tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post7769527196637045783..comments2024-03-16T09:15:24.735+02:00Comments on Kukkapilli: Alaspäin katsova koiraSatuhttp://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comBlogger20125tag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-83612895975013754012016-12-04T21:25:59.882+02:002016-12-04T21:25:59.882+02:00Kiva että löysit jutun. :-)
Puistojooga kuulostaa...Kiva että löysit jutun. :-)<br /><br />Puistojooga kuulostaa hauskalta! Tosin harrastussesonki jäisi Suomen oloissa varmaan aika lyhyeksi, mutta ehkä siellä Espanjassa pystyy joogaamaan ulkona vähän pidempään...<br /><br />Mukavaa joulukuuta sinullekin!Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-80305037301280350002016-12-02T22:20:38.963+02:002016-12-02T22:20:38.963+02:00Tulin katsomaan kuulumisiasi muttet olekaan kirjoi...Tulin katsomaan kuulumisiasi muttet olekaan kirjoittanut vähään aikaan. No ei se mitään minulta olikin jäänyt tämä mielenkiintoinen joogajuttu väliin. Minä joogailen toisinaan myös nettivideoiden avulla ja täällä olen käynyt pari kertaa puistojoogassa. Ihan kivaa se on vaikka olen aikalailla kankea ja jäykkä vielä, lihastasapaino on kyllä parempi. Pitäisi jatkaa taas innokkaammin, toivottavasti tulee kokeiltua näitä valkkaamiasi linkkejä -laitetaas talteen! :D<br />Mukavaa joulukuuta!Matkatarhttps://www.blogger.com/profile/16078250447646219730noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-31100904021657171792016-11-04T22:19:18.553+02:002016-11-04T22:19:18.553+02:00Kiitos! Ihana kuulla, että tykkäsit lukea. :-) Min...Kiitos! Ihana kuulla, että tykkäsit lukea. :-) Minä kun rupean jotain pohtimaan, niin tuleekin sitten pohdittua yleensä varsin perusteellisesti. :-D<br /><br />Erityisesti tällaisissa tilanteissa on mukava, että on tullut blogia kirjoiteltua, kun blogin avulla voi palata vuosien takaiseen aikaan ja lukea, miten on joskus aiemmin ajatellut. Ei sitä ajatusmaailman muuttumista muuten tajuaisi, jos ei olisi mitään vertailukohtaa. Harvemmin tosin vanhoja kirjoituksia lueskelen, ellei ole jotain “erityistarvetta”, kuten esimerkiksi nyt. <br /><br />Minä uskon aina vain vakaammin siihen, että kaikki tapahtuu jostain syystä. Aina niitä syitä ei itse keksi, tai ne keksii vasta joskus myöhemmin, mutta joskus tapahtumille löytyy heti selitys. Uskon, että selkäkivun tarkoitus oli näyttää uusi suunta elämälleni. Kuulostipas juhlalliselta. :-) Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-2287764021008112122016-11-04T17:58:59.536+02:002016-11-04T17:58:59.536+02:00Olipa ihana teksti! Se kertoi niin paljon muustaki...Olipa ihana teksti! Se kertoi niin paljon muustakin kuin vain joogasta: omien ajatusten ja ymmärryksen muuttumisesta, motivaatiosta, suorittamisesta ym. Kerrassaan mainio tarina noinkin suuresta (asenne)muutoksesta, jonka sellainen asia kuin selkäkipu pystyi saamaan aikaan. :) Kirjoitus- ja kerrontatyylisi on todella miellyttävä!<br /><br />Jos itse olisin kokeillut joogaa vuosia sitten, veikkaan, että olisin suhtautunut siihen juuri niin kuin sinä ennen. Viime keväänä kävin ensi kertaa joogakurssilla, ja kummasti jooga rentoutti ja notkeutti, ja tunneista jäi hyvä olo, vaikka en aina ollutkaan niin vakuuttunut itse tunnin aikana. Hengitysharjoituksista ajattelin juuri niin kuin sinäkin ennen, kun taas nykyään sinun laillasi pidän niitä tosi tehokkaina. Hassua, miten sitä mieli muuttuukin, kun syyt harrastaa jotakin löytyvät ja ovat "oikeat". :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-73046528313649434222016-11-03T21:59:28.826+02:002016-11-03T21:59:28.826+02:00Onpa kiva, että löysit tänne! :-) Tervetuloa!
