Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 17. huhtikuuta 2009

Vaalipäiväilyä ja viikonloppusuunnitelmia

Täällä oli eilen vaalipäivä, mikä on kuulemma myös vapaapäivä. Keskiviikkoiltana olin saanut tietää, että eilen olisi taas yksi häävastaanotto, johon meidän pitäisi mennä. Minun silmiini ilmestyi välittömästi kuva notkuvista seisovista pöydistä, joten olin lähdössä mukaan oikein mieluusti! :-D Ja olihan häävastaanotto taas hyvä syy mennä ostamaan uusia vaatteita!

Mutta, mutta. Kaupungille suunnattuani huomasin aika pian, että jokainen vaatekauppa, kaikki erikoisliikkeet ja jopa ravintolat olivat kiinni; ainoastaan pienimmät ruokakaupat olivat auki. Tätä se vapaapäivä siis tarkoittaa. Ei siis auttanut muu kuin kaivella kaapista joitakin vanhoja riepuja ja kehittää niistä jonkinlainen hääeleganssi. Hopeisen kaulakorun ja rannerenkaankin laitoin, mutta hääpaikalla anoppi huomasi ensimmäisenä minun korvalehteni: missä ovat korvakorut? Nekin minun oli pitänyt laittaa, mutta olin autuaasti unohtanut ne...

Minä en tajua, miksi me saavuimme paikalle näin aikaisin, että paikalla ei vielä ollut paljon ketään muuta.

Löytyi niitä moitteita anopin omasta vaatetuksestakin. Anopin sari oli minunkin silmiini aika arkisen oloinen, mutta S. joka ei sanojaan säästele, kysyi äidiltään, mitkä ikkunaverhot tämä oikein oli vetänyt päälleen. Koko penkkirivillinen edessä istuvia ukkoja kääntyi katsomaan, että mitä sillä oikein on päällä... :-D Nämä häät olivat kuulemma jonkun sukulaisen, ja yhdessä vaiheessa kysäisinkin S:ltä, että miten sulhanen oli sukua heille. S. totesi, ettei hän vaan tiedä. "Kysy äidiltä, eikä sekään taatusti tiedä." Anoppi hetken aikaa mietiskeltyään tuli siihen tulokseen, ettei hänkään tiedä; on parempi kysyä appiukolta - hän varmaankin tietäisi.

Eihän sillä loppujen lopuksi kovin suurta väliä ole, kenen häissä ollaan, kunhan ruoka vain on hyvää! Nämä häät olivat hieman erilaiset kuin aiemmat häät, joissa käytiin, koska nämä olivat paljon pienemmät ja ne järjestettiin eräässä hotellissa. Koska olimme olleet paikalla melkein ensimmäisinä, jouduimme odottelemaan melko kauan, ennen kuin koko porukka oli koossa ja päästiin valokuvaamaan. Sathish teki muuten näissäkin juhlissa oharit!

Morsianta kuvattiin ilman vieraitakin.

Kokit valmiina h-hetkeen.

Odotellessa tuli ihan hirveä nälkä, mutta onneksi juhlien pääorganisaattorina oli Mahesh-setä, jonka ansiosta päästiin aika alkuvaiheessa kuvaan hääparin kanssa. Tämän jälkeen olimmekin loppuillan vapaita ja saatoimme suunnistaa ulos puutarhaan pöydän antimien kimppuun. Koska nälkä oli kova ja näissä juhlissa syötiin seisaaltaan, vedimme ruokaa naamaamme aikamoista vauhtia, "kuin nälänhädästä kärsineet", kuten S. totesi. Tämä tiesi sitä, että viime yö oli aika uneton, kun vatsa teki kovasti töitä myöhäisen raskaan illallisen jälkeen.

Mahesh-sedän nuorempi poika, joka jostakin syystä ujosteli minua kovin.

