Ihmiset pyytävät palautetta mutta haluavat tosiassa vain kiitosta.


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Vaikea asiakas

En tiedä, olenko tullut vanhaksi vai mitä, mutta kaupoissa soiva musiikki ärsyttää minua aina vain enemmän. Erityisesti näin joulun alla musiikin rooli korostuu, kun kaupoissa soivat enemmän tai vähemmän samat joulurenkutukset. En muista, että musiikki olisi häirinnyt minua ennen näin kovasti, ja olenkin miettinyt, mistä lisääntynyt ärsytys johtuu. Olenko itse jotenkin "häiriintynyt", kun en siedä ulkoisia ärsykkeitä, vai olenko päinvastoin rauhoittunut, enkä kaipaa ympärilleni meteliä? Vai soitetaanko musiikkia yksinkertaisesti kovemmalla kuin ennen? En mitenkään haluaisi uskoa, että olen jo niin kalkkis, että kovaääninen jumputus häiritsisi minua ikäni puolesta, mutta kai iälläkin jotain vaikutusta on - teinishoppailijoita kun ei näytä kovaäänisinkään musiikki häiritsevän.

Muistelen jonkun kertoneen tutkimuksesta, jonka mukaan nopeatempoinen musiikki saisi ihmiset ostamaan enemmän ja hidastempoinen taas vastaavasti vähemmän. En löytänyt tuolle teorialle vahvistusta, vaan pikemminkin löysin todisteita siitä, että asia on juuri päinvastoin: hidastempoinen musiikki pidentää aikaa, jonka asiakas viettää tavaratalossa, ja lisää kulutusta jopa 33 prosentilla. Mitä nopeampaa musiikki taas vastaavasti on, sitä nopeammin asiakas marssii ulos liikkeestä. Jos ihmiset todellakin käyttäytyvät näin, miksi sitten kaupoissa tuntuu kuitenkin useimmiten soivan nopeatahtinen musiikki? Vai päteekö sääntö vain tavarataloihin, ja vaate- ja muissa erikoisliikkeissä vallitsevat aivan eri lait? Tavarataloissahan liikkuu kaikenikäisiä ihmisiä, kun taas erikoisliikkeiden - erityisesti joidenkin vaateliikkeiden - asiakasryhmät ovat tarkemmin rajatut ja musiikkikin enemmän tietyn asiakasryhmän makuun kohdistettu.

Minulle musiikin nopeudella tai hitaudella ei ole niin paljon merkitystä kuin sillä, millä äänenvoimakkuudella musiikkia soitetaan. Jos musiikki soi liian kovalla, en pysty keskittymään mihinkään - saati sitten tekemään ostopäätöksiä - kun musiikki vie kaiken keskittymiskyvyn ja mielenrauhan. Kävin eilen yhdessä vaateliikkeessä, jossa musiikki ravisteli niin, että pää meinasi lähteä irti. Kyllä tuli ulko-ovea hyvin nopeasti ikävä! Kuinka ihmeessä työntekijät pystyvät olemaan töissä tällaisessa ympäristössä ja kuuntelemaan kovaäänistä musiikkia päivästä toiseen? Olen puolivakavissani miettinyt, että laitan seuraavalle kauppareissulle korvatulpat korviin. Kuulosuojaimet olisivat vielä paremmat, mutta ne herättäisivät ehkä hieman liikaa huomiota. Smiley

Jos musiikki olisi edes hyvää, sitä ehkä vielä jotenkin kestäisi, mutta minun mieleiseni kappale sattuu soimaan kaupassa ehkä kerran tai pari vuodessa. Miellyttävä kappale vaikuttaa ihan selkeästi mielialaani: kaupasta ei ole mikään kiire pois, vaan shoppailu alkaa tuntua varsin mukavalta puuhalta. Toisaalta taas ei tulisi kyllä mieleenkään ostaa kaupasta mitään vain sen takia, että siellä soi hyvä musiikki. Kyllä myytävänä olevat tuotteet, makumieltymykset, tarve, hinta ja muut seikat lopulta ratkaisevat. Minua ette musiikillanne huijaa!

