Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Sohvaperunat liikenteessä

Olen muistaakseni joskus kertonutkin, että kaikki kotiin liittyvät päätökset tapahtuvat meillä hyvin verkkaisesti, jos ollenkaan. Kotimme on samannäköinen vuodesta toiseen, sillä emme ole sisustajaihmisiä ollenkaan, minä vielä vähemmän kuin ukkeli. Minulle on oikeastaan aivan sama, miltä meillä näyttää; pääasia että homma toimii ja että kotona viihtyy.

Olemme suunnitelleet jo pitkään uuden sohvan hankkimista, mutta emme ole saaneet tehtyä tämänkään asian hyväksi mitään. On jotenkin niin rasittavaa juosta kaupoissa vertailemassa ja valikoimassa. Eilen kuitenkin tapahtui semmoinen ihme, että saimme äkillisen tarmonpuuskan: rupesimme selailemaan huonekalukauppojen nettisivuja ja mittailemaan paikkaa, johon sohvan tulisi mahtua. Saimme lähdettyä jopa kaupoille! Tarkoitus oli käydä muutamassa kaupassa katselemassa sohvia ja miettiä sen jälkeen asiaa.

Ensimmäisessä kaupassa oli useampikin sohva, joka olisi sopinut meille mittojensa puolesta, ja yksi niistä vaikutti jopa kelvolliselta tapaukselta. Se ei tosin ollut sellainen löhöämiseen kutsuva divaanisohva, jollaista minä olin ajatellut, vaan lähinnä istumiseen tarkoitettu malli. Värivaihtoehtoja oli kuusi, ja jos maksoi vähän lisää, saattoi valita neljästäsadasta väristä. Meille riittivät ne kuusikin vaihtoehtoa, sillä niistä löytyi parikin meitä miellyttävää väriä: beige ja vaaleanharmaa. Tummempi harmaa oli sekin ok. Sohva sai meidän mielestämme olla mahdollisimman neutraalin värinen, koska saattaisimme pian kyllästyä kovin erikoiseen väriin.


Olimme lähdössä jo seuraavaan kauppaan, kunnes myyjä kysäisi, haluaisimmeko kuitenkin vilkaista niitä muita kangas- ja värivaihtoehtoja. Ajattelimme, että ei kai siitä mitään haittaakaan olisi, ja marssimme värivalikoiman eteen. Löytyi lisää harmaan ja beigen eri sävyjä ja myös muita kivoja, hillittyjä värejä.

Lisää värivaihtoehtoja.
Myös yksi vihreä väri miellytti silmääni jostakin syystä kovasti. Ihastelin väriä ukkelille, ja ukkeli otti kangaspalan käteensä ja totesi kankaan tuntuvan erittäin miellyttävältä.

Niin me sitten ostimme vihreän sohvan.

En vieläkään ymmärrä, mitä oikein tapahtui. Meidän oli vain pitänyt katsella neutraalin värisiä divaanisohvia, mutta tulimmekin ensimmäisestä kaupasta vihreän sohvan omistajina ulos. Olen yrittänyt kuvitella, miten sohva sopisi meidän olohuoneeseemme, ja tullut siihen tulokseen, että ei mitenkään. En kerta kaikkiaan osaa kuvitella mitään vihreää möhkälettä olohuoneeseemme! Ei kuitenkaan auta muu kuin alkaa sopeutua ajatukseen, sillä vihreä sohva on meille joka tapauksessa tulossa. Mutta ainakin sohva sopisi kahvakuulieni väriin!

Kahvakuulailut ovat kyllä (taas) hieman pannassa, sillä olen kärsinyt jo pitkään alaselkäkivuista. Kivut alkoivat liikuntataukoni aikana elokuussa, kun istuin liian pitkiä aikoja ilmeisesti huonossa asennossa. Intiassa kävin hieronnassa, joka auttoi, ja kivut hävisivät pikkuhiljaa. Nyt ne ovat kuitenkin palanneet, eikä eilinen kahvakuulan kanssa riehuminen ainakaan auttanut asiaa (ajattelin, että liikunta olisi selälle hyväksi, mutta olisi kannattanut liikkua ehkä vähän rauhallisemmin). Itku pääsi eilen illalla, kun selkäni oli niin kipeä.

