Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 6. joulukuuta 2013

Kaikkitietävä mumisija vai sohiva tyrkyttäjä?

Näin itsenäisyyspäivän ratoksi on hyvä kaivaa taas vuoden 1977 Käytös- ja tapatieto esiin ja pohtia esimerkiksi sitä, millaisiin kanssaihmisiin tuolla jouluostoksilla ja erilaisissa tilaisuuksissa saattaa törmätä.

"Oheisena luettelo eräistä sietämättömyyksistä, joihin törmäämme joka päivä. Ehkäpä jokin luonteenpiirre sopii omalle kohdallenne. Kannattaa tarkkailla omaa käyttäytymistään, ettei kävisi niin, että olisitte esimerkiksi

Ääneenajattelija

Onko teillä  taipumus höpistä ääneen ostoksia tehdessänne, vaikka lähettyvillä ei ole ketään, jolle voisitte ajatuksenne osoittaa. Puhutteko kadulla? Teettekö huomautuksia kanssaihmisistä ääneen? Ikävä tapa, joka saa teidät helposti vaikuttamaan höyrähtäneeltä.

Myöhästyjä

Myöhästelettekö usein? Odottaako teitä aina joku kadunkulmassa tai kantakahvilassa? Joku, jonka posket punoittavat kiukusta? Mitä teette? Varmaankin selviätte tilanteesta helakalla naurulla. "Minä olen tällainen ikuinen myöhästelijä", ja sanotte sen annos hellyyttä äänessänne. Te ette voi ymmärtää ihmisten pikkumaisuutta: hermostua nyt mokomasta kymmenestä minuutista.

Teidät tunnetaan laajoissa piireissä. Te olette se, joka kolistelee teatteriin ja konserttiin jo esityksen alettua. Teidän takianne puolet penkkirivistä joutuu nousemaan, mutta se ei teitä liikuta. Kyllä ihmisillä sen verran huumorintajua pitää olla.

Sohija

Te ette lähde liikkeelle ilman sateenvarjoa, salkkua tai ostoskassia. Täytyyhän teidän varustautua. Kadulla kulkeminen ja yleisissä kulkuneuvoissa liikkuminen sujuu niin paljon joutuisammin, kun voi sateenvarjolla raivata tietä.

Sateenvarjon te avaatte ripeästi ja turhaa huomaavaisuutta osoittamatta. Mitäs tuppaavat tielle. Syyttäkööt itseään, jos piikki osuu silmään. Ja onko nyt teidän vikanne, jos reippaasti heiluva salkkunne repii vastaantulevan daamin sukat. Hupsista, te sanotte leikkisästi siihen.

Eräs asia teitä kuitenkin ihmetyttää: miksi kaikki ihmiset ovat niin äreitä? Miksei teille koskaan hymyillä?
Hohottaja

Teillä on mainio huumorinlahja. Teitä naurattaa niin vietävästi, ja kun teillä on hauskaa, te vedätte keuhkot täyteen ilmaa ja hohotatte sydämenne kyllyydestä. Kerrankin - se oli Kansallisoopperan Wagner-illassa - teitä rupesi kesken kaiken naurattamaan muuan juttu ja te nauroitte niin, että se kuului yli symbaalien ja rumputulen. Ja on teillä hauskoja ystäviäkin. Muuankin sanoi uskaltavansa lyödä vetoa, että teidän naurunne kuuluisi Stadionilta Messuhallille.
Seisoskelija

Teillä on paljon ystäviä, ja seurallinen kun olette, tapaatte heittäytyä juttusille heidän kanssaan. Kadulla on mukava seisoskella, kadunkulmassa nimenomaan. Usein juttutuokio venähtää varttitunniksi tai pidemmäksikin. Ihmisivilinä on inspiroiva tekijä. Kas kas, kuinka tänään onkaan tungosta, ihan meinaavat päälle tulla, vaikka te ihan selvästi seisotte keskellä jalkakäytävää, niin että kaikkien pitäisi huomata ja osata väistää.

Yskijä

Missään tapauksessa teitä ei voida sanoa vätykseksi. Ehei, pieni yskä ja flunssanpoikanen ei teitä sänkyyn kaada. Eikä ainakaan estä teitä menemästä teatteriin. Siitä vain pakka nenäliinoja mukaan, ja voitte vallan mainiosti nauttia murhenäytelmästä. Välillä tosin ankara yskänpuuskanne tutisuttaa koko penkkiriviä, mutta saavatpa kaikki tuta, että on oikea tervaskanto liikkeellä. Ei pienistä vaivoista välitetä.

