Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 23. lokakuuta 2023

Kukkia ilman mehiläisiä

Jostain syystä postauksen aloittaminen tuntuu taas kovin vaikealta, joten hypätäänpä aluksi vaikka eilisiltaan. Kävimme ukkelin kanssa testaamassa yhden ravintolan, jossa emme olleet aiemmin käyneet, ja minusta ruoka oli parasta, mitä olen täällä vähään aikaan ravintolassa syönyt. (Anopin ruokiahan ei voita kukaan eikä mikään.)

Tarjolla oli mm. Telanganan osavaltion (johon Hyderabadikin kuuluu) erikoisuuksia, ja tarjoilija varoitti tilausta tehdessämme – ja minut nähtyään 😆 – että ruoka on sitten tulista. 

Laitankin tähän Intian kartan, josta näkyy myös Telanganan osavaltio ja Hyderabad, vaikka kaikki varmasti osaisivat halutessaan googlettaakin nämä.


Anoppila – ja minun Intian-kotini – on tuossa punaisen pallon kohdalla.

Hyderabad on väkiluvultaan Intian neljänneksi suurin kaupunki Mumbain, Delhin ja Bangaloren jälkeen, ja kaupungin väkiluku on esikaupunkialueet mukaan lukien hieman yli 9 miljoonaa. Koko kaupungin ympäri kulkeva kehätie Outer Ring Road eli ORR näkyy myös tuossa kartalla. Kehätiellä on pituutta kokonaisuudessaan 158 kilometriä, ja jos haluaa ajaa kehätiellä, pitää maksaa tietulleja. Kehätien vierellä kulkee service road, jota pitkin saa ajaa ilmaiseksi.

Thangedun ruoka oli todellakin tulista, muttei kuitenkaan minun makuuni liian tulista (hilkulla kyllä oli 😆).

Pottelu Paya Shorba eli eräänlaista luuydinkeittoa. Ei näytä kovin houkuttelevalta mutta oli superhyvää.

Jostain syystä intialaiset tykkäävät ottaa alkuruoaksi keittoa, mitä minä taas en ymmärrä alkuunkaan. Minusta kun on huono asia syödä ensimmäiseksi nestemäistä keittoa, kun sehän täyttää vatsan, eikä vatsaan jää tarpeeksi tilaa "oikealle" ruoalle. Ukkelin mukaan intialaiset tykkäävät ottaa ravintolassa keittoa siksi, että keitto ei kuulu intialaiseen kotiruokaan, joten se on heille harvinaista herkkua. Minä taas vedän eineskeittoja Suomessa joka päivä, joten keitto ei enää ravintolassa oikein houkuttele. 😆

Karimnagar Mutton Fry.

Tangdi Kebab.

Kasvisruokavaihtoehdot olivat tässä ravintolassa aika vähissä, mutta pääruoaksi otimme Telangana Chicken Curryn lisäksi Methi Chamania (paneeria ja sarviapilaa), vaikka kumpikaan meistä ei oikein tykkää paneerista (ukkeli kuulemma vihaa sitä 😆).

Methi Chaman.

Telangana Chicken Curry, Bagara Rice ja Raitaa.

Leiviksi tilasimme Tandoori Rotia ja Rumali Rotia, mutta ne jäivät kuvaamatta. Kumma kyllä, en jaksanut syödä enää mitään jälkiruokaa. 😆

Ruokaa jäi koiralle vietäväksikin. 😆

Autonkuljettaja oli poissa pari päivää, joten auto oli minun käytössäni, ja ajelimme ukkelin kanssa siellä sun täällä.

Yhdellä ajelulla kävimme eräässä Ratnadeepissa, ja minulle iski kateus, kun anoppilan lähellä ei ole yhtä hyvää – tai edes minkäänlaista – Ratnadeepia. 

Valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja hedelmiä ja vihanneksia annospakkauksissa.

Ukkeli löysi jotain mehua, jossa oli basilikansiemeniä(?). Juoma näytti niin epäilyttävältä, että hyllyyn jäi.