Hih...Onpa kiva, että löysit tänne! :-) Tervetuloa!<br /><br />Hihii, kuulostaapa tutulta tuo "innostun täysillä, kyllästyn kuin seinää". :-D Mä olen just samanlainen, ja olenkin vähän ihmetellyt, kun joogainnostus ei ole vielä laantunut, vaikka viikkoja on takana jo kolme. Huh huh. Saadaankohan vielä neljäskin viikko putkeen? :-D <br /><br />Suunnistus on sellainen juttu, jota olisin aina halunnut osata! En vaan tajua niistä kartoista mitään, ja vissiin pitäisi vielä jotain rastejakin löytää? Kaikkein huikeinta oli, kun viime syksynä, kun olin patikoimassa yhdellä suolla, siellä oli ilmeisesti jotkut PYÖRÄsuunnistuskisat meneillään, kun vastaan tuli porukkaa polkupyörillä suunnistuskarttojen kanssa. Ja ne meni kovaa! <br /><br />Mäkin olen tullut siihen tulokseen, että kaikki joogan liikkeet ei ole hyviä, jos kärsii selkäkivuista. Tai sekin riippuu tietysti kivun laadusta ja sijainnista. Mulla oli just esim. nuo eteentaivutukset se kaikkein pahimmalta tuntuva juttu, ja yritinkin vältellä niitä tai tehdä ne hyvin varovasti. Uskoisin, että oma keho kertoo kyllä, mikä sopii ja mikä ei?<br /><br />Tuossa sivuille vilkuilussa tulikin yksi syy, miksi mun on paras pysyä pois kaikilta ryhmäliikuntatunneilta. Olen nimittäin niin kilpailuhenkinen, etten varmasti pystyisi kuuntelemaan kehoani ollenkaan. Mieluummin lähtisin tunnilta pää kainalossa kuin myöntäisin, etten jaksa tai pysty. :-D<br /><br />Kovasti tsemppiä joogailuusi! Rauhoittuminen on minullekin vaikeaa, mutta aamulla unenpöpperöisenä se on huomattavasti helpompaa kuin muina aikoina. :-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-37905235349658425952016-11-03T21:46:33.371+02:002016-11-03T21:46:33.371+02:00Hyväksi on selälle tuntunut olleen. Olen miettinyt...Hyväksi on selälle tuntunut olleen. Olen miettinyt, että missäköhän kunnossa selkäni nyt olisi, jos en olisi joogaa keksinyt. <br /><br />Ei mullakaan se hengitys aina suju, mutta tällä kerralla olen päättänyt olla ottamatta hengityksestä mitään paineita, kun ei ole mitään intialaista joogapappaakaan vieressä vahtimassa. :-)<br /><br />Eihän tällainen itsenäinen liikkuminen kaikille sovi. Itse asiassa mitä olen muita kuunnellut, niin suurin osa taitaa tykätä ohjatusta liikunnasta ja muualla kuin kotona liikkumisesta. Mulle vaan on niin hirveän tärkeää, ettei tarvitse olla tietyssä paikassa tietyllä kellonlyömällä, vaan voin liikkua milloin huvittaa. <br /><br />Minäkin olen joskus aamulenkkejä kokeillut, mutta jostain syystä mulle sopii paremmin myöhemmin päivällä tai illalla lenkkeily. Aamulla ei vain kulje, vaikka raitis ilma tekisi aamusta varmasti todella hyvää ja olisi varmasti vähintään joogan veroinen piristyspommi. Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-86664650936298959912016-11-03T20:50:22.976+02:002016-11-03T20:50:22.976+02:00Voi että kun hyvä, että löysin tänne blogiisi ja t...Voi että kun hyvä, että löysin tänne blogiisi ja tuli tämä jooga-teksti!! Mä nimittäin olen tässä viime aikoina miettinyt, pitäiskö mun aloittaa jooga uudelleen... <br /><br />Mä oon sellanen "innostun täysillä, kyllästyn kuin seinään"-tyyppi ja mulle kävi juurikin joogan suhteen sillä lailla. (Samoin kuin aerobicin, kuntosalin, suunnistuksen jne kanssa...) Kävin tosi innokkaasti astangassa jonkun aikaa ja tein sitä kotonakin. Kävin myös muutaman viikonloppukurssin. Mutta. Mun selkä ei tykännyt, samoin mun polvi ei mitenkään kestänyt sitä lootusasentoa. Sitten kun kävin viimeisen kurssini, jota veti erityisesti selkäjuttuihin perehtynyt tyyppi, sain "tuomion", että mun pitää jättää ohjelmastani vaikka mitä asanoita pois... ja se siitä sitten. Loppui mun joogailut siihen.