Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Käsilaukkujen arvoitus

Maanantaiaamu alkoi mielenkiintoisesti, sillä kahdeksan aikaan sisään asteli kaksi ukkoa, jotka ilmoittivat tulleensa kiillottamaan keittiön lattiaa. Keittiön lattiaa ei ollut tehty remontin aikana kunnolla loppuun, vaan kaappien eteen oli jätetty rumat raidat. Kukaan ei ollut viitsinyt tulla tekemään hommaa myöhemminkään, sillä kiillotettava alue oli niin pieni, että sen takia ei viitsinyt edes vaivautua paikalle. 

Nyt työmiehet olivat kuitenkin saapuneet, sillä heillä oli kuulemma jokin toinenkin työ lähistöllä. Miehet antoivat kymmenen minuuttia aikaa tyhjentää keittiön, koska enempää he eivät joutaisi odotella. Tämä on niin tyypillistä Intiassa, että työmiehet saattavat tulla hyvin lyhyellä varoitusajalla, ja silloin on parasta olla paikalla, koska muuten työt siirtyisivät taas hamaan tulevaisuuteen. 

Anoppi oli ollut juuri valmistamassa pongalia (aamiaista), mutta pongal jäi nyt kesken, kun kaikki tasot piti saada kiireellä tyhjiksi ennen miesten takaisin tuloa. Kun miesten koneet sitten kymmenen minuutin päästä käynnistyivät, keittiöön ja koko huusholliin (koska keittiössä ei ole ovea) alkoi levitä hirveä pölypilvi. Suljimme makuuhuoneiden ovet ja pakenimme appivanhempien ja ukkelin kanssa ulos etuhuoneeseen odottelemaan työn valmistumista.

Siinä odotellessani huomasin, että talon edessä olevissa puissa kävi melkoinen suhina. Lintubongausta pitkästä aikaa! Oli uhmattava pölypilveä ja haettava sisältä kamera.

Purppuramedestäjät syövät puiden kukista mettä.

Purppuramedestäjä jäikin sitten ainoaksi linnuksi, jonka tunnistin, sillä en löytänyt näkemilleni parille muulle linnulle nimiä, vaikka kuinka yritin kuukkeloida. 

Yritin ehdottaa anopille, että olisiko tämä papukaija, mutta näenhän minä nyt itsekin, ettei tämä mikään papukaija ole.

Ite oot.

Intialainen rastas?

Kyllä mä luulen, että avaruudessa on elämää...

Pois mun oksalta!

Puolen tunnin päästä työ oli tehty, ja keittiö oli saanut pölykuorrutuksen. Lattiasta noussut pöly oli tunkeutunut aivan joka paikkaan, ja keittiön siivoamiseen meni kaksi päivää. Koska autonkuljettaja ei ole auttelemassa anoppia, anoppi oli värvännyt apupojakseen autonkuljettajan nuoremman veljen, joka on ilmestynyt paikalle aina aamuisin kymmenen maissa hyvin vastentahtoisen oloisena. Veli on aivan erilainen kuin autonkuljettaja, sillä veljeä kiinnostivat aiemmin vain uskonasiat ja kirkossa käyminen (autonkuljettaja ja veljensä ovat kääntyneet kristinuskoon). Autonkuljettajakin turhautui veljeensä, kun veli vain ravasi kirkossa eikä käyttänyt aikaansa mihinkään järkevään (sen sijaan veli halusi ruveta itsekin papiksi). 

Lopulta ukkeli soitti kerran autonkuljettajan veljelle ja sai tämän ymmärtämään, että pojan tulisi hankkia kunnon ammatti ja työpaikka. Niinpä poika on nyt yrittänyt opiskella kirjanpitäjäksi mutta ei ole päässyt läpi tärkeimmästä kokeesta, vaikka on yrittänyt jo kolme kertaa. Kaksi kertaa poika on reputtanut ja kolmannen kokeen tulosta vielä odotellaan. Pitäkäämme peukkuja! Nyt pojalla on ainakin aamupäivisin jotain puuhaa, kun hän käy anoppilassa auttelemassa. Pojan naamasta tosin näkee, että anopin kaappien putsaaminen ei ole hänelle mikään toiveiden täyttymys.

Appivanhempien asuinalueella on paljon kissoja, mutta yhtä kisuparkaa oli kohdannut tragedia, kun se oli jäänyt auton alle. Autonkuljettaja, joka oli vielä silloin töissä, on valtavan eläinrakas, ja hän rupesi tuon tapahtuman jälkeen nostelemaan kaduilla kulkevia kissoja turvaan sivummalle. Vähän hyödytöntähän kissojen nostelu tieltä pois on, koska kissat kulkevat sinne minne haluavat, mutta ajatus on kuitenkin kaunis.