Puhdistusvempaimia kielelle.

Minä en ollut tiennyt, että tuommoisia kielen puhdistusjuttuja on olemassakaan, kun en ole koskaan puhdistanut kieltänikään. Onpa tullut tehtyä hirveä emämoka!

Ratnadeepissa myytiin myös kukkia.

Hedelmät ja kukat olivat sulassa sovussa vierekkäin hedelmäosastolla, koska kukkia kuluu Dussehrana. Nuo eivät siis ole mitään syötäviä kukkia, vaan niitä käytetään uskonnollisissa seremonioissa. Lisäksi kukkia kuluu röykkiöittäin Telanganan Bathukamma- eli kukkajuhlassa, jossa kukista tehdään upeita asetelmia ja koristeita. Bathukammaa juhlitaan samaan aikaan kuin Dussehraa, ja ystäväni, joka järjestää asuinalueellaan vuosittain upean Bathukamma-juhlan, kutsui minutkin juhlaan, mutta en jaksanut lähteä. 🙈

Olipa hyvä kauppa!

Kehätien opasteet ovat kahdella kielellä, englanniksi ja Telanganan valtakielellä teluguksi.

Minähän rupesin aikoinaan opiskelemaan telugua sen takia, että pystyisin puhumaan anopin kanssa, sillä anoppi ei puhu englantia (joitakin yksittäisiä sanoja lukuun ottamatta). Vaikka teluguni on edelleenkin hyvin vajavaista, oli kyllä erinomaisen hyvä päätös ruveta opiskelemaan sitä, koska pystyn nykyään kommunikoimaan anopin kanssa kohtuullisen hyvin. Meillä on anopin kanssa todella lämpimät välit (ainakin minun mielestäni 😆), ja tuntuu, että mitä enemmän vietämme aikaa yhdessä, sitä välittömämmiksi ja läheisemmäksi välimme tulevat.

Anoppihan näki viime reissulla tissinikin (alastomuus ei ole Intiassa todellakaan mikään luonnollinen juttu, edes saman sukupuolen edustajien keskuudessa), kun sovitin sarin aluspaitaa, joka oli teetetty minulle edellisenä kesänä olleisiin siskontytön häihin, joihin en sitten perseogelmieni takia päässytkään. Paita oli niin tiukka, että en saanut sitä omin avuin päältäni, joten jouduin huutamaan anopin apuun. Anoppi tulikin, mutta hämmennyin muistaessani, että minulla ei ollut alla edes rintaliivejä. Anoppi tokaisi vain, että mitä siitä; sehän olen vain minä, ja auttoi minua vetämään paidan pois päältäni.

Opiskelin jossain vaiheessa telugua niin intohimoisesti, että rupesin koostamaan omaa sanakirjaakin. Ensiksi tein englanti-telugu -sanakirjan, jossa on 57 sivua, mutta sitten kyllästyin kääntämään aina englannin kautta ja rupesin kokoamaan telugu-suomi -sanakirjaa, jossa on nykyään 43 sivua (sanakirja täydentyy edelleen).

Ote sanakirjastani.

Harmillista on se, että sanat, joita en käytä jatkuvasti, eivät oikein tahdo pysyä mielessäni, joten sanavarastoni ei ole todellakaan yhtä suuri kuin sanakirjat. 

Olen ihmetellyt taas huuli pyöreänä Hyderabadin nopeaa kasvua ja entistä korkeampia taloja, joita nousee kaupungin laitamille. 

Asuinalueiden portit ovat yleensä tarkasti vartioituja.

Huomatkaa erikoinen avoparkkihalli talojen alla.

Mikähän tästäkin mahtaa tulla?

Tiet eivät luonnollisestikaan riitä tälle väkimäärälle, joten on rakennettava uusia. Intialaiset rakastavat flyovereitaan eli teitä, jotka kulkevat korkealla ilmassa ja joita saattaa olla useampi päällekkäin.

