Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 9. marraskuuta 2019

MERI

Viime viikonloppuna pääsin paikkaan, jonne olen hinkunut siitä asti, kun tulin ensimmäisen kerran Kolumbiaan: Cartagena de Indiasiin Kolumbian pohjoisrannikolle.





Cartagena oli näyttänyt kuvissa erityisen värikkäältä, mikä oli yksi syy, miksi Cartagena houkutteli, ja toinen syy oli meri. Sisämaassa oleskelu kun on hieman ahdistavaa tällaiselle meri-ihmiselle, eivätkä mitkään ikkunoista näkyvät vuoret aja samaa asiaa kuin meri (vaikka olen tietysti kiitollinen vuoristakin, koska saattaisihan ikkunoista näkyä myös esimerkiksi kaatopaikka).

Cartagenan kaupunki siintää taustalla.

Pelikaanit kuuluvat näillä leveysasteilla oleellisena osana merimaisemaa.



Laiva, joka oli näyttänyt kauempaa katsottuna ihan tavalliselta laivalta, osoittautuikin tarkemmin zoomailtuna joksikin ihan muuksi.

Sinnikäs googlettelukaan ei paljastanut, mikä tämmöinen ilmaan nostettu laiva mahtaisi olla. 

Cartagena-postaukseni on oikeastaan varsin ajankohtainen, sillä maanantaina 11.11. vietetään Cartagenan itsenäisyyspäivää, joka on kansallinen vapaapäivä Kolumbiassa. Päivämäärä on merkityksellinen Kolumbialle sen takia, että Cartagena oli ensimmäinen kolumbialainen kaupunki, joka julistautui itsenäiseksi espanjalaisten vallasta (vuonna 1811). Sitä ennen Cartagena oli tärkeä satamakaupunki espanjalaisille, ja Cartagenan satamasta lähti Espanjaan lasteittain muun muassa perulaista hopeaa. Arvokkaiden lastien takia Cartagena oli jatkuvasti alttiina merirosvojen hyökkäyksille, minkä takia kaupungin ympärille päätettiin rakentaa paksut muurit bastioneineen.

Cartagenan vanhankaupungin yhdentoista kilometrin mittaiset muurit ovat yksi parhaiten säilyneistä maailmassa, ja ne kuuluvatkin nykyään UNESCOn maailmanperintökohteisiin.

UNESCOn maailmanperintökohde.




Yksi Cartagenan – ja ehkä koko Kolumbian – tunnetuimmista symboleista ovat värikkäisiin asuihin pukeutuneet tummaihoiset naiset, palenquerat, jotka tasapainottelevat päänsä päällä hedelmäkoreja. Nämä naiset ovat afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, ja nimensä he ovat saaneet San Basilio de Palenquen kaupungista, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Cartagenasta. Kaupungin väestö koostui vielä 1600-luvulla yksinomaan afrikkalaisista orjista, mutta vuonna 1691 Espanja vapautti kaupunkilaiset orjuudesta, ja palenquelaisista tuli Amerikan ensimmäisiä vapaita afrikkalaisia.

Köyhyys vaivasi kaupungin asukkaita, joten naiset päättivät hyödyntää ympärillä olevan luonnon antimia ja lähteä Cartagenaan myymään hedelmiä. Matka Cartagenaan oli pitkä ja uuvuttava, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut. Vuosien saatossa yhä useampi ja useampi palenquelainen matkasi Cartagenaan, ja pikkuhiljaa hedelmämyyjistä tuli niin tavallinen näky Cartagenan kaduilla, että heistä tuli yksi Kolumbian näkyvimmistä symboleista.


Palenquerat myyvät yhä edelleenkin hedelmiä, mutta hedelmiäkin tärkeämpi tulonlähde on turisteille poseeraaminen. Palenquerat näkevät kyllä jokaisen salakuvausyrityksen (elleivät satu nukkumaan!), eikä niitä katsota hyvällä.


On siis vain parempi maksaa kiltisti kuvaamisesta, jolloin kuvia saa ottaa useammankin. 

 

Cartagenan itsenäisyys julistettiin Trinidad-aukiolla Getsemanin kaupunginosassa, jonka ympäristö miellyttää värien ystävän silmää.



