Aivopestyt suklaauhrit

Sekalaiset lätinät Savonlinnasta jatkuvat.

Testasimme äidin kanssa (meille) uutta suklaata.

Tämmöinen päätyi ostoskoriimme siitä syystä, että jouduimme mainonnan ja myyntipuheiden uhreiksi. Haahuilimme äidin kanssa Prismassa Lindtin suklaiden edessä, ja äiti kertoi nähneensä telkkarissa Lindtin suklaamainoksia. Ei mennyt kuin hetki, kun viereemme ilmestyi joku nainen, joka alkoi kehua Lindtin Lindor-suklaita maasta taivaaseen. Niitä on kuulemma monta eri lajia, ja nainen oli testannut ne kaikki. Olisi voinut luulla, että nainen oli joku Lindtin salainen agentti, joka kyttää hyllyjen välissä potentiaalisia uhreja. Naisella oli kuitenkin rintapielessään Sydänliiton merkki, mistä päättelimme, että hän oli Sydänliiton lahjapaketointipalvelusta, joka oli Prisman kassojen vieressä. Nainen kertoi laittavansa suklaapallon suuhunsa ja antavansa sen sulaa siellä, ja ajatus suussa sulavasta suklaapallosta tuntui niin houkuttelevalta, että melkein otin hyllystä yhden suklaapakkauksen. Sitten kuitenkin totesin, että ei voi olla Maraboun suklaan voittanutta.  

Olimme jo siirtymässä pois suklaiden edestä, kun paikalle pelmahti toinenkin nainen. Naisella oli jo kärryssään yksi Lindtin suklaapakkaus, mutta nyt hän oli tullut hakemaan toista. Nainen liittyi keskusteluumme, ja hänkin alkoi kehua, kuinka Lindor-suklaat ovat maailman parhaita. Niinpä oli pakko antaa periksi, ja pyysin naisia suosittelemaan mielestään parasta suklaalaatua. Naiset osoittivat kuin yksissä tuumin kumpikin tuota punaista suklaapakettia, joten valinta oli helppo.

Kotona laitoimme äidin kanssa suklaapallot suurin toivein suuhumme ja odotimme taivaiden aukeavan. Kohta enkelikuorot laulaisivat ja Jeesus tekisi toisen tulemisen. Pallo pehmeni suussa ja valui pikkuhiljaa mahaan, mutta mitään ei tapahtunut. Tässäkö tämä nyt oli? Miten ihmisillä voi olla niin erilainen maku, että tämä suklaa on jonkun mielestä maailman parasta? 😆 Tulipahan kuitenkin kokeiltua, ja onneksi rahat eivät menneet ihan hukkaan, kun siskon appiukko sentään tykästyi näihin. Oletko sinä maistanut Lindtin suklaita, ja jos olet, niin mitä tykkäsit?

Tuli käytyä pitkästä aikaa Kerdilläkin, jota voisi ehkä parhaiten kuvailla paikalliseksi sekatavarakaupaksi. 

Kerdin lehmät olivat saaneet jouluiset asusteet.

Tämmöinen pitäisi ostaa ukkelille. 😆

Äiti löysi itselleen pulkan ja minä mekon, joka maksoi kokonaiset viisi euroa. 

En tiedä, tuleeko mekolla olemaan käyttöä, kun se kinnaa hieman hauisten kohdalta, mutta pakkohan tuo oli ostaa pois kuljeksimasta, kun se oli niin halpa. Sillähän voi pukea vaikkapa variksenpelättimen.  Meillä Espoossahan käytetään variksenpelättimiä aktiivisesti, joskus ihan sisätiloissakin. 

Emme osta enää lahjoja aikuisten kesken, emmekä ole tehneet sitä enää moneen vuoteen, ja on ihanaa, kun ei tarvitse pakko-ostaa mitään. Lahjojen antaminen on kivaa, mutta vihaan sitä, jos sitä tehdään vain siksi, että niin on tapana. Uskaltaisin jopa veikata, että aika moni pakko-ostetuista joululahjoista on sellaisia, että saaja ei varsinaisesti hihku riemusta paketin sisällön nähdessään. Ainoat joululahjat, jotka tänä vuonna annan, ovat siskontyttöjen rahalahjat. Raha on tylsä ja mielikuvitukseton joululahja, mutta en usko, että kukaan on pahoillaan rahaa saadessaan. 

