Minulla (kuten varmasti monella muullakin) on tapana vuoden alussa miettiä, millaisia muutoksia haluaisin elämääni tai miten haluaisin kehittyä tulevana vuonna. Olen tehnyt joskus hyvinkin korkealentoisia suunnitelmia alkaneelle vuodelle, mutta vuoden lopussa olen taas ihmetellyt, miten olen samanlainen puuropää kuin ennenkin. Mitä niille muutoksen tuulille tapahtui? Tänä vuonna ajattelinkin paneutua asioihin, jotka ovat suhteellisen helposti toteutettavissa.
 |
| Vuoden ensimmäisenä päivänä Jätkäsaaren rannassa. Etualalla rakettien jäännöksiä... |
Ensimmäinen asia, johon haluaisin panostaa, on lukeminen. En lukenut viime vuonna yhtään kirjaa, ja tuskin luin sitä edellisenäkään vuonna (en ainakaan muista). Lukeminen on jäänyt viime vuosina niin vähiin, että suorastaan hävettää. (Ja nyt pitää kysyä itseltäni, miksi lukemattomuutta pitäisi hävetä.) Lukeminen on ollut mielessäni jo kauan, mutta jostain syystä kirjan käteen ottaminen tuntuu kovin vaikealta ajatukselta. Mitä jos en pääse taaskaan alkua pidemmälle? Silloin tulisi taas luuserifiilis! Blogikamut ovat kuitenkin kirjoittaneet viime aikoina niin inspiroivia postauksia kirjoista ja lukemisesta, että minulle on tullut ihan pakottava tarve lukea, ja olenkin päättänyt lukea vuoden aikana edes muutaman kirjan.
Ongelmana on kuitenkin se, että mieluista luettavaa on hirveän vaikea löytää. Joskus näen lehdissä kirja-arvosteluja, jotka herättävät kiinnostuksen kyseistä kirjaa kohtaan, mutta sitten kun ryhdyn etsimään kirjaa Helmetistä (=pääkaupunkiseudun kirjastojen tietokanta), käy ilmi, että kirjalla on pitkä varausjono. Näin on varsinkin uusien kirjojen kanssa. Esimerkiksi himoitsemallani Aivokirurgin muistelmilla on tällä hetkellä 2245 varausta, ja pääkaupunkiseudun kirjastoilla on kyseistä kirjaa 140 kappaletta. Jos tekisin kirjasta nyt varauksen ja jos jokainen lukija pitäisi kirjaa lainassa sallitut 30 päivää, voisin saada kirjan luettavakseni joskus vuoden 2024 toukokuussa. Kyllä maltankin odotella sinne asti.
Saisin kirjan tietysti heti, jos menisin vain kirjakauppaan ja ostaisin sen omakseni, mutta uusien kirjojen ostaminen on minusta mitä hirveintä rahan tuhlausta. Kirjan lukee kerran (tai ainakaan minä en lue samaa kirjaa kahta kertaa), ja sen jälkeen kirja on jätettä, josta pitää päästä eroon. En halua säilöä kirjoja kotiini, eikä meillä ole enää edes kirjahyllyä. Kirjat ovat minusta myös tosi kalliita, ainakin jos ajattelee niiden käyttöikää, joka on siis se yksi lukukerta. En maksaisi mistään muustakaan kertakäyttötuotteesta paria-kolmeakymppiä; miksi siis kirjasta?
Jos taas menen kirjastoon ilman minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia, homma menee yleensä niin, että olen ensin ihan riemuissani: Näin paljon kirjoja! Kyllä täältä luulisi lukemista löytyvän! Seuraavaksi rupean poimimaan hyllyiltä kiinnostavan näköisiä kirjoja ja lueskelemaan niiden takakansia. "Kuulostaa ihan kivalta, mutta...[tähän sopiva syy]". Lopulta lainaan kirjastosta muutaman kirjan, jotka kuulostavat kohtalaisen kiinnostavilta, vien ne kotiin, uusin niitä sallitun maksimimäärän eli viisi kertaa ja lopulta palautan kirjat lukemattomina kirjastoon. En oikein itsekään ymmärrä, mikä ongelmani on, koska eihän lukemisen pitäisi olla näin vaikeaa. Onko kyse kuitenkin siitä, että lukeminen ei yksinkertaisesti ole minun juttuni, vaan yritän pakottaa itseni lukemaan, koska lukeminen kuulostaa kivalta ja/tai koska niin kuuluu (yhteiskunnan asettamien normien mukaan?) tehdä?
 |
| Kirjoja! Paljon kirjoja! |
Kävin kuitenkin – kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten – tällä viikolla taas kirjastossa, ja sieltä tarttui mukaan muutama kirja, joiden lukemista aion yrittää. Nekään kirjat eivät löytyneet tavallisesta hyllyköstä vaan Bestseller-hyllystä, jonka kirjat ovat ilmeisesti kirjaston lainatuimpia teoksia. Bestseller-kirjojen laina-aika on vain kaksi viikkoa, eikä laina-aikaa voi jatkaa, joten kirjat on avattava pikaisesti, jos meinaan saada ne luettua ennen laina-ajan umpeutumista. Kertokaa minulle, hyvät ihmiset, miten te löydätte kiinnostavaa luettavaa? Sattumaltako?
Selailin myös eri äänikirjapalvelujen valikoimaa, mutta niiden tarjonta tuntui minusta aika suppealta, eikä niistäkään löytynyt sopivaa luettavaa yhtään sen helpommin kuin kirjastostaan. Minusta on myös aina tuntunut, että kirjojen kuunteleminen ei ole oikein minun juttuni, vaan tykkäisin pidellä käsissäni ihan oikeaa kirjaa. Perinteisissä kirjoissa lukijan suhde kirjaan on välitön, ja sellainen lukukokemuksen tulisi mielestäni ollakin. Äänikirjoissa lukijan eli kuuntelijan ja kirjan väliin asettuu kertoja eli henkilö, joka on lukenut kirjan ääneen, mikä hieman häiritsee minua.
Perinteisissä kirjoissa ja äänikirjoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Koska tykkäisin lukea lähinnä ennen nukkumaanmenoa, äänikirja
olisi ongelmallinen siitä syystä, että sen kuuntelemiseen tarvitaan
jokin laite, enkä halua viedä mitään laitteita sänkyyni. Toisaalta
äänikirja olisi sängyssä perinteistä kirjaa näppärämpi, koska sen
"lukemiseen" ei tarvita valoja eikä lukulaseja. Äänikirjaa voisi kuunnella myös askareita tehdessään tai autolla ajaessaan, ja äänikirja olisikin auton ratissa varmasti paljon turvallisempi vaihtoehto kuin se telkkariohjelmien katselu.
Näin vuoden alussa äänikirjapalveluilla tuntuu olevan tosi paljon ilmaisia tutustumistarjouksia, ja ehkä kokeilenkin jotain palvelua (mutta mitä; se onkin toinen kysymys). Olen käsittänyt, että kokeilujakson voi lopettaa, ennen kuin palvelu muuttuu maksulliseksi, joten ei kai se mitään ota, jos ei annakaan.
Haluaisin palauttaa elämääni myös aamujoogan. Harrastin aamujoogaa – tyyliin silmät auki, pikainen vessakäynti ja sitten joogaamaan – muistaakseni vuonna 2016, ja lempeä jooga (vaikka ihan vain viiden tai kymmenen minuutin mittainenkin) oli ihana tapa aloittaa päivä. Samalla sai kuulostella, miltä keho tuntui sinä aamuna. Oliko lihaskipuja, tai mikä paikka kehossa tuntui erityisen jäykältä? Aamujoogat loppuivat kuitenkin siihen, että nukkuminen kärsi, kun rupesin stressaamaan, heräänkö varmasti tarpeeksi ajoissa, jotta ehdin joogata. Kaikesta sitä voi ihminen stressatakin! Tällä kertaa hommaan pitäisikin ottaa lempeämpi ote, ja voisin joogata vain viikonloppuisin tai silloin, kun ei tarvitse herätä kellon kanssa.
 |
| Päiväkirjaan kirjoittelu jatkuu. Tämän vuoden Coelhon kalenterin (mulle siis päiväkirjan) teemana on voima, mikä on minusta oikein hyvä aihe. Viime vuoden teemana oli yksinkertaisuus, mikä oli minusta vähän... no, yksinkertainen teema. |
Kaipasin myös jonkinlaista pientä henkistä tavoitetta alkaneelle vuodelle, ja sellainen tuli eteeni sattumalta, kun luin maanantain Hesarista entisen Suomen-suurlähettilään Bruce Oreckin haastattelua. Oreck kertoi esittävänsä itselleen aina päivän päätteeksi samat kysymykset: Mitä opin tänään? Miten kasvoin ihmisenä?
Päätin pölliä Oreckin idean, koska se kuulosti niin kivalta ja helpolta. Tuostahan selviäisi parilla lauseella! Kiitollisuuspäiväkirjat ja sen sellaiset eivät ole oikein minun juttuni, sillä ne ovat mielestäni vähän sellaista tyhjän jauhamista, eivätkä ne johda mihinkään. Voin olla kiitollinen vaikka kymmenestä asiasta joka päivä, mutta jos kiitollisuus ei tee minusta yhtään parempaa ihmistä tai johda minkäänlaiseen henkiseen kasvuun, mitä järkeä on edes pyöritellä kiitollisuudenaiheita mielessäni? Jotakuta muuta kiitollisuuspäiväkirjat saattavat auttaakin, mutta minua ne lähinnä vain ärsyttävät.
Huomasin kuitenkin jo heti ensimmäisenä päivänä, että Oreckin idean toteuttaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Päivän aikana tulee paljonkin äkillisiä älynväläyksiä milloin minkäkin asian suhteen, että näinhän tämä meneekin tai että näin minun pitää jatkossakin toimia, mutta iltaan mennessä nuo hetkelliset valonpilkahdukset ovat jo unohtuneet. Pitääkö minun siis pysähtyä kirjaamaan älynväläykseni ylös heti siinä hetkessä, kun ne tulevat mieleen, jotteivät ne unohtuisi? Tuntuu, että elämästä tulisi sillä tavalla hirveää suorittamista, jos jokainen hetki pitää analysoida puhki. Haluan elää elämää, en metaelämää!
Ensimmäisenä päivänä minulle iski myös kriisi sen takia, että päiväni ovat ihan tavallisia ja usein aika samanlaisia, eikä minulle tapahdu mitään suurta ja hienoa, joka kasvattaisi minua ihmisenä. En minä bongaile valaita Meksikossa tai harrasta kiinteistösijoittamista, kuten Oreck tekee. Kuinka oppia näkemään kasvun mahdollisuus arjen tavanomaisissa hetkissä? Kannattaako arjen rutiineista aina edes etsiä mitään sen syvällisempää, vai pitääkö vain hyväksyä, että kaikki aktiviteetit eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne voisivat kehittää ihmistä jotenkin? Ehkä tämä onkin se haaste, joka minun pitää ensin selvittää, ennen kuin voin kohota Oreckin sfääreihin.
