Avioliitto on vain hienompi ilmaus sille, että adoptoi aikuisen miehen, jota tämän vanhemmat eivät enää huoli.


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kengät puussa

Kamalaa tämä kesäaika, kun uutta postattavaa tulisi ihan joka päivä, eivätkä vanhemmat kuvatkaan ole vielä järjestyksessä. Siitä huolimatta meinaan nyt kirjoittaa ikivanhoista asioista eli aloittamani kesälomareissun kakkososan. (Pyydän anteeksi päiväkirjan muutamia suorasukaisia ilmauksia. Smiley)

Kun Unkari oli jäänyt taakse, siirryimme Itävaltaan ja Wieniin. Wienissä läksimme siskoni kanssa kahdestaan yhdistetylle kaupunki- ja ostoskierrokselle. Äitini on usein jälkeenpäin päivitellyt sitä, kuinka hän ja isäni antoivat minun ja siskoni kuljeskella kahdestaan niin nuorina Euroopan suurkaupungeissa (Wien, Pariisi, Barcelona ja Lissabon muiden muassa tulivat tutuiksi), mutta minä ja siskoni emme ole koskaan valittaneet asiasta. Smiley Olihan se paljon kivempi koluta kaupunkeja siskon kuin vanhusten kanssa! Aina kaikki ei tosin mennyt ihan nappiin.

"Silmät eivät tainneet olla aamulla edes auki, kun lähdettiin Sannan kanssa Wieniin. Ekaksi mentiin Wienin historialliseen museoon, ja siellä oli tosi karseeta, kun oli niin älyttömän hiljaista. Sen jälkeen rampattiin kävelykatuja ja vähän muitakin, ja seilattiin läpi kauppoja. Käväistiin katsomassa St. Stephensin katedraali, joka oli hieno, mutta pelkkä turistinähtävyys. Yhdessä kaupassa rupesi varashälytin huutamaan, kun mentiin ulos. Ja sekin vaan, koska myyjä ei ollut huomannut ottaa niitä hälytyshommia pois. Lounaalla käytiin McDonaldsissa. Piti mennä oikein ravintolaan, mutta kun ei niillä kulmilla sattunut just olemaan ravintolaa. Käytiin rautatieasemalla ja sählättiin rahanvaihdon ja metrolipun ostamisen kanssa. Loppumatka olikin sitten ongelma, kun ei tiedetty, miten mentäisiin takaisin leirintäalueelle. Ratikalla meinattiin mennä ekaks, mutta se ei onnistunut ja sitten yritettiin bussiin. Matkaa ei voinut maksaa kuskille, vaan bussissa oli sellainen automaatti, joka me hajotettiin. Kuskikin yritti saada meille lippuja siitä koneesta, ja kun sekään ei onnistunut, kuski päästi meidät ilmaiseksi. Eikä ollut mikään pahannäköinen kuski."

Automaattien kanssa on tuntunut olevan ongelmia muulloinkin.

"Yritettiin äiskän kanssa saada automaatista postimerkkejä. No ekalla kerralla saatiin parkkilappu, tokalla markka vaihtui pienemmiksi rahoiksi ja vihdoin kolmannella kerralla saatiin niitä postimerkkejä."

Pelasimme leirintäalueilla ja pysähdyspaikoilla ahkerasti sulkapalloa, mutta kaikki ei mennyt siinäkään ihan putkeen.

"Iltasella pelattiin sulkapalloa, ja sulispallo jäi puuhun. No, yritettiin saada sitä kengillä sieltä alas, ja sitten sinne puuhun jäi kengätkin. Loppujen lopuksi sulispallo tuli alas, ja puuhun jäi mun mokkasiini ja Sannan lenkkari. Leirintäalueen äijä tuli valittamaan ja käski ottaa kengät huomenna/tänään pois, kun siihen viereen tuli jotain telttailijoita. Nähtiin talikko, mutta typerä leirintäalueen äijä ei antanut meidän lainata sitä. Ja yksi karsea suihkuntarpeessa oleva jätkä vihelteli mulle, kun juoksin kysymään ravintolasta iskältä (se katsoi siellä jalista), että missä on onki, jolla saataisiin kengät alas."

Wienistä matka jatkui Müncheniin.