Selkään koskee joka asennossa (paitsi makuulla), mutta istuminen tuntuu olevan selälle erityistä myrkkyä. Olenkin yrittänyt vältellä istumista, ja sen takia sain pestyä tänään ikkunatkin, kun oli keksittävä jotain seisoaltaan suoritettavaa tekemistä. Vaatekaapit ja vaatehuonekin pitäisi siivota, mutta kyseiset hommat sisältävät painavien laatikoiden nostelua, eli ne saavat ehkä vielä hieman odottaa.

Onneksi meillä on sellainen työpöytä, jonka saa nostettua seisomakorkeuteen, ja sillä lailla tätäkin postausta kirjoitan, läppärin edessä seisten. Mutta on se maan vetovoima vaan kumma juttu: kovasti tekisi mieli hilata persukseni penkkiä kohti tai vaihtoehtoisesti retkahtaa sängylle makaamaan.

Yritän nyt miettiä, että miten tästä eteenpäin. Ei varmaan auta muu kuin katsella, millaisiksi tulevat päivät muotoutuvat, ja mitä pystyn tekemään. Onpahan ainakin hyvä syy olla panostamatta ruoanlaittoon yhtään! Perjantainahan minä jaksoin vielä kokkaillakin, ja minulla on siitä oikein kuvallista todistusaineistoakin.

Mikä ei kuulu joukkoon: paistinpannu, kattila vai imuri?

Sinapinsiemenet ovat kivoja pikku pirulaisia: jos purkki putoaa kädestä, siemenet vierivät jokaiseen mahdolliseen (ja mahdottomaankin) paikkaan, ja niitä on äärimmäisen vaikea saada pois, muuta kuin imurilla.

Perjantai-iltaa viettelin yksinäni, sillä ukkeli oli kollegoidensa kanssa iltariennoissa. Iltani muodostuikin varsin hohdokkaaksi, sillä päädyin katsomaan Ensitreffit alttarilla -sarjaa. En ole sarjaa aiempina kausina seurannut, koska sarjan idea on tuntunut minusta niin typerältä. (Idea on lyhykäisesti se, että kolme paria menee sokkona naimisiin. Asiantuntijat ovat valinneet mielestään toisille sopivat puolisot, jotka tapaavat toisensa ensi kertaa vasta alttarilla.) Satuin näkemään sarjasta yhden jakson viimeksi vanhempieni luona ollessani, ja pieni kiinnostus sarjaa kohtaan heräsi. Mielenkiintoinen ihmiskoe!

Vaimo remppaa, ja mies toimii työnjohtotehtävissä.

Myös sohvalta käsin voi antaa ohjeita.

Sarja kiinnosti minua siksikin, että oli mielenkiintoista vertailla näitä länsimaisia "järjestettyjä avioliittoja" intialaisiin. Suurin osa intialaisista avioliitoistahan on edelleen järjestettyjä, ainakin perinteisemmissä piireissä.

Mieleeni tuli heti kaksi suurta eroavaisuutta. Ensinnäkin Ensitreffien avioliitoissa puolison valitsevat asiantuntijat, jotka tässä ohjelman suomalaisessa versiossa ovat logo- ja seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen, psykologi ja kirjailija Tony Dunderfelt sekä teologian tohtori ja rakkaustutkija Jason Lepojärvi. (Rakkaustutkija kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että melkein tekisi mieli ruveta sellaiseksi.) Sukulaiset tai muu lähipiiri eivät siis osallistu valintaprosessiin millään tavalla, vaan häät näyttävät tulevan heille usein yllätyksenä. Intiassa taas sopiva puoliso etsitään tavallisesti tuttavapiiristä, ja sukulaiset ja tuttavat ovat pääroolissa sopivaa puolisoa haettaessa. Täysin tuntemattomalle puolisoehdokkaalle omaa tytärtä tai poikaa ei mieluusti naiteta, koska tuntemattomuus on uhka, joka voi myöhemmin aiheuttaa ongelmia. Toinen ero Ensitreffit-ohjelman avioliittojen ja intialaisten avioliittojen välillä on se, että Intiassa puolisot tapaavat toisensa ennen häitä ja myös tutustuvat toisiinsa.  