Jollakin flyoverilla.

Uusi flyover rakenteilla.

Ilahduttavaa on se, että flyovereiden pilareita on alettu koristaa maalauksin, kuten tästäkin kuvasta näkyy.

Huomasin ilahtuneena, että uusilla asuinalueilla on alettu kiinnittää huomiota myös pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden viihtyvyyteen. 

Ihan oikea jalkakäytävä tien vieressä! Eikä jalkakäytävällä kasva yhtään puuta eikä siellä ole mitään esterataa, kuten tavallisesti. 😆

Kuvassa näkyvä pyörätie oli minusta kerrassaan hämmästyttävä. Pyörätie oli katettu, eli pyöräilijät saavat pyöräillä auringolta suojassa, ja sitä riitti kilometrikaupalla. Lisäksi katolle oli asennettu aurinkopaneelit.

Ihan mahtava ajatus! (Mutta missä ovat kaikki pyöräilijät?)

Vielä muutama liikenteessä bongattu juttu, ja sitten lähden kahvinkeittoon. 

Tosin nyt on haasteena se, onnistunko painamaan blogin päivitysnappulaa juuri sillä hetkellä, kun netti toimii. Sähköt kun katkeilevat omituisesti muutaman sekunnin välein. 

Seuraavaksi pitääkin varmaan kirjoittaa siitä, miten monella tapaa Intia on jo ehtinyt haastaa kärsivällisyyttäni, vaikka minun pitäisi olla tottunut tähän kaikkeen. Jos luulet meditoimisen tehneen sinusta seesteisen ja tasapainoisen, niin tervetuloa testaamaan itseäsi Intiaan. 😆

31 kommenttia:

  1. Kiitos, kun kirjoitat näitä matkapostauksia (ja kaikkea muutakin tietysti)
    Intiassa en ole koskaan käynyt, joten on todella mielenkiintoista lukea juttujasi.
    Näytät hyvin kauniilta noissa intialaisissa vaatteissasi.t.Selja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi, Selja! Aivan ihana kuulla, että juttuni kiinnostavat. 😊 Ja lämmin kiitos myös vaatekehuista. 🤗

      Välillä epäröin kirjoitella Intiasta kokonaisuutena, kun tämä maa on niin iso ja monipuolinen, että yhtä ja ainoaa Intiaa ei oikeastaan edes ole. Mutta toki maa on hyvin erilainen ja omanlaisensa verrattuna muihin maihin (esimerkiksi Suomeen!), eli siinä mielessä Intiasta puhuminen on varmaankin ihan oikeutettua. 😅

      Poista
  2. Onpa fiksusti keksitty paitsi tuo katos pyörätien yllä, niin aurinkopaneelit. Tuplahyöty.
    Ja sitten oleellisin kysymys postaukseesi liittyen; paljonko siellä maksaa urheilujuomat? Siis Poweradet tai vastaavat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ai niin, unohdin kysyä miltä pakarariisi maistui? 🤭

      Poista
    2. Tosiaankin tuplahyöty! En tiedä, kuka on saanut tuommoisen neronleimauksen, mutta onneksi joku on saanut.

      En ole ostanut eläessäni yhtään urheilujuomaa, en Intiassa enkä muuallakaan, joten en osaa suoralta kädeltä heittää niistä minkäänlaista hinta-arviota. Mutta jos näen niitä jossain, lupaan selvittää hinnan ja palata asiaan.

      Pakaralta pakarariisi ei ainakaan maistunut. 😂 Tosin en ole koskaan maistanut pakaraa (muuta kuin sian), että siinä mielessä on kyllä vähän vaikea mennä vannomaankaan. 🤣

      Poista
  3. Tosi kiva kirjoitus ja mitä kuvia! Mutta kuka ehtii nauttia noista pylväiden kuvista, jos on kauhea liikenne ja kuskilla menee kaikki energia ajamiseen? Mutta ovat upeita. Ja miten hieno se pyörätiekin oli; olisi vain niitä pyöräilijöitä. Mietin tässä myös nyt Intian ja tuon alueen taloutta, sillä tuo kaikki maksaa aivan hirveästi. Mietin samalla meidän SUomen tiestön hirvittävän huonoa kuntoa...

