Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 13. elokuuta 2009

Olinpaikkana Chennai

Eilen läksimme pienelle lomalle Hyderabadista, ja loman aloitimme Chennain kaupungista.

Chennaita ja sen kuuluisaa Marina Beachia ilmasta käsin. Paikalliset väittävät uimarannan olevan maailman pisin, mutta ei se kuitenkaan ihan pisin ole, vaikka sillä onkin pituutta 12 kilometriä ja leveyttäkin parhaimmillaan lähes puoli kilometriä. Marina Beach on urbaani ranta keskellä kaupunkia ja sen rantaa huuhtovat Intian valtameren aallot. Tsunami iski aikoinaan tänne pahasti.

Aiemmin pidin Chennaista kovasti, mutta Hyderabadin jälkeen kaupunki näytti kovin likaiselta ja sotkuiselta. Slummejakin on kuulemma paljon enemmän kuin Hyderabadissa, samoin kuin taas vastaavasti ökyrikkaiden lukaalejakin.

Itse Chennain kaupungissa pysähdyimme sen verran, että tapasimme appiukon ja anoppilan autokuskin, joka toi meille auton. Söimme lounasta Annalakshmi-nimisessä ravintolassa, joka toimii hyväntekeväisyysperiaatteella. Työntekijät ovat enimmäkseen vapaaehtoistyöntekijöitä, mm. eläkkeelle jääneitä virkamiehiä, ja suuri osa ravintolan tuotosta menee köyhäinapuun. Siksi kai hinnat ovatkin aika korkeat. Ravintola oli sisustettu oikein intialaisesti, oli kaiverrettua puuta, veistoksia, patsaita ja kuvia Intian edesmenneistä mogulikuninkaista.

Pahoittelen epätarkkaa kuvaa...

Olemme yrittäneet syödä kyseisessä ravintolassa aiemminkin, mutta se oli silloin suljettuna. Nyt ravintola oli auki, ja pääsimme maistamaan ruokia, joita kaikki niin kovasti ovat ylistäneet ja ylistivät eilenkin. Jos totta puhutaan, minusta ruoka oli vähän pliisua, joten tätä voi kai sitten suositella sellaiselle, joka tykkää kevyellä kädellä maustetusta intialaisesta ruoasta.

Chennaista jatkoimme matkaa etelään päin, Mahabalipuramiin, jossa ei tällä kertaa ole tarkoitus katsella temppeleitä (ne on nähty jo viisi vuotta sitten), vaan olla rantalomalla ja juhlia (vähän myöhässä) ukkelin synttäreitä. Seuraamme liittyi ukkelin kavereita, mm. Suomen-kävijät Bobby ja Fadil sekä S:n veli perheineen. Lomakohteeksi oli varattu hieno Temple Bay-lomakylä, jossa rentoutumismahdollisuudet on maksimoitu kaikin tavoin.

Sisäänkirjoittautumassa.

Kaikille tulijoille annettiin kaulaan tämmöiset "helmet".

Tässä on mukava köllötellä.

Lomahuoneistomme.

S:n veljentyttö.

Hieman epäilytti tämä rantaloman ajankohta keskellä monsuunikautta - voisiko kukaan edes olla ulkosalla, jos sataa kaatamalla? Hyderabadissahan on ollut poikkeuksellisen sateeton monsuunikausi, kuulemma tähän mennessä vähäsateisin monsuunikausi 50 vuoteen! Chennai on kuitenkin sen verran pitkän matkan päästä Hyderabadista ja vielä kaiken lisäksi meren rannalla, joten ajattelin, että täällä saattaisi sataakin.

Katin kontit. Lämpötila liikkuu 35 - 36 asteen tietämissä, ja kun on vielä todella kosteaa, on aika tukalat oltavat. Aurinkolomasta voi siis todellakin "nauttia".

Hotellissamme on kuulemma Kaakkois-Aasian pisin uima-allas, jolla on pituutta peräti 250 metriä. Kävin tänä aamuna heittämässä altaassa pari kierrosta, ja kyllä se ihan urheilusuorituksesta meni.

Toinen uima-allas on ihan meren rannalla.

Minen mee uimaan, minen mee uimaan, kalat on vetteen pissanneet.

Tänään päivällä läksin huvikseni kävelemään hotellin edessä olevaa rantaa pitkin kohti rantatemppeliä, ja oli mielenkiintoista katsella, kun kalastajat palailivat rantaan.


Vene vedettiin ylös tällaisten parrujen avulla.

Verkot piti tietenkin päivän päätteeksi selvittää. En tiedä, onko tämä laitos oikeasti vene, mutta jos on, miten sillä pysyy pinnalla tuolla huimissa aalloissa!

Ranta oli hieman törkyinen, mutta silti siellä oli houkuttimia turisteille.


Ihmiset kantoivat hiekkaa rannalta jonoissa kuin muurahaiset - en kyllä tiedä, mihin.

Lapset leikkivät paskaisessa vedessä. Tässä Intian eriarvoisuus taas oikein korostuu: vain kivenheiton päässä loistohotellista eletään vähemmän loistokkaasti.