Kerronpa tähän väliin yhden esimerkin, joka on niin tuore, että se sattui viime viikolla. Ukkelin Ruotsin-serkun vaimon veljelle on nimittäin etsiskelty puolisoa, ja sellainen tuntui löytyneenkin. Kun kävimme Hyderabadissa yhtenä iltana syömässä tämän sulhon kanssa, hän esitteli ylpeänä tulevan morsiamensa kuvaa. Morsian oli kuvankaunis - hän olisi voinut olla vaikka filmitähti - mikä herätti minussa pientä varauksellisuutta. Ei sulhossakaan mitään vikaan ollut, mutta hän oli kuitenkin sellainen perusmies, ja mietinkin, että kovin oli epäsuhtainen pariskunta, ainakin noin ulkonäöllisesti. Kihlajaisia kuitenkin vietettiin, ja häätkin oli määrä järjestää pian.

Viime viikolla saimme kuitenkin kuulla, että kihlaus oli purkautunut. Morsian oli kieltäytynyt menemästä sulhonsa kanssa naimisiin, koska tämä kuulemma juopotteli koko ajan. Tosiasiassa mies ei juo alkoholia lainkaan. Oli käynyt myös ilmi, että tyttö oli tehnyt vanhemmiltaan salaa mallin töitä, ja kuka tietää, mitä muuta tyttö oli vanhemmiltaan ja tulevalta puolisoltaan salannut? Tyttö ei ollut ollut sulhon suvulle entuudestaan kovinkaan tuttu, ja ihmettelinkin, kuinka heidät oli alun perin edes toisilleen löydetty. Emme tietenkään tiedä asioiden todellista laitaa, mutta ukkeli epäili, että tytön vanhemmat olivat saattaneet pakottaa tytön naimisiin. Ehkä tytöllä oli ollut rakkausuhde johonkin toiseen (epäsopivaan) henkilöön, ja tyttö piti kiireesti naittaa jollekin toiselle, ennen kuin suurempaa vahinkoa ehti tapahtua. Mene ja tiedä.

Miehelle etsitään nyt kuumeisesti uutta morsianta, ja vaikka kaikki ovatkin harmissaan, että kaikki päättyi vähän nolosti, kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä, että asiat tulivat ilmi jo tässä vaiheessa. Olisi ollut aika ikävää, jos tosiasiat olisivat paljastuneet vasta häiden jälkeen!

Nyt lähden kokeilemaan uutta uunikalaa, joka ei hirveästi keittiössä seisoskelua vaadi. En ole koskaan ennen sumakkia tai sichuaninpippuria kokeillut tai edes maistanut, ja toivottavasti kala ei ole ihan kamalaa. Illanjatkoja!

23 kommenttia:

  1. Sisustuksen suhteen olen niin samoilla linjoilla! Meidän nahkasohva on n 25 vuotias ja paranee vanhetessaan. Koti on koti, eikä meillä ole sisustustarvetta juuri koskaan.

    Jäin kauhis... eikun miettimään vihreää sohva. Hm.

    Pitää vilkaista tuota ohjelmaa pilvipalvelusta, nauhoitan sitä, mutta en ole kiinnostunut katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se sohva ei ole kuitenkaan sellainen kaikista räikein retrovihreä tapaus, jollainen vanhemmillani taisi olla joskus 70-luvulla! Ainakin muistelen sellaisen heillä valokuvissa nähneeni.

      Meillä sisustuksen muuttumisen takana on yleensä jokin käytännön syy, kun en osaa muuten oikein nähdä kotona mitään muutoksen tarvetta.

