Onni on kuin pilvi: jos sitä tuijottaa tarpeeksi pitkään, se katoaa.


sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Puuvillaa, palmuviiniä ja synttärikakkua

Kävimme ugadina vierailulla ukkelin yhden ystävän kotikaupungissa Karimnagarissa, noin 200 kilometrin päässä Hyderabadista. Ajomatkoihin kului kolme tuntia suuntaansa, joten retkeen kului koko päivä. Ihmiset olivat kyläpaikassa ihania, näkymät mielenkiintoisia ja ruoka hyvää, joten uusi vuosi alkoi oikein mukavasti. On kyllä myönnettävä, että kuuden tunnin ajaminen keskinkertaisilla teillä veti voimat sen verran finaaliin, että päästyämme takaisin Hyderabadiin suorastaan hoipertelin autosta ulos. Onneksi jatkoimme ugadin juhlimista anoppilassa, joten ei sentään tarvinnut laittaa ruokaa, kun saimme istua anopin valmiiseen pöytään. Smiley

Maisemat matkan varrella olivat enimmäkseen aika masentavia, koska kaikkialla oli niin kuivaa.

Tietä tehtiin nelikaistaiseksi, ja osa tiestä oli jo valmistunut. Uudella tieosuudella ajettaessa matka sujuikin oikein joutuisasti mutta kuoppaisilla osuuksilla sitten sitäkin hitaammin.

Matkan varrella näin ensimmäistä kertaa elämässäni puuvillapeltoja. En ollut koskaan aiemmin ajatellut, miten puuvilla kasvaa, saati sitten nähnyt sitä omin silmin. Nyt minulle selvisi, että puuvilla kasvaa matalana, puskamaisena kasvina, johon tulee parin kuukauden päästä kylvämisestä kukkia. Kukat aukeavat, vaihtavat väriään ja lopulta kuihtuvat ja putoavat maahan. Kukat jättävät jälkeensä vihreät siemenkodat, jotka sisältävät siemeniä ja valkoisia kuituisia siemenhahtuvia. Hahtuvat kasvavat ja laajenevat kuuman auringon alla ja niitä ympäröivä siemenkota muuttuu vihreästä ruskeaksi. Lopulta siemenkota avautuu ja valkoinen pumpuli tupsahtaa ulos maailmaan.


Ihanan pehmeää pumpulia.

Maisemat olivat matkan varrella pääasiassa kuivia, mutta jokien läheisyydessä, jossa maaperä oli kosteampaa, maisemat muuttuivat kuin taikaiskusta vihreiksi.

Palmuja ja riisipeltoja.

Silta joen yli. Joki on niin kuiva, että vettä näkyy vain kaukana horisontissa.

Sillan läheisyydessä näimme paikallisia alkoholiyrittäjiä, jotka myivät itse keräämäänsä palmuviiniä tien varressa. Palmuviiniä saadaan niin, että kerääjät kiipeävät korkealle palmuun. Siellä he tekevät puuhun viillon, ja laittavat viillon alle astian, johon palmupuun mahla valutetaan. Puun mahla ei sinällään sisällä alkoholia, vaan se alkaa käydä jouduttuaan kosketuksiin hapen kanssa. Muutama tunti mahlan keräämisen jälkeen mahla on käynyt miedoksi palmuviiniksi, mutta jos sen antaa käydä pidempään, viinistä tulee voimakkaamman makuista.

Palmuviini (toddy, Etelä-Intiassa myös kallu) näyttää aika lailla maidolta. Myyntipisteissä viiniä kaadettiin saviruukuista pulloon, ja minunkin olisi tehnyt hirveästi mieli ostaa kokeeksi vähän palmuviiniä. Jotenkin minulla oli kuitenkin sellainen tunne, että oli viisaampaa jättää palmuviinit ostamatta. Smiley

Karimnagarissa kävimme katsomassa Lower Manair -patoa, joka oli kyllä upea rakennelma.

Järvimaisematkin olivat kauniita.

Minulla on kuvassa otsassa punainen täplä (bottu tai bindi), joita näkee intialaisillakin. En yleensä käytä otsassani mitään koristeita, mutta aina jossakin yhteydessä joku haluaa laittaa minulle punaisen kumkum-jauhetäplän. Nyt kyläpaikkamme äiti halusi laittaa minulle ja ukkelille täplät otsaan eräänlaiseksi siunaukseksi, koska kävimme kyseisessä kodissa ensimmäistä kertaa. Koska en yleensä laita otsaani mitään koristeita, sen harvan kerran, kun joku otsaani jauhetäplän laittaa, unohdan koristeen olemassaolon heti. Seuraavassa käänteessä raavin otsaani, hieron naamaani tai jotain muuta vastaavaa, ja täplä leviää epämääräiseksi sotkuksi. Smiley

Padonvartijan koppi, johon joku on käynyt raapustamassa hienon puumerkkinsä.