Ei pettänyt muurien sisällä oleva vanhakaupunkikaan. Yksi Cartagenan suositeltavimmista ajanvietteistä onkin antautua kuljeskelulle ja tutkiskella vanhankaupungin katuja ja kujia ajan kanssa. Kaikkialta löytyy jotain katsottavaa (ja kuvattavaa).






Upea Santa Teresa -hotelli.

 


Cartagenan kostea kuumuus yllätti totaalisesti, ja ensimmäinen aamupäivä kaupungilla menikin hikeä pyyhkiessä ja ihmetellessä, jäämmekö henkiin vai emme. Nopeasti kuumuuteen kuitenkin tottui. Toki lounaalla nautittu puolentoista litran kannu olutta saattoi myös auttaa asiaan.

Cartagenan itsenäisyyttä juhlitaan kaupungissa ilmeisen näyttävästi, sillä itsenäisyyspäivän kulkueita harjoiteltiin jo viime viikonloppuna ihan tosissaan.







Asuimme kaupungin ulkopuolella olevassa hotellissa, jossa oli kiva ranta-alue. Kaupungin rannoissa kun ei ole oikein kehumista.

Rannalle pääsi hotellin omalla kuljetuspalvelulla, vaikka toki rannalle olisi jaksanut kävelläkin.

Nysse tulee!

En normaalisti pidä merivedessä uimisesta, mutta nyt meri oli niin tyyni ja vesi niin lämmintä, että minäkin innostuin kastautumaan meressä. Asiaan myötävaikutti myös se, että rannalla oli suihku, jolla sai huuhtoa suolat pois iholta.

Ranta-alue mereltä päin katsottuna.



Uima-allasalueessakaan ei ollut valittamista, ja isoin uima-allas oli sen mittainen, että siinä pystyi ihan oikeasti uimaankin. 

Tarkoituksenamme oli ollut tehdä myös retki Cartagenan eteläpuolelle Isla Barun upeaksi kehutulle rannalle, mutta ruuhkat olivat niin valtaisat, että jätimme suosiolla autossa istumisen vähemmälle ja kurvasimme ylös kukkulalla olevalle luostarille.

Tie kulki aluksi hieman huonomaineiseksi mainitun asutusalueen läpi, ja eteemme syöksyi mennen tullen poikajoukko. Minulla ei ole tapana pysähdellä näillä kulmilla kyselemään auton eteen hyppiviltä tyypeiltä, että mitäs herroille saisi olla (rahat vai henki), vaan ajan porukan läpi vaikka väkisin. Niin tein nytkin. Toinen samankaltainen tilanne tuli eteen kerran hotellille mentäessä, ja silloin jo hieman pelotti, kun autoa yritti pysäyttää lauma varsin aggressiivisen oloisia ukkoja. Ukkeli arveli, että miehet yrittävät vain saada meitä menemään läheiseen ravintolaan syömään, mutta en halunnut jäädä ottamaan asiasta selvää.

Näkymät luostarikukkulalta alas kaupunkiin olivat hienot.

Löysimme Cartagenasta myös La Serrezuela -nimisen ostoskeskuksen, joka oli avannut ovensa tämän vuoden kesäkuussa neljä vuotta kestäneiden muutostöiden jälkeen. Emme ehtineet muuta kuin ihastella paikkaa, mutta ensi kerralla (jos siis vielä joskus pääsen Cartagenaan) täytyy ehkä hieman shoppaillakin, sillä keskuksessa näytti olevan paljon kivoja kauppoja.

La Serrezuela toimi ennen härkätaisteluareenana, ja se on ehkä upein ostoskeskus, jonka olen koskaan nähnyt. Valokuvani eivät tee lainkaan oikeutta paikalle.

Terassilta näkyi kivasti myös San Felipen linna, joka on yksi Kolumbian seitsemästä ihmeestä.


Toisenlaista linnaakin ihmettelimme, nimittäin San Diegon naisvankilaa, joka sijaitsee sekin vanhassakaupungissa, aivan La Serrezuelan läheisyydessä.








Vankilaan ei ole otettu enää moneen kuukauteen uusia vankeja, sillä rakennus on aivan aliarvoisessa kunnossa. Osa katostakin romahti kesäkuussa alas. Nykyiset vangit odottavat siirtoa muualle, ja rakennuksen tuleva kohtalo on vielä auki. Rakennus on toiminut vankilana vasta vuodesta 1994, sillä se rakennettiin alun perin viinatislaamoksi vuonna 1938.