      Poista
  2. Minusta vihreä sohva kuulostaa ihanalta! Rakastan vihreää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään kovasti vihreästä väristä muuten, mutta sohvan väriksi en ole sitä aiemmin ajatellut. Mutta nytpä pitää oppia ajattelemaan! :-)

      Poista
  3. Vihreä sohvahan on hyvä tekosyy laittaa koko muu sisustus uusiksi sopimaan sohvaan :D Tosin tuo ei taida innostaa sisustamisesta kiinnostumatonta. Itse olen sitä päinvastaista tyyppiä eli säännöllisin välein pakko laittaa joku huone johonkin ihan uuteen tyyliin. Välillä on ollut egyptiläistä/arabiteemaa, joskus tietty väriteema kuten nyt olkkarin musta-valko-punainen ja eteisen petroli-sinappi, ja radikaalein mulla oli varmaan kun kerran oli olohuone kiinalaistyylinen: kultalangoin ja turkoosilla kirjailtu koristeellinen sohvaryhmä ja muuta suomalaiseen makuun taatusti yliampuvan kimaltavaa ja räikeää (mutta minä tykkään)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset! :-D Luulen, että jos sohva todella näyttää ihan hirveältä meidän olkkarissa, eikä se sovi minkään muun kanssa yhteen, niin sisustamisesta kiinnostumatonkin saattaa yllättäen motivoitua sisustamaan!

      Sellainen kauttaaltaan valkoinen koti taitaisi olla sinulle kauhistus. :-) Sinulla on se etu, että osaat ja uskallat tehdä itse, kuten esim. sen lattian taannoin. Me ollaan ukkelin kanssa täysiä tumpeloita, tai itse asiassa mä kyllä osaisin maalata ja varmaan laittaa tapetitkin, jos olisi joku antamassa neuvoja ja valvomassa työtä. Mutta jos pitäisi ottaa yksin vastuu kaikesta, niin silloin en uskaltaisi tehdä mitään - yhden ruuvin poraaminenkin on aivan liian jännittävää puuhaa. :-)

      Poista
    2. Mulle "en osaa" tarkoittaa vain että opettelen. Esim. tuon lattiahomman suhteen katsoin Bauhausin sivuilta videon miten se laitetaan ja sitten vaan tekemään. Nykyisin on kätevää kun netistä löytyy neuvoja ihan kaikkeen mitä keksii yrittää, ja keskustelupalstoilta myös avuliaita ihmisiä jotka neuvoo jos tarvitsee lisäapuja.

      Poista
    3. Netistä löytyy tosiaan videoita ihan mihin tahansa pulmaan. Kaikenlaista on tullut netin kautta opeteltuakin, kuten esimerkiksi että miten vaihdetaan autoon polttimo tai miten käytetään kapselikahvinkeitintä. :-) Sisustamisasioissa perimmäinen ongelma taitaa olla se, että mulla ei ole luottoa omaan tekemiseen. Olen ihan varma, että tekisin kumminkin jotain väärin, ja sitten pitäisi tilata asiantuntija paikalle tekemään työ uudestaan. Ja sitten en varmasti yrittäisi enää koskaan mitään, kun “pieleenhän se meni viime kerrallakin”. :-D

      Poista
  4. Meilla on HYVIN punainen kulmasohva, jossa raidallisia ja kermanvarisia selkatyynyja. Kangas alkaa olla vahan kulunut. Jos pitaisi uusia, haluaisin tasmalleen samanvarisen tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta teidän sohvanne kuulostaa aika tyylikkäältä. Punainen voi olla hienokin väri, jos se sopii kotiin muuten. Mulle se olisi kertarysäyksellä ihan liian iso harppaus tuntemattomaan. :-)

