Ihmiset pyytävät palautetta mutta haluavat tosiassa vain kiitosta.


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Salekin ostaa maitoa

Nyt meinasin kaikenlaisten välilöpinöiden jälkeen palata toissa viikonloppuun ja viedä teidät pienelle kierrokselle Savonlinnaan, joka on yksi lempikesäkaupungeistani. Siellä pitää viettää joka kesä ainakin yksi viikonloppu ja nauttia maailman ihanimpien kummityttöjen seurasta. ♥ Varautukaa katselemaan "muutama" kuva.

Savonlinnan Oopperajuhlat alkoivat juuri sinä perjantaina, kun olin tullut kaupunkiin, ja se näkyi katukuvassa - ja myös järvikuvassa. Satuimme veneilemään Olavinlinnan ohi perjantaina kolme kertaa, ja Olavinlinnan takapihalla, joka toimi ilmeisesti jonkinlaisena esiintyjien odotustilana, näkyi joka kerta yhtä mielenkiintoisen näköisiä tyyppejä hengailemassa.



Mikäs paparazzi se sieltä hiipii?


Aloitusillan ohjelmistossa oli Samson et Dalila -niminen ooppera, joka pohjautuu Vanhan testamentin kertomukseen, jossa israelilaiset on viety filistealaisten vankeuteen. Jotain tällaista voi varsinkin ylimmäisen kuvan puvustuksestakin päätellä. Samson et Delila sai kantaesityksensä vuonna 1877 Weimarissa, ja se on toinen tämän vuoden Savonlinnan oopperauutuuksista. Teosta ei ole nähty Suomessa vuosikymmeniin. Melkein harmittaa, että en ymmärrä oopperasta mitään, koska tällaisen oopperan katsominen näin upeassa ympäristössä voisi olla mieletön elämys.

Yritimme bongata Sauli Niinistön, koska Salen oli määrä olla juhlien avajaisissa. Vastaan tuli laiva, jonka kannella oli virallisen näköisiä herroja kiikaroimassa ja ottamassa valokuvia.


Päättelimme, että Salenkin täytyi olla Jenninsä kanssa jossain laivan uumenissa, kun meitä kiikaroitiin ja kuvattiin niin kiivaasti. Olin aika polleaa, kun meistä oltiin niin kiinnostuneita - ihan kuin olisimme olleet jonkinlainen uhka Suomen päämiehelle. Kunnes sitten tajusimme, että herrat taisivat kuitenkin kiikaroida ja valokuvata takanamme ollutta Olavinlinnaa. Smiley

Sale jäi näkemättä ja nimikirjoitus saamatta, mutta onneksi olen nähnyt Salen kerran aikaisemminkin, joten menetys ei ollut kovin suuri. Äiskä oli tuolloin meillä käymässä ja olimme hänen kanssaan Citymarketissa ostoksilla. Minä olin tulossa juustotiskiltä, ja näin Salen seisomassa maitohyllyjen edessä ostoskori kädessään. Äitini seisoi ihan muutaman metrin päässä Salesta, ja hänkin oli nähtävästi bongannut Salen, koska hän rupesi huutamaan nimeäni ja osoittelemaan Salea sormellaan, jotta minäkin huomaisin, kuka siinä maitohyllyjen edessä oikein seisoi. Minä pakenin häpeissäni leikkelehyllyjen väliin ja piileskelin siellä monta minuuttia: tuo ei ole kyllä ainakaan minun äitini!

Monta vuotta soimasin äitiäni: kuinka hän saattoi käyttäytyä niin moukkamaisesti, että alkoi kiljua ja osoitella sormella Sauli Niinistöä! Äiti jaksoi aina väittää minulle kivenkovaan vastaan: hän ei varmasti ole tehnyt sellaista; uskoinko minä ihan tosissani, että hän käyttäytyisi niin idioottimaisesti? Lopulta minun oli myönnettävä, että saatoin tosiaan muistaa väärin. Äiti oli kyllä huitonut minulle, mutta ihan muussa merkityksessä, ja muistini oli lisännyt vähän masalaa joukkoon, ja muistin asioiden tapahtuneen niin kuin olin etukäteen pelännyt niiden tapahtuvan.

