Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Kaappiin vai ulos kaapista

Viime päivät ovat olleet taas niin hektisiä, etten tiedä, mistä aloittaisin. Korona tulee nyt ensimmäisenä mieleen, joten aloitetaanpa sitten vaikka siitä. 

Ukkelin pikkuserkku, joka työskentelee Hyderabadin Apollo-sairaalassa, laittoi tänään viestiä, että kaupungin koronatapaukset ovat äkillisesti lisääntyneet, joten olkaa varovaisia. Omikron on saapunut Intiaankin, mutta toistaiseksi omikron-tapauksia on ollut vain jokunen, ja nämä uudet tapaukset ovat enimmäkseen vanhoja variantteja. Omikron kuitenkin säikäytti täällä niin, että nyt tietyistä riskimaista (joihin kuuluvat mm. kaikki Euroopan maat, Suomi mukaan lukien) Intiaan saapuvat testataan maahan saapuessa lentokentällä, eikä kentältä pääse ulos ennen testituloksen varmistumista. Jos tulos on negatiivinen, pääsee jatkamaan matkaansa, mutta ehtona on seitsemän päivän kotikaranteeni ja uusi testi taas kahdeksantena päivänä. Jos taas testitulos on positiivinen, joutuu suorinta tietä eristykseen karanteenihotelliin. 

Ukkelin sisko on tulossa Hyderabadiin tänä yönä USA:sta, ja on vielä vähän epäselvää, mikä on käytäntö USA:sta tulevien suhteen. Maahantulosäännöt muuttuivat niin äkillisesti 1. joulukuuta omikronin takia, että oikein kenelläkään ei tunnu olevan varmaa tietoa, mikä käytäntö milläkin lentokentällä on (säännöt vaihtelevat osavaltioittain). Hyderabadissa tuli tällä viikolla voimaan maskipakko, eli kaikilla julkisilla paikoilla on käytettävä maskia, tai muuten uhkana on 1000 rupian (=vajaan 12 euron) sakko. Rokotustodistuksiakin kysellään satunnaisesti esimerkiksi ostoskeskuksissa ja hotelleissa, mutta rokotustodistuksen puuttumisesta ei saa sakkoa, vaan operaation tarkoituksena on vain tehdä ihmiset tietoiseksi rokotuksen tärkeydestä. 

Rokotustodistusten kyseleminen aiheuttaa luonnollisesti jonoa, mikä ei ole koronan kannalta hyvä juttu ollenkaan. Kuva eiliseltä Forum Sujana Mallista.

Autonkuljettaja on toipunut leikkauksestaan erinomaisesti, ja häneltä poistetaan tikit ilmeisesti keskiviikkona, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Autonkuljettaja on käynyt jo anoppilassakin torstaista lähtien joka päivä, kun kotona on kuulemma niin tylsää. Autoa hän ei ole kuitenkaan vielä ajanut, joten minä olen toiminut autonkuljettajana tämän viikon, ja kaikki on sujunut erinomaisesti pientä alkukankeutta lukuun ottamatta. 

Appiukko tuli maanantaina joidenkin tuttaviensa kyydissä toimistosta lounaalle, mikä oli minusta vähän erikoista, kun minun piti kumminkin hakea ukkeli kotiin, ja appiukko olisi päässyt samalla kyydillä. Appiukon ei pitänyt mennä iltapäivällä enää takaisin toimistolle (hän käy muutenkin toimistolla vain aamupäivisin), mutta kun tulin iltapäivällä takaisin salilta, törmäsin parkkipaikalla appiukkoon, joka odotti pääsevänsä tuttavansa kyydillä takaisin töihin. Illalla oli kaikenlaista härdelliä (anoppi oli pyytänyt appiukkoa tuomaan tullessaan kaupasta maitoa ja jogurttia, mutta appiukko oli unohtanut ja meinasi lähteä kauppaan kävellen, vaikka minun piti kuitenkin hakea illalla ukkeli ja saatoin ihan hyvin käydä samalla kaupassa), mutta tilanteen laannuttua kyselin appiukolta vähän noista päivän kyytimisjutuista. Ajattelin myös, että on paras nostaa kissa pöydälle, ja sanoin appiukolle, että appiukko voisi pyytää minulta milloin vain kyytiä, sillä minulla oli aikaa, ja kyyditsisin appiukkoa oikein mielelläni. Appiukko ei vastannut minulle mitään, mutta hän naurahti sillä tavalla, että tulkitsin appiukon olevan ehkä jopa vähän mielissään. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia. 