    Noista ruuista en kyllä varmaan söisi juuri mitään, sillä mie en voi syödä mitään tulista. Ja ne allergiat mitä mulla on. Mutta tuo hedelmiä kauppaava paikka oli vallan hieno. Kaikki valmiiksi leikattuna, olisi kyllä kiva ostaa monia noista!
    Ja kirjoittelehan taas lisää sitten, odotan mielenkiinnolla näitä päivityksiä. Mukavaa eloa sinne Intiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena! Miten mukava kuulla, että tykkäsit. 😊

      Olet kyllä ihan oikeassa tuon pylväsmaalausten ihailemisen kanssa. Kuskilla ei kyllä liikene (varsinkaan ruuhka-aikana) huomiota mihinkään muuhun kuin ajamiseen, mutta ehkä nuo maalaukset onkin tarkoitettu kyydissä istuvien ihailtaviksi? Nyt Dussehra-pyhien aikana on ollut itse asiassa ihan kiva ajella, kun liikennettä on ollut huomattavasti vähemmän kuin tavallisina päivinä.

      Uskomatonta kyllä, Intiassa tuntuu löytyvän nykyään yhä useammin rahaa oikeisiin kohteisiin, ilman että se menisi välistävetäjien taskuihin. Toisaalta taas täälläkin tiet ovat monin paikoin järkyttävässä kunnossa, enkä voi olla ajattelematta, olisiko järkevämpää kumminkin panostaa yleisiin teihin kuin tuommoisiin pyöräteihin, joita kukaan ei näytä edes käyttävän...

      Nuo ruoat olisivat kyllä aika HC-kamaa monelle suomalaiselle, vaikka ei olisi mitään allergioitakaan tai muita ruokarajoituksia. Minäkin katselin himoiten leikattuja hedelmiä (varsinkin kun joukossa näkyi sellaistakin harvinaisuutta kuin kiiviä), mutta en olisi jaksanut anopin kyselyjä, että mitä tuommoinen rasia maksoi ja sitten vertailuja siitä, kuinka monta kiloa mitäkin hedelmää sillä olisi saanut vihannestorilta. 🤣 Eihän tuommoinen kiiviä sisältävä rasiakaan suomalaisittain kallis ollut (n. 90 senttiä).

      Kiitos paljon, Helena, ja kivaa lokakuun viimeistä viikkoa sinulle!

      Poista
  4. Vau miten mielenkiintoinen postaus taas! Ihanaa matkailla kanssasi Intian maukkaassa ja varikkaassa ilmapiirissa (varsinkin kun taalla kotona mielialat ei nyt ole ihan parhaimmat).
    Valtavia taloja sinne rakennetaan. Onkohan niiden laatu ihan lansimaista luokkaa, onko kansainvalisia firrmoja niita rakentamassa vai ihan paikallisia? Kun nuo pilvenpiirtajat ovat hieman vaativampia rakennettavia, mika on ihan jopa Helsingissakin huomattu.
    Paljonkohan suunnilleen siella mahtaisi maksaa esim parin makkarin asunto, esim tuon tyyppisessa valkoisessa talossa, jonka portin olit kuvannut? Ja kuuluuko uuteen asuntoon muuta kuin tyhjat seinat, eli esim keittio ja kylpyhuoneen kalusteet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Anu! ❤️ Onpa kiva, että olet mukana reissullamme. 🤗 Sinä ja Jael tulette mieleeni aina, kun kuulen uutisia sieltäpäin. Maailma on nykyään kyllä ihan hirveä paikka – juttelimme juuri siitä aiemmin tänään anopin kanssa.

