Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Maailman söpöin tapahtuma

Kävin tänään ensimmäisen kerran Puppy Paradessa, tuttavallisemmin pentuparaatissa. Tapahtuman ideana on se, että koiranpennut kävelevät Kaivopuistossa kulkueessa pienen lenkin, ja matkan varrelle kerääntynyt väki pääsee ihastelemaan pentuja. Pentuja saa myös taputella ja rapsutella, joten tapahtuma on omiaan kaikille koirien ystäville ja aivan erityisesti varmasti lapsille.

Tapahtuma järjestettiin nyt kolmatta kertaa, ja tapahtuman suosio on lisääntynyt lyhyessä ajassa räjähdysmäisesti: ensimmäisellä kerralla vuoden 2015 syksyllä paraatiin osallistui parikymmentä koiraa, ja yleisöä oli noin 200; nyt koiria oli silmämääräisesti arvioiden useampi sata ja yleisöä tuhansittain. Uskon menestyksen johtuvan siitä, että nykypäivän ihminen kaipaa jotain tällaista: tapahtumaa, jonka ainoa tarkoitus on tuottaa kaikille osapuolille hyvää mieltä. Paikalla näkyikin ainoastaan iloisia ja hymyileviä kasvoja, enkä muista kokeneeni samankaltaista kollektiivista hyväntuulisuutta koskaan missään. Miten moisten koiraihanuuksien edessä voisi pahalla tuulella ollakaan?

Ihmisiä odottamassa paraatin alkua. Kulkuväylä on tässä vaiheessa vielä melkoisen leveä.
Nyt se alkaa! Pomerianianit aloittavat.
Täältä tullaan!
Koirien kanssa sai siis tehdä tuttavuutta, ja aika montaa koiraa tulikin rapsutettua. 😊


Omasta mielestäni kolme söpöintä koiraa olivat nämä:

Minuun vetoaa selkeästikin tuommoinen nallekarhumainen olemus. 😊

Pienimmät/ujoimmat matkustivat omistajiensa sylissä.


Pukeutumistyyli oli vapaa.


Tämä seuraava Pinja-koira olikin jo pienimuotoinen julkkis, sillä hänestä oli kerrottu perjantain Hesarin Nyt-liitteessä.

Kolmikuinen Pinja osaa lehden mukaan istua, mennä maahan, kieriä ja hypätä.


Hyvin temput onnistuivatkin, ja palkinnoksi sai tietysti namia.

Mä ajattelin nyt vähän köllötellä tässä.

Leveä kulkuväylä kuroutui pikkuhiljaa melkein umpeen, kun ihmiset halusivat päästä lähelle koiria.

Emme olleet paikalla ihan loppuun asti, joten monta suloista koiraa jäi varmastikin näkemättä. Ehkä tulen paikalle taas seuraavalla kerralla!

Aivan ihana tapahtuma. Tällaista lisää. ❤️




28 kommenttia:

  1. On ne söpöjä. Enpä ole moisesta tapahtumasta kuullutkaan.

    VastaaPoista
  2. Oi tuo musta pentu...koirakuume nousee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tapahtuma on kyllä omiaan nostattamaan koirakuumetta! Vieressämme seisonut perhe kertoi, että he olivat tehneet koiranostopäätöksen päivä edellisen paraatin jälkeen – ja nyt heidän koiransa olikin jo paraatissa kävelemässä. :-)

      Poista
  3. Kiva kun palasitte ehjin nahoin Intiasta ja laukutkin tulivat lopulta perille. Tuollainen iso pentutapahtuma on varmastikin ollut tosi kiva. Oliko kaikki pentuja? Näyttää aika isoilta osa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin mietin, että mahtoivatkohan kaikki olla ihan pentuja kumminkaan. :-D

      Poista
  4. Viimeinen nallekarhu lienee Armaksen (näyttelylinjainen) rotutoveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin vasta nyt, kun sanoit, että taitaa tosiaan olla Armaksen lajitoveri! Ilmankos olikin minusta niin suloinen. <3

