Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 7. maaliskuuta 2020

Kohta kaikki muuttuu

Kirjoittelin kuukausi sitten, että pitäisi päästä muuttamaan tästä asunnosta jonnekin muualle. No me hätähousuthan emme jaksaneet asiaa kauan pohtia, sillä muuttoon ei ole enää kuin vajaat kaksi kuukautta. Kääk! Miten tässä näin kävi? 

Oikeastaan vähän nolottaa kirjoittaa tätä, sillä olen kääntänyt viime kuukauden aikana takkini niin monta kertaa, että melkein jo harkitsen politiikkaan mukaan lähtemistä. Olen pyörtänyt sanani lähes kaikessa, mitä edellisessä asuntohaavepostauksessa kirjoitin. Yritän kuitenkin vakuutella itselleni, että onhan se toisaalta hyväkin, että ihminen pystyy muuttamaan mielipiteensä. Eikös se ole osoitus mielen joustavuudesta tai jotain?

Tässä takki on vielä oikeinpäin.

Jo heti ensimmäisessä asuntoesittelyssä minusta tuntui, että tämä ei tule kyllä menemään niin, että juoksisimme ukkelin kanssa esittelystä toiseen etsimässä "sitä oikeaa". Kyseessä oli 88-neliöinen asunto, jossa oli kaksi tai mahdollisesti kolme makuuhuonetta. Lähdimmekin lähinnä katsomaan tuota kolmatta makuuhuonetta, kuinka pieni se olisi. Nykyisellään kolmas makuuhuone toimi kirjastona eli eräänlaisena olohuoneen yhteydessä olevana lukunurkkauksena.

Jo talon pihalla ukkeli totesi, että ei. Talo oli ihan Länsiväylän vieressä, ja liikenteen äänet kuuluivat pihalle todella selvästi. Sanoin, että käydään nyt kumminkin sisällä asunnossa, jotta saisimme jonkinlaisen kuvan siitä, minkä kokoinen 88-neliöinen asunto on.

Asunto tuntui hirvittävän pieneltä ja ahtaalta. Neljäntoista neliön lisäys nykyiseen 74 neliön asuntoomme ei näkynyt juuri missään, eikä kirjastostakaan olisi saanut mitenkään järkevän kokoista makuuhuonetta. Saapastelimme ulos asunnosta, ja minua hieman huvitti. Minulle oli nimittäin tullut vahva tunne siitä, että homma lähtisi menemään ihan eri suuntaan kuin olimme alun perin suunnitelleet. 

Samana iltana ukkeli ehdotti, että mitä jos kumminkin katselisimme uusia ja myös vasta ennakkomarkkinoinnissa olevia asuntoja. Hän esitti asian puolesta ihan valideja pointteja, mutta enpä nyt muista enää yhtäkään. Yksi taisi olla semmoinen, että voisimme yhdistää kaksi pienempää asuntoa yhdeksi isoksi, jos sopivaa isoa asuntoa ei suoralta kädeltä löytyisi. Minulla oli vähän lannistunut mieli aiemmin nähdyn asunnon takia (yksi esittely riitti näköjään lannistamaan), joten huomasin innostuvani asiasta.

Eikä mennyt aikaakaan, kun löysin tähän aika lähelle valmistuvasta kerrostalosta täydelliseltä vaikuttavan asunnon, joka valmistuu ensi vuonna. Laitoin rakennuttajalle saman tien meiliä ja kysyin, oliko asunto vielä vapaana.

Loistava pohjasuunnitelma (paitsi keittiön osalta).


Valitettavasti asunto oli kuitenkin jo varattu, mutta sain kuulla, että voisimme jäädä jonottamaan asuntoa. Niin teimmekin. Tuskin tulemme tuota asuntoa kumminkaan saamaan, mutta jos niin kävisi, niin silläkin olisi varmasti tarkoituksensa. Tuokin talo on ihan Länsiväylän vieressä, joten siinä mielessä sijainti arveluttaa. Ehkä liikenteen melu ei kuitenkaan kuuluisi yhdeksänteen kerrokseen kovin selvästi?

