perjantai 6. helmikuuta 2026

Kaikkea kamelista

Muutimme hotellista tiistaina huoneistomajoitukseen, ja vaikka hotellista lähtö hieman harmitti, niin onhan se kiva, kun on taas tavallaan oma vapaus.

Meillä oli ollut alun perin tarkoitus varata toinen huoneisto, joka sijaitsi hieman keskeisemmällä paikalla Dubai Marinassa, mutta ukkeli päätti olla tehokas ja varata huoneiston samalla, kun puhui yhtä työpuhelua. Lopputuloksena oli se, että hän varasi väärän huoneiston. 🫣 Olimme katselleet tätäkin huoneistoa mutta todenneet sen toisen paremmaksi, varsinkin sijainniltaan, ja päätyneet siksi siihen. Ukkeli tajusi virheensä heti varausvahvistuksen saatuaan, mutta sanoin, että antaa olla. Mitä sitä varausta enää perumaan. Kaikella on tarkoituksena, ja ehkä tämäkin oli tarkoitettu meneväksi näin. 

Asuntomme sijaitsee talossa, jossa on 47 kerrosta, ja me asustelemme kerroksessa 29. Huoneisto on ihan kiva, vaikka muutama asia ärsyttikin alkuun. Pienemmästä kylppäristä löyhähti aina välillä kaamea (viemärin?) haju, joka on nyt tosin onneksi laantunut; luvatut perustarvikkeet, kuten suola, pippuri ja öljy puuttuivat; lisäroskapusseja ei ollut jne. 

Ukkelin makuuhuone.

Minun makuuhuoneeni.

Asunnon parhaisiin puoliin kuuluvat merinäköala ja auringonlaskut – jos ei katsele hirveästi sivuilleen. 

Tästä kuvasta voisi päätellä, että siinähän on hiekkarantakin ihan talon edessä. 

Hiekkaranta tosiaan on, mutta jos kääntää päätään hieman vasemmalle, uimishalut katoavat, sillä heti rannan takana levittäytyy jonkinlainen voimalaitosalue, joka on valtavan kokoinen.

Miten viehättävä uimapaikka. 

Voimalaitosalue ei tullut yllätyksenä, sillä olin katsellut talon ympäristöä etukäteen Google Mapsista. Mutta se, mikä tuli yllätyksenä, oli talon oikealla puolella oleva rakennustyömaa, josta tulee melua varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

Onneksi ikkunat ovat sen verran tiiviit, että melu ei kuulu juurikaan sisälle, paitsi aamuvarhaisella ja iltamyöhällä, jolloin on muuten hiirenhiljaista. Tänä aamuna työmaalta alkoi kuulua ääniä jo ennen viittä, ja hieman ihmetytti, onko ihan pakko rakentaa siihen aikaan. Varmaan siellä intialaiset riistotyöläiset rupesivat paiskimaan hommia muutaman tunnin yöunien jälkeen – jotka nekin oli nukuttu työpaikalla. 

Dubaissa rakennetaan niin kiivaasti, että täällä tuntuu olevan mahdoton löytää sellaista majoituspaikkaa, jossa ei olisi jokin rakennustyömaa vieressä. 

Ensimmäisenä iltana aurinko näytti laskeutuvan keskelle merta. 

Ain Dubai -maailmanpyörä iltavalaistuksessa.

Hotellin aamiaisbuffat vaihtuivat Weetabixeihin. 🤣 
Tähän väliin on pakko tunnustaa, että Weetabixit ovat alkaneet jotenkin tökkiä. Voiko olla, että alan olla kyllästynyt Weetabixeihin, vaikka olen syönyt niitä vasta noin 40 vuotta? 

Asunnon oven lukitseminen ja avaaminen aiheutti ensi alkuun minulle päänvaivaa, kun ovi on avaimeton ja avautuu vain kännykän sovelluksella. 

Ensin pitää avata Keyless-sovellus kännykästä ja sen jälkeen näpsäyttää sovelluksen yhdistämisnappulaa. Kun sovellus on havainnut lukon lähistöllä, lukossa alkaa vilkkua sininen valo, ja lukon voi joko avata tai lukita kääntämällä lukkoa oikeaan tai vasempaan. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta opin sovelluksen käyttämisen kuitenkin ihan helposti. Siitä huolimatta hieman ahdistaa: mitä jos kännykästä loppuu kaupunkikierroksella akku tai jos kännykkä menee jotenkin tilttiin? Ilman toimivaa kännykkää kun on turha yrittää sisään.