      Minä olen miettinyt myös tuota rakentamisen laatuasiaa, koska minusta rakennukset valmistuvat täällä tosi nopeasti. Mutta en muista koskaan kuulleeni, että talo olisi sortunut tms. huonolaatuisen rakentamisen takia, joten kai nuo suuret linjat hoidetaan kunnialla kotiin. Ennemminkin täällä on havaittavissa sellaista, että talon sisäpuolisia hommia ei jakseta oikein viimeistellä niin, että asunto näyttäisi asujan silmään siistiltä ja viimeistellyltä. Pääasia, että voi sanoa työn tehdyksi.

      En osannut itse vastata kysymyksiisi, joten kyselin vähän ukkelilta. Ukkelin mukaan rakentajissa on sekä kotimaisia että ulkomaisia firmoja. Asuintalot tehdään kuulemma usein kotimaisin voimin, kun taas firmojen toimistorakennukset toteutetaan usein kansainvälisin voimin. Talojen sisustuskin (siis se mitä asuntoon kuuluu) riippuu pitkälti rakennuttajasta ja siitä, mikä käytäntö heillä on.

      Tämä Hyderabadin länsipuolinen alue on hyvin kallista, ja kahden makkarin asunto My Home Bhoojassa (se talo, jonka portin kuvasin) maksaisi ehkä 300 000 euron paikkeilla.

      Poista
  5. Oli tosi kiva käydä sun mukana taas Intiassa.

    VastaaPoista
  6. Uu miten kiva oli tätäkin lukea ja tutkia kuvia. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! 😊 Kiitos sinulle kommentistasi ja mukavaa päivänjatkoa!

      Poista
  7. Vaikka vihaankin aamuyön valvomisia hermokipuineen, niin tänä yönä olen siitä jopa onnellinen... en olisi millään kanssasi näin kunnolla Intiaan!! Kipukin siirtyi jonnekin takaraivolle ja haihtui kai kokonaan pois... niin oli mielenkiintoista luettavaa ja googlattavaa... (paneerit ja sarviapilat) Intiaa koluttu etelästä ja pohjoisesta, mutta tunne, ettei silti nähty lainkaan oikeaa Intialaista elämänmenoa - sen siitä saa kun on "vaan turisti", vaikka haluaisi sukeltaa oikeaan elämänmenoon kussakin maassa ollessaan.Kiitos - SINÄ olet avartanut maailmaani upealla tavalla - mielenkiintoisella kaiken lisäksi, kun omaat taidot kirjoittaa ja kuvata informatiivisesti, mutta silti omakohtaisesti... tissit nähnyt anoppi, kaupat, ruoat... en osaa kyllin kiittää... kaksi postausta tässä suorastaan IMIN... ja melkein opin jo muutaman sanan telukua. Viime syksynä saimme ihmetellä Delhissä flyoverin rakennusta ja upeita muraaleja "jaloissa". Tuolloin tuli googletettua maailman upeimmat ja pisimmät flyoverit... Usa ja Intia jakaa Toptenin puoliksi - ja mun sydämeen on piirtynyt upein eteläisestä Etelä-Koreasta Busanista.... meren yllä ne on kuin mustekalan lonkeroita. Ihminen tekee ihmeellisyyksiä täällä pallollamme!! Kiitos Kukkapilli - olet paras kipulääkitys ja aah niin kaunis asussa kuin asussa.... piti muuten jo aiemmin kirjoittamani, että yritin hankkia samanlaista "virkapukua" itselleni, mutta pirskatti... koot myyty loppuun.... XS paitana ja S housuista enää jäljellä... tää ÄMMÄ jäi ilman ja ei päässyt matkimaan sinua!! Jatkokertomusta odotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Hermokivut eivät kuulosta yhtään kivoilta. Lämpimiä ajatuksia sinulle. ❤️