Mutta onnistuinpa kuitenkin kehittelemään ison ongelman parista Oreckin lauseesta. 😆
Kaikesta huolimatta istuin heti silloin maanantai-iltana pöydän ääreen kirjaamaan vihkooni, mitä olin oppinut kyseisenä päivänä ja miten olin kehittynyt ihmisenä. Tiistai-iltanakin istuin taas pohtimassa asiaa, mutta keskiviikkona jo pelkkä ajatus henkisen kasvun analysoinnista otti niin paljon kupoliin, etten kaivanut koko vihkoa esiin. Kauhean työlästä ja rasittavaa tämä henkinen kasvaminen! Parempi varmaan jättää nämä puuhat viisaammille ja keskittyä vain katselemaan tosi-tv:tä.
Mistä tulikin mieleeni, että Love Island Australia alkaa ensi viikolla, juhuu. Tiedossa huomattavaa henkistä kasvua!
Mä saatoin peruskouluikäisenä lainata 20 kirjaa kirjastosta kerralla ja lukea ne siinä annetussa 4 viikossa. Sitten taas uudet 20. Tuli yliopisto ja pakkolukeminen ja sen jälkeen lukeminen stoppasi.
VastaaPoistaTyökaveri suositteli Keplerin kirjoja ja ne olivatkin hyvä paluu lukemiseen. Sopivan jänniä (osasta tehty elokuviakin), vaikka ovatkin melko pitkiä.
Jossain vaiheessa luin e-kirjoja, kun ei tarttenut hakea niitä kirjastosta ja muistella palautusta. Äänikirjat taas ei ollut mun juttu, koska lukija (oli kuka hyvänsä ja kuinka eläytyvä tahansa) sai mut nukahtamaan alta aikayksikön. Eli mulle ei ainakaan autoiluun äänikirjoja. :D
Mulla oli lapsena ihan sama juttu, että lainasin kirjastosta kassikaupalla kirjoja – ja myös luin ne! Mutta se johtui ehkä siitä, että lapsena oli niin vähän muuta viihdykettä, kun telkkariohjelmatarjonta oli tosi vähäistä (nykyiseen verrattuna), eikä ollut kännyköitä ja somea.
PoistaYksi mun ongelmistani on se, että en tykkää dekkaresita, jännäreistä, murhajutuista ja sen sellaisista, ja kirjamaailma tuntuu olevan nykyään pullollaan kaikkea tätä. Muuten Keplerit kuulostavat kyllä hyviltä. Ja tuppaan myös eläytymään kirjojen maailmaan niin perusteellisesti, että pelkään, että menetän yöuneni tai että en uskalla enää liikkua ulkona pimeällä, jos luen jotain liian jännää. Nuorena luin Stephen Kingin kirjoja, ja ne olivat kyllä pikkuisen liikaa meikäläisen psyykelle. :-D
E-kirjoja olen joskus lainaillut (tietokirjoja), mutta nekin ovat jääneet melkein poikkeuksetta lukematta. En oikein tykkää lukea ruudulta, kun läppärillä tulee oltua muutenkin ihan tarpeeksi.
Sun on ehkä tosiaan parempi pysytellä erossa äänikirjoista autolla ajaessa. :-D Mä kuuntelin joskus ennen muinoin autolla ajaessani muutaman äänikirjan (silloin kun äänikirjat olivat ihan oikeita cd-levyjä), ja se oli ihan jees.
Suosittelen kokeilemaan Bookbeatia. Siihen (kuten varmaan kaikkiin äänikirjasovellukskin) on nyt ilmaisia kokeiluaikoja. Bookbeat on mielestäni paras, helpoin käyttää ja monipuolisin. Kirjoja voi kuunnella ja jatkaa lukemista samasta kohdasta mihin jäi. Kirjastolla on myös e-kirjapalvelut, oletko kokeillut niitä? Ihania kirjoja on ainakin Suon Villi Laulu ja Alaskan Taivaan Alla. -Mia
VastaaPoistaKatselinkin BookBeatia, ja se tuntui ihan kivalta siinä mielessä, että sen kokeilujakson jälkeen ei tosiaan tarvitse jatkaa, jos ei halua. Ja se taitaa olla myös suosituin äänikirjapalvelu (tai näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää), ja kai sekin jotain kertoo...
PoistaOlen lainannut kirjastosta e-kirjoja, mutta lähinnä vain tietokirjoja. En muista, että olisin lainannut koskaan yhtään romaania e-kirjana. Olen vähän huono lukemaan ruudulta, kun ruutua tulee tuijotettua muutenkin niin paljon, vaikka se olisi tietysti siinä mielessä tosi kätevää, että ei tarvitsisi kuljetella oikeaa kirjaa kirjastosta kotiin ja takaisin.
Kiitos vinkeistä, Mia, ja kivaa vuoden jatkoa!
Täällä myös yksi, joka ei lue eikä kuuntele äänikirjoja. Oikein naurattaa, kun mulla oli sama kirja mukana kahdella Rovaniemen reissulla. Molemmilla kerroilla luin koneessa alun (siis kahteen kertaan) ja siihen se jäi. Voisihan edes sen yhden kirjan koittaa lukea loppuun 'joskus'. Äiti (90v) puolestaan lukee joka kirjan, jonka käsiinsä saa. Onneksi hänellä on ystävätär, joka jaksaa pitää äidin kirjoissa.
VastaaPoistaHyvää huomista loppiaista ja tulevaa viikonloppua! (Vähänkö kylmä!?)
Hih, kuulostaa tutulta, että sama kirja on mukana useammalla reissulla. :-) Jotenkin lennoille tulee muutenkin aina otettua kirja mukaan, vaikka tiedän tasan tarkkaan, että en tule yleensä edes avaamaan sitä. Ennemmin tartun koneessa vaikka ristikkoon (mulla on lennoilla mukana aina myös ristikkolehti).
PoistaJa minunkin äitini on tosi ahkera lukija, on ollut aina! Jotkin asiat eivät taida periytyä… ;-D Ihana, että äitisi ystävätär pitää äitisi ”kirjoissa”. <3
Hyvää loppiaista ja viikonloppua sinullekin! Pakkanen tuli pienenä järkytyksenä, vaikka eihän sen pitäisi näin tammikuun alussa olla mikään yllätys. :-) Yllättävän vähän tänä talvena onkaan ollut mitään kunnon pakkasia – onkos tämä nyt ensimmäinen kunnon kylmempi kausi. Voi olla, että pysyttelen aika paljon sisällä tulevana viikonloppuna. ;-D
Suosittelen e-kirjoja, esim. Elisalta ja e-kirjojen lukulaitetta. Kirjat halvempia ja laitteessa sopiva valo että pystyy lukemaan sängyssä häiritsemättä mahdollista kanssanukkujaa.
VastaaPoistaKuukkeloin tuota lukulaitetta, ja kuulostaa kyllä mahtavalta idealta! Kiitos paljon vinkistä! Laitan idean muistiin, jos tämä lukuharrastus vaikka ottaa tuulta siipiensä alle. Lukulaitteet näyttivät olevan kuitenkin sen verran hinnakkaita, etten viitsi rynnätä ostamaan sitä ihan heti (vaikka se olisi kyllä mulle erittäin tyypillistä :-D), vaan kuulostelen ensin, miltä lukeminen ylipäänsä maistuu.
PoistaSuosittelen jonkun aiemman kommentoijan tapaan Bookbeatia. Jos haluaa nukkumaankäydessä kuunnella, niin voi käyttää uniajastinta ja ei tarvitse pelätä, että menee koko kirja ohi nukkuessa 😄 Myös nuo Aivokirurgin muistelmat löytyy Bookbeatista.
VastaaPoistaMietiskelinkin juuri tuota mahdollista ongelmaa, että jos sattuisi käymään niin, että nukahdan kirjaa kuunnellessani, jälkeenpäin on sitten ikävä etsiä sitä kohtaa, mihin jäi. Kiitos siis uniajastinvinkistä! Ja Aivokirurgin muistelmatkin löytyivät tosiaan Bookbeatista. Harmi vain, kun kirjan pituus näytti olevan 20 tuntia ja 36 minuuttia, niin ei ihan ehdi kuunnella koko kirjaa sen 20 tunnin kokeiluajan puitteissa, kun jäisi 36 minuuttia kuuntelematta. :-D
PoistaLopun kuuntelematta jääminen ei haittaa yhtään. Kirja alkoi olla toistoa niin, että loppuun en jaksanut enää paneutua.
PoistaHih, hyvä tietää! Kiitos tiedosta, Aune! :-) Tosin nyt rupesi mietityttämään, että pääsenköhän lähellekään loppua, jos kirja menee kovin pitkäveteiseksi...
PoistaHyvää alkanutta vuotta sinulle!
Ei kai sitä kenenkään tarvitse lukea, jos ei kiinnosta. Ehkä lukeminen ei tosiaan ole sun juttu ainakaan nyt. Itse en esim. katso telkkaria ollenkaan (meillä ei ole edes televisiokanavia: katson striimauspalvelusta sarjoja harvakseltaan), koska ei kiinnosta. Siksi en ikinä osaa ottaa osaa mihinkään päivänpolttaviin toosakeskusteluihin, mutta ei se minua haittaa.
VastaaPoistaMinulle lukeminen on osa iltarutiinia – en osaa nukahtaa ilman lukemista. Luen siis niin kauan, kunnes nukahdan :D Muutenkin rakastan lukemista ja olen valmis maksamaan siitä, että saan lukea haluamaani kirjallisuutta (jota täällä ei usein saa edes kirjastosta eli pakko ostaa, jos haluaa lukea omien intressien mukaan).
Suomessa kirjat (siis uudet) ovat kyllä saatanan kalliita, suoraan sanottuna. Yllätä itsesi ja mene kirpparille tutkimaan kirjoja: sieltä saa parilla eurolla vaikka mitä ja kirjasta voi luopua lukemisen jälkeen eikä se tunnu niin pahalta, kun maksoi niin vähän. :D Itse ostelen Suomessa kirjoja just kirppareilta.
Minun on ehkä vaikea tajuta tuota, ettei löydy luettavaa. Itse löydän vähän liikaakin, että ihan ahdistaa kun ei millään ehdi kaikkea lukea elämänsä aikana. Kun tuntee oman maun, on helppo löytää kirjallisuutta. Itse luen lähinnä enkuksi ja tarjontaa on ihan joka lähtöön. Toisille en kirjoja suosittele, koska jos ei toisen makua tiedä, se on aivan turhaa. Eli ehkä sinun pitää selvittää, millaista kirjallisuutta haluat lukea.