Bongasin ison sammankonkin yhtenä iltana, kun olimme iltakävelyllä.

Liskoja ilmestyy aina illan pimennyttyä talojen seinille kiipeämään, enkä ymmärrä, miten olen voinut joskus pelätä liskoja. Nehän ovat oikeastaan aika suloisia. Tietysti jos niitä tulee sisään (joskus harvoin voi käydä niinkin), niin silloin liskot eivät olekaan enää niin kauhean suloisia.

Anoppi kertoi Hyderabadiin tultuamme, että täällä asuu myös joogaopettaja, vanha herra, joka pitää ilmaisia joogatunteja kaikille alueen asukkaille joka päivä kello puoli kuusi. Anoppi ehdotti, että minäkin voisin mennä muiden kanssa puistoon joogaamaan, ja innostuin asiasta välittömästi. Mitään vaativaa jooga ei kuulemma ole, vaan kaikki pystyvät osallistumaan, vanhuksetkin. Ne jotka eivät jaksaneet seisoa, tekivät sen minkä pystyivät tuolissa istuen. Ajattelin mennä ainakin kerran katsomaan ja kokeilemaan, koska olisihan se ainakin erilaista joogailla tuommoisen sekalaisen joukon kanssa. Mietin, että anopin kanssa se vasta olisikin hauska joogata, ja kysäisin, oliko anoppi koskaan osallistunut tunnille. Anoppi vastasi, ettei hän ehtinyt siihen aikaan mihinkään mennä, kun hänellä oli niin paljon tekemistä. Rupesin kummastelemaan mielessäni, että eihän anopilla ole siihen aikaan mitään tekemistä, muuta kuin ehkä rukoushetki pooja-huoneessa tai telugusarjojen katselua telkkarista. Mieleeni juolahtikin ajatus, että ei kai joogahetki vain ollut aamulla puoli kuudelta eikä illalla, kuten olin kuvitellut. Ja aamullahan se olikin! Voin siis melkoisella varmuudella sanoa, että minua ei tulla näkemään puistossa joogaamassa. En ikinä saisi itseäni puoli kuudelta ylös joogaamaan!

Intiassa joogalla on paljon laajempi merkitys kuin meillä länsimaissa. Meillä joogaa pidetään lähinnä liikuntamuotona, mutta täällä jooga on osa kulttuuria ja hyvinvointia. Eräs perhetuttu ehdotti, että minun pitäisi ottaa joitakin joogatunteja yksityisopettajalta, koska jooga pystyisi parantamaan astmani. Suhtauduin ideaan vähän varauksella, koska arvasin, että kyseinen jooga sisältäisi runsaasti erilaisia hengitysharjoituksia. Koen hengitysharjoitukset ahdistavina, kiusallisina ja vastenmielisinä, ja kun kävin aikoinaan Hyderabadissa talomme naisille järjestetyillä joogatunneilla, tykkäsin joogatuntien liikunnallisesta osiosta, mutta kun piti tehdä hengitysharjoituksia, mieleni teki liueta paikalta minkä tahansa tekosyyn varjolla. Mutta siitä huolimatta ajattelin, että jos minulla kerran on mahdollisuus kokeilla, millainen vaikutus joogalla olisi astmaani, niin tietenkin kokeilisin. Tuttava lupasi etsiä minulle sopivan opettajan, mutta mitään ei ole kuitenkaan sen jälkeen kuulunut. Ehkäpä asia on unohtunut? En tiedä, olisinko kovin pahoillani, jos niin olisi käynyt...

Sopiva kuntosali löytyi sen sijaan jo toisena päivänä – kävelymatkan päästä!

Olin käynyt jo aiemmin katsomassa yhtä kuntosalia, joka sijaitsee ihan anoppilan asuinalueen portin vieressä ja todennut salin aneemiseksi. Kehtasivat kuitenkin pyytää moisen paikan jäsenyydestä 4990 rupiaa eli 59 euroa kuukaudessa!

Tämä ei kelvannut.

Käyttämäni sali ei ole mikään erityisen pramea, mutta treeniin löytyy (melkein) kaikki tarvittava. 

Hieman huvitti, kun kaksi minulle salia esitellyttä tyttöä sanoi, että heillä on myös pienempiä, naisille sopivia parin kilon käsipainoja. Intialaisten mielestähän isojen painojen nostelu ei ole naisille sopivaa puuhaa, vaan naisten liikunta-aktiviteeteiksi sopivat lähinnä jooga ja kävely. Olen vääntänyt asiasta kättä jopa ukkelin kanssa, ja jos vaikkapa anoppi tietäisi, mitä salilla puuhailen, hän varmaankin pyörtyisi. 