Kävimme katsomassa joitakin jo valmiina olevia uusia asuntoja, mutta huonolla menestyksellä. Tuntui, että asunnot olivat naurettavan ylihinnoiteltuja ja että kaikki oli tehty enemmän tai vähemmän saman muotin mukaan. Erityisesti ukkeli kärsii suomalaisesta nykyrakentamisesta, josta tuntuu puuttuvan persoonallisuus. Kylpyhuoneissa ja keittiöissä on aina samanlainen värimaailma, eikä yksikään rakennuttaja tunnu uskaltavan tehdä jotain täysin erilaista. Rakennus- ja sisustusasiat ovat ukkelin mielen päällä siitäkin syystä, että appivanhempien uutta asuntoa sisustetaan edelleen, ja ukkeli on näiden juttujen kanssa tekemisissä lähes päivittäin.

Yhdessä asunnossa oli kyllä aivan ihanan tilava keittiö, mutta keittiöön käyteytyt neliöt näkyivät sitten tilanpuutteena olohuoneessa. (Kuva Bonavan sivuilta.)

Odottavan aika on pitkä, eikä sopivaa asuntoa tuntunut löytyvän. Kyllähän sen nyt pitäisi muutamassa viikossa löytyä, jumankekka sentään! 😆 Rupesimmekin miettimään, että mitä jos muuttaisimmekin ensin vuokra-asuntoon. Muuttaisimme vuokralle, pyytäisimme hinta-arvion tästä asunnosta, tekisimme mahdollisesti ainakin keittiöremontin ja etsisimme samalla uutta omaa kotia.

Erityisesti ukkeli on saanut tarpeeksensa tästä talosta, eikä vähiten vastapäisten naapurien takia. Yhtenä iltana naapureille tuotiin uusi jääkaappi, kun vanha oli kai hajonnut. Satuin tulemaan juuri lenkiltä, kun jääkaapin toimittaja oli käytävässä vanhan jääkaapin ja kaiken muoviroinan kanssa, ja ovi naapureiden asuntoon oli auki. Käytävässä oli niin voimakas tupakansavu, että meinasin pyörtyä. Sama haju oli tunkeutunut postiluukun kautta meillekin, ja löysin ukkelin hyörimästä eteisessä parfyymipullon kanssa.

Olen aiemminkin kertonut, että ukkeli ei voi sietää epämiellyttäviä hajuja, ja hän oli nytkin varsin tuohtunut. Ukkelin vastaisku pahoille hajuille on aina parfyymi: parfyymia kun suihkuttelee tarpeeksi, niin johan hajut lähtevät! Silloinkin, kun pakastimemme oli hajonnut, ja pakastin haisi (ukkelin sanojen mukaan; minähän olin silloin Kolumbiassa) ruumiille, ukkeli oli suihkutellut pakastimeen parfyymia. Enpä ole tullut kysyneeksi, mitä merkkiä ukkeli näihin toimenpiteisiinsä käyttää ja että voisiko hän suositella muillekin jotain.

Myös talomme siisteystaso on laskenut viime vuosina. Hissin lattia saattaa lainehtia, kun sinne on kaatunut kaljaa; käytävät ovat siivottomat ja roskakatoksessa on vastassa milloin minkäkinlaisia jäteratkaisuja.

Laiskuuden huippu (kuva eiliseltä): tavaroita ei ole jaksettu laittaa viereisiin astioihin, joissa olisi ollut lisää tilaa, vaan roinat on yritetty tunkea kaikki samaan jäteastiaan ja jätetty sitten roikkumaan miten sattuu, kun eivät ole mahtuneet kaikki sisään.


