Onnellisena ei ole helppo olla: saa koko ajan pelätä, että tulee onnettomaksi.


lauantai 3. helmikuuta 2018

Villasukan rauhoittava vaikutus

Perjantai 2. helmikuuta, Frankfurt, hotelli Steigenberger Airport
kello 11.58 paikallista aikaa

Istun tällä hetkellä Frankfurtissa hotelli Steigenbergerissä, vaikka meidän ei pitäisi olla Frankfurtissa ensinkään. Meidän pitäisi olla tällä hetkellä jo melkein Sao Paulossa, mutta kun Suomessa sattui tulemaan eilen pikkuisen lunta. Olen ollut toistaiseksi onnekas ja onnistunut välttämään lumimyräkät ja niistä aiheutuneet viivästykset Helsinki-Vantaalla, mutta tällä kertaa nakki napsahti. Koneemme saapui Frankfurtista ajoissa, ja tilanne näytti siinä vaiheessa ihan hyvältä, kun koneen oli arvioitu lähtevän takaisin Frankfurtiin vain 40 minuuttia myöhässä. Mutta sitten lentokentällä sössittiin useampaankin otteeseen maakaluston kanssa, ja lentomme lähti lopulta melkein kolme tuntia myöhässä. Saavuimme Frankfurtiin melko tarkalleen samaan aikaan, kun Sao Paulon jatkolento lähti Frankfurtista.

Olisin normaalisti stressannut tilannetta hirveästi ja laskenut tunteja ja minuutteja miettien, ehtisimmekö Sao Paulon -jatkolennolle. Tällä kertaa oloni oli kuitenkin todella rauhallinen, ja syynä oli se, että minulla oli mukanani sukkapuikot ja lankaa. Olin nimittäin kuullut, että koneeseen saisi viedä puiset neulepuikot, vaikka metalliset puikot ovatkin kielletyt. Olin tiennyt tämän jo kauan, mutta silti en ollut jostain syystä ottanut koskaan neuletta koneeseen mukaan. Nyt en voi muuta kuin ihmetellä miksi, sillä neulominen säästi minut tälläkin reissulla monelta mielipahalta. Jos olisin vain istunut ja odottanut, olisin tullut kärttyiseksi ja levottomaksi, kun en olisi osannut ajatella muuta kuin sitä, että saattaisimme myöhästyä jatkolennoltamme. Nyt kun käsilläni oli jotain konkreettista tekemistä, ajatuskin kulki jotenkin selvemmin, ja pystyin jopa näkemään tilanteen hyvät puolet. En kyllä enää ikinä lähde lennolle ilman sukkapuikkoja!


Olen tykästynyt nykyään piirakkasukkien neulomiseen. (Ohje löytyy täältä, ja tiimalasikantapään ohje löytyy esimerkiksi täältä.) Piirakkasukkien neulominen on kivan vaihtelevaa, mutta malli on kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen, jotta ohjetta ei tarvitse kuljettaa mukana (tietysti sen jälkeen, kun on tehnyt riittävän monet piirakkasukat). Sukat myös syntyvät yhdessä hujauksessa. Harmittelinkin, kun en ollut ottanut enemmän lankoja mukaan, sillä tällä vauhdilla langat loppuvat minulta alta aikayksikön. Sukan varsi ja kantapää oli nimittäin tehty, ennen kuin olimme edes lähteneet Helsingistä. 😀

Sama päivä, Frankfurtin lentokenttä, Senator Lounge, 
kello 18.07

Söimme lounasta hotellin ravintolassa, jonka nimeä en edes yritä lausua.



Nyt olemme päässet taas lentokentälle ja käyneet läpi passi- ja turvatarkastukset. Aikaa koneen lähtöön on vielä monta tuntia, sillä tulimme kentälle tarkoituksella todella aikaisin. Kun virkailija antoi meille eilen illalla uudet liput Frankfurtin kentällä, saimme tämän päivän Sao Paulon -lennolta kaksi viimeistä(!) paikkaa, jotka olivat molemmat ikkunapaikkoja. (Jos noita kahta paikkaa ei olisi ollut, olisimme joutuneet viettämään Frankfurtissa kaksi vuorokautta, sillä Lufthansa lentää Sao Pauloon vain kerran vuorokaudessa.) Virkailija ei voinut muuttaa istumapaikkoja, mutta ukkeli tiesi, että jos tulisimme kentälle tänään ajoissa, saisimme paikat ehkä muutettua.