Voihan se olla, että lukeminen ei ole yleensäkään mun juttuni, mutta kovasti tekisi mieli kokeilla sitä ennen nukkumaanmenoa, koska mulla on ollut isoja ongelmia nukahtamisen kanssa. Jotenkin tuntuu, että kirjan lukeminen voisi olla nukahtamisen kannalta parempi vaihtoehto kuin tosi-tv:n kyttääminen läppärin ruudulta. Enkä minäkään muuten osaa keskustella telkkariohjelmista, koska tykkään katsoa sarjoja useamman jakson putkeen, mikä tarkoittaa sitä, että katson ohjelmat usein tosi paljon jälkikäteen.
PoistaSuomessa kirjat ovat tosiaan törkeän hintaisia, mutta ymmärrän hyvin, että muissa maissa, joissa kirjastopalvelut eivät ehkä ole Suomen tasoa, kirjojen ostaminen voi olla ainoa vaihtoehto. Mutta olen huomannut, että ainakin niissä maissa, joissa minä olen asustellut ja joissa olen tutkiskellut kirjakauppoja, kirjat ovat myös huomattavasti edullisempia kuin Suomessa.
Kiitos kirpparivinkistä! Otan vinkistä heti vaarin! Tosin kirpparilla tulee vastaan varmaan sama ongelma kuin kirjastossakin, että miten löytää itseäni miellyttävä kirja. En oikein tiedä, kumpi minun ongelmani on – se, etten tiedä, millaisista kirjoista tykkään, vai se, että tiedän sen liiankin tarkkaan. :-D Murhajutut, dekkarit ja sen semmoiset ovat ihan varmasti poissa laskuista, samoin kuin kaikki fantasiajutut, joita inhoan syvästi. Historialliset romaanitkaan eivät kiinnosta, ja liian syvälle ihon alle menevät tarinat pelottavat, koska eläydyn kirjoihin niin vahvasti ja koen tunteet niin voimakkaasti, että joskus jonkin oikein vaikuttavan kirjan jälkeen on ihan voipunut olo. Yritän kai vältellä tuota tunteiden suohon uppoamista jo etukäteen, mikä on ehkä suurin syy, miksi kirjojen valitseminen on niin vaikeaa.
Ja tuo on aivan totta, että toiselle on mahdotonta suositella kirjoja, ellei tunne kyseisen ihmisen makua. Siksi vähän karsastan kirja-arvostelujakin (sellaisia, joissa kirjat pisteytetään tyyliin yhdestä viiteen), koska mikä ei ole hyvä yhdelle, saattaa olla ihan täydellinen toiselle. Blogien kirja-arvosteluista sen sijaan tykkään, koska ne ovat usein subjektiivisempia ja perustuvat enemmän lukijan kokemukseen. Tällöin on helpompi peilata omia lukumieltymyksiään toisen kokemuksiin ja miettiä, miellyttäisikö kirja itseä vai ei.
Kirjan lukeminen on kyllä ainakin minulle tosi hyvää unilääkettä. Ja siis ihan hyviä kirjoja (eli mieleisiäni) luen, mutta lukeminen alkaa lopulta väsyttää ja kirja putoaa naamalle :D Sen sijaan olen huomannut, että jos alan selata vaikka puhelimesta jotain, niin se väsymys ei vaan samalla lailla tule ja voin valvoa pidempään. En tiedä johtuuko se valosta vai siitä, että kännyn selaaminen on “hektisempää” eikä samalla lailla rauhoita kuin lukeminen. Tästä syystä en selaa luuria sängyssä, vaan pyhitän sen ajan lukemiseen.
PoistaSuomi on pieni kielialue ja sillähän kirjojen hintojakin siellä perustellaan. Toisaalta mietin, että kirjoja varmasti ostettaisiin enemmän, jos ne eivät olisi niin kalliita. Eli lopulta se ostovolyymi kasvaisi, jos kirjat olisivat halvempia. Ja myös pokkarit parempilaatuisia. Briteissä on mielestäni kirjat edullisia (ainakin Suomeen verrattuna) ja myös pehmeäkantisia ostaa mielellään, koska niissä on lukijaystävällinen fontti eivätkä ne lahoa käteen (kuten valitettavasti monet suomipokkarit). Täällä julkaistaan niin paljon kirjoja, että on ihan mahdotonta kaikkia saada kirjastoon kuten Suomessa. Lontoossa oli paremmin, täällä korvessa aika heikosti asiat :D
Itsekin koen voimakkaasti, mutta osaan myös tarvittaessa etäännyttää itseni. En pystyisi minäkään muuten lukemaan.
Tsemppiä etsintöihin! Ehkä voisit kysyä itseltäsi kysymyksiä (ellet jo ole): haluanko oppia lukemastani jotain uutta, haluanko erilaista vai samankaltaisuutta suhteessa itseeni, haluanko samastua, haluanko tarinan vai enemmän kielellistä kokeellisuutta jne.
Ymmärrän hyvin, ettei kirjan tarvitse olla mitenkään huono, että se alkaa nukuttaa. Väsymyksen myös huomaa lukiessa ihan eri tavalla kuin jotain ruutua tuijottaessa, kun sanat alkavat pyöriä silmissä, eikä meinaa enää ymmärtää lukemaansa.
PoistaKännykkää minäkään en uskalla räplätä paria tuntia ennen nukkumaanmenoa, koska puhelimen selailu jotenkin aktivoi aivoja, eli se toimii ainakin minulla ihan päinvastaisesti kuin kirja. Telkkariohjelmien katseleminen sen sijaan ei tunnu aktivoivan aivoja samalla lailla kuin kännykkä, vaan ohjelmat alkavat nekin ennen pitkää väsyttää. Olen ajatellut, että telkkariohjelmat ovat jotenkin monotonisempia kuin kännykän suoltama, koko ajan muuttuva sisältövirta, ja siksi niistä ei ole samanlaista uhkaa unelle.
En ajatellut ollenkaan tuota kieliasiaa, mitä tulee kirjojen hintaan, mutta olet varmasti ihan oikeassa. Ja pokkarit! Niitä en osta koskaan, koska niitä on tosi ärsyttävä lukea, kun kirja ei pysy auki sillä tavalla kuin sen pitäisi. Nehän olisivat halvempiakin kuin oikeat kirjat, mutta se lukemisen ärsyttävyys ylittää edullisemman hinnan tuottaman ilon. :-D
Tuommoinen etäännyttämisen taito olisi kyllä hyvä omata. Mitenköhän sen mahtaisi oppia. Ei auta yhtään, vaikka kuinka muistuttelisin itselleni, että tämä on vain kirja, eikä tätä tarvitse ottaa niin tosissaan – tunteisiin menee silti. :-D Vaikka toisaalta, sehän on minusta vain hyvän kirjan merkki, jos kirja on kirjoitettu sillä lailla, että lukija pystyy eläytymään. Aika ristiriitaista. Pitäisikö siis keskittyä lukemaan huonoja kirjoja? ;-D
Kiitos tsempeistä ja erinomaisista kysymyksistä! Nuo auttoivat paljon, ja vastauskin oli heti selvä: haluan hyvän tarinan! Muulla ei ole oikeastaan väliä, mutta jos löytyy samastumispintaa tai jos opin lukiessani jotain, niin se on vain bonusta. En ollut edes tajunnut, että tarina on itselleni niin tärkeä, ennen kuin nyt. :-) Sen sijaan kielellisistä kokeiluista en tykkää yhtään (ovat minusta usein vain turhaa kikkailua), eikä murteilla kirjoitetut teoksetkaan jaksa innostaa, vaikka ymmärrän, että niilläkin on paikkansa.
Kiitos, Elegia, inspiroivista ajatuksistasi! <3
Täällä toinen kirjaston kirjojen ulkoiluttaja terve! Meillä päin kirjoilla on nykyään kuusi uusintakertaa, joten sen aikaa niitä kirjoja kotona lukematta haudon, kunnes on aika palauttaa ne takaisin kotiinsa kirjastoon. En tajua mikä siinä lukemisen aloittamisessa on niin vaikeaa??
VastaaPoistaYleensä saan luettua lähinnä ne kirjat, joita olen jonottanut pidempään ja joissa on se kahden viikon lainausaika, jos ovat uudempia kirjoja, tällainen deadline auttaa mua tahkoamaan kirjan läpi. Meillä esim. Aivokirurgin muistelmilla oli kahden viikon laina-aika - ja sen takia jonokin liikkui vähän nopeammin kuin jos laina-aika olisi 30 vrk, eikö Helsingissä ole näin? Muistan kyllä, että hurjan pitkään sai Helsingissä ja Tampereella asuessa uusia kirjoja jonottaa, meillä pienessä Hämeenlinnassa on ihan loistokirjasto jossa uutuudetkin saa omiin käsiin ihan siedettävässä ajassa.
Ootko muuten koskaan kokeillut lainata äänikirjoja kirjastosta? Niitäkin siellä pitäisi olla hyvin tarjolla. Itse en jaksa jostain syystä äänikirjoja kuunnella, vaikka se olisikin monessa tilanteessa näppärää.
Kannattaa kirjoitella kiinnostavalta kuulostavien kirjojen nimet ylös vaikka luurin muistioon heti kun niihin törmää, niin ovat sitten kirjastoreissulla mukana, kun etsii kiinnostavaa luettavaa. Ne on sitten kiva lainata kotiin ja makuuttaa omassa hyllyssä sen maksimiuusintamäärän ajan ennen kuin palauttaa lukemattomina takaisin kirjastoon... :D
Onpa kiva kuulla, että on olemassa joku muukin, joka ulkoiluttaa kirjaston kirjoja. :-D En minäkään tajua, mikä kirjan aloittamisessa on niin vaikeaa. Eilen sain sentään aloitettua toisen lainaamistani kirjoista, mutta tahkosin sitä kokonaiset neljä sivua, kunnes totesin, että olen liian väsynyt lukemaan mutta liian pirteä nukkumaan. :-D Sitten nousin sängystä ja siirryin sohvalle katsomaan tosi-tv:tä läppäriltä. Eli ei kovin lupaavalta vaikuta!
