Miniloma Vantaalla

Tämä idea lähti siitä, että minun rupesi tekemään mieli oikein kunnon buffetaamiaista. Katselin lähiympäristön aamiaistarjontaa, mutta mikään ei oikein innostanut. Sitä paitsi tuntui vaikealta lähteä jonnekin ihan vain aamiaisen takia. Ne Weetabixit ja maidon kun saa kaapista niin helposti.

Sitten keksin, että jos menisin hotelliin, saisin aamiaisen kaupan päälle, eikä minun tarvitsisi lähteä sitä varten mihinkään (toki hotellihuoneesta pitäisi jaksaa raahautua aamiaispöydän ääreen). Kun ajattelin asiaa tarkemmin, minun teki oikeastaan mieli kylpyläänkin. Kauas ei huvittanut senkään takia lähteä, joten päädyin niinkin pitkälle kuin Vantaalle. 😅 Tuntui ihan huikentelevalta varata kaksi yötä Flamingosta ihan vain itselleni, mutta perustelin tätä sillä, että olin ansainnut pientä hemmottelua, koska [tähän jokin hyvältä kuulostava tekosyy]. 

Ennen kuin pääsin edes hotellille (Flamingoon on omituisen myöhäinen sisäänkirjautumisaika eli kello 16.00), kävin polkaisemassa Vantaan matkan vauhtiin Vaaralassa ja Fazerin elämyskeskuksessa. Fazerilla järjestetään tunnin mittaisia opastettuja kierroksia, ja halusin ehdottomasti mukaan. Minulla ei ollut kierroksesta mitään etukäteistietoa, mutta jos olisin tiennyt paremmin, olisin tuskin viitsinyt lähteä, vaikka kokemus oli kyllä sinällään ihan kiva. Fazerin kierrokset ovat ilmeisen suosittuja, sillä ne näyttivät täyttyvän aina jokaista paikkaa myöten (yhdelle kierrokselle mahtuu mukaan 20 henkilöä).

Fazerin elämyskeskus, jossa kierrokset pidetään.

Ruohonleikkuritkin ovat teemaan sopivia. 😊 (Oululainen on osa Fazeria.)

Hetkinen, olenkos mä nyt Fazerilla?

Kierroksen alussa kävi ilmi, että kierros ei olisi lainkaan sellainen kuin olin kuvitellut (mitäs menin kuvittelemaan; oma vika 😆). Olin luullut, että pääsisimme tehtaalle näkemään, kuinka tuotteita valmistetaan, mutta tosiasiassa kierros pyöri hyvin pienellä alueella elämyskeskuksessa. Ymmärsin myös, miksi kierrokset ovat niin suosittuja ja mikä on ehkä monen päämotiivi osallistua kierrokselle: lopussa saa maistella makeaa niin paljon kuin haluaa ja kehtaa. 

Kun kysyin oppaalta, miksi tehtaassa ei järjestetä kierroksia, hän kertoi, että tehdaskierrokset lopetettiin joskus 90-luvulla hygienia- ja turvallisuussyistä. On sinänsä ihan ymmärrettävää, että uteliaat halutaan pitää pois tuotantolinjoilta, ja korona olisi varmasti vienyt viimeisetkin kierrokset, jos sellaisia olisi vielä viime aikoina järjestetty.

Oppaamme Santeri oli oikein asiansa osaava kaveri.

Mitä luulette, mihin kuivattuja juureksia käytetään makeisten valmistuksessa? Oikea vastaus: väriaineina.

Kierros oli hyvin interaktiivinen ja selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu, mutta kyllä siellä tämmöinen 49-vuotias muikkelikin meni joukon jatkona.

Tässä piti koostaa palapeli omaan päivään kuuluvista ravintoaineista (etualalla valmistumassa meikäläisen palapeli), ja sitten arviointikone luki palapelit ja antoi tuloksen ykkösestä viitoseen.

Historiatietoutta.

Aivan nuorimpien osallistujien keskittyminen alkoi herpaantua kierroksen edetessä, ja nipottajatäti minussa heräsi, kun mietin, että tällaisille kierroksille pitäisi olla jokin alaikäraja. Eivät parivuotiaat jaksa tunnin kierrosta, vaikka se karkin syöminen siellä lopussa houkuttelisi kuinka.