Metro menee ihan salin ikkunoiden edestä.

Näkymä toiseen suuntaan.

Salin suurin ongelma on se, että siellä ei ole ilmastointia, joten treenatessa on melkoisen trooppiset olosuhteet. Käsipainonurkassa on yksi pieni tuuletin, mutta muita tuulettimia en ole saanut toimimaan, vaikka kuinka olen räplännyt nappeja. Mutta eipä lämpötilallakaan ole loppujen lopuksi väliä; pääasia on, että pääsen treenaamaan. Treenin jälkeen olenkin sitten niin punainen ja räjähtäneen näköinen, että melkein hävettää liikkua kadulla.

Hissin oven vieressä oleva lappu huvittaa: soita vain Baba Shah Ji:lle ja ongelmasi ratkeavat.

Salimatkoilla on tullut näpsäistyä muutama epäkiinnostava kuva. Jonkin postauksen kommenteissa ihmeteltiin talon seinällä roikkuvia rumia sähköjohtoja, ja Intia onkin oikein sähköjohtoviritelmien luvattu maa. 

Perussettiä.

Kadut olivat vielä viime viikolla varsin tyhjät, mutta nyt kun koronatilanne on niin hyvä ja ihmiset ovat alkaneet palata toimistoihinsa, kadunvarsien pikkukauppiaatkin ovat alkaneet ilmestyä takaisin katukuvaan. 

Viime viikolla tämä katu oli näin tyhjä.

Tällä viikolla olen nähnyt samalla katuosuudella ainakin tämän luutakauppiaan, kookoskauppiaan ja useampia ruoka- ja teekojuja.

Jokin korjaamokin tienvarteen oli avautunut. Ehkäpä rengasliike?

Autoriksojen takana on joskus huvittavia tekstejä, kuten "mum is my heart beat; dad is my blood".

Nellorelainen ravintola, jossa kiinnostaisi käydä (ukkeli on Nelloresta kotoisin).

Eilen illalla kävin uudestaan Durgam Cheruvulla, ja nyt päätin kiertää koko järven niin pitkälle kuin vain pääsisin. Olin kuullut, että polku koko järven ympäri ei ole vielä valmis ja että tie päättyisi johonkin moskeijaan. Tilanne piti lähteä itse tarkistamaan. 

Kävin ennen Intiaan lähtöäni Stadiumissa, ja siellä jaettiin kaupanpäällisiksi Suomi-paitoja. Otin paidan mukaani Intiaan, kun minusta paita on näissä olosuhteissa hyvä läppä. Paidassa tosin pitäisi lukea edessä ja takana isolla Finland. Pieni Suomen lippu ja mikroskooppisen pienin kirjaimin rintamukseen kirjoitettu "Suomi" eivät ole läheskään tarpeeksi edustavia. 

Kävelin vanhan tutun puiston läpi ja pian olin taas sillan alla. 

Nousin viimeksi ylös sillalle, mutta nyt jatkoin matkaani sillan alta eteenpäin. 

Polku oli tässä kohtaa vielä erittäin keskeneräinen.

Jooganurkkauskin löytyi lopulta, mutta eipä ole kovin kummoinen jooganurkkaus. Jos tarkoitus on joogata tuossa kivilevennyksellä, niin paikka ei ole todellakaan viihtyvyydellä pilattu. 

Näin polun varressa useammankin käsilaukun roikkumassa puussa, mutta laukkujen omistajia ei näkynyt mailla halmeilla. Kuka kumma ripustaisi käsilaukkunsa puuhun ja katoaisi sitten itse paikalta? Melkein teki mieli kurkata yhteen laukkuun sisälle, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut.

Biovessa.

Tämä oli kartan mukaan näköalapaikka, mutta vähän ihmettelin, mitä näköaloja tästä oli tarkoitus katsella. Rakennelma ei ollut järven puolella, joten siitä ei avautunut näköalaa järvelle, ja toiselta puolelta näkymä oli tämmöinen:

Onhan se tietysti näköala tämäkin.

Tämä kaunis perhonen paljastui kuukkeloinnin jälkeen Delias eucharis -perhoseksi (en löytänyt suomenkielistä nimeä).

Intiassa on paljon erikoisia luonnon muovaamia kivimuodostelmia, ja Durgam Cheruvullakin oli niitä pari. 


Taloja järvinäköalalla.

Päästyäni järven toiseen päähän moskeijasta alkoi kuulua rukouskutsua(?), ja siitä tiesin, että olin tullut lähelle moskeijaa. 