PoistaKävin katsomassa Aivokirurgin muistelmia Helmetistä, ja sitä näköjään lainataan sekä normaalina 30 päivän lainana että Bestsellerinä joissakin kirjastoissa. Pitäisi varmaan mennä sinne Bestseller-hyllyn viereen kyttäämään, milloin kirja ilmestyy hyllyyn. ;-D Luulisin, että minullakin tuommoinen kahden viikon aikaraja kannustaa (lue: pakottaa!) lukemaan, kun tietää, että jos kirjaa ei lue nyt, niin seuraavaa mahdollista lukukertaa saa odotella pitkään. Niitä kuukauden lainoja, joita voi uusia, on niin helppo vain säilöä kotona ja aloittaa lukeminen ”joskus myöhemmin”.
Lainasin kirjastosta joskus vuosia sitten äänikirjoja (siis sellaisia cd-versioita) pidempiä automatkoja varten, ja taisin jopa kuunnellakin useamman kirjan. En ole katsonut kirjastojen nykyistä äänikirjavalikoimaa, mutta se voisi olla ihan hyvä vaihtoehto automatkoille. Kotona cd:n kuuntelu ei onnistu, kun meillä ei ole enää edes mitään laitetta, jolla voisi kuunnella cd:itä.
Kiitos tuosta vinkistä, että kiinnostavan kirjan nimi kannattaa kirjoittaa ylös heti. Otan sen välittömästi käyttöön! Kirjastossa päässäni lyö aina tyhjää, enkä muista edes yhtään kiinnostavaa kirjailijan nimeä. Sitten päädyn jonkun Coelhon kirjojen eteen, koska Coelho on ainoa nimi, joka tulee mieleeni (tuon päiväkirjani ansiosta). :-D
Kivaa alkanutta vuotta sinulle, Kirsi!
Mä luen paljon Ekirjoja tai ostan käytettynä uusiakin kirjoja edullisesti.
VastaaPoistaNyt muistankin, kun sanoit, että olet kirjoitellut monta kertaa Kindlestä. Sehän taitaa olla myös e-kirjojen lukulaite...
PoistaMä olin lapsena/teininä kirjatoukka, joka kävi usein kirjastossa, ja sain synttärilahjaksi lähes aina vain kirjoja, mutta pari viime vuotta olen ollut tosi huono lukemaan kirjoja, ja mulla onkin kotona monta kirjaa joita en edes ole aloittanut lukemaan. Pitäis ottaa itsestä kiinni ja lukea ainakin ne. Kännykässäni on Elisa kirja-aplikaatio, ja siinä tällä hetkellä yksi puoleksi luettu kirja, ja toinen vielä aloittamatta. Ne ovat käteviä kun joutuu,odottamaan jossain, kuten vaikka lääkäriaikaa odottamassa klinikalla. Täällähän on se meidän suomalainen kirjasto kerran kuussa, mutta kun matka sinne hankala , niin harvoin tulee siellä käytyä.
VastaaPoistaOreckin idea hyvä, ja hän varmasti oppiikin jotain joka päivä, kun hänellä niin monta rautaa aina tulessa.... En tiedä toimisko yhtä hyvin itselläni, pitäisi kirjoittaa ajatuksia aina vihkoon, ja miettiä mitä päivän aikana tuli opittua, ja useinhan sitä tuleekin jotain pientä opittua, mutta en ole varma että jaksaisin kirjata sellaista päivittäin. Kivaa viikonloppua Satu❤️
Meidän lukuhistoria tuntuu aika samanlaiselta. Minäkin luin lapsena ja nuorena tosi paljon, ja saatoin valvoa yöllä kahteen tai kolmeen, kun piti lukea! Kesä oli oikein lukemisen kulta-aikaa, kun ei ollut koulua, ja saattoi lukea vaikka pihalla keinussa. Mutta jossain vaiheessa lukeminen loppui, ja nekin vähäiset kirjat, jotka olen viime vuosina lukenut, ovat olleet jotain tietokirjallisuutta.
PoistaKirja olisi kyllä kiva odotellessa, mutta itse tarvitsen kirjan lukemiseen pidemmän keskeytyksettömän ajan. Mulla odotteluajat kuluvatkin lähinnä Instaa tai iltapäivälehtien sivuja selaillessa.
Minäkin huomasin, että tuollainen ajatusten kirjaaminen päivittäin menee hyvin pian suorittamiseksi. En tykkää yhtään siitä, jos henkisiin juttuihin liittyy suorittamisen tunnetta. Pakko ei ole niissä asioissa todellakaan paras motiivi, vaan ainakin itselläni oivalluksia ja ehkä jonkinlaista kasvua(?) ihmisenä tapahtuu silloin, kun mieli on rento ja avoin.
On kyllä harmillista, että se teidän suomalainen kirjasto on sinulle niin hankalan matkan takana!
Kivaa viikonloppua sinullekin, Jael! <3
Itsellekin tutun kuuloinen ongelma: lukemattomia kirjoja on kerääntynyt kirjahyllyyn ja yöpöydälle vino pino... Kirjastossa käyn nykyään vain uusimassa kortin voimassaolon kerran vuoteen, koska olen todennut ettei niitä kotiin kannettuja kirjoja kuitenkaan tule luettua. Ja lapsesta lähtien olin kamala lukutoukka joka ei olisi muuta tehnytkään kuin istunut nenä kiinni kirjassa!
VastaaPoistaKirpparien lisäksi itse löydän potentiaalista luettavaa myös kierrätyskeskuksista ja äspeeärrän kontti-myymälöistä. Niissä kirjat on kasattu sopivan tiiviille alueelle ja yleensä vielä lajiteltu aihealueen mukaan! Parasta on, että hinta on yleensä muutamia euroja kappaleelta ja lukemisen jälkee ne voi periaatteessa kierrättää takaisin samaan paikkaan.
Yleensä suosittelen kaikille luettavaksi Aldous Huxleyn Saarta, jos sen vain jostain onnistuu löytämään. Eihän se ole lähelläkään realismia, mutta tarpeeksi kaukana fantasiasta. :)
Tutulta kuulostaa, paitsi että minulla ei ole enää kirjapinoja missään, kun olen antanut lukemisen suhteen periksi jo kauan sitten. Kaapissa ja muutamassa laatikossa on vielä kirjoja, joten luettavaa löytyisi kyllä ihan omasta takaakin, mutta kirjat pitäisi kaivaa ensin esille. Tuskin ne sieltä kaapista itsekseen esille pomppaavat. :-D Hävitin viime muuton yhteydessä suuren osan kirjoista, mutta vielä on tallella sellaisia, joista en raaskinut luopua. Taitavat kyllä olla tietokirjoja suurin osa.
PoistaKiitos kierrätyskeskusvinkistä! Kierrätyskeskus on mulle muutenkin tutumpi paikka kuin kirppari. Mutta nyt kun muistelen Nihtisillan kierrätyskeskusta, jossa käyn aina silloin, kun pitää päästä omaisuudesta eroon, niin siellä on kyllä aika massiiviset kirjahyllyt, ja kirjoja on paljon. Alkoi puntti tutisemaan. ;-D Tuo on muuten hyvä pointti, että kun kirjat on sopivan tiiviillä alueella ja ne on laitettu houkuttelevasti esille, kynnys ostaa (tai edes plärätä) kirjoja on huomattavasti matalampi kuin jos kirjat ovat massiivisissa hyllyissä.
Kiitos kirjavinkistä! Täytyy myöntää, että olin pelkän nimen perusteella hieman epäluuloinen, mutta kun luin kirjan esittelytekstin, kirja vaikuttikin tosi mielenkiintoiselta. Laitan kirjan listalleni! :-)
Eikös lapsenakin aloitettu niistä sarjakuvalehdistä... ;)
VastaaPoista2 viikkoa laina-aikaa on kyllä aivan liian vähän! Minulta ei ainakaan onnistuisi. Lukien menee minulla aina aika pitkään. Joudun tosiaan uusimaan kirjaston kirjoja usein ne maksimikerrat..
Tuolta äänikirjapalvelusta olen myös ihan lukemalla lukenut monta kirjaa. Puhelimelta (tai tabletilta) voi lukea monta sivua vaikka jotain odotellessa. Palvelusta löytyy myös ihmeellisiä kirjoja, kun hakee kirjan nimellä. Kuvavalikossa pyörii usein just ne samat kirjat aina vaan.
Nukkumaankäyntilukeminen on parasta, mutta monestikaan en voi, kun toinen nukkuu muutenkin huonosti ja haluaisi käydä nukkumaan ennen minua. Valo häiritsee...
Hih, sarjakuvalehdet kuulostavat mainiolta idealta! Itse asiassa olen katsellutkin Aku Ankan taskukirjoja kaupoissa viime aikoina ”sillä silmällä”. Taikaviitta oli lapsena suosikkini, ja olen miettinyt, vieläköhän Taikaviitta seikkailee Akuissa. Olisi kiva lukea taas Taikaviitan seikkailuista!
PoistaKaksi viikkoa on kyllä tosi lyhyt laina-aika minustakin, ja siksi pitää hillitä itsensä siellä Bestseller-hyllyn edessä, ettei lainaa kovin monta kirjaa kerralla, vaikka siellä olisi miten mielenkiintoisilta näyttäviä opuksia. Mietin nytkin, että mahtoivatko tuo lainaamani kaksi kirjaa olla liikaa ja että näinköhän ehdin lukea molemmat, ja heikolta näyttää, jos tahti on tämä (neljä sivua illassa). :-D
Enpäs ollut tajunnutkaan, että äänikirjapalveluissa on muitakin kirjoja kuin vain ne kuvavalikoissa näkyvät! :-D Hyvä että kerroit. <3
Me nukutaan ukkelin kanssa eri huoneissa, joten valo ei haittaa puolin eikä toisin. Ollaan molemmat vähän sellaisia ongelmanukkujia, joten tämmöinen järjestely on paras (ainakin minun mielestäni; ukkelilta tulee välillä soraääniä). Yhdessä nukkuminen on kyllä tosi haasteellista, kun nukkumaanmenoaikojen pitäisi osua aina niin yksiin...