Roskat heitetään jätehuoneen roskakuiluun. 

Talomme sijaitsee tosi syrjässä Marinan rantakadun päässä, ja täältä on aika pitkä matka kävellen kaikkialle. Se hieman harmittaa, mutta hyvä puoli siinä on se, että kun rakennustyömaa hiljenee (jos hiljenee), talo on todella hiljainen. Ei kuulu liikenteen ääniä, rantabaarien meteliä eikä mitään muutakaan. Siinä mielessä tämä asunto oli siis ihan hyvä valinta.

Ukkeli on ollut kiireinen omissa hommissaan, ja kun emme ole vuokranneet vielä autoa, olen seikkaillut taas julkisilla. 

Lähimmälle metroasemalle on aika pitkä kävelymatka, mutta onneksi ratikkapysäkki sijaitsee hieman lähempänä. Minullahan on yksin liikuskellessani sellainen periaate, että en käytä taksia kuin viimeisessä hädässä – ja sen hädän täytyy olla aika iso. 🤭 

Matkalla ratikkapysäkille pitää ensin ylittää Marinan kanaalin ylittävä silta.

Talo matkan varrella. Rakennuksessa on sekä asuinhuoneistoja että hotelli. 

Dubain ratikka. Huomatkaa Ouran mainos ratikan kyljessä! 🇫🇮

Ratikka operoi Dubaissa vain hyvin pienellä alueella, ja olen tullut siihen tulokseen, että sen tarkoitus onkin lähinnä yhdistää Marinan ja Palm Jumeirahin alueet metrolinjaan. 

Myös ratikkapysäkit ovat katettuja ja ilmastoituja. Dubaissa on kesällä sietämättömän kuuma (40–50 astetta), joten liikennevälineiden odottelu auringonpaisteessa olisi sula mahdottomuus. 

Tämä ovenpielessä nähty kyltti ihmetytti. Ei märissä vaatteissa ratikkaan? Täh?

Lippuautomaatti, jonka ruudulla näkyy myös keinotekoinen palmunmuotoinen saaristo Palm Jumeirah.

Palm Jumeirahin läpi kulkee Monorail eli suomeksi kai yksikiskorata, joka ei kuitenkaan tällä hetkellä liikennöi, koska sitä kunnostetaan. 

Ratikassa. 
Vaihdoin Sobhan asemalla ratikan metroon. Kokeilin tällä kertaa ykkösluokkaa eli Gold Class -luokkaa, jonka lippu on lukemani mukaan suunnilleen kaksi kertaa normaalilipun hintainen. Gold Class -vaunu oli junan viimeisenä, kun se naisten vaunu on aina junan etupäässä.  

Gold Class on merkitty asemalaiturilla selvästi.

Kuvassa näkyvät myös nuolet ohjeistuksena siitä, miten metroon pitää kulkea. Ulostulijat tulee päästää ulos keskeltä, ja kyytiin menijöiden pitää kurvata sisään sivuilta. Havaintojeni mukaan ihmiset noudattavat tätä sääntöä vaihtelevasti mutta yleisesti ottaen ihan hyvin. Jossain Intiassahan ihmiset vähät välittäisivät tämmöisistä nuolista. 🤣

Gold Class osoittautui aika mukavaksi, sillä istuimet olivat paremmat, ja istuimien selkänojissa oli pienet pöydätkin. 

Tällä kertaa otin videon metron sivuikkunasta. 

Tämän reissun missiona oli löytää pressopannu. Koska semmoista ei ollut löytynyt pienistä lähikaupoista, päätin pelata varman päälle ja suunnata Mall of Emiratesin Carrefouriin, joka näytti isolta. 

Mall of Emiratesin katto näyttää ulkoapäin katsottuna kertakaikkisen omituiselta.