Vierailijoilla ei saa olla esimerkiksi lakkia tai silmälaseja.
Tarkoitus oli ollut käydä myös Barranquillan kaupungissa, mutta koska se ei tuntunutkaan enää kovin mielenkiintoiselta ajatukselta, piipahdimme ihmettelemässä Totumon mutatulivuorta.


Kolumbialaiset eläimistä varoittavat liikennemerkit ovat erittäin yksityiskohtaisia. En tunnistanut tuota kuvassa näkyvää eläintä, ennen kuin ukkeli sanoi sen olevan muurahaiskarhu. Näimme varoituksia myös iguaaneista, taskuravun näköisistä eläimistä sekä viiruhäntäisestä eläimestä, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Yhden iguaanin päälle meinasin ajaakin, mutta onneksi kerkesin jarruttamaan, ja eläin ehti alta pois.

Seudun kuuluisin nähtävyys.

Pysäköimisen jälkeen auton tuulilasin päälle heitettiin tuommoinen olkimatto, ettei aurinko päässyt porottamaan sisään.
Legenda kertoo, että Totumo oli ennen tavallinen tulivuori, joka sylki uumenistaan tulta ja laavaa. Erään papin mielestä laavaa puhiseva tulivuori oli kuitenkin paholaisen tekosia, joten pappi heitti tulivuoreen pyhää vettä, jolloin laava muuttui mudaksi.

Turisteja oli paikalla bussilasteittain.
Itse epäilin koko tulivuoren autenttisuutta, sillä minusta tulivuori vaikutti vain turisteille rakennetulta kukkulalta. Mutta mistä sitä koskaan tietää – saattaahan tuo olla ihan oikeakin.

Kraatterissa olevalla mudalla sanotaan olevan parantavia ominaisuuksia, ja ilmeisen moni tähän uskoikin, sillä paikalla oli yllättävän paljon myös iäkkäitä ja huonosti liikkuvia ihmisiä. Kaikilla oli sama motiivi eli käydä tulivuoren laella ottamassa parantava mutakylpy.

En tunne minkäänlaista vetoa tämänkaltaisia kokemuksia kohtaan (ukkeli vielä vähemmän), joten minulla ei ollut aikomusta käydä mutakylvyssä, vaan halusin käydä laella vain katsomassa paikkaa ja ottamassa kuvia. Mutakylvyssä saa lukemani mukaan myös hierontaa paikallisilta "hierojilta", ja hieronta on joskus vähän liian tuttavallista, ja olipa joku saanut mudasta jonkin loisenkin. Siis kiitos ei.


Portaat tulivuoren laelle eivät olleet mitkään maailman helpoimmat kiivetä, mutta alastuloportaat ne vasta haasteelliset olivatkin. Portaat olivat täynnä mutaa, jota mutakylvystä tulleet ihmisiset tiputtelivat, eikä portaita ollut puhdistettu vähään aikaan.


Katselin kauhulla varsinkin niitä vanhempia ihmisiä, jotka yrittivät tulla alas kaiteista tukea ottaen. Kuinkakohan moni on lentänyt portaissa persiilleen? Päätinkin tulla alas samoja portaita kuin olin mennyt ylöskin, vaikka asiasta tulisi sanomistakin (ei tullut).

Leppoisa kylpytuokio.
 
 Cartagena-kooste olikin sitten tässä. Hyvää syntymäpäivää Cartagenalle ensi maanantaina!

28 kommenttia:

  1. Mutaotuksia... Mä luulin, että tuo olis syvempikin, jos se muka ennen oli tulivuori...

    Onpa kivan värikäs kaupunki chiquitabanaaninaisineen! Joistain parvekkeista tuli mieleen perinteiset kanarialaiset parvekkeet.

    Meri-kommentti taas oli musta huvittava; me ollaan just päinvastoin. Kanarialla mennään ennemmin mereen uimaan kuin altaaseen. En edes muista, koska olisin viimeksi uinut Kanarialla uima-altaassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin luulin, että kraatteri olisi syvempi, varsinkin kun olin nähnyt kaikissa kuvissa, että kylpyyn piti laskeutua useampi metri tikkaita pitkin. Mutta ehkä tuo on sateiden takia ääriään myöten täynnä?