Vastaukseni Oreckin kysymyksiin olisi "en mitään/mitenkään". Ei olekaan yllättävää, kumpi meistä on toiminut suurlähettiläänä :D Ehkä vähän yllättävää on, että taitavana kirjoittajana lukeminen ei sinua innosta. Toisaalta itse luen todella paljon, mutta vapaa-ajalla en juuri kirjoita. Mulla on tänä vuonna jo 3. romaani luettavana. Nyt on ollut enemmän vapaa-aikaa, normi arjessa ei tähän tahtiin ole aikaa. Luen nyt fantasiaa, joten en anna kirjasuosituksia. Kaipaan selkeästi vähän taukoa todellisuudesta, kun viime vuodet ovat olleet tuulisempia. Innostuin tänä syksynä kirjaston e-kirjoista, siellä on tarjolla kivasti uudempia englanninkielisiä kirjoja, joita ei ole vielä suomennettu ja parilla näppäilyllä voi niitä kätevästi lainata. Miellyttävämmän lukukokemuksen takia täytyisi kyllä hankkia joku lukulaite niille. Nyt juuri ihan perinteinen kirja menossa ja paperi on kyllä edelleen todella toimiva formaatti. Mukavaa viikonloppua, kirjoilla tai ilman! Outi
VastaaPoistaNauratti nuo ekat lauseet. :-D
PoistaKiitos, jos pidät minua taitavana kirjoittajana. <3 Lukeminen kyllä periaatteessa innostaisi, mutta kai nuo kaikki "helpommat" viihdykkeet (illalla siis lähinnä telkkariohjelmat) ovat vieneet kiinnostuksen lukemiselta. Lukiessa kun joutuu tekemään hieman töitäkin! Eilen illalla jatkoin toissailtana aloittamaani kirjaa, ja pääsinkin jo vähän pidemmälle. Mutta kirjassa tuli minusta ihan liikaa uusia henkilöitä ja jouduin oikein pinnistelemään, kun yritin pitää mielessäni, kuka on kuka. Kyllä lukeminen on vaativaa. :-D
Sinulla on ollut lukemisessa ihan mahtava vauhti! Jo kolmas kirja ja vasta 7. päivä, respect! Mutta kyllähän kirja etenee eri tavalla, jos sitä lukee muulloinkin kuin juuri ennen nukkumaanmenoa, koska toivottavaa tietysti olisi, että uni korjaisi nopeasti.
Minäkin voisin lukea englanninkielisiä kirjoja, mutta myös espanja menee, mikä oli kyllä kiva Etelä-Amerikassa asustellessa (siellähän enkunkielisten kirjojen tarjonta ei ollut kovin hääppöistä). Alkukielellä lukeminen on ihan erilaista kuin omalla äidinkielellä lukeminen, ja luonnollisesti myös tarjontaa on paljon enemmän, jos pystyy lukemaan kirjoja muullakin kielellä kuin suomeksi.
Mukavaa viikonloppua ja alkanutta vuotta sinullekin! Aurinko nousee juuri meren takaa! :-)
Tässä on kaksi kirjaa joita suosittelen.Ne ei kuulu tohon sun listaan : mitä kirjoja ett lue.
VastaaPoista1. RIKKARUOHO ,viimeinen kirje isälle. OTTO GABRIELSSON
2. YHDEN LAPSEN KANSA ,Mari Manninen
Kivaa viikon loppua 💜
Kiitos vinkeistä, Ulrika! :-) Taisit joskus kirjoittaakin tuosta Gabrielssonin kirjasta, jos en ihan väärin muista.
PoistaKivaa viikonlopun jatkoa sinullekin!
Totta, toisestaki olen mainunnu muutamalla sanalla .🩵
Poista<3
PoistaOuh, niin paljon kommentoitavia kohtia! Koetan tiivistää. 😄
VastaaPoistaKuvan rakettiroska; oon vankasti sitä mieltä, että rakettien myyminen pitäisi vaan lopettaa, sillä ihmiset on varsinaisia aivokääpiöitä. Joku kohtalainen rakettikekkeri kunnille ja kaupungeille, ei mitään muuta. Mutta esim Tampere teki just päinvastasen päätöksen ja lopetti kaupungin rakettisysteemit yks kaks viime vuonna. Veikkaan, että silmävammoja, sormivammoja ja koirakärsimystä oon paljon enemmän kun joka erkki tuhertaa niiden omien rakettiensa kanssa joka perhanan torpan nurkalla. Piste.
Lukemineeeeeen, ihanaa ❤️ Meillä on ratkaistu asia perustamalla ihan oma kirjasto. Meillä on ehkä pari-kolme-neljä tuhatta kirjaa (tosi vaikee sanoo määrää!) ja sieltä on sitten hyvä kaapasta tassuun aina se, joka huvittaa eniten. Skaalaa löytyy! 😄 Mä tilaan tai ostan eniten divareista. Uusia kirjoja en juurikaan enää harrasta ja kirjastoja en myöskään. Haluan lukea moooonta kertaa kaikki parhaat kirjat. Paitti, nyt kun päätin palata Salingeriin, josta muistan vaan sen, että joskus 90-luvulla nuorena aikuisena olin tosi vaikuttunut Sieppari ruispellossa-kirjasta ja tilasin nettidivarista kaikki kolme Salingerin kirjaa. Kahlaan nyt toista ja kahlaamiselta se tosiaan tuntuu! Kauheen vaivalloista ja rasittavaa. Ei pitäis viiskymppisenä vouhottaa siitä, mistä parikymppisenä.
Jälkikasvuni osti tuon saman Coelhon kalenterin just eilen. 😊 Ja itekin pidän päiväkirjaa kalentereihin.
Oreck; mulla kosahtais heti tuohon ”miten kasvoin ihmisenä”. 🧐🤔🧐🤔 miettisin vihasena viikon että määrittele kasvu! Määrittele ihmisyys! Ja luovuttaisin vielä vihasempana.
Jooga aamulla. Miten ihanalta kuulostaa! Oon vaan hirveen aamu-uninen ja luulen, että en kykenis siihen. Muuten jooga viehättää aina tämän tuosta, mutta itekseen tulee harvoin aloteltua.
No olipa hyvin tiivistetty. 🤦♀️
Kivaa viikonloppua!
Mulla ei ole raketeista oikeastaan mitään mielipidettä. Niitä on kiva katsella – ja unohtaa kaikki rakettien aiheuttamat haitat, kun ei itsellä ole kotieläimiä. Mutta totta puhut: niiden takia tulee joka vuosi ihan turhia onnettomuuksia (varsinkin jos ollaan juotu alkomahoolia eikä hommat ole ihan täydellisesti hallussa) roskaa ja melu-ym. haittoja. Mä en ole koskaan ollut katsomassa kaupunkien rakettikekkereitä, joten ei ole mielipidettä niistäkään. Ei vain kiinnosta lähteä keskellä yötä kököttämään jonnekin torille (mahdollisilla paukkupakkasilla) rakettien takia.
PoistaTuo teidän kirjasto kuulostaa aika hurjalta! :-D Mutta on varmasti erinomaisen kätevä ratkaisu, jos tykkää lukea paljon ja jos ei tarvitse muuttaa usein. Kirjat kun ovat minusta yksi veemäisimpiä tavaroita muuttaa (levypainojen, kahvakuulien ja muiden kuntoiluvälineiden jälkeen), ja nyt kun näyttää siltä, että me ei olla lähiaikoina juurtumassa mihinkään, en halua kotiin yhtään ylimääräistä kirjaa.
Olen ihan samaa mieltä, että kirjamaku muuttuu iän myötä, eikä se, mikä tuntui nuorena hyvältä, ole välttämättä enää sitä parikymmentä vuotta myöhemmin. Mä yritin kerran ruveta lukemaan uudestaan Lotta-kirjoja, jotka oli lapsena yksi mun suosikeista, mutta ei jostain syystä oikein napannut. :-D
Hyvä pointti tuo, että mites määrittelet kasvun tai ihmisyyden. Kai ne kasvun askeleet on jokaisen itse määriteltävä, ja jollekulle ne voi olla tosi pieniä ja huomaamattomia (kuten esim. mulle) ja jollekulle isompia, kuten ehkä Oreckille. Olisi kyllä kiva päästä kuulemaan, miten Oreck itse vastaa kysymyksiinsä ja millaisia asioita hän pitää merkityksellisinä!
Aamu-uniselle aamujooga voi tosiaan olla haasteellista, vaikka eihän sen joogan tarvitse tosiaan olla muuta kuin ihan lempeää venyttelyä. En minäkään ihan itsekseni tykkää joogailla, vaan käytän apuna Youtuben ohjattuja joogia. Yoga with Kassandra on mun ehdoton suosikki ja oikeastaan ainoa joogakanava, jota nykyään seuraan. Kassandralla on soittolistalla tosi paljon myös aamujoogia. Joskus joogasin aamuisin itseksenikin tekemällä ihan vain aurinkotervehdyksiä, mutta nuo ohjatut joogat on kumminkin enemmän mun juttuni.
Kivaa viikonlopun jatkoa! <3
Meidän toisessa lähikirjastossa on ollut sellainen tapa, että henkilökunta laittaa kirjoja kansipuoli katsojaan päin. Ne olivat henkilökunnan valintoja. Olen sillä lailla löytänyt monta kivaa kirjaa. Tällä hetkellä käytän BookBeatia ja sieltä saa kaikki himoitut uutuudet aika nopeasti. Mulle on tullut useinkin lukujumeja. Ei vaan ole sattunut hyvää kirjaa vastaan ja lukeminen on vaan jäänyt. Nykyisin palaan lukemisen pariin dekkareiden avulla. Pari oikein hyytävää dekkaria ja sitten alkaa taas maistumaan muutkin kirjat.
VastaaPoistaMinulla on useita päiviä jolloin en oppinut mitään enkä kasvanut ihmisenä. Ehkäpä nuo voisin kuitata, että tänään opin sen, että kasvaminen ja oppiminen voi pyrähdyksen omaista. Jotkut päivät pohjustavat mahdollisuutta tulevalle kasvulle. Ei aina tarvitse oppia ja kasvaa. Siitähän se vasta stressi tulisikin ;)
Myös Ison Omenan kirjastossa (joka on sattuneista syistä mulle tutuin), laitetaan joitakin kirjoja hyllyyn esille samalla lailla kansipuoli katsojaan päin. Se on kyllä hyvä keino tuoda kirjoja esille ja tehdä niistä houkuttelevampia, ja usein hipelöinkin juuri näitä kirjoja.
PoistaTotta tuokin, että lukeminen saattaa olla kausittaista, ihan niin kuin moni muukin juttu. Tosin mun lukematon kausi on kestänyt jo aika monta vuotta. :-D Dekkareita olisikin tarjolla nykyään yllin kyllin, ja on aika harmillista, että en ole itse lainkaan sentyylisen kirjallisuuden ystävä. Mikähän siinä muuten on, että dekkareita kirjoitetaan nykyään niin paljon ja että ne ovat niin suosittuja? Minusta se on aika erikoista, ja olenkin miettinyt, mitä se kertoo meidän ajastamme ja aikamme ihmisistä.
Viisaasti sanottu! On tosiaan aikoja, että kasvua ja oppimista tapahtuu enemmän, ja sitten on taas aikoja, jolloin elämä on niin kiireistä/stressaavaa, että ei pysty suurin piirtein kuin selviytymään arjesta. Henkisiä asioita ei todellakaan kannata yrittää pakolla!