Katto sojottaa tuolla lailla pystyssä sen takia, että ostoskeskuksen sisällä on hiihto- ja laskettelukeskus. Eihän sitä nyt voi tasamaalla lasketella! Tarjolla on hiihtohissit ja kaikki, ja voi olla, että viidenkymmenen asteen lämpötiloissa laskettelu alkaisi kiinnostaa itseänikin. 🤣

Mall of Emirates oli sekin jättimäinen, ja Carrefour oli isompi kuin olin kuvitellutkaan – suunnilleen ehkä Prisman kokoinen. Ihmisiä oli taas liikkeellä valtavasti, ja melkein teki mieli kääntyä kannoillani ja paeta samaa tietä kuin olin tullutkin. Isossa uudessa kaupassa kun on niin tuskallista etsiä jotain tiettyä tuotetta. 

Nyt olisi rättejä halvalla. Kalleimmat naistenvaatteet näyttivät maksavan parikymmentä dirhamia (vajaat viisi euroa). 

Löysin kotitohvelit itselleni ja ukkelille. Yksi pari kustansi huimat 14,99 dirhamia eli 3,5 euroa.

Dubai-paitoja hintaan 12 dirhamia eli 2,8 euroa. 

Rukousmattoja. 

Mietin, että kännykkään on varmaan mahdollista ladata sovelluskin, joka kertoo, missä päin Mekka on, jotta osaa rukoilla oikeaan suuntaan. 

Löysin Anantaran huoneestamme vaatehuoneen laatikosta sinisen plyysimaton, ja hetken luulin sitä luksus-jumppamatoksi. 🤭

Olikin rukousmatto.

Olin aina luullut, että Ramadan on paastoineen muslimeille tuskainen kärvistelyn ja kärsimyksen kuukausi, mutta täällä olen tajunnut, että se taitaakin olla ilon kuukausi. Ramadan alkaa parin viikon päästä, ja myynnissä on Ramadan-koristeita ja Ramadan-kalentereja (samaan tapaan kuin meillä on joulukalentereita), ja kaupat kannustavat ihmisiä shoppailemaan monenlaisin Ramadan-tarjouksin. Jopa tällainen Ramadanista mitään ymmärtämätönkin voi aistia iloisen odotuksen tunnelman. 

Ramadan-koristeita.

Ramadan Kareem eli hyvää Ramadania. 

Ylikulkusilta Sobha-metroasemalta ratikkapysäkille. Kuten näkyy, autokaistoja on muutama.

Kuvasin Carrefourissa paljon muutakin, mutta ajattelin säästää ruokapuolen kuvat siihen ruokakauppapostaukseen, jota toivoitte. 

Paluumatkalla päätin kokeilla vielä ratikassakin ykkösluokkaa, ja mukavahan sekin oli. 

Mietin tosin, että metron ja ratikan ykkösluokassa matkustaminen kannattaa oikeastaan vaan ruuhka-aikojen ulkopuolella, kun voi olla lähes varma siitä, että saa istumapaikan. Jos joutuu seisomaan, niin eikös se ole ihan sama, missä luokassa sitä seisoo? Toki ykkösluokassa tunnelma ei ole ehkä niin tiivis kuin tavallisissa vaunuissa, kun siellä on vähemmän väkeä. 

Eilen päätin lähteä käymään historiallisessa Dubaissa (vanhassa Dubaissa), ja matka sinne sujui tuttuun tapaan ratikalla ja metrolla. Tällä kertaa lisähaasteita matkaan toi se, että minun piti vaihtaa punaiselta metrolinjalta vihreälle. Vaihto ei sujunutkaan ongelmitta, sillä kuvasin vaihtoaseman kattolamppuja niin antaumuksella, etten katsellut yhtään, minne kävelin. Huomasin vasta metrossa olevani menossa samaan suuntaan, josta olin juuri tullut. 🤭 Seuraavalla asemalla sitten nolona vaihto vastakkaiseen suuntaan menevään metroon, jotta pääsin takaisin lähtöpisteeseen ja saatoin jatkaa matkaa vihreällä linjalla. 

Al Fahidi eli historiallinen kaupunginosa oli äkkiä katsottu. Kujilla ei ollut oikein mitään nähtävää, ja alue oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut. 

 

Kamelin lihaa!

Ja kamelinmaitojäätelöä.

Minuun eivät nämä kamelihommelit jostain syystä oikein iske, joten jätän kamelit mieluusti muille. Voisin kyllä ratsastaa kamelilla mutta en haluaisi kamelia lautaselleni – missään muodossa. 

