta, ehkä kiireestä, kun piti tehdä kaikki asiat niin lyhyessä ajassa. Suorittaja-Satu heräsi taas, ja yötkin piti suorittaa - jos ei muuten niin alitajuisesti.

Minua hieman huvittaa, kun ajattelen, miten syvästi olen aina inhonnut avokeittiötä ja miten olen aina sanonut, etten haluaisi asua sellaisessa asunnossa, jossa on avokeittiö. Näköjään pystyn kumminkin tinkimään tästäkin vaatimuksesta, jos saan vastineeksi jotakin muuta, mikä miellyttää tarpeeksi. Tässä asunnossahan on avokeittiö (ja juuri sellaista kaikkein avonaisinta mallia), ja meillä olisi ollut mahdollisuus etsiä jokin toinen asunto eikä varata tätä samaa uudelleen. Talon uima-allasalue on kuitenkin niin ihana, että sellaista ei ole missään muualla, ja jo yksistään se vei voiton avokeittiöstä. Kauppojen ja kuntosalin läheisyys ovat myös todella tärkeitä asioita.

Kuntosali tuli entistäkin lähemmäs, sillä vaihdoimme kuntosalia ja otimme taas kuukauden jäsenyyden toiselle salille, joka on ihan naapurissa. Tämän talon yhteydessä on uusi kauppakeskus, Beauty Plaza, jossa avattiin viime kuun 15. päivä kuntosali, joka on auki arkipäivisin 24 tuntia vuorokaudessa. On muuten ensimmäinen ympäri vuorokauden auki oleva kuntosali Santa Cruzissa. Edellisen kuntosalimme aukioloajat olivat varsin kehnot, sillä sali oli sunnuntaisin ja pyhäpäivisin auki vain kolme tuntia, ja ukkelin oli vaikea ehtiä salille. Tämä uusi sali on, jos mahdollista, edellistäkin täyteen ahdetumpi (Boliviassa enemmän on ilmeisesti enemmän), mutta salissa on niin paljon hyviä puolia, että ahtaus on loppujen lopuksi hyvin pieni paha.





Parasta salissa on se, että se on tässä samassa rakennuksessa. Salille mennäkseen ei tarvitse kuin mennä talon ovesta ulos, kiertää kulmassa oleva ravintola ja mennä kauppakeskuksen ovesta sisään ja sieltä hissillä neljänteen kerrokseen. Aikaa salille menoon kuluu korkeintaan kaksi minuuttia.

Sali (on tuossa ylemmässä pyöreässä osassa) ja talo mahtuvat samaan kuvaan.

Kun salin työntekijä esitteli salia meille, hän kertoi, että kaikki (myös esimerkiksi ryhmätunnit) kuuluu hintaan, eikä käyntejä ole rajoitettu millään tavalla. Salilla voisi siis käydä niin usein kuin halusi - vaikka monta kertaa päivässä! Ajattelin, että voi hyvänen aika sentään. Tuommoisten faktojen kertominen minulle on sama kuin jos heittäisi bensaa nuotioon. Toivottavasti osaan hillitä itseni, ettei polveni ole kohta taas romuna tai etten ole vetänyt itseäni niin piippuun, että olen taas ylikunnossa. Toivon hartaasti, että järkeä ja itsehillintää olisi karttunut vuosien varrella sen verran, että pystyn olemaan innostumatta liikaa, vaikka salin houkutukset ovatkin niin lähellä. Täytyy muuten oikein kehua, etten sählännyt nyt salilla ensimmäisellä kerralla mitenkään! Alan ilmeisesti pikkuhiljaa oppia. 🙏

Beauty Plazan kaikki liikkeet eivät ole vielä auenneet, ja sunnuntaiaamuna siellä oli muutenkin varsin hiljaista.


Viinibaari La Petite Bodega.

Resto-Bar Del Alcazar.
Vasemmassa reunassa näkyy pieni leipomo La Panera, josta saa lempparileipääni.
Tätä näin.

Olimme niin aikaisin liikkeellä, että käytävillä ei näkynyt aluksi muita kuin siivoojia. Tässä yhteydessä täytyy muuten mainita, että Bolivia on äärettömän siisti maa. Kaupoissa, asuinrakennuksissa ja sen sellaisissa siivotaan koko ajan, eikä kaduillakaan näy roskia. Täällä on siis ainakin näin siisteysnäkökulmasta katsottuna todella miellyttävä olla.