Jokaisella on varmasti elämässään asioita, jotka aiheuttavat ahdistusta, ja yksi minun ahdistuksen aiheistani on se, jos joudun istumaan lentokoneessa ikkunapaikalla jonkun tuntemattoman vieressä. Vaikka tiedän, että voin pyytää vierustoveria nousemaan ylös milloin tahansa, ikkunapaikalla istuminen tuntuu siitä huolimatta kamalan ahdistavalta. Tuntuu kuin olisin vankilassa! Painajaismaisimpia ovat yölennot. Kun vieruskaveri käy pitkäkseen ja rupeaa nukkumaan sikeästi, olen jumissa vieruskaverin ja seinän välissä. Tuntuu hirveän vaikealta herättää täysin tuntematon ihminen syvästä unesta tai vaihtoehtoisesti yrittää kömpiä hänen ylitseen. Minulla on oltava tieto siitä, että pääsen liikkumaan silloin kun haluan, tai muuten tulen hulluksi. Nyt saan kuitenkin onneksi istua ukkelin vieressä, ja nyt voisin istua ikkunapaikallakin. Ukkelin kun voi tökkiä huoletta hereille milloin vain. 😊

Yksi Frankfurt-vuorokauden hyvistä puolista oli se, että pääsisin Frankfurtiin kaupoille etsimään kenkiä. Minun oli nimittäin pitänyt ostaa maaliskuisiin häihin jotkin hienommat kengät Suomesta, mutta en ollut yksinkertaisesti ehtinyt käydä kaupoissa. Etelä-Amerikasta - tai ainakin Boliviasta ja Brasiliasta - on nimittäin aivan turha etsiä koon 40 kenkiä, sillä suurin koko sikäläisissä kenkäkaupoissa on 39. Jos jokin pari 40-koon kenkiä löytyykin, kengät ovat niin rumia ja vanhanaikaisia, että mieluummin kuljen ilman kenkiä kuin semmoiset jalassa.

Selfie photo box frankfurtilaisessa ostoskeskuksessa.
Bershkassa oli yhtä paljon vaatteita maassa kuin rekeillä. Tästä tunnistaa laadun. 😀

Frankfurtista ei kuitenkaan löytynyt kenkiä eikä mitään muutakaan, mutta tulipahan nähtyä sieltäkin jotakin muuta kuin vain lentokenttä. Knöödeleitäkin tuli maistettua ja pretzeleitä syötyä! Sitä vain jäin miettimään, paistaako Frankfurtissa koskaan aurinko. Frankfurtissa on nimittäin ollut aina siellä käydessäni harmaata ja kylmää.

Olen joutunut nyt lentokentällä kahdesti sellaiseen hipaisutestiin, että läppärini on pyyhkäisty pienellä lapulla, minkä jälkeen lappu on syötetty koneeseen. Koneen on ilmeisesti tarkoitus paljastaa, jos henkilö on käsitellyt viime aikoina räjähteitä tai huumeita. Ukkeli joutui tänään oikein perusteellisiin tarkastuksiin, sillä häneltä pyyhittiin aivan kaikki housunkauluksesta alkaen! Ukkeli matkustaa niin paljon Etelä-Amerikan ja Euroopan väliä, että varmasti jo se yksistään riittää herättämään epäilykset.

Mihinkäs se hiiri oikein katosi?


En taida kutoa sukkia tällä Sao Paulon lennolla, sillä olen juonut pari lasia skumppaa. Saattaisi olla, että piirakkasukkiin saataisiin aivan ennen näkemätön malli, jos nyt rupeaisin neulomaan. Aikaa koneeseen nousuun on jäljellä edelleen reilusti, mutta koska en jaksa enää kirjoittaa, täytyy yrittää keksiä muuta aktiviteettia. Voisin esimerkiksi hakea lisää skumppaa.