Aurinkoa en yhtään ottanut, mutta silti uima-altaassa pulikoinnin ja rantakävelyn tuloksena oli palaneet käsivarret, naama, niska, kaula ja selkä. Täällä aurinko polttaa todella helposti, mutta minä se vain en ota opikseni.

Huomenna jatkamme matkaa ainakin Tirupatiin ja Nelloreen, ja palaan postailemaan (mahdollisesti myös "asiallisemmista" aiheista) toivottavasti taas pian.

7 kommenttia:

  1. Mmmm ihana lomakylä! Mielenkiintoista. Tuo voisi olla jonkun kerran vaihtoehto Goalle ;) Varo aurinkoa!

    VastaaPoista
  2. Ihanalta näyttävä lomapaikka! Kivoja kuvia ! Ja hyvää lomaa!

    VastaaPoista
  3. Simran :-) Tultiin juuri syömästä Mahabalipuramin "keskustasta" ja olin todella yllättynyt siitä, kuinka paljon täällä on länsimaisia turisteja! Varmaan tulevat lähinnä noiden temppelien takia, mutta luultavasti joukossa on rantalomalaisiakin. Mahabalipuram oli kuulemma aiemmin varattomampien rantalomalaisten vaihtoehto Goalle, koska täällä oli eläminen halvempaa. Nyt tännekin on kehittynyt turismia - loistohotelleja ja sen sellaista, ja hinnatkin ovat nousseet. Viidessä vuodessa kylän keskustakin oli muuttunut aika tavalla, mutta silti se on vielä, sanoisinko nyt että hyvin "intialainen" pienine kojuineen ja sekamelskoineen.

    Tämä lomakylä on aivan ihana, mutta uimaranta tämän alueen edessä ei ole kovin kummoinen, sillä se on juuri lähinnä noiden kalastajien käytössä. Tosin oli sielläkin länsimaalaisia turisteja pomppimassa aalloissa. En tiedä varmasti, mutta parempia rantoja täältäkin varmaan löytyy. Tosin tässä lomakylässä ei rantaa kaipaa koska nuo altaat ovat niin upeat - ja meri on kuitenkin ihan näköpiirissä.

    Aurinko teki jo tehtävänsä, ja nyt vain kärsitään... Ei tullut muita voiteitakaan mukaan kuin aurinkorasvaa, ja nyt sitä onkin hyvä levitellä, kun iho on jo palanut. :-)

    Yaelian, kiitos ja kiitos! :-) Lomapaikka on ihana - harmi vain, kun ollaan täällä vain pari päivää; sitten jatketaan matkaa sukuloimaan... blääh.

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Nyt on kylla pakko kysya, miksi tytolla on niin lyhyeksi leikatut hiukset? Tapa, uskomus, perinne?

    VastaaPoista
  5. Rakastan Chennaita. Ja kuten sanoit, ruoka on vahan miedompaa siella kuin Andhrassa - mutta mina kylla tykkaan! Esim. jostain Saravana Bhavanista saa tosi hyvan thalin 100 rupialla. Tuosta Annalakshmista en ollut kuullutkaan.

    Temple Bay onkin hieno... hyva, ettei sada vetta. Itse asiassa Chennain sadekausi alkaa vasta syys-lokakuussa ja kestaa jouluun saakka. Kuuma siella kylla on, ja hikiset oltavat!

    Hauskaa lomanjatkoa!

    VastaaPoista
  6. Näyttipä kivalta tuo lomakylä. Alkoi tehdä mieli sinne myös. Täytyy laittaa korvan taakse jos vain aikaa löytyy.

    Ja kiitos Annalle myös, hyvä tietää että monsuuni on siellä hieman myöhemmin.

    Meilläkin on ollut tosi vähäsateinen monsuuni. Mietinkin, että olinko viime vuonna vain niin järkyytynyt ekasta monsuunikaudesta kun tänä vuonna ei tunnu yhtään niin kauhealta. Ehkä ne sateet vielä ehtivät tulla.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, tuo hiusten ajelu liittyy hindulaisuuteen ja sillä tavallaan osoitetaan nöyryyttä jumalan edessä, kun omat hiukset "uhrataan" jumalalle. Lapsen elämässä hiusten ajelu on eräänlainen siirtymäriitti, joka tarkoittaa uuden elämänvaiheen alkamista - tällainen vaihe lapsen elämässä on esimerkiksi hiusten ajaminen 1-vuotiaana.

    Anna, tuosta Saravana Bhavanista olen kyllä kuullut, mutta en ole (muistaakseni) koskaan syönyt siellä. Sata rupiaa on kyllä halpa thali!

    En tiennytkään, että Chennain sadekausi alkaa vasta noin myöhään. Kiitos tiedosta!

    Saya, tuo lomapaikka oli kyllä aivan ihana. Ainoa miinus rantalomailijoiden kannalta oli, että rannat eivät olleet kovin kehuttavat.

    Kuiva sadekausi on tainnut olla ongelma aika monessa paikassa tänä vuonna. Mutta kuten sanoit, ehkä ne sateet vielä sieltä tulevat...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3