      Voi vitsi, enpä tajunnut, että chiquitabanaanin nainen tosiaan muistuttaa erehdyttävästi noita palenqueroja (tai tosinpäin). Onkohan niillä jotain yhteistä keskenään?

      Joo, onhan se aika hassua, että olen muka meri-ihminen, mutta en kuitenkaan tykkää puljata meressä. :-D En tosin tykkää puljata puljaamisen vuoksi missään muussakaan vedessä, vaan toiminnalla pitäisi olla aina jokin funktio, kuten uiminen. :-) Sukeltelu vois olla kanssa yksi, mutta en ole koskaan oikein innostunut siitä. Vesihiihto ja sen semmoiset taas voisivat olla hyvinkin mun juttu.

      Poista
  2. Tuo vanha kaupunki on aivan syötävän suloisen näköinen. Juuri sellainen paikka, jossa voisin kierrellä vaikka kuinka pitkään. Hotelli uima-altaineen ja rantoineen näytti varsin mukavalta. Ollappa nyt jossain auringossa merenranalla. Toisaalta viimeisimmän lomakokemuksen perusteella, oikeastaan tämä marraskuinen pimeys ja hyhmä onkin ihan ok ;)

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha kaupunki oli kyllä aivan huippupaikka! Olisi ehdottomasti tarvittu pari päivää lisää, että olisin saanut kuljeskeluhaluni tyydytettyä. :-) Oli kuitenkin yllättävän iso alue.

      Hotelli oli tosiaan kiva, mutta sen huono (ja samalla myös hyvä) puoli oli se, että se oli niin kaukana kaupungista. Meillä oli kyllä auto vuokrattuna, eikä matkaan mennyt kauan, mutta ensi kerralla saattaisin harkita sitäkin vaihtoehtoa, että yöpyisin vanhassakaupungissa jossain tunnelmallisessa hotellissa.

      Lomalla on ihan karmeaa sairastaa, varsinkin jos ei ole kyse mistään pikku flunssasta, kuten teidän tapauksessa. Ymmärrän siis hyvin, että Suomen marraskuu tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta, jos perhe saa olla terveenä.

      Poista
  3. Ihanaa että pääsit Cartagenaan:sekö kolumbialainen yståväni Gloria että eksäni ovat kehuneet kaupunkia. Upeaa väri-iloittelua💚🧡💙❤ seka taloissa että ihmisissä, harmi että kun olimme Colombiassa niin olimme vain Bogotan alueella, Cartagena olisu ollut kiva nähdä. Huh, etelä-amerikkalaiset vankilat... Melkein kamalimpia paikkoja missä olen koskaan ollut, tosin vierailijana vain.
    Ja aika hurjilta näyttävät nuo portaat, mutakylpy taitaisi multa kyllä jäädä tuolla 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä sanoa, että Cartagena lunasti kaikki odotukset. :-) Ainoastaan kuumuus yllätti, sillä kosteus toi kuumuuteen oman, tuskaisen lisänsä (mutta sinähän tiedätkin sen omasta kokemuksesta). Ainoastaan Bocagranden alueesta (niemenkärki, jossa on nykään paljon hotelleja) en tykännyt, ja olin niin tyytyväinen, että emme olleet ottaneet hotellia sieltä. Toivottavasti sinäkin pääset Cartagenaan vielä joskus. :-)

      Minä en osaa edes kuvitella, millaisia paikkoja eteläamerikkalaiset vankilat voivat olla. Täytyy yrittää elää ihmisiksi, ettei vain itse päädy sinne asukkaaksi!

      Varsikin nuo alastuloportaat olivat ihan kamalat, kun niiden putsauksessa oli jotain häikkää. Ylhäällä kylpemistoimintaa johtanut mies kuljui alas, että missä on portaiden putsaaja. :-/

      Poista
  4. Voi miten ihanan näköistä, värikästä! Onko sulla tietoa, että mistä nämä palenquerat-naisten vaatteet ovat peräisin ja ovatko ne muuttuneet aikojen kuluessa? Värikkäistä ovat ja näkyvät kyllä helposti.
    Karsea mutakylpy, en kyllä menisi - no en kyllä välttämättä kiipeäisi edes tuonne ylös. Mutta aivan ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että tykkäsit. :-) Värikkyys ihastutti minuakin, ja olisin voinut töllistellä noita taloja ja muraaleja loputtomiin.