Rapistelija

Teillä on aina taskut täynnä hyvää. Popcornia, aniskaramelleja ja pastilleja. Ilman niitä ette voi ajatellakaan elokuvanautintoa. On kamalan kiva rapistella makeispussia auki pimeässä elokuvateatterissa juuri kun John Wayne on nitistämäisillään roiston. Tämän olette havainnut kelpo tavaksi myös sinfoniakonsertissa. Aina välillä, kun kapellimestarin tahtipuikko on ylhäällä ja orkesteri vain odottaa merkkiä iskeäkseen viuluihin kiinni, te nappaatte pastillirasian auki. Vain aniharvoin tapahtuu sellainen vahinko, että eukalyptukset kierähtävät lattialle ja rullaavat iloisesti penkkiriviltä toiselle.

Osoittelija

Te teette vilkkaasti huomioita ympäristöstänne ja näette helposti epäkohtia. Sojottava etusormenne osoittaa niitä napakasti: "Tuolla naisella on sitten hassu hattu!"

Kun seurassa haluatte lausua mielipiteenne jostakin kauempana olevasta henkilöstä, elävöitätte esitystänne suuntaamalla etusormen sinne päin. "Tuo mies tuolla, tuo, jolla on kamalan värinen solmio."

Etusormenne on taaskin sojottamassa. Varokaa, ettei joku pure sitä. 
Mumisija

Omasta mielestänne olette vain ujo. Ette millään viitsi sanoa nimeänne selvästi. Ujostuttaa. Tyydytte mumisemaan. Olette niin vaatimaton ja vähäpätöinen ihminen. Mihin tahansa teille esitettyyn kysymykseen saa vastaukseksi muminaa.

Vaellatte koko elämänne hiljaisena, ja vain tarkkaavaisimmat ja teräväkuuloisimmat kuvittelevat joskus erottavansa yksittäisiä sanoja muminastanne. Loukkaannutte, kun teitä kehotetaan toistamaan kolmasti asianne.

Luultavasti selitys muminaan on löydettävissä varhaislapsuuden traumoista, mutta ikävä kyllä, ympäristö pitää sitä vain tyhmänä ja loukkaavana tapana. Ihmiset näet edellyttävät, että heille tarkoitettu puhe on niin kuuluvaa ja selkeää, ettei heidän tarvitse suoranaisesti liimata korvaansa suuhunne.  
Arvuuttaja

Ihme, että olette vielä hengissä. Olette nimittäin yksi yhteiskunnan ärsyttävimmistä tyypeistä, se joka saa takana seisovat ulvomaan raivosta.

Te ette koskaan tiedä, mitä haluatte. Aseman lippujonossa te arvuutatte lipunmyyjää sillä, otatteko makuuvaunupaikan vaiko päivävaunupaikan. Lihakaupassa myyjä hikoilee ehdotellessaan ruokalajeja päivälliseksi. Ette nimittäin tiedä, mitä laittaisitte, poronkäristystä vaiko kukkakaalilaatikkoa.

Teitä odotellaan aina, sillä ette tiedä, miten pukeutuisitte. Ottaisitteko turkin vaiko sydvestin. Teillä on oltava joku, joka neuvoo ja opastaa ja ratkaisee kaikki asiat puolestanne. Elämä on nimittäin yhtämittaista arvoitusta.

Kaikkitietävä

Te olette väärällä alalla. Valtakunnan neuvojan virka olisi ainoa oikea toimi teidänlaisellenne nerolle.

Te tiedätte kaiken. Jo aikapäiviä tiesitte, ettei Lapin metsähakkuista hyvä seuraisi tai että Kurkisen pitäisi ehdottomasti pistää palkkansa käyttötilille eikä shekkitilille. Teiltä ei kenenkään tarvitse pyytää neuvoja, niitä tulee kysymättäkin. Teillä on aina patenttiratkaisu kiperimpiinkin ongelmiin. Eduskunnan olisi tajuttava tämä ja pyydettävä teitä asiantuntijaksi kaikkiin komiteoihinsa. Tulisi kerrankin maan asiat hoidetuksi kunnolla.

Valittaja 

Onneksi on ystäviä, joiden velvollisuus on kuunnella valituksia. Ja teillähän niitä on. Krooninen epäonni vainoaa, tänäänkin kengästänne irtosi kantalappu.

Te olette siitä mukava ihminen, ettette tuota turhia yllätyksiä ystävillenne. Tietää jo etukäteen, millaisin lausein tervehditte heitä: hohhoijaa, kyllä teillä on vaikeaa.

Kenelläkään ei ole niin vaikeaa kuin teillä, eivätkä kenenkään murheet ole niin mielenkiintoisia kuin teidän. Totta vieköön, kyllä kaikkien täytyy syventyä puntaroimaan ongelmienne koko laajuutta.