Tänään olemme juhlineet syntymäpäivääni aika leppoisasti, kuten näin vanhemmalla iällä kuuluukin. Smiley Intialaisiin synttäriperinteisiin kuuluu uuden vaatekerran ostaminen, joten suuntasimme ukkelin kanssa aamupäivällä vaatekaupoille. Koska minä ja ukkeli olemme täysin erilaisia shoppailijoita - ukkeli tekee ostoksensa viidessä minuutissa, ja minä saatan juosta kaupoilla neljä viisi tuntia ilman, että löydän mitään ostettavaa - päätin, että riittäisi, jos löytäisimme yhdenkin vaatekappaleen ilman, että jommallakummalla menee hermot. (Yksi paita löytyi jo toisesta kaupasta, ja olimme ukkelin kanssa puheväleissä vielä kauppareissun jälkeenkin. Smiley)

Anoppi oli laittanut meille herkkulounaan, vaikka yleensä synttärisankarin pitäisi tarjota päivällinen kaikille. (Nyt alkaa kyllä vaikuttaa ihan siltä, että me olemme jatkuvasti anoppilassa syömässä, hihii.) Ennen lounaalle menoa koukkasimme kakkukaupan kautta, koska pitihän minun päästä syntymäpäiväkakkua leikkaamaan.

Nyt lähti kuola valumaan.

En halunnut mitään kermakakkua, vaan halusin kunnon suklaakakun, vaikka näin jälkeenpäin joku hedelmäkakku olisi ollut ehkä parempi vaihtoehto. Kakun päälle sai toivomansa kirjoituksen, ja kakun mukana tuli myös muovinen kakkulapio, jonka kylkeen oli teipattu yksi kynttilä.

Chocolate chip cake - kunnon kakku eikä mikään töräys.

Yksi pieni kynttilä, eikä se perhana meinaa sammua millään!

Mitäs te muut meinasitte syödä? Smiley

Ahmaisin kakkua kaksi isoa palaa (muut söivät vain yhden pienen, hihii), ja sen jälkeen minulla olikin sekä suklaa- että kakkukiintiö täynnä.

Illalla olikin sitten taas hyvä lähteä lenkille! Smiley

13 kommenttia:

  1. Happy happy birthday Hippu Satu,ihana kakku ja varmaankin maistui namille:)
    Mielenkiintoinen reissu teillä on taas ollut,kiva nähdä kuvia.Täällä olen nähnyt puuvillapeltoja;silloin kun asuin täällä nuorena ja olen kerran sellaisia poiminutkin;D Mutta ne ovat kamalia vesisyöppöjä,joten niitä ei kai enään täällä kamalasti viljellä.

    VastaaPoista
  2. ♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫ Paljon onnea vaan ♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫♫

    VastaaPoista
  3. Kiitos, kiitos, Yaelian! <3 Höh, no miksi minä en tajunnut poimia puuvillaa mukaan... Olisi pitänyt ottaa vähän mukaanviemisiksi. :-D

    Allu, kiitos! Mistä löysitkin noin kivoja nuotteja. :-)

    VastaaPoista
  4. Onnea hilppu:) ihana kakku haluun tota just ny:D

    VastaaPoista
  5. Ninoh, täällä sitä olisi vielä vähän jäljellä. :-) Ei kyllä ehkä ole kauaa, hihii. Kiitos onnitteluista! <3

    VastaaPoista
  6. Myöhästyneet synttärionnittelut! Kakku näytti makoisalta.
    En ole minäkään ennen pumpulin nähnyt kasvavan, mielenkiintoista. Näyttävät jo ihan valmiilta pumpulitupoilta, ei kai niille tarvitse poiminnan jälkeen enää mitään tehdä, paitsi roskat nyppiä..

    VastaaPoista
  7. Sirokko, kiitos – ja kakku oli makoisa, paino sanalla oli. :-) En tiedä, pitääkö noille pumpuleille vielä tehdä jotain ennen ”käyttöönottoa”, ei kai? Tuskin niihin ainakaan mitään säilöntäaineita tarvii lisätä... hihii (huom. blondi ajattelee omilla aivoillaan :-D).