Rupesimme siis katselemaan vuokra-asuntoja. Valitettavasti kolmen makuuhuoneen (kivat) kerrostaloasunnot tuntuivat olevan kiven alla, ja rivitaloasuntoja ja paritaloja tuntui olevan tarjolla enemmän. Lähdimme viimein katsomaan yhtä asuntoa, josta ei ollut netissä yhtään sisäkuvaa (oli vain pohjasuunnitelma ja ulkokuvia talosta). Neliöitä oli asunnossa yli sata ja makuuhuoneitakin neljä. Ehkä saisin yhteen makuuhuoneeseen vihdoin sen kauan kaipaamani kotikuntosalin!

Asunto oli masentava. Vaikka talo ei ollut kuin viitisen vuotta vanha, kylpyhuone oli surkean näköinen. Keittiökin oli aika kulahtanut, ja makuuhuoneet... no enpä jaksakaan enää valittaa samasta asiasta. Harkitsimme kuitenkin asuntoa muutaman tunnin ajan ihan tosissamme, mutta lopulta oli pakko myöntää, että emme halunneet muuttaa siihen.

Kannattaa kuitenkin näköjään käydä asuntoesittelyissä – jos ei muuten, niin sen takia, että esittelyn jälkeen näkee asiat taas ihan uudessa valossa. Tämän asunnon jälkeen alkoi tuntua siltä, että asunnon sijainnilla ei olisikaan enää niin suurta merkitystä, kunhan asunto vain olisi siisti ja hyvin pidetty.

Vielä samana iltana ukkeli löysi Jätkäsaaresta kivalta näyttävän asunnon, joka oli niin uusi, että se valmistuisi vasta toukokuun alussa. Jätkäsaari on samantyyppistä uutta asuinaluetta kuin Kalasatamakin (joku voisi sanoa, että kivikylää), jota moitin aiemmin liian urbaaniksi minulle. Kuukausi sittenhän ilmoitin (monen muun asian lisäksi) haluavani asua Espoon perukoilla, lähellä luontoa, jossa ei olisi jatkuvia liikenneruuhkia.

Ihastuin kuitenkin ajatukseen upouudesta vuokra-asunnosta niin, että halusinkin nyt ihan välttämättä päästä asumaan Jätkäsaareen. Väliäkö sillä, että olin lukenut vain viikkoa aiemmin Hesarista, kuinka Tallinnan-laivoilta tulevat autot ruuhkauttavat Jätkäsaaren kadut ja kuinka risteilymatkustajat täyttävät ratikat niin, että Jätkäsaaren asukkaat eivät mahdu kyytiin. Enpä viitsinyt muistella sitäkään, että olin tuota juttua lukiessani ajatellut, että Jätkäsaari olisi varmasti ihan vihoviimeinen paikka asua. Sehän oli viime viikolla, ja nyt oli nyt!   

Menimme seuraavalla viikolla katsomaan Jätkäsaaren asuntoa, ja totesimme, että onhan alue melkoista rakennustyömaata. Toisaalta meri oli todella lähellä ja Länsisatamakin näköetäisyydellä. Rupesinkin jo miettimään, että voisin kipaista Tallinnaan milloin tahansa. Asunto oli sisustukseltaan kuten kaikki muutkin näkemämme uudet asunnot, mutta parveke oli iso (tai ainakin pitkä), vessoja oli kaksi, ja saunakin asunnossa oli (tosin varsin pieni).

Asunnosta kiinnostuneita oli paljon muitakin, joten en uskaltanut antaa itseni innostua asunnosta sen kummemmin. Salaa kumminkin haaveilin jo jooganurkkauksesta, jonka saisi parvekkeen nurkkaan ja jossa voisin tehdä aamulla aurinkotervehdyksiä. En pitänyt kovinkaan todennäköisenä sitä, että saisimme asunnon, mutta yritin ajatella taas, että kaikki menisi niin kuin oli tarkoitettu. Jos emme saisi tuota asuntoa, ehkä meitä ei ollut tarkoitettu asumaan Jätkäsaareen.