Joskus hiljaisempikin musiikki alkaa ärsyttää, jos kappale ei ole lainkaan mieleinen. Eilen kuulin niin ruman version Whamin kappaleesta Last Christmas, että minua alkoi kiukuttaa, ja teki mieli lähteä kaupasta ulos ihan vain siksi, että en olisi jaksanut kuunnella sitä kiekumista. Onko kaupoissa ylipäänsä pakko soittaa musiikkia? Olisiko se kauppiaalle ihan katastrofaalista, jos kaupassa ei soisi musiikki lainkaan tai jos siellä soisi korkeintaan rauhallinen ja hiljainen taustamusiikki? Ehkä jumputtava taustamusiikki on ajan tyyli, ja yksikään kauppa ei uskalla lähteä hiljaiselle linjalle, kun siitä voisi seurata jotain ihan kamalaa. Asiakkaat kaikkoaisivat, eikä kukaan ostaisi mitään!

Toisaalta minun ei kyllä pitäisi valittaa musiikista ja sen äänenvoimakkuudesta mitään, sillä Intiassa tilanne on vielä pahempi: siellä ei joissain ostoskeskuksissa saa ääntään kuuluville, ja jos on asiaa kaverille, joutuu huutamaan. Intiassa tosin on meteliä muutenkin niin paljon, että kauppojen metelikin on jossain mielessä ymmärrettävämpää. Suomessa kontrasti melusaasteisten kauppojen ja ulkomaailman välillä on niin suuri, että ehkä sen takia äänekäs musiikki ärsyttääkin niin paljon. Kontrastissa on tietysti hyvätkin puolensa: jos ei kestä kauppojen meteliä, voi paeta metsään kannon päälle istumaan.

Musiikki ei ole ainoa keino, jolla kauppiaat yrittävät saada ihmisiä narutettua ostamaan. Yhdellä kurssilla eräs opettaja - entinen kauppias - selitti syyn siihen, miksi kaupat vaihtelevat tavaroidensa paikkoja säännöllisin väliajoin: näin tehdään siksi, että jos kuluttajat tottuvat liiaksi tuotteiden sijaintiin kaupassa, he kulkevat aina samoja reittejä ja ostavat samoja tuotteita. Kun tavaroiden paikkoja vaihdellaan, asiakkaat joutuvat etsimään tuotteita ja samalla mukaan saattaa tarttua jotain ylimääräistäkin. Muita menekinedistämiskeinoja ovat muun muassa liian isot ostoskärryt, liikkumista hidastavat liukuporrasjärjestelyt ja tavaroiden sijoittelu niin, että tarpeelliset tavarat sijoitellaan liikkeiden takimmaisiin osiin, jolloin niiden luokse päästäkseen joutuu kiertelemään ja katselemaan muuta tarjontaa. Alehintaiset tuotteet saattavat olla sekaisissa kasoissa, mutta normaalihintaiset tuotteet pidetään siististi järjestyksessä, koska kauniisti järjestellyt tuotteet vaikuttavat houkuttelevammilta. Kaupassa etenemistä pyritään hidastamaan peileillä, koska turhamaiset ihmiset pysähtyvät katsomaan niistä itseään, ja kassojen lähelle sijoitetaan edullisia heräteostostuotteita. Kuulostaako tutulta?

Itse kuvittelen olevani suunnitelmallinen ja tarkka kuluttaja, joka ei kauppiaiden kikkoihin haksahda, mutta kyllä minäkin olen varmasti langennut ansaan monet kerrat. Väittäisin silti, että en ole kovin helposti haksahtavaa sorttia, sillä en tee heräteostoksia juuri koskaan. Ruokakauppaan mennessäni minulla on aina lista, jonka mukaan ostan, eikä listan ulkopuolelta tule juurikaan ostettua. Jos olen tullut hakemaan kaupasta yhtä maitopurkkia, niin haen juuri tasan sen yhden maitopurkin enkä mitään muuta. Muissa kaupoissa käyn silloin, kun on tarvetta, mikä ei ole aina hyvä asia, koska eihän kaupasta löydä koskaan sitä, mitä sieltä on lähtenyt hakemaan. En koe shoppailua niin nautinnollisena, että tykkäisin pyöriä kaupoissa ihan huvin vuoksi, mikä taas puolestaan saattaa vaikuttaa siihenkin, että musiikki ärsyttää minua niin kovin. Jos viettäisin kaupoissa enemmän aikaa, ehkä tottuisin äänekkääseen musiikkiinkin?