Päivän kissakuva: uni maittaa!

Huomenta. ❤

Pidin itsestäänselvyytenä, että minä olisin se, joka hakee ukkelin siskon yöllä lentokentältä, mutta autonkuljettaja ilmoittikin tänään anoppilassa käydessään menevänsä veljensä kanssa kentälle. Autonkuljettaja ajaisi autoa terveellä kädellään (auto on onneksi automaattivaihteinen, joten vaihteita ei tarvitse vaihtaa), ja veli toimisi siskon laukunkantajana  ja -nostajana. Työnjako oli siis selvä. Olin enemmän kuin kiitollinen, että minun ei tarvitse mennä kentälle, sillä siskon lento saapuu joskus kahden aikaan yöllä, ja kun siskon pitää odotella koronatestin tulosta, ennen kuin hän pääsee kentältä pois, ei voi tietää yhtään etukäteen, mihin aikaan sisko lopulta tulee. Odottelua saattaa tulla tuntikaupalla, ja olen niin iloinen, että minun ei tarvitse valvoa koko yötä lentokentän kupeessa. Autonkuljettaja saa kaiken lisäksi pysäköidä minne tahansa, sillä hänellä on kansanedustajan (member of parliament) MP-pysäköintilupa. Suvussa kun on yksi kansanedustaja, ja autonkuljettaja on saanut pysäköintiluvan sitä kautta. Lupa on autokohtainen, ei kuljettajakohtainen, joten minäkin voisin käyttää lupaa pysäköidessäni, mutta minusta olisi aika epäuskottavaa, jos meikäläinen päräyttäisi paikalle kansanedustajan pysäköintilupa tuulilasissa. 😆

Kävimme eilen ukkelin kanssa Ikeassa, kun meidän piti ostaa anopille muun muassa uunivuokia. Ostoslistalla oli lisäksi tuolit makuuhuoneen parvekkeelle sekä jonkinlainen kenkäteline. Autonkuljettajalla oli taas tylsää, joten hän lähti mukaamme, ja minua vähän huvitti, kun osamme olivat vaihtuneet, ja autonkuljettaja istui takapenkillä, kun minä ajoin. 

Ikea näkyvissä!

Ennen kuin pääsee Ikeaan, kaikilta autossa olijoilta mitataan lämpö, ja tavaratila tutkitaan (hyvin ylimalkaisesti).

Hyderabadin Ikeassa on aivan samannäköistä kuin muissakin maailman Ikeoissa sillä erotuksella, että asiakkaat ovat erinäköisiä, ja tuotteissa on pieniä eroja. 

Tämä voisi olla ihan hyvin vaikkapa Vantaan Ikeasta.

En tiedä, onko Suomen Ikeoissa näin värikkäitä tyynyjä.

Niitä haluamiani ovimattojakin löytyi, mutta matto painoi niin julmetusti (varmasti ainakin kaksi kiloa), että päätin jättää maton pienen jahkailun jälkeen ostamatta. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että matkalaukuissani on paluumatkalla ihan riittävästi tavaraa ilman ovimattoakin. 

Vasemmanpuolimmainen matto on se himoitsemani, ja siinä lukee teluguksi tervetuloa. Oikealla on tervetulotoivotukset hindiksi.

Autonkuljettaja ja ukkeli valitsevat kukkia.

Löysimme kaiken tarvitsemamme, mikä ei ollut kovin paljon. Ikea on kuitenkin ilmeisen suosittu täälläkin, sillä ihmisillä näkyi ihan ääriään myöten täynnä olevia ostoskärryjä.

Kenkäkaappi tuli – kuinkas muutenkaan – totuttuun Ikea-tyyliin eli osina laatikkoon pakattuna. Autonkuljettaja ihmetteli, pitääkö kaappi kasata itse, ja ennen kuin huomasinkaan, olin sanonut, että minä voisin kasata kaapin. Siinä on nyt siis huominen projektini (tai yksi niistä, sillä tarkoituksena on mennä myös mm. vihannestorille anopin kanssa).

