Tapahtuma järjestettiin nyt kolmatta kertaa, ja tapahtuman suosio on lisääntynyt lyhyessä ajassa räjähdysmäisesti: ensimmäisellä kerralla vuoden 2015 syksyllä paraatiin osallistui parikymmentä koiraa, ja yleisöä oli noin 200; nyt koiria oli silmämääräisesti arvioiden useampi sata ja yleisöä tuhansittain. Uskon menestyksen johtuvan siitä, että nykypäivän ihminen kaipaa jotain tällaista: tapahtumaa, jonka ainoa tarkoitus on tuottaa kaikille osapuolille hyvää mieltä. Paikalla näkyikin ainoastaan iloisia ja hymyileviä kasvoja, enkä muista kokeneeni samankaltaista kollektiivista hyväntuulisuutta koskaan missään. Miten moisten koiraihanuuksien edessä voisi pahalla tuulella ollakaan?
 |
| Ihmisiä odottamassa paraatin alkua. Kulkuväylä on tässä vaiheessa vielä melkoisen leveä. |
 |
| Nyt se alkaa! Pomerianianit aloittavat. |
 |
| Täältä tullaan! |
Omasta mielestäni kolme söpöintä koiraa olivat nämä:
Pienimmät/ujoimmat matkustivat omistajiensa sylissä.
Tämä seuraava Pinja-koira olikin jo pienimuotoinen julkkis, sillä hänestä oli kerrottu perjantain Hesarin Nyt-liitteessä.
Hyvin temput onnistuivatkin, ja palkinnoksi sai tietysti namia.
 |
| Mä ajattelin nyt vähän köllötellä tässä. |
 |
| Leveä kulkuväylä kuroutui pikkuhiljaa melkein umpeen, kun ihmiset halusivat päästä lähelle koiria. |
Emme olleet paikalla ihan loppuun asti, joten monta suloista koiraa jäi varmastikin näkemättä. Ehkä tulen paikalle taas seuraavalla kerralla!
Aivan ihana tapahtuma. Tällaista lisää. ❤️
On ne söpöjä. Enpä ole moisesta tapahtumasta kuullutkaan.
VastaaPoistaOn ne. :-)
PoistaOi tuo musta pentu...koirakuume nousee!
VastaaPoistaTuo tapahtuma on kyllä omiaan nostattamaan koirakuumetta! Vieressämme seisonut perhe kertoi, että he olivat tehneet koiranostopäätöksen päivä edellisen paraatin jälkeen – ja nyt heidän koiransa olikin jo paraatissa kävelemässä. :-)
PoistaKiva kun palasitte ehjin nahoin Intiasta ja laukutkin tulivat lopulta perille. Tuollainen iso pentutapahtuma on varmastikin ollut tosi kiva. Oliko kaikki pentuja? Näyttää aika isoilta osa. :D
VastaaPoistaSamaa minäkin mietin, että mahtoivatkohan kaikki olla ihan pentuja kumminkaan. :-D
PoistaViimeinen nallekarhu lienee Armaksen (näyttelylinjainen) rotutoveri.
VastaaPoistaTajusin vasta nyt, kun sanoit, että taitaa tosiaan olla Armaksen lajitoveri! Ilmankos olikin minusta niin suloinen. <3
PoistaMeikäläinen ei uskaltaisi mennä lähellekään moista tapahtumaa, kun yritän tässä vieroittaa itseäni halusta hankkia taas koira :D Mulla on ollut niitä koko aikuisikäni ja kennelnimikin löytyy, mutta kun viimeinen vanhus kuoli talvella, päätin etten ota enää koiria vaan alan vastuuttomaksi puolihuolimattomaksi poikamiestytöksi ;) Pentujen näkeminen vaan on aina riski että järkevä päätös unohtuu.
VastaaPoistaKannattaa tosiaan pysytellä pois tuolta, jos ei halua koirakuumetta nostattaa. :-D
PoistaMinä olen muuten aina halunnut sellaista koiraa, joka sinullakin ennen oli (mahtoiko olla ylämaanterrieri rodultaan). Kun olin lapsi, meidän naapureilla oli kaksi sellaista koiraa, ja ne olivat minusta aivan ihania. Toisen nimi oli Sentti ja toisen Milli. :-)
Valkoisia länsiylämaanterriereitähän ne oli, mun koirat. Tosiaan ihana rotu, mukavan itsenäinen ja persoonallinen. Jos koiria sanotaan miellyttämishaluisiksi, niin westiet ei sitä ole, ne on lähes kissamaisia luonteeltaan.
PoistaJa hauskan koviksia, esim. niin isoa koiraa ei koskaan näkynyt että mun koirat olisi pelännyt sitä. Tämä totaalinen itsesuojeluvaiston puute johtaa kyllä siihen että omistajan täytyy vähän katsoa ettei homma mene itsetuhoiseksi kun alkaa isotella itseään 3 kertaa painavammalle koiralle ;)
Siinä tulikin jo monta syytä, miksi voisin länsiylämaanterrieristä tykätä! En olen niiden luonteeseen aiemmin sen tarkemmin perehtynyt, mutta kuulostaa juuri senluonteiselta koiralta, joka minua miellyttäisi. Ja ovathan ne niin valtavan suloisiakin!