Jos musiikin vaikutus ostokäyttäytymiseen kiinnostaa enemmänkin, kannattaa tutustua seuraaviin tutkimuksiin:

Musiikin vaikutus kuluttajan tunteisiin, ostoaikomuksiin ja käytökseen H&M myymälässä (pdf) (Markkinoinnin maisterin tutkinnon tutkielma/Anna Räisänen, 2012)
Taustamusiikki markkinoinin työvälineenä suomalaisissa tavarataloissa (pdf)
(Musiikkitieteen pro gradu -tutkielma/Jaakko Jäätmaa, 2007)
Tavaratalon taustamusiikin huomioitavuus ja asiakkaiden suhtautuminen taustamusiikkiin (Word) 
 (Musiikkitieteen kandidaatintutkielma/Sanna Toivola, 2009)

28 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Olen itsekin kiinnittänyt samoihin asioihin huomiota...itsellekin tulee kaupasta kiire ulos jos musiikki on häiritsevää tai liian kovalla. Se on sietämätöntä! Joskus taas -harvoin kylläkin-on miellyttävää musiikkia, jolloin tekee mieli pyöriä liikkeessä pidempäänkin pelkästään en musiikin takia.
    Voisivat tehdä vähän tarkempia asiakaskyselyjä asiasta ja muuttaa tapojaan nuo kauppiaat! (pst.eikä meidän nuoretkaan viihdy näissä disco-kaupoissa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, ettei tämä ole pelkästään "vanhusten" ongelma. ;-) Minustakin olisi tosi mielenkiintoista, jos asiasta tehtäisiin kyselyjä, koska en voi mitenkään uskoa, että asiakkaat ihan oikeasti kaipaavat ympärilleen meteliä ostoksia tehdessään.

      Poista
  2. Viimeksi kun olin isossa espanjalaisessa marketissa ja yritin tehdä, ehkä vähän väsyneenä mutta kuitenkin, ostoksia, siitä ei tullut yhtään mitään, sillä osastolle, jolla olin, kuului KAHTA ERI musiikkia yhtä aikaa. Menin aivan tilttiin. Lähdin pois. Ei vain kyennyt. Lisäksi kovempaa kuuluva musiikki oli vielä aivan kamalaa! No niin, kiitos, että sain avautua tästä täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli paha olo jo ajatuksestakin, että kuuluisi kahta musiikkia yhtä aikaa, kun yhdessäkin on jo sietämistä. Ovi löytyi tuossa tilanteessa varmaan aika helposti. :-)

      Poista
  3. Sama minua häirinnyt iät ja ajat. Mutta jälleen kerran Amerikan jälkeen en inahdakaan. Meillä sentään asiakkaat eivät huuda kovaan ääneen. En tiedä, mihin perustuu, mutta pääsääntöisesti amerikkalaiset meluavat ihan kokoajan. Tässäpä olisi jollekulle selvitettävää, miksi melun luominen ensiarvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ihmettelin samaa viimeksi, kun olin Sea Lifessa, ja sinne osui samaan aikaan iso ryhmä venäläisiä. Minusta tuntui, etten pystynyt keskittymään kalojen katseluun ollenkaan, kun venäläiset melkein huusivat koko ajan. Ensin ajattelin, että onkohan minulla nyt pipo vähän kireällä ja vain kuvittelen koko asian, mutta kyllä he ihan oikeasti puhuivat paljon kovempaan ääneen kuin esim. suomalaiset.