Valmistusvirheisiä karkkeja myydään kuulemma kaupoissa tällaisissa Makea moka -pusseissa. En ole ikinä nähnyt näitä kaupoissa, mutta se ei ole kyllä ihmekään, sillä en edes pidä hedelmäkarkeista. 

Kierroksen lopussa seurasi sitten se lasten – ja varmaan monen aikuisenkin – eniten odottama kymmenminuuttinen: syö niin paljon kuin jaksat! Säännöt olivat yksinkertaiset: 1) vain yksi makeinen kerrallaan, 2) roskat tulee laittaa roskikseen ja 3) mitään ei saa ottaa mukaansa, vaan kaikki piti syödä tässä ja nyt. 

Kaikki käyttäytyivät yllättävän hillitysti eikä kenelläkään lähtenyt mopo keulimaan.

Paperikarkkien lisäksi oli tarjolla myös erilaisia patukoita, mutta ne eivät näyttäneet kiinnostavan ketään. Ehkä eri makujen maistelu oli tärkeämpää kuin isojen patukoiden tunkeminen naamariin.

Fazerin vanhin makeinen Kettu- eli Pihlaja-karkki, jonka valmistus aloitettiin vuonna 1895.

Kierroksen lopuksi kaikki saivat mukaansa lahjakassin, mikä oli minusta tosi kiva juttu. 

Kassin sisältö. En itse harrasta näistä mitään, mutta väliäkös tuolla, kun "ilmaiseksi" sai. 😅 (Kierroksen hinta oli muuten 15,50.)

Sitten kello olikin jo sen verran, että saatoin ajaa hotellille. 

(Selvennykseksi muille kuin pääkaupunkiseudulla asuville, että viihdekeskus Flamingo pitää sisällään mm. Suomen suurimman hotellin eli Break Hotel Sokos Flamingon; Flamingo-kylpylän, jossa on vesipuisto lapsille sekä erillinen aikuisten kylpylä; Elixian kuntosalin, elokuvateatterin, keilahallin, ravintoloita jne. Kaikki tämä sijaitsee saman katon alla, joten paikasta toiseen pääsee näppärästi ilman päällysvaatteita, säästä riippumatta.)

Vastaanotossa oli hyvin tiivis tunnelma, eikä yksinäisyys päässyt yllättämään.

Kas, täällähän on muitakin.

En tiedä, onko hotelli aina näin ruuhkainen, mutta nyt ainakin oli. Arvelin sen johtuvan huonoista säistä; ensi viikolla alkavista Flamingon huoltoviikoista, joiden aikana kylpylä on suljettu; sekä siitä, että koululaisilla ja monella aikuisellakin oli vielä lomaa. Hotellissa ei väenpaljoutta sinänsä huomannut, muuta kuin tuossa sisäänkirjautumistilanteessa, kun kaikki halusivat hotelliin samaan aikaan, mutta kylpylässä oli todella paljon porukkaa ja lasten vesipuistossa varmasti vieläkin enemmän. 

Aamiaisajat oli porrastettu, ja sisäänkirjautuessa piti valita, mihin aikaväliin halusi aamiaisensa syödä. En tykkää lomalla yhtään siitä, jos aamiaiselle pitää mennä jollakin tietyllä kellonlyömällä, mutta eipä ollut hirveästi vaihtoehtoja. Kello kahdeksan ja yhdeksän aamiaisvuorot olivat kuulemma ruuhkaisimmat, joten ei auttanut muu kuin valita kello 7.15 alkava vuoro, vaikka pipoa hieman kiristikin niin aikainen ajankohta.

Aikainen lintu se aamiaisen nappaa.

Olin valinnut huoneen vain aikuisille tarkoitetusta siipirakennuksen ylimmästä kerroksesta, ja huone oli ihan mukava. Kaikki tarvittava oli, eikä mitään valittamista löytynyt. 