Lauantai 3. helmikuuta, Guarulhoksen lentokenttä, Sao Paulo
kello 7.40 paikallista aikaa

Huh. Reilut yksitoista tuntia lentämistä takana, ja olemme vihdoin saapuneet Etelä-Amerikan maaperälle Sao Pauloon. Vielä olisi viimeinen kolmen tunnin rutistus Santa Cruziin. Tämä onkin ollut elämäni pisin lentomatka, joka tulee kestämään kaikkiaan 48 tuntia (jos mitään lisäviivytyksiä ei tule!). Että terveisiä vain sinne Helsinki-Vantaalle. Toivotaan, että tänä talvena ei tule enempää lunta. 😆

Elokuva nimeltä Anna minun syödä sinun haimasi. Tämän on pakko olla hyvä.


Päivä on valkenemassa Brasiliaan.


Saavuimme Brasiliaan varsin näyttävästi. Emme olleet saaneet vielä Frankfurtista maihinnousukortteja Sao Paulo - Santa Cruz -lennolle, ja transit-alueen turvatarkastukseen oli tullut jokin uusi sääntö, jonka mukaan ilman maihinnousukorttia ei pääse suoraan turvatarkastuksen läpi toiseen lähtöterminaaliin. Varausvahvistus ei riitä dokumentiksi, vaan matkustajien pitää suorittaa kaikki maahantulovelvollisuudet ja mennä hakemaan maihinnousukortit ulkokautta. Ei auttanut, vaikka kuinka jankkasimme ja jankkasimme, että ei tämmöistä sääntöä ole ennen ollut. Lopulta raivostuin ja huusin kaikki suomalaiset kirosanat, jotka mieleeni tulivat. En ole taas ihan hirveän ylpeä käytöksestäni. Ukkelikin menetti hermonsa, mikä on varsin epätavallista, ja huusi turvatarkastuksen naiselle, että taidatkin olla ensimmäistä päivää täällä töissä, kun et tiedä mistään mitään.

Kysyimme apua Lufthansan lentohenkilökunnalta, joka oli juuri tulossa lentokoneesta. Tilanne ratkesi lopulta niin, että saimme luvan mennä turvatarkastuksen läpi, jos joku Lufthansa lentohenkilökunnasta tulisi saattelemaan meidät. Ihan naurettavaa. 

Täällä voi vaihtaa vauvansa, jos se ei miellytä.


Sama päivä, lento G3 7714 Sao Paulo - Santa Cruz
kello 10.52

Nyt on ihan hirveä päänsärky, sillä hermojamme koeteltiin Sao Paulon kentällä vielä viimeisen kerran. Kun menimme hakemaan maahantulokorttejamme GOL:n tiskiltä, kävi ilmi, että minulla ei ollutkaan varausta Santa Cruzin lennolle, vaan varaus oli tehty vain ukkelille. Lufthansan työntekijä oli tehnyt Frankfurtissa jonkin mokan, eikä kumpikaan meistä ollut huomannut, että varauslapussa oli vain ukkelin nimi. Lento oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja minut pantiin jonotuslistalle. Ukkeli sanoi, että hän ei lähtisi yksin Santa Cruziin, joten näytti siltä, että matkamme pitenisi vielä vuorokaudella. Pääsisimme viettämään yömme taas jossakin Sao Paulon lentokenttähotelleista. Seurasi kaksi piinallisen pitkää tuntia ja hieman suukopua ja muuta kivaa, mutta ihme tapahtui, ja minäkin sain paikan lennolta. Pääsimme koneeseen ihan viimeisellä sekunnilla, kun portin ovet olivat jo sulkeutumassa.

Nyt tarvitsee jännittää enää sitä, tulevatko laukkumme, ja missä kunnossa ne ovat. Tein nimittäin ison annoksen inkivääri-valkosipulitahnaa, ja jos se on levinnyt laukkuun, haju on melkoinen.

Nyt laitan tämän postauksen tulemaan, ja toivon, että se saapuu täältä korkeuksista sinne maan pinnalle. Safkakin näkyy tulevan juuri! Juhuu!