En kasannut kaappia vielä tänään siitä syystä, että koko huusholli on ollut viikonlopun ajan muutenkin sekaisin. Makuuhuoneen kaapisto tuli keskiviikkona, ja kaappien kasaaminen luvattiin aloittaa perjantaiaamuna kello kymmenen. Kasaajia ei kuitenkaan näkynyt perjantaiaamuna eikä koko päivänä, vaan he tulivat vasta lauantaina. 

Kaapisto vielä paketeissa. Vasemmalla näkyy makuuhuoneen vanha patja, joka on lähdössä ulos, kun kävimme ukkelin kanssa ostamassa sänkyyn uuden patjan.

Näiden kaappien luvataan olevan termiitinkestäviä.

Olin tyhjentänyt makuuhuoneesta kaikki tavaramme ja peitellyt sängyn ja sohvan muovilla ja anopin antamilla kankailla (maanantain pölyshow oli vielä tuoreessa muistissa!), mutta kasaajat sanoivatkin, että koko huone piti tyhjentää, jotta he saisivat koottua kaapiston keskellä lattiaa. Lopulta kuitenkin riitti, että sänky siirrettiin seinän viereen ja sohva nostettiin sen päälle. Minua huvittavat nämä intialaiset ongelmanratkaisutilanteet: jokaisella on oma mielipiteensä siitä, miten jokin asia pitäisi tehdä, ja jokainen on hyvin auliisti tarjoamassa mielipidettään. Sitten kun joku rupeaa tekemään jotain, muiden pitää tulla siihen viereen vahtimaan, kuinka se homma nyt sujuu, ja mahdollisesti taas sanomaan mielipiteensä, miten homma pitäisi oikeasti tehdä. Minustakin tulee Intiassa jokin ihmeellinen puoli esiin, sillä minun pitää saada aina tunkea nenäni joka tilanteeseen ja päästä esittämään mielipiteeni.

Kaapiston paikka vielä tyhjänä.

Työmiehet eivät tee töitä sunnuntaisin, joten pölyä aiheuttavat hommat tehtäisiin loppuun vasta huomenna (jos tehdään!). Sen jälkeen pitää vielä asentaa kaappeihin liukuovet, mikä tehdään mahdollisesti keskiviikkona. Sen homman ei kuitenkaan pitäisi enää tuottaa pölyä, joten voimme ehkä laittaa vaatteet kaappeihin jo huomenna. Juhuu!

Siinä kun kaappien asennus oli täydessä vauhdissa, makuuhuoneen sängyn patja ja huonekalut oli levitelty olohuoneeseen ja kaappien osat oli ripoteltu näppäräksi esteradaksi eteisen ja olohuoneen lattialle, rupesi tulemaan vieraita. Ensin tuli kaksi perhetuttua, ja sitten tuli neljä appiukon ystävää. Sattui olemaan sopivasti lounasaika, ja Intiassahan ei vieraiden anneta lähteä ilman, että heille on tarjottu ruokaa. Koska anoppi ei ollut varautunut tällaiseen ihmismäärään, ukkeli lähetti autonkuljettajan veljen hakemaan läheisestä ravintolasta kana- ja kasvisbiryania sekä paistettua kanaa. Pahaksi onneksi ruoat olivat niin tulisia, että kukaan ei pystynyt oikein syömään niitä. Minulla on todella hyvä tulisuuden sietokyky (paljon parempi kuin esimerkiksi ukkelilla), mutta ruoka poltti minunkin kurkussani niin, että ääni meinasi lähteä. Hyvä puoli tässä oli se, että vatsani meni tulisesta ruoasta hetkeksi sekaisin. 😆