"Ei ollut tarkoitus lähteä tänään vielä mihinkään, mutta sitten päätettiinkin lähteä Saksaan. Etuteltan kasauksessa tuli varmaan uusi ennätys, kun yritettiin ehtiä ennen puoltapäivää, kun sen jälkeen olisi jo pitänyt maksaa seuraavasta vuorokaudesta. Sannan lenkkarikin saatiin puusta alas, mutta mun toinen mokkasiini jäi puuhun. Matka edistyi sateessa, ja pysähdyttiin yhdelle huilauspaikalle. No siellä tuli yhdestä autosta ulos ensin poika pyytämään rahaa, ja sitten tuli perässä pojan isäkin. Sitten kun me ei ensin annettu niille rahaa, se äijä alkoi pillittää, ja kun me lykättiin sille rahaa kouraan, se suuteli äiskän käden ja iskän varpaat. Hyi helvetti. Eikä varmasti ollut mikään oikeesti rahantarpeessa oleva; kunhan vain ansaitsi rahaa niin. Oltiin liikenneruuhkassa, vaihdettiin rajalla rahaa ja syötiin tien vierellä olevassa ravintolassa. Kahdeksan jälkeen saavutiin tänne leirintäalueelle, jossa on taas hitosti suomalaisia. No melkein onneksi on, koska iskä pääsi (tai lähinnä meni) katsomaan yhteen vaunuun jalista. Se oli loppuottelu, ja Länsi-Saksa voitti rangaistuspotkulla."  


Shoppailu on tietysti aina tärkeä osa matkaa. Münchenkin on jäänyt mieleen näköjään lähinnä ostoskaupunkina.

"Jo ennen yhdeksää lähdettiin kaupungille. Pyydettiin receptionin tytsyä soittamaan taksia meille, mutta se ei voinut, ja lopulta meidän täytyi itse räpeltää ja soittaa. Taksi tuli melkein heti, ja niin päästiin kaupunkiin. Ravattiin kaupoissa, tai ekassa lähinnä vaellettiin, samoin toisessa. Aikaa meni yli kaksi tuntia jälkimmäisessä. Mikäs siellä kaupoissa olisi ollessa, jos ei alkaisi jalkoja särkeä, eikä olis kiire mihinkään, eikä tulis nälkää ja kusihätää... Ja rahaa saa tosi tehokkaasti menemään. Takaisin tultiin taas metrolla ja taksilla, vaikkei taksiasema ollutkaan taksiasema vaan toimisto. Aamullinen taksikuski luuli, että me oltiin Jugoslaviasta!! Helvetti sentään!"

Kun tavalliset matkamuistot alkavat kyllästyttää, on keksittävä jotain persoonallisempaa. Wienissä:

"Iltasella oltiin vielä Sannan kanssa kävelyllä ja kerättiin matkamuistoja, mm. puhelinluettelosta. Ja Sanna kävi pusikossa paskalla ja pyyhki niihin puhelinluettelon sivuihin."

Münchenistä jatkoimme Kasselin kautta Tanskaan, ja päiväkirjamerkintöjen perusteella olen pitänyt Saksasta kovin, vaikka muistin kyllä aivan toisin. Saksalaisia ihmisiä olen kuvaillut seuraavasti.

"Ihmiset olivat Saksassa tosi ystävällisiä; aina hymyilivät ja olivat avuliaita. Mieleen jäi tilanne Kasselista, kun tiskillä ei ollut myyjää, eikä saatu äiskän kanssa ostettua kameraan filmiä. Mentiin ulos kaupasta, mutta vähän ajan päästä menin kuitenkin hakemaan sitä filmiä, kun myyjä tuli. Aiemmin paikalla ollut pariskunta selitti myyjälle, mitä mä halusin, enkä itse ehtinyt sanoa mitään. Mutta kaikki saksalaiset oli todella ihania, aina valmiita neuvomaan. Aika uskonnollisia ja hirmu säntillisiä."
Wilhelmshöhe Kasselissa.

  Matkalla näki tietysti myös kaikenlaisia ihmisiä.

"Nähtiin äijä, joka oli pukeutunut muijien kuteisiin, mm. vaaleanpunaiseen toppiin. Tietty joku transseksuaali/pervo/narkkari/urpo."

Ennakkoluulojakin minulla on näköjään ollut.

"Iltasapuskan jälkeen lähdettiin äiskän kanssa kävelylle joen varteen. Oli sorsista nudisteihin ja tyhmiin jäätelömyyjiin. Tavattiin kaksi suomenruotsalaista pariskuntaa; iskä ja äiskä oli tutustunut niihin jo aikaisemmin. Ensimmäiset kivat siitä ihmisjoukosta. En mä nyt niin montaa tunnekaan, mutta kaikki on typeriä, noin yleisesti ottaen."

Siskon kanssakin tulin joskus kinasteltua.

"Vetäisin Sannaa turpiin, eli tunnelma oli tänään just sellainen kuin perjantaina ja 13. päivä kuuluu ollakin."