Tämän seurauksena rupesinkin pohtimaan sitä, miten monta muutakin tapahtumaa saatan muistaa väärin ihan vain siitä syystä, että tapahtumaan on sisältynyt suuri tunnelataus. Miten suuri osa muistoista on "tosia", ja miten suuri osa on omien tunteiden värittämää?


Pääsin myös kauan haaveilemalleni maisemaristeilylle Savonlinnan ympäri.

Joko mennään?


Risteilyaluksessa ei ollut ruuhkaa, sillä mukana oli meidän lisäksemme vain kaksi seuruetta. Saimme siis melkein koko laivan itsellemme.





Sitkeä tirkistely laivan ohjaamoon tuotti tulosta, ja tytöt pääsivät kokeilemaan kipparina oloa.


Täti varoo, ettei jää sillan alle.


En ole käynyt Olavinlinnassa moneen vuoteen, mutta nyt ohjelmistossa oli käynti sielläkin. Toisin kuin maisemaristeilyllä, linnassa oli ruuhkaa, ja selostusryhmä oli aika suuri. Tästä syystä kierroskin jäi lyhyemmäksi kuin pienemmän ryhmän kanssa, emmekä ehtineet nähdä ihan kaikkea, mitä muutoin olisimme ehkä nähneet.

Mutta onneksi näimme kuitenkin sen kaikkein tärkeimmän eli entisajan vessan.

Siellä se töröttää.

Linnan vessat olivat siis ulokkeita tornien seinissä, ja huuhtelusysteemi oli varsin yksinkertainen: vessan pohja oli avoin. Kun vessaan kykisti, laaki lähti vauhdilla alas. Olin hieman yllättynyt siitä, että jätösten laskeutumispaikkana toimi rantakallio eikä järvi. Järvestä jätökset olisivat kadonneet pois silmistä alta aikayksikön.

Embot esiin!





Linnan ponttonisilta aukeaa: taitaa olla laiva tulossa.



Linnan vieressä olevan maakuntamuseon laiturissa olivat museohöyrylaivat Mikko ja Salama, ja pääsin tutustumaan niihinkin ihan ensimmäistä kertaa. Vanhojen laivojen tutkiskelu on minusta äärettömän mielenkiintoista - ihan kuin laivojen seinät osaisivat puhua ja kertoa vanhojen merenkävijöiden tarinoita. Erityisen hyvämuistinen lukija saattaa muistaa, että olen kertonut käyneeni aikoinani merenkulkuoppilaitostakin - minusta kun piti tulla merikapteeni. Viehätys mereen ja laivoihin juontaa siis pitkän ajan takaa. Ehkä olin edellisessä elämässäni merikarhu?






Pieni on kapyysi.

Tupakkasalonki.

Ruuma.

Riihisaaren pihassa oli Zimbabwen mestarillisten kuvanveistäjien näyttely, jossa oli näytteillä 24 zimbabwelaisen kuvanveistäjän töitä. Zimbabwen mestarilliset kuvanveistäjät -näyttely aloitti kierroksensa vuonna 2004 Barcelonasta, ja näyttelyjä on järjestetty sen jälkeen muun muassa Bostonissa, Chicagossa ja Wienissä. Näyttely on ollut menestys, ja Suomessa veistokset ovat olleet aiemmin esillä muun muassa Helsingin Sanomatalossa useita kertoja.



Savonlinnasta puikahdimme Punkaharjulle käymään muun muassa metsämuseo Lustossa. Minua oli viimeksi jäänyt kaivelemaan, kun en ollut kokeillut metsäkonetta, jolla nostellaan ja liikutellaan puutavaraa (koneen nimi pääsi minulta unohtumaan), joten nyt piti ottaa revanssi.

Oikein kihisin innosta, enkä olisi millään malttanut odottaa vuoroani. Kävi kuitenkin ilmi, että koneen ohjaamossa oli aivan liikaa nappuloita ja vipuja, ja ne toimivat vielä kaiken lisäksi täysin epäloogisesti. Neuvotkaan eivät auttaneet, joten minulta meni hermot, ja tulin lopulta ulos ohjaamosta ärräpäiden kera. Sen jälkeen kahdeksanvuotias kummityttö meni ajamaan konetta ja nosteli palikat hetkessä siistiin pinoon. Smiley

  
Luston ravintolan noutopöytä oli koottu mielenkiintoiselle "pöydälle".