      Poista
  5. Meikäläinen ei uskaltaisi mennä lähellekään moista tapahtumaa, kun yritän tässä vieroittaa itseäni halusta hankkia taas koira :D Mulla on ollut niitä koko aikuisikäni ja kennelnimikin löytyy, mutta kun viimeinen vanhus kuoli talvella, päätin etten ota enää koiria vaan alan vastuuttomaksi puolihuolimattomaksi poikamiestytöksi ;) Pentujen näkeminen vaan on aina riski että järkevä päätös unohtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tosiaan pysytellä pois tuolta, jos ei halua koirakuumetta nostattaa. :-D

      Minä olen muuten aina halunnut sellaista koiraa, joka sinullakin ennen oli (mahtoiko olla ylämaanterrieri rodultaan). Kun olin lapsi, meidän naapureilla oli kaksi sellaista koiraa, ja ne olivat minusta aivan ihania. Toisen nimi oli Sentti ja toisen Milli. :-)

      Poista
    2. Valkoisia länsiylämaanterriereitähän ne oli, mun koirat. Tosiaan ihana rotu, mukavan itsenäinen ja persoonallinen. Jos koiria sanotaan miellyttämishaluisiksi, niin westiet ei sitä ole, ne on lähes kissamaisia luonteeltaan.

      Ja hauskan koviksia, esim. niin isoa koiraa ei koskaan näkynyt että mun koirat olisi pelännyt sitä. Tämä totaalinen itsesuojeluvaiston puute johtaa kyllä siihen että omistajan täytyy vähän katsoa ettei homma mene itsetuhoiseksi kun alkaa isotella itseään 3 kertaa painavammalle koiralle ;)

      Poista
    3. Siinä tulikin jo monta syytä, miksi voisin länsiylämaanterrieristä tykätä! En olen niiden luonteeseen aiemmin sen tarkemmin perehtynyt, mutta kuulostaa juuri senluonteiselta koiralta, joka minua miellyttäisi. Ja ovathan ne niin valtavan suloisiakin!

      Muutama päivä sitten parkkipaikalla sain yhtä länsiylämaanterrieriä silitellä, ja koira jäi katsomaan vielä pitkäksi aikaa peräänkin. Teki mieli mennä ja kysyä, että saisinko adoptoida koiran. :-)

      Poista
  6. Voi mitä söpöläisiä! Taatusti hyvän mielen tapahtuma :)
    T: Rva Kepponen jonka loggautuminen ei onnistunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näkynyt muuta kuin hyväntuulisen näköisiä ihmisiä tuolla. Itselläkin oli varmaan suu korvissa koko ajan.:-)

      Poista
  7. Awww...aivan ihania ! Koirat on ihmeellisiä ja samoin koirien omistajat ! Tästä voi tulla koirakuume....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat (ja varsinkin pennut!) ovat vaan niin ihania! Kovasti tekisi itsenikin mieleni hankkia koira, mutta koira ei oikein sovi meidän suht liikkuvaiseen elämäntyyliin. Eikä ukkeli haluaisi koiraa muutenkaan.

      Poista
    2. Kyllähän tuo otus reissaamista rajoittaa, sekä pidempiä että lyhempiä matkoja. Suomessa koiriin suhtautuminen on monessa paikassa lähes vihamielistä verrattuna esim. Keski-Eurooppaan. Koska vapaa-aikaakaan ei ole älyttömästi, niin aktiivisen rodun otus rajoittaa koirattomia menemisiä koska se vaatii sekä liikunnallista että älyllistä hommaa joka päivä. Näin vuoden kokemuksella ollaan kuitenkin hurjasti plussan puolella. Koirasta on paljon iloa, kouluttaessa oppii itsekin hurjasti uutta ja harrastusten parista saa uusia ystäviä.