32 kommenttia:

  1. Voi jösses mitä seikkailua teillä taas. Mutta kaikki varmasti aina selviää tavalla tai toisella.
    Mä olen monesti miettinyt noita puisia sukkapuikkoja ja virkkuukoukkuja, että ei kai niistä oikeasti tule mitään sanomista turvatarkastuksessa? Vai näkyykö ne edes läpivalaisussa erityisesti, kun eivät ole metallia? Olis kiva ottaa lennoille kudottavaa / virkattavaa. Tosin en vielä omista puisia työvälineitä, mutta äkkiäkös semmoset hommaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuossa ihan tarpeeksi yhdelle matkalle. :-D

      Puiset puikot ovat epäilyttäneet minuakin, ja siksi en varmaan ole aiemmin niitä lennolle ottanutkaan. Olen ajatellut, että puikot otettaisiin kumminkin minulta pois, ja sitten harmittaisi. Ihmetykseni olikin suuri, kun kukaan ei ollut kiinnostunut puikoistani missään vaiheessa matkaa, vaikka laukut läpivalaistiin Helsingissä, Frankfurtissa ja Sao Paulossa. Näiden kokemusten perusteella veikkaisin siis, että puikot eivät edes näy läpivalaisussa. Testasin senkin, että neuloin nousun ja laskun ajan, kun kiinnosti, tulisiko joku kieltämään silloin neulomisen. Puikot ovat kuitenkin niin terävät, että ne saattaisivat aiheuttaa nousun tai laskun aikana vaaratilanteita. Ihan rauhassa sain kumminkin neuloa!

      Suosittelen siis puisten puikkojen tai virkkuukoukun hankkimista. Aikakin kuluu huomattavasti nopeammin! :-)

      Poista
  2. No kyllä tiedätte taas matkustaneenne!! Aika kohtuuton matka-aika.

    Kurjinta on, jos monen mutkan jälkeen matkalaukut eivät pysy perässä. Me olemme pari kertaa Yhdysvaltoihin matkatessamme joutuneet odottelemaan laukkujamme melkein pari päivää. Kerran oli pakko sännätä lähimpään Malliin ostamaan K:lle puku, koska hänen piti samana iltapäivänä puhua jossakin isossa kongressissa ja matkavaatteina olleet farkut eivät oikein sopineet asuksi. Onneksi vakuutusyhtiö tuli sitten kustannuksissa vastaan. Nykyisin minulla on aina käsimatkatavaroissa ainakin yksi alusvaatekerta ja puhdas pusero, jos on luvassa välilaskuja joiden aikana laukut voivat joutua omille teilleen.

    Kauniit sukat sait aikaiseksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan aika pitkä matka. Mutta jos huonosti olisi käynyt, se olisi voinut olla vielä pidempikin.

      On kyllä todella ikävää, jos laukut eivät tulekaan perille ajoissa. Varsinkin jos kyse on lyhyemmästä lomasta, parin päivän viivästys voi pilata loman aika totaalisesti. Minullakin on nykyään käsimatkatavaroissa aina yksi varavaatekerta ja peruskosmetiikat pienissä pulloissa. Eräs lukijani antoi muuten kerran sellaisen hyvän vinkin, että jos matkustaa kaverin kanssa, vaatteet kannattaa jakaa kahteen laukkuun eikä pakata yhden ihmisen kaikkia kamoja samaan laukkuun. Jos toinen laukku ei jostain syystä tulekaan perille, on sitten ainakin jotain vaatetta. Olen yrittänyt toteuttaa tätä aina kun vain mahdollista.