Kauppakeskuksen seinille oli ilmestynyt karnevaalikuvia, sillä täällä on ensi viikolla karnevaalit. En ole koskaan nähnyt minkäänlaisia karnevaaleja, joten odotan tapahtumaa innolla. Näytteillä oli myös menneiden vuosien karnevaalikuningattarien pukuja. Karnevaaleissa valitaan joka vuosi karnevaalikuningatar, ja tämän vuoden kuningatar, Carla Áñez, kruunattiin eilen.



Eilen ja tänään on ollut aika kuumaa ja aurinkoista verrattuna viime viikkoihin. Nyt on kai jokin korkeapaine, mutta viikonlopuksi on luvattu taas sateita. Kunpa karnevaalien aikaan ei sataisi!

Koska eilen oli niin kaunis ilma, päätimme lähteä Plazalle. Istuskelimme aikamme Plazalla, minkä jälkeen kävimme Irish Pubissa olusilla ja syömässä. Plazalla tarjoutui taas mainio tilaisuus ihmisten katseluun ja kuvaamiseen. Kuvia tulikin otettua melkoinen liuta. Sori siitä. 😀

Meidän eka auto on päässyt palmun alle!

 












Näkymät Irish Pubin terassilta.
Terveysruokaa. Kummallakin.


Olen huomannut, että monissa Santa Cruzin vanhemmista kahviloista, baareista ja ravintoloista on ihan omanlaisensa, vanhahtava tunnelma, ja niissä tuntuu kuin olisi astunut menneisyyteen. Irish Pub oli hyvä esimerkki tästä.


En tiedä, onko tuommoinen tunnelma vanhahtavine sisustuksineen ihan tarkoituksellinen, vai ovatko ravintolat vain jämähtäneet kauas menneisyyteen, kun eivät ole viitsineet remontoida. Ukkeli oli sitä mieltä, että tunnelma kuuluu asiaan, ja ehkä asia onkin niin.

Loppukaneettina vielä semmoinen tieto, että koulujen kesälomat päättyivät tänään, ja 2,8 miljoonaa bolivialaista koululaista ja opiskelijaa aloitti tänään opintonsa. Jotenkin hassua ajatella, että Suomessa odotellaan talviloman alkua, ja täällä kesälomat loppuivat juuri.

23 kommenttia:

  1. Kiva katsella noin paljon katukuvia.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli taas melkoinen satsi kuvia, joten hyvä jos et nääntynyt. ;-D

      Poista
  2. Tässähän alkaa tehdä mieli käväistä Boliviassa. Niin hyvää mainontaa Bolivian hyväksi olet tehnyt. Ainoa este on etten osaa espanjaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen tykännyt Boliviasta kovasti, mutta toisaalta minulla ei ole oikein vertailukohtia, kun muu Etelä-Amerikka on minulle niin tuntematon. Voihan se olla, että moneen muuhun Etelä-Amerikan maahan verrattuna Bolivia on kuitenkin ankea ja takapajuinen?

      Poista
    2. Niin ja espanjaa olisi kyllä hyvä osata, edes perusmatkailusanaston verran. Tosin olen huomannut, että jotkut bolivialaiset osaavat jonkin verran englantia, vaikka väittävätkin, etteivät osaa sitä yhtään...

      Poista
  3. Se on muuten tärkeää että oma koti tuntuu hyvälle! ELi onko se maailmalla jossain ja Suomessa vain "kesämökki" mikä ettei? Kiitos taas että pääsin matkustamaan!! Mukavia hetkiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti on monelle tärkein paikka maailmassa, ja onhan se aika kamalaa, jos siellä ei viihdy. Itse en ole koskaan ollut mikään koti-ihminen, ja minulle on oikeastaan ihan sama, vaikka asuisin jossakin tilapäismajoituksissa koko ajan. Ihminen pärjää loppujen lopuksi niin vähällä, ja turhaa roinaa on tullut kerättyä elämän aikana ihan järkyttävät määrät.

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle! :-)

      Poista
  4. On tosi kiinnostavaa tutkia noita kuvia kaupungilta. Niihin pätee vanha sanonta, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Meno on ihan autenttisen näköistä ja kuten olen aiemminkin hehkuttanut, ihmiset ovat sitten mielenkiintoisia ja lopulta aika samanlaisia kaikkialla.