      Poista
  5. "Vihreä väri feng shuin mukaan, kuten useimmissa kulttuureissa maailmassa, edustaa vitaliteettiä, elämää ja terveyttä. Koska tämä väri edustaa elämän kiertokulkua luonnossa kaiken kaikkiaan, on vihreällä positiivinen vaikutus kaikenlaisiin uusiin alkuihin, ei vain tervehtymiseen. Vihreä ympäristö saattaa vahvistaa myös toiveikkuutta ja luottamusta." (Lainaus Simplify nettisivustolta)
    Näköjään valitsitte vihreän sohvan intuitiivisesti oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kuvaus vihreästä väristä tuntui jotenkin rauhoittavalta. Jospa vihreä ei ollutkaan niin omituinen valinta kuin ajattelin, vaan värillä olikin jokin tarkoitus? Uskon muutenkin siihen, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Nuo kaikki ovat oikein tervetulleita asioita elämään. Kiitos tästä!

      Poista
  6. Vihreitä on niin montaa eri sävyä että jään mielenkiinnolla seuraamaan millainen sohva teille kotiutuu! Voi olla ihan kivakin, minä ainakin tykkään vihreästä.
    Olen minäkin katsonut ainakin kerran tai pari tuota ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Myös täällä Espanjassa jossa on eri kulttuuri ja erilainen ohjelma. Aika ihmeellistä että joku hakee tuollaiseen, olisiko sitten julkisuudenkaipuuta vai mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohva ei ollut onneksi ihan räikeän vihreä, sen muistan, mutta muuten en uskalla sanoa sävystä mitään, kun saatan taas muistaa ihan väärin. Viimeksikin, kun ostimme pesukoneen (yhtä pikaisella päätöksellä kuin tämän sohvankin), muistelin jälkeenpäin, että pesukone oli ollut hienon näköinen ja että siinä oli ollut jotain punaistakin. Kun pesukone sitten tuli meille, kävi ilmi, että pesukone oli ihan tavallisen näköinen, ja siinä oli punainen tarra. :-DD

      Ooh, olisipa mielenkiintoista katsella espanjalaista versiota Ensitreffeistä! Täytyykin etsiä, jos se vaikka löytyisi netistä. Tosin mun espanjani on aika ruostunut, mutta siinähän sitä tulisi treenattua. :-)

      Minusta tuntui, että ainakin nuo suomalaisen version tyypit olivat halunneet mukaan ihan vilpittömästi siitä syystä, että he halusivat löytää ohjelman avulla elämänsä rakkauden, kun sitä ei ollut muilla keinoin löytynyt. Tietysti siinä voi olla julkisuudenkipeyttäkin mukana.

      Poista
  7. Öh, jostain kumman syystä meillä on aika tumman vihreällä päällystetyt laveridivaanit olkkarissa.. kumma syy on se, että ei löytynyt tarpeeksi yksinkertaista kangasta muun värisenä. Ei tarvinnut kuin verhot ja matto vaihtaa, niin johan alkoi silmä tottua. Itse asiassa aika rauhoittava väri, tyynyillä voi sitten rellestää vapaasti :) Suomalaisen valkoinen sisustus ei täällä tulisi kuuloonkaan.
    Tutustumisseremoniat näyttävät olevan Intiassa aika samanlaiset kuin täälläkin ennen, vieläkin maaseudulla ja tietyissä perheissä. Ymmärrän ihan hyvin, että tulevan puolison taustoista pitää ottaa tarkka selko,on niin monenlaista ja tasoista sukua, useinhan joutuu sen suvunkin samalla naimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin menee ainakin matto vaihtoon; se on nimittäin punainen eikä ehkä oikein sovi yhteen vihreän sohvan kanssa. Puuttuisi enää joulukuusi nurkasta!

      Voin jotenkin hyvin kuvitella, että valkoinen sisustus ei siellä ole ehkä kaikista suosituin vaihtoehto. Ei olisi Intiassakaan. Sohva olisi jo päivän päästä ihan kamalan näköinen!

      Mielenkiintoista, että sielläkin on ollut ja on edelleen paikoin samanlaiset tutustumisseremoniat kuin Intiassa. Rakkausavioliitot ovat hitaasti yleistyneet Intiassa, mutta useimmiten edetään edelleen perinteisen kaavan mukaan. Sillä tavalla voidaan välttyä monelta ongelmalta.