Auton (maasturi-Toyota) kanssa oli tasaisesti ongelmia sen jälkeen, kun olimme kolaroineet Balatonilta lähtiessä. Kolarissa oli vaurioitunut karjapuskuri, etuvalot ja vähän etupeltiä, mutta ne oli saatu korjattua Münchenissä. Lisää ongelmia oli kuitenkin tiedossa Kasselista lähdön jälkeen.

"Aamulla lähdettiin kerrankin aikaisin eli puoli yhdeksän jälkeen. Puoli yhdeltätoista syötiin välipala ja yhden maissa käytiin sapuskalla jossain rasthausissa. Liikenneruuhkia oli aina isojen kaupunkien (Lyypekki + Hampuri) liittymien kohdalla. Ei se mitään, kivahan toisia autoja on tiirailla. Kolmen jälkeen piti taas pysähtyä, kun auton mittarit alkoi heittää häränpyllyä. Vikaa ei löytynyt, ja autoa ei uskaltanut sammuttaa, kun se ei olisi enää lähtenyt käyntiin. Siispä painatettiin yhdelle Shellille, mutta siellä ei munapää-äijä voinut mitenkään auttaa, joten mentiin sattumalta eteen tulleeseen Mazda-liikkeeseen. Se oli sellainen perheyritys, ja vaikka oli lauantai-ilta, ne ottivat asian heti hoidettavakseen. Vika löytyi toisesta akusta, joka oli tyhjentynyt kaapelin katkeamisen takia. Korjauksen ajan etsittiin pankkia, kun ei ollut paljon käteistä rahaa. Ei löytynyt, mutta sitten saatiin Visalla yhdestä hotellista. Se oli hyvä se, koska korjaus maksoi enemmän kuin meillä olisi ollut rahaa. Olisi ollut tosi noloa alkaa selittää, ettei meillä ole rahaa."

Terveyskin reistaili aina välillä.

"Neljään, viiteen asti otettiin aurinkoa, ja sitten lähdettiin Kööpenhaminaan ja Tivoliin, eikä mulla ollut fiilistä yhtään. Ostettiin liput, joilla sai mennä niin paljon, kuin tykkäsi. Lentävän maton jälkeen meikäläinen heitti laatat, ja laitteissa käynnit oli siltä illalta ohi. Siinä mä seisoin pää pusikossa katselemassa salamimakkaran ja popcornin palasia (NAM!), ja ihmiset kulkivat ohi."

Ruotsin läpi ajoimme yleensä aina hyvin sukkelaan, koska meillä oli tavallisesti kiire lautalle, eikä matkalla tuntunut olevan koskaan mitään mielenkiintoista katsottavaakaan. Lauttasatamasta alkoi kotimatka.

"Se on sitten viimeinen matkapäivä, ja nytkin ollaan jo Suomen rannikolla. Ilma on ollut vähän sitä sun tätä; muutaman kerran on pilkahtanut aurinko, välillä on satanut, ja kerran oli niin kova sumu, että laivan piti aina töötätä varoitukseksi muille. Näkyvyys oli tosi surkea. Aallotkin keinutti niin helkutisti. Ihme, ettei tullut safkat ylös. Aamupaska tehtiin taas Silja Linen terminaaliin (huussiin siis). Autoja alettiin ajattaa laivaan vasta puoli tuntia ennen lähtöä, mutta se tapahtuikin sitten sukkelaan. Lähtöä katseltiin Boat Deck -näköalapaikalta, ja sitten tehtiin rynnäkkö saunaan. Onneksi kerettiin ajoissa, koska siellä perseenreiässä oli kolmellakin jo tukalat oltavat. Syömään paineltiin taas ensimmäisinä ja otettiin sapuskaa taas liikaa. Tunnin päästä on loma ohi, ja tuntuu kuin olis ollut vain muutaman tunnin päivän pois kotoa. Saatetaan olla joskus puolenyön paikkeilla kotona. Niin se vaan on viisi viikkoa mennyt yhdessä hujauksessa, voisin kyllä lähteä huomenna uudestaan. Ciao!"

(Kuvat taas äiskän albumista.)

16 kommenttia:

  1. Ha ha!! Voi Satu, tää on taas ihan mahtava matkakuvaus!!
    Päivän piristys!!!

    Täällä on myös valkoihoinen rouva Intiassa, australialainen nainen Mumbaissa http://www.whiteindianhousewife.com/

    Ihanaa loppuviikkoa!