Seuraavana päivänä saimme kuitenkin kuulla, että asunto olisi meidän, jos vain haluaisimme sen. En meinannut uskoa asiaa todeksi! Muutama tunti piti kumminkin nikotella, sillä parkkihallissa oleva parkkipaikka oli älyttömän kallis (149 euroa kuukaudessa). Naapuritalossa vapaana olevassa asunnossa, jota olimme myös katselleet, parkkipaikka olisi maksanut kuitenkin vieläkin enemmän (170 euroa), joten menköön sitten. Seuraavana päivänä vuokrasopimus olikin sitten jo tehty.

Toukokuussa meistä tulee siis helsinkiläisiä ja kaupunkilaisia, ja odotan tulevaa toisaalta innolla ja toisaalta kauhulla. Kauhua aiheuttaa lähinnä muutto ja kaikki siihen liittyvä, sillä vanhempieni muutto on vielä tuoreessa muistissa. Miten ihmeessä jaksan organisoida ja pakata kaiken? Missä vaiheessa kannattaisi aloittaa, ettei joka paikka olisi täynnä muuttolaatikoita ja ettei toisaalta tulisi hirveä hoppu? Työtä on niin paljon, että suorastaan oksettaa. Soppa on kumminkin jo keitetty, joten nyt ei auta muu kuin lusikoida. Tai kauniimmin sanoen: turha se on persettä rypistää, kun paskat on jo housuissa. 

En tiedä, onko tämä ihan hullu päätös, mutta se varmaankin selviää pian. Toisaalta kerrankos täällä vain eletään! Tuleepahan kokeiltua tällaista kaupunkimaisempaa asumistakin ja otettua selvää, olenko todella niin maalainen kuin kuvittelen, vai olisiko minusta kaupunkilaiseksikin. Olen jo tutkiskellut Jätkäsaaren ja lähialueiden kävely- ja pyöräilyreittejä, ja tuntuu, että niiden myötä minulle aukeaa ihan uusi maailma. Helsingin keskustakin on vain muutaman kilometrin päässä, mikä tuntuu ihan uskomattomalta ajatukselta. Olen niin usein ajatellut, että haluaisin tutkiskella keskustakortteleita tarkemmin, mutta en ole vain koskaan saanut lähdetyksi täältä Espoosta (kun matkaa on niin hirveästi, hihii). Saan myös vihdoinkin katsella lähteviä ja tulevia laivoja sydämeni kyllyydestä!

Jos nyt kävisikin niin, että Jätkäsaari osoittautuu aivan kamalaksi paikaksi, niin ainahan sieltä pääsee pois. Esimerkiksi takaisin Espooseen. 😀

32 kommenttia:

  1. Onnea uudesta kämpästä. Me ollaan oltu Clarionissa yötä ja käveltiin sieltä aina keskustaan, ei ollut kamalan pitkä matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Allu! Mä olen haaveillut jo pitkään yöpyväni Clarionissa, mutta en ole saanut koskaan tehdyksi sitä. Nyt varmaan pitää siirtää yöpymistä tuonnemmaksi, kun en kehtaa mennä sentään ihan naapuriin hotellimajoitukseen. :-D

      Poista
  2. Kiva saappaat sulla!
    Meidän muuttoon otin töistä viikon vapaata ja viikon aikana aamusta iltaan pakkasin ja heitin roskiin tavaroita, joita oli paljon, huonekalujakin, koska muutto oli 102 neliön asunnosta 60 neliön asuntoon. Oli todella hirvee viikko 🤢🤢 , mutta muuten on kiva muuttaa kun tulee uudet maisemat ja uusi koti......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos. Ostin nuo saappaat toissavuonna, mutta olen käyttänyt niitä vasta tänä vuonna. Ja sekin siitä syystä, että polvet ärtyivät toisista saappaista, joissa oli jonkin verran korkoa, joten oli pakko siirtyä noihin korottomiin.

      Sinulla oli varmasti melkoinen viikko! Tuskanhiki tulee, kun ajattelenkin. :-D Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, ja niinhän se on, että uusi koti ja uudet maisemat kyllä motivoivat.