Kotiapulainen yritti tehdä kaiken kaaoksen keskellä omia töitään (lakaista ja luututa lattiaa, pestä pyykkiä ja astioita), ja minä ajattelin, että kaikenlaisen keskelle kotiapulaisetkin joutuvat. Kotiapulaisten käyttäminen on Intiassa todella tavallista (kuten on autonkuljettajienkin), ja harvassa ovat ne taloudet, jotka eivät käytä minkäänlaista ulkopuolista apua. Työvoima on täällä halpaa, ja se on tietysti yksi syy, miksi kaikenlaisen avun käyttäminen on niin yleistä, mutta työllistäminen on myös yksi tapa auttaa huonompiosaisia. Anoppila työllistää autonkuljettajan ja kotiapulaisen, ja vaatteetkin annetaan silittäjämiehelle silitettäväksi. Tässä samassa talossa asuu myös yksi ranskalainen kaveri, joka ei osaa paikallisia kieliä, joten appivanhemmat toimivat ranskalaisen ja silittäjämiehen välitysmiehinä. Ranskalainen jättää pyykkipussinsa aina anoppilaan, josta silittäjä sitten nappaa pyykit mukaansa. Sitten silittäjä palauttaa taas silitetyt vaatteet anoppilaan, josta ranskalainen hakee ne mukaansa. Miten kätevää.

Kulkee se televisio moottoripyörälläkin, ja jännitys tiivistyy: saadaanko ehjänä perille?

Pusseja mahtuu kyytiin niin monta kuin niitä mahtuu.

Minä en käyttänyt Intiassa asuessamme minkäänlaista ulkopuolista apua, koska olen tottunut tekemään kaiken aina itse. En ymmärtänyt, miksi minun pitäisi käyttää ulkopuolista apua, jos kerran pystyn siivoamaan/silittämään/ajamaan autoa itsekin ja minulla on aikaa kyseisiin hommiin. Mutta sitten kerran joku kysyi minulta, olinko koskaan tullut ajatelleeksi, että minä vien joltakulta työpaikan sillä, että teen kaiken itse. Eikö olisikin mukava antaa työpaikka jollekulle? Siitä lähtien rupesin tuntemaan syyllisyyttä siitä, että halusin tehdä kaiken itse. Parasta, mitä hyvässä asemassa olevat ihmiset voivatkin tehdä, on työllistää heikommassa asemassa olevia ja tehdä hyvää muuten, esimerkiksi antamalla rahaa hyväntekeväisyteen. Ukkelikin on lahjoittanut jo vuosikaudet rahaa esimerkiksi yhdelle orpokodille, ja sydäntäni lämmittää, kun ajattelen, miten iso apu pienestäkin summasta voi niille lapsille olla.

Kävimme aiemmin tällä viikolla ukkelin kanssa kaksistaan Kohinoor-hotellin Golconda Pavilion -ravintolan iltabuffassa.

Hotellin aula.

Palazzot in action.

Ruoka oli ihan jees, mutta ei todellakaan sellaista, että viitsisin mennä syömään samaan paikkaan toistamiseen. Buffetissa oli aika paljon vaikutteita Lähi-idän ruoista, mikä ei sinänsä ole huono asia, mutta nämä ruoat eivät maistuneet oikein miltään. Pääruoissa oli intialaisia juttujakin, mutta olin jo alkuruoista niin täynnä, että en oikein enää jaksanut syödä pääruokia. 

Sekalainen kokoelma salaatteja ja tahnoja. Ylhäällä vasemmalla kulhossa dahi bhallaa.

Pääruokalautasellani oli vain lammasbiryania, mirchi ka salaania, adraki murghia ja riisiä.

Jälkiruoille oli sen sijaan vielä tilaa, ja ne olivatkin paras osa ateriaa, kuten monessa muussakin buffetissa. Jätin kaikki kakut ja jäätelöt ottamatta ja keskityin lähinnä paikallisiin herkkuihin. 

Ylhäällä keskellä angoori rasgullia, oikealla seb ka halwaa eli omenahalvaa (ihan järkyn hyvää!), alhaalla malai cham cham ja vasemmalla valkosuklaa-sahramifondantti, joka ei ole mikään intialainen erikoisuus mutta joka oli sekin ihan järkyn hyvää.


Paperiset laskut ovat käymässä harvinaisiksi. Buffet ja kaksi lasia paikallista Sula-viiniä kustansivat 5848 rupiaa eli 69 euroa.

Tänään kävimme appivanhempien kanssa lounaalla Trident-hotellin Kanakissa. 

Tänään mulla oli päällä tämmöistä.

Appivanhemmat eivät halua enää käydä buffeteissa, kun he pystyvät syömään ruokaa vain rajallisen määrän (pätee tietysti itse kuhunkin!), joten tilasimme listalta. Ravintoloiden henkilökuntaa on Intiassakin supistettu, ja jouduimme odottelemaan ruokia ja kaikkea muutakin niin kauan, että hermo meinasi mennä, vaikka ravintolassa ei ollut asiakkaita kuin kourallinen. Kuvia ei ruoista ole, koska ravintolassa oli taas sama systeemi, että tarjoilija tarjoili ruoat lautasille. 

