Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 20. lokakuuta 2023

Taikaviitan paluu

Nyt seuraa lyhyt(?) kuvapainotteinen postaus tulomatkastamme Intiaan ja vähän ekasta päivästäkin. Enempään höpöttelyyn ei nyt rahkeet riitä, sillä olen ihan sikaväsynyt, kun tuli matkustettua 24 tuntia putkeen. Aiemmin olemme viettäneet päivän tai pari Bangaloressa ja jatkaneet vasta levättyämme matkaa päätepisteeseen Hyderabadiin, mutta nyt tulimme perille kertarysäyksellä. Frankfurtin-lento oli perillä Bangaloressa puoli kahdelta yöllä, ja ensimmäinen lento Hyderabadiin lähti 7.25, joten vietimme koko yön lentokentällä. Tammikuussa Lufthansan pitäisi aloittaa taas monen vuoden tauon jälkeen suorat lennot Frankfurtista Hyderabadiin, ja se olisi kyllä ihan mahtava juttu! 

Päivä sarastaa jossain Helsingin ja Frankfurtin välillä.

Aamiainen.

Puusta valmistettuja kuntoilulaitteita lentoyhtiön lehdessä.

Frankfurtissa oli useampi tunti aikaa ennen Bangaloren-lennon lähtöä, ja nalletkin pääsivät jaloittelemaan. 😊

Huomatkaa Pikkunallen uusi viitta. 😆

Senator Loungessa oli spa, ja hieronnat olisivat houkutelleet muuten, mutta hinnat olivat vähän suo(ma)laiset.

Condor-lentoyhtiön koneet ovat hauskan raidallisia. Takana näkyy Bangaloren-koneemme.

Lento Bangaloreen lähti tunnin myöhässä, joten siinä odotellessa oli taas hyvää aikaa ottaa hieman lisää kuvia. 

Liputtomat salamatkustajat piileskelevät kolossaan.

Meikäläisellä taas virkapuku päällä. 😆

Tässähän voisi ottaa joutessaan vaikka selfienkin.

Vihdoin ja viimein koneemme lähti, ja minulle tarjoutui tilaisuus elämäni ensimmäisen lentokoneselfien ottamiseen. 

Lufthansan ruoka oli parantunut koronavuosien jälkeen taas lähes entiselle tasolle, mikä ilahdutti. 

Tuna Tataki.

Pike Perch With Beluga Lentil Stew.

Opera Cake.

Bangaloren lentokentän uusi puutarhateemainen terminaali oli avattu, ja se olikin harvinaisen viihtyisä.

Nuokuimme yön lentokentän loungessa, ja vaikka ei ollut todellakaan nälkä, en voinut vastustaa dosapannun sihinää, vaan piti käydä tilaamassa yksi plain dosa. 

Plain dosa kookos- ja tomaattichutneyllä. Enpä ole ennen syönytkään dosaa neljältä aamulla.

Oli hyvää aikaa lueskella myös Times of Indiaa ja ihmetellä sarin pukemisen uusimpia trendejä.

Miten olisi sari puettuna valkoisen kauluspaidan tai bleiserin kanssa?

Good morning, India!

Air Indian kone sisältä.

Täällä on turha kysellä internetiä. 😆

Vihdoin puoli kymmenen aikaan aamulla olimme anoppilassa. En muista, milloin olisin ollut viimeksi yhtä väsynyt kuin tänään, mutta sen verran oli kuitenkin vielä voimia jäljellä, että huomasin lähteväni Inorbitin ostoskeskukseen "vähän katselemaan".

Intiassa vietetään paraikaa Durgalle omistettua Dussehra-juhlaa, ja Inorbitkin oli koristeltu asianmukaisesti. 

Miten päädyin taas kurta-kaupoille, on itsellenikin arvoitus, mutta yhtäkkiä huomasin seisovani sovituskopissa. 

Uusia tuulia kurtavalikoimassakin! Tykkäsin tästä yhdistelmästä tosi paljon.

Enpä tiedä, kenen ostoksia siellä pakataan. Ei ainakaan minun. 🙈

Autonkuljettaja oli heittänyt minut Inorbitiin samalla, kun vei ukkeli toimistolle, mutta kävelin takaisin anoppilaan. Päälle kolmenkymmennen asteen lämpötilat tuntuivat Suomen raikkaiden syysilmojen jälkeen hieman lämpimiltä, mutta eiköhän näihinkin taas pian totu. Eipä ole hirveästi vaihtoehtoja.

Pääkallon kuva liikennemerkissä on aina hyvä keino vangita autoilijoiden huomio.

Anoppilan asuinaluetta.