Tämä ei vastannut ihan käsitystäni moskeijasta, mutta pakko oli uskoa, että tämä oli moskeija, kun kerran seinässä niin luki. Ulkona penkillä istui kolme ukkoa, enkä viitsinyt siitä syystä tutkia paikkoja niin tarkkaan kuin olisin muussa tapauksessa ehkä tutkinut, mutta kävin kuitenkin kurkkaamassa rakennuksen taakse, kun siellä näytti olevan jonkinlaiset rauniot. 

Minusta näytti siltä, että nämä saattoivat olla vanhan moskeijan rauniot, ja uusi moskeija oli rakennettu vanhan viereen. Vanha oli ehkä joko sortunut, tai sitten se oli purettu uuden kävelytien alta pois. Rantaan kun selvästi rakennettiin jotakin.

Koska kävelypolku ei tosiaankaan jatkunut enää tästä pidemmälle, oli palattava suosiolla samaa reittiä takaisin. 

Polusta puuttuu vielä aika paljon, jotta koko järven pääsee kiertämään.

Järven pohjukassa näkyi paljon kalastajia, ja teki mieli kysyä, onko tullut saalista, mutta en kehdannut.

Paluumatkalla nappasin vielä muutaman kuvan.

Olin sillan alla juuri sopivasti auringonlaskun aikoihin. 

Viime päivinä on ollut kyllä kauniita auringonlaskuja! Tänäänkin komea punainen aurinko laski Ikean taakse, ja harmitti, kun en voinut jäädä kuvaamaan sitä, kun olin keskellä liikenneruuhkaa.

Täytyy varmaankin ruveta yrittämään, josko saisin unen päästä kiinni. Toivon itselleni huomiseksi mahdollisimman tapahtumaköyhää ja tavallista päivää. 😆 Kaikille muille toivon mukavia yllätyksiä! 

😘

33 kommenttia:

  1. Ajattelin ensin etta tuo keltainen lintu voisi olla kuhankeittaja (on siinakin nimi!) mutta ei sittenkaan.
    Nautin kovasti Intia-raporteistasi. Olisi hienoa paasta siella kaymaan joskus mutta oma ukkelini ei syty ideasta ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukkeloin kuhankeittäjän, eikä taida tosiaan olla se. Mietin, että pitäiskö oikein ostaa intialainen lintukirja, mutta sitten ajattelin, että se saattaa olla jo vähän liioiteltua. :-D

      Ihana kuulla, että tykkäät! Ja ymmärrän sinun ukkeliasi oikein hyvin. Eipä itseänikään huvittanut tulla Intiaan ensimmäisellä kerralla, vaan ukkeli sai melkein raahata väkisin mukanaan.

      Poista
  2. Hih, salirakennuksessa on myös pullat valmiina! Leipomo? :D

    Millaiset hinnat tuolla valitsemallasi salilla oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pulla Reddy nauratti minuakin aluksi, mutta nyt nimeen on jo niin tottunut, että sitä ei enää edes ajattele. Pulla Reddy myy intialaisia makeisia, mutta pullaa sieltä ei taida saada. ;-)

      Ukkelikin osti kuukauden salijäsenyyden (ei tosin ole käynyt salilla vielä kertaakaan), ja saatiin kahden ihmisen jäsenyys yhteishintaan 6000 rupiaa (70 euroa). Normaalihinta olisi ollut 7000 rupiaa (82,5 euroa), mutta heillä oli jokin alennuskampanja, jonka takia hinnasta lähti tonni pois. Eli ei ollut mikään halpa paikka tuokaan. Taitavat kaikki salit olla noissa hinnoissa, mutta mieluummin sitä maksaa kunnollisesta paikasta kuin paskasta.

      Poista
  3. Kiitos taas todella paljon!!!
    Huomaan tutkivani jokaisen kuvan todella tarkkaan. Minäkin kiinnitin huomioni G Pulla Reddy'yn, heh.
    Tuntuu hassulta kaikkien noiden kuvien jälkeen, mutta toivotan silti hyvää alkanutta joulukuuta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sinä varmaan katsot sitten kuvat varmaan paljon tarkemmin kuin minä ja näet niissä sellaisia asioita, joita minä en ole edes huomannut. Mä katson kuvat yleensäkin aika ylimalkaisesti ja nopeasti, sekä omat että toisten...