      Kiitos. :-)

      Poista
  3. No ,huh, olipa kaikenlaista. Onneksi pääsitte perille,ja toivottavasti se tahna ei ole levinnyt matkalaukkuun;D
    Mä inhoan Frankfurtin kenttää, siellä on aina niin pitkät jonot, ja olen aina ahdistunut siellä, ja ollut iloinen kun olen päässyt pois. Minäkin inhoan ikkunapaikkoja, näköalasta huolimatta jos vierellä tuntematon,samoista syistä. Onneksi saitte lopulta jatkopaikat Santa Cruziin, voin kuvitella että meni hermot, multakin olisi mennyt ja tullut liuta ärräpäitä;D joita melkein kukaan muu ei ymmärrä:D
    Kutominen on tosi rauhoittavaa, tarkoitus oli tehdä tänä talvena jotain langoistani jotka olen ostanut ikuisuus sitten mutta nyt talvi näkyy olevan täällä loppu, enkä ole kutonut mitään, en muutenkaan osaa kutoa kuin ihan perusjuttuja vain,.Sun sukat sen sijaan ovat tosi kauniit:) Ja buen fin de la semana , querida Satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahna ei ollut onneksi levinnyt, mutta ei paljon puuttunut! Onneksi olin pakannut tahnan tarpeeksi monen muovipussin sisälle.

      Aiemmin minäkin inhosin Frankfurtin kenttää, mutta nyt on tullut vissiin uusia inhokkeja sen verran, että Frankfurt ei enää tunnukaan niin kamalalta. :-D Frankfurtista on kyllä kaikenlaisia kokemuksia. Kerran rönysin liukuportaissa ja loukkasin jalkani, enkä meinannut pystyä jatkamaan matkaa. Ja kerran iski joku pöpö Intiasta palatessa, ja päädyin lasarettiin tiputukseen.

      Hih, pari perkelettä silloin tällöin auttaa kummasti. ;-D

      Jännä, että sinäkin inhoat ikkunapaikkoja samasta syystä. Monethan (esim. ukkeli) oikein haluavat ikkunapaikalle. Mutta onneksi mieltymyksiä on monia. Tosin keskipaikalla ei varmaan kukaan halua istua!

      Kiitos, Jael. :-) Kutomisintoa sinulle! Olen ihan varma, että osaat tehdä kauniita neuleita.

      Buen fin de semana para ti también! <3

      Poista
  4. Tuo hipaisulappu on mielenkiintoista , en ole vielä kokenut sellaista lentokentillä, mutta se että ukkelisi joutui suurempaan syyniin lentokentällä voi hyvinkin johtua siitä että hän lentää usein tuota reittiä; Venezuelasta lensimme joka kolmas kuukausi Yhdysvaltoihin, ja jouduin parikin kertaa kunnon syyniin Miamin lentokentällä,Venezuelan lennon jälkeen. Ehkä arvelivat että olen joku huumediileri;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hipaisutesti aiheutti kyllä melkoista hämmennystä, kun jouduin siihen ensimmäisen kerran (oli muuten Helsinki-Vantaalla). En ollut kuullutkaan semmoisesta, mutta onneksi google tiesi taas. :-)

      Olisi kyllä vaikea kuvitella sinut huumediileriksi. :-D Mutta varmaan se aiheutti epäilyksiä, että lensitte Venezuelasta Yhdysvaltoihin niin usein. Vaikka itse hyvin tietää, että ei salakuljeta mitään, niin tulee kuitenkin aika epävarma ja hermostunut olo, kun oikein syynätään.

      Poista
  5. Ei mennyt ihan putkeen tuo matka :( Ottakaa rennosti. Toivottavasti matkatavarat tulivat perille ehjinä.

    Minä olen joutunut usein pyyhkäisytestiin ja osa noista kaarituellisista rintsikoista piippaa turvatarkastuksessa ja sitten pääsee aina vielä taputeltavaksi.

    Hieno sukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei mennyt. Mutta huonomminkin olisi voinut mennä, ja olisi voinut tulla vielä se yksi lisävuorokausi Sao Paulossa.

      Matkatavarat tulivat perille ehjinä. Jippii! Eikä valkosipulitahnaakaan tarvinnut kaapia laukusta. :-)

      Taputtelu nauratti, mutta sellaista taputteluahan se vähän on. Tuli muuten mieleeni tästä se, kun iskä joutui kerran taputeltavaksi. Vyö oli tietysti pitänyt ottaa housuista pois, ja kun iskän piti nostaa kädet ylös, housut putosivat alas. :-D