Ihan vain pikaisesti kommentoin, että jos et tiedä oikein mitä lukea, niin aloita dekkareista. Tietysti kaikki eivät ole dekkarien ystäviä, mutta itse rakastan niitä. Aloita vaikka maailman parhaasta eli Michaell Connellyn kirjoista. Ne ovat tosin niin hyviä, että rima nousee sen verran korkeaksi, että muut dekkarit eivät tunnu enää miltään. Tess Gerritsen on toinen erinomainen dekkaristi :)
VastaaPoistaKiitos vinkistäsi! En valitettavasti ole yhtään dekkarien ystävä, mikä on harmillista siinäkin mielessä, että dekkaritarjonta on nykyään ihan älyttömän hyvä, joten valinnanvaraa riittäisi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vielä tarttuisinkin dekkariin, sillä on aina hyvä välillä tarkistaa mielipiteitään. 😊 Laitan siis tuon Michael Connellyn muistiin!
PoistaOlen nyt ollut BookBeatin kuuntelija parisen vuotta ja se on kyllä auttanut saamaan uutuudet heti käsiinsä, tai kun ne on julkaistu äänikirjana. Kaikki kirjat eivät sovellu kuunneltavaksi ja sieltähän saa myös e-kirjoja - esim. jos sinulla on tabletti tai vaikka isompi kännykän näyttö. Ja sieltähän voi hakea kirjoja ja monella kielellä, en nyt tiedä niistä Intian kielien tarjonnasta... :) Firma on ruotsalainen. Siinä on myös - kuten joku kehui - se uniajastin, jonka pituutta voi säätää. Mutta luen edelleen kirjoja, sillä kaikkea ei voi kuunnella ja esim. monesti haluan hyppiä sivuja vain vilkuilemalla (esim. jotkut dekkarit).
VastaaPoistaMuistan kun makasin sairaalassa ja luin jotain romskua, niin kierrolla oleva lääkäri sanoi, että lue vain ja jätä surutta kesken huonot tekstit. Lukeminen j auttoi monella tavalla minun sairastumisessa; olen varmaan kertonut sen aiemmin sulle. Nykyään joudun lukemaan niin paljon (töissä) huonoja ja keskeneräisiä tekstejä, joita en valitettavasti voi jättää kesken. Ja valitettavasti ei ole aina aikaa lukea sitä mitä haluaisin, kun on pakollista luettavaa.
Mutta toivottavasti löydät jonkun ratkaisun!
Kiitos hyvistä ajatuksista, Helena! Tuommoinen äänikirjapalvelu + perinteinen kirja -yhdistelmä voisi olla oikein toimiva. Siis että kuuntelisin/lukisin uudemmat kirjat jostain äänikirjapalvelusta, ja muuta kirjallisuutta voisin sitten lukea ihan perinteisesti kirjasta. Nyt tuli mieleeni, että pidän myös runoudesta, ja siihen, kuten joihinkin romaaneihinkin sopii sellainen hidas ja fiilistelevä lukutapa, ja siihen tarvitaan melkeinpä perinteinen kirja.
PoistaMinä en ole koskaan oppinut käyttämään tablettia (vaikka ukkelillakin on sellainen), ja läppäri on aika kömpelö lukemiseen, kun on näppäimistö tässä ruudun alla eikä ole kosketusnäyttöä. Kännykästäkään en oikein tykkää tihrustaa, kun ei ole tuo näkökään enää ihan niin hyvä kuin joskus ennen. Mutta semmoinen lukulaite voisi olla hyvä sitten joskus tulevaisuudessa, jos e-kirjojen lukeminen alkaa innostaa enemmän.
Minä olen ihan samaa mieltä, että huonot tekstit kannattaa jättää kesken – siis silloin kun se on mahdollista ja lukeminen on vapaaehtoista. Ymmärrän, että työjutuissa ei voi oikein valita, mitä lukee. Minä en kuulu niihin ihmisiin, jotka lukevat huonommankin kirjan loppuun, vaan minulla on periaate, että en tuhlaa elämääni huonoon musiikkiin enkä huonoihin kirjoihin, ellei ole jostain syystä ihan pakko (tyyliin, että olen äidin kanssa autossa, ja on pakko kuunnella jotain suomipoppia ;-D)
Lukeminen antaa varmasti voimia vaikeissa elämäntilanteissa, eikä vähiten siksi, että kirjat vievät ajatukset muualle, ja kirjojen avulla pääsee ihan toiseen maailmaan. Hienoa, että lukeminen auttoi sinua sairastuttuasi. <3 Nyt minua itse asiassa harmittaa, etten muistanut lukemista kesällä, jolloin terveyteni oli heikossa jamassa. Siitä olisi voinut olla minullekin apua.
Mukavaa tammikuun jatkoa ja toivottavasti junamatkasi etelään sujui kommelluksitta! 😊
Postaustasi lukiessani pohdiskelin asiaa omalta kohdaltani. Viime vuonna lukemani kirjat olivat pääsääntöisesti ammattikirjallisuutta ja opintoihini liittyviä teoksia. Harrastekirjat kyllä suorastaan kuluvat käsissäni. Minä teen tosi paljon käsitöitä. Silloin voisin kuunnella äänikirjoja. Se olisi kyllä järkevä juttu. Minä olen semmoinen kausilukija, että välillä tulee luettua useampi kirja peräkkäin. Nyt on kyllä mennyt lomalukemiset neulomusten kanssa.Hyvää alkanutta vuotta 2023 ja kauniita tammikuun päiviä!
VastaaPoistaKiva, jos kirjoitus innosti pohdiskelemaan omia lukutottumuksiasi! Minulla on ihan sama juttu, että nekin harvat kirjat, jotka olen viime vuosina lukenut, ovat olleet jotain tietokirjallisuutta, yleensä liikuntaan liittyvää. 😊 Ja saattaapa siellä olla jokin self help -opuskin joukossa, jos oikein muistelen.
PoistaMinä en ole ihan varma, pystyisinkö tekemään käsitöitä ja kuuntelemaan kirjaa samanaikaisesti, ainakaan jos on kovin haasteellinen neulemalli menossa. Toisaalta, katselenhan minä samalla telkkariakin, ja eikös se ole melkein sama asia. Itse asiassa telkkarihan on äänikirjaa vielä haasteellisempi, kun on se kuvakin seurattavana. :-D
Ihanaa ja onnellista alkanutta vuotta sinullekin, Tarja!
Aloitan Jätkäsaaren upeista pilvistä, en huomannut edes rakettiroskia ilman tekstiäsi - katselin kohti korkeuksia...
VastaaPoistaLukijana on kyllä muuttunut; Tiina-kirjat, Viisikot, 3Etsivää ja ties mitkä tuli ahmittua ennätysajassa - no, eipä oltu kiinni kyllä ruutuajassa tuolloin.
Viimeisimmät opiskelut "TAPPOI" kyllä kokonaan lukuinnon... eli ympyrä sulkeutuu, olen palannut noihin nuorten kirjoihin, jota lapsenlapset tuo mummolle luettavaksi... sama kirja mullakin eri lennoilla... sillä kun nukahdan niin nopeasti koneessa... mut sainhan loppuun muutaman kirjan viime vuonna. Kuuntelu ei ole mun juttu - ahdistaa ne korvanapit... mikä tahansa korvassa, eli olen "herkkäkorvainen". Aika tuntuu kuluvan suitsukkelaan lukematikin - se mitä kehittymiseen tulee... niin se voisi kyllä kiehtoa... en vaan ole osannnut ajatella asiaa ikuisena oppimisena, kehittymisenä... olen ehkä jo ylittänyt sen herkkyysvaiheen ja kelpuutan heikkenemisenkin... hih... omatuntoni ääni taitaa useammin sanoa, ettei mun ole pakko, eikä tarvis... ellei kiinnosta, hih... sitä on kiva uskoa ja luovia vain yhä enemmän aikaa pelkästään niille jutuille joista tykkää ja "unohtaa" ne velvollisuudet tai muiden mielihommat... kullakin omansa!! Rennoin mielin vain hengitellään just tätä päivää, ei eilistä - eikä huomista!
taisin jämähtää siihen
Pilvet kiinnittivät minunkin huomioni, ja oikeastaan sen takia kuvan otinkin. Sitten vasta huomasin nuo rakettiroskat maassa.
PoistaTiinat ja muut mainitsemasi kirjat kuulostavat niin tutuilta! Ihan samoja kirjasarjoja olen minäkin lapsena ahminut. Ja hauska kuulla, että olet innostunut lukemaan kirjoja nyt aikuisena uudelleen. Minä kokeilin Lotta-kirjaa ja jotain Viisikkoakin, mutta totesin, että tämä juna meni jo. :-D Ei jostain syystä oikein napannut. Mutta kai sitä tarkastelee aikuisena asioita paljon kriittisemmin kuin lapsena (tai ainakin itse teen niin), mikä ei ole välttämättä hyvä juttu ollenkaan.
Ja korvanappijuttu on niin totta! Itseäni häiritsee myös kaikki ylimääräinen korvissa illalla sängyssä – muuten ei. Kaikkein pahinta on, jos nukahtaa korvanapit korvassa ja sitten herää korva kipeänä… Paitsi että nyt muistin, että onhan mulla sellainen kuulokepantakin, joka ei paina korvia yhtään. Olin ihan unohtanut sen! Pannassa on vain se ongelma, että se on fleeceä, joten panta saattaa hiostaa yöllä (varsinkin jos sattuu olemaan jossain trooppisissa olosuhteissa :-D).
Eihän sitä tosiaan tarvitse tavoitella elämässään mitään henkistä kasvua, jos ei siltä tunnu. Itse asiassa sehän on vain hyvä, jos tuntuu siltä, että elämä on hyvää juuri näin. Nykyajan ongelma minusta onkin vähän se, että ihmisen pitäisi pyrkiä koko ajan jonnekin, ja siinä samalla unohdetaan, että elämä on tässä ja nyt – muuta hetkeä ei ole.
heh... nyt on pakko täydentää omaa aiempaa kommenttia ettet pidä mua aivan "taantuneena" nuoruusvuosiin.... en lue Tiinoja ja Viisikoita uusiksi - vaan lapsenlapset kantaa mummolle enkunkielisiä Roald Dahleja... helppolukuisia ja paljon vuorosanoja, niin ylläpitää jonkunmoista puhe-enkkua, heh heh... suomeksi ei innosta lukea. Mulle on tullut muuten pari vuotta Conde Nast Traveler lehtikin.... sekin on kiva luettava....