      En saanut pikaisesti googlettelemalla palenquera-naisten asuista selville muuta kuin sen, että ne ovat perinteisiä afrikkalaisia asuja. Yritän googlettaa myöhemmin lisää, ja jos löydän asiasta lisää tietoa, palaan asiaan.

      Ajatus mutakylvystä ei kyllä innostanut minuakaan. Kaamea peseminenkin tuon jälkeen. :-D Jossain kylpylässä voisin kyllä ottaakin mutakylvyn, ja suklaakääreessä olen ollutkin. :-)

      Poista
  5. Onpa taas niin fotogeeninen paikka ja hyva kuvaajakin! Kiitos jalleen matkasta. Nuo puiset parvekkeetkin niin sopoja.
    Mutakylvyn olisin varmaan jattanyt valiin myos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaajasta en tiedä (on yleensä aivan liian hätäinen), mutta paikka oli oikein kuvauksellinen. :-) Puiset parvekkeet oli minustakin aivan ihania.

      Kiitos matkaseurasta!

      Poista
  6. Katsoin ensin, että levitoiva paatti mutta onkin nostettu tolpilleen. Erikoinen tapaus tosiaan, mikähän mahtaa olla syy moiselle :D

    Mielenkiintoisia juttuja taas oppi. Nuo Palenquerat ovat aivan ihania. En tiennyt että niitä enää on (tai edes sitä, mistä varsinaisesti on kyse joten hyvin valaisevaa tämä!). Joissakin vanhoissa maalauksissa olen näitä nähnyt.

    Voi että noita värejä ja seinämaalauksia. Tuo lintumaalaus on erityisesti aivan ihastuttava, jestas sentään! Minä varmaan pyörtyisin noin komenaa värikylläisyyteen. Voisin kyllä ottaa riskin, ei sillä :D

    Minäkään en innostu merivedessä uimisesta. Olen muistaakseni vain kaksi kertaa uinut meressä. Tuolla on kyllä niin houkuttelevan näköinen ranta (ja plussaa rantasuihkusta), että voisin innostuakin.

    Mitä mitä, eikö mutakylpeminen innosta? Hurjan mielenkiintoisiin paikkoihin olet päässyt tutustumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Levitoiva paatti. :-D Mutta onhan niitä jotain kangastusilmiöitä, että laiva näyttää siltä kuin se olisi ilmassa. Luulin ensin, että tässäkin oli kyse jostain sellaisesta, ja olin hirveän pettynyt, kun näin nuo veteen menevät tolpat.

      Palenquerat olivat tosiaan ihania, mutta salakuvia oli turha yrittää ottaa. Tuntui, että heillä oli silmät selässäkin. Tosin en minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi ottaa salakuvia minusta, joten ymmärrän kyllä.

      Tuo lintu osui eteen aivan sattumalta, mutta olin oikein iloinen, että niin kävi. Olin nähnyt kuvan monessa blogipostauksessa ja ajatellut, että tuo olisi kiva nähdä. Medellin tuntuu kyllä niin karun värittömältä Cartagenan väri-ilottelun jälkeen.

      En muista, onko mulle käynyt koskaan aiemmin noin, että meri olisi houkutellut uimaan. Yleensä aallot ovat aina liian isot, vesi on liian kylmää, ranta on huono tai muuta vastaavaa - onhan näitä syitä. Oli tuollakin jotain heinämäisiä juttuja muutamassa paikassa veden alla (pelkään ihan hirveästi luonnonvesissä kaikkea jalkoihin takertuvaa), mutta jäin henkiin. ;-D

      Hih, juu ei innostanut mudassa lilluminen. Mudassa varsinkaan ei voisi nähdä, mitä pinnan alla on, ja siellähän voisi olla vaikka... no, jotain. Ja sitten kaikki se ekstrapuuha, peseytyminen, vaatteiden vaihtaminen jne., että kyllä mä vaan tyydyn näpsäisemään kameralla muutaman kuvan ja lähden menemään.

      <3

      Poista
  7. Tuo ilmassa oleva "laiva" voisi olla sellainen öljylautta tai jotain sen tapaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ukkelikin epäili, mutta kun yritin googlettaa öljylauttoja ja öljylaivoja, kuvat eivät vastanneet ollenkaan tuota. Mutta oikein hyvin voi olla kyse jostain semmoisesta, koska en varmaan ole osannut googlettaa oikeilla hakusanoilla.