      Pullaa ei Pulla Reddyltä saa, mutta intialaisia makeisia kyllä. Ovat supermakeita ja täynnä gheetä – eli tosi hyviä. ;-D

      Hyvää alkanutta joulukuuta sinullekin! Eipä täällä tosiaan oikein joulukuulta tunnu! :-)

      Poista
  4. Tosi upeita lintukuvia, ja kauniita lintuja oletkin bongannut. Suloiset ovat myös nuo kissat, mutta nuo koirat,,,,onko teillä Hyderebadissa paljon kulkukoiria? Kuka niitä syöttää? Entä rabies?
    Voi jestas tuota keittiön kiillotusta, ihan hurjaa että tulevat ilman että ilmoittavat tarpeeksi ajoissa etukäteen. Ja tsemppejä autonkuljettajan veljelle! Jännää myös että joku ripustaa käsilaukkuja puihin;D
    Hyvä että löysit kuntosalin,mutta mä en varmaan jaksaisi kuntoilla kuumassa ilman ilmastointia,joten nostan sulle hattua :D
    Aika kiva Suomi-paita:) OIkein hyvää alkanutta joulukuuta Satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael! Kissat ovat ihania, ja pentujakin täällä näkee. Eilen kaksi kissanpentua leikki keskenään ja kiipesi välillä puuhunkin. Näky oli niin suloinen. <3

      Täällä on ihan hirveästi kulkukoiria, niin paljon, että sydäntä särkee. Ei niitä käsittääkseni kukaan syötä, vaan koirat tonkivat roskakasoja ja sen sellaisia ja syövät sitä mitä löytävät. Minä vähän pelkään Intiassa kulkukoiria, kun joskus lauma koiria rupesi ärhentelemään mulle Nelloressa, ja siitä jäi pieni kammo. Mutta onneksi täällä Hyderabadissa koirat ovat ainakin toistaiseksi jättäneet rauhaan. Piti kuukkeloida rabieksesta, ja asia oli niin kuin olin arvellutkin, eli rabies on täällä todella iso ongelma. 20000 intialaista kuolee vuosittain rabiekseen, ja Intia pitää ykköstilaa ihmisten rabieskuolemissa maailmassa.

      Toivotaan autonkuljettajan veljelle parasta! Hyvä poika hänkin on, mutta taitaa olla aika ujo, ja siitä syystä hänestä voi saada vähän väärän käsityksen. Viime päivinä poika on alkanut olla jo vähän rennompi. :-)

      Kyllä minäkin kuntoilisin mieluummin ilmastoidussa tilassa, mutta menee se noikin. Ekat pari treenikertaa oli kyllä tosi uuvuttavat, mutta nyt on kroppa alkanut vissiin pikkuhiljaa tottua.

      Kiitos samoin sinulle! <3

      Poista
    2. Surullista tosiaankin nähdä koiria noin, mutta köyhemmissä maissa sellaista vaikeaa välttää. Mietin että onko siellä lainkaan järjestöjä, jotka hoitavat esim. koirien sterilisoinnit, jotta määrä ri kasva liian suureksi?

      Poista
    3. Uteliaana käännyin googlen puoleen, ja onhan siellä montakin järjestöä❤️

      Poista
    4. On niitä järjestöjä tosiaan, vaikka en tiedä, kuinka paljon niistä on hyötyä/apua koiratilanteen ollessa sellainen kuin se on. Kuukkeloin itsekin järjestöjä meidän asuessa Intiassa, kun etsin voisiko niissä tehdä jotain vapaaehtoistyötä. En muista enää, miksi idea jäi sitten kumminkin vain ajatuksen tasolle.

      Poista
  5. Voi noita kisuja ja koiria. Surku tulee. Toki joka paikassa on noita heitteille jätettyjä, ei ole ainoastaan Intiassa ongelma. Taidan rakastaa sitä teidän autonkuljettajaa, koska eläimiä kunnioittava ja rakastava ihminen täytyy olla sydämeltään hyvä <3

    Hieno Suomi paita. Oot kyllä timmi-mimmi! Salilla käynti on kyllä tuottanut tulosta (iso peukutus sulle).

    Laukkuja mietin.. onko siellä paljon varkauksia. Jospa ne on varastettu ja arvokas napattu laukusta ja viskattu puskaan. Sieltä joku ohikulkija nostanut oksalle löydettäväksi. Tai sitten merkki naapurille ;-D
    Mystistä joka tapauksessa.

    Ihania kuvia taas, haluisin niin päästä käymään Intiassa ihan vaan näiden sun kuvien takia.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surku tulee. :-( Minä en voi oikein edes katsoa koiria, varsinkaan kovin surkean näköisiä. Onneksi monet ovat kuitenkin suhteellisen hyväkuntoisen näköisiä, eli kyllä ne kuitenkin löytävät jostain ruokaa ja juomaa.