      Poista
    3. Koirastanne on ollut paljon iloa minulle ja varmasti monelle muullekin, kun olemme saaneet seurata sen kasvamista ja seikkailuja blogisi välityksellä. <3

      En ollut tiennyt, että koiriin suhtautuminen on Suomessa noin nihkeää. Olin jotenkin ajatellut, että Suomessa ollaan yleisesti ottaen aika myönteisiä koiria kohtaan.

      Meidän pitäisi jättää koira hoitoon siksi aikaa, kun matkustelemme Intiassa tai muualla, eikä tuntuisi kivalta jättää koiraa kenenkään toisen luokse, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Minä taidan olla myös valitettavasti niin laiska, ettei minusta olisi niinkin pitkäjänteiseen toimintaan kuin koiran kouluttamiseen. Mutta mistä sitä koskaan tietää, miten siitäkin innostuisi, jos vaan ottaisi sen ensimmäisen askeleen! Koiramaailma voisi viedä mukanaan ihan täysin.

      Suurin syy meidän koirattomuuteemme on kumminkin ukkeli, joka ei halua missään nimessä koiraa. Ukkelin näkökanta koira-asiaan onkin hyvin intialainen: hänen mielestään koirien pitää saada juoksennella vapaina, koska koirat ovat (ukkelin mielestä) paljon onnellisempia vapaina kuin ihmisten lemmikkeinä.

      Poista
  8. Ihaniahan ne ovat. Mutta eikö niitä pelottanut tuollainen ihmismäärä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama koira oli selkeästi vähän peloissaan, mutta valtaosa koirista tuntui olevan vain innoissaan, kun pääsi tutustumaan ihmisiin. Ihmettelin itsekin sitä, miten rohkeita ja hyväkäytöksisiä koirat olivat. Mutta ehkä kovin pelokkaita tai ärhäköitä koiria ei tuonne tuodakaan?

      Poista
  9. Tyttäreni mielestä koirat ovat niiiiiin söpöjä ��. Hän puhuu koiranpennuista joka päivä. Luin postauksesi hänelle ääneen ja kaikki koirat kuvissa olivat taas söpöjä... Meidänkään elämään ei koira sovi, mutta onneksi typy voi käydä rapsuttelemassa muiden koiria. Kiva tapahtuma silti. /Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen samaa mieltä tyttäresi kanssa. :-) Tosin en ole ihan kaikkiruokainen, sillä kaikki rodut eivät ole minusta söpöjä. Jotkut koirat ovat minusta suorastaan rumia, jos näin saa sanoa...

      Onneksi tosiaan voi käydä rapsuttelemassa muiden koiria! Ja kun koiria niin harvoin normaaliarjessa pääsee rapsuttelemaan, on kiva, että on tämmöisiä tapahtumia, joissa saa rapsutella varastoon. ;-)

      Poista
  10. Voi miten ihana tapahtuma,olisin ollut tuolla ihan lääpälläni. No täytyykin nyt heti mennä rapsuttelemaan Bambia tämän jälkeen;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että olisit tuossa tapahtumassa viihtynyt. :-) Annahan Bambille minultakin rapsutukset!

      Poista
  11. Ihana tapahtuma! Tuollaista kollektiivista hyvaa mielta tarvitaan ihan joka paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää mieltä ei ole koskaan liikaa!

      Poista
  12. Ooh, tuommoisiakin tapahtumia on, pitää kai yrittää välttää, varsinkin pentuina koirat ovat ihan vastustamattomia.
    Suomalaisen kerrostalon pihalla istuessa voi myös katsella samantapaista kulkua, tuntui että joka asunnossa oli koira ja yhtä paitsi kaikki hyvin kasvatettuja, rapsuja voi jaella omiksi tarpeiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapahtuma järjestettiin nyt vasta kolmatta kertaa, mutta sen suosio on jo nyt melkoinen.

      Huvitti, kun juuri eilen kirjoittelin kommenttiin, kuinka olen aina haaveillut ylämaanterrieristä, ja sitten sainkin rapsutella sellaista heti samana päivänä talomme parkkipaikalla. :-) Oli aivan mahdottoman suloinen tapaus.

      Poista