Kurta in action.

Emme syöneet (minusta) mitenkään hirveästi, mutta silti koko loppupäivän oli tosi kylläinen olo. Kun ihmettelin anopille, miten ravintoloiden ruoat ovat niin täyttäviä, anoppi vastasi, että sen takia, kun ruoissa käytetään niin paljon öljyä ja cashew- ym. tahnoja. Anoppi on varmasti oikeassa, sillä vaikka kotiruokia söisi kuinka paljon, ne eivät täytä samalla tavalla epämukavaan ähkyyn kuin ravintoloiden ruoat.

Tridentin aulaa. (Meikäläinen on näköjään erikoistunut hotelliaulojen kuvaamiseen.)

Nyt rupean taas yrittelemään nukkumista (kello on jo puoli yksi, ja huomenna pitäisi lähteä hyvissä ajoin sinne vihannestorille), mutta toivottelen sinne Suomeen oikein hyvää itsenäisyyspäivää! 

😘

34 kommenttia:

  1. Oli mukava lukea, mitä sinulle kuuluu ja samalla tutustua kulttuuriin. Vai on sielläkin sama juttu, että Ikean tuotteet kootaan itse osista :D Täällä Kainuussa on lumi maassa ja pakkasta oli tänään -21°C. Vietämme siis itsenäisyyspäivää varsin talvisessa säässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Ikean tuotteet kasataan täälläkin itse, mutta jos muistan nähneeni oikein, niin kasauspalveluakin oli tarjolla. Luulisin, että täällä sitä käytetään huomattavasti enemmän kuin Suomessa!

      En ehtinyt toivottelemaan hyvää itsenäisyyspäivää, mutta toivottavasti päiväsi sujui kivasti. Tuommoiset pakkaslukemat tuntuvat täältä ajateltuna varsin eksoottisilta...

      Poista
  2. Tosi upeilta näyttävät kurtat in action! Täällä on ollut niin vilpoista, että itse pukeudun mustaksi toppamuumioksi, joten kiva nähdä vähän värikkäämpiä ja tyylikkäämpiä asuja. Hyvää itsenäisyyspäivää myös sinne! -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin myöhästyneet itsenäisyyspäivätoivutukset!

      Suomessa tosiaan käytännöllisyys ajaa talvella vaatetuksessa kaiken muun edelle. Ei tunnu ihan hirveän houkuttelevalta ajatus pukeutua taas Michelin-ukoksi, vaikka olenkin ollut viime päivinä niin kyllästynyt kaikkeen täällä, että kyselin jo tänään ukkelilta, eikö paluulippuani voisi aikaistaa...

      Poista
  3. Mopoilijoila on kumminki kypärät päässä paitsi lapsella :(
    Kivat eri kurtat sulla päällä :)
    Kivaa viikon alkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tarkkaillut mopoilijoiden kypäriä, mutta nyt kun sanoit, niin aika monella taitaa tosiaan olla kypärä päässä, ja hyvä niin! Mua hirvitti tuo mopon päällä seisova lapsi!

      Kivaa viikon alkua sinullekin! <3

      Poista
  4. Kiitos taas!
    Kaikki nuo asut ovat niin kauniita ylläsi, kun olet niin hoikka. Piti kysymäni uteliaisuuttani, että millä kielellä sä kommunikoit appivanhempiesi kanssa?
    Hyvää itsenäisyyspäivää! 💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stansta! Pus. <3

      Anopin kanssa mä puhun telugua ja appiukon kanssa enkkua. Mun telugu ei ole mitenkään täydellistä, mutta sen verran sujuvaa, että pärjään sillä arjessa. Anoppihan ei puhu enkkua, ja sen takia oikeastaan telugua alun perin opettelinkin.