Anoppilan lähellä sijaitseva Ratnadeep-supermarketti oli järkytyksekseni suljettu. Missä minä nyt asioin?!

Katuruokakojut valmistautumassa iltaan.

Durgam Cheruvu -järven puistokin oli taas avautunut illaksi.

Varma kuolema hyttysille.

Takaisin anoppilassa. (Anopilla on tällä kertaa maapähkinöitä kuivumassa auringossa.)

Kello on nyt yhdeksän, ja rupean kohta lähentelemään tyynyä. 

Hyvää yötä ja kivaa viikonloppua!

😘

19 kommenttia:

  1. Kivaa Intian oleskelua! Aika matkustusrykäyksen ootte tehneet, mutta ihmeen pian sitä ihminen aina tokenee moisesta.

    Mulle tuli joulukoristelu mieleen tosta lentokentästä ja ostarista... Tosi kiva tuo kaksiosainen kurta, kai sekin pakattiin "sen jonkun" ostoskassiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Menninkäinen! Tänään onkin jo paljon freesimpi olo, mutta vanha tuttu vatsa ei toimi -ongelma on taas palannut. Vitsailisin katuruokakojuista ja ruokamyrkytyksestä, mutta enpä viitsi, kun edellinen ruokamyrkytys on vielä liian tuoreessa muistissa. 😅

      Nuo koristeet näyttävät tosiaan vähän joulukoristeilta. Mutta ehkä se johtuu siitäkin, että meillä Suomessa tuommoisia koristeita ei käytetä juuri muuten kuin jouluna? Ja juu, kyllä tuo housu-yhdistelmäkin löysi tiensä jonkun ostoskassiin. Onneksi se en ollut edelleenkään minä. 😅

      Poista
  2. Pitkät lennot etenkin jos joutuu vaihtamaan ja notkumaan jossain kentällä ovat kyllä rasittavia. Mutta onneksi matka on nyt tehty!

    Hassu ja oikeastaan aika söpö tuo vihreäraidallinen kone :D Ja piti muuten jo aiemmin mainita, että ihana tuo sinun matka-asu! Se vilahti jossain aiemmassakin postauksessasi. Täällä olen hengessä ja hengissä mukana, vaikka hiljaisempana nyt (osasyynä kyllä bloggerin kommenttiongelmat taas vaihteeksi – alkaa hermo mennä koko bloggeriin saatana) <3

    Nuo kurtat ovat myös kauniita. Ja ihana nähdä aurinkoa ja värejä! Täällä persesyksy eli satelee ja on harmaata :D

    T. Elegia epäkirjautuneena kun en pääse kirjautumaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai katos onnistuikin eri selaimella ja eri gmaililla. On tämä taas.

      No mutta kauniita unia <3

      Poista
    2. Pitkät lennot ovat tosiaan kaameita, mutta olipahan hyväksi opiksi tuokin kokemus. Ukkeli lenteli aiemmin hyvinkin pitkiä matkoja ilman ongelmia, mutta nyt hän totesi, että on vissiin tullut vanhaksi, kun ei jaksa enää tämmöistä matkustamista. 🤣

      Noita Condorin (joka on käsittääkseni saksalainen halpalentoyhtiö) koneita on erivärisiä, ja minäkin kerkesin näkemään Frankfurtissa tuon vihreäraidallisen lisäksi beige- ja siniraidalliset. Minustakin koneet olivat söpöjä!

      Ostin tuon Adidaksen verkkariasun kesällä, ja siitä tuli kertaheitolla niin rakas, että käytin Viron matkallakin koko ajan samaa pukua. 😅

      Kiva kuulla, että olet edelleen mukana. ❤️ Mä jopa vähän kaipaan syksyisiä säitä (tämä lämpö, pöly ja meteli vaativat sopivaa asennetta, joka on vielä vähän hakusessa 🤣 ), mutta niin se kai on, että sitä kaipaa, mitä ei ole sillä hetkellä saatavilla.

      Olet muuten vaihtanut profiilikuvasi! ❤️

      Poista
  3. Onko se tavallista Intiassa, että puu kasvaa keskellä tietä? Nauratti. Tiukasta mutkasta varoitetaan, mutta ei puusta. Pääkallon kuva tuossa onkin tarpeellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on tavallista! Jopa niin tavallista, että minä en edes huomannut koko puuta. 😅 Sekin on tavallista, että jos jossakin on jokin uskonnollinen paikka, sitä ei tuhota tien alta, vaan tie tehdään kiertämään se – oli se miten epäkäytännöllistä tahansa.