Olin Intiassa kaivanut hirveästi geokätköilyä, ja nyt Suomessa olen päässyt sitä taas onneksi harrastamaan. Hyderabadissahan on kokonaiset kolme geokätköä, ja ne kuulostavat kaikki yhtä epäilyttäviltä. Yksi kätkö on vanhassa vesitornissa, jonka huipulle johtavat "intialaistyyliset", kapeat ja vähän huonokuntoiset, portaat. Toista kätköä pitäisi käydä kyselemässä jonkin toimiston vartijalta ja kolmas sijaitsee yhden hotellin alueella (lempihotellini muuten!), jossa saa vartijat hyvin todennäköisesti peräänsä.

Viikonlopun aikana kätköjä tuli etsittyä monenlaisista paikoista.

Metsistä...




Hylätystä rakennuksesta...



Vähän urbaanimmasta ympäristöstä...


Retkeilypaikalta...


Laavun liepeillä oleva kätkö jäi löytymättä, vaikka kuinka käänsimme kaikki paikat ylösalaisin, ja sekös harmitti. Onneksi tiedossa oli lohdutuspalkinto.

Nami, nami!


 Löysimme myös taas yhden uuden kuntoilumuodon, nimittäin hulavanteilun!


Pienen alkukankeuden jälkeen olin hämmästynyt, kuinka hyvin homma lähti sujumaan, sillä vanne pysyi pyörimässä minuuttikaupalla. Pystyin myös pyörittämään sitä kaulallani ja jalallani, ja kaksikin vannetta pysyi pyörimässä samanaikaisesti hetken aikaa. Smiley

Yksi asia johti toiseen, ja pian meillä oli useampikin tavallinen hulavanne sekä kuntoiluun tarkoitettu 1,2 kilon painoinen vanne, jota pyöritellessä keskivartalon lihakset saivat tehdä oikein kunnolla töitä. Kyllä olivat kyljet seuraavina päivinä kipeät! Olen harkinnut painavamman kuntoiluvanteen hankkimista itsellenikin, kun sen saisi näppärästi kuljetettuakin, sillä vanne myydään osina. Mutta ehkä juuri siitä syystä vanne kuitenkin hajosi jo ostamista seuraavana päivänä, ja siksi edelleenkin harkitsen, kannattaisiko vanteen ostaminen vai ei.

Kesän riemuja.



Siwassa törmäsimme varsin kummalliseen näkyyn.


Säilykepurkkihyllyn edessä oli hylly ja pieni kärry, joissa myytiin vanhoja kirjoja. Idea oli varsin mielenkiintoinen, mutta aika erikoinen. Ensimmäinen näkemäni Siwadivari!

22 kommenttia:

  1. Mahtava kierros! En ole koskaan käynyt Olavinlinnassa vaikka kaikki aina kehuvat sitä ,eli kyllä pitäisi joskus päästä sinne .Vai että oli Sale siellä;D
    Oih hulavanne! Tulee ihan lapsuus mieleen;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vaan kun Sale jäi näkemättä! Oli kuulemma ollut risteilemässä jollakin toisella paatilla eikä tuolla, joka me nähtiin.

      Minullekin tuli lapsuus mieleen, kun hulavanteen näin. Sitten sitä piti tietysti myös kokeilla, ja siitä se sitten lähti. ;-D

      Poista
  2. Kiitos ihanasta reissusta kuviesi kera.
    Olavinlinna on upea paikka. Olen ollut siellä joskus vanhanaikaisissa pidoissa. Silloin pihlajanmarjat punoittivat ja oksia olikin pitkillä pöydillä koristeena. Ruoka syötiin peltisistä astioista ja Markku Aro esiintyi.
    Ystäväni vihittiin viikko sitten Saimaan aalloilla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihanalta kuulostavat nuo vanhanaikaiset pidot! Minäkin haluan sellaisiin! :-)

      Miten romanttista mennä naimisiin Saimaan aalloilla. <3

      Poista
  3. Vanhat linnat ovat ihania. Olavinlinna on minulta vielä näkemättä. Ehkäpä joku kesä...