Lounasaika alkoi olla ovella, joten menin kyselemään pöytää Arabian Tea House -nimisestä ravintolasta, joka näytti olevan äärimmäisen suosittu.

Olin nähnyt ulkona kivoja pöytiä, mutta kun kysyin pöytää yhdelle henkilölle, tarjoilija vei minut jonkinlaiseen lisärakennukseen ja osoitti minulle sieltä kahta tylsän näköistä pöytää, joista voisin valita. Sanoin, että taidankin skipata ruokailuni täällä, mutta silloin tarjoilija keksi, että ulkonakin on tilaa, ja vei minut terassille oikein kivan kolmen hengen pöydän viereen. 

Yksinäinen ruokailija on ravintolan kannalta vähän ikävä asia, kun yksi ihminen vie kuitenkin vähintään kahden hengen pöydän (koska yhden hengen pöytiä ei ole) eli kaksi asiakaspaikkaa mutta syö kuitenkin vain yhden edestä. 

Tilasin Emirati Kebab Lahamin eli lammaskebabin, joka oli ihan jees. Tarjoilija toi annoksen sivupöydälle ja kysyi, voiko hän ottaa varrastikut pois, mutta minä toppuuttelin: pieni hetki, otan ensin valokuvan. 🤭

Lihavartaat olivat piilossa kahden leivän välissä.

Lähtiessäni terassillakin oli jo hieman väljempää. 

Seuraavaksi oli aikomus ajella abra-veneellä Dubai Creekin eli Dubainlahden yli, ja kävelin satamaan paikallista elämää ihmetellen. Elämä näillä kulmilla näytti kovin erilaiselta kuin korkeiden pilvenpiirtäjien keskellä.

Tuosta olisi tarkoitus porhaltaa kohta veneellä yli Bur Dubain puolelta Deiraan.

Dubai-suklaata oli tarjolla joka kadunkulmassa. 
Olin etukäteen kuvitellut, että abra-veneitä olisi satamassa ehkä muutama ja että veneeseen pääsyä joutuisi ehkä odottelemaan, mutta vielä mitä: veneitä oli kymmenittäin ja niitä tuli ja meni jatkuvasti, joten ei tarvinnut muuta kuin hypätä veneen kyytiin.

Abra.

Abrat ovat hyvin yksinkertaisia motorisoituja puuveneitä, ja matkustajat istuvat tuon keskikorokkeen päällä. 

Tämä vene oli juuri lähdössä, ja minua viittilöitiin mukaan.

Hyppäsin veneen kannelle ja maksoin venemaksun, joka kustansi niinkin paljon kuin yhden dirhamin (23 senttiä). 

Otin veneen lähdöstä pienen videon. 

Tässä sitä mennään.

Veneessä ei ollut minkäänlaisia kaiteita, joten ei tehnyt ihan hirveästi mieli ruveta hillumaan tuossa. 

Abroja sukkuloi lahdella edestakaisin.

Perillä Deirassa.
Venematka oli oikein kiva ja kesti harmittavan lyhyen aikaa.

Deirassa oli meneillään jokin tapahtuma, ja kävi ilmi, että tämä Old Baladiya Streetin markkinatapahtuma oli osa laajempaa kokonaisuutta, jolla juhlistetaan Arabiemiraattien kulttuuriperinnettä. 

Deirassa on monenlaisia soukeja eli markkina-alueita, mm. maustesouk ja kultasouk, ja kiertelin alueella hieman katselemassa. Ei ollut tarkoitus ostaa mitään, koska kammoan muutenkin tällaisia paikkoja, joissa myyjät hyökkäävät heti kimppuun, jos jää katsomaan jotain sekuntia pidemmäksi aikaa, ja joissa pitää tinkiä. 



Jalat alkoivat olla tässä vaiheessa jo sen verran väsyneet kävelemisestä, että päätin lähteä takaisin kotikonnuille, koska paluumatka olisi pitkä. Katsoin kellosta, että metro- ja ratikkamatkoihin meni aika tarkalleen tunti, ja siihen päälle vielä kävelymatka ratikkapysäkiltä kotiin. Autolla matkaan olisi tosin saattanut mennä vieläkin pidempi aika, sillä iltapäivä oli jo sen verran pitkällä, että liikenne alkoi ruuhkautua.  