PoistaMuutama päivä sitten parkkipaikalla sain yhtä länsiylämaanterrieriä silitellä, ja koira jäi katsomaan vielä pitkäksi aikaa peräänkin. Teki mieli mennä ja kysyä, että saisinko adoptoida koiran. :-)
Voi mitä söpöläisiä! Taatusti hyvän mielen tapahtuma :)
VastaaPoistaT: Rva Kepponen jonka loggautuminen ei onnistunut
Ei näkynyt muuta kuin hyväntuulisen näköisiä ihmisiä tuolla. Itselläkin oli varmaan suu korvissa koko ajan.:-)
PoistaAwww...aivan ihania ! Koirat on ihmeellisiä ja samoin koirien omistajat ! Tästä voi tulla koirakuume....
VastaaPoistaKoirat (ja varsinkin pennut!) ovat vaan niin ihania! Kovasti tekisi itsenikin mieleni hankkia koira, mutta koira ei oikein sovi meidän suht liikkuvaiseen elämäntyyliin. Eikä ukkeli haluaisi koiraa muutenkaan.
PoistaKyllähän tuo otus reissaamista rajoittaa, sekä pidempiä että lyhempiä matkoja. Suomessa koiriin suhtautuminen on monessa paikassa lähes vihamielistä verrattuna esim. Keski-Eurooppaan. Koska vapaa-aikaakaan ei ole älyttömästi, niin aktiivisen rodun otus rajoittaa koirattomia menemisiä koska se vaatii sekä liikunnallista että älyllistä hommaa joka päivä. Näin vuoden kokemuksella ollaan kuitenkin hurjasti plussan puolella. Koirasta on paljon iloa, kouluttaessa oppii itsekin hurjasti uutta ja harrastusten parista saa uusia ystäviä.
PoistaKoirastanne on ollut paljon iloa minulle ja varmasti monelle muullekin, kun olemme saaneet seurata sen kasvamista ja seikkailuja blogisi välityksellä. <3
PoistaEn ollut tiennyt, että koiriin suhtautuminen on Suomessa noin nihkeää. Olin jotenkin ajatellut, että Suomessa ollaan yleisesti ottaen aika myönteisiä koiria kohtaan.
Meidän pitäisi jättää koira hoitoon siksi aikaa, kun matkustelemme Intiassa tai muualla, eikä tuntuisi kivalta jättää koiraa kenenkään toisen luokse, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Minä taidan olla myös valitettavasti niin laiska, ettei minusta olisi niinkin pitkäjänteiseen toimintaan kuin koiran kouluttamiseen. Mutta mistä sitä koskaan tietää, miten siitäkin innostuisi, jos vaan ottaisi sen ensimmäisen askeleen! Koiramaailma voisi viedä mukanaan ihan täysin.
Suurin syy meidän koirattomuuteemme on kumminkin ukkeli, joka ei halua missään nimessä koiraa. Ukkelin näkökanta koira-asiaan onkin hyvin intialainen: hänen mielestään koirien pitää saada juoksennella vapaina, koska koirat ovat (ukkelin mielestä) paljon onnellisempia vapaina kuin ihmisten lemmikkeinä.
Ihaniahan ne ovat. Mutta eikö niitä pelottanut tuollainen ihmismäärä?
VastaaPoistaMuutama koira oli selkeästi vähän peloissaan, mutta valtaosa koirista tuntui olevan vain innoissaan, kun pääsi tutustumaan ihmisiin. Ihmettelin itsekin sitä, miten rohkeita ja hyväkäytöksisiä koirat olivat. Mutta ehkä kovin pelokkaita tai ärhäköitä koiria ei tuonne tuodakaan?
PoistaTyttäreni mielestä koirat ovat niiiiiin söpöjä ��. Hän puhuu koiranpennuista joka päivä. Luin postauksesi hänelle ääneen ja kaikki koirat kuvissa olivat taas söpöjä... Meidänkään elämään ei koira sovi, mutta onneksi typy voi käydä rapsuttelemassa muiden koiria. Kiva tapahtuma silti. /Marja
VastaaPoistaMinä olen samaa mieltä tyttäresi kanssa. :-) Tosin en ole ihan kaikkiruokainen, sillä kaikki rodut eivät ole minusta söpöjä. Jotkut koirat ovat minusta suorastaan rumia, jos näin saa sanoa...
PoistaOnneksi tosiaan voi käydä rapsuttelemassa muiden koiria! Ja kun koiria niin harvoin normaaliarjessa pääsee rapsuttelemaan, on kiva, että on tämmöisiä tapahtumia, joissa saa rapsutella varastoon. ;-)
Voi miten ihana tapahtuma,olisin ollut tuolla ihan lääpälläni. No täytyykin nyt heti mennä rapsuttelemaan Bambia tämän jälkeen;D
VastaaPoistaUskon, että olisit tuossa tapahtumassa viihtynyt. :-) Annahan Bambille minultakin rapsutukset!
PoistaIhana tapahtuma! Tuollaista kollektiivista hyvaa mielta tarvitaan ihan joka paikassa.
VastaaPoistaHyvää mieltä ei ole koskaan liikaa!
PoistaOoh, tuommoisiakin tapahtumia on, pitää kai yrittää välttää, varsinkin pentuina koirat ovat ihan vastustamattomia.
VastaaPoistaSuomalaisen kerrostalon pihalla istuessa voi myös katsella samantapaista kulkua, tuntui että joka asunnossa oli koira ja yhtä paitsi kaikki hyvin kasvatettuja, rapsuja voi jaella omiksi tarpeiksi.
Tapahtuma järjestettiin nyt vasta kolmatta kertaa, mutta sen suosio on jo nyt melkoinen.
PoistaHuvitti, kun juuri eilen kirjoittelin kommenttiin, kuinka olen aina haaveillut ylämaanterrieristä, ja sitten sainkin rapsutella sellaista heti samana päivänä talomme parkkipaikalla. :-) Oli aivan mahdottoman suloinen tapaus.