<br /><br />Mulla on ollut täysin väärä asenne joogailla silloin, tiedostan sen hyvin. Mulla nimittäin oli aina kyseessä nimenomaan se liikuntasuoritus. Ja aina, ihan aina, mun liikunnan motivaattori on ajatus laihtumisesta..... ja sitten kun en nips naps vaan laihdukaan, mä tympäännyn ja lopetan. Tosin tossa joogassa oli lisäksi vielä se, että kuvittelin sen auttavan selkääni, mutta kun sitten tein sitä niin, että vilkuilin koko ajan miten taipuisia ne kaikki muut on, ja ajattelin, että munkin pitää vaan repiä itteäni lisää... niin eihän siitä mitään tullut. Tai tuli: kipuja lisää... <br /><br />Yksi mun ystävä pitää noita tunteja nykyään. Hän sanoin tässä äskettäin, että hän ottaa välittömästi sellaset "sivuilleen vilkuilijat" sieltä eturiviin. Koska tavoite ei ole olla notkeampi tai ees yhtä notkea kuin se naapuri, vaan pitää edetä just siten kuin oma kroppa sanoo. Ja se onnistuu oikeesti vain sillä asenteella ja ajatuksella, että keskittyy itseensä eikä muihin.<br /><br />Mä siis olen tässä ajatellut suorittaa paluun joogasalille jossain kohtaa. Toivottavasti ainakin. Vielä en ole saanut sitä aikaan, mutta kypsyttelen ajatusta... Ja voisin kyllä kokeilla myös noita linkkaamiasi juttuja. Ehkä sellanen vartin aamujooga vois olla ihan hyvä alku tälle mun "paluu salille"-projektille. Vaikeinta on tällaisena hätäisen luonteisena ihmisenä se rauhoittuminen ja oleminen. Ajatukset laukkaa jossain kaukana... keskity siinä sitten vaan hengittämiseen.. huoh.Helihttps://www.blogger.com/profile/02185818639716137496noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-7730783254950625872016-11-03T13:22:38.527+02:002016-11-03T13:22:38.527+02:00Todella perusteellisesti olet joogasi aloittanut, ...Todella perusteellisesti olet joogasi aloittanut, wau. Ihan varmasti se on hyväksi selälle.<br /><br />Olen kokeillut joogaa lähinnä noilla tyky- yms kursseilla aikoinaan, mutta minulle kävi juuri niin, että ne hengitysjutut ei napanneet, ei lainkaan. Meni aina väärään suuntaan:)<br /><br />Nyt seurasin olisiko miedän kunnan opistossa joogaa aloittelijoille, mutta ei ole, sitä on vasta keväällä. Täältä on pitkä matka joka paikkaan, joten tuo olisi kirkolla, vain 12 km päässä. Mutta nyt kun luin sinun tarinasi, niin ajattelen, että voihan sitä ilman ohjaustakin kokeilla. Siis jos saa aikaiseksi.<br /><br />Aamuista en lupaa mitään, koska ainoa urheilu mihin aamukahvin jälkeen suostun, on ulos metsään kävelemään raikkaaseen ilmaan lähteminen. Aamulenkki pelastaa koko päivän. <br /><br />No, vannomatta paras...Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-23269893734804885112016-11-03T08:23:48.683+02:002016-11-03T08:23:48.683+02:00Noinkin voisi tietysti sanoa.:-) Itse ajattelen eh...Noinkin voisi tietysti sanoa.:-) Itse ajattelen ehkä ennemminkin olevani sellainen helposti innostuva - kun jostain innostun, niin se on menoa sitten. :-)<br /><br />Iltavenyttelyt kuulostavat hyviltä. Tärkeintä on minusta se, että on oppinut tietämään, mikä itsellä toimii ja mikä auttaa omiin vaivoihin.