 |
| Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani. |
Eilen sattui jotain aivan uskomatonta: ukkeli soitteli Intiasta ja kertoi, että appivanhemmat olivat ostaneet kyseisen tontin! Tämä tietää siis sitä, että appivanhemmat aikovat rakentaa tontille talon, ja talossa tulee olemaan tietysti paikka myös minulle ja ukkelille.
Kun olimme käyneet katsomassa tonttia ja kun näytimme tontilta ottamiamme valokuvia appivanhemmille, anoppi totesi tykkäävänsä tontista. Siellä oli avaraa, ja sinne voisi istuttaa hedelmäpuita ja vihanneksia. Se kun on ollut anopin unelma jo pitkään: oma puutarha, jossa voisi touhuta. Onhan heillä Nelloressakin talo, jonka pienellä pihalla kasvaa ainakin papaijapuu ja rumpukeppipuu, mutta piha on kuitenkin minimaalisen pieni. Kun ukkeli kertoi minunkin ihastuneen tonttiin, appiukko totesi, että annetaan naisten päättää: jos kerran naiset tykkäävät, niin ostetaan tontti! Muistan ajatelleeni silloin, että appiukko kyllä tykkää anopista niin paljon, että voisikin antaa anopin päättää tämmöisestä asiasta, mutta en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, että niin käy oikeasti! Ehkä tässä suvussa kahden naisen sana painaa paljon.
Kaikkein hassuinta asiassa on se, että naapuritontin osti ystäväni perhe.
 |
| Ystäväni synttäreillä toukokuussa. Intiassa on tapana, että sankari syöttää vieraille kakkua omakätisesti - ihan kirjaimellisesti siis! |
Koska ystäväni tuli minulle tutuksi perheen kautta (hänen miehensä on ukkelin veljen opiskelukaveri), ukkelin perhekin tuntee ystäväni perheen tosi hyvin ja pitkän ajan takaa. Koska olen omin silmin nähnyt, kuinka hyvin anoppi viihtyy ystäväni kanssa, tiedän, että hyvä naapuruussuhde on ainakin taattu.
Olen ollut viime päivinä tosi maassa, joten iloitsen tästä tonttiuutisesta tosi paljon. Ainakin pääsen tarkkailemaan intialaista talonrakennusprojektia ihan läheltä!
Oi mikä ihana uutinen, jännää! Ja mitkä maisemat, vettäkin näkyvissä, jee :)) Naisten sanalla tosiaan tuntuu olevan painoarvoa siellä ;)
VastaaPoistaHauska tapa tuo, että sankari syöttää vieraita!
Hih, ainakin meidän perheessä naisilla on sananvaltaa, vaikka eivät miehetkään mitenkään tossun alla ole. :-)
PoistaEn olisi kyllä ikinä uskonut, että saisin vielä joskus asustella noissa maisemissa. Mutta ensin sinne pitäisi kuitenkin saada talo. ;-)
Vaude mikä uutinen! Onneksi olkoon!
VastaaPoistaKiitos Allu. :-)
PoistaVoi hitsi miten kivoja uutisia! Vielä kun siihen tulisi teidän talo viereen... juu, heti kyläilemään.. minä siis.. teille.. hih! :)
VastaaPoistaVoi että... toivottavasti sinulla on iloisempi mieli pian taas! Minulle pitää kyllä laittaa vaikka tekstiviestiä jos on mieli maassa!!! Minä mielelläni autan.. piristän tai juttelen.
Voi sinua. <3 Minä en hirveästi tykkää valitella kenellekään mitään, vaan yritän kärvistellä aina yksinäni, jos joku painaa. Kiitos, että muistutit siitä, että on olemassa tuommoisia ihania ihmisiä kuin sinä, joille voi tarvittaessa purkaa sydäntään. :-)
PoistaKyläilukutsuhan on sinulle aina voimassa, vaikkei olisi vielä sitä taloakaan pystyssä, hih.
Onpa hyvä uutinen;onnea tontin johdosta ja tulevan talonkin! Ja hassu tuo tapa missä sulle syötetään synttärikakkua;D
VastaaPoistaKiitos! Minusta tuo kakun syöttäminen tuntui ensi alkuun vähän oudolta, mutta mikäs siinä; maassa maan tavalla. :-)
PoistaOnneksi olkoon! Hienoihin maisemiin tulee teidän talo! Hauska nähdä myös, että me ei olla ainoita hulluja, jotka pykää talon keskelle peltoa. Jos olet muutes taas Hyderabadissa sunnuntaina 12.8. niin lämpimästi tervetuloa meidän tupareihin! Laitan vielä sähköpostitse virallisen kutsukortin (kunhan se valmistuu).
VastaaPoistaHih, kiitos. :-) En ole vielä varannut lippua, mutta semmoista puhetta on ollut, että jos tuossa puolen kuun (elokuun siis) vaiheilla palattaisiin sinne. On siis siinä ja siinä, että olenko siellä vielä tupareiden aikaan. Jos mun pitää jäädä tänne hoitamaan vielä pitemmäksi aikaa asioita, niin sitten tulen vasta, kun hommat on hoidettu eli ehkä kuun lopussa. Mutta jos olen Hyderabadissa jo silloin 12. päivä, niin ihan ehdottomasti tulen. Kiitos kutsusta. :-)
PoistaMeidän täytyy vielä varmaan käydä läpi aika pitkä ja kivinen tie, ennen kuin talo on siinä kuosissa, että päästään juhlimaan tupareita. :-)
Mahtavia uutisia! Kiva, kun pääsette taloprojektiin mukaan. Intialainen tapa rakentaa on tosin vähän erilainen kun täällä. Ne kamalan huterat puurimat talojen ympärillä on kyllä toooosi pelottavia. Siellä ne vaan silti kiipeilevät..;) Itse asiassa J:n kanssa vasta tästä juteltiin, kun se näytti intialaisen talorakennuksen you tubista. Niitä rimoja oli jonnekini 30 kerrokseen asti:). Niin tuttua ja silti niin järkyttävää. Montakohan rakennusmiestä niiltä tippuu ennen kuin esim. 30 kerroksen talo on valmis? Mekin ollaan taas koko kesäloma rehty remppaa. Maalattiin kattoa, tehtiin terassi ja kivetyksiä. Vielä olisi tehtävää.. Lapsilta terveisiä! Kirjoitellaan /Marja
VastaaPoistaNo katsotaan nyt, miten paljon päästään taloprojektiin mukaan, ja kiinnostaako se edes loppujen lopuksi niin hirveästi. Aattelin kyllä mennä paikalle työnjohtajaksi. :-)
PoistaJoo, on se aika hurjan näköistä se intialainen rakennustelineillä kiipeily. Oon ihmetellyt sitäkin, että kun siellä kiipeillään paljasvarpaisin, niin eikö siinä tule jalkapohjat kipeäksi, kun taiteilee koko päivän semmoisilla telineillä.
Remppaintoa teille! :-) Ja terkkuja lapsille.
Kukkapilli facebookkiin! Pliis!
VastaaPoistaT. Lukija :-)
Hih, olen vähän semmoinen muinaisjäänne viime vuosituhannelta, että en tiedä, osaisinko edes laittaa blogiani facebookiin. Mutta täytyy katsoa, jos tässä vaikka innostuisi. :-)
Poista