      Poista
  4. Varmaan hienoa vaihtaa ilmanalaa noin yht´äkkiä. Täällä alkaakin jo hytistellä vähän liikaa. Nallet saattavat kärsiä kuumuudesta turkeissaan, joten muista nesteyttää niitä riittävästi!
    Nuo sovittamasi vaatteet olivat kaikki tosi nättejä ja sopivat sinulle hyvin. Toivottavasti ostit ne kaikki. Silloin pitää ostaa kaikki, kun löytyy sopivaa ja kivan näköistä.
    Mukavaa lomaa, tai mitä se nyt sitten onkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikaa hytistely ei ole kivaa, jos ei ole liika hikoilukaan. Meinasin mennä tänään lenkille, mutta siirsin huomiselle, ja varmaankin silloin näemme punaisena hikoilevan suomalaisnaaman. 😅 Nallet eivät onneksi hikoile, kun päivät menevät pötkötellessä ja ihmetellessä. 🤭

      Olen samaa mieltä, että silloin pitää ostaa, jos löytää jotain kivaa, ja todellakin toteutin tätä neuvoa eilen. 😅

      Kiitos, Sartsa! Kai tätä jonkinlaiseksi lomaksikin voi kutsua, vaikka sukulaisvierailu onkin.

      Poista
  5. Mielenkiinnolla odotan taas kertomuksiasi sieltä lämpimästä, täällä aletaan kaivella jo pipoja esiin ja renkaita vaihdellaan.

    Huomasin, että Pienellänallella oli aivan uusi viitta Intian matkalle.

    Tuosta hyttysmyrkky autosta muistui mieleeni Intian reissulta ostamamme hyttysvoide Odomos. Sitä suositteli meille suomalainen, rusketuksesta päätellen jo pitkään paikalla elellyt mies. Hyvin on Odomos tepsinyt Etelä-Karjalan hyttysiinkin ja kerran olemme jo saaneet täydennystäkin.

    Kaikkea hyvää Intian reissulle!
    Lea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vaihdoin renkaat jo ennen lähtöä, mutta pipoa en ehtinyt vielä kaivaa esille. 😅

      On kyllä hauskaa, miten tarkkanäköisiä lukijani ovat. Monesti lukijat huomaavat kuvista jotain sellaista, mitä en ole itsekään huomannut, vaikka olen ottanut kuvan. Mutta olenkin sellainen sarjatulittaja, että en välillä edes paljon katso, mitä kuvaan. 🤣

      Odomos on mullekin tuttu merkki, mutta ei hyttysmyrkkynä. Intialaiset myrkyt ovat yleensäkin sellaisia, että niillä kuolevat taatusti "kaikki". Minä toin aikanani vanhemmilleni muurhaismyrkyksi intialaista torakkaliitua, jota olin itsekin käyttänyt Intiassa tehokkaasti muurahaisia vastaan, ja kyllä tehosi Suomessakin.

      Kiitos kovasti! Kivaa viikonlopun ja syksyn jatkoa sinulle, Lea!

      Poista
  6. On tuossa matkustamista. Kyllähän tuollaisen jälkeen väsyttää varmasti. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nahkeammin suhtaudun pitkiin lentoihin. Minä en juurikaan saa nukuttua koneessa, ainoastaa flat bed istuin oikeasti auttaa asiaa. Nukkumattomuuttani kun valittelin ystävälleni ennen matkaa Australiaan, niin hän totesi tyynesti, että kaikki nukkuvat matkalla Australiaan. Kun lentomatkat vievät vähintään 24t niin toden totta jossain vaiheessa sitä nukahtaa :D

    Kivaa Intian vierailua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama juttu, että mun on tosi vaikea nukkua lennolla, vaikka pääsisin pitkällenikin. Toisaalta olen myös samaa mieltä siitä, että jos on tarpeeksi väsynyt, sitä nukkuu melkein missä vain. Minäkin nukuskelin tuolla Bangaloren loungessa istualteni, kun en kerta kaikkiaan jaksanut enää pysyä hereillä. 😅

      Sinulle kivaa viikonloppua!

      Poista
  7. Olipa kiva kuvakatsaus selfieineen kaikkineen. Vihreä mekko (kurta?) on tosi kaunis ja sopii sulle.

    Ja ihana tuo sun luottoasu myös. Kukkaisa, rento, sporttinen ja mukava päällä. Täydellinen matka-asu.