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-91707052885293906942016-11-03T00:50:18.565+02:002016-11-03T00:50:18.565+02:00Perinpohjainen taitaa olla sana kuvaamaan sinua jo...Perinpohjainen taitaa olla sana kuvaamaan sinua joka asiassa:) Minäkin olen joskus joogannut aktiivisesti ja edelleen hoidan selkääni tietyillä liikkeillä, muuten ne asennot ovat kyllä muuttuneet lähinnä iltavenytyksiksi laukaisemaan netin ääressä istumisen seuraukset. Sirokkohttps://www.blogger.com/profile/17437671781852633457noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-83426406581546275722016-11-02T20:58:43.050+02:002016-11-02T20:58:43.050+02:00Hyvä, harkinnasta on hyvä lähteä! :-) Minusta joog...Hyvä, harkinnasta on hyvä lähteä! :-) Minusta jooga kuulostaisi ihan sinulle sopivalta jutulta.<br /><br />Mä en ollut edes tajunnut, että saattaisin kaivata jotain rauhoittumistakin, vaikka fiksu ihminen olisi ehkä osannut päätellä jotain jo taannoisesta ylikunnostakin. Mutta hyvä että nyt edes on oppi mennyt perille. Toivottavasti pysyy kanssa siellä!<br /><br />Selkäkivut taitavat olla aika tavallinen vaiva nykyään. :-(Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-17398116363836834532016-11-02T20:46:24.370+02:002016-11-02T20:46:24.370+02:00Nyt mun on pakko kai paneutua asiaan kun laitoit n...Nyt mun on pakko kai paneutua asiaan kun laitoit noin hyvan listan sivustoistakin. Olen piiiitkaaaan halunnut kokeilla joogaa koska tarvitsen selvasti jotain rauhoittavaa ja selkakipuihin auttavaa harrastusta, jooga voisi olla se. Olen aina ajatellut etta munkin liikuntamuodot on niita hikisia ja repivia mutta kai tama ika tuo jarkea paahan ja kannattaisi harjoitella vaikka sita keskittymista, oman kehon tunnustelua ja sellaisia rauhallisia aamuja? Laitan harkintaan :)Petrahttps://www.blogger.com/profile/13897319965053132064noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-4334541401287144182016-11-02T20:34:09.327+02:002016-11-02T20:34:09.327+02:00Kääk, anoppihan kysyy kumminkin seuraavalla kerral...Kääk, anoppihan kysyy kumminkin seuraavalla kerralla kun puhutaan puhelimessa, että olenko sitä lämmintä vettä juonut. Hyvä ruveta jo nyt miettimään, mitä anopille vastaan. Jospa sanon, että juu, olen minä vettä juonut, mutta jätän sen lämmin-sanan edestä pois. Silloinhan en edes valehtele... :-)<br /><br />Anteeksi, mutta minua hieman nauratti, kun kuvittelin itseäni pää tuolien välissä. :-D Siinä olisi varmastikin hyvä olla piipaa-auton numero lähellä. :-D Mutta on tuossa se hyvä puoli, että homma kuulostaa varsin haasteelliselta, eli on ainakin mitä tavoitella, jos alkaa normi-soturit ynnä muut tympiä. Mutta kyllä mä tuosta sinulle apugurun arvomerkin ihan kevyesti antaisin. :-) Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-78530749404242774002016-11-02T20:21:02.989+02:002016-11-02T20:21:02.989+02:00Toivottavasti anoppi ei lue tätä, ettet jää kiinni...Toivottavasti anoppi ei lue tätä, ettet jää kiinni keittämättömän veden juonnista :).