Jaa tämä huone onkin jo varattu. 😊

Nyt näyttää siltä, että saatan joutua kirjoittamaan Vantaan-lomasta kaksi postausta, koska kerrottavaa on niin paljon. Kirjoittelenkin näistä hotelli- ja kylpyläasioista ehkä enemmän seuraavassa postauksessa.

Nyt hyppään kuitenkin aiheeseen, joka kiinnostaa itseäni enemmän, ja se on Myyr York. Myyr York tarkoittaa vantaalaista lähiötä Myyrmäkeä, joka sai Myyr York -lempinimensä ilmeisesti jo 1970-luvulla. Nimi tulee vantaalaisten havainnoista, että Myyrmäki on aivan kuin New York, sillä kummassakin on korkeita taloja. Korkeus on toki suhteellinen käsite!

Myyrmäki on minulle itse asiassa hyvinkin tuttu 2000-luvun alusta, jolloin asuimme ukkelin kanssa Lintuvaarassa. Kävin silloin usein isommilla kauppa-asioilla Myyrmannin (=myyrmäkeläinen kauppakeskus) Citymarketissa, ja Myyrmannissa tuli asioitua silloin muutenkin aika paljon. 

Nyt minut ajoi Myyrmäkeen (anteeksi, Myyr Yorkiin!) katutaide. Myyrmäkeä pidetään pääkaupunkiseudun katutaiteen merkittävimpänä keskittymänä tällä hetkellä, ja katutaiteen voimallinen tukeminen – suoranainen katutaidebuumi – on saanut alkunsa juuri Myyrmäestä. Myyrmäessä oli lukemani mukaan monta hienoa muraalia ja paljon graffiteja, ja näitä oli nyt tarkoitus lähteä katsomaan. 

Pysäköin autoni Myyrmannin parkkihalliin, joka sekin on hyvin tuttu menneiltä vuosilta, ja suuntasin kohti ensimmäistä teosta, joka sijaitsee taidemuseo Artsin kulmassa. Torin laita oli harmittavasti remontissa, joten teos ei näkynyt aitojen takaa ihan kokonaan. Väritkin ovat haalistuneet vuosien saatossa, tai ainakin minun kuvissani teokset näyttävät paljon valjummilta kuin netissä näkemissäni kuvissa.

This is it! -niminen teos on toteutettu kahdeksan hengen voimin, ja se on kooltaan 350 neliötä. joten se on Suomen suurikokoisin pysyvä ja yhtenäinen julkiseen rakennukseen maalattu graffititeos.

Myyrmäen rautatieaseman laidalta löytyi parikin hienoa muraalia. 

Chileläisen kaksikon Unkolor Distinton muraali, joka ulottuu kahdelle seinälle.

Toisella puolella asemaa oli Mr. Dheon ja Salla Ikosen maalaama omakuva Mr. Dheo & Salla. 

Aseman sisäseinät on peitetty kauttaaltaan Multicoloured Dreams -kollektiivin maalauksella, joka kattaa 600 neliömetrin kokoisen alueen. 

Osa maalausta.

Paikalliset myyryorkilaiset olivat heränneet ajoissa odottamaan happy hourin alkamista.

Kello on 8.59, ja vielä on unhappy hour.

Kerkesin seisoa tuossa sen minuutin, ja tasan kello 9.00 ovesta tuli mies, joka toi ulkona istuville herroille ohrapirtelöt. Aikainen lintu jne. Oli minun aikaisessa aamiaisessani tietysti se etu, että olin päässyt harvinaisen ajoissa ylös ja ulos! Tuskin olisin muuten seissyt tässä vahtimassa, tulevatko ne herrojen aamukaljat tasan yhdeksältä vai eivät. 😆

Husbacka – Muistoja Muinaismeren Rannalta. Teos on maalattu ilmaa puhdistavalla Photosan-maalilla (siitä ja muraalista lisää tietoa täällä).

Katutaiteilija Pso Manin teos nimeltä The Swan (lisää tietoa täältä).

Myyr York Park -aukiolla tapahtuu kesän mittaan kaikenlaista (ohjelma täällä), ja esimerkiksi tänään siellä esiintyivät Lähiöbotox ja Likaiset Pikkarit. 😎

Aukion ympäristöstä löytyi kaikkea kiinnostavaa.