    Tuolle koti-asialle teidän varmaan pitäis tehdä jotain, kun palailette Suomeen. Onko siinä kyse enemmän sijainnista, seinistä, sisustuksesta vai mistähän tuollaiset fiilikset kumpuavat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että ihmiset ovat lopulta aika samanlaisia kaikkialla. Joskus sitä ajattelee, että elämä jossakin toisessa maassa on ihan erilaista kuin kotimaassa, ja kyllähän se tietysti jossain määrin onkin. Pohjimmiltaan meno ja ihmiset ovat kuitenkin ihan samanlaisia (näin ainakin olettaisin).

      Sijainti on ainoa hyvä asia meidän nykyisessä kodissa. Seinien sisäpuolella kaikki mättää (ahtaus, äänieristys, sisustus, huoneiden pienuus, huoneiden sijoittelu, avokeittiö, parveke sekä monet muut pienemmät asiat). Asialle tarvitsisi todellakin tehdä jotain, mutta ajatuskin ahdistaa, kun tietää, mikä homma muuttamisessa on. Ja ensin pitäisi tietysti löytää se mieluinen koti. Se se vasta vaikea asia onkin!

      Poista
  5. Mielenkiintoista - ja muuttaa omien aivojeni ties mistä "tuottamaa" mielikuvaa Etelä-Amerikan maista yleensä ja tässä kohtaa siis Boliviasta. Vinkiksi ko. valtion matkailutoimistolle (onko sellaista), että olisit hyvä matkailunedistäjä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ihmetellyt, että mistä niitä mielikuvia oikein syntyy. Minulla on esimerkiksi Afrikasta sellainen mielikuva, että naiset kävelevät siellä isot saviruukut päidensä päällä ja villieläimet käyskentelevät savannilla - ja muuta mielikuvaa minulla ei Afrikasta oikeastaan olekaan. :-) Täytyisi varmaan käydä joskus sielläkin, niin saisi heittää nämäkin mielikuvat romukoppaan.

      Hih, enpäs tullut tarjonneeksi itseäni Bolivian matkailunedistäjäksi. :-D Olen yrittänyt olla aika neutraali ja realistinen, mutta mukava jos Boliviasta on välittynyt myönteinen kuva. Sellaisena minäkin Bolivian koen.

      Poista
  6. Tuo ’street photography’ on ihan oma lajinsa ja nämä kuvat on niin hienoja. Olen mukana valokuva ryhmässä ja siinä oli tehtävä joku viikko sitten, että piti ottaa kuva jostain tuntemattomasta ihmisestä. Sinä olisit pärjännyt tässä tehtävässä erittäin hyvin. Teet hyvää työtä Bolivian hyväksi kertomalla, mitä siellä on - ihan kuin oltaisiin mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, Leena. :-) Pitäisi olla parempi kamera, niin saisin parempia kuvia, mutta toisaalta tuo minun pieni pokkarini on siitä hyvä, että se on niin pieni ja huomaamaton. Tykkään kuvata ihmisiä silloin, kun he eivät tiedä olevansa kuvattavina, koska silloin he ovat aidoimmillaan.

      En ole kuullutkaan tuommoisesta street photography -termistä. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Täytyykin perehtyä aiheeseen tarkemmin. Ja valokuvaryhmä kuulostaa todella hauskalta. Sellaiselle olisi kiva mennä.

      Poista
    2. Mietinkin sitä, että kysytkö kuvattavilta lupaa kun otat noita lähikuvia. Toisaalta, julkisella paikalla ei kai lupia tarvita vaikka julkaisisikin kuvan jossakin. Mielenkiintoisia kuvasi tosiaan on!

      Poista
    3. Niin minäkin olen ymmärtänyt, että julkisella paikalla otettujen kuvien julkaisemiseen ei tarvita erityistä lupaa. Mutta korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, koska sittenhän mun pitää lopettaa tällaisten kuvien julkaiseminen.

      Poista
  7. Noilla perusteilla kannattaa laittaa koti vaihtoon.
    Minulle olisi aivan unelmien täyttymys, jos olisi uima-allas käytettävissä. Olen joskus miettinyt, että kauankohan mahtaisin jaksaa intoilla uima-altaasta, jos sellainen olisi käytettävissä. Näin etukäteen vannon, että uisin joka päivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eipä tässä taida olla enää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä menemään.

      Minä uskon, että saattaisit hyvinkin uida joka päivä. :-) Minä en ollut ennen mikään uimari-ihminen, mutta kummasti se mieli on taas muuttunut.