    Nauti olosta kunhan oot saanut levättyä matkaväsymykset pois. Täällä on pääkallokelit aluillaan. Piti laittaa aamulla nastalenkkarit jo jalkaan. Niillä sit taas mennään varmaan maaliskuulle asti, hohhoijaa. Siksikin piristävää nähdä värikkäitä kuvia sieltä lämpimästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annukka! Kiva jos tykkäsit! Olen yrittänyt vastata kommenttiisi jo moneen kertaan, mutta aina on tullut jokin keskeytys. 😅

      Olen tykännyt aiemmin matkustaa mekoissa, mutta tuo verkkari on kyllä vyötäröstäkin (joka mulla aina turpoaa lentomatkoilla) niin löysä, että sitä voi näköjään käyttää lennoillakin. Yksi nainen jäi muuten tuijottamaan minua Frankfurtin lentokentällä, ja minä ihmettelin, että mitäs nyt. Sitten nainen lähestyi minua asuani osoitellen ja sanoi, että "that is so beautiful". 😂

      Tsemppiä sinne pääkallokeleihin! Liikuhan varovasti. ❤️ Mulla on jo matkaväsymykset voitettu, mutta tilalle on tullut uusia väsymyksiä, joista voi kyllä syyttää vain itseään (lähinnä siis ylensyömisestä johtuvia). 🤭

      Poista
  8. Kiva kun olet jo ehtinyt kirjoittaa tai ottaa kuvia! Ne kurtat olivat kivan näköisiä; tuollaisen voisi hankkia, paitsi en, koska minulla ei ole mitään sidettä Intiaan. :) Kivoja kuvia. Ihmettelen myös tuota keskellä jalkakäytävää olevaa puuta, mutta siinä on kai ajateltu puun henkeä tai jotain?
    Toivottavasti aikaero on nyt ohi ja pääset nauttimaan kunnolla Intiasta. Minulla jetlag on kauhea juuri itään matkustaessa - no nyt ei ole vuosiin tullut matkustettua, ei edes amerikoihin. Viimeksi kävin Kiinassa, ja se oli kyllä hankalaa.
    Nauti Intiasta ja kirjoittele/kuvaa taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin minäkään käyttäisin muuten kurtia, ellen oleskelisi Intiassa. Ovathan ne kivan värikkäitä, mutta tuommoiset pitkät koltut eivät ole ehkä minun ominta pukeutumistani kumminkaan. Ennemmin kuljeskelisin minihameissa ja sen sellaisissa, mutta täällä semmoinen ei kerta kaikkiaan käy päinsä – ellen sitten halua saada rutkasti epätoivottua huomiota ja häpäistä appivanhempiani.

      Monestihan tuolla lailla keskelle tietä jätetyt puut ja muut ovat jollakin lailla pyhiä, mutta en tiedä tuosta puusta, millainen tarina sen taustalla on.

      Aikaero ei ole Intian ja Suomen välillä mikään suuri (kesällä 2,5 tuntia ja talvella 3,5 h), ja väsymykseni johtuikin lähinnä valvotuista öistä. Mutta nyt olen saanut vedettyä taas unta kupoliin (ekana yönä nukuin 10,5 tuntia!), ja elämä alkaa taas voittaa. Lopullisesti voiton puolella ollaan kyllä vasta sitten, kun pääsen treenaamaan, ja sitä ei tapahdu kuin mahdollisesti vasta huomenna, kun sali on vielä tänään Dussehran takia kiinni.

      Aikaerosta vielä, että mullakin jetlag on aina jostain syystä pahempi itään päin matkustettaessa. Paluut Etelä-Amerikasta Suomeen olivat aina ihan kauheita, kun matkasta palautuminen kesti niin kauan.

      Kivaa viikkoa sinulle, ja kiitos kommentistasi! 😘

      Poista
  9. Mie niin tykkään noista lentokoneesta otetuista kuvista. Kauniita! Samoin noi kurtat sun yllä. Hyvä että ostit ne <3
    Miten mulla on mielikuva että aina Intiasta otetuissa aurinko kuvissa aurinko on punertavana juuri tuommoisen udun keskellä.
    Kivaa reissua sinne
    -m
    Ps onko tuo koko parveke anoppilaan kuuluvaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvien yläpuolella otetut kuvat ovat minustakin aina kauniita. Onnistuin näkemään auringonnousunkin, mutta näköjään unohdin laittaa siitä kuvan.

      Hih, mulla on sama mielikuva, että Intian aurinko on punertava ja paistaa udun takaa. Ja ainakin tällä kertaa se pitää näköjään paikkansakin. 😅

      Tuo kuvassa näkyvä ei ole oikestaan parveke vaan käytävä, jota pitkin mennään asuntoihin. Anoppilan sisäänkäynti näkyy ihan tuossa kuvan oikeassa laidassa (jossa näkyvät myös nuo varvastossut) ja seuraavan asunnon sisäänkäynti näkyy hieman edempänä. Sisäänkäynnin jälkeen vastassa on eräänlainen etuhuone, joka on ulkotilaa mutta kuitenkin tuolla kaltereiden takana suojassa. Täytyykin ottaa siitä joskus kuva.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3