Paikallinen postitoimisto.

Myös bussipysäkit ovat umpinaisia ja ilmastoituja (koska ne kesäkuumat).

Lähdin tällä kertaa paluumatkalle Al Rasin metroasemalta, joka oli ehkä erikoisin metroasema, jonka olen nähnyt. 

Luulin asemaa uudeksi, kun sisätilat oikein hohkasivat, mutta asema on rakennettu kuitenkin jo 15 vuotta sitten. 

Matkalle osui lipuntarkastajakin.
Sain toisella metromatkalla istumapaikan, mikä oli luoja lykky, sillä matka oli pitkä (14 asemanväliä). Kuvailin siinä istuessani Dubain erikoisia rakennuksia.

One Za'abeel -rakennus.

Museum of the Future eli Tulevaisuuden museo.

Olin haaveillut näkeväni Tulevaisuuden museon ulkoapäin, mutta sisällä museossa käyminen ei ollut ajatuksena houkutellut – ja nyt se houkutteli vielä vähemmän. Näin metron ikkunasta nimittäin, miten valtava väkimäärä sisällä oli, ja jätän siitä syystä museon ihan mieluusti muille. 

Maailman toiseksi korkein hotelli, Gevora. 
Gevora oli vuoden 2025 marraskuuhun asti maailman korkein hotelli, mutta sitten Ciel Dubai Marina meni sen ohi. Kuten nimestä käy ilmi, Ciel-hotellikin sijaitsee Dubaissa. Dubaissa on paljon "maailman suurimpia" ja "maailman korkeimpia" asioita.  

Address Sky View. Tästä tuli vähän Singaporen Marina Bay Sands -fiilikset. 

Emaar-nimi näkyy täällä kaikkialla. 

Emaar on täkäläinen, erittäin tunnettu ja arvostettu, kiinteistökehitysyritys, ja moni ikoninen Dubain rakennus on Emaarin luoma. Kuvassa näkyvä maailman korkein rakennus Burj Khalifa on sekin Emaarin rakennuttama, kuten ovat myös Dubai Mall ja Dubai Marinan talot. Mekin asumme Emaarin talossa.

Liikenne on alkanut jo ruuhkautua.

Unohdin laittaa edelliseen postaukseen kuvan yhdestä hyvin erikoisesta rakenteilla olevasta talosta, joka sijaitsi Anantaraa vastapäätä.

Kuvassa on asuintalo, Bugatti by Binghatti, ja sen arkkitehtuuri on saanut inspiraationsa Ranskan Rivierasta ja Bugattin hyperautoista. 

Tulipa taas tarinoitua sen verran pitkästi, että lopetan nyt tähän. Tänään alkaakin sitten taas vähän toisenlainen arki, kun lähdemme hakemaan kohta vuokra-autoa.  

tiistai 3. helmikuuta 2026

Kääntyykö takki?

Istuskelen tällä hetkellä Dubaissa Anantara Downtown -hotellissa ja päätin kirjoitella tässä joutessani postausta, kun tällä hetkellä ei ole muutakaan tekemistä. Sain juuri matkalaukut pakattua, ja nyt on vielä kolmisen tuntia aikaa, ennen kuin hotellihuone pitää luovuttaa pois. Sitten muutamme parinkymmenen kilometrin päähän Airbnb-asuntoon, ja siellä asustelu on varmasti taas hieman erilainen kokemus. 

Lensimme Hyderabadista Abu Dhabiin, josta on Dubaihin noin tunnin ajomatka. Lähtöaika Hyderabadista oli taas paskin mahdollinen – kello 4.20. Olimme perillä Abu Dhabissa hieman ennen auringonnousua, ja kuvasin päivän alkamista taksin ikkunasta. 