      Poista
  6. Hups, on teillä ollut seikkailuja! Toivottavasti loppu aika siellä ja paluumatka sujuvat hyvin. Inhoan muuten Frankfurtin kenttää, viimeksi eli marraskuun lopussa jonotin turvatarkastukseen yli tunnin (siis economyllä lensin), ja hipaisutestejä on tehty viimeksi täällä kotikentällä ennen joulua. Kaarituelliset rintsikat piippaavat aina ja kengät pitää melkein aina riisua, vaikkeivät edes ole vaelluskengät, jotka mulla on usein jalassa. :)
    Odotan innolla uusia uutisia matkastanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuo melkoinen matka. Jostain syystä lattian peseminen, ruoanlaitto ja muut tavalliset kotihommat ovat tuntuneet tänään yllättävän mukavilta. :-)

      Tunnin jonotus turvatarkastukseen on kyllä järkyttävän pitkä aika! Minäkin inhosin ennen Frankfurtin kenttää, mutta nyt Sao Paulon kenttä on kiilannut kirkkaasti Frankfurtin ohi. Siellä tuntuu aina tapahtuvan jotain, ja kenttä on muutenkin tosi kaoottinen.

      Minullakin kengät tuntuvat piippaavan useimmiten. Nytkin sain hiippailla sukkasillani sekä Frankfurtissa että Sao Paulossa.

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  7. Aikamoinen seikkailu teillä on ollut, tietysti sääjutuille ei voi mitään, mutta matkustaminen on nykyisin aika stressaavaa. Kutominen on varmaan hyvä rentoutumiskeino, tosin minua hihitytti se, että jatkat sukkien tekemistä muutaman skumpan voimalla. :)
    Toivottavasti muuten elämä taas asettuu siellä kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten ihan totta, että matkustaminen on nykyään stressaavaa. Miten minusta tuntuu, että matkustaminen oli ennen paljon helpompaa? Turvatarkastukset ovat tietysti lisääntyneet, ja se on varmasti yksi syy, miksi matkustaminen tuntuu nykyään työläämmältä.

      Muistelin muuten juuri sitä, kuinka ennen sai polttaa lentokoneissa tupakkaa. Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että tupakointi on ollut joskus lentokoneissa sallittua! Tulipa joskus kessuteltua itsekin koneessa. ;-D

      Kutominen on kyllä oiva keino pitää ajatukset ja hermot kasassa.

      Kiitos, arki täällä on käynnistynyt oikein mukavasti.

      Mukavaa viikonloppua! :-)

      Poista
  8. Voi hyvätavaton taas millaisia seikkailuja:) Taitaa se olla niin että kun paljon matkustaa niin välillä vaan tulee niitä vähän epäonnisempiakin reissuja eikä kaikki sujukkaan ihan kuin tanssi..vaan kylläpä kieli karttuu nyt sielläkin osataan niitä suomalaisia voimasanoja:) Tuo kutominen on varmasti rentouttavaa ja sukat näyttää kyllä aivan ihanilta♥ Näppärä kyllä olet! Peukut pystyyn ettei se tahna vaan olisi ottanut valtaa siellä laukussa:)) Leppoisaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä se varmaan johtuukin, että jos matkustaa paljon, niin tulee väkisinkin enemmän vastoinkäymisiä. Olenkin miettinyt, että kummasti näitä kommelluksia on meille viime aikoina sattunut.

      Hih, mikä olisikaan parempaa mainosta Suomelle kuin pari kovaäänistä voimasanaa. :-D

      Kiitos, Päde. <3 Helppohan tuo piirakkasukkien malli on, joten en minä mikään erityinen taituri ole. Mutta nuo ovat kyllä tosi kivat neuloa!

      Tahna oli pysynyt onneksi pussissa - juuri ja juuri! Haju tosin oli tarttunut aika hyvin vireisiin tavaroihin.

      Leppoisaa viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  9. Jes, kiitos tuosta puupuikko tiedosta. Nyt tiedän mitä teen Japanin matkoilla:). Onneksi pääsitte kuitenkin lopulta perille! Sekin on muuten jännä, että miten ruoka auttaa oikeastaan kaikkeen. Täydellä vatsalla selviää vaikka katastrofista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukavaa, jos puikkovinkki tuli tarpeeseen! Uskoisin, että Japanin-lentokin lyhenee kummasti, jos mukana on neulottavaa. :-)

      Ja kyllä se vaan niin on, että hyvä ruoka, parempi mieli.