      Meillä on onneksi toisinpäin, että muutamme isompaan asuntoon, mutta eipä sitä tarpeetonta roinaa viitsisi turhaan sinnekään muuttaa. Onneksi olen aloittanut jo ajoissa, mutta vielä olisi isoin urakka edessä, eli varastokopin tyhjennys. Siellä ei paljon muuta olekaan kuin turhaa roinaa! :-/

      Poista
  3. Onnea uudesta kodista! Jos sitä alkais jo nyt laitella pikkuhiljaa tavaroita valmiiks ja mäkeen niitä, mitä ei tartte. Ei tulis liian kertarytinällä

    Mäkin katsoin, että kivat poposet sulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja vinkistä! En ole vielä ihan varma, kumpaan koulukuntaan kuulun: niihin, jotka alkavat valmistella muuttoa pikkuhiljaa vai niihin, jotka tekevät hommat (viime tingassa) urakalla. Pahoin pelkään, että saatan kuulua jälkimmäiseen. :-D

      Poposet ovat ainakin lämpimät, kun vuori on paksua karvaa. Eli ovat olleet hyvin tarpeelliset tänä talvena. ;-D

      Poista
  4. Onnea uudesta kodista.Ihanaa, teistä tulee hesalaisia, ja Jätkäsaaren kaupunginosa on aika jännä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael! <3 Olen asunut Helsingissä ennenkin, mutta kaukana keskustasta (Puotilassa). Oli iso juttu, kun sinnekin rupesi pääsemään metrolla. :-)

      Onneksi kävin tutkiskelemassa Jätkäsaarta viime kesänä, ja totesin, että se ei ole ollenkaan niin kaamea paikka kuin olin mielessäni kuvitellut. :-D

      Poista
  5. Onnittelut uudesta kodista! Työkaverini asuu Jätkäsaaressa ja on ollut tosi tyytyväinen paikkaan. Sieltä on lyhyt matka keskustaan ja ulkoilumaastotkin on lähellä :)

    Ensikuussa selviää taas Open House Helsingin ohjelma, siellä on usein ollut mukana arkkitehti, joka on vetänyt kiertokävelyja vaikkapa suljetuissa keskustan sisäpihoissa. Voisit tykätä niistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Birgitta! Onpa ihana kuulla, että työkaverisi on viihtynyt Jätkäsaaressa! :-) Mekin kävimme taas tänään ajelemassa siellä ja fiilistelemässä uuden kodin ympäristöä, ja tuli sellainen olo, että tulemme varmasti (tai no, toivottavasti!) viihtymään siellä.

      Tuommoisesta Open House Helsingistä en ole koskaan kuullutkaan. Kiitos tosi paljon vinkistä! Lähdenkin heti googlettelemaan asiasta. Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

      Mukavaa lauantai-illan jatkoa. :-)

      Poista
  6. Onnea uuteen kotiin! Tehän pistitte kerralla hösseliksi! Tehän pääsitte eroon jo siitä painavasta puulipatosta, niin kai se muutto sitten sujuu (leikiten)! :)

    Mulla asuu muutamia tuttuja ja kollegoja tuolla Jätkäsaaressa ja ovat oikein tyytyväisiä sijaintiin ja matkaan keskustaan. Meillä on työpaikan muutto toukokuussa; jo nyt näen painajaisia kirjoista ja siitä, miten ne mahtuvat uuteen työhuoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena. Me ollaan ukkelin kanssa vähän sellaisia, että jos saamme jotain päähämme, se pitää päästä toteuttamaan heti. :-) Mutta ehkä on parempi näin, että olemme molemmat samanlaisia, sillä olisihan se aika hankalaa, jos toinen olisi hätähousu ja toinen rauhallinen harkitsija.

      Hyvä tosiaan, että puulipasto lähti, mutta on sitä kantamista vieläkin, varsinkin kun meidän hissi on niin pieni, että juuri mikään huonekalu ei taida mahtua siihen. Ja jos oikein muistelen, hissi siellä toisessa päässäkään ei ollut mikään kovin iso...