      Olisi kyllä kiva tietää, mistä johtuu, että jotkut kansat ovat niin kovaäänisiä. Johtuukohan se väkimäärästä vai onko kyse temperamenttieroista ja siitä, että heillä yksinkertaisesti on äänekkäämpi tyyli keskustella. Enpä haluaisi olla paikalla silloin, kun he riitelevät, kun normaalikeskustelussakin on kestämistä. ;-D

      Poista
  4. Minä olen usein miettinyt juuri sitä että miten ne kauppojen työntekijät kestävät sitä musiikkia tunnista, päivästä ja viikosta toiseen. En voi ymmärtää miten kovaääninen musiikki voisi millään tavalla edistää kaupankäyntiä. En yksinkertaisesti voisi olla töissä sellaisessa paikassa jossa olisi taustamusiikkia - omalla työpaikallani minulta on aina silloin tällöin kysytty että eikö päivä sujuisi nopsammin jos kuuntelisin työnteon ohella vähän musiikkia, ja olen joka kerta hieman järkyttynyt tästä ehdotuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun teki mieli eilen kysyä siellä meluisassa kaupassa työntekijältä, että miten he oikein kestävät sitä musiikkia, mutta ei tullut sopivaa tilaisuutta. Mutta joku päivä minä vielä kysyn.

      Minua häiritsee nykyään televisiokin, jos se on taustahälynä. En pysty tekemään edes läppärillä mitään, jos televisio möykkää. En voisi siis minäkään kuvitella kuuntelevani musiikkia silloin, kun pitää keskittyä johonkin.

      Poista
  5. Aaah, juuri niin! Tosin Suomessa ei koskaan saada niin kovaa meteliä aikaan kuin täällä,missä putiikinpitäjät ovat ilmeisen huonokuuloisia etten sanoisi lähes kuuroja (eipä ihme). Kiva taustamusiikki kyllä kelpaisi eikä minulla ollut mitään niitä joululaulujakaan vastaan viime vuonna Suomessa, mutta se kai johtuu vain siitä että tosi harvoin niitä muuten kuulen. Ostoksiini en usko musiikin vaikuttavan muuten paitsi jos liian kovalla niin kävelen heti ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella, että Suomen meteli on pientä sikäläiseen meteliin verrattuna. Sama se on Intiassakin – olen joskus jopa ajatellut, että meteliä rakastavat ihmiset tuntevat olevansa jotenkin "enemmän elossa", kun saavat elää kakofonian keskellä. Minulle taas hiljaisuus on musiikkia, vaikka niihin Intian ääniinkin on ollut pakko tottua. On oikeastaan aika huvittavaa, että Intiassa minua ei häirinnyt, vaikka makuuhuoneen vieressä kulki vilkasliikenteinen tie, ja torvet soivat yötä päivää, mutta Suomessa minua häiritsee, jos makuuhuoneen ovi on auki, ja pakastimen lurina kuuluu sinne. :-D

      Poista
  6. Hah tuo on niin totta, mutta se johtuu varmaan siitä ettei Suomessa ole ikuista (lue mitään) taustamelua. Minä en kuule yöllä moskeijan huutoa ikkuna auki, mutta Suomessa herään valonapin raksahdukseen toisessa päässä taloa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Pitäisiköhän järjestää itse sitä taustamelua, niin eivät yöunet häiriintyisi niin helposti. :-)

      Poista
  7. Minäkään en kestä kovaa musiikkia yleisissä tiloissa.Itse asiassa nyt tunti sitten tulin bussilla,jossa kuski laittoi radion niin kovaa että korviani särki.Kävin sanomassa hänelle eikä hän sitä alentanut! Olisin varmaan huitonut häntä sateenvarjollani ellen olisi juuri menossa pois seuraavalla pysäkillä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas ihmeellinen kuski! Hyvä kuitenkin, että kävit sanomassa asiasta.

      Poista
  8. Minäkään en pidä musiikista kaupoissa ellei sitten tosiaan satu soimaan joku oma suosikkikappale. Kahden eri musiikin kakofonia on ihan pahinta! Sitä sattuu usein ostoskeskuksissa kun siirtyy kaupasta toiseen.

    Täällä meillä ostoksilla käynti on siitä mielenkiintoista että kaupoissa ei ole osattu juurikaan käyttää noita erilaisia kikkoja hyväksi vaan suuressa osassa kauppoja tavarat on sijoiteltu mihin sattuu. Joka kaupassa täytyy hahmottaa millä logiikalla tavarat on järjestetty. Siksi käynkin täällä tasaisin väliajoin kiertelemässä kauppoja, että tietäisin mistä mitäkin milloinkin löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan, joka kaupassahan on eri musiikki, ja sitten ostoskeskusten yleisissä tiloissa on vielä omansa. Helpostihan siinä menevät kappaleet päällekkäin. Eilen teki mieli jäädä notkumaan ostoskeskuksen käytävälle, kun sattui tulemaan niin kaunis kappale, mutta sitten musiikki katkaistiin, kun rupesi tulemaan kuulutuksia. Ne kauppojen mainoksetkin voivat olla joskus tosi ärsyttäviä.