      Myöhästyneet itsenäisyyspäivätoivotukset sinullekin! <3

      Poista
  5. Ihana tuo musta-turkoosi asu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, SatuSanna! Tykkään siitä itsekin, mutta nuo leuhottavat housut ei ole (muotonsa puolesta) kumminkaan ihan mun lempparit. Ärsyttää, jos vaatteissa on ylimääräistä kangasta. :-D

      Poista
  6. Hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin!
    Suloinen tuo kissakuva, kun taas poikaa kuljettava mopo -kuva on pelottava!
    Miten se autonkuljettaja suhtautuu sinun ajamiseesi?
    Hupaisia nuo paikalliset tavat täältä käsin kuultuina ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, erittäin myöhästyneesti!

      Minustakin mopokuva oli tosi pelottava. Mietin kaikkia tilanteita, joita täällä voi tulla eteen liikenteessä ja joissa poika voisi lentää kyydistä kuin leppäkeihäs.

      Autonkuljettaja ei ollut moksiskaan, vaikka ajoinkin. On kyllä ollut ennenkin mun kyydissä (en enää muista mistä syystä). Poika taisi vain nauttia, kun sai olla vain kyydissä eikä tarttenut itse ajaa. :-)

      Poista
  7. Sun uudet vaatteet on todella kauniit. En taida päästä yli siitä miten ihana tuo palazzo-yhdistelmä on :D

    Mainiota pohdintaa tuosta tehdäkö itse vai palkata joku työtä tarvitseva. Minä olen jääräpäisesti vastustanut (hehee mikä jäärä olenkaan) täällä itsepalvelukassojen käyttöä juuri siksi, että haluan mieluummin palvelua ja työllistää jonkun. Haluaisin jopa, että täällä olisi ruokakaupoissa pakkaajia. Tuntuu, että vain superihminen ehtii laittaa tuotteet hihnalle, maksaa ja olla jo samantien pakannut tavaransa kassiin ennenkuin seuraava asiakas jo huokaa niskaan ;-)

    Mä mietin samaa kuin Sartsa, miten se autonkuljettaja selvisi sun kyydissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ostanut jo niin monta kurtaa, että olen laittanut nyt itseni ostokieltoon. Toivottavasti ei tulee lisää lihaksia, ettei nämäkin kurtat jää pieneksi, koska silloin kyllä vituttaisi. :-D

      Se on kyllä totta, että mitä enemmän ihmiset käyttävät itsepalvelua, sitä enemmän palveluja supistetaan. Olen muuten nähnyt pakkaajia Suomessakin, mutta ne ovat olleet aasialaisissa kaupoissa. Vii Voanissa oli ainakin ennen pakkaaja kassalla. Ja ulkomailla pakkaajia näkee paljonkin, tai ainakin ennen koronaa näki. Mä en itse tykkää pakkaajista, koska he pakkaavat kuitenkin kamani ihan väärin. :-D

      Autonkuljettaja taisi vaan tykätä, kun sai istua itse kyydissä. :-)

      Poista
    2. No se on kyllä totta, että pakkaajat pakkaisivat kuitenkin väärin. Mieskään ei ole oppinut hommaa, vaikka olen 30 vuotta opettanut sitä, hehee.

      Poista
    3. Se on kyllä kummallista, miten joissakin asioissa pitkäkään koulutus ei tuota minkäänlaista tulosta. ;-D

      Poista
  8. Minäkin tulen kehumaan tota palazzo-asua, niiiiiin kaunis!

    Minä jäin Sartsan tavoin miettimään mitä atuonkuljettaja tykkäsi sun ajamisesta? Kuinka yleistä siellä on, että naiset ajavat? Naisia ei taida olla autonkuljettajina...

    Olisipa aika hassua, jos olisi autonkuljettajat ja kotiapulaiset. Kotiapulasien voisinkin ottaa, niin ei tarttis itse esim. siivota. Mutta en mä mitään autonkuljettajaa haluais, eikä taatusti mieskään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palazzo-asu on minustakin kaunis, mutta ehkä kuitenkin pikkuisen liian runsas minun makuuni. :-)

      Naisia ei todellakaan ole täällä autonkuljettajina, mutta muuten naisia näkee kyllä kuskeina enemmän kuin aiemmin. Jos oikein tulkitsin, niin autonkuljettajasta oli vain kiva saada istua takapenkillä. :-D

      Mä saattaisin otta puutarhurin, jos olisi oma piha, mutta muuta kotiapua en voisi kuvitella ottavani. Intiassa kotiapulaisia ei voi kuitenkaan jättää yksin hommiin (ellei kyseessä ole pitkäaikainen ja luotettava apulainen), vaan apulaisia pitää pitää silmällä, ja minusta sellainen kyttääminen on ärsyttävää. Helpommalla pääsee, kun tekee itse.