      Mukava kuulla, että sinunkin tuttavasi ovat viihtyneet Jätkäsaaressa. Toivon, että olen saanut sen verran kokemusta eri paikossa asumisesta tuolla maailmalla, että Jätkäsaareen sopeutuminenkaan ei tuota vaikeuksia.

      Toivottavasti sinunkin muuttosi sujuu mallikkaasti, ja kirjat löytävät paikkansa. Kirjat ovat kyllä hankalia muutettavia, kun ovat niin painaviakin.

      Poista
  7. Edellisen muuton aikana toivoin, että minun ei koskaan enää tarvitse muuttaa. Se toive on pysynyt. Mutta toivottavasti teidän muuttonne sujuu hyvin ja viihdytte uudessa kodissanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti toiveesi pysyy edelleen – ja miksipä se ei pysyisi!

      Me ollaan asuttu tässä himpun verran vajaat kahdeksantoista vuotta (miinus tietysti kaikki ulkomaillaoloajat), ja tuntuu, että olen jo ihan valmis lähtemään. Aikansa kutakin.

      Poista
  8. Onnea uuteen kotiin! Kävin syksyllä työni puolesta tutustumassa Jätkäsaaren uuteen kouluun. On tosi merellistä aluetta ja lähellä keskustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu!

      Meri on Jätkäsaaressa tosiaankin ihanan lähellä. Kävimme eilen ajelemassa Jätkäsaaressa ja tutkimassa paikkoja. Tuli sellainen tunne, että onpa kiva päästä muuttamaan tänne. :-) On ainakin täysin erilainen asuinympäristö kuin nykyään!

      Poista
  9. No siellähän on pistetty tuulemaan. Tuollaiset sottaiset naapurit ovat kyllä ärsyttäviä. Toivottavasti muutto sujuu hyvin ja pääset eroon turhista tavaroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kuukaudessa on tosiaan ehtinyt tapahtua aika paljon. :-)

      Naapureita ei voi valita, ja hieman on mietityttänyt, millaiset naapurit meillä siellä Jätkäsaaressa mahtaa olla. Siitä on oltava kiitollinen, että vaikka nuo vastapäiset naapurit aiheuttavat kaikenlaista muuta harmia, niin he eivät sentään metelöi. Eivät soita musiikkia keskellä yötä tms. Se olisi ehkä vieläkin hirveämpää.

      Poista
  10. Tämä postaus pahensi mun happiloppuu -oireita, sillä mun suurin dilemma on nyt päättää meille paikkakunta ennen muuttoa. Ongelmana on, että töitähän ei vielä ole, joten en osaa sanoa missä tulee olemaan kustannuspaikka. Haaveena olisi asua rivarissa, mieluusti luonnon lähellä ja kuitenkin kulkea suhteellisen sujuvasti sinne töihin. Kohtuuhintaistakin pitäisi olla. Aika paljon vaadittu siis, ja kun olen tämän touhun johtaja muiden tajuamatta mitä eroa on asua Lahden Karistossa tai Espoossa kun puhutaan kulkemisesta. Asioilla on tapana järjestyä, kai. Onko hyviä ideoita?

    Ihana Nalle vietti synttäreitä, onnea Nallelle!! Ja kakku ja kaikki :) Olen käynyt Savonlinnassa pari vuotta sitten, ja mieleen jäivät hyvät muikut jossain terassiravintolassa. Onnea ja menestystä teille uuteen kotiin ja tsemppiä muuttopuuhiin, edessä ne on jossain vaiheessa täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, enpä olisi halunnut aiheuttaa postauksellani lisästressiä. :-(

      Ei mulla varsinaisesti ole mitään ideoita, mutta monta juttua tulee kyllä mieleen. Jos miettii asiaa ihan pelkästään asumisen kannalta, niin järkevämpää olisi minusta asua jossakin muualla kuin pääkaupunkiseudulla, koska asuminen täällä on niin törkeän kallista (toki sekin riippuu vähän alueesta). Vähän pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, mutta kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien päästä, esim. junaradan varrelta, saattaisi saada asuntoja vähän edullisemmin, ja muualta Suomesta tietenkin vieläkin halvemmalla.