    VastaaPoista
  8. Ens alkuun oikein paljon onnea synttäreiden johdosta!!! Vähän myöhässä toivottelen, mutta ajatushan on tärkein :))

    En ole tainnut minäkään nähdä puuvillaa livenä. Kiehtovalta näyttää ja niin pehmoiselta.

    Palmuviinikin alkoi kiinnostaa. Aika jännä juttu, että luonnosta voi saada "alkoholia" ilman muita lisäaineita kuin happi :D Miltähän se mahtaa maistua?

    VastaaPoista
  9. Elegia, juu, ehdottomasti ajatus on tärkein, eli ei todellakaan haittaa, vaikka vähän myöhässä onnittelisikin. :-) Kiitos!

    Pahus sentään, kun nyt harmittaakin, kun en ostanut tuota palmuviiniä edes pikkiriikkisen. :-) En ole koskaan sitä maistanut, ja olisi ollut kyllä kiva tietää, miltä se maistuu! Mutta ehkä tässä vielä tilaisuus tulee. Palaan sitten raportoimaan, millaista se oli – jos siis jäin henkiin. :-D

    VastaaPoista
  10. Paljon onnea Satu! Me taidettiin tavata aika tarkalleen vuosi sitten:).Sulla oli joko just ollut synttärit tai ne oli tulossa:). Ihanan näköinen kakku, mutta oliko hyvä? Yleensä intialaiset kakut näyttävät paremmalta kuin maistuvat. Se ei ollut kermaa, mitä ne kakun päälle laittoivat vaan jotain muuta? Osaatko sanoa mitä? Kerma ei kyllä sillä kuumuudella kestäiskään... Laitan sulle sähköpostia, kunhan tässä joudan../Marja

    VastaaPoista
  11. Marja, juu, jotain vuosi siitä varmaan aika tarkalleen on. :-) Tässähän voisi juhlia sitten vuosipäivääkin samalla, hihii.

    Tuohon kakkuun ei kyllä yhtään päde se sanonta, että moni kakku päältä kaunis. Tuo oli niin täydellisen ihana kakku, että ei ole tosikaan. Sellainen täyteläisen suklainen, ihanan kuohkea, makea mutta ei liian makea, ja nuo suklaachipsit... ne kruunasivat kaiken. Voi äly miten hyvä kakku! Ostaisin heti toisen samanlaisen, hih. Taisin syödä kaksi kolmasosaa kakusta yksin. :-)

    En tiedä, mitä intialaisten kakkujen päällä yleensä on (olisiko se kuitenkin jonkinlaista kermaa?), mutta se on kyllä niin ällöttävän keinotekoisen makuista ja oloista, että juuri siksikin en mitään ”kerma”kakkua halunnut. Mukavaa pääsiäisen odotusta sinne! :-)

    VastaaPoista
  12. Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut!
    Hauska ajatus ostaa itselleen uusi vaatekerta syntymäpäivän kunniaksi.

    Ehkä niissä intialaisissa kakuissa on yleensä päällä voikreemi, joka kestää lämpimässä huomattavasti paremmin kuin kermavaahto. Suomessakin käytettiin leivonnaisten koristeluissa voikreemiä ennen kuin jääkaapit yleistyivät. Jotkut tykkäävät siitä, mutta ei se omaankaan suuhun oikein sovi.
    Suklaakakussasi tuskin oli voikreemiä ja se näyttääkin tosi herkulliselta.

    Tiina

    VastaaPoista
  13. Tiina, kiitos! :-) Intiassa ostetaan uusi vaatekerta (jos vain on varaa) ei pelkästään synttäreiden kunniaksi, vaan mieluusti myös joka juhlaan. Ja kun juhlia on vuodessa aika paljon, voi vain kuvitella, kuinka paljon vaatteita intialaisilla on. :-D Joskus minua suorastaan nolottaa, kun minusta tuntuu, että minulla on aina samat rytkyt päällä.

    Voikreemi kuulostaa hyvinki mahdolliselta! Hyderabadissa myydään muutamassa kaupassa ihan (kuohu)kermaakin, mutta sekin on jotenkin minusta ihan erilaista kuin suomalainen kerma. Se ei vaahtoudu kunnolla, ja makukin on ihan outo. En ymmärrä, mistä se mahtaa johtua. Pitäisi ehkä yrittää ottaa selvää. :-)

    VastaaPoista