      Poista
  10. Istun aina, jos mahdollista, ikkunapaikalla. Minua ei häiritse pyytää naapuria seisomaan kun haluan vessaan. Saapa hänkin liikuntaa :D Käytävä paikassa minua häiritsee matkustajat, jotka pyyhältävät ohi.
    Mukava kuulla, että saitte laukut heti mukaanne, seikkailuista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, näkökulma tuokin. Onhan se tosiaan hyvä, että naapurikin joutuu välillä vähän jumppaamaan. :-)

      Kyllähän ne käytäväpaikan ohi pyyhältävät tyypit joskus kieltämättä vähän ärsyttävät. Mutta rauhattomuus on minulle kuitenkin paljon pienempi paha kuin ikkunapaikan "vankilassa" istuminen.

      Poista
  11. Mun Kindle kanssa tutkittiin ja todettiin räjähdysainevapaaksi, taisi muuten kanssa olla Frankun kentällä. Mä en kanssa tykkää istua vankina ikkunapaikalla vieraiden ihmisten vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin, että jos noilla hipaisutesteillä tutkitaan lähinnä räjähdysaineita, kuten olen ymmärtänyt, ovatko noin suurimittaiset tarkastukset todellakin tarpeen, kun aika moni tuntuu niihin joutuneen.

      Mielenkiintoista kuulla, että sinäkään et tykkää ikkunapaikasta. Joskus harmittaa, kun käytäväpaikalla jää kaikki maisemat näkemättä, mutta kaikkeahan ei voi saada.

      Poista
  12. Tosi kivaa lukea näitä sun/teidän seikkailuja ! Mulla on kans sukkapuikot mukana koneessa ja ne ei ole edes puiset :))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :-)

      Jopas jotakin, että olet saanut vietyä ihan tavalliset sukkapuikot koneeseen. Olenkohan minä sitten käsittänyt väärin, että metallisten puikkojen vieminen koneeseen olisi kiellettyä?

      Poista
  13. En tiedä mutta kerran kokeilin vaan , ajattelin ett vieköön puikot jos haluaa , eivät ottaneet pois ja sen jälkeen mulla aina käsityö mukana :))) mutta vähä mä ihmettelin ekalla kerralla , sanoin kaverille ett näilä vois puhkasta lentoemännän silmät :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihmettelen, mutta uskon sinua kyllä. :-) Minä taidan kuitenkin pysytellä puisissa puikoissa, varmuuden vuoksi.

      Poista
  14. Kävin kiertomatkalla Boliviassa, ostoksilla frankfurtilaisessa kaupassa, kudoin sukkaa Helsinki-Vantaalla - ja taas takas Boliviaan. Olen ihan poikki, miten sinä jaksat noita pitkiä lentoja, apua!

    Baby change on kyllä kätevä, voisin käydä vaihtamassa muutaman sukulaisbabyn siellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos vetäisit nuo kaikki yhteen putkeen, niin ei ole ihme, jos olet uupunut. :-D Mutta olen iloinen, että pääsit kanssani takaisin Boliviaan. :-)

      Pitkät lennot ovat kyllä aika hemmetin ärsyttäviä varsinkin, jos kaikki ei mene ihan putkeen. Ja niitä kokemuksia on viime aikoina tuntunut olevan.

      Harmillista, että teillä ei ole tuommoista baby changea. ;-D

      Poista
  15. Voi kamalaa mikä matka, toivon ettei tahna ole levinnyt. Mulle tehtiin kerran tuo hipaisutesti kokeena kun juttu oli ihan uusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahna ei ollut onneksi levinnyt, vaikka siinä hilkulla oli. Mutta se rasia, jossa tahna oli, haisee ihan hirveästi edelleenkin. Olen miettinyt, millä hajun mahtaisi saada rasiasta pois. Muistelen, että sitruunaa ainakin käytetään hajunpoistoon.

      Mukavaa alkanutta viikkoa sinne Turkkiin!

      Poista