      Poista
  9. Todella kauniit nuo kurtasi💙Omikron on kyllä kurja tapaus:täällähän ruvettiin toimiin heti kun ensimmäiset uutiset omikronista tulivat, eikä ulkomaalaisia nyt päästetä tänne, paitsi erikoisluvalla, ja joutuvat olemaan karanteenissa, kuten myös täkäläiset. Miss Universum kilpailijat saivat erikoisluvan. Ihanat kissakuvat, ja onpa painava se Ikean matto.
    Tuosta että kun haluat tehdä Intiassa kaiken itse ja sanotaan että viet joltain työpaikan, niin törmäsin sellaiseen myös Venezuelassa. Mukavaa tiistaita Satu💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael. <3

      Huh, onpa siellä kotonatoimet huipussaan! Täällä taidetaan kuitenkin katsoa asioita läpi sormien (niin tavallista Intiassa), eikä siskoltakaan kyselty lentokentällä mitään. Ei tosin tullutkaan maasta, joka on riskilistalla.

      Varmaankin maissa, joissa tulotasoerot ovat suuret, käytetään enemmän apulaisia, jotta tasoitettaisiin tuloeroja edes jollakin tavalla.

      Kivaa tiistain jatkoa sinullekin. <3

      Poista
  10. Ikea on kyllä ihmeellinen menestystarina. Kaikkialla maailmassa ihmiset askartelevat Ikean kalusteita ja ostoskärryt ovat täynnä tuikitarpeellista härpäkettä :D :D :D

    Ensimmäinen asu on minusta todela hieno!

    Taas nostan hattua sille, että autoilet Intiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! En olisi ikinä uskonut, että Ikea tulee menestymään Intiassa, enkä tietysti tiedäkään, miten hyvin se on menestynyt, mutta ainakin ihmisiä siellä näkyy käyvän (ja ostavatkin vielä sitä kaikkea härpäkettä), että kai Ikealla täällä ihan hyvin menee.

      Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  11. Ikean kuvat ei ole ainakaan Lahdesjärveltä, nyt. Jotenkin tuli hieman kade olo, Kun tykkään hiipparoida shortseissa ja sandaaleissa. Mutta nyt pitää pitää Icegug-nastakenkiä ja pitkiä kalsareita - täällä on nyt 19 astetta pakkasta. Semmonen 32 astetta hellettä olis kivempi.

    Se punainen katti on mainio, ekassa kuvassa kuorsaa räkä poskella ja toisessa kuvassa on ilme "Mitä helvettiä!".

    Kauan sitten työpaikkani naapurissa oli intialaisten kuteiden kauppa, olisko ollu "Indian Bazaar" vai mikä. Noin hillittyjä vaatteita ei siellä kyllä ollut. Paitsi paita, intian puuvillaa, valkoinen. Se oli mainio hellepaita, ilmava mutta varjostava. Mutta se on kutistunut, vasta 30 vuotta vanha. Ihme juttu.

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu mulla, että mieluummin kekkaloin vähissä vaatteissa kuin talvitamineissa. Talvella ärsyttää se pukeminen ja riisuminen, kun siihen menee niin paljon aikaakin. Täällä Hyderabadissa on nyt mulle aika ideaalit lämpötilat, kun päivälämpötila hipoo kolmeakymmentä ja yölämpötila on siinä kahdenkymmenen pinnassa. Ilma täällä on suhteellisen kuivaa (nyt kun ei sateitakaan enää onneksi ole), joten kosteus ei tee ilmaa tukalaksi. Ja illallakin voi yhdeksän jälkeen käydä mukavasti kävelyllä kurtassa ja leggareissa (ei tartte takkia tms.).

      Mä katoin ensin tuota kissaa, että onko se kuollut, kun makasi niin antaumuksella suu auki. Mutta onneksi otus heräsi!