Tällä kertaa emme lähteneetkään Intiasta lomamatkalle Kaakkois-Aasiaan, vaan "lomakohteeksi" valikoitui Dubai siitä syystä, että ukkelilla on täällä hommia. Minä en ollut Dubaihin lähdöstä todellakaan innoissani, sillä Dubai on tyyliin viimeinen paikka maailmassa, jonne haluan matkustaa. Kirjoitin lähes päivälleen neljä vuotta sitten (täällä) postauksen otsikolla Paskat matkakohteet TOP 5, ja mikäpä muukaan koreili listan kärjessä kuin Dubai. 🤣 Kirjoitin silloin Dubaista seuraavasti: 

"Minun on vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa Dubaihin. Vietin Dubaissa ukkelin kanssa parin päivän stopoverin matkalla Intiasta Suomeen (vuosi taisi olla 2005), ja se pari päivää riitti minulle todennäköisesti loppuelämäkseni. Ei Dubai ollut sinänsä mitenkään kamala paikka, mutta en oikein ymmärrä, mitä Dubaissa voi tehdä – muuta kuin shoppailla, olla rannalla tai käydä aavikkosafareilla. Paikka tuntui minusta ihan joltain SimCityltä, joka oli rakennettu keskelle ei mitään ja jolla ei ollut minkäänlaista luonnetta."  

Ihan itseänikin jännittää, olenko tämän matkan jälkeen vielä samaa mieltä, vai muuttuuko mieleni. Aikaahan takin kääntämiseen on, sillä viivymme täällä kolme viikkoa. Mikään yksinomainen lomamatka tämä(kään) ei ole, koska kuten edellä kerroin, ukkelilla on täällä hommia, ja saattaa olla, että minunkin panostustani vaaditaan jollakin tavalla. 

Nämä ensimmäiset päivät ovat kuitenkin olleet itselleni ihan kokonaisvaltaista lomailua, ja puitteetkin ovat olleet kohdallaan. Ukkeli oli varannut Anantarasta normaalihuoneen, mutta hotelliin saavuttuamme mies vastaanotossa rupesi kaupittelemaan meille 135-neliömetrin kokoista sviittiä. Ukkeli päätti vaihtaa huoneemme semmoiseen, vaikka yritin hienovaraisesti toppuutella. 🫣

Jo huoneistomme eteinen on suurempi kuin moni hotellihuone.

Palvelu hotellissa on ollut 10/10, joten ei ole todellakaan mitään valittamista. Uima-altaalla talo on tarjonnut milloin mitäkin – kylmiä pyyhkeitä kasvojen pyyhkimiseen, omena-rosmariinishotteja, jäisiä marjatikkuja (jotka jouduin itse skippaamaan kipeän kurkkuni takia) – ja yhtenä päivänä yksi työntekijä kiersi jopa altaalla puhdistamassa asiakkaiden aurinkolaseja. 😂

Kaikille asiakkaille tuodaan oma kylmälaukku, joka on täynnä jäätä, jotta juomat pysyvät kylminä, sekä pari vesipulloa. Minun oli tosin pakko lämmittää vesipulloni ensin auringossa, koska tauti.

Allas on myös lämmitetty, mikä on erinomainen asia siinä mielessä, että illat, yöt ja aamut ovat olleet täällä kylmiä (yölämpötila on ollut alimmillaan 12 astetta). Tulopäivänämme päivälämpötilakaan ei ollut kuin 23 astetta, mutta nyt päivälämpötilat ovat alkaneet kohota, ja huomiseksi on luvattu oikein mukavat 29 astetta. 

Hotellin aamiainenkin on ollut 10/10. 

Aamiaismunia ei ole tarvinnut käydä jonottamassa millään tiskillä, vaan ne on voinut tilata suoraan pöytään. Parhautta! 

Uppomunat.

Anoppilan jälkeen erityisesti tuoreet kasvikset ja hedelmät ovat ilahduttaneet. Ja kylmäsavulohi sekä moniviljaleipä!

Tauti alkaa olla taputeltu, ja saattaa olla, että ne antibiootit hieman nopeuttivat paranemista. Olen päässyt jo pari kertaa hotellin salillekin, ja vaikka sali ei vastannut ihan minun tarpeitani, niin kyllä siellä pystyi ihan kelpo treenin vetämään. Ehkä on ollut ihan hyväkin, että sali on ollut painoharjoittelun kannalta vähän vaatimaton, ettei ole tullut kiusausta vetää heti taudin jälkeen täysillä. 

Näin salilla ensimmäisen kerran elämässäni Jones-Smith-laitteen, joka liikkuu myös vaakatasossa. Erikoinen kokemus. 