      Poista
  8. Ihania kuvia ja todella kiinnostava juttu. Olen kuullut Cartagenesta niin usein positiivistä ja ylistävää, mutta on vieläkin käymättä. Toivottavasti jonakin päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mukava kuulla, että pidit kuvista ja jutusta. <3 Ja kiva, että jätit kommentinkin! Toivottavasti pääset Cartagenaan vielä joskus. Minä ainakin voin suositella paikkaa lämpimästi.

      Poista
  9. Olispa kiva päästä tuonne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cartagena on kyllä näkemisen arvoinen paikka. Unohdin muuten sanoa, että näimme lentokentällä KLM:n koneen, ja selvisi, että KLM lentää Amsterdamista suoraan Cartagenaan (tekee tosin välilaskun Bogotassa). Sieltä Keski-Euroopasta katsottuna Cartagena ei siis ole ollenkaan mahdottoman matkan päässä.

      Poista
  10. Ihana tuo vanha kaupunki. Rakastan tuollaisia värikkäitä kujia, ja kaikista parasta uudessa paikassa on kuljeskella vaan tuollaisissa paikoissa ihmettelemässä. Olipa pelottavia nuo uhkaavat tilanteet, Kolumbiassa taitaa olla aika korkeat rikostilastot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu mulla, että rakastan kuljeskelua uusissa paikoissa, ja mieluiten vielä niin, että en katsele karttoja enkä suunnista varsinaisesti minnekään. Sillä tavalla löytää aina jotain kiinnostavaa. Jos on koko ajan mielessä jokin tietty määränpää, ei tule katseltua ympärilleen yhtä herkästi kuin silloin kun antautuu vaeltelulle.

      En osaa sanoa Kolumbian rikostilastoista, mutta kyllä ne varmaan aika korkeat ovat. En tiedä, olivatko nuo meidän kohtaamat tyypit vaarallisia (luultavasti eivät), mutta ei kuitenkaan huvita jäädä arpomaan tilanteen vaarallisuutta, vaan jatkan mieluummin eteenpäin.

      Poista
  11. Ihania paikkoja olet taas nähnyt ja kuvannut. Jäin ihmettelemään kuinka ne kasteleevat kukkansa oven yläpuolella ;-D

    Hieman nauratti tuo kommenttisi, ettet jää kyselemään mitä tyypit haluaa.. varsinkin kun kuvittelen kuinka kaasuttelet tyyppien läpi. Toki pelottavaltakin kuullostaa, kieltämättä.

    Aikoinaan pappani kävi Israelissa ja siellä mutakylvyssä :-)
    Itse en välttämättä haluaisi mutaan missä useita ihmisiä puljaa :-o
    Vaikka mutahan on iholle kyllä hyväksikin.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä huomio taas! Mä en edes ajatellut asiaa käytännön kannalta, vaan ajattelin vain, että onpas siinä hienot kasvit. Mutta pitäähän niitä kukkia tosiaan kastellakin, kun tuskin kuitenkaan ovat mitään tekokukkia.

      Kyllä pikkuisen hirvitti ajaa väkisin porukoiden läpi, mutta ukkelikin oli samaa mieltä, että teko oli oikea. Kyllä ihmiset väistävät alta pois, jos eivät halua jäädä auton alle. :-) Jos sen sijaan pysähtyisin ja avaisin ikkunan, saattaisin pahimmassa tapauksessa huomata tuijottavani pyssyn piippua, ja siinä vaiheessa olisikin jo huomattavasti vaikeampi kaasutella pakoon. Vaikka rahat, kännykät ja sen sellaiset veisivätkin, mutta jos nalle ryöstettäisiin (istui tänäänkin autoreissulla takapenkillä :-D), niin siitä en ikinä selviäisi.