    Ihana kierros kaikinpuolin. Meillä on matka Suomeen edessä vasta muutaman viikon päästä. Kiva kokea kesäisiä suomalaisia tunnelmia vähän näin etuajassa ja etänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kiva pystyä kääntämään aikaa satoja vuosia taaksepäin ja päästä näkemään, millaista elämä linnassa on silloin ollut. Ja on kyllä todella hienoa, että vanhoja linnoja säilytetään ja kunnostetaan! Tuommoinen linna on varmaan myös yksi uniikeimmista paikoista järjestää oopperajuhlat, tai ylipäänsä mitkään juhlat.

      Tehän olette tulossa Suomeen aika pian! Jäätkö tänne nyt sitten sinne synnytykseen asti?

      Poista
  4. Hieno kierros, minulle aivan käymätöntä seutua tuo Savonlinna, mieli on tehnyt monta kertaa, mutta aina olevinaan liian kaukana.
    Hih, kyljet kipeinä täälläkin samasta hulavanteesta, ja aikeissa olen minäkin sellaisen ostaa, oli tarjoustalossa tarjouksessa jossain vaiheessa, onkohan vielä.. Se tuntui olevan hyvää kuntoilua polvivammaiselle. Huomasin kyllä ettei taito ollutkaan yhtä pysyvä kuin pyörällä ajo, piti opetella liike uusiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska yhteensattuma, että sinäkin olet hulavanteillut. :-D Varoittivat jossain, että kyljet saattavat mennä alussa ihan mustelmille asti, mutta ei mulla onneksi mennyt. Kipu oli kyllä aika mehukas monta päivää. :-)

      Vanteilu on ainakin hauskaa treeniä verrattuna perinteisiin vatsalihasliikkeisiin. Saavat naurulihaksetkin samalla treenausta! :-D Eikä käynyt tosiaan pahemmin polviinkaan - ainakaan ennen kuin menin pyörittämään vannetta jalallani kaivonkannen päälle. ;-D

      Poista
  5. En ole reissannut kotimaassa pariinkymmeneen vuoteen, jos ei työmatkoja ja Helsinki-Vantaan kautta muille maille lähtemisiä oteta lukuun. Suomessakin on niin paljon nähtävää!

    Minua nauratti tuo teidän "Sale-episodi" ja olen omakohtaisesti todennut, että joskus kun hervoton mielikuvitus ja "entäs jos olisikin tapahtunut niin" -ajattelu kohtaavat ja värittävät joitakin tapahtumia ja sitten porukalla nauretaan jälkeen päin kun muutkin paikalla olleet näkevät sielunsa silmillä, että "ehkä niinkin" olisi voinut tapahtua. Ei uskoisi minuakaan keski-ikäiseksi "valtion virkamieheksi", huh huh :D

    Kiitos taas päivän piristyksestä. Mukava kuvaus Suomen kesästä ja ihania kesäkuvia! Tuo kuva, jossa tytöt ovat sadettimen tms. kanssa on ihan huippu!

    t. simran

    Pitäisköhän munkin kokeilla hula-vannetta. Kahvakuula on toinen joka on "suunnitteluasteella" ;) - sitten joskus......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on tosiaan ihan hirveästi nähtävää, jopa ihan lähiseuduilla. Aina tulee vain ajettua lähellä olevien kylttien ja nähtävyyksien ohitse, vaikka lähelläkin saattaa piillä vaikka mitä yllätyksiä. Olen huomannut tämän taas tänä kesänä jo useampaankin otteeseen, kun olen käynyt katsomassa niitä aina ohiajettuja lähiympäristön paikkoja.

      Minua huvittaa tuossa Sale-episodissa se, miten kaksi ihmistä voikin muistaa saman tapahtuman niin eri tavalla ja väittää kumpikin kivenkovaan olevansa oikeassa! :-D Mutta olisi sekin aika kauheaa, jos kaikki näkisivät ja muistaisivat kaiken tismalleen samalla tavoin. Sitten ei olisi mitään, mistä kinastella. ;-)

      Kokeile ihmeessä hulavannetta; se on tosi kivaa! Minä kokeilin kahvakuulaa ensimmäisen kerran elämässäni tällä samalla kerralla, kun oltiin ostamassa niitä vanteita Prismasta, mutta minulta kiellettiin painavan kuulan kanssa heiluminen kaupassa. :-D Siitä pitää pitää kyllä aika tiukasti kiinni, ettei lähde minne sattuu, hih.

      Minäkin tykkäsin juosta lapsena (ja joskus vielä aikuisenakin :-D) sadettimen läpi, ja se oli aina yhtä hauskaa!