Jos keuhkotauti alkaa olla menneen talven lumia, niin uusi ongelma on jo näköpiirissä. Minulla rupesi kutiamaan eilen aamulla silmäluomet, ja iltaan mennessä luomeni olivat ihan punaiset. Kävin ruinaamassa apteekista kortisonivoidetta, jota en kuitenkaan saanut, koska kortisonivoiteet olivat kuulemma niin vahvoja, että ne eivät sovi silmänympärysalueen iholle. Ymmärrän kyllä, mutta silti vähän ärsytti. Toivon, että tästä ei nyt kehity semmoista ongelmaa, että joudun menemään taas lääkärille. 🫣 

Maailman korkein rakennus Burj Khalifa, joka näkyy hotellillemme ja jossa oli tarkoitus päästä käymään.

Koska Dubaissa olikin paljon viileämpää kuin olin kuvitellut, minulle tuli vaateongelma, kun minulla ei ollut mukanani mitään tarpeeksi lämmintä iltoja varten. Ensimmäisenä iltana vedin päälleni intialaisen kurta+housut -yhdistelmän ja heitin harteilleni vielä dupatta-huivin (laitan kuvan asusta joskus myöhemmin, kun se kuuluu niihin 92 euron ostoksiin). Ukkeli oli tuohtunut vaatteeni nähtyään, sillä näytin asussani kuulemma ihan pakistanilaiselta. Dubaissa kohdellaan ukkelin mukaan pakistanilaisia todella huonosti, ja hän oli siitä syystä huolissaan. Minä en välittänyt, vaan kuljin tyytyväisenä pakistanilaiselta näyttäen. 🤣

Oli siis lähdettävä kaupoille etsimään vaatteita, ja mikäpä muukaan valikoitui kohteeksi kuin massiivinen Dubai Mall. Olen käynyt Dubai Mallissa nyt jo kaksi kertaa, sekä lauantai-iltana ukkelin kanssa että maanantaina yksinäni, ja käytyäni läpi kaikki potentiaaliset vaatekaupat, voin todeta, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. En ymmärrä, miten varsinkin puseroiden ostaminen voi olla minulle niin vaikeaa. 

Kahvittelimme lauantaina ensin Laduree -kahvilassa, jonne ukkeli jäi odottelemaan, kun kävin kaupoilla. Ukkeli voisi odotella minua varmaan vaikka viisi tuntia, eikä hän valittaisi yhtään. 🥰

Dubai Mallin hahmottaminen tuntui ensi alkuun ihan mahdottomalta, mutta sitten ukkeli vinkkasi lataamaan kännykkääni ostoskeskuksen sovelluksen, joka näyttää myös oman sijainnin. Sen jälkeen Dubai Mallissa vaelteleminen olikin tosi helppoa. Joidenkin lähteiden mukaan Dubai Mall on maailman suurin ostoskeskus ja joidenkin mukaan maailman toiseksi suurin, mutta joka tapauksessa se on ihan eri kokoluokkaa kuin Matinkylän Iso Omena. 🤭 

Jos tykkää kaapumaisista vaatteista (mitä lienevät nimeltään – kaftaaneja?), niin Dubai on ihan paras paikka ostaa semmoisia. Täältä saisi aivan valtavan upeita kaapuja, ja jopa kansainväliset ketjut, kuten H&M ja Zara myyvät sellaisia. 

H&M:n kaapuja.

Dubai Mall oli lauantai-iltana aivan valtavan täynnä, mutta se ei säikäyttänyt, sillä olen tottunut väkijoukkoihin jo Intiassa. Silti oli ihana mennä ostoskeskukseen maanantai-aamuna, kun ostoskeskus oli juuri avautunut, ja käytävät olivat lähes tyhjät. 

Menin maanantaina Dubai Malliin metrolla, kun Business Bayn metroasema on lyhyen kävelymatkan päässä hotelliltamme. 

Business Bay on nimensä mukaisesti bisnesaluetta täynnä toimistoja, ja metroaseman ja toimistorakennusten välillä liikkuvat valtavat väkijoukot aina aamuisin ja iltaisin. Metroasema on tuon keltaisen katoksen alla. 

Metroasemalla.

