Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 7. heinäkuuta 2011

Toiveitten taulu

Löysin juhannuksen alla yhdestä äitini (lukemattomista) mysteerilaatikoista vanhan toiveitten taulun, jonka vanhempani olivat saaneet joskus 80-luvun alussa. Taulussa on kaksi eri puolta, joista toinen on tarkoitettu vaimolle ja toinen miehelle. Taulun ideana on kai se, että jos avioparilla sattuu olemaan mykkäkoulu tai muu vastaava lakkotoimenpide meneillään, mies ja vaimo voivat kommunikoida taulun avulla ilman, että sille ukon tai akan perkeleelle tarvitsee sanoa sanaakaan: pitää vain käydä kääntelemässä taulun viisareita ja valita vaihtoehdoista se, mitä haluaa puolisolleen sanoa.


Vaikka taulu oli aikoinaan lapsuudenkotini seinällä, vanhempani eivät tainneet hirveän useasti viisareita siirrellä. Sen sijaan meidän lasten mielestä taulu oli vallan viihdyttävä kapistus, ja me kävimmekin aina välillä salaa kääntelemässä taulun viisareita: mitä iskä haluaisi nyt muka äiskälle sanoa ja päinvastoin. 'Älä nalkuta' ja 'yritä kestää' olivat muistaakseni aika suosittuja vaihtoehtoja. :-D Kun nyt pitkän ajan jälkeen näin taas taulun äitini laatikossa, se herätti minussa niin paljon nostalgisia tunteita, että oli pakko hieman "lainata" sitä.

Taulun vaihtoehdot tuntuvat nykypäivänä aika huvittavilta ja vähän seksistisiltäkin. Ehkä taulu on tehty alun perinkin hupitauluksi, mutta en silti voi olla miettimättä, kuinka paljon se mahtaa kuvastaa tuon ajan käsityksiä sukupuolirooleista. Vaimot vaikuttaisivat taulun mukaan olevan tuhlaavaisia, nalkuttavia ja huumorintajuttomia kodinhengettäriä, joiden on huomaavaista suorittaa imurointi ja muu mahdollisesti miestä häiritsevä toiminta silloin, kun mies ei ole kotona. Miehet taas ovat saitureita, murjottavia otuksia, jotka eivät osallistu kotitöihin ainakaan oma-aloitteisesti eivätkä tajua huomioida vaimoaan.

Taulu tarvitsee minusta kipeästi pientä päivitystä 2000-luvulle, ja olenkin ajatellut hieman tuunata taulua jotenkin minulle ja ukkelille sopivammaksi. En vielä tiedä, miten tämä tuunaus tulee tapahtumaan - ja tuleeko sitä ylipäänsä ikinä edes tapahtumaan - mutta minulla on jo muutamia ideoita siitä, mitä tauluun voisi laittaa. Julkaisukelvottomat jätetään toistaiseksi omaan päähän muhimaan. :-)

4 kommenttia:

  1. Löysin samaisen taulun (tosin eri muotoisena) viime syksynä kirppikseltä Lieksasta ja pakkohan se oli ostaa kun itselle tuli heti mieleen että sitä voisi hyödyntää askarteluissa :) Mieheni ilme oli melko kärsivä kun näytin taulun hänelle... Hauskaa että tuommoinen taulu, jota en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan, tulee vastaan jo toista kertaa.

    VastaaPoista
  2. Hassuja nuo sinun modernit toiveet! Etenkin huvittaa tuo puhelin-juttu - onkohan kulttuurisidonnaista? Ihmettelen aina, miksi mies on koko päivän puhelimessa, ja mies taas valittaa, että en puhu tarpeeksi usein puhelimessa ihmisten kanssa. Hehe...

    VastaaPoista
  3. Mainio postaus! Hauska taulu,en ole tuollaista koskaan nähnyt,mutta aika huvittava,ja todellakin kuvaa enemmän sitä omaa aikakauttaan. Ja tuo sun modernisointi niihin on hauska!

    VastaaPoista
  4. Pikku Silppu, hassua, että sinullakin on samanlainen taulu. :-) Minä en ole vielä ”uskaltanut” näyttää taulua miehelleni, mutta osaan jo hyvin kuvitella, miten mies reagoi, kun näkee taulun: se vilkaisee taulua ja tuhahtaa sitten närkästyneesti: kaikkea hömppää sitä pitää ollakin. :-D

    Anna, onpa ihana kuulla, että on olemassa joku toinenkin vaimo, joka ei miehensä mielestä puhu tarpeeksi puhelimessa! :-D Yleensähän se on aivan päinvastoin... emännät jaarittelee puhelimessa, ja miehet ihmettelee puhelinlaskuja, hihii. Mutta kyseessä voi hyvinkin olla kulttuurisidonnainen juttu, kun intialaiset näyttäisivät puhuvan muutenkin ihan hirveästi puhelimessa suomalaisiin verrattuna. Voi hyvän tähden sitä rumbaa esimerkiksi tammikuun ekana päivänä, kun intialaisten pitää toivotella hyvää uutta vuotta kaikille tutuille ja melkein tuntemattomillekin... :-D

    Yaelian, hihii, taulu taitaa sopia sellaisenaan tosiaankin paremmin sinne jonnekin 70- tai 80-luvulle. :-) Mutta on siinä vielä jotain sellaisia juttujakin, mitkä vois sopia vielä nykyaikaankin, esim. tuo "hyväile minua". ;-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3