      Poista
  8. Kyllä sen kodin on oltava sellainen että sitä rakastaa ja siellä viihtyy..toivottavasti uusi koti löytyy sitten kun on sen aika❤ ihania kuvia olet taas ottanut..on se vaan jännä että täällä on täysi talvi ja siellä suloinen kesä:) Aurinkoa ja lämpöä kyllä tulee jokaikinen kerta postauksiasi lukiessa ikävä:) Leppoisaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on jännä, miten eri puolilla maailmaa on eri vuodenajat. Ja tähdet ja kuukin ovat ihan erilaisissa asennoissa! Pian se kesä tulee sinne Suomeenkin! Toivottavasti tästä kesästä tulee oikein pitkä ja lämmin. :-)

      Mukavaa viikonloppua! <3

      Poista
  9. Kivoja ihmiskuvia, joista mun suosikki on palmikkonaiset, joilla on samanlaiset kampaukset ja samanlaiset, mutta eriväriset hameet. Pistää mietityttämään miksi (se yhtenäinen lookki siis).

    Mutta voi tota sun kotimietintää :(. Kodin pitäis kumminkin olla ihmisen paras (turva)paikka, mutta nyt ei oikein kuulosta siltä. Mutta ehkä justiin siksi sulla on taito asettua kodiksi siellä missä ikinä oletkin. Ja hassua, että toivon, ettette muuttaisi Suomesta mihinkään, vaan pysyisitte täällä lähellä, vaikka oikeasti täältä blogista käsin kaikki maailmankolkat on yhtä lähellä tai kaukana. Eniten siis toivon, että olette onnellisia siellä missä milloinkin olette. Koti kuin koti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo palmikkonaiset kuuluvat alkuperäisväestöön, ja alkuperäisväestön naisilla on usein tuollaiset pitkät letit. Mutta minäkään en tiedä, miksi naisilla on eriväriset hameet. Huomasitko, että noiden kahden naisen takana on vielä kolmaskin, ja hänelläkin on erivärinen hame.

      No juu, kai sitä olisi ihmisellä hyvä olla yksi turvallinen pesäkolo maailmassa. Ei tästä ole kovin kauan, kun ajattelinkin noin, että meidän koti on ihan hyvä. Vaan pitkä poissaolo pani näkemään taas liian selvästi kaiken sen, mikä kotonamme mättää, ja niitä asioita on paljon. Koti (tai kodittomuuden tunne) selittää varmaan osittain sen, miksi kotiuduin maailmalle niin hyvin. Toisaalta olen aina ollut sellainen, joka on viihtynyt maailmalla. Jo lapsena, kun kiersimme perheen kanssa asuntovaunulla Eurooppaa joskus kuusikin viikkoa, muut olivat ihan innoissaan kotiinpalusta, mutta minä minä olisin voinut jatkaa matkustelua vaikka kuinka pitkään.

      Mukavaa viikonloppua. <3

      Poista
  10. Voihan harmi jos koti ei tunnu viihtyisältä. En minäkään oikeastaan tykkää kodistani, sillä se kaipaisi niin paljon muutoksia,etenkin keittiössä. Toivottavasti kotiasiat järjestyvät jollain lailla.
    Onpa kiva kun kuntosali on noin lähellä, se auttaa motivaatioon:) Viimeisin kuntosalini on alle 10 minuutin kävelymatkan päässä,mutta kuitenkin jätin sen viime vuonna, vaikka siellä hintaan aina kuului kaikki tunnit, ym. ym.
    Paljon näkee Boliviassa alkuperäisasuikkaiden piirteitä; niitä näkyi vähemmän Venezuelassa, tai ainakin Caracasissa. Otatko muuten nuo ihmiskuvat kameralla vai puhelimella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla, että sinäkään et oikein viihdy kodissasi. Olisiko sinun mahdollista muuttaa jonnekin muualle?

      Kuntosalin läheisyys todellakin auttaa motivaatioon, vaikka ei minulla aiemminkaan ollut motivaation kanssa ongelmia. Tai Suomessahan en tykännyt käydä kuntosalilla, mutta se johtui ehkä siitä, että en ollut tottunut käymään salilla. Nyt kokemusta alkaa olla jo sen verran, että saattaisin uskaltaa ehkä ruveta käymään salilla Suomessakin. ;-D (Minähän kävin siellä salilla vain PT:n tunneilla, jolloin ei itse tarvinnut tietää laitteista yms. mitään, ja joku toinen suunnitteli treenitkin.)

      Otan ihmiskuvat kameralla, mutta aika epätarkkojahan kuvista joskus tulee, kun en kerkeä tarkentamaan kunnolla.

      Mukavaa viikonloppua, Jael! :-)

      Poista