Vaikka metroasema on näköetäisyyden päässä hotelliltamme, kävelymatka asemalle kesti silti ärsyttävän kauan, koska täällä joutuu odottelemaan liikennevaloissa niin kauan. Jo nyt olen todennut, että Dubaissa on pirullisen paljon liikennettä, ja koska tiet ovat leveitä ja autoja on paljon, yhden tien ylittämistä saattaa joutua odottelemaan kolmissa liikennevaloissa. 

Saapa nähdä, miten paljon vituttaa sitten, kun pääsen itse auton rattiin. 🤣

Lipun ostaminen automaatista onnistui kommelluksitta – varsinkin kun yksi aseman työntekijä tuli viereeni neuvomaan. Mies katsoi vissiinkin, että nyt on semmoinen tunari asialla, että on paras mennä opastamaan, jottei lippujono pääse kasvamaan mahdottomaksi.

Metrolaiturin ja raiteiden välissä on lasiseinä, joten kukaan ei ainkaan pääse hyppäämään laiturilta metron eteen.

Myös Dubaissa on erilliset vaunut naisille, joten suunnistin naisten vaunuun. En pelkää ukkojen lähentelyjä tai muuta vastaavaa, mutta naisten vaunuissa on yleensä tyhjempää kuin yleisissä vaunuissa, ja siitä syystä suosin naisten vaunuja. 

Naisten vaunu menomatkalla.

Ja paluumatkalla. 

Kävikin ilmi, että naisten vaunu oli metron etupäässä, joten pääsin ottamaan kivasti videon ensimmäisestä metroajelustani Dubaissa. 

Burj Khalifan/Dubai Mallin metroasemalta kulkee katettu kävelyputki Dubai Malliin, mikä on erittäin näppärä juttu.

Muutama kuva Dubai Mallista. 

Kävin Kinokuniya-nimisessä jättimäisessä kirjakaupassa, koska tarkoituksenani oli katsastaa, löytyisikö kaupasta palapelejä. Niitähän löytyi – aivan valtava määrä! 

1000 palan palapelejä oli kaksi tämmöistä hyllyllistä plus pienempi hylly.

Jätin palapelit toistaiseksi ostamatta, mutta palaan ehkä apajille ennen kotiinlähtöäni. 

Dubai Mallissa on kauppojen lisäksi vaikka mitä, muun muassa luistelukenttä ja Chinatown. Muita Dubai Mallin ihmeitä olisi tarkoitus palata katselemaan myöhemmin. 


Ostoskeskuksen vesiputous.

Tässä ravintolassa voisi ilmeisesti syödä karhujen kanssa. 🤩

En ole pitänyt kiirettä nähtävyyksien katselun kanssa, koska aikaahan on. Toivottavasti tässä ei käy niin, että kohta on kolme viikkoa kulunut, ja minä olen nähnyt Dubaista vain kuntosaleja ja uima-altaita. 

Launtaina kävimme Dubai Marinan alueella, jossa sijaitsee seuraava majapaikkammekin, ja tarkoituksenamme oli mennä drinkeille tosi kivan näköiseen Yula Beach Loungeen. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseisestä rantabaarista ei saa kuin alkoholittomia juomia, ja siinähän meni suomalaisella hernepussi nenään. Mikäs rantabaari se sellainen on, josta ei saa tippaakaan alkoholia? 

Taustalla näkyy maailman suurin maailmanpyörä Ain Dubai, jossa olisi sielläkin tarkoitus mennä käymään jonakin päivänä.
Mutta Dubaissa nämä alkoholihommat ovat vähän toisin kuin muualla maailmassa, ja supermarketeista ei saa edes olutta, vaan miedoimmatkin alkoholijuomat pitää ostaa lisensoiduista kaupoista. 

Hetken päästä näimme kyltin, johon oli merkitty alueen ravintolat, joista saa alkoholiakin. 

Ihme nillittämistä, sanoo suomalainen.

Totesin ukkelille ennen Dubaihin lähtöämme, että odotan eniten Dubain-matkaltamme sitä, että pääsen tutkimaan paikallisia supermarketteja. Kohta on lähtö hotellista Airbnb-asuntoon, ja edessä on varmasti heti matkalaukkujen purkamisen jälkeen kauppareissu, enkä olekaan enää hirveän innoissani kauppaan menemisestä. Se kun merkitsee taas tavallaan lomailun loppua ja arkeen paluuta – vaikkakin sitten Dubaissa.