      Minusta voisi olla ihan kivakin, jos jossakin kaupassa tavarat olisivat yllätyksellisessä järjestyksessä - vaikka kävisi sekin varmaan pitemmän päälle ärsyttämään. :-) On niin raivostuttavaa, jos tavaroiden sijoittelusta tulee sellainen tunne, että kaupan pääasiallinen tarkoitus on juoksuttaa asiakasta ja ottaa tältä rahat pois.

      Poista
  9. Täällä soitetaan musiikkia kadulla, siis kaupoilla on kaiuttimet oven ulkopuolella. Sen sijaan itse kaupassa saattaa olla hiljaisempaa. Ja esim. hedelmäosastolla kuulua viidakko-ääniä :D En ole huomannut, että sisällä kaupoissa musiikki häiritsisi, eli ilmeisesti se ei ole liian kovalla...

    Menekinedistämiskikat ovat kyllä aika toimivia, pakko myöntää. Itsekin teen varsin vähän heräteostoksia, saatan miettiä mitä tahansa uutta tai kauppalista ulkopuolista ostosta, siis ihan pientäkin - tyyliin porkkanoita- monta minuuttia. Sen vuoksi mun kanssa on varmaan tosi ärsyttävää käydä kaupoilla :D Nyt joulun alla huomaan (etenkin Soulissa) miten järjetöntä kaupallistamista joulu nykyään onkaan. Korealaiset eivät vietä joulua, mutta silti heillekin on saatu markkinoitua se ostamisen tarve. Viimeksi viikonloppuna tokaisin miehelleni, että kun tarpeeksi pitkään hengaa kaupungilla pyörimässä, niin kyllä sitten jonkun "tarpeen" keksii itsellensä - tyyliin "kyllähän mäkin oikeastaan tarvisin uudet housut, ja kun nämä olis niin edullisetkin..." vaikken oikeasti tarvi ollenkaan! Mutta jos se on alennuksessa, niin eikös se mene jotenkin niin, että mitä enemmän ostaa, sitä enemmän säästää....eiku....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin haluan hevi-osastolle viidakkoääniä! :-D

      Minä olen ostoksissani ihan samanlainen jahkailija, ja siksi käynkin mieluusti yksin ostoksilla, kun pitää saada jahkailla rauhassa. :-) Joskus ukkeli haluaa lähteä mukaan, vaikka hän on shoppailija toisesta ääripäästä: menee yhteen kauppaan ja tulee viiden minuutin päästä ostosten kanssa ulos. Onneksi ukkeli on kärsivällinen, ja jos mukana on vielä läppärikin, niin sehän jaksaa odotella mua vaikka monta tuntia. :-)

      Sainkin blogistasi vähän semmoisen käsityksen, että siellä myydään monen sorttista joulukamaa, vaikka joulua ei niin juhlitakaan. Olen huomannut viime vuosien aikana, että joulu on hiipinyt Intiaankin (tai ainakin Hyderabadiin), vaikka aika harva sitä siellä juhlii: vielä pari vuotta sitten joulu ei näkynyt kaupoissa oikein mitenkään, mutta jo viime vuonna joulukoristeiden yms. valikoima oli jo ihan uskomaton ja jotenkin ylimitoitettu juhlimisen määrään nähden.