Älkää hellittäkö, vaikka ystävänne joskus satunnaisesti osoittaisivatkin kyllästymisen oireita. Lisätkää kaasua. Korottakaa ääntä. Pääasia ettette luovu aiheesta.

Tyrkyttäjä

Te olette aktiivinen ja haluatte, että muutkin ovat. Teidän mielestänne jehovalaisuus on ainoa oikea uskonto, Knorrin tomaattikeitto on parempaa kuin muut, Italia halvempi turistimaa kuin Jugoslavia ja Harmony Sistersin laulamat Kodin kynttilät ainoa levy, jota kannattaa soittaa.

Kunpa toisetkin ymmärtäisivät nämä asiat, ettei teidän tarvitsisi niin uutterasti kiertää tolkuttamassa niistä. Teitä oikein riipaisee, kun näette jonkun ihan tyhmyyksissään ostavan kermajuustoa, vaikka te moneen kertaan olette sanonut, että tahkojuusto on parempaa.

Pahimpia ovat ne, jotka käskevät teitä olemaan puuttumatta asioihinsa. Eivät raukat tiedä, että te tiedätte paremmin."

Jätin listalta pois muutaman tyypin, kuten etuilijan, tupruttelijan ja komentelijan, mutta listaa silmäillessäni totesin, että ihmiset taitavat olla aika samanlaisia nykyään kuin tuolloin vajaat 40 vuotta sitten. Löysin itsenikin listalta: olen ääneenajattelija, rapistelija, osoittelija ja toisinaan myös arvuuttelija. Kaikkitietävät ja valittajat ovat minusta taas kaikkein raivostuttavimpia ihmistyyppejä...    

Nyt mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille! Totesin itse viettäväni itsenäisyyspäivää hyvin erilaisissa merkeissä kuin viime vuonna. Tänä vuonna syödään uunipossua, juodaan glögiä, käydään saunassa, poltellaan kynttilöitä ja katsellaan itsenäisyyspäivän juhlia televisiosta. Ukkeli tosin jättää varmaan tänäkin vuonna kättelyt katsomatta, enkä minä millään ymmärrä, miksi. Smiley Toisaalta, nyt kun ajattelen, huolestuisin ehkä enemmän siitä, jos hän istuisi kanssani arvostelemassa naisten leninkejä...

16 kommenttia:

  1. "Myöhästelijä" ja "arvuuttaja" ilmoittautuu. o/ Viimeksi mainittua taitoa tulikin juuri eilen hyödynnettyä silmälasiostoksilla, kun menin kauppaan kolme jo hyväksi valittua vaihtoehtoa mielessäni, päädyin myyjän avustuksella lopulta kahteen ihan muuhun, jätin lopulta nekin ostamatta ja totesin tulevani takaisin piakkoin, kunhan tuon miehenikin makutuomariksi (ensimmäiset lasit, nääs, ne vaativat totuttelua - vaikka saisin varmaan yhtä paljon aikaa kulumaan ruokakaupassa pohtiessani, ottaako nyt lehti- vai jääsalaattia vaiko tyytyä pelkkiin yrtteihin pastan päällä...)

    Hyvää itsenäisyyspäivää! Minun juhlaperinteitäni riittää tosin järkyttämään jo sekin, että tänä vuonna telkkarista on ilmeisesti tulossa - gasp - cocktail-pituisia mekkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä nauratti tuo sinun silmälasiostoksilla olosi. :-D Tutulta kuulostaa. ;-) Heviosasto tuottaa minullekin aika usein lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, ja joskus on jopa vaikea valita, mitä tomaatteja otan, kun yksi on liian pehmeä, toinen on liian kova, yhdessä on lommo, ja nuo tuolla takana ovat tietysti kaikki ihan priimaa, mutta en ylety niihin. :-)

      Minusta lyhyet mekot ovat vaihteeksi ihan piristäviä - tai katsotaan nyt mitä kummallisuuksia sieltä on tulossa!

      Poista
  2. Suomalaiset ovat niin hyviä miettimään mikä heitä TOISISSA ärsyttää :D Täällä kun sinne jouluostoksille mahtuu niin ikävää porukkaa... Me metsäläiset emme ole vielä oppineet kuvinkaan hyvin puikkelehtimaan toisten ihmisolentojen lomassa vaan hoitaisimme mieluiten kaupassakäynnitkin tyhjässä kaupassa yksinään (tuli eilen taas huomattua S-marketissä klo 16... Siellä huudettiin ja tönittiin kuin hulluilla päivillä...).