    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihana kuulla. :-)

      Sharellin blogi on mulle ennestäänkin tuttu; olen tainnut lukea sen ihan alusta asti. :-)

      Poista
  2. Tämä oli lohdullinen palanen historiaa tällaiselle äitilukijalle. Nimittäin sen suhteen että tappelet siskosi kanssa ja olet ylimielinen ja sinusta on sittemmin kasvanut noin ihana ja suvaitsevainen ihminen joka ei taatusti vetäisi turpaan ketään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kommentti. <3

      Ihanuudesta en tiedä, mutta turpiin en kyllä ketään vetäisi. :-)

      Poista
  3. Voi että, miten mahtavia nämä lomapostaukset!!! Tuota aikaisempaa lukiessa mietin, että olet kirjoittanut niin kypsästi verrattuna omiin teksteihini tuon ikäisena. Mutta tämä postaus oli vielä parempi! Nauroin täällä kyyneleet silmissä, kun vielä kommentoit nyt noita vanhoja kirjoituksia niin hauskasti. Toivottavasti jatkat blogin kirjoittamista viela pitkän, pitkän aikaa! Saat minut aina niin hyvälle tuulelle :)
    -Mape

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Mape. Sinä puolestasi teit minut hirmuisen iloiseksi kommentillasi. :-) Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  4. Voi että me saksalaiset ollaan sitten fiksuja. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, niinpä taidatte olla. :-)

      Poista
  5. Ai kun hauskoja, kaikkine asenteineen päivineen! Sulla on ollut hyvä meininki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-)

      Meininki ja tunnelmat vaihtelivat kyllä laidasta laitaan. :-)

      Poista
  6. Loppu hyvin kaikki hyvin. Aina pääsitte onnellisesti kotisuomeen, vaikka hiukan kolhittuna ja lommoilla. Ei varmaan ollut tuon ikäisillä naisilla aina helppoa noin seikkailunhauluisen isän kanssa, jos isällä olikin sitten vastavuoroisesti kaikissa tytöissään vahtimista.Isukilta oppi sitten ainakin, että ongelmat ovat siksi olemassa että ne ratkotaan. Olit jo tuolloin hyvä kertomaan. On piristävää lukea nuoren naisen tekstiä mm. "Kylmä siellä oli kuin helvetissä." (Postojanska Joman tippukiviluolassa) Saksan kielessä on nimittäin sellainen sanonta, että ennen helvetti jäätyy kuin suostun tekemään jonkun tietyn asian, eli en koskaan. Sekin oli sitten tapahtunut, että helvetti jäätyi.;) Jostakin syystä valokuvalaboratoriot tekivät tuohon aikaan värivirheellisiä vedoksia. Suomessa ne olivat liian sinisiä,kuten huomaat, Saksassa liian ruskeita. Joo, ei täällä Saksassakaan ihan niin kauheetaa oo kuin joku saattaisi kuvitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi isä ei ollut ainoa, joka oli seikkailunhaluinen, vaan olimme sitä kaikki - äiskä ehkä vähiten. Äidille lankesivat aina matkoillakin arkiset askareet, kuten ruoanlaitto, joten hän koki matkat siitä(kin) syystä aika eri tavalla kuin me. Siksi meidätkin laitettiin välillä tiskaamaan ja pesemään pyykkiä. Aamiaisen valmistukseenkin tulivat kiertävät vuorot.

      Minä kanssa ihmettelen tuota “kylmä kuin helvetissä”. Kyllä minustakin helvetissä palaa ennemmin ikuinen tuli, eli ei siellä ainakaan kylmä pitäisi olla! Mistä lienen tuonkin sanonnan ottanut. Ehkä mieleen ei tullut muuta vertauskuvaa kuin helvetti? :-)

      Nuo valokuvat saattavat näyttää “väärän” värisiltä myös siksi, että olen valokuvannut paperikuvat digikameralla, ja oikein huomasin joitakin kuvia ottaessani, miten väri muuttui.

      Saksassa ei ollut ollenkaan kauheeta, päinvastoin. :-)

      Poista
  7. On myös sellainen sanonta kuin "On kylmää kuin Ryssän helvetissä". Älä kysy mistä tämä "rasistinen" sanonta on peräisin :) Viimeksi se pulpahti suustani kun tulin maaliskuisesta Istanbulista ja kysyi tuntemuksia matkasta :D

    Sun blogi on huippu!

    T:Sole

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, minäkin olen kuullut tuon; en vain muistanut sitä! :-D Pitää kyllä vähän katsoa milloin ja kenen seurassa tuota sanontaa käyttää. ;-D

      Ilahdutit hirmuisesti, kiitos. <3

      Poista
  8. Nauran täällä ihan katketakseni noille "matkamuistoille", ennakkoluuloille ja totuudelle siskojen välisistä suhteista! Mahtavaa! Olet näköjään taitanut jo 16-vuotiaana huumorilla kirjoittamisen, vaikka en tietty tiedä, ovatko nämä kaikki silloin olleet niin hauskoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aina nämä kaikenlaiset kommellukset eivät kyllä naurattaneet, vaikka nyt naurattavatkin. :-D

      Poista