      Autonkuljettaja on todellakin hyväsydäminen. <3 Hänellä on itselläänkin koira, jonka kanssa leikkiessä sairasloma on kulunut mukavasti. Tai niin mukavasti kuin se nyt voi kulua! Poika kävi eilen illalla veljensä kanssa anoppilassa ekan kerran leikkauksensa jälkeen, ja tylsää kuuluu kotona olevan. :-D

      Kiitos. <3 En nyt tiedä, olenko kovin timmi, mutta lihaksia on kyllä viime vuosina tullut. Paita on aika hauska, vaikka ensin ajattelin, että onkohan se vähän liian ohut näihin olosuhteisiin (näkyy tissiliivit vähän läpi).

      Minusta tuntuu, että Hyderabadissa on aika vähän varkauksia, mutta voin olla väärässäkin. Ensin ajattelin, että nuo laukut kuuluivat puistotyöntekijöille, mutta tuskin puistotyöntekijöillä on tuommoisia käsilaukkuja ja vaikka olisikin, miksi he toisivat ne töihin mukaan. Monenlaista vaihtoehtoa on, ja ottaa päähän, kun ei tiedä oikeaa syytä. :-D

      Mukavaa joulukuun jatkoa sinulle! <3

      Poista
  6. Oliskohan tuo tirppa kenties joku mehiläissyöjä? Nokka ja olemus viittaa sen sukuisiin. Väri on kyllä kuhankeittäjämäinen, kuinka se äänteli? Whip a poor Willie?

    Gordon G on pukeutunut yllättävän hillittyyn pukuun, näköjään.

    Onkohan G Pulla kotoisin hämeestä. Meillä on täällä Pullia, Pitkoja ja aiemmin leipomoa piti Kakon suku.

    Sähköviritykset on mielenkiintoisia, näyttää olevan koaksiaalikaapelia, CAT-kapelia, puhelinpiuhoja, kytkimiä ja muuta. Intiassa ei sada ikinä?

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole aavistustakaan, miltä mehiläissyöjä näyttää, mutta ihan hyvin tuo voi olla mehiläissyöjäkin. Ääntelyä en kuullut, joten äänestä ei ole apua. Tosi puskista kuului kova sirkutus, mutta lintujen äänet menivät sekaisin, niin en tiedä, mikä ääni kuului kenellekin.

      Multa meni tuo Gordon G. -juttu ohi, mutta ei ole ihmekään, kun pää ei ole toiminut tänään yhtään!

      Haha, Pulla saattaa hyvinkin olla hämäläinen, joka on ottanut ja lähtenyt Hämeestä itään. Vai on teillä siellä Pitkojakin. :-D Kakko on mulle jostain yhteydestä tuttu, mutta en keksi, mistä. Aattelepa, jos Pulla ja Pitko menisi naimisiin ja yhdistäisi sen jälkeen nimensä Pulla-Pitkoksi. :-D

      Uskomatonta, että saat jotain tolkkua tuosta sähkölankasekamelskasta. Mulle nuo kaikki näyttää vain "johdoilta". Kiitos sivistämisestä! :-) Siis täällähän sataa välillä niin, että muuritkin kaatuvat (täällä anoppilassakin oli yksi aluetta reunustanut muuri kaatunut, kun Durgam Cheruvu tulvi), mutta nuo johdot eivät ilmeisesti "pienistä" sateista välitä.

      Poista
  7. Olipas taas mielenkiintoisia kuvia Intiasta! Ihana värikkäitä pikkulintuja. Noita olisi kivempi katsella kuin kotimaisia aika värittömiä lintuja, vaikka onhan varpusetkin omalla tavallaan tosi söpöjä.

    Aika vaatimaton on tuo tämän hetkinen moskeija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on ihana katsella värikkäitä lintuja! Ne tuntuvat jotenkin niin kovin eksoottisilta meidän varpusten yms. jälkeen. Erityisesti vapaana lentävät papukaijat tuntuvat niin uskomattomalta näyltä, että ensimmäinen ajatukseni on, että voiko tämä olla tottakaan.

      Saapa nähdä, tuleeko tuon moskeijan tilalle jokin näyttävämpi pytinki. Täytyypä pitää tilannetta silmällä Hyderabadissa käydessä ja päivittää tilannetta.