    Hyvää itsenäisyyspäivää! :) Vuoden parhaan ohjelman parissa, kun taas muutama tunti katsellaan kättelyä. . Kyllä me ollaan outoa porukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, niinhän me taidamme olla. Minä menin eilen kauppaan muka ajoissa, ettei tarvitsisi sietää sitä härdelliä, mutta pari muutakin oli näköjään ajatellut samalla tavalla. :-D Sitä paitsi ei sekään ole hyvä, jos kaupassa ole ketään muuta, koska sitten saattaa joutua saamaan vaikka palvelua (vaatekaupoissa siis). Ruokakaupoissahan ei ole pelkoa palvelusta.

      Kiitos samoin. Saa nähdä paukkuvatko katsojaennätykset, kun kotikatsomot kokoontuvat töllöttämään vuoden seurapiiritapahtumaa. ;-)

      Poista
  3. Ääneenajattelija ja seisoskelija tunnustaa. Tosin ääneen en ajattele muista mitään vaan vastailen omille ajatuksilleni, meitä on varmaan kaksi persoonaa samassa päässä ja ahdastahan silloin tulee, pakko ulkoistaa välillä.
    Seisoskelemisen jalon taidon olen oppinut täällä. Ihan pakko kun lentokentältäkin tulee ulos on siinä keskellä uloskäyntiä tervehdittävä kaikki tutut poskisuudelmin ja kyselyin: miten voit, mitä kuuluu, entäs äiti, ja isä, ja isovanhemmat, ja serkut, mitäs niille... kunnes joku vetää hihasta sivuun. Jalkakäytävät täällä on muutenkin niin kapeita ettei ole väliä vaikka jäisikin seisomaan, ei niille kuitenkaan muita mahtuisi. Suomessa taas on niin paljon tilaa ja vähän ihmisiä, että miksi ne kaikki muut tuppaisivat väkisin juuri samaan kohtaan...
    Ehkä voisin vielä tunnustaa arvuuttelunkin... yleensä kyllä pyydän myyjää palvelemaan muita sillä välin kun mietin. Mietinnän jälkeen palaan asiaan myöhemmin uudelleen. Ehkä.
    Ai vitsi, nyt ne jo alkoi, pakko juosta äkkiä Areenaan päivittämään kotimaan kuuluisuudet.
    Enkä sitten mainitse mitään niistä tuhmista tavoista, jotka sinäkin jätit listalta pois..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ulkoistaminen on päivän sana. :-) Juu, en minäkään ajattele muista mitään ääneen; ääneen puhuminen jää lähinnä sellaisen ihmettelyn ja sadattelun tasolle.

      Kiva jos juhlat näkyivät sielläkin. Viime vuonna minäkin yritin tihrustaa niitä netistä, mutta uni tuli lopulta silmään.

      Ai mitkä tuhmat tavat? En yhtään tiedä, mistä puhut. ;-D

      Poista
  4. Ha ha,mainioita juttuja olet taas löytänyt! No mä taidan olla ainakin ääneenajattelija;D Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin. Näin jälkikäteen. :-)

      Poista
  5. Minä olen ääneenajattelija, mutta vain autossa ja yksin kotona ollessani:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auto on kyllä hyvä paikka kaikenlaiselle erikoiselle toiminnalle. Itse tykkään laulaa autossa (kurkku suorana), kun voi olla melko varma siitä, että siellä ei kukaan kuule. :-)

      Poista
  6. Minä taas olen myöhästelijä :) Puolustuksekseni minun on sanottava että en itsekään pahastu jos joku myöhästyy. Paitsi bussi ja sekin vain koska jatkoyhteys menee sitten mönkään. Mukavaa itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, kun että et vaadi muitakaan olemaan ajoissa. :-) Itse olen niin säntillinen, että joskus oikein raivostuttaa (mieluummin olen etuajassa kuin myöhässä), ja sitten ärsyttää suunnattomasti, jos joku on myöhässä...

      Poista
  7. Voi, mua alkoi kyllä säälittää nuo mumisijat, 70-luvulla oli raaka meininki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ajattelin minäkin. Ei paljon sympatiaa ujoille herunut. :-(

      Poista
  8. Hih hih, tässä kirjoituksessa tuo ajan yleinen tyylilaji, toimittajan kaikkitietävä pisteliäs satiiri, toimii ja naurattaa ;-) Minä olen kovasti yrittänyt kasvattaa itsestäni ihmisen joka ei häiritsisi ketään, joskus maailmassa kun olin vähän noita kaikkia, mutta huomaan sortuvani siten arvuuttajan rooliin. "Ihan sama, päätä sää..." -asenne uhkaa vallata minut heti kun kyse ei ole hengellisistä periaatteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ärsyttää itsessäni erityisesti juuri tuo arvuuttelu, ja olen yrittänyt miettiä, mistä se voi johtua. Miten voi olla päättäminen joskus niin vaikeaa? Ja sittenkin kun päätös on (muka) tehty, mietin, että se toinen vaihtoehto olisi saattanut olla kuitenkin parempi. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3