      Tuo on kyllä niin totta, että kaupoissa pyöriessä saa kyllä kehitettyä itselleen jonkin tarpeen. Kaupassa kun saattaa nähdä jotain sellaista, mitä ei edes muistanut tarvitsevansa, ennen kuin näki semmoisen olevan kaupan.:-)

      Poista
  10. Turkki on oikea mölymaa. Ei riitä, että musiiki on kovalla, vaan se on usein aivan tilaan sopimatonta. Tämä on nimenomaan ravintoloissa tyyliin hieno ravintola, jossa soi joku kamala renkutus. Ikä vaikuttaa, ainakin omalla kohdallani. Häslingin ja melun sietokyky laskee vuosi vuodelta. Myös vireystasolla on asian kanssa tekemistä. Mitä väsyneempi, sen hiljaisempaa saisi olla kotona. Valitettavasti tämä menee juuri päinvastoin, sillä virkeänä aikana lapset on koulussa ja kotona hiljaista. Illalla ja väsyneempänä porukka on paikalla. Onneksi meillä ei enää ole pieniä ja kiukkuisia lapsia:). On vain välillä kiukkuisia ja väsyneitä äitejä. HILJAA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut ihan saman, että väsyneenä sietokyky laskee. Illalla ei jaksaisi sitäkään vähää kuin päivällä. Sama juttu myöskin, jos on itse ärtynyt tai kiukkuinen, niin silloin ei paljon härdelliä tarvita, kun sietokyvyn rajat tulevat vastaan.

      Poista
  11. Mä olen miettynyt itse mielessäni, että olenko tulllut vanhaksi, koska nykyisin mua todella ottaa päähän se musiikki, joka soi välillä niin ettei kuule omia ajatuksia. Mä en usko siihen, että nopea tempoinen musiikki saisi ostamaan enemmän. Päinvastoin mä ainakin lähden todella äkkiä ulos liikeestä. Samoin inhoan jos on jotkut hullut päivät tai vastaavat ja koko ajan joku hokee hyviä tarjouksia. En jaksa. Voisikohan joku kauppias joskus kokeilla jonkun päivän ns. hiljaista kaupan tekoa, ei musiikkia, ei kuulutuksia.

    Joskus aikoinaan mulla oli arkivapaita ja kaikkein ihaninta oli lähteä tiistai aamuna kauppoihin kiertelemään. Oli rauhallista ja hyllyt täynnä tavaraa eikä muita asiakkaita. Tosin silloin kyllä tuli osteltua kaikenlaista kivaa. Nykyään menen kauppaan jos todella tarvitsen jotain ja hermostun heti, jos joudun etsimään ja siirryn toiseen kauppaan. Taidan olla nykyisin kauppiaan ei-toive asiakas:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kannatan myös tuommoista "hiljaiset päivät" -kokeilua. Pitäisiköhän kerätä adressi tai joku facebook-juttu tälle, ja katsoa tulisiko kannatusta. :-)

      Ne tarjoukset on tosi rasittavia. Tulkaa sille ja sille osastolle, täällä myydään sitä ja tätä niin ja niin halvalla. Huoh. En jaksa. Olen muuten lopettanut hulluilla päivillä käymisen kokonaan siitä syystä, että en kestä sitä ihmispaljoutta ja möykkää. Eikä ne aletuotteetkaan ole minusta mitenkään kovin ihmeellisiä.

      Toisaalta mua ahdistaa kyllä sekin, jos olen ainoa asiakas kaupassa. Aina löytyy näköjään valittamista. :-D Onneksi Suomessa saa sentään katsella aika rauhassa, ettei kaikki myyjät hyökkää heti sen ainoan asiakkaan kimppuun.

      Poista
  12. Kas kas, kirjoitimme näköjään samasta aiheesta eli ostoskeskuksista ja siitä miten ne yrittävät saada meidät pysymään sisällään - joskin hiukan eri näkökulmasta :-)

    Olin aikoinani 7 vuoden työsuhteessa ja toimisto sijaitsi ostoskeskuksen yläkerrassa. Onneksi ovi eristi ääntä, sillä olin todella kyllästynyt niihin samoihin puhki kuluneisiin biiseihin joita siellä soitettiin. Ihan kuin jossain olisi tehty joku tutkimus siitä mistä musasta "kaikki" mukamas tykkäävät tai mikä ärsyttää mahdollisimman harvoja, ja sitten sitä samaa soittolistaa vingutetaan varmaan maailman jokaisessa ostoskeskusesta. Paitsi jouluisin. Jouluisin alakerrassa evästä hakiessani säälin koko sydämestäni ostoskeskuksen työntekijöitä jotka joutuvat 8 tuntia päivässä kuuntelemaan samoja rasittavia joululauluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostosasiat taitavat pyöriä aika monella mielessä näin joulun alla, jostain syystä. :-)