PoistaHih, en ajatellut lainkaan, että olisit jotenkin taantunut nuoruusvuosiin, vaan ennemminkin ihailin, että olet pysynyt niin nuorekkaana. :-) Mutta hyvä että selvensit! Kirjat ovat kyllä oivallinen keino ylläpitää kielitaitoa, kuten ovat myös telkkariohjelmat. Itse olen pohdiskellut, että miten ihmeessä saisin ylläpidettyä vähäistä telugun kielen taitoani, ja olen päättänyt, että rupean katselemaan jotain telugusarjaa netistä. Mutta kappas vaan, kun pelkkä päätös ei riitä, vaan pitäisi ihan oikeasti etsiä jokin ohjelma ja ruveta katselemaan sitä. ;-D
PoistaKommentteja on jo niin paljon, että jätän ne poikkeuksellisesti lukematta, joten voi tahattomasti tulla tässä nyt samaa asiaa, jonka joku muu on jo kirjoittanut.
VastaaPoistaMinä ja mun elämä ainakin on muuttunut siinä määrin, että ennen niin rakkaat ja tärkeät kirjat, joita erityisesti lapsena ja nuorena ja vielä kolmekymppisenä perheellisenäkin luin paljon ja hartaasti, ei vaan enää jotenkaan sovi tämänhetkiseen elämään, vaikka itsekin koen toisinaan jotain ihmeen ulkopuolista painetta lukea enemmän ja mielellään sivistäviä kirjoja.
Kirjasto on paikkana ihana, mutta runsaudenpula iskee, jos ei varsin tiedä mitä on hakemassa. Täällä maaseudulla jonot kuitenkin on maltillisia, joten haluamansa kirjan saa kyllä suht äkkiä käyttöön. Kunhan ensin tietää mikä se on..
Silmäongelmat on myös rajoittaneet lukemista, mutta on onneksi parempaan päin. En vaan keksi milloin lukisin. Ainut järkevä aika on iltaisin, mutta valoa pitäisi olla riittävästi ja se taas hankaloittaa nukahtamista. Samoin kirjan pitely käsissä on haastavaa rentoutumisen kannalta.
Omalla kohdallani äänikirjat (mulla on BookBeat ollut muutaman vuoden) on tosi toimiva. Kuuntelen lenkillä, jolloin ei tarvi päättää luenko vai lähdenkö lenkille, kun voin tehdä molemmat samaan aikaan.
Iltaisin kuuntelen puhelin yöpöydällä ja puhelimen omat kuulokkeet korvissa niin että ajastan uniajastimen sammuttamaan kirjan 20-30 min päästä. Havahdun yleensä siihen. jonka jälkeen laitan puhelimen lentokonetilaan ja jatkan nukkumista. Hyvää unilääkettä, etenkin jos lukijan ääni on miellyttävä (on myös edellytys sille, että ylipäätään kuuntelen kirjan).
Minkäänlaiset kiitollisuuskirjat tai muutkaan ajatusten ylöskirjaamiset ei mulla toimi. Olen joskus kokeillut ja alkuinnostuksen jälkeen todennut, että suorittamisen puolelle menee, jos ei heti tule jotain olevinaan riittävän ylevää mieleen (vaikka tuo ei edes ole tarkoitus, mutta mielikuva näistä on vähän sama kuin se, että lukemisen pitäisi muka aina olla kehittävää, eikä pelkkää viihdettä).
Kirjoja raivasin muun mukana kotoa aika rankalla kädellä. Muutamia tärkeimpiä jäi, eikä lisää ole tulossa ellei ukkeli toivo lahjaksi. Hälle ostan kyllä ostan, koska lukee niin harvakseltaan, että yhteen kirjaan kuluu helposti vuosi-pari :)
Minä koen ihan samanlaista painetta lukemiseen, ja olen ihmetellyt, mistä se mahtaa tulla – ja kuinka todellista se on. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että paine taitaa olla vain omaa kuvitelmaani ja jonkinlaista huonommuuden tunnetta, koska en lue, vaikka jokaisen sivistyneen ihmisen ”pitäisi” lukea. En ymmärrä, mistä olen tämmöisenkin ajatuksen itselleni omaksunut, koska eihän kukaan ole pakottamassa aseen kanssa minua lukemaan, eikä kirjojen lukeminen ole mikään yhteiskuntakelpoisuuden mittari. Ja tietenkin kirjojen pitäisi olla myös sivistäviä, eikä mitään hömppäpömppää!
PoistaPienemmillä paikkakunnilla on kyllä iso etu siinä, että kirjat saa huomattavasti nopeammin kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Saa olla aikamoisen sisukas odottaja, jos jaksaa asettua varausjonon, jossa on jo parituhatta muuta ihmistä. Mulle ei ole ainakaan jaettu yhtään tuon sortin kärsivällisyyttä, joten en edes haaveile uusimpien kirjojen lukemisesta.
Minulla on sama ongelma valon kanssa, että sitä pitäisi olla riittävästi mutta ei liikaa. Kehitinkin makuuhuoneen valaisimen ympärille ”himmentimen” vanhasta t-paidasta, ja se näky ei kyllä hivele esteetikon silmiä. :-D Minäkään en oikein osaa tarttua kirjaan muulloin kuin illalla. Ehkä kesällä olisi eri juttu, ja voisi istua vaikkapa jossakin meren rannalla lukemassa. Mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että tuokin on sellainen ihannekuva, joka ei omalla kohdallani toteutuisi ikinä. En ikinä jaksaisi raahautua meren rantaan lukemaan, koska kirjaa voi lukea kotonakin, ja meren rannassa voi tehdä paljon kiinnostavampia asioita kuin lukea. Ota tästä nyt selvää. :-D
Minä kuuntelen lenkillä (vaikka käynkin nykyään tosi harvoin lenkillä) aina musiikkia, koska tarvitsen liikkumisen kaveriksi musiikkia, joka tuntuu antavan siivet alle. Kirja saattaisi rauhoittaa menoa liiaksi. :-D
Luulen, että minua ärsyttäisi äänikirjan kuuntelemisessa ennen nukkumaanmenoa se puhelimen räplääminen päivän viimeisenä puuhana. Jotenkin jo se puhelimeen kajoaminen saa minulta unet katoamaan. Yleensä vien puhelimen sängyn vierelle jo kauan ennen nukkumista, tai jos ei tarvitse herätä kellon kanssa, jätän äänettömälle laitetun puhelimen ruokapöydälle jo hyvissä ajoin. Mä en ole muuten kokeillut koskaan lentotilaa muuten kuin lentokoneessa, vaan mulla on puhelin öisin vaan äänettömällä. Pitääkin joskus kokeilla tuota lentotilaa, niin ei tarvitse aamulla heti ensimmäiseksi mennä tutkimaan, onko kännykkään tullut yön aikana mitään.
Mulla on ihan sama juttu kaikenlaisten päivittäisten ylöskirjaamisten kanssa, että ne lipsahtavat heti suorittamisen puolelle. Kummallista, että se kuitenkin unohtuu, ja sorrun yrittämään aina välillä jotain päivittäistä juttua, kunnes hermo menee. Olen huomannut, että jos haluan kirjoittaa ylös jotain ajatuksia tai havaintoja, niitä on saatava kirjoitella omaan tahtiin. Mulla on esim. yksi vihko, johon kirjailen hyviä juttuja, joita kuulen Eckhart Tollen tai Sadhgurun videoilta. Mutta eivätpä ne havainnot siellä vihkossa lämmitä, vaan niitä pitäisi palata lueskelemaan aina välillä!
Minäkään en halua säilöä kotiin kirjoja yhtään sen enempää kuin on ns. tarpeellista. Hävitin muuton aikana tosi paljon kirjoja, mutta vielä olisi kirjoja, joista kannattaisi luopua. Jos en ole kaivannut niitä kohta kolmen vuoden aikana (tai edes muistanut niiden olemassaoloa!), tuskin tulen kaipaamaan niitä jatkossakaan!
Kivoja ajatuksia kirjoittelit! <3
Minä löysin lukemisen uudelleen aikuisena ja tuntuu että vauhti vain kasvaa, maailmassa on niin paljon kirjoja jotka tahtoisi lukea. Yleensä en pääse "tänään palautetut" hyllyä pidemmälle, vaan löydän sieltä uutta lukemista entisten tilalle. Valitettavasti monta kertaa tahti on semmoinen, että palautan kaksi ja lainaan kolme. Välillä olen miettinyt onko lukemisessa mitään järkeä, vai voisiko sen ajan käyttää johonkin hyödyllisempään, mutta toisaalta hyvän kirjan kanssa on vain niin mukava uppoutua sohvan nurkkaan, joten se ajatus menee nopeasti ohikin. Olen valitettavasti vaihtanut aamupalalla tv:n katsomisenkin kirjan lukemiseen ja se on ihan hirveää kun sattuu olemaan hyvä kirja kesken ja on pakko keskeyttää kirja töiden vuoksi (minun mielestä pitäisi olla oikeutettu semmoisessa tilanteessa vapaapäivään).
VastaaPoistaEn malta olla antamatta muutamaa suositusta:
- Romantiikan nälkään suosittelen Beth O´Learyn The Flatshare (Kimppakämppä, koskapa luin sen englanniksi, niin en uskalla suositella suomenkielistä versiota, mutta eiköhän se tarina silti sama olisi :) ).
- Sitten suosittelen myös kirjaa, jonka lainasin ihan vain ja ainoastaan nimen perusteella, sisältää myös rakkautta ja romantiikkaa: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille (Balli Kaur Jaswal).
- Kukkien kieli (Vanessa Diffenbaugh), tämän kirjan luin vuosia sitten ja nyt kuukausi sitten uudelleen, koska ensimmäisellä kerralla tykkäsin tästä paljon, niin piti testata vieläkö tämä on hyvä ja kyllä oli.
- Tämän kirjan lainasin ensimmäisen sivun perusteella, en muista sanasta sanaan, mutta jotenkin näin: "Tänään täytin 15 vuotta ja hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet hyviä vanhempia." Yllättäen tämä kirja ei sisällä rakkautta ja romantiikkaa ja jos on vähänkin herkempi lukija, niin kannattaa jättää väliin, sen verran tarkkaan kuvailevat ympäristöä ja eritteitä, kun ei-hyvät-vanhemmat ovat muutaman päivän ehtineet odotella hautaamista. Kaikesta karuudestaan huolimatta, muistelen että tässä oli ihan onnellinen loppu.