Jos olen ihan rehellinen, niin on kumminkin on pakko myöntää, että ilman lahjoja joulusta jää ikään kuin puuttumaan jotain. Se johtuu kai siitä, että kun on koko ikänsä ehdollistettu uskomaan, että lahjat kuuluvat jouluun, on vaikea ajatella toisinkaan. 

Ostimme äidin kanssa Prismasta samanlaiset korvikset jouluksi.

Treenaaminen onnistuu Savonlinnassakin, koska minulla on täälläkin sali, josta tykkään aivan mahdottomasti. Luulin aiemmin, etten pysty treenaamaan aamulla, vaan minulle paras aika treenata on vasta iltapäivällä, mutta joskus tämän vuoden alussa aloin kokeilla aamutreenejä ja yllätyin. Treenit kulkevat aivan yhtä hyvin, treenasin sitten aamulla seitsemältä tai vasta iltapäivällä kahdelta. Todella yllättävä havainto ja ihana asia, koska aamutreeneissä on jollain lailla ihan oma tunnelmansa. Lisäksi salilla on aikaisin aamulla harvemmin ruuhkaa, mikä on mahtava juttu. On jopa käynyt niinkin, että olen saanut olla salilla ihan yksinäni. Kerran menin Espoossa salille puoli seitsemältä ja sain olla siellä yksinäni puoli kahdeksaan asti. Nykyään suorastaan rakastan aikaisia aamutreenejä, joten aamutreenit ovat jatkuneet täällä Savonlinnassakin.

Aamujumppaaja.

Espoon kotisalillani, joka on auki ympäri vuorokauden, saattaa nähdä aikaisin aamulla mielenkiintoisia tyyppejä. Yhtenä aamuna naisten pukuhuoneessa oli yhdet päällysvaatteet, jotka haisivat niin voimakkaasti tupakalle, että koko pukuhuone löyhkäsi. Päällysvaatteiden omistaja löytyi heiluttelemasta laitteita, ja hänen pukeutumisensa herätti kysymyksiä. Nainen oli sukkasillaan, hänellä oli jalassaan farkut ja puserona kuvioitu paitapusero. Päässään hänellä oli lentäjänlakin mallinen toppahattu ja silmillään aurinkolasit. Olisi ollut kiva tietää, mikä oli naisen todellinen syy olla salilla, koska treenaaminen se ei ainakaan ollut.

Savonlinnan salilla ei tällaisia hihhulityyppejä näe, vaan siellä on heti aamusta tekemisen meininki. 

Penkkiä pukkaa heti aamusta.

Salilla on jatkunut maaliskuusta asti remontti, ja olen seurannut remontin etenemistä aina Savonlinnassa käydessäni. Remontti ei ole varsinaisesti haitannut treenaamista, vaikka treenivälineet ovatkin vaihdelleet välillä paikkaansa, ja sitten niitä on joutunut etsimään. 

Suurimmat muutokset ovat olleet yläkerran treenitilan laajennus ja lounge-tilojen rakentaminen yläkertaan. 

Kuntosalin yhteydessä on myös padelhalli.

Palapeliharrastus on kulkeutunut sekin Savonlinnaan. Tilasin joskus alkuvuodesta netistä minikokoisia palapelejä, joita toin Savonlinnaan. 

Valmiin minipalapelin koko on vain 42 cm x 29 cm, joten palapeli ei tarvitse suurta kasausalustaa, eivätkä palapelit vie äidin luona niin suuria tiloja kuin normaali palapeli veisi. Palapelin kasaaminen on jäänyt nyt kuitenkin vähän paitsioon, sillä innostuin neulomaan taas pitkästä aikaa sukkia.

Koska palapeli on pieni, myös palaset ovat minikokoisia, ja tämä kiristää joskus hieman kupolia. 

Kukkapillin väki toivottelee tunnelmallista ja seesteistä joulun aikaa kaikille! 😘