      Sitten tulee mieleen semmoinen kysymys kuin työllistymismahdollisuudet. En tiedä, jatkaisitko opetustöitä, ja millä alalla miehesi on, mutta voisin kuvitella, että työllistymismahdollisuudet olisivat pääkaupunkiseudulla paremmat kuin muualla Suomessa. Ja sitten mietin tukiverkostojakin, sukulaisia ja ystäviä, että missä päin Suomea teillä olisi eniten "omia ihmisiä". He olisivat varmaan tärkeä apu ainakin alkuvaiheessa helpottamassa Suomeen paluuta henkisesti sekä ehkä myös käytännön jutuissa. Teillä on kyllä tosi paljon miettävää ja huomioitavaa, mutta älä huoli; asiat tulevat järjestymään ihan varmasti parhain päin. <3

      Nalle kiittää onnitteluista! Hän tykkää kovasti paistatella huomion keskipisteessä, vaikka onkin muuten vaatimaton kaveri. :-) Onneksi sain synttärit vihdoin ja viimein järjestettyä. Hyvää kannattaa odottaa, eikös niin. ;-)

      Olet syönyt muikkuja varmaan Muikkuterassilla! Se onkin kaupungin kuuluisin muikkupaikka, ja olen syönyt siellä itsekin - tosin siitä on jo aika monta vuotta aikaa.

      Kivaa viikonlopun jatkoa, Petra! :-)

      Poista
  11. Wow näyttää ja kuulostaa niin hyvältä ja Jätkäsaaresta on mahtavat yhteydet ja kävelymatka keskustaan. Onnellisesti Ruoholahdessa joskus monta vuotta asuneena. Tupakan haju on kyllä jotain kamalaa ja sitä ei haluaa kestää lainkaan ja kyllä tuo roskis hommelikin näyttää ihan uskomattomalta.

    Onnea uuteen kotiin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, ja mukava kuulla, että olet viihtynyt Ruoholahdessa!

      Tupakan haju on tosiaan kamalaa, ja sääliksi kävi se jääkaappimies, joka joutui varmaankin olemaan asunnossa jonkin aikaa, kun toi ja asensi jääkaappia. Tupakansavua tulee aina välillä myös parvekkeen ovesta, jos ovi on auki, mutta en ole vielä saanut päätettyä, kumpi on kamalampaa: tupakan vai kannabiksen haju. Jälkimmäistähän saimme haistella Kolumbiassa.

      Roskakatoksessa tapahtuu kaikenlaista. Kerrankin joku oli jättänyt ison kasan pahvijätettä tuohon käytävälle pahvinkeräysastian eteen, kun ei ollut ilmeisesti jaksanut nostaa pahveja keräyslaatikkoon. Laatikossa olisi ollut hyvin tilaa, joten kyse oli ihan vain laiskuudesta.

      Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle! <3

      Poista
  12. Haha, mielen muuttaminen on ihan jees. Turha sitä on vanhassa roikkua vain sen takia, että ajatteli niin muutama viikko tai päivä sitten. :D Ailahtelevat ovat mielet ja saa ollakin: voihan sen ajatella myös olevan avoimuutta eikä turhaa jämähtämistä.