      Poista
  8. Hei Satu,
    Kivoja kuvia ja juttuja taas sinulta. Kiitos paljon.
    Tuosta moskeija osiosta tulee mielikuva siitä jotta intialaiset, hindut eivät taida oikein suvaita islamin uskontoa. Minulla oli intialainen työkaveri joka kerran alkoi kertoa alueesta jossa asuu paljon muslimeja. Puhui aika kärkevästi heistä ja siitä miten ärsyttäviä he ovat. En oikein muista mikä oli asian ydin, mutta voit arvata että en halunnut provosoida mitenkään tai jatkaa keskustelua. Joten se jäi siihen ja jutut laantuivat alta aikayksikön.
    Muutenkin yritän välttää tällaista varsinkin jos ollaan kasvottain ja muistaakseni tämä tapahtui ruokatunnilla.
    Hänen kanssaan sujui tosi hyvin kun jutut meni vaateostoksiin ja ale- shoppailuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lissu! Ihana kuulla, että pidit. :-)

      Varmaan riippuu vähän ihmisestä, miten kukakin hindu suhtautuu muslimiin ja päinvastoin, mutta kyllähän hindut ja muslimit elävät ainakin Hyderabadissa aika erikseen. Tiedän kaupungissa monta aluetta, joilla asuu pelkästään muslimeita.

      Toisaalta taas ukkelin yksi parhaista lapsuudenkavereista on muslimi, ja yksi anoppilan autonkuljettajakin oli muslimi. Hänen palvelusaikansa jäi kyllä varsin lyhytaikaiseksi, mutta en muista mistä syystä. Huomasin kyllä anopista, että hän oli hieman ennakkoluuloinen kyseistä autonkuljettajaa kohtaan, ja autonkuljettajan rukousajat ym. muslimien muut tavat loivat ihan käytännön ongelmiakin työsuhteeseen.

      Vaatteet ja aleostokset ovat varsin turvallinen keskustelunaihe intialaisten kanssa. :-) Minä yritän nyös itse olla ottamatta kantaa tulenarkoihin aiheisiin, ellei sitten vastapuoli ole todella tuttu ihminen. Ei sitä ehdoin tahdoin halua luoda eripuraa tai mielipahaa.

      Poista
  9. Eikö sua pelota kulkea siellä yksin?Suomessa kun välillä uutisoitu Intian naisten/tyttöjen raiskauksista vai onko Intiassa pääsääntöisesti turvallista liikkua ja sitten nämä jutut uutisoidaan vaan isosti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on juuri noin kuin sanoit, että Intiassa on pääsääntöisesti turvallista, ja sitten ne raiskaukset tms. saavat tosi paljon näkyvyyttä, minkä perusteella Intian ajatellaan olevan ihan kamalan vaarallinen paikka. Toki teen koko ajan voitavani, etten edes antaisi kenellekään mitään houkutusta pölliä multa jotain tai tehdä mulle jotain. Mutta on mulla varmasti ollut onneakin matkassa, varsinkin alkuvuosina, kun joskus päädyin vahingossa pimeille kujille. Lisäksi olen ymmärtänyt, että eteläisessä Intiassa on turvallisempaa kuin pohjoisessa, ja pohjoisessa (Delhissä) on kerran taksikuski lähtenyt viemään mua oudoille kujille. Onneksi tunsin aluetta sen verran, että tiesin minne pitää mennä, ja komensin taksin heti toiseen suuntaan. Kuskista kun tuli muutenkin tosi huonot vibat.

      Eli siis ei pelota, mutta olen koko ajan varuillani, varsinkin sellaisessa paikassa, missä ei näy muita ihmisiä.

      Poista
  10. Whip a poor Willie = kuha kiehuu, mitä tämä oli saksaksi, en muista mutta nimi oli vähän samaan tyliin keksitty. Tuossa takapihan takana eleli ennen kuhankeittäjä ja opettelin viheltämään sille takaisin. Nyt siinä on lähiö, eikä enää kuhankeittäjää. Muutenkin on laji harvinaistunut.

    En tarkempaa lajia löytänyt kuukkeloimalla mutta joku mehiläissyöjistä tuo tirppa on. Hauskan värinen kumminkin.

    Gordon Gekko, aika harmaa on tuo lisko, oliko se gekko, en tiijä.

    Yhden Pitkon löydät aamulehdestä, ex-potkupalloilija, toimittaja evp, nykyään kolumnisti. Muuan Kummelin hemmoista oli roolinimeltään Kakko. Olisivatko lunperin evakkoja, olivat erikoisia sukunimistöltään, mm. Myyrä, Hiiri ja Ruuna muuttivat näille main. Ja Rokan Antin kaveri oli Susi.

    Johtohässäkkä on semmoinen, että sateella jotain lakkaa toimimasta ihan varmasti. Joa olisin tuommoisen nähnyt työelämässä ollessani sisällä, lukkojen takana ATK-kaapissa olisi siitä tullut sanomista. Ulkona, tien vieressä yuommoinen...