- Sitten vielä Laila Hietamiehen Lehmusten kaupunki sarja, jonka olen pariin kertaan lukenut, tämä vie minut mummon nuoruuden maisemiin
- Ja kun lukemisen vauhtiin pääsee niin voi lukea Diana Gabaldonin järkäleet, eli Matkantekijä sarjan (mielikuvittelin Jamien paljon komeammaksi kuin mitä hän oli tv-sarjassa)
Muutamasta suosituksesta tulikin kirjalista. Ei olisi pitänyt alkaa suositella mitään, koska mieleen alkaa nousta kirjoja, jotka pitäisi lukea uudelleen :)
Kommentoin vielä itselleni, että unohdin näköjään kirjan nimen tuosta, jossa hautaavat vanhempansa: Mehiläisten kuolema (Lisa O´Donnell)
PoistaIsot kiitokset vaivannäöstäsi, Pikku Silppu! <3 Kuukkeloin kaikki mainitsemasi kirjat, ja kaikki vaikuttivat omalla tavallaan kiinnostavilta. Jännä muuten, miten noidenkin kirjojen esittelyjä lukiessani jouduin kohtaamaan omat ennakkoluuloni, jotka itse asiassa taitavat olla yksi syy siihen, miksi sopivaa lukemista on niin vaikea löytää. Eroottisista tarinoista jo nimi herätti vastustusta (-> en halua lukea eroottisia tarinoita), vaikka kirjan esittelystä selvisi, että kirja pitää sisällään paljon muutakin (tietenkin!). Kukkien kielen kanssa sama juttu (-> en ole kiinnostunut kukista). Hietamiehen kirjoja en ole koskaan lukenut, koska olen jostain syystä ennakkoluuloinen Hietamiestä kohtaankin. :-D Tämä oli kyllä hyvä herätys, ja on varmaankin tullut korkea aika kohdata ennakkoluuloni ja yrittää päästä niistä eroon.
PoistaMehiläisten kuolema kuulosti yllättäen kaikkein kiinnostavimmalta, vaikka kirja saattaa kyllä mennä tunteisiin (mutta ehkä jään henkiin :-D). Mulle nuo eritteet ja sen semmoiset eivät ole ollenkaan se pahin juttu, vaan olen tosielämässäkin aika kovapäinen tuollaisten juttujen kanssa. Mulle se tunnepuoli on paljon vaikeampi juttu, ja jostain syystä karttelen kovin voimakkaita (kielteisiä) tunteita aiheuttavia kirjoja. Mutta se taas ei ole syy, miksi en pidä dekkareista, vaan en vain kaipaa murhia ja pahuutta elämääni edes kirjallisuuden muodossa. En katsoa koskaan sentyylisiä elokuviakaan.
Tuo tänään palautetut/bestseller -hylly on kyllä tosi hyvä, ja luulen, että minäkin keskityn jatkossa pitkälti siihen, jos lukeminen rupeaa innostamaan. Kun siinä on vain muutama kirja, jotka on laitettu houkuttelevasti kansi päällepäin esille, hylly vetää puoleensa ihan toisella tavalla kuin massiiviset kirjahyllyt, jotka ovat täynnä sekalaisia kirjoja.
Tuo hyödyllisyysajattelu vaivaa minuakin, mutta ei enää yhtä paljon kuin aiemmin. Kirjojen lukeminen on minusta aina "hyödyllistä", kun taas palapelien kasaaminen ei todellakaan ole (varsinkin kun puran palapelin heti kasattuani takaisin paloiksi). Kestikin kauan, että pystyin kasaamaan palapelejä tuntematta syyllisyyttä siitä, että olisin voinut käyttää senkin ajan johonkin hyödyllisempään tekemiseen. Onhan palapelien kasaus aika järjetöntä puuhaa, mutta olen yrittänyt ajatella, että kai se jotain aivolohkoja aktivoi...
Hih, kyllä minunkin mielestäni pitäisi ehdottomasti saada vapaapäivä, jos on hyvä kirja kesken. 😊 Tai palapeli! :-D
Minun on kyllä pakko tunnustaa oma ennakkoluuloni: tykkään Hietamiehestä, mutta en ole lukenut yhtään kirjaa, jonka hän on kirjoittanut Hirvisaari nimellä. Vaikka kuinka olen tietoisesti yrittänyt ajatella, että kirjoittaja on ihan sama ihminen, niin silti minulla on ennakkoluulot sitä nimeä kohtaan :D
Poista:-D
PoistaPikku Silppu: Pakko sanoa, että en edes katsonut Matkantekijä-sarjaa kuin pari jaksoa, koska Jamie ei ollut yhtään sitä millaiseksi hänet kirjojen perusteella kuvittelin! Ja kiitos tuosta Punjabin lesket-vinkistä, sehän mun on pitänytkin lukea mutta en ole muistanut.
PoistaHah, olipa piristävää pohdintaa!
VastaaPoistaNo, minä en ole kirjavalinnoissa paras neuvoja, kriteereinä valinnoissani kun ovat pokkaritarjous ja kohtuullisen tylsä juoni...
Luen ensisijaisesti vain nukahtaakseni, joka ilta ja usein myös aamuyöstä. Dekkarit toimivat ihan hyvin, Harry Potteria ei kannata valita - silloin en nukkunut viikkoon ensinkään... Sitkeästi luen kirjat loppuun, Mies laittaa huoletta tylsän kirjan kierrätykseen.
Äänikirjoille en lämpene, kirjassa pitää olla käännettävät sivut, jotka mahdollistavat koirankorvalle käännön. 😀
Ihan hyviä kriteerejä nuokin! Tylsä juoni on kyllä hyvä silloin, jos yrittää nukahtaa. Ja ovathan pokkarit paljon edullisempia kuin tavalliset kirjat, joten niitä kannattaa suosia, niin ei kukkaro kevene niin paljon. Itse en oikein tykkää pokkareista, kun niiden lukeminen on niin vaikeaa, kun kirja ei aukea kunnolla.
PoistaKoirankorville käännettävyys on tärkeä ominaisuus kirjoissa! Paitsi tietysti silloin, jos on kyse kirjaston kirjasta, joiden sivuja minä en ainakaan kääntele. Olenkin kaipaillut kirjanmerkkiä, mutta vielä en ole jaksanut sellaista etsiä (tiedän, että tässä huushollissa on sellaisiakin, mutta koordinaatit puuttuvat), joten olen yrittänyt painaa vain mieleeni, mille sivulle jäin. Ja sitten en kuitenkaan muista sivunumeroa, ja illalla on hirveä hakeminen (ja ketutus), että millä sivulla mahdoinkaan olla. :-D
Tulin kommentoimaan että seuraan edelleen blogiasi (vaihdoin julkisesta seuraajasta nimettömäksi kaikkien seuraamieni blogien kohdalla) 💕 älä siis ihmettele kun on yksi tippunut lukijapaneelista pois.
VastaaPoistaNo problemos! Mutta kiva kun kumminkin ilmoitit. :-) Itse asiassa tuo koko lukijapalkki on minusta on ihan turha, ja tekisi mieli poistaa se kokonaan. En oikein ymmärrä, mitä virkaa sillä on. Mutta en ole uskaltanut poistaa sitä, ainakaan vielä, jos se vaikka on jollakin lailla tärkeä jollekulle...
PoistaMeidän työpaikan lukuguru täällä päivää. (Työkaverin antama nimitys)
VastaaPoistaNoh, samaa ongelmaa on toki havaittavissa itsellänikin, jolla on koko ajan kirja kesken, että kirjastosta on vaikea bongata mieleistä. Itse kuulun siihen typerään osaan ihmiskuntaa, joka ei voi jättää kesken. Eli luen pakolla huononkin kirjan loppuun ja kiukuttelen siihen tuhlattua aikaa. Mutta kun....
Itselleni lukeminen on kuin leffan katsomista. Luulen, että siksi on helppo löytää luettavaa. Uppoudun kirjan maailmaan ja odotan vaan seuraavia tapahtumia. Luen siis puhtaasti "roskaa" eli tällaisia elokuvamaisia kuvauksia. Ne viralliset pönöttävät kirjat jätän muille.
Toki esim Michelle Obaman muistelmat olen lukenut (tykkäsin) ja tuo mainitsemasi aivokirurgi on itselläni varausjonossa sijalla 320. (Lyhyemmät jonot täällä päin....)
Mutta miten siis löytää lukemista? En tiedä. Itsekin luen aina suurella kiinnostuksella kaikkien lehtien jutut kirjoista, luen myös mm. Suomalaisen Kirjakaupan mainokset läpi tosi tarkkaan ja pistän korvan taakse, mitä ehkä voisin kirjastosta varata. Juu, minäkään en osta enää kuin harvoja ja valittuja, vaikka olen lukenut mm. Nesbön kirjat tusinaan kertaan ja voin helposti palata niihin aina uudelleen....
Ei stressiä. Joku hyvä kirja osuu vielä kohdalle. Suosituksia en uskalla antaa, koska oma makuni on niin kaikenkattava.
Työpaikan lukuguru on ihan hyvä titteli. 😊 Minä en ole vielä ihan päättänyt, onko parempi jatkaa sinnikkäästi huonompikin kirja loppuun vai jättää se kesken. Kun eihän sitä koskaan tiedä, jos kirja vaikka muuttuu paremmaksi, kunhan vauhtiin päästään. Mulla on nyt just tuo eka aloittamani kirja siinä vaiheessa, että mietin, jättäisinkö sen kesken, vai jatkaisinko vielä. Olenkin miettinyt, mikä on sellainen sivumäärä, että kirja tuskin enää muuttuu siitä paremmaksi ja että kirjan voi jättää hyvällä omallatunnolla kesken. 50? 100? 150?
PoistaMulla on ihan sama juttu, että kirjan pitää olla sellainen, että se tempaa mukaansa, eli tarinan on oltava hyvä. Mä en jaksa mitään kikkailuja kielen tai lauserakenteiden kanssa, vaan sellaiset elementit lähinnä vain ärsyttävät. Ja leffojen kanssa sama asia! En kerta kaikkiaan jaksa katsoa sellaisia leffoja, joissa ei tapahdu mitään. Yleensä sellaiset leffat ovat kriitikoiden ylistämiä, kuten Hytti nro 6 tai Guled & Nasra, jota yritin katsoa taannoin Areenasta, kunnes totesin elokuvan hemmetin tylsäksi ja jätin sen kesken.
Kai itseään miellyttävän lukemisen löytäminen on vähän arpapeliä, kuten moni muukin asia elämässä. En muuten muista olleeni nuorempana yhtä ronkeli kirjojen kanssa, ja ihmettelenkin, mitä oikein on tapahtunut. Mutta nyt olen päättänyt nähdä ainakin sen verran vaivaa, että kirjoitan heti kännykkään kiinnostavalta kuullostavan kirjan, jos bongaan sellaisen jostain arvostelusta tai esittelystä, että on sitten ainakin jotain, mihin tukeutua kirjastossa haahuillessa. Tosin eihän kukaan takaa, että niitäkään kirjoja on juuri silloin saatavilla kirjastossa… Tuo Suomalaisen Kirjakaupan mainosjuttu oli muuten hyvä idea, kiitos vinkistä!
Mukavaa viikonloppua! 😊