      Minustakin olisi ihana päästä näkemään eri maita "sisältäpäin", muutenkin kuin turistin näkövinkkelistä. Mutta vaikeaahan se on, jos ei ole kyseisessä maassa tuttuja, joiden kautta maata pääsisi näkemään toisin silmin. Minä en usko, että olisin ikinä päätynyt Intiaan, ellen olisi tavannut tuota ukkelia ja sitä kautta ”joutunut” aikoinaan tulemaan tänne. 😅 Mutta suku sekä pitkälliset asustelut Intiassa ovat aiheuttaneet sen, että Intia tuntuu nykyään toiselta kotimaalta ja rakkaalta paikalta – vaikka välillä intialainen elämänmeno ärsyttääkin ihan suunnattomasti. 🤭 Mutta yritän nyt hyödyntää ärsytystäkin ja tulla sitä sietämällä ns. paremmaksi ihmiseksi. Saa nähdä, miten se onnistuu. Intia on kyllä oikea henkistymisen korkeakoulu, varsinkin jos on tällainen kärsimätön kuumakalle kuin meikäläinen. 🤣

      Kiitos kaikista ihanista asioista mitä sanoit. En osaa edes pukea sanoiksi, miten iloiseksi niistä tulin. ❤️ Bloggaaminen on loppujen lopuksi varsin yksinäistä hommaa, joten lukijoilta saatu palaute ja ajatustenvaihto lukijoiden kanssa on niin tärkeää. Ja toki palaute saa olla kielteistäkin, jos siltä tuntuu.

      Minä en olekaan vielä googlettanut maailman pisimpiä flyovereita, joten kiitos informaatiosta! Minäkin haluaisin päästä joskus Etelä-Koreaan – jos ei muuten, niin nyt tuon Busanin takia. 😅

      Harmillista, että et löytänyt Adidaksen "virkapukua"! Joku toinenkin lukija oli yrittänyt löytää sitä, mutta hän kertoi sinun laillasi, että sopivat koot olivat ehtineet loppua. Pitäisiköhän laittaa palautetta Adidakselle, että laittakaapas puku uudestaan tuotantoon – täällä olisi potentiaalisia asiakkaita. 🤭

      Mukavaa ja toivottavasti kivuttomampaa viikon jatkoa, Repolainen! ❤️

      Poista
  8. Kiva taas nähdä Hyderebadia täällä,ja paljon näkyykin uusia hienoja rakennuksia siellä.Muistissa Hyderebad posrauksesi vuosien takaa.Pidän tulisesta ja myös intialaisesta ruuasta,joten vaemasti olisin tykännyt ruuasta tuolla.Tosi kaunis tuo intialainen asusi.Kiva että pystyt kommunikoimaan anopin kanssa hänen kielellään,ja ingan se aina helpompaa kun osaa paikallista kieltä.Kaunista uutta viikkoa Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä oletkin tainnut lukea blogiani ensimmäisestä postauksestani lähtien, joten Hyderabad on sinulle tosi tuttu. Itse asiassa kävin tarkistamassa ekan postauksen, ja siellä oli kuin olikin sinun kommenttisi. 😍

      Tulinen ruoka on tosi hyvää, mutta se siinä on vähän hankalaa, että se on helposti addiktoivaa. 😅 Jos ruoassa ei ole tarpeeksi makua, pitää olla pikkelssiä tai muuta vastaavaa lisänä, jotta ruoka saa lisää potkua. 🤭

      Kyllä se helpottaa elämää tosi paljon, jos osaa paikallista kieltä. Hyderabadissa ei kuitenkaan pärjää aina telugullakaan, sillä osa väestöstä puhuu vain hindiä.