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos selvennyksistä! Mä en ollut aiemmin edes kuullut kuhankeittäjästä, enkä tiennyt, että moinen lintulaji elää Suomessa. Mutta onhan siellä kuhiakin, joten miksi sitten ei olisi kuhankeittäjiäkin. :-)

      Täällä nuo seinillä kiipeilevät liskot on aina tuollaisia vaaleanpunertavia. Yksi varsin hyvinsyöneen näköinen otus ilmestyy aina pimeän tullen tuohon olohuoneen parvekkeelle ja on siellä milloin minkäkinlaisessa vintturassa. Uteliaan tuntuinen kaveri tuntuu olevan. Maassa elelevät liskot ovat (anopin mukaan) harmaita niin kuin meilläkin. Oisko joku suojavärijuttu?

      Hee, no se Kummelin Kakkohan se olikin, mistä Kakko oli tuttu! Hienoja nimiä kyllä tyypeillä. Joskus mietin puolileikilläni, että pitäiskö vaihtaa nimensä joksikin hauskaksi, kun oma on niin tylsä. Toisaalta oma sukunimi on niin harvinainen, että siitä tekee mieli pitää kiinni viimeiseen asti. (En ottanut naimisiin mentyäni edes ukkelin sukunimeä.)

      No ilmankos yhteydet aina katkeilevatkin täällä sateen aikana. Nyt en ihmettele enää yhtään!

      Poista
  11. Satu tutkii - Käsilaukkujen arvoitus

    Sopisiko tuo tyttökirjan vai dekkarin nimeksi?

    Aiemmin tiesin kaksi kuhankeittäjän reviiriä, toisessa olin kuullut ja toisessa nähnyt linnun. Takapihan viheltelijää en ole ikinä nähnyt mutta vanajan ranassa elelleen olen. Sen viheltelyä kuulin pyörälenkillä joskus. Se pesi siis rantalehdossa järven takana, 20km päässä. Sikäli sopiva paikka, että olen vanajalla kuhaa soutanut lämpimässä kesäyössä.

    Metka lintu, suomessa kommentoi ruuanlaitoa, englannissa kehottaa piiskaamaan köyhää willieparkaa.

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, musta tuo kuulostaa noiden yhdistelmältä, eli miten ois nuorisodekkari? :-)

      Nyt pääsin jo niin pitkälle, että kävin kuukeloimassa kuhankeittäjän viheltelyä. Melko erikoinen ääni! En muista koskaan kuulleeni moista.

      Mukavaa itsenäisyyspäivää! Lippu salkoon ja Maamme-laulu raikaamaan!

      Poista
  12. Minulle kyllä kelpaisi tuollainen palvelu, että ongelmat selvitetään 3 päivässä! Minulla olisi heti monta ongelmaa ratkottavaksi.
    Upeaa eläimistöä sielläpäin, kuten odottaa saattaakin.
    Vähän tyhmä kysymys varmaan, mutta onko siellä ihan turvallista lenkkeillä yksin..? Tosin tuollainen painonnostaja varmasti näyttää mistä se kana oikein pissii ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama! Ois kyllä helppoa, jos voisi vain kilauttaa tuommoiselle ukkelille, että mulla ois tämmöinen ongelma, saisko ratkaisun. Meillä on Suomessa iso puute, kun meillä ei ole tuollaista palvelua. Pitäisköhän itse perustaa ongelmienratkaisuyritys?

      Kyllä täällä on ihan turvallista lenkkeillä yksinkin. Toki olen koko ajan valppaana, varsinkin silloin, jos ympärillä ei näy muita ihmisiä. Noin mäkin haluaisin ajatella, että näytän kyllä närhen munat, jos joku tulee uhittelemaan, mutta tosiasiahan on se, että jos tulisi vaikka lauma ukkoja, niin kyllä niille kakkoseksi jäisi.

      Poista
    2. Sinä olet ainakin rohkea. Ole kuitenkin varovainen.

      Poista
  13. Olen sanaton, taas niin mahtava postaus !!! Katson tarkkaan joka kuvan :-)
    Kivaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit ja että kuvatkin kiinnostaa! On paljon kivempi kirjoitella, kun tietää, että joku on oikeasti kiinnostunut. Pus ja hali! <3 Ja kivaa sunnuntain jatkoa myös!

      Poista
  14. Voi olla, että joku on jo kommentoinutkin, mutta siippa sanoi, että tuo vihreä lintu on mehiläissyöjä (meidän eurooppalaisessa lintukirjassa ei ollut juuri kuvan lajia). Ja keltainen on kuhankeittäjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuhankeittäjää jo ehdotettiinkin, mutta vähän jäi epävarmaksi, että onko se sitten kuitenkaan se. Iso kiitos siipalle tiedoista! Sinulla taitaakin olla kotona oikein lintuasiantuntija. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3