Eilen oli vaalien ensimmäinen äänestyspäivä, ja vaalit ovat näkyneet katukuvassa minusta aika mielenkiintoisella tavalla. Puoluetoimistojen ympärillä on parveillut päivästä toiseen kauhea määrä valkoasuisia poliitikkoja, jotka ovat pitäneet toimistoissa kokouksiaan. Näistä kokouksista on myös syntynyt aika mukavat liikenneruuhkat. Joskus ruuhkan aiheuttajana on ollut rekkalastilliset ihmisiä - vähän penkkarityyliin - joita minä ihmettelin ensi alkuun kovasti. Puolueiden kannattajia nämä rekkojen kyydissä seisovat ihmiset ilmiselvästi olivat, mutta miksi ihmeessä heidän pitää rekan kyydissä seistä? Kaiken lisäksi nuo ihmiset näyttivät ihan maalaisiltakin. Onneksi sain asiaan selityksen: näitä rekkalastillisia kuljetetaan ympäri kaupunkia siksi, että ihmiset näkisivät, kuinka paljon kannattajia puolueella on. Maalaisia nuo ihmiset ovat siksi, että "kuka muu siellä rekan kyydissä viitsisi seisoa?". Samalla nämä kannattajat saavat tästä maksunkin, koska eihän äänestäjien saaminen täällä mitään ilmaista ole. Autolla liikkuminen onkin ollut viime päivinä melko jännittävää, kun siellä täällä on ollut tiesulkuja, joilla parikymmentä kivääriä kantavaa poliisia pysäyttää auton ja tutkii takaluukun ja mahdolliset isot kassit. Syynä näihin tarkastuksiin on ollut se, että vaalien alla liikkuu suuri määrä käteistä rahaa, jotka ovat menossa äänestäjille. Lehdistä onkin saanut joka päivä lukea, kuinka suuria määriä käteistä poliisi on keneltäkin takavarikoinut. Käteistä saa toki autossa kuljettaa, mutta sen alkuperä ja käyttötarkoitus pitää pystyä todistamaan.

Nyt alkaa olla kiire, sillä parin tunnin päästä lähdemme lentäen Tirupatiin, josta jatkamme myöhemmin illalla Nelloreen. Matkan tarkoitus ei ole mikään muu kuin huvittelu, sillä minun, S:n ja Sathishin seuraan liittyy pari S:n kaveria, joilla tämä hauskanpito on niin sanotusti hanskassa. Tiedossa on siis ainakin biryania, kortinpeluuta, viskiä (en minä, mutta pojat...) ja vatsat kippurassa nauramista. Palaan kaupunkiin taas maanantaina!

Kävin Nelloressa viimeksi vuonna 2005, ja silloin S:n vanhempien uusi talo oli vasta tekeillä. En ole nähnyt taloa lainkaan valmiina, ja on ihan mielenkiintoista päästä näkemään se!

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

3 kommenttia:

  1. Olipa hienosti vaatetetut tuolit! Nauratti tuo maininta anopin sarista ja verhoista;-) No ei ihmekään jos Sathish serkku taas luisti tuosta tilaisuudesta, varmaankin just sellaisessa ollaan erityisen innnokkaita häntä naittamaan!

    Onko siellä äänestyspakko?

    Oikein mukavaa viikonloppua, varmaan otat kuvia valmiista talosta....

    VastaaPoista
  2. Täältähän löytyi mainio blogi, oikeaa intiaelämää suomalaisen silmin! Olen ollut matkalla Intiaan jo vuodesta -89, mutten ole vielä päässyt, aina on pitänyt mennä jonnekin muualle. Mutta Bollywoodit osaan ulkoa ja intialainen ruoka maistuu! Ja olen onnistunut tartuttamaan kiinnostukseni myös tyttäriin, hassua. Palailen taas kurkkaamaan.

    Terveisiä keväisestä Pekingistä.

    VastaaPoista
  3. Yaelian, tuolit olivat tosiaankin hienosti vaatetetut! Mä leikinkin noiden rusettien kanssa, kun aika kävi pitkäksi... :-D Sathish on tosiaankin mestari luikahtamaan epämieluisista tilaisuuksista, heh. Ei tullut vaikka Mahesh-setä soitteli vielä peräänkin! Muutamat sukulaiset olivat (ymmärrettävästikin) aika näreissään.

    Äänestyspakkoa ei täällä ole. En tiedä, mitä tuo äänestysprosentti olisi mahtanut olla - jossakin sen olin näkevinäni, mutta en enää muista sitä. Otin kyllä muutaman kuvan valmiista talosta, ja postailen varmaan juttua matkalta pikapuoliin...:-)

    Vilijonkka, kiva että löysit tänne! :-) Minulla on tuo Bollywood-puoli jäänyt aika vähälle, mutta jospa minäkin täällä Intiassa innostuisin siitä! Hauskaa, että olet tartuttanut Intia-innostuksen tyttärillesikin. :-)

    Mukavaa kevään jatkoa sinne Pekingiin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3