💕

Loppuhuipennuksena kävin tutustumassa vielä Liesikujan parkkihalliin, joka on erittäin suosittu mutta luvaton maalauspaikka. Parkkihalli osoittautui minusta koko kierroksen kiinnostavimmaksi paikaksi! (Kuka mistäkin viehättyy!)

Täällä haisi virtsa. Ei ihme. Hyvä paikka – katseilta piilossa.

Jos Myyrmäen katutaide kiinnostaa enemmänkin, kannattaa ladata kännykkään ilmainen Nomadi-sovellus. Sieltä Myyr York Street Art City -haulla löytyvät melkein kaikki mainitsemani katutaidetyöt ja niiden sijainnit.

Lisää Myyrmäen katutaiteesta ja monesta edellä mainitusta teoksesta voit lukea esimerkiksi täältä. 

Palataanpa nyt kumminkin sinne Myyrmannin parkkihalliin, jonne olin jättänyt autoni. Eräs lukija oli jättänyt minulle aiemmin vinkkiä (kiitos siitä!), että sillä BMW:n sovelluksella pystyy myös tööttäämään auton torvea. Sitä piti tietysti heti kokeilla, sillä olin jo suunnitellut mielessäni hienon pränkin ihmisille.

Painoin parkkihallissa sovelluksesta torven soittamisnappulaa, mutta sovellus jäi pyörimään paikoilleen, eikä kuulunut pihaustakaan. Olin aiemmin kokeillut avata auton ovet sovelluksella, ja siinäkin toiminnossa oli kestänyt kauan, joten en ihmetellyt viivettä. Rupesin siinä odotellessani puuhailemaan puhelimellani muuta ja unohdin jo koko torven soittamisen. Kun auton torvi sitten yhtäkkiä soi, säikähdin ihan hirveästi, että kuka minulle oikein tööttäilee. 😆

Myöhemmin laitoin ukkelille hotellin parkkihallista viestiä, että koitapa saatko sinä sieltä Intiasta auton torven soimaan. Ukkeli teki työtä käskettyä ja avasi sovelluksen. 

Nauratti, kun ukkelille oli tullut tällainen varoitus. Ihan kuin torvet eivät soisi Intiassa jatkuvasti!

 

Kesti taas hetken, mutta uskokaa tai älkää – torvi soi! Ukkeli siis tööttäsi automme torvea, vaikka on itse Intiassa. Sattui vielä niin hassusti, että automme viereen oli juuri pysäköimässä samaan aikaan yksi perhe (seisoin itse kauempana autosta), ja automme tööttäsi juuri, kun perhe oli päässyt ulos autosta. Vanhemmat ja heidän lapsensa katselivat ympärilleen hieman hämmentyneen näköisinä, että mistä se tuli. Torvi soi kuitenkin liian pitkällä viiveellä, jotta siitä olisi käytännön pilaksi, mutta ehkä jään henkiin. 😆

Lopuksi vielä sananen Flamingon Elixiasta. Minusta on ihana harrastaa saliturismia ja käydä kokeilemassa eri saleja, ja ilahduttavan monelle salille pääseekin nykyään myös kertamaksulla. Elixia on ihan kylpylän vieressä, tavallaan hotellin pohjakerroksessa, joten salille pääsi tosi näppärästi. 

Salille lähdössä. Eipä tullut otettua jälkeen-kuvaa. Kumma kyllä.

Hotellin asiakkaat pääsevät salille kympin kertamaksulla, ja voi pojat, kyllä sai rahalle vastinetta! En ole koskaan aiemmin käynyt Elixialla, mutta ainakin tämä Elixia oli ihan mahtava! Oli kaikkea, ja enemmänkin! Voisin muuttaa Flamingon Elixialle asumaan. 😆 (Kuvat eivät tee oikeutta paikalle.)

Miniloma Vantaalla ei tarkoita samaa kuin minipostaus Vantaalta, joten tulossa on vielä se kakkososakin. Toivottavasti olette toipuneet siihen mennessä tästä!

Oikein mukavaa viikonloppua! 

😘