      Kaikkea hyvää viikkoosi! Olet ajatuksissani. 😘

      Poista
  9. Ja oi että! Oli taas mielenkiintoinen postaus ja hattua nostan tuosta paikallisen kielen opiskelusta ja sanakirjan kokoamisesta.
    Kaikki nuo markettien vihannes ja hedelmätiskit, niitä voi vain ihailla täällä.
    Uusia kertomuksiasi odotellen, Lea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! 😘 Minä olen näköjään semmoinen, että jos jokin asia kiinnostaa (kuten nyt vaikkapa tuo telugun opiskelu), paneudun asiaan ihan täysillä, ja jos taas jokin ei kiinnosta, en jaksa vaivautua lainkaan. 🤭

      Mukavaa viikon jatkoa, Lea! Yritän saada uuden postauksen ilmoille lähiaikoina. 🤗

      Poista
  10. Oi, ihanaa. Olet taas Hyderabadissa. Olisinpa minäkin. Tänä aamuna oli 10 astetta pakkasta. Huh. Ei minun sää ollenkaan. Hyderabad näyttää muuttuvan koko ajan. En varmaan tunnistaisi entiseksi. Meidän asumisesta siellä on jo yli 12 vuotta. Voi niitä aikoja! Niitä ruokia on ikävä, vaikka ne monesti olivatkin vähän liian tulisia. Ikävä on myös sitä, että kun minne tahansa katsoi, niin aina siellä oli jotain nähtävää. Tylsyys ei siellä kyllä koskaan iskenyt puolen vuoden aikana. Olisipa kiva taas olla siellä sinun kanssa seikkailemassa. Mukavaa reissua teille!/Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä tosi kiva, jos olisit täällä! 😍 Käytäisiin yhdessä taas katselemassa paikkoja ja kahvittelemassa. Mutta se on kyllä totta, että et varmaankaan enää tuntisi Hyderabadia samaksi paikaksi! Minullakin on vaikeuksia suunnistaa paikoissa, joissa en ole käynyt vähään aikaan, kun on tullut niin paljon uusia rakennuksia ja teitä. En voi uskoa, että siitä on jo 12 vuotta, mutta kun laskee, niin onhan siitä! 🤭

      Ja nähtävää tosiaan riittää, vaikka itselleni on käynyt niin, että en enää havaitse juttuja sillä tavalla kuin alkuaikoina, kun kaikki tuntuu niin tavalliselta – tai ainakin Intian oloissa tavalliselta. 🤣

      Kiitos, Marja, ja kivaa lokakuun loppua teille! 🤗

      Poista
  11. Ilman näitä mielenkiintoisia kuvasarjojasi ja kertomuksiasi mielikuvani Intiasta olisi ihan totaalisen rajoittunut ja väärä. Sellainen, jossa kaikkialla on vaan köyhyyttä ja kurjuutta ja lehmät hallitsee liikennettä.
    Iso kiitos siis näistä värikkäistä toisenlaisen arkielämän raporteista <3.

    Sun sanakirjasta olisi näköjään löytynyt sopivat lauseet myös siihen paidanriisumissessioon: "Tämä työ on kovin vaikeaa" ja "Sulkekaa silmänne" :D.

    Hauska myös tuo kukkien esillepano. Ei mitään maljakkoja tai asetelmia, vaan hujanhajan laarissa. Ilmeisesti kukat ei edes tarvi vettä siinä käytössä, johon ne on tarkoitettu?

    Todella mielenkiintoista ja kiva kun on aina joku asukuvakin mukana. Nekin on niin mielenkiintoisia ja ihanan värikkäitä. Kivaa vaihtelua täkäläiseen katukuvaan.

    Pitkää pinnaa, toimivia nettiyhteyksiä, turvallisia ajoja ja muuten vaan mukavaa oloa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainenhan se ihmisen mieli on, että se muodostaa kaikenlaisia mielikuvia. 🤭 Köyhyyttä ja kurjuuttakin täällä tietysti on, mutta näillä seuduilla vähemmän. Lehmiä ei kaupungissa enää liikenteen keskellä juurikaan näe. Maaseudulla tilanne saattaisi olla toinen. Puhvelit kävivät vielä joskus 10 vuotta sitten kylpemässä tuossa läheisessä Durgam Cheruvun järvessä, mutta nekin katosivat, kun järvestä tehtiin ulkoilualue.