      Poista
  6. Savonlinna olisi kyllä mukava lomailupaikka! Olen toki ollut siellä monta monituista kertaa, kun siellä on asunut sukulaisia. Mutta viimeisestä käynnistä on jo vuosikymmeniä.

    Pienenä kuriositeettina muuten Savonlinnasta tulee mieleen, että isälläni on ollut siellä joskus nuoruudessaan (isä on nyt reilusti yli 80v) polkupyöräkorjaamo rannan tuntumassa Olavinlinna maisemanaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savonlinna on kyllä mielettömän kaunis kaupunki, erityisesti kesällä. Kaupungilla on linnoineen ja oopperajuhlineen ihan oma charminsa.

      Sinun isälläsi on ollut kyllä hienot maisemat työpaikaltaan. :-)

      Poista
  7. Minuakin kiinnostaisi joskus koluta paremmin tuo Savonlinna linnoineen. Olen ollut Olavinlinnassa joskus lapsena. Tosin täällä maailmalla on tullut koluttua sen verran kaikkea linnaa, muuria ja kiviröykkiötä, että tälle lomalle taitaa riittää Prisman karkkihylly, Kotkan kirjasto, sauna, meri ja metsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prisman karkkihylly kuulostaa kyllä hyvältä. :-)

      Kotkan kirjasto on minullekin tosi tuttu paikka! Siellä on joskus tullut käytyä hyvinkin usein. Kerran unohdin lompakkonikin sinne, mutta sain sen seuraavana päivänä takaisin rahoineen päivineen!

      Poista
  8. ;-) Huomaan että minulla on yksi itsekäskin syy toivoa että pääasiallinen elinympäristösi olisi Intia. Nimittäin se että vaikka näitä Suomi-kirjoituksiakin on vaihtelun vuoksi hauska lukea sinulta ja kirjoitat ne ihan yhtä hyvin kuin Intia-jututkin, Intia-kirjoituksista opin paljon uutta ja siksi ne ovat vielä kiinnostavampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että jutuistani on jotain iloa. :-)

      Poista
  9. Zimbabwe-näyttely oli mielenkiintoinen minustakin. Päädyin ostamaan patsaan pari tuntia ennen klo 17 avajaisia ollen eka asiakas. Butterjade kivi, josta ostamani patsas on tehty, on tavattoman kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, hienoa! Minulla ei oikein ole paikkaa noille patsaille; muuten olisin hyvinkin voinut innostua (jos olisi ollut rahaa :-)).

      Poista
  10. Zim Zim Zim. Shonat ovat kyllä käteviä tuon kiven kanssa. Eilen käytiin Suomesta miehensä perhettä lomalla tapaamaan tulleen kaverin kanssa National Galleryssä ja siellä oli yksi huone täynnä kivi- ja puuveistoksia. Pihaltakin löytyi monta veistosta. Tyylin kyllä tunnistaa. :)

    -Chido

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, se paikka olisi kyllä kiva nähdä! En itse tunne zimbabwelaista veistotaidetta sen paremmin, mutta tyylin ehkä (nyt) tunnistaisin. :-)

      Poista
  11. Olen käynyt Savonlinnassa vain kerran, mutta siitä jäi todella hyvät muistot! ...josta ehkä kiittäminen Savonlinnan matkailunedistämiskeskusta tai mitälie, jonka järjestämän kilpailun voitin ja sain täyden palvelun viikonloppureissun kaupunkiin. Homma oli tietenkin molemminpuolista hyötymistä, ja päädyimme myös paikallislehteen "helsinkiläisinä matkailijoina", ja kesäreportteri tenttasi meiltä mielipidettämme oopperasta kun kesävalokuvaaja napsi kuvia meistä juomassa skumppaa piknikillä ihan-just-melkeen-sataa-säässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sinä oletkin saanut ihan insider-näkemyksen kaupunkiin. Kuulostaa kivalta. :-)

      Mun sisko asuu Savonlinnassa, joten minäkin saan paikkakuntalaista turistiopastusta. Lehteen en ole sentään vielä päätynyt, vaikka siihenkin olisi ollut varmaan aika hyvät tsäänssit, jos olisin osallistunut lörtsyn syönnin MM-kilpailuihin (kuten meinasin) - ja voittanut sen. ;-D

      Poista