    Onnea siis uudesta kodista! Muuttaminen on kyllä rasittavaa, mutta voi sitä tunneta kun kaikki kamat on uudessa osoitteessa ja saa siellä sitten rauhassa laitella. Helsinki on niin vihreä kaupunki, että sieltä pääsee kyllä hujauksessa luonnonrauhaan. Fillarilla ei mene kuin muutama minuutti polkaista Lauttasaareen. Lauttishan on erästä minun lempparialuettani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärryksestä, Elegia. :-) Tosin mulle tuli mieleen, että jos mieli muuttuu noin helposti, niin mielipide ei tainnut olla alun perinkään kovin vakaalla pohjalla. Mutta sellaisiahan mielipiteet ovat – mielipiteitä – eivätkä mitään kiveen hakattuja faktoja. Mutta siltikin vähän nolottaa. :-D

      Odotan todella sitä hetkeä, kun kaikki kamat ovat vihdoin siellä toisessa päässä ja saa ruveta laittelemaan uutta kotia. Se on kyllä ihanaa! Tosin edellisestä omasta muutosta on niin kauan aikaa, että aika ehkä kultaa muistot. Saattaahan siinä kodin laittelussakin mennä pari kertaa hermot. :-D

      Kävimme muuten lauantaina ajelemassa Lauttasaaressakin, ja tulit mieleeni, kun muistin, että Lauttis on sun lempipaikkojasi. <3 Minä en ole vielä päässyt ihan sinuiksi Lauttasaaren kanssa, ja varsinkin ne vanhat talot saaren keskiosassa ovat minusta kauhean rumia. Mutta ranta-alueet, ja varsinkin se niemenkärki, jossa on se poliisien kesäkoti tms., sekä se kukkula, jolla on tykkipattereita, ovat tosi ihania ja kiinnostavia paikkoja. Pitääkin käydä tutkimassa nuo paikat uudestaan sitten, kun ollaan muutettu.

      Poista
  13. Onnea uudesta kodista! Varmaan hyvä ratkaisu mennä aluksi vuokralle ja kokeilla, miltä eläminen uusilla kulmilla vaikuttaa.

    Meillä mies haaveilee kerrostaloasumisesta sitten, kun lapset ovat omillaan. Ei siis mikään lähitulevaisuuden suunnitelma, ehkä sitten 10 vuoden kuluttua :) Saatan olla niin jämähtänyt näille nurkille, että en tiedä, kuinka onnistun irrottautumaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikäs siinä, vaikka pysyisi samoilla kulmillakin, jos kulmat on havaittu hyviksi. :-) Meidänkään asuinympäristössä ei ole sinällään mitään vikaa, ja olemmekin katselleet sitä mahdollisesti tulevaa omaa aika samoilta seuduilta. Mutta jämähtämisestä en omalla kohdallani oikein pidä, ja siksi tuntuukin hyvältä nyt vähän irrottautua ja käydä katsomassa, millaista elämä täysin erilaisessa ympäristössä on.

      Poista
  14. Onko sulla selvänäköisyyttä? Otsikko viittaisi siihen. Et ehkä kirjoittaessasi arvannut, miten täydellisesti kaikki kohta muuttui...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ihan tosiaan tällaista muutosta tarkoittanut, mutta selvänäkijän kykyjä mulla kyllä muuten on. Monesti tapahtuu varsinkin niin, että ajattelen jostakin asiasta, että "mitä jos tapahtuisikin niin", ja sitten tapahtuu juuri niin. Viimeksi näin kävi eilen.

      Yritetään jaksella tämän kummallisen tilanteen keskellä. Minä olen kärsinyt suoranaisesta ahdistuksesta, vaikka järjellä kyllä ymmärrän, että ahdistuminen ei auta pätkän vertaa.

      Poista
  15. Minulle tuli kanssa mieleen tuosta postauksen otsikosta, että kuinka se osuikin niin hyvin tähän maailman tilanteeseen. Kaikkea hyvää sinne ja myös uuteen kotiin.

    Tästäkin koettelemuksesta selvitään ja elämä jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mummeli. <3 Kyllä kai tästä selvitään, kun pakko on. Tavalla tai toisella. Juuri nyt on vain kauhean vaikea nähdä elämässä mitään hyvää tai myönteistä. No, aurinko kumminkin paistaa, joten aurinkoista sunnuntain jatkoa sinne!

      Poista
  16. Tulin tänne tsekkaamaan, että olet hengissä. Voi että, jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hengissä ollaan. Jaksamista sinullekin. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3