      Voi kauheaa, tuommoinen työpaikka olisi aika painajaismainen. Onneksi se ovi sentään eristi! Kaupoissa työskentelevien ei varmaan tee hirveästi mieli kuunnella joululauluja enää kotonaan. :-)

      Poista
  13. Saksassa ei kaupoissa enää soiteta musiikkia, mutta kauppa käy yhtä hyvin tai paremmin kuin ennenkin.Saattaa olla että musiikki hermostutti monta muutakin kuin minua. Joulumusiikki pauhaa joulumarkkinoilla, mutta sinne ei ole pakko mennä.
    Markettien edullisimmat tavarat mm. no-namet ovat ns. kyykkytavaraa ja ovat sijoitettu alahyllylle, kalleimmat silmän korkeudella, koska ihmiset yleensä etsivät ja katsovat vaakasuoraan eli sivuttain. Tietyt tuottajat jopa maksavat marketille hyllymetreistä, että saavat asettaa tuotteensa parhaille paikoille.
    Olen ottanut tavakseni liikuttaa silmiäni tavaroita etsiessäni ylhäältä alaspäin, että huomaan ne edullisimmat ja vähemmän silmään tökkivät tuotteet. Sitten on tietenkin ne kompastusrakennelmat, mihin ostoskärryn kulma tökkii ja on kaataa koko hökötyksen,kun joku tekee promotiota, ja pikkulasten äideille suunniteltu ne lasten kiukuttelupaikat, missä äidit yleensä antavat periksi. Muutaman vuoden välein ruokamarkettien on muutettava tavaroitten paikkoja, koska on paljon muitakin kuin minä, jotka oppivat ne vakio-ostoksiensa paikat ja tuotemerkit ulkoa, ravaavat kiireesti vain ne kohteet ja sitten kassalle ja ulos.
    Luultavasti Euroopassa ja Amerikassa kaikki ovat lukeneet ne samat myynninedisttämispsykologiankirjat ja käyneet samat (kalliit) kurssit. Muualla käydään näköjään kauppaa muilla menetelmillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidanpa muuttaa Saksaan! :-)

      Jotain tuommoista epäilinkin, että ei sillä musiikilla loppujen lopuksi ole niin suurta vaikutusta kaupankäyntiin kuin kauppiaat tuntuvat (?) luulevan.

      Tuo kyykyttelyhän kuulostaa ihan suomalaisen Alkon toiminnalta! Alkossa on nimittäin pullot järjestelty sillä tavalla, että halvimmat pullot ovat lattiatasossa ja kalliimmat ylemmillä hyllyillä. Köyhät kyykkyyn – ihan kirjaimellisesti!

      Joskus olen ihmetellyt sitäkin, miten joidenkin kauppojen hyllyjärjestelmissä ei tunnu olevan mitään järkeä. Esim. Prisman lihaosastolla korkeimmat hyllyt ovat niin ylhäällä, että niillä olevia tuotteita ei edes näe (ja olen sentään aika pitkä). Pitäisi joskus oikein tutkia, mitä kaikkea siellä ylähyllyllä oikein onkaan. Niitä tuotteita ei ole varmaan tarkoitettu myytäväksi ollenkaan.

      Haluaisin nähdä semmoisen kaupan, jossa noilla lasten kiukuttelupaikoilla kassojen läheisyydessä olisi myynnissä jotain ihan muuta kuin karkkia. Jos siinä olisi jotain "järkeviä" tuotteita, lasten kiukuttelukin ehkä vähenisi, kun silmät eivät osuisi viime hetken mielitekoihin.

      Poista
  14. haha sama vika muistan kun nuorempana aina ärsytti kun äiti käänsi radiosta volaa koko ajan hissummalle, nyt se oon sitten mä perheen tylsimys joka rukoilee äänen alennusta..Ja voit vaan kuvitella nää mehikon sulosävelet haha:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas minä olen ollut vanhempien luona aina se, joka on rukoillut radion laittamista pienemmälle. Ne viikon sävellahjat ja mitä niitä nyt on, ei ole oikein mun makuun. :-D

      Poista