      Heh, voin kuvitella, että Indian Bazaarin vaatteet ei ole sieltä hillytyimmästä päästä! :-D Käytiin eilen anopin ja siskon kanssa häävaateostoksilla, eikä niissäkään ollut mitenkään erityisen hillittyjä vaatteita. Laitan varmaan jossain vaiheessa kuvia, vaikka sinua tuskin nämä naisten rättiasiat kiinnostavat. :-D

      Poista
  12. Jotenkin se kuva mielessä, että ajelutat autonkuljettajaa on mainio :)
    Nautin ruokakuvista, mutta toisaalta mietin, että en osaisi syödä yhtään mitään siellä.
    Asusi ovat myös kauniita ja sopivat sinulle hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tulee edelleen eteen ruokia, joita en osaa syödä tai joista en ole koskaan kuullutkaan. Tänään kävin ystäväni kanssa chat-paikassa, jossa pani purit piti koostaa itse (laitan varmaan kuvan jossain vaiheessa), ja meinasi mennä sormi suuhun. Ja kun kävimme teellä yhdessä arabipaikassa, törmäsin siellä moneen ruokalajiin, joista en ollut ikinä kuullutkaan. Hyderabadin arabikeittiö on mulle muutenkin ihan täysin tuntematon.

      Kiitos Leena, ja leppoisaa viikon jatkoa sinulle! <3

      Poista
  13. Oi miten kiva lukea postauksiasi sieltä ja katsella kuvia. Itsellä ollut aikamoista joulunaluskiirettä. Ja miten ihana puku sinulla on noissa hotelliruokailukuvissa!
    On tosi mielenkiintoista lukea havaintojasi ja kokemuksiasi tuolta, melkein kuin itse olisi paikan päällä. Tuo miten kerroit siitä, että kaikki tulevat katsomaan ja sanomaan mielipiteesi, on tosi hauska havainto, johon aina kenttätöissä törmää, siis siihen miten siellä asiat tehdään ja itse menee melkein siihen samaa - ja kyllähän sinä IKEAN naapurimaasta kotoisin olevana tiedät miten kaapit sun muut kootaan! :)
    Mukavaa jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäät! <3 Joulu tuntuu itsestäni tällä hetkellä kovin kaukaiselta ajatukselta, vaikka olenkin nähnyt muutaman joulukuusen ja jouluvalojakin.

      On kyllä jännä juttu, että tämmöisissä kulttuureissa itsekin jotenkin muuttuu. Mähän olen Suomessa aika epäsosiaalinen tapaus (tai sanotaanko, että sellaista yksinkin hyvin viihtyvää sorttia), mutta täällä tempaudun mukaan sosiaaliseen elämään aika kivuttomasti. Toki joskus tulee tunne, että haluaa vetäytyä hetkeksi omaan rauhaan, mitä tapahtuu kuitenkin ihmeen harvoin.

      Ikean kaapin kasaaminen meni lopulta niin, että minä ja autonkuljettajan veli kasattiin kaappi, ja autonkuljettaja, ukkeli, ukkelin sisko, appiukko ja anoppi kävivät aina välillä tarkistamassa, että tuleeko siitä mitään ja joko on valmista. :-D

      Mukavaa joulukuun jatkoa sinullekin! :-)

      Poista
  14. Huomenta!
    Blogissani on Joulun this or that-postaus ja nyt haastan sinut vastaamaan kysymyksiin blogissasi! Otatko jouluhaasteen vastaan?

    Iloista jouluarkea!🎄

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, Jasmin! Kävin kurkkaamassa haasteesi, ja ehkäpä otan sen vastaan, jos ehdin jossakin vaiheessa!

      Tunnelmallista joulun odotusta!

      Poista
  15. Tosi kiva postaus. Kiitos. Ilmeisesti ukkelin siskokin pääsi onnellisesti lentokentältä anoppilaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirjo. :-) Sisko pääsi onnellisesti anoppilaan.

      Poista
  16. Hu huu!?
    Tulit mieleen ja tajusin, ettei sinusta ole kuulunut pitkään aikaan. Onhan kaikki hyvin, onhan?
    Hyvää alkanutta uutta vuotta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, Stansta. <3 Kaikki on hyvin, mutta olen vain taas päässyt vieroittumaan blogimaailmasta. Postauksen kirjoittaminen on kyllä ollut mielessä, ja tarkoitus olisi saada jotain ilmoille ihan lähipäivinä.

      Onnellista alkanutta vuotta sinullekin! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3