      Ooh, sinulla onkin melkein omakohtaista kokemusta mutakylvystä! Mulla ei ole tuonkaan vertaa. :-) Eikä mutakylpy varmaan yhtään pahitteeksi olisi. ;-D

      Poista
  12. Mahtavia kuvia !! Hieno outfit sulla molemmissa kuvissa 👍 Mun Kolumbialainen kaveri yrittää koko ajan että lähden hänen kanssa Kolumbiaan , asuttais hänen sukulaisten luona mutta pitkä lentomatka pistää vastaan . Taidan tyytyä katseleen näitä sun hienoja kuvia ja hyvin/hauskasti kerrottua postausta 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. <3 Alkaa jo noi omat vaatteet jo kyllästyttää, kun tuntuu, että kuljen aina samoissa, mutta kun ei ole uusiakaan löytynyt. Kaupat oli täynnä niin karmeita värejä ja malleja (mikä lienee halloween-sesonki nyt meneillään), että sä saisit niistä varmaan taas hauskan postauksen aikaiseksi. ;-D

      Kolumbiassa olisi kyllä tosi paljon näkemisen arvoisia paikkoja, ja kolumbialaisen kaverisi suunnitelma kuulostaa ihan huipulta (jos siis tykkää sukuloinnista :-D). Mutta ymmärrän hyvin, että lentokoneessa istuminen ei huvita. Pitkät lennot ahtaissa tiloissa ovat yksi karmeimmista asioista, mitä tiedän.

      Kiva jos pidit jutusta ja kuvista, Ulrika. <3

      Poista
  13. Aah mitä väriterapiaa tänne jatkuvan harmauden keskelle! Mutta mutakylpyyn ei olis kyllä muakaan saanut. Näyttää vielä vähän kauheammalta kuin täpötäydet peruskylpylät.

    Sensijaan merisuola on täällä ollut viime aikoina ahkerassa koekäytössä. Helpommalla pääisisi, jos voisi vaan pulahtaa mereen (en kylläkään tykkää itsekään uida meressä), mutta kun ei sitä mahdollisuutta ole, eikä edes kylpyammetta, olen tehnyt merisuolakääreitä kalevalaisen jäsenkorjaajan kehotuksesta. Ja jalkakylpyjä. Poistavat kuulemma kipuja ja tulehduksia ja niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, niin todellakin toimii! Ja suolajalkakylvyn jäljiltä jalat on yöllä ihan rauhalliset ja pystyn nukkumaan monta tuntia yhtä soittoa, mikä ei todellakaan ole mulle jokapäiväistä. Tai siis jokaöistä.

    Iloitsen sun puolesta, kun pääsit käymään toivekohteessa. Ja jälleen kerran näytät niin nätiltä hameissa lihaksikkaine sutjakoine säärinesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos väriterapia ilahdutti! Täällä helposti unohtaa, millaista Suomessa sattaa marraskuussa olla, mutta niin syvän muistijäljen marraskuun pimeys ja ankeus ovat jättäneet, että asia palaa hyvin äkkiä mieleen, kun rupeaa miettimään. Tosin voi sitä olla harmaata täälläkin, ja tänäkin aamuna herättiin sumuun ja tihkusateeseen. Nyt kyllä tosin näyttää jo siltä, että päivä saattaa pikkuisen kirkastua.

      Merisuolakääreet on mulle ihan uusi asia, mutta kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja kokeilemisen arvoiselta jutulta. Täytyykin googlettaa asiasta lisää ja laittaa merisuola korvan taakse tulevaa tarvetta varten.

      Ihana kuulla, että olet pystynyt nukkumaan paremmin! <3 Huonona nukkujana itsekin arvostan hyvän yöunen korkealla. Mulla nukkuminen vaihtelee aika paljon, mutta nyt on ollut taas vähän parempi kausi menossa. Sitä huonompaa odotellessa....

      Itse en näe hirveästi koivissani mitään lihaksia, mutta kiva jos sinä sellaiset bongasit. :-) Kehusi lämmittivät kovasti mieltä. <3

      Mukavaa viikon jatkoa, Annukka!

      Poista
  14. Noita aluksen paaluja kutsutaan nimellä 'spud pole' ja niiden tehtävä on pitää alus paikallaan esimerkiksi ruoppauksen 'dredging' aikana. Kun googlaa sanoilla 'spud pole dredging pontoon' löytyy monenlaista kuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos tosi paljon! En olisi kyllä itse tuota ikipäivänä löytänyt. Googlettelin mainitsemillasi sanoilla ja löysinkin kuvia samankaltaisista aluksista. Yksi ihan kiva animaatiokin löytyi. Uskoisin, että kyseessä on samankaltainen alus, vaikka perästä näyttääkin puuttuvan yksi tolppa. Tulipahan nyt selvitettyä sekin, miten ruoppaus itse asiassa toimii. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3