<br /><br />Mutta aloin sitä päälläseisontaa miettimään, että se taidettiin aloittaa jotenkin niin, että laitettiin pari tuolia vierekkäin sellaselle etäisyydelle toisistaan, että mahtuu pää sinne väliin. (tää ei nyt varmaan kuulosta kovin luotettavalta..). Eli ei heti alettu ihan kirjaimellisesti päällään seisoskelemaan, vaan ensin niin, että oli hartiat tuoleilla ja pää siellä tuolien välissä "irti maasta". Ja siitä sit edettiin semmoseen vaiheeseen, että "ponnistettin" päälläseisontaan, mutta niin, että seinä oli riittävän lähellä, jos ei pysyny ihan suorassa, vaan piti ottaa tukea. Että eiköös näillä ohjeilla pääse jo sinne apugurutasolle :D<br /><br />Annukkahttp://www.kotonasi.finoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-52686618949741724802016-11-02T19:57:28.803+02:002016-11-02T19:57:28.803+02:00Hieno juttu, että olet oppinut tietämään selällesi...Hieno juttu, että olet oppinut tietämään selällesi sopivat liikkeet! Minäkin olen parissa viikossa jo jotain oppinut, mutta vielä on jonkin verran opittavaa. ;-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-73149256240809456672016-11-02T19:55:47.765+02:002016-11-02T19:55:47.765+02:00Ai miten nauratti tuo mielikuva sinusta hissuttele...Ai miten nauratti tuo mielikuva sinusta hissuttelemassa villasukat jalassa. :-D Huonosti olisi tosiaan voinut käydä! Mullahan ei ollut aluksi edes joogamattoa vaan sellainen tavan jumppamatto, ja kun jalat siinä tarpeeksi monta kertaa meinasi luiskahtaa, oli aika ostaa oikea joogamatto. Siis tuo, jonka päällä joogatessa saattaa ilmeisesti henkikin mennä. Mutta matto on huono, sillä mulla meinaa luistaa välillä varsinkin kädet matonkin päällä. Tai sitten mä olen erityisen liukas tyyppi? Olisi kannattanut ehkä ostaa laadukkaampi matto, mutta en tajunnut, että joogamatoissakin on eroja...<br /><br />Sinun joogaopettajasi kuulostaa vähän pelottavalta mutta erittäin asiantuntevalta. Varsinkin tällä lailla ilman ohjausta joogatessa on nimittäin vaarana se, että asennot tulee tehtyä väärin, mikä saattaa johtaa pidemmän päälle uusiin vaikeuksiin. Ja sen minkä on kerran väärin oppinut, on hirveän vaikea oppia toistamiseen oikein. <br /> <br />Päälläseisonta on yksi niistä jutuista, joita katselin tuolla joogasivustoilla vähän himoiten: tuollaisen kun pystyisi vielä tekemään! Mutta ajattelin nyt kerrankin edetä ihan rauhassa ja ilman mitään suunnitelmia tai tavoitteita. Jos jossakin vaiheessa tulee tunne, että tämmöinen kattelu ei enää riitä, niin kai se on sitten “pakko” ruveta niitä päälläseisontoja harjoittelemaan. :-D<br /><br />Olipa mahtava juttu, että huimauskohtauksesi hävisivät! Minä uskon, että joogasta voi olla apua hyvinkin monenlaiseen vaivaan, ja sinunkin tapauksesi on hyvä esimerkki siitä!<br /><br />Eräs ukkelin kollega suositteli mulle kerran, että mun pitäisi tehdä aamuisin 20 minuuttia aurinkotervehdyksiä. En viitsinyt väittää hänelle vastaan, mutta mielessäni ajattelin, että 20 minuuttia jotain aurinkotervehdyksiä, johan siinä tylsyyskuolema iskee. No, tässä sitä ollaan. :-D<br /><br />Sitruunavedenjuomistatavasta on sinua kiittäminen. :-) Paljon helpompi tapa käynnistää aamu kuin se anopin neuvoma veden keittely. Sori nyt vaan anoppi.:-DSatuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-33100234133374223002016-11-02T19:41:06.919+02:002016-11-02T19:41:06.919+02:00Ennen kävin joogatunneilla mutta en enään,mutta lä...Ennen kävin joogatunneilla mutta en enään,mutta lähes joka päivä teen jonkinlaisia joogaliikkeitä.Minulla jumittuu helposti alaselkä,joten tiedän just millaisilla liikkeillä saan sen voimaan paremmin.Kiva kun jooga on tuonut sulle hyvinvointia Satu:)Jaelhttps://www.blogger.com/profile/12807233749131057341noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-66579088944220914792016-11-02T19:36:57.212+02:002016-11-02T19:36:57.212+02:00Toivon todella, että joogasta on sinulle apua! Ei ...Toivon todella, että joogasta on sinulle apua! Ei olisi minullekaan tullut mieleen, että jooga voi auttaa selkäkipuun, mutta uskottava se on, kun on omakohtaista kokemusta. :-) <br /><br />Toki selkäkipu ilmoittelee itsestään edelleenkin silloin tällöin, varsinkin kun istun jotenkin mutkalla tai muuten huonossa asennossa. Silloin korjaan äkkiä istuma-asentoni suoraksi ja supistan vatsalihakset, ja se yleensä auttaa. <br /><br />Toivottavasti tykästyt aamujoogaan! Se on ihana tapa herätä! Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-40253925432313267162016-11-02T18:58:54.599+02:002016-11-02T18:58:54.599+02:00Hehhee. Arvaa vaan, olinko muutama vuosi sitten vi...Hehhee. Arvaa vaan, olinko muutama vuosi sitten vielä ehdottomasti joogaa vastaan, koska halusin huhkia painojen kanssa BodyPumpissa täysillä soivan musiikin tahdissa ja ajattelin, että minähän en lähde mihinkään villasukat jalassa hissuttelemaan. (Ja ehkä ihan hyvä olikin, etten lähtenyt sinne ekalle joogatunnille niissä sukissa, koska olis voinut käydä ohraisesti heti ensimmäisessä "soturi"-asennossa). Ja niinkuin sinäkin, jouduin vähän (en myönnä, että ihan kokonaan ainakaan ihan heti) perumaan ennakkoluulojani, koska se staattisissa asennoissa pysyminen oli ihan helkkarin raskasta, vaikka olin ajatellut, että kunhan siinä vaan vähän seisoskellaan. Juu ei. Opettaja oli Amerikassa joksikin joogaguruksi kouluttautunut vaativa, mutta taitava (suomalainen) nainen, joka vahti, että kaikki tulee tehtyä kunnolla ja oikein, eikä tule vääränlaista kipua, vaan kaikki tehdään alusta asti oikeilla tekniikoilla. Huhhuh. Siinä oli ensimmäisen päälläänseisontasession aikana kyllä tuskanhiki otsalla, mutta se, mikä oli uskomatonta, oli se, että juurikin varmaan noitten kaikkien pää alaspäin tehtyjen juttujen (jotka ennen aiheutti mulle ihan hirveää huimausta), mun muutaman vuoden kestäneet äkilliset huimauskohtaukset (joiden olin alkanut uskoa olevan paniikkihäriöitä) katosivat. Tajusin sen vaan yhtenä kauniina päivänä, että mullehan ei enää ole tullut niitä kohtauksia ollenkaan ja kun otin sen joogaopen kanssa puheeksi, hän vaan sanoi, että todennäköisesti mulla on ollut joku niin paha lukko niskassa, että se on aiheuttanut huimauksen, mutta lähtenyt joogan ansiosta. Ihan huippua! Harmikseni vaan jouduin lopettamaan, kun olkapään nivelkapselin tulehdus pilasi 2,5 vuotta elämästä. Ja sinä aikana joogaopekin lopetti, kun ei enää työkiireiltään kerinnyt. Mutta edelleen teen jokaikinen aamu heti sängystä noustuani (ja siellä ensin venyteltyäni) aurinkotervehdyksen ja ne soturi-liikkeet. Naks-naks vaan :). Ilman niitä ei lähde päivä käyntiin.<br /><br />Huippua Satu! Ja erityisesti lämmitti mieltä tuo sitruunavesi tuolla tarinan lomassa ;)Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2512299792997418747.post-54905132690801634672016-11-02T18:03:34.310+02:002016-11-02T18:03:34.310+02:00Hei täällä kirjoittaa selkäkipuinen. Viime yö tuli...Hei täällä kirjoittaa selkäkipuinen. Viime yö tuli nukuttua huonosti kun kääntyessä tuntui kuin joku olisi iskenyt puukolla selkään. Tämä postaus tuli kuin tilauksesta, huomenna kokeilen heti aamujoogaa.Olen joskus ollut jopa joogakurssilla ja harjoittanutkin sitä satunnaisesti, mutta ei ole tullut mieleenkään, että siitä voisi olla apua selkäsärkyyn. Nyt kun ajattelen, hyvin järkeen käypää. Kiitos !!!Sarihttps://www.blogger.com/profile/09747055095144173596noreply@blogger.com