      Poista
  8. Kääk. Tässä suhteessa ollaan kyllä erilaisia, koska itse olisin halunnut ottaa ne muutamat mieluisat kangasmallit mukaan kotiin ja katsoa, miltä ne siellä näyttää ennenkuin olisin voinut valita. Mutta pistetään tää "ammattitaudin" piikkiin, kun kuuluu vähän niinkuin (sivu)toimenkuvaan :).

    Mutta musta tuntuu, että sun ja ukkelin persoonaan sopii just parhaiten tollanen ex tempore-vihreä, joka tulee todennäköisesti yllättämään positiiviseti, kun saapuu paikalle. Jos vaan mahtuu ovista :)

    Onpa mälsää tollanen selkäkipu. Koita malttaa olla riuhtomatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis, meillä on nyt ollut viimeiset 23 vuotta sama sohvanreuhka, jonka piti olla vaan tilapäinen, kun oli ainoa, mihin oli varaa (Ikeasta ostettu), mutta olen tullut siihen tulokseen, etten enää halau vaihtaa sitä mihinkään, koska siihen on jo painunut niin mukavasti monttu pehvan kohdalle siihen nurkkaan, missä aina istun, kun möllötän telkkarista jotain fiksua tositeeveetä. Ei luiskahda vahingossa lattialle, vaan pysyy pylly paikoillaan.

      Poista
    2. Itse asiassa se myyjä ehdottikin meille, että ottaisimme kangaslaput kotiin, jotta voisimme vertailla, miltä mikäkin väri meillä näyttää. Minä kuitenkin sanoin, etten halua kuljetella mitään kangaslappuja edestakaisin, vaan haluan päättää tämän asian tässä ja nyt. :-) Varmasti ammatti-ihminen osaa ajatella näitä asioita vähän järkevämmin kuin tällaiset amatöörit. :-)

      Toivotaan tosiaan, että sohva tulee yllättämään positiivisesti! Ovesta mahtumista en ollut edes ajatellut, mutta on meidän ovesta mahtunut kaikenlaista muutakin kookasta, että eiköhän siitä yksi sohvakin tule. :-)

      Selkäkipu on veemäistä. Tunnustan jo ajatelleeni, että olisipa polvi kipeä, eikä selkä, kun kipeän polven kanssa pystyy sentään istumaan.

      Hehee, meillekin on käynyt monta kertaa niin, että tilapäisestä onkin tullut pysyvä. Ja anoppilassa hallitaan tämä taito oikein viimeisen päälle. :-D

      Poista
  9. Meidän yhteinen isompi ostos oli aikanaan sohva. Valitsimme vihreän. Ja kaunis väri se olikin ja sitä myöten vähän kaikki oli olkkarissa vihreää. Nyt edelleen vihreä on vallalla meidän olkkarissa, vaikkei enää vihreää sohvaa olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa meilläkin alkaa tästä jonkinlainen vihreä kausi? Mitään vihreää ei entuudestaan olekaan, muuta kuin vanha herätyskello ja anopinkieli (ainoa huonekasvi, joka meillä on).

      Poista
  10. Olen aina ajatellut etten tykkaa vihreasta enka myöskaan oranssista. Meilla on nyt edessa sohvapaatös, joko uudet tai sitten nama vanhat romut viela kerran verhoiluun. Varivaihtoehdot ovat pahkinanvihrea tai sitten harmaa, mies kallistuu vihreaan ja mina taas siihen tutumpaan harmaaseen. Olisi ihanaa etta koti olisi vahan enemmin sisustettu mutta kun ei meista ole sisustajiksi, kaikki on vahan sinnepain ja naista romuista en halua luopua kun sohvannurkassa on niin kiva köllötella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, oranssi olisi minustakin aika pelottava väri, sisustuksessa siis. Vaatteissa se kyllä menee. :-)

      Koti on koti silloin kun siellä viihtyy. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3