      Eipä tullut mieleen pyytää anoppia sulkemaan paitaa riisuessaan silmänsä! Olisi ollut oikein käypä vaihtoehto tuohon tilanteeseen. 😅

      Kukat eivät tosiaankaan tarvitse vettä siinä tarkoituksessa, joihin niitä käytetään. Yleensä niitä tarvitaan uskonnollisissa seremonioissa, jolloin niitä asetetaan jumalkuvien eteen. Ovat siis ns. kertakäyttökamaa. 🤣

      Kiitos, Annukka, kaikista toivotuksista. 🤗 Ja on aina niin mukava kuulla, jos mun postaukseni avaavat Intiaa uudella tavalla.

      Poista
  12. Nuo intialaiset ruuat ovat kyllä herkullisen näköisiä, kun ovat niin värikkäitä. Minusta(kin) keitto on pääruoka, kun sehän on usein niin täyttävää. Itse syön kotona yleensä ennen keittoa (eli minun pääruokaa) runsaan salaatin.

    Kivalta näyttää myös tuo ruokakauppa – niin paljon rehuja, että silmä repeää ilosta :D

    Muutenkin ihania kuvia taas, mikäs tässä nojauolimatkaillessa siivelläsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värikkyys on intialaisissa ruoissa joskus vähän kaksipiippuinen juttu, sillä usein ravintolaruoissa käytetään elintarvikevärejä, jotka eivät ole muutenkaan hyväksi terveydelle, ja täällä vielä vähemmän, kun ei voi olla varma, mistä värit on tehty. Mutta ei täällä pysty koko ajan miettimään, mitä tarkalleen ottaen suuhunsa panee, tai ainakin minä tulisin hulluksi, jos pitäisi miettiä jokaista suupalaa.

      Mutta rehuja täällä kyllä riittää, ja ne ovat vielä niin tolkuttoman halpojakin, ainakin meikäläisittäin ajatellen! Intia on oikea kasvissyöjän paratiisi, ja syystäkin.

      Ihanaa, että olet mukana matkailemassa. ❤️

      Poista
    2. Olipa upea synttärilahja, kun löysin taas blogistasi uusia kirjoituksia. En pitkitä kommenttikenttää enempää, mutta olen niin samaa mieltä kuin edelliset kirjoittajat. Kiitos, kun sain olla mukana matkallasi. Terveiset ihanalle anopillesi.

      Poista
    3. Hyvää syntymäpäivää, Pirjo! Toivottavasti sinulla on ollut kiva päivä, ja tulee myös kiva ilta! 🥰

      Kiitos kommentistasi, ja ihanaa kun jaksat lukea näitä ja kommentoidakin. 🤗

      Poista
  13. Olipa taas mielenkiintoinen postaus. Luin sanakirjaasi ja aloin nauraa silmän ja jalan kohdalla. Mä puhuisin siellä varmaan mitä sattuu, kun sanat tuntuu niin samantyylisiltä :D

    Uskomattoman kokoisia asuinrakennuksia sinne tulee ja nuo autokaistat on jänniä. Hyvä, että suunnittelevat myös kevyen liikenteen väyliä, jotta kävellen ja pyörällä on helpompi ja turvallisempi kulkea. Luulen, että nuo katetut väylät tulee suosituiksi ja mikä älynväläys laittaa niihin myös aurinkopaneelit. Täydet pisteet idean keksijälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vaikeuksia erottaa välillä sanoja toisistaan, varsinkin jos ääntäminen on kovin samankaltainen. En uskalla sanoa esim. gudda-sanaa (tarkoittaa kangasta) ollenkaan, kun en ole varma, tuleeko suustani oikea d:n muoto. Sama sana hieman eri tavalla lausutulla d:llä tarkoittaa nimittäin persettä. 😅 Mun pitääkin keksiä aina jokin kiertoilmaus, kun kyselen anopilta jotain siivousrättiä, ettei tule kyseltyä häneltä persettä. 🤣

      Toivotaan, että nuo pyörätiet löytävät käyttäjänsä! Olisi karmea sääli, jos